Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Itse olen Lapista kotoisin (itsekin syntynyt Kittilässä v. 71, samoin äiti; isä Karungista), joten moni asia mitä täällä köyhäilyksi mielletään, oli meillä ihan normaalia. Eli isä metsästi ja aina oli hirvenlihaa (en edes muista, että kaupasta olisi lihaa ostettu), marjoja poimittiin he mm etisti: hilloja, mustikoita, puolukoita, viinimarjoja, perunat mummilan mailta, ei koskaan käyty ulkona syömässä, jne. Villasukat parsittiin, serkuilta vaatteita. Aina leivottiin itse.
Kysyin vastikään äidiltä, että oliko meillä rahasta tiukkaa, kun en itse sellaista mieltänyt, niin ei kuulemma ollut. Molemmat oli koko ajan hyvissä töissä, mutta tuo elämisen tapa oli vaan normaalia pohjoisessa.
Eli elintavat oli myös niin erilaiset, että ei kaikkea voi mieltää köyhäilyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä sai vain juoda appelsiinimehua kun sillä oli laktoosi-intoleranssi. Brazil-mehu maksoi 8mk, maito 80p.
1967 menin kansakouluun ekalle luokalle.
Etupulpetin pojan korvantaukset ja korvakäytävät sisältä oli harmaat. Köyhä perhe ja paljon lapsia.
Itsellä kotona ulkovessa. Vettä pumpattiin ämpäreihin ulkokaivosta saunan pataan ja keittiöön. Vettä kuumennettiin tai kiehutettiin valtavissa rautapadoissa.
Sauna oli kai vain kerran viikossa. En muista.
Muutoin peseydyimme keittiössä. Kasvot, hiukset, kainalot. Alapäätä en muista. Ei kai sitä pesty sitten.
Koska ulkovessa pihanperällä, muovinen ämpäri toimi iltamyöhästä aamuun.
Tätä siis ikävuoteni 6 - 14.
Muutettiin omakotitalosta Stadiin lähes ydinkeskustaan.
Olihan se valtava muutos. Lukio vieressä ja nykyaikaiset mukavuudet kotona.
Myös alituinen rahasta naukuminen, tappelu, väkivalta, piittaamattomuus.
Tekemättömyys (työpäivän päätteenä ja viikonloppuisin) ei sopinutkaan maaseudun kasvateille.
Juominen, raju väkivalta ja kapakat tuli vanhemmille vapaa-ajan tilalle.
90-luvulla syötiin paljon pakettijäätelöä. Siis sitä tiiliskiven muotoista vaniljajäätelöä, johon saattoi saada hilloa tai kaakaojauhetta sekaan. Jos lapsena halusin kaupasta yksittäisen jäätelön, niin äiti käytännössä aina kannusti pakettijäätelöön, että kotona sitä on.
En mä mitään hinnoista muista, mutta nykyään on niin, että tuollainen pakettijäätelö maksaa käytännössä saman kuin joku yksittäinen classic tai magnum. Mutta pakettijäätelöstä syö 5 ihmistä.
Ei niin köyhäilyä kun monen muun kertoma juttu, mutta kuitenkin: Eväiden mukaan ottaminen pidemmille automatkoille. Lapsena olisin halunnut mieluummin huoltoasemalle hampurilaiselle kuin syödä eväitä tien laidassa olevalla P-paikalla. Isompana tajusin, että olisihan se tullut paljon kalliimmaksi maksaa koko perheelle huoltoasemalla lounaat kuin syödä eväitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämpötilan säätely mahdollisimman alhaiseksi. Vessan vetämättä jättäminen pisun jälkeen.
Ja ei kyse köyhäilystä varsinaisesti vaan siitä, että haluttiin pitää kyseiset kulut mahdollisimman alhaisina.
Mikäs siinä esim. voihan keskituloinenkin säästää ihan mistä haluaa ja vaikka olisi pieni säästö se on säästö. Jokainen peilaa niitä asioita aina säästö vs. vaiva tsi haitta
Jos säästö voittaa, niin sitten säästää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla Pohjanmaalla köyhät ritarit tehtiin kuivaneista pullapitkon viipaleista. Kastettiin maitoon ja paistettiin pannulla voissa. Joskus laitettiin mansikkahilloa ja kermavaahtoa päälle. Hyvää oli. täytyisi tehdä joskus
No ehkä siellä rikkaalla pohjanmaalla oli sitten pullaa, mansikoita ja kermavaahtoa... meillä eteläisemmässä Suomessa työväenluokka ei varmaan edes tiennyt että tollaista oli olemassa. Talollisten metkuja.
Kyllä meillä Helsingissä 80- luvulla isoäitini teki meille aina joko köyhiä tai nk rikkaita ritareita. Köyhät oli kuivuneesta ranskan leivästä tai jo vähän kuivuneesta pullapitkosta ja ne kasteltiin maitoon ja paistettiin voissa. Köyhien ritareiden päälle tuli vain hilloa ja rikkaiden ritareiden päälle tuli sekä hilloa ett
Mut hyvää on. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas olen sen verran mukavuudenhaluinen että en tykkää pitää asuntoa kylmänä eli en lähtisi siitä säästämään enkä edes vessassa vetämisessä lähtisi säästämään. Yksinkertaisesti haitta ja epämukavuus ei säästön arvoista. Joitain ei ehkä haittaa olla vilkapaita päällä, joitain haittaa suuresti.
Peruselinkuluissa säästämisestä tulee aina jotain haittaa tsi epämukavuutta kuitenkin.
