Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1439)
Kun meillä oli appelsiinimehua, siihen piti sekoittaa puolet vettä. Tajusin vasta joskus nuorena aikuisena, että mehua voi juoda ihan sellaisenaan ilman, että tarvitsee piilotella tätä keneltäkään. Hävetti olla sellainen porsas, joka juo appelsiiinimehua sellaisenaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Mä parsin vieläkin, sehän on vain fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä muistelee, miten esim. appelsiinit olivat harvinaista herkkua heidän lapsuudessaan 60-70-luvuilla. Kai tajuatte, että eksoottiset hedelmät olivat silloin Suomessa kalliimpia ja että kaupoissa hedelmävalikoima oli suppeampi kuin nykyään? Luulisin, että vain oikeasti rikkaissa ja hyvätuloisissa perheissä oli silloin varaa vetää appelsiineja ja muita hedelmiä yhtä huolettomasti, kuin nykyään, ja hyvä jos niissäkään. Ei se ollut köyhyyden merkki, jos 70-luvulla ette voineet nassuttaa appelsiineja kuten tänä päivänä.
Appelsiineja ei edes saanut 70- luvulla kuin joulusta noin tammikuun loppuun, ei niitä muulloin ollut myynnissäkään. Meillä niitä syötiin tammikuussa, eikä oltu ns köyhä perhe, vanhempien tulot meni yli siitä että edes päiväkotiin oltaisiin päästy, hoitajan palkkasivat kotiin.
Myös minä aloitin silloin koulun, vuonna 1970 siis! Lapsuudessani appelsiineja oli myynnissä tammi-helmikuussa ja ne maksoivat vähän toista markkaa kilo. Ei ollut kallista edes silloin!
Ei linnuille saa leivänkannikoita viedä. Leivässä on liikaa suolaa niille.
Vierailija kirjoitti:
Uusi polkupyörä vasta sitten 10 vuotiaana kun matkat piteni kun varakas tuttu osti uuden pyörän lapselle joka vanhempi joka toinen vuosi eikä yhtään haitannut.Isä ei koskaan valittanut miten tiukkaa oli lasten aikana yhdessä vaiheessa kun oli investoinnit.
En ymmärtänyt tästä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pullasta tehdään rikkaita ritareita. Leivästä köyhät.
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä oli appelsiinimehua, siihen piti sekoittaa puolet vettä. Tajusin vasta joskus nuorena aikuisena, että mehua voi juoda ihan sellaisenaan ilman, että tarvitsee piilotella tätä keneltäkään. Hävetti olla sellainen porsas, joka juo appelsiiinimehua sellaisenaan :D
Appelsiinimehu on sen verran väkevää, että siihen tulee laitettua vähän vettä jo paremman maun vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ikinä ollut mitään muroja tai cornflakeseja, jugurttia, vaaleaa leipää.
ei meilläkään, paitsi litran tölkissä jugurttia joskus. vaalea leipä oli ehdoton ei ja joskus harvoin tehtiin lämpimiä voileipiä ranskanleivästä, jos oli alennuksessa johon tuli kunnon viipale emmental juustoa päälle. tuntui kuin olisi ravintolasa käynyt syömässä. :)
ulkona ei juuri syöty koskaan, ehkä pari kertaa vuodessa. aina kotona ja samaa murukastiketta, vanhemi polvihan eli ruskealla kastikkeella ja perunoilla joten meillä oli sentään siinä jauhelihaa jo mukana. edistystä!
Voi, muistan nuo lämpimät leivär! Äiti teki joskus iltapalaksi, kun oli jäänyt vähän kuivahtamaan sekaleipää. Viipaleen päälle vähän voita ja ketsuppia, lenkkimakkara- ja tomaattiviipaleita ja juustoviioal. Sitten uuniin. Oli herkkua!
Köyhäily tarkoittaa tietoisesti valittua niukkaa tai säästäväistä elämäntyyliä, jossa pihtaaminen ja turhien kulujen karsiminen korostuvat. On nykyajan muoti-ilmiö, mutta tosi hyvä sellainen.
Se ei siis ole rahan puutteesta johtuvaa ja pakon sanelemaa kuten minun lapsuudessani oli. Äiti ompeli vaatteita tai pienensi lahjoituksena saatuja vaatteita sopiviksi. Vaatteet kiersivät isommilta nuoremmille tai naapurin lapsille. Sukat, lapaset, pipot ja muut villa vaatteet valmistettiin itse. Rikkimenneet paikattiin ja parsittiin.
Kala pyydettiin joesta ja järvistä, marjat poimittiin metsistä ja soilta. Kotona oli pari lehmää, joista saatiin maito ja kirnuamalla voi sekä hapattamalla piimää ja viiliä. Perunat ja juurekset kasvatettiin itse. Viljaa viljeltiin myös. Kylässä asuvilla oli osuuskunta, jolla oli traktori, karhi, niittokone ym. maanviljelykseen tarvittavaa. Jokainen sai vuorollaan hoitaa omat maatyöt näillä koneilla. Kaikilla ei ollut varaa omiin koneisiin.
Alkukesästä hankittiin porsas ja jouluna se teurastettiin. Ruhosta käytettiin kaikki osat. Suoletkin pestiin makkaran valmistusta varten. Riistaa metsästettiin. Ilman metsänantimia ja omavaraisuutta olisimme nähneet nälkää usein.
Myöhemmin yh-äitinä oli raha todella tiukalla, koska lasten isä ei maksanut elatusmaksuja koskaan ajallaan. Ulosoton kautta sain vain pienen summan kerrallaan. Sitten jouduin vielä työttömäksi, jolloin joka penni piti laskea, mihin riittää.
Tässä vaiheessa lapsuuden opit auttoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piimätölkistä viimeiset jämät veteen laimennettuna että varmasti tuli kaikki käytettyä.
Meillä ei saanut puhua puhelimessa. Vain tärkeät asiat hoidettiin ja nopsaan. Vanhemmat vahtivat puheluiden kestoa ja tarkistivat laskun aina tarkasti. Pidin usein hieman pieneksi jääneitä vaatteita ja kenkiä. Jos housun lahkeet jäivät lyhyeksi niitä saatettiin jatkaa toisella kankaalla tai laittaa hapsut lahkeisiin villalangasta. Oli vain yksi talvitakki ja yhdet talvikengät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pullasta tehdään rikkaita ritareita. Leivästä köyhät.
Mun oppi lapsuudesta on, että köyhät ritarit on hillon kanssa tarjotut ja rikkaat hillon ja kermavaahdon 😊 Herkkua onneksi molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli puuropäiviä, koska puuro on niin terveellistä (?) Oli myös kouluvaatteet ja kotivaatteet, etteivät paremmat vaatteet likaannu.
Meillä piti myös vaihtaa kotivaatteet päälle, kun palattiin koulusta. Sähköä ja vettä piti säästää. Isä tuhlasi vakioveikkaukseen sitten rahaa. Köyhiä ei oltu, molemmat vanhemmat kävi töissä
Minusta erilliset kotivaatteet vs ulkona julkisella paikalla, töissä, tms. käytettävät vaatteet on ihan fiksu ja järkevä käytäntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Sinä asemoit tuon hyvin nimenomaan 60-lukuun, koska itsekin uskon, että se oli viimeinen vuosikymmen, että sukat todella parsittiin lähes joka taloudessa pääsääntöisesti, mutta 70-luvulla varmaan enää pienessä vähemmistössä, tai ainakin 70-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Toki itse olin jo 70-luvun lopulla teini ja 60-luku oli lapsuuttani, joten on luonnollista, että se parsittujen sukkien käyttö ajoittui itsellänikin sinne 60-luvulle, teininä kun ei enää suostunut mitään parsittuja jalkaansa vetämään
Villasukat tehtiin aiemmin pelkästään villalangasta. Sittemmin niihin alettu lisäämään keinokuituja, jotka kestää kulutusta paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun lapsi. Vanhemmat oli perusduunareita, vuokralla asuttiin. Kesälomareissut oli kotimaan telttareissuja, omat eväät kylmälaukuissa mistä sitten leirintäalueitten keittiöissä äiti itse laittoi ruokaa. Meillä oli aina (kotonakin) hyvää ruokaa, siitä ei pihistelty, ja kahvileivät leivottiin itse; äiti oli talouskoulun käynyt. Hän ompeli itse meidän lasten vaatteet (kunnes paikkakunnalle ilmaantui jokin halpakauppa), mummo neuloi villasukat. Vaatteita pestiin paljon, likaisissa ei oltu, vaikkakin kuluneissa. Isä korjasi omat ja naapurien ja tuttujen autot. Maksullisia harrastuksia ei ollut, pikkukaupungin laitamilla oli hyvät luontopolut, hiihtomaastot ja ilmaiset ulkoluistelukentät. Kirjastosta lainattiin kirjoja (olin kova lukemaan). Kesät saatiin huidella keskenään metsissä ja uimarannoilla kun vanhemmat olivat töissä (ihme ettei mitään sattunut, nykyään sellainen olisi heitteillejättöä). Polkupyöränä vaihteeton jopo. Marjat ja s
Kiitos! Tästä tuli jotenkin hyvä mieli!
Kaikki mahdolliset asiat, isän mielestä mitä kurjempaa sen kivempaa ja parempaa hyvä että sai edes hengittää ettei vaan olis tuhlannut happea(kin)
Uusia vaatteita en muista että olis ostettu silloin oli rumia vaatteita meillä ja mmm. eräässä Mannerheimin Lastensuojeluliiton vaatekaupassa josta sai pientä maksua vastaan vaikka kassillisen vaatteita ottaa,harmi vaan että ysärillä ja 2000 luvun alussa sinne puoliväliin asti vaatteet oli sellaisia 'kauhtanoita" ja mummonvaatteita, hävetti kulkea roikkuvissa, kirjavissa ja muuten rumissa vaatteissa,muistan että niistä vaatteista nälvittiin ainakin yläasteella jolloin muilla tytöille oli sieviä, nättiä vaatteita oli niillä vaihtoehtoja mistä valita,itse muistan pitäneeni vain kaksia housuja, toisesta irtosi vetoketju ja toisesta kului polvista puhki,alusvaatteitakaan ei ostettu/saatu ne mummi teki ompelukoneella itse vanhoista rikki menneistä vaatekappaleista, eli ns kierrätti ne vaatteet. Meikkiä ei saanut laittaa eikä niitäkään ostettu. Isosiskoni joka oli vanhempien kultalapsi ja lemmikki sai välillä uusia vaatteita ja meikkejä mä ja mun toinen sisko oltiin roskaa isosiskon rinnalla, oppipahan kiusaamaan varsinkin minua joka olin itkuherkkä, opin salaa itkemään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pullasta tehdään rikkaita ritareita. Leivästä köyhät.
Mun oppi lapsuudesta on, että köyhät ritarit on hillon kanssa tarjotut ja rikkaat hillon ja kermavaahdon 😊 Herkkua onneksi molemmat.
Mulle tämä leipä/pullajako opetettiin alan koulutuksessa..
Meillä tehtiin köyhät ritarit ranskanleivästä. Sitä varten joskus ostettiin, ei sitä muuten syöty, se kun oli äidin mielestä melkein pullaa. Lettivehnästä ei koskaan tehty, äiti leipoi vain (mahtavan hyviä) pikkupullia.