Mitä mieltä ihmisistä joiden ainoat ystävät ovat työkaverit

No eikö se ole hyvä että tulee työkavereiden kanssa toimeen?

Eihän niistä tarvitse sen erityisemmin tykätä.

Mun ystävät ovat kaikki työn ulkopuolelta. Ajatuskin siitä, että joutuisin kuuntelemaan sitä itsekehua, besserwisseröintiä ja kälätystä vielä vapaa-ajallakin on aivan poissuljettu. Toki tulen töissä toimeen jokaisen kanssa ja olen ystävällinen, mutta vapaa-ajalla on eri kuviot.

Mulla loppui työt, niin enää ei ole edes niitä työkavereita…

Mitä väliä? En ymmärrä ihmisiä, joilla on pakkomielle selvittää toisten ystävyyksiä ja omista ystävistään myös toitottaa joka hetki.

Jossainhan ne ystävät toisaalta tavataan. Itse olen ollut 10v samassa työpaikassa, niin olisi kummallista, jos sieltä en olisi ystäviä saanut. Tosin on niitä ystäviä työpaikan ulkopuolellakin. 

Mieheni on tällainen. Ja työkavereitakaan ei tapaa työajan ulkopuolella kuin ehkä joka toinen vuosi muutamia tunteja. 

Minkäs sille mahtaa. Minä ja mun kaverit riitetään hänelle.

Ei ole yhtään työkaveriystävää. Ne on työKAVEREITA.

Riippuu työstä. Osalla työkaverit ovat lähinnä kollegoja ilman, että töitä tehdään yhdessä ja osassa työ on enemmän yhdessä tekemistä

Vierailija kirjoitti:

Riippuu työstä. Osalla työkaverit ovat lähinnä kollegoja ilman, että töitä tehdään yhdessä ja osassa työ on enemmän yhdessä tekemistä

Mihin kysymykseen tämä nyt vastasi?

Hyvä  ystäväni on työkaverini.  Meillä synkkas heti. 

Sellaiselle varmaan riittää työkaverit, viihtyy omassa rauhassa tai on yksinäinen

Normaalia kun nykyihmiset ovat niin kamalia.

Uudella paikkakunnalla tutustu ensin työkavereihin.

Mista aikuinen löytää ystäviä muualta kuin työkavereistä ? Jos ei ole minkään alan intohimoinen harrastaja. Käy töissä ja lenkillä, viettää aikaa puolison ja lasten kanssa ja tapaa silloin tällöin omia ja puolison vanhempia ja sisaria. 

Ei oikeastaan jaksa enää työpäivän jälkeen tapailla muita, kun työ itsessään on sosiaalista ja kuormittavaa.

Minä pidän yksityiselämän ja työelämän erillään. 

Minulla ei ole mielipidettä sellaisista ihmisistä.

Ainoat kaverini ovat lapseni, yksi asiakas ja yksi exä. Mitäpä siihen sanotte?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kiinnostaa ihmisten seura. Nykyään panostan laatuun määrän sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainoat kaverini ovat lapseni, yksi asiakas ja yksi exä. Mitäpä siihen sanotte?

Onneksi sinulla on heidät.