Mutta olen aika esimerkillinen suihkussa kävijä. Vain 3 x vko ja n 10 min kerta, joten on ainakin yksi peruskulu, missä olen keskimääräistä säästäväisempi vaikka tuhkariksi niin haukutaan.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla syötiin paljon pakettijäätelöä. Siis sitä tiiliskiven muotoista vaniljajäätelöä, johon saattoi saada hilloa tai kaakaojauhetta sekaan. Jos lapsena halusin kaupasta yksittäisen jäätelön, niin äiti käytännössä aina kannusti pakettijäätelöön, että kotona sitä on.
En mä mitään hinnoista muista, mutta nykyään on niin, että tuollainen pakettijäätelö maksaa käytännössä saman kuin joku yksittäinen classic tai magnum. Mutta pakettijäätelöstä syö 5 ihmistä.
Pakettijäätelö on joskus hyvää. Meillä välillä parempia jäätelöitä ja välillä ihan perusvaniljaa.
Eihän se että ei aina osta tiiliskivijäätelöitä tarkoita, että pitäisi niitä liian huonoina tai alhaisina. Tosin epäköteviä ne paketit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme todella köyhiä vanhempien eron jälkeen. Jääkaapissa oli vadelmahillopurkki ja purkki juoksevaa hunajaa, joita söimme näkkileivän kanssa.
Hunaja on mielestäni kuvottavaa.
Olit jo silloin oikeassa. Hunaja ON kuvottavaa.
Hunaja on täysturketta ja hirveen makuista p.skatursaketta.
Meil ei ollut lapsena ikinä (edes? 🙄😬) sitä.
Kauheeta on. Mihinkään sitä ei ihminen tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä muistelee, miten esim. appelsiinit olivat harvinaista herkkua heidän lapsuudessaan 60-70-luvuilla. Kai tajuatte, että eksoottiset hedelmät olivat silloin Suomessa kalliimpia ja että kaupoissa hedelmävalikoima oli suppeampi kuin nykyään? Luulisin, että vain oikeasti rikkaissa ja hyvätuloisissa perheissä oli silloin varaa vetää appelsiineja ja muita hedelmiä yhtä huolettomasti, kuin nykyään, ja hyvä jos niissäkään. Ei se ollut köyhyyden merkki, jos 70-luvulla ette voineet nassuttaa appelsiineja kuten tänä päivänä.
Appelsiineja ei edes saanut 70- luvulla kuin joulusta noin tammikuun loppuun, ei niitä muulloin ollut myynnissäkään. Meillä niitä syötiin tammikuussa, eikä oltu ns köyhä perhe, vanhempien tulot meni yli siitä että edes päiväkotiin oltaisiin päästy, hoitajan palkkasivat kotiin.
Mä aloitin kansakoulun vuonna 1968.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen Lapista kotoisin (itsekin syntynyt Kittilässä v. 71, samoin äiti; isä Karungista), joten moni asia mitä täällä köyhäilyksi mielletään, oli meillä ihan normaalia. Eli isä metsästi ja aina oli hirvenlihaa (en edes muista, että kaupasta olisi lihaa ostettu), marjoja poimittiin he mm etisti: hilloja, mustikoita, puolukoita, viinimarjoja, perunat mummilan mailta, ei koskaan käyty ulkona syömässä, jne. Villasukat parsittiin, serkuilta vaatteita. Aina leivottiin itse.
Kysyin vastikään äidiltä, että oliko meillä rahasta tiukkaa, kun en itse sellaista mieltänyt, niin ei kuulemma ollut. Molemmat oli koko ajan hyvissä töissä, mutta tuo elämisen tapa oli vaan normaalia pohjoisessa.
Eli elintavat oli myös niin erilaiset, että ei kaikkea voi mieltää köyhäilyksi.
Milloin aiot muuttaa takaisin Lappiin?
Oot muuttanut jo. Hyvä.
Saitko perintöä?
Siellä asuu neliönaamoja, mustapäisiä, vantteria, kiilusilmäisä, julmia, rumia olioita, joilla naamassa ainakin yksi pullea pullistuva luomi. Rumat hampaat. Kapea ylähuuli kielii FAS-syndroomasta. Ne dokaa odottaessaan lastakin. Raivopäisiä ja ylpeitä menninkäisiä.
Nykyäänkin tuntuu hirveeltä tuhlaukselta vaan heittää täyttynyt imurin pölypussi pois ja laittaa uusi tilalle. Lapsena sama pussi tyhjennettiin niin monta kertaa kuin se vaan pysyi kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen Lapista kotoisin (itsekin syntynyt Kittilässä v. 71, samoin äiti; isä Karungista), joten moni asia mitä täällä köyhäilyksi mielletään, oli meillä ihan normaalia. Eli isä metsästi ja aina oli hirvenlihaa (en edes muista, että kaupasta olisi lihaa ostettu), marjoja poimittiin he mm etisti: hilloja, mustikoita, puolukoita, viinimarjoja, perunat mummilan mailta, ei koskaan käyty ulkona syömässä, jne. Villasukat parsittiin, serkuilta vaatteita. Aina leivottiin itse.
Kysyin vastikään äidiltä, että oliko meillä rahasta tiukkaa, kun en itse sellaista mieltänyt, niin ei kuulemma ollut. Molemmat oli koko ajan hyvissä töissä, mutta tuo elämisen tapa oli vaan normaalia pohjoisessa.
Eli elintavat oli myös niin erilaiset, että ei kaikkea voi mieltää köyhäilyksi.
Samanlaista se oli pikkukaupungissa Pirkanmaalla. Äiti oli maalta kotoisin, ja äidinäiti leipoi aina meillekin leivät leivinuunissa. Pannