Miksi toisten on todella helppo saada töitä ja toiset eivät saa töitä koskaan?

On se vaan jännää. Valmistuin yli 20 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole ollut työttömänä. Työpaikkoja on ollut 5 ja kaikki vaihdot lennossa vapaaehtoisesti. Viimeinen vaihto viime syksynä. Tänään viimeksi tuli sähköpostia rekryfirmasta ja kyseltiin olisinko kiinnostunut vaihtamaan työpaikkaa. Joillakin vaan skulaa paremmin, toki ala ja kokemus vaikuttaa paljon. Ikäkin alkaa olla jo lähemmäs 50 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmeellistä miten toiset saavat jo töitä opintojen aikana ja jättävät opintonsa kesken, mutta toiset eivät saa koko ikänänsä töitä vaikka opiskelisivat loppuun asti. Onko tälle olemassa joku järkevä ja tieteellinen selitys?

Ihmiset palkkaa ihmisiä. Toise vaan ovat vakuuttavampia ja heihin luotetaan että pystyvät hoitamaan työnsä.

Tajuatko ettei ne rekrytyypit tajua yhtään mitään ihmisistä?

Kunhan ottavat samanoloisia toopeja töihin.

Siksi Suomi on tässä jamassa.

Olet vain kateellinen ja katkeroitunut. Kyllä se on pohjasakka joka jää makaamaan tukien varaan.

Tällaisista myrkyllisistä kommenteista tulee mieleen joku sadisti, joka nauttii repiessään työttömiä henkisesti kappaleiksi. Ikään kuin työttömän molempiin käsiin ja jalkoihin olisi sidottu köydet, jotka kiinnitettynä eri ilmansuuntiin lähteviin autoihin kiristyvät hitaasti mutta varmasti, kunnes taas yksi työtön on saatu revittyä hajalle. Vaaditaan työttömältä sitä ja tätä, hieman tuota ja vielä tuota, sallimatta kuitenkaan työttömälle realistisia mahdollisuuksia vastata vaatimuksiin; lopputulos on jo valmiiksi päätetty. Mitä muuta tuollainen on kuin silkkaa pahuutta?

Työttömyys voi kohdata ja se voi pitkittyä ihan ilman omaa syytää. Mutta usein se on myös omaa syytä. Mutta naurettavaa väittää että työelämässä olisi kyvyttömät ja kyvykkäät työttömänä, kuten tämä yksi pelle tässä väittää.

Eli kun faktat loppuu niin haukkuminen alkaa.

Kuka kuvittelee että vuokrafirmojen rekryjät tajuaa oikeasti ihmisten taitotasoista?

Tai että teollisuusfirmoissa palkkaavat haluat itseään fiksumpia töihin? Tulos onkin sitten huonot rekryt.

Vierailija kirjoitti:

On se vaan jännää. Valmistuin yli 20 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole ollut työttömänä. Työpaikkoja on ollut 5 ja kaikki vaihdot lennossa vapaaehtoisesti. Viimeinen vaihto viime syksynä. Tänään viimeksi tuli sähköpostia rekryfirmasta ja kyseltiin olisinko kiinnostunut vaihtamaan työpaikkaa. Joillakin vaan skulaa paremmin, toki ala ja kokemus vaikuttaa paljon. Ikäkin alkaa olla jo lähemmäs 50 vuotta.

Jännää on ainoastaan ettei ala tullut mainituksi.

Myöskin se että 20 vuotta sitten ongelma ei ollut nykypäivän kaltainen.

Minusta välillä tuntuu, että haastatteluissa etsitään jotain supersosiaalista hauskuuttajaa eikä hyvää työntekijää.

Kyllä se sosiaalisuus taitaa olla tärkeintä... Ei juuri kukaan taida palkata esim. autistista henkilöä, jos tarjolla on myös sosiaalisesti taitava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haastatteluun asti pääsee, niin varmasti todella suuri merkitys on sosiaalisilla taidoilla ja sillä miten haastattelijan kanssa ”kemiat kohtaa”. Ikävä kyllä on myös niin että on helpompi saada uusi työ jos on jo jossain muualla työssä, siis vaihtaa paikasta toiseen. Kunhan ei tee tätä jatkuvasti, joka helposti antaa vaikutelman kyvyttömyydestä sitoutua työhön. Pitkän työttömyyden jälkeen on vaikeampaa ja varmasti joutuu paljon perustelemaan miksi on ollut pitkään poissa työelämästä ja vakuuttamaan että ammattitaito on tallella. Varmaan ei olisi pahitteeksi työttömyyden aikana jotenkin päivittää ammattitaitoaan tai hankkia lisäkoulutusta, niin on sitten työtä hakiessa jotain millä osoittaa että kiinnostus työtä kohtaan on kyllä ollut olemassa koko ajan ja on tehnyt jotain ammattitaitonsa ylläpitämisen eteen.

Itse olen säästänyt jo kuusi vuotta "salaa" päästäkseni edes kansalaisopistoon englannin kertauskurssille sillä olen jo unohtanut kaiken mitä koulussa aikoinaan opetettiin ja kielitaitoni on lähes nolla.

Kuule. Voin opiskella ihan itse. Ei siihen kansalaisopistoa tarvita. Joka tapauksessa kielten oppimisessa se oikea oppimisaika on itseoppiminen.

Kyllä moni oppii kunnolla vasta pätevän opettajan ohjauksessa etenkin, jos taitopohja on olematon tai on unohtanut joskus vuosia sitten opiskelemansa kielen. Kansalaisopiston kursseilla pääsee myös harjoittelemaan puhumista luontevammin kuin itse opiskellessa.

Itse kykenen kyllä opiskelemaan vieraita kieliä itsenäisesti, toki riippuu kielestä, mihin pisteeseen saakka. En kumminkaan oleta, että ilman muuta kaikki muutkin tähän kykenesivät. Lisäksi kyllä kaipaisin natiivia keskustelukaveria, jonka kanssa treenata suullista puolta entistä paremmin.

Raportti: Alle 35-vuotiaat ovat olleet 2010-luvun häviäjiä

https://www.talouselama.fi/uutiset/te/dcf4bd8e-bd11-3a38-85cc-e3a725dcf…

Selitys on hyväosaisuuden ja huono-osaisuuden kasautuminen. Kortit jaetaan jo syntyessä ja myös taito pelata niillä määräytyy jo varhain. Miten sinut on ohjelmoitu lapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

On se vaan jännää. Valmistuin yli 20 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole ollut työttömänä. Työpaikkoja on ollut 5 ja kaikki vaihdot lennossa vapaaehtoisesti. Viimeinen vaihto viime syksynä. Tänään viimeksi tuli sähköpostia rekryfirmasta ja kyseltiin olisinko kiinnostunut vaihtamaan työpaikkaa. Joillakin vaan skulaa paremmin, toki ala ja kokemus vaikuttaa paljon. Ikäkin alkaa olla jo lähemmäs 50 vuotta.

Sama juttu, ei ikinä työttömänä.

Viimeiseen työhöni pyydettiin ilman hakua, jäin 20 vuoden jälkeen siitä eläkkeelle.

Tosin palasin vielä osa-aikaiseksi kun pyysivät.

Ehkä olen vain hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se vaan jännää. Valmistuin yli 20 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole ollut työttömänä. Työpaikkoja on ollut 5 ja kaikki vaihdot lennossa vapaaehtoisesti. Viimeinen vaihto viime syksynä. Tänään viimeksi tuli sähköpostia rekryfirmasta ja kyseltiin olisinko kiinnostunut vaihtamaan työpaikkaa. Joillakin vaan skulaa paremmin, toki ala ja kokemus vaikuttaa paljon. Ikäkin alkaa olla jo lähemmäs 50 vuotta.

Sama juttu, ei ikinä työttömänä.

Viimeiseen työhöni pyydettiin ilman hakua, jäin 20 vuoden jälkeen siitä eläkkeelle.

Tosin palasin vielä osa-aikaiseksi kun pyysivät.

Ehkä olen vain hyvä.

Ehkäpä olet, tai ehkä on käynyt vain satumainen munkki. Yhtä kaikki, nauti.

Koulutuksesta viis, työkokemus (mikä tahansa) on oleellinen juttu. Ja sehän on kuin lumipalloefekti eli kun teininä teet jotain pilipalihommia, niin työllistyt helpommin täysi-ikäistyttyäsi. Siinä vaiheessa parinkympin tienoilla on jo hienosti muutama työpaikka CV:ssä.

Toista se on meillä, jotka eivät tuota tajunneet. Minun ei ollut pakko mennä kesätöihin ikinä, joten en mennyt. En ymmärtänyt, että raha ei ole se ainoa juttu, mitä siitä saa. (Tosin nykyään en muita syitä keksi.) Valmistuin ammattiin 19-vuotiaana ja ainoa kokemukseni silloin oli työharjoittelut ja osa-aikainen siivoustyö.

Sain työpaikan vasta 21-vuotiaana, kun työnantaja hyötyi pitkäaikaistyöttömän palkkaamisesta. Lyhyen pestin jälkeen sain toisen paikan, mutta se oli määräaikainen. Putosin taas tyhjän päälle, koska työttömän leima istui tiukassa.

Olen siistin -ja jopa nätinnäköinen, omaan kohteliaat käytöstavat ja asiakirjat teen täsmälleen asettelujen mukaan. Haastatteluissa vaikein kohta ei ole se, kun minun pitäisi kysyä jotain, vaan tyhjän CV:n selittäminen.

Nyt ikää on 38v. ja tutkintoja vähän vajaa kolme. En tiedä miten käy. Alan olla kehäraakkikin kohtapuoliin.

Terhakka tissit, pinkeä perse, nätti naama, kundeilla hajuista ja sixpäkki.

Alle 25v ja suostuu mihin tahansa.

Sillä se suuri irtoaa nykyään.

Paljon vaikuttaa myös opiskelun aikana suoritetut työssäoppimiset. Toiset yritykset ovat innokkaampia palkkaamaan kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta viis, työkokemus (mikä tahansa) on oleellinen juttu. Ja sehän on kuin lumipalloefekti eli kun teininä teet jotain pilipalihommia, niin työllistyt helpommin täysi-ikäistyttyäsi. Siinä vaiheessa parinkympin tienoilla on jo hienosti muutama työpaikka CV:ssä.

Toista se on meillä, jotka eivät tuota tajunneet. Minun ei ollut pakko mennä kesätöihin ikinä, joten en mennyt. En ymmärtänyt, että raha ei ole se ainoa juttu, mitä siitä saa. (Tosin nykyään en muita syitä keksi.) Valmistuin ammattiin 19-vuotiaana ja ainoa kokemukseni silloin oli työharjoittelut ja osa-aikainen siivoustyö.

Sain työpaikan vasta 21-vuotiaana, kun työnantaja hyötyi pitkäaikaistyöttömän palkkaamisesta. Lyhyen pestin jälkeen sain toisen paikan, mutta se oli määräaikainen. Putosin taas tyhjän päälle, koska työttömän leima istui tiukassa.

Olen siistin -ja jopa nätinnäköinen, omaan kohteliaat käytöstavat ja asiakirjat teen täsmälleen asettelujen mukaan. Haastatteluissa vaikein kohta ei ole se, kun minun pitäisi kysyä jotain, vaan tyhjän CV:n selittäminen.

Nyt ikää on 38v. ja tutkintoja vähän vajaa kolme. En tiedä miten käy. Alan olla kehäraakkikin kohtapuoliin.

Mitä tarkoitit että työttömän leima istuu tiukasti?

Suomessa on aika karut nämä naisten kohtalot. On jo enemmän sääntö kuin poikkeus nähdä naisia 20-50v jotka ovat koko elämänsä elänneet tukien varassa.

Tuntui että hyvät käytöstavat, fiksu asenne ha ahkeruus ovat inhottuja piirteitä.

Nuoret naiset ovat syrjäytynein ja vihatuin ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta viis, työkokemus (mikä tahansa) on oleellinen juttu. Ja sehän on kuin lumipalloefekti eli kun teininä teet jotain pilipalihommia, niin työllistyt helpommin täysi-ikäistyttyäsi. Siinä vaiheessa parinkympin tienoilla on jo hienosti muutama työpaikka CV:ssä.

Toista se on meillä, jotka eivät tuota tajunneet. Minun ei ollut pakko mennä kesätöihin ikinä, joten en mennyt. En ymmärtänyt, että raha ei ole se ainoa juttu, mitä siitä saa. (Tosin nykyään en muita syitä keksi.) Valmistuin ammattiin 19-vuotiaana ja ainoa kokemukseni silloin oli työharjoittelut ja osa-aikainen siivoustyö.

Sain työpaikan vasta 21-vuotiaana, kun työnantaja hyötyi pitkäaikaistyöttömän palkkaamisesta. Lyhyen pestin jälkeen sain toisen paikan, mutta se oli määräaikainen. Putosin taas tyhjän päälle, koska työttömän leima istui tiukassa.

Olen siistin -ja jopa nätinnäköinen, omaan kohteliaat käytöstavat ja asiakirjat teen täsmälleen asettelujen mukaan. Haastatteluissa vaikein kohta ei ole se, kun minun pitäisi kysyä jotain, vaan tyhjän CV:n selittäminen.

Nyt ikää on 38v. ja tutkintoja vähän vajaa kolme. En tiedä miten käy. Alan olla kehäraakkikin kohtapuoliin.

Mitä tarkoitit että työttömän leima istuu tiukasti?

Suomessa on aika karut nämä naisten kohtalot. On jo enemmän sääntö kuin poikkeus nähdä naisia 20-50v jotka ovat koko elämänsä elänneet tukien varassa.

Tuntui että hyvät käytöstavat, fiksu asenne ha ahkeruus ovat inhottuja piirteitä.

Nuoret naiset ovat syrjäytynein ja vihatuin ryhmä.

Tarkoitin työttömän leimalla sitä, että 22-vuotiaana minulla oli oikeaa (palkallista), täysiaikaista työkokemusta vain vuoden ajalta ja lisäksi vuoden kokemus osa-aikatyöstä n.15h/vko. Olin siis suurimman osan aikaa ollut työtön kun verrattiin muihin ikäisiini. Koulua ei pidetty minään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta viis, työkokemus (mikä tahansa) on oleellinen juttu. Ja sehän on kuin lumipalloefekti eli kun teininä teet jotain pilipalihommia, niin työllistyt helpommin täysi-ikäistyttyäsi. Siinä vaiheessa parinkympin tienoilla on jo hienosti muutama työpaikka CV:ssä.

Toista se on meillä, jotka eivät tuota tajunneet. Minun ei ollut pakko mennä kesätöihin ikinä, joten en mennyt. En ymmärtänyt, että raha ei ole se ainoa juttu, mitä siitä saa. (Tosin nykyään en muita syitä keksi.) Valmistuin ammattiin 19-vuotiaana ja ainoa kokemukseni silloin oli työharjoittelut ja osa-aikainen siivoustyö.

Sain työpaikan vasta 21-vuotiaana, kun työnantaja hyötyi pitkäaikaistyöttömän palkkaamisesta. Lyhyen pestin jälkeen sain toisen paikan, mutta se oli määräaikainen. Putosin taas tyhjän päälle, koska työttömän leima istui tiukassa.

Olen siistin -ja jopa nätinnäköinen, omaan kohteliaat käytöstavat ja asiakirjat teen täsmälleen asettelujen mukaan. Haastatteluissa vaikein kohta ei ole se, kun minun pitäisi kysyä jotain, vaan tyhjän CV:n selittäminen.

Nyt ikää on 38v. ja tutkintoja vähän vajaa kolme. En tiedä miten käy. Alan olla kehäraakkikin kohtapuoliin.

Mitä tarkoitit että työttömän leima istuu tiukasti?

Suomessa on aika karut nämä naisten kohtalot. On jo enemmän sääntö kuin poikkeus nähdä naisia 20-50v jotka ovat koko elämänsä elänneet tukien varassa.

Tuntui että hyvät käytöstavat, fiksu asenne ha ahkeruus ovat inhottuja piirteitä.

Nuoret naiset ovat syrjäytynein ja vihatuin ryhmä.

Olen kolmekymppinen ja huomannut kyllä, että fiksu ja motivoitunut työtön herättää monissa ärtymystä ja halua lytätä. Ilmeisesti työttömän, etenkin naisen, pitäisi vain luovuttaa, alkaa häpeilemään itseään ja nöyrästi mennä mihin tahansa puuhapajaan askartelemaan tonttuja vessapaperirullista.

Noista aukoista CV:ssä: jos työhakemus ja ansioluettelo ovat siististi, selkeästi ja asiallisesti laadittuja, niin pitäisi kyllä työnantajan siinä vaiheessa ymmärtää, että niitä aukkoja ei ole siksi, että hakija olisi jotenkin vajaa tai ilmaisukyvyiltään puutteellinen. Moni ei halua palkata hedelmällisessä iässä olevaa naista siksi, että "kohta se kumminkin jää äitiyslomalle". Toisaalta jos nainen mainitsee työhaastattelussa, etteivät lapset ole suunnitelmissa ja on muutenkin työorientoitunut ihminen, niin silloinkin paikka voi jäädä saamatta sen vuoksi, että "varmaan jotenkin hankala tyyppi, kun työ menee lapsenteon edelle". Työnantajilla itsellään on paljon luutuneita asenteita ja verrattain vähän ymmärrystä siitä, millaiset seikat voivat vaikuttaa negatiivisesti työllistymiseen. Heidän päästään sen muutoksen tulisi lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta viis, työkokemus (mikä tahansa) on oleellinen juttu. Ja sehän on kuin lumipalloefekti eli kun teininä teet jotain pilipalihommia, niin työllistyt helpommin täysi-ikäistyttyäsi. Siinä vaiheessa parinkympin tienoilla on jo hienosti muutama työpaikka CV:ssä.

Toista se on meillä, jotka eivät tuota tajunneet. Minun ei ollut pakko mennä kesätöihin ikinä, joten en mennyt. En ymmärtänyt, että raha ei ole se ainoa juttu, mitä siitä saa. (Tosin nykyään en muita syitä keksi.) Valmistuin ammattiin 19-vuotiaana ja ainoa kokemukseni silloin oli työharjoittelut ja osa-aikainen siivoustyö.

Sain työpaikan vasta 21-vuotiaana, kun työnantaja hyötyi pitkäaikaistyöttömän palkkaamisesta. Lyhyen pestin jälkeen sain toisen paikan, mutta se oli määräaikainen. Putosin taas tyhjän päälle, koska työttömän leima istui tiukassa.

Olen siistin -ja jopa nätinnäköinen, omaan kohteliaat käytöstavat ja asiakirjat teen täsmälleen asettelujen mukaan. Haastatteluissa vaikein kohta ei ole se, kun minun pitäisi kysyä jotain, vaan tyhjän CV:n selittäminen.

Nyt ikää on 38v. ja tutkintoja vähän vajaa kolme. En tiedä miten käy. Alan olla kehäraakkikin kohtapuoliin.

Mitä tarkoitit että työttömän leima istuu tiukasti?

Suomessa on aika karut nämä naisten kohtalot. On jo enemmän sääntö kuin poikkeus nähdä naisia 20-50v jotka ovat koko elämänsä elänneet tukien varassa.

Tuntui että hyvät käytöstavat, fiksu asenne ha ahkeruus ovat inhottuja piirteitä.

Nuoret naiset ovat syrjäytynein ja vihatuin ryhmä.

Olen kolmekymppinen ja huomannut kyllä, että fiksu ja motivoitunut työtön herättää monissa ärtymystä ja halua lytätä. Ilmeisesti työttömän, etenkin naisen, pitäisi vain luovuttaa, alkaa häpeilemään itseään ja nöyrästi mennä mihin tahansa puuhapajaan askartelemaan tonttuja vessapaperirullista.

Noista aukoista CV:ssä: jos työhakemus ja ansioluettelo ovat siististi, selkeästi ja asiallisesti laadittuja, niin pitäisi kyllä työnantajan siinä vaiheessa ymmärtää, että niitä aukkoja ei ole siksi, että hakija olisi jotenkin vajaa tai ilmaisukyvyiltään puutteellinen. Moni ei halua palkata hedelmällisessä iässä olevaa naista siksi, että "kohta se kumminkin jää äitiyslomalle". Toisaalta jos nainen mainitsee työhaastattelussa, etteivät lapset ole suunnitelmissa ja on muutenkin työorientoitunut ihminen, niin silloinkin paikka voi jäädä saamatta sen vuoksi, että "varmaan jotenkin hankala tyyppi, kun työ menee lapsenteon edelle". Työnantajilla itsellään on paljon luutuneita asenteita ja verrattain vähän ymmärrystä siitä, millaiset seikat voivat vaikuttaa negatiivisesti työllistymiseen. Heidän päästään sen muutoksen tulisi lähteä.

Työhaastatteluun ei kuulu perheasiat. Ehkä tämäkin on ollut yksi esteistä minun tielläni; minä en yksityiselämästäni puhu. Ei miehiltäkään lapsista kysytä tai ei ainakaan pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta viis, työkokemus (mikä tahansa) on oleellinen juttu. Ja sehän on kuin lumipalloefekti eli kun teininä teet jotain pilipalihommia, niin työllistyt helpommin täysi-ikäistyttyäsi. Siinä vaiheessa parinkympin tienoilla on jo hienosti muutama työpaikka CV:ssä.

Toista se on meillä, jotka eivät tuota tajunneet. Minun ei ollut pakko mennä kesätöihin ikinä, joten en mennyt. En ymmärtänyt, että raha ei ole se ainoa juttu, mitä siitä saa. (Tosin nykyään en muita syitä keksi.) Valmistuin ammattiin 19-vuotiaana ja ainoa kokemukseni silloin oli työharjoittelut ja osa-aikainen siivoustyö.

Sain työpaikan vasta 21-vuotiaana, kun työnantaja hyötyi pitkäaikaistyöttömän palkkaamisesta. Lyhyen pestin jälkeen sain toisen paikan, mutta se oli määräaikainen. Putosin taas tyhjän päälle, koska työttömän leima istui tiukassa.

Olen siistin -ja jopa nätinnäköinen, omaan kohteliaat käytöstavat ja asiakirjat teen täsmälleen asettelujen mukaan. Haastatteluissa vaikein kohta ei ole se, kun minun pitäisi kysyä jotain, vaan tyhjän CV:n selittäminen.

Nyt ikää on 38v. ja tutkintoja vähän vajaa kolme. En tiedä miten käy. Alan olla kehäraakkikin kohtapuoliin.

Mitä tarkoitit että työttömän leima istuu tiukasti?

Suomessa on aika karut nämä naisten kohtalot. On jo enemmän sääntö kuin poikkeus nähdä naisia 20-50v jotka ovat koko elämänsä elänneet tukien varassa.

Tuntui että hyvät käytöstavat, fiksu asenne ha ahkeruus ovat inhottuja piirteitä.

Nuoret naiset ovat syrjäytynein ja vihatuin ryhmä.

Tarkoitin työttömän leimalla sitä, että 22-vuotiaana minulla oli oikeaa (palkallista), täysiaikaista työkokemusta vain vuoden ajalta ja lisäksi vuoden kokemus osa-aikatyöstä n.15h/vko. Olin siis suurimman osan aikaa ollut työtön kun verrattiin muihin ikäisiini. Koulua ei pidetty minään.

Tyypillistä Suomea, että kouluttautumista ja opiskelua väheksytään ja ylenkatsotaan. Huomaa jo monissa top- ja kesätyöpaikoissa, että asenne on se, että tuo on nyt vain opiskelija. Eikö kouluttautumisen pitäisi kertoa siitä, että kyseessä on ihminen, jolla on halu kehittää itseään ja osaamistaan? Kun kerta sitä elinikäistä oppimista aina niin korostetaan.

Raskaan kuljetuksen alalta löytyy hommia jos vain kaikki luvat on kunnossa, ajokortti, ammattipätevyys, EA, tie- ja tulityökortit ym.

Palkat on jeppis mut itse hommat suoraan annelista

Työpaikan saanti antaa työkokemusta ja työkokemus parantaa mahdollisuuksia saada töitä jatkossakin. Siksi ne jotka ovat saanet töitä jo nuorena tulevat saamaan aina jatkossakin töitä, kun taas ne jotka eivät saa töitä ja päättävät siksi opiskella enemmän eivät tule jatkossakaan saamaan töitä kun ei ole työkokemusta.