Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Ootteko ihan tosissaan sitä mieltä että vaatteiden korjaaminen on "köyhäilyä"? Roskiinko ne pitäisi heittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhät ja sivistymättömät syö sika-nautaa.
M9nun lapsuudessani meillä oli usein silakkalaatikkoa ja muita halpoja ruokia. Sitten sunnuntaisin oli aina kyllä jotain jälkiruokaa, yksi tavallisimpia oli luumukiisseli, Jälkiruoat nykyisin ovat melkein kadonneet. Karkkeja ei ostettu kuin todella harvoin. Silloin oli kyllä tapana, että vähän harvinaiaemmat vieraat toivat lapsiille karkkipussin tuliaisiksi.
Se, mitä lapsuudestani kaipaan, on aito ja oikea näläntunne, joka meillä ei johtunut ruoan puutteesta, vaan tiukoista ruoka-ajoista ja runsaasta ulkoilusta. Useimmiten pöytään istuessa oli hurja nälkä eikä lasten mieleenkään tullut oikuttelu tai kieltäyttyminen ruoasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Ai kun se oli ihanaa!
Mulle makaronivelli oli herkkua etenkin kun siihen sai pienen nokareen voita ja näkkileipää pieninä paloina.
Hitsi. Nyt alkoi tekeen tuota mieli eikä kaapissa oo makaroonia eikä näkkäriä.😂
Ja kun makaronivellin reseptikin on hukkunut, niin milläs tekee. 😀
Vaikka rahaa olisi ollut, edelliset sukupolvet oli säästäväisiä. Ei osteltu sellaista mitä ei tarvittu. Tavaroita pyrittiin kierrättämään. Huonekalut oli aina vanhoja. Olen joutunut pakottamaan vanhempiani heittämään pois 40 vuotta vanhoja patjoja. Heidän mielestään vanha on vielä ihan hyvä. Rahasta ei ollut kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä piirtelin vessapapereille, ne olivat arkkeja voi aikoja, 1960-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piirustuspaperia ei koskaan ostettu. Ihan turhaa, kun tarvittaessa saattoi piirtää kinkkuleikkeleen käärepaperiin tai kirjekuoren palaseen.
Joululahjat. Silloin niihin oli ihan tyytyväinen, kun eivät kavereitaan mitään satasen lahjoja saaneet ( ja puhutaan marjoista). Jälkeenpäin on miettinyt, että ei tainneet kaverit saada lahjaksi tavallista markettisampoota ja froteesukkia.
Itse piirtelin sanomalehtien valkoisille osuuksille.
Terveisin DI
Meillä saatiin paperitehtaan terveydenhoitajana toimivalta kummitädiltäni isoja nippuja sanomalehtipaperin tapaista käärepaperia isoina arkkieina (olisiko ollut 50x50 tai 60x60cm), joihin piirrettiin.
Kotona leivottiin leipää, marjapiirakkaa, pullaa ja joskus keksejäkin. Pullat, piiraat ja keksit olivat tarjolla kun tuli vieraita.
Marjoja kerättiin marjapensaista ja metsästä, omenat puista tarkkaan kun omenapuita oli pihassa ja sieniä kerättiin metsästä. Marjoja ja omenoita syötiin paljon, että säästettiin rahaa kun ei tarvinnut niin paljon ostaa kaupasta hedelmiä. Sieniä lisättiin esimerkiksi lihamurekkeeseen ja lihapulliin, näin ei tarvinnut käyttää niin paljon lihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rahaa olisi ollut, edelliset sukupolvet oli säästäväisiä. Ei osteltu sellaista mitä ei tarvittu. Tavaroita pyrittiin kierrättämään. Huonekalut oli aina vanhoja. Olen joutunut pakottamaan vanhempiani heittämään pois 40 vuotta vanhoja patjoja. Heidän mielestään vanha on vielä ihan hyvä. Rahasta ei ollut kiinni.
Ennen vanhaan ei ollut sellaista tavaramäärää, kuin nykyään, joten sen mukaan elettiin.
"Kun ruoka oli perunaa ja kastiketta ja voileipää, niin kyllä sitä voita meni. Lisäksi kaikki pullat ja mokkapaloja tehtiin itse, niin tavallisella perheellä meni monta pakettia viikossa. Rypsiöljyä ei käyttäneet kuin hörhöt ja margariinit olivat köyhille. Tosin sekin oli Ruotsissa halvempaa. Voita ei saanut edes tuoda rajatta. Kilorajaa en muista, mutta ei montaa ollut."
******************************************************
Kävin joitakin kertoja Haaparannassa voita hakemassa ja muistelen,
että tuontiraja olisi ollut 2kg / henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin että vauva-palstalle aktiivisesti kirjoittaminen tarkoittaa että on ÄO:ltaan matala lähiöruusu, jolla ei ole kunnianhimoa kun on niin paljon aikaa vetelehtiä netissä
(Paina alanuolta vahvistaaksesi että olet lähiöruusu sekä sukusi pahimpia nahjuksia) -->
Meillä oli vielä 80-luvulla perunaa kaikkien ruokien kanssa. En tiedä, oliko köyhäilyä vai onko ruokailutottumukset muuten vaan muuttuneet niin paljon .
Toinen mitä lapsena häpesin oli perheen karavaanariharrastus. Luulin silloin, että se oli köyhäilyä. Vasta nyt aikuisena tajuan, että sehän on päinvastoin kallista. Aina oli uudet vaunutkin jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajusin että vauva-palstalle aktiivisesti kirjoittaminen tarkoittaa että on ÄO:ltaan matala lähiöruusu, jolla ei ole kunnianhimoa kun on niin paljon aikaa vetelehtiä netissä
(Paina alanuolta vahvistaaksesi että olet lähiöruusu sekä sukusi pahimpia nahjuksia) -->
Älä viitsi! Me kaikki ollaan vauraita sijoittajia ja kovapalkkaisissa viroissa. On omat talot js sijoitusasunnot.
Vierailija kirjoitti:
70-80 luvuilla tehtiin myös vaatteita itse ja muotia olivat kaikenlaiset jämistä tehdyt vaatteet kuten vaikka tilkuista tehdyt liivit ja vanhoista farkuista tehdyt shortist ja laukut. Kenkiä käytettiin suutarilla uusimassa pohjat ja vetoketjut uusittiin vaatteisiin, vaikka ne olivat vielä metallia ja kestivät. Mutta kyllä kankaatki olivat parempia. Muisti voi tehdä tepposia, mutta vanhukset käyttivät samoja vaatteita vuosikymmeniä. Huivimummot teettivät kolttuja ompelijoilla suunnilleen kerran vuodessa, tai juhliin. Miehillä oli sama pyhäpuku koko iän. Miehet haisivat hielle ja kaupassakin tuli paha olo siitä hajusta.
Niinhän ne miehet viimeistään keski-iästä ylöspäin haisee edelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ei sittenkään välttämättä pitänyt leipomisesta ja ruuanlaitosta niin paljon kuin lapsena luulin, vaan itse tehty ruoka ja itse leivottu leipä, pullat, keksit, kakut ja piiraat tulivat ilmeisesti halvemmaksi kuin kaupasta ostetut.
Kun lapsilla menee huonosti koulussa, käsketään vain lukea lisää eikä palkata tuutoria
Kaikilla pidemmillä automatkoilla omat eväät. Lapsena aina vitutti istua jossain ulkona jäystämässä jotain vetisiä voi leipiä ja juomassa valmiiksi pulloon lantrattua mehua samaan aikaan, kun muut perheet kävivät syömässä huoltoasemalla tai jossain ruokapaikassa. Teini-ikäisenä kieltäydyin lähtemästä näille matkoille, jos niillä järsittäisiin omia eväitä. Muut perheenjäsenet tekivät tasan yhden matkan ilman minua ja sen jälkeen muutkin lapset kieltäytyivät lähtemästä, jos ei käydä matkalla syömässä jotain oikeaa, lämmintä ruokaa jossain.
Vielä tänäkin päivänä vanhemmat reissaavat vain omien eväiden kanssa. Reissuilla on huvittava näky, kun me lapset mennään perheinemme syömään seisovaan pöytään ja vanhemmat jäävät ulkopuolelle järsimään eväsleipiään. Eivät suostu muuta tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla pidemmillä automatkoilla omat eväät. Lapsena aina vitutti istua jossain ulkona jäystämässä jotain vetisiä voi leipiä ja juomassa valmiiksi pulloon lantrattua mehua samaan aikaan, kun muut perheet kävivät syömässä huoltoasemalla tai jossain ruokapaikassa. Teini-ikäisenä kieltäydyin lähtemästä näille matkoille, jos niillä järsittäisiin omia eväitä. Muut perheenjäsenet tekivät tasan yhden matkan ilman minua ja sen jälkeen muutkin lapset kieltäytyivät lähtemästä, jos ei käydä matkalla syömässä jotain oikeaa, lämmintä ruokaa jossain.
Vielä tänäkin päivänä vanhemmat reissaavat vain omien eväiden kanssa. Reissuilla on huvittava näky, kun me lapset mennään perheinemme syömään seisovaan pöytään ja vanhemmat jäävät ulkopuolelle järsimään eväsleipiään. Eivät suostu muuta tekemään.
Meillä oli tämä aivan sama! Joskus lähdettiin pakettimatkalle jonnekin Välimeren kohteeseen ja mentiin bussikuljetuksella Helsinkiin. Matkalla pidettiin tauko jossain huoltoasemalla ja KAIKKI muut menivät sinne huoltoasemalle kahville tai syömään tms. paitsi meidän perhe. Me jäätiin tyhjään bussiin natustamaan omia eväitä. Minua hävetti jo silloin.
Äitini alkoi tehdä itse kaverisynttäreille vietäviä lahjoja, jotta pääsisi halvalla. Luoja kuinka häpesin silloin! Minulle naurettiin selän takana ja myös ihan avoimesti. Aina huomasi kuinka synttärisankarin naama venähti lahjan saadessaan ja monesti olisin halunnut vajota maan alle. Olisi ollut parempi, että olisi ostettu sitä tiimarikrääsää vaikka sitten vähän pienemmällä summalla kuin lähdetty tähän "teen itse"-tyyliin. Lapset nyt eivät vain arvosta tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Kotona leivottiin leipää, marjapiirakkaa, pullaa ja joskus keksejäkin. Pullat, piiraat ja keksit olivat tarjolla kun tuli vieraita.
Marjoja kerättiin marjapensaista ja metsästä, omenat puista tarkkaan kun omenapuita oli pihassa ja sieniä kerättiin metsästä. Marjoja ja omenoita syötiin paljon, että säästettiin rahaa kun ei tarvinnut niin paljon ostaa kaupasta hedelmiä. Sieniä lisättiin esimerkiksi lihamurekkeeseen ja lihapulliin, näin ei tarvinnut käyttää niin paljon lihaa.
Meillä tehdään nykyisinkin noin.
Oli alkkarit varmaan pissaiset