Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Meillä oli aina itsetehdyt vaatteet, jotka olivat suoraan sanoen kamalia. Tietenkään silloin ei ollut kaikenlaisia edullisia, mutta muodikkaita vaatekauppaketjuja, joissa on nuorisovaatteita, kuten nykyään, joten ehkä siinä säästettiinkin oikeasti, mutta silti tämä on jäänyt mieleeni yhtenä noloimmista asioista nuoruudessani kun minulla oli aina kotikutoiset vaatteet eikä koskaan mitään kivaa muotivaatetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
meillä ei ollut purkkirahkoja tai vanukkaita, mysliä, muroja, jugurttia tai mehuja.
oli kiisseliä, puuroa, maitokiisseliä, vispipuuroa ja hanavettä. Kaverilla maistoin ekan kerran elämässä jotain purkkirahkaa ja mysliä, kinusin kotiinkin mutta ei käynyt päinsä koska liian kalliita. ruuan kanssa näkkäriä, ei koskaan pehmeää leipää.
Miksi ruoan kanssa sydään leipää? Näkkäriä tahi muutakaa? Keittoruoan kanssa kuitenkin ok
Kyllä minä tiesin lapsena että ollaan pienituloisia, ei tullut yllätyksenä normaalit edulliset ruuat, joita teen kyllä itsekin, koska ne nyt on sitä tavallista hyvää kotiruokaa josta tykkään, en ole siirtynyt mihinkään outoihin kalliisiin juttuihin.
Äiti ompeli myös paljon itse vaatteita nuorena, minä olen esikoinen niin mulle teki vielä barbien vaatteitakin, sitten myöhemmin ei niin enää jaksanut näpertää sellaisia ja vaatteiden tekeminenkin väheni kun kankaiden hinnat nousi niin että kaupasta sai valmiin vaatteen halvemmalla.
Koskaan ei käyty ulkomaanreissuilla, Ruotsin puolella kyllä käytiin joskus omalla autollakin, tai ainakin laivalla, se se oli juhlaa. Lomailut oli aina sitä että omalla autolla mentiin jonnekin sukuloimaan, milloin etelään, milloin pohjoisempaan. Joskus oltiin teltassakin leirintäalueella, joka oli kyllä aika peestä, vaikka me lapset kotipihalla tykättiinkin teltassa nukkua. Mutta tuollaista se oli aikalailla kaikilla kasarilla, oli erittäin harvinaista että joku kävi ihan lentokoneella ulkomailla. Luokassa oli ehkä pari lasta jotka olivat päässeet lentokoneella perheensä kanssa ulkomaille, he sitten toivat jotain tuliaista mitä esittelivät luokan edessä. Muistan että joku oli käynyt oikein Mustan meren rannalla, ja sieltä toi taatelin mukanaan joita siellä kai puissa kasvoi ympäriinsä. Olihan se mielenkiintoista, kun taatelit oli yleensä niitä kuivattuja sellaiseksi palikaksi pakattuja.
Kasarilla elettiin nykymittapuun mukaan köyhästi, eli ei ollut mitään varsinaista köyhäilyä, vaan ihan tavallista elämää.
Nuukailijat kirjoitti:
Meidän perheessä 70-luvulla nuukailtiin lähes kaikesta vaikka rahasta ei perheen päällä ollut pulaa.
Maitoa jatkettiin vedellä, puhelimesta irroitettiin kiekko jottei voinut soittaa, keittoruokia syötiin ja niihin lisättiin vettä jotta keitto riittäisi pidempään.
Kolmen lapsen perheessä ei rahaa ollut muutakuin yhden lapsen harrastukseen.
Lomamatkoja ei tehty koska kesälomat oli pyhitetty työnteolle.
Auto oli hieman uudempi mutta sitä kun pestiin niin pesuvettä ei saanut kaataa pois vaan se käytettiin kolmeenkin pesuun.
Näin mukavia lapsuus-muistoja on ihanasta 70-luvusta.
Meillä säästettiin kaikesta, varsinkin kaikesta ulkonäköön liittyvästä kuten vaatteista, jotka piti ostaa halvimmasta mahdollisesta paikasta tai tehdä itse. Pääasia oli hinta eikä se oliko kiva vaate tai hyvälaatuinen. Kampaajalla ei saanut käydä eikä meikata - liian kallista. Muutenkin äitini aina haukkui meikattuja ja kammattuja naisia ja kehui sillä kuinka hänellä itsellään oli edelleen joku 10 v vanha puuterirasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusin että vauva-palstalle aktiivisesti kirjoittaminen tarkoittaa että on ÄO:ltaan matala lähiöruusu, jolla ei ole kunnianhimoa kun on niin paljon aikaa vetelehtiä netissä
(Paina alanuolta vahvistaaksesi että olet lähiöruusu sekä sukusi pahimpia nahjuksia) -->
Älä viitsi! Me kaikki ollaan vauraita sijoittajia ja kovapalkkaisissa viroissa. On omat talot js sijoitusasunnot.
Ei sijoitusasuntoa sentään, mutta omakotitalo maalla, omia hevosia ja muita elikoita, useampi hehtaari laidunmaata hevosille. Autona maasturi.
käyn sienessä, marjassa, laitan tavallista kotiruokaa, leivon, korjaan vaatteita enkä tänä vuonna ole ostanut ainuttakaan vaatetta. Viimevuonna parit sukat ja alusvaatteet.
Ei meillä ollut köyhäilyä. Ei ollut sellaiseen tarve. Kasvoin hyvin toimeentulevassa kodissa, meillä oli oma talo ja taloudellisesti kaikki hyvin. Olin aika nirso ruoan suhteen, nyt saatan syödä sellaisrakin mitä silloin en suostunut suuhuni pistämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viiliä ostettiin yksi tai kaksi viilinsiemeneksi, sitten tehtiin itse.
Minä teen edelleen viilin itse, ihan vain siksi, ettei tartte niitä purkkeja kaupasta roudata. Tulee myös parempaa, kun ostan siihen luomutäysmaitoa.
Häpesin aina sitä että asuttiin kunnan vuokrakerrostalossa maalaiskunnassa 80 luvulla, äitini oli yh. Tietenkin se oli köyjäilyä. Olen aina tiennyt ettemme olleet varakkaita. Äiti leikkasi meidän hiukset ja ompeli melkein kaikki vaatteet meille itse, se oli varmaan ihan taloudellinen päätös vaikka mutsi oikin vaatetusalan ammattilainen ja harrastikin käsitöiden tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini alkoi tehdä itse kaverisynttäreille vietäviä lahjoja, jotta pääsisi halvalla. Luoja kuinka häpesin silloin! Minulle naurettiin selän takana ja myös ihan avoimesti. Aina huomasi kuinka synttärisankarin naama venähti lahjan saadessaan ja monesti olisin halunnut vajota maan alle. Olisi ollut parempi, että olisi ostettu sitä tiimarikrääsää vaikka sitten vähän pienemmällä summalla kuin lähdetty tähän "teen itse"-tyyliin. Lapset nyt eivät vain arvosta tällaista.
En tiiä ootko mun lapsuudenkaveri ;) mut mä olen yhden just tälläisen itse tehdyn lahjan saanut. Olin kyllä ihan peruskohtelias, en varmaan nauranut edes selän takana mutta muistan kyllä sen ihmetyksen, en tiedä miten se naaman venähdys sit näkyi päällepäin vai oisko mulla pitänyt tonnin seteli -ilme (näin toivon).
Opin kyllä jälkikäteen enemmän arvostamaan sitä lahjaa, se oli ihan oikeesti aika hienosti tehty yksityiskohtainen Barbin kylpytakki. Terkkuja, jos tunnistat itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa pyyhekumit halkaistiin.
Meidän koulussa poikien yksi tehtävä puukäsitöissä oli puolittaa lyijykynät.
...sitä kyllä piti jo silloin vähän köyhäilynä kun ei kukaan niitä kellanoransseja kyniä käyttänyt. Kynän päässä piti olla hajukumi, ja koko kynä piti olla glitterin peitossa.
En kyllä tajua mitä säästöä on kynien tai kumien pilkkominen. Niistä kuitenkin menee sitten vain tuplasti hukkaan kun kuluvat liian lyhyiksi/Pieniksi, että voisi käyttää. Kynänä jos käyttäisi lyijytäytekynää niin se olisi pidemmän päälle säästöä olettaen, että lapsilla pysyy lyijyt ehjinä ja kynät tallessa... ja ehkä sinitarraa pyyhekumina olettaen, että ei tarvitse kumia ihan koko ajan ja osaa pitää sen siistinä... tulipa pohdittua vaan
Jos kyniä on 10 ja oppilaita 20, niin puolitetuilla kynillä kirjoittaa 20 lasta. Sama kumien kanssa, you know.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauantaimakkara vain lauantaisin vaikka se olikin parasta herkkua ranskanleivän päällä. Flora margariiniä jos olisi saanut niin voi että
Vierailija kirjoitti:
Meillä syötiin sämppiä. Äiti oli kaupassa töissä ja sai ostaa halvalla sämppiä. Sitä sitten syotiin. Oli sämppikastiketta, sämppikeittoa, sämppilaatkkoa, sämppimunakasta ym.
Mitä tämä sämppi sitten oli? Se oli makkarankantoja. Kun makkara viipaloitiin vielä liikkeessä, jäi pötköstä aina pieni pääpala, jota ei myyty asiakkaille. Ne koottiin muovipussiin ja myytiin halvalla työntekijöille.
Hyvää makkaraahan se periaatteesa oli, paljon kallimpaa keskimäärin kuin lenkkimakkara ja ekologista kuluttamista. Yhteisessä muovipussissa makkarat kuitenkin "maustoivat" toisiaan. Kaikkiin tuli sama yhteinen aromi, jossa päällimmäisenä olivat metvurstin ja sipulimakkaran vahvatkot maut.
Nykyään sämppiä ei saa enää mistään. Ei ole kyllä olllut kovasti ikäväkään.
Joustain s-marketeista saa "meetwurstinkantoja" alle kympin kilo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini säästi kaiken. Siis kaiken. Kuolinpesästä sitten hävitettiin laatikkokaupalla ikivanhoja käppyräisiä kenkiä, jugurttipurkkeja, kumilenksuja, muovipusseja, lasipurkkeja... Jotenkin nuo vielä ymmärrän, mutta miksi ihmeessä oli säästetty myös laatikollinen edesmenneiden sukulaisten röntgenkuvia?
Meillä oli aila vähän hedelmiä ja vihanneksia. Mietin joskus että ehkä kuitenkin aika tyypillistä 80-luvun perheille. Kyllä tomaattia ja kurkkua oli, mutta vain juhlapöydässä enemmänkin salaatteja.
Mutta touisaalta olihan tuokin osaksi taloudellisuutta. Nuo eivät täytä ja ilman pärjää, mutta ilman ruokaa ei.
Oltiin ihan oikeasti köyhiä, ei tarvinnut köyhäillä. Ei se estänyt menemästä kouluun, ja ei enää olla ihan köyhiä.
Lapsuudenkodissani tuoremehu tai mikä tahansa "valmismehu" oli luksusta, tarjolla oli vain halvinta tiivistemehua. Kotoa poismuuttaneen siskoni luona kyläillessäni sain tuoremehua ja ajattelin, että siskon täytyy ansaita työssään hyvin, koska on varaa tuoremehuun.
Maksalaatikko, maksamakkara, vaatteet ja käyttötavarat halpakaupoista (60-luvulla Anttilakin oli selainen)
Vierailija kirjoitti:
Kaverin luona oli usein lättyjä. Kadehdin kaveria. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että ne olivat halpoja ja siksi niitä syötiin usein, ihan ruokanakin.
Mutta toisaalta, jos tykkää niistä, niin jättääkö syömättä, koska liian halpoja? Joillain on halpa ja joillain kallis ruokamaku. Joillain siltäväliltä. Ei se hinta aina tee ruuasta hyvää tai huonoa.
Joskus sisäfilettä ja joskus jauhelihaa. Joskus euron reissumiestä, joskus kalliimpaa.
Hieman yksinkertaista arvostella, että joku syö liian kalliisti tai kehua, kuinka itselle kelpaa se halvin. Kai sitä saa käyttää tuloistaan sen prosentin minkä haluaa ruokiin ja varmaan ihmisillä aika erilaiset käsitykset mikä on pöyristyttävää kulutusta ja mikä ei.
Jos syö itselleen oikeasti epämieluisaa vain, koska haluaa päästä halvalla, on se kitupiikkimäistä käytöstä, olettaen että ei ole mikään erityistilanne eli ei saa edes sitä minimisummaa elämiseen mikä nyt jokaiselle kuuluu asumismenojen jälkeen. Sillä summalla ei ole kenenkään pakko ostaa vain halvinta aina ja jonka päivä.
Jos taas itseä ei haittaa minimikulut ja kaikki halvimmalla mitä voi, niin sitten voi olla vain tyytyväinen että on tsloudellisesti halpa ihminen.
Meillä syötiin näitä säännöllisesti, vaikka oli ihan "lääkäriperhe". Tai no ei ranskanleipää, mutta noita muita kyllä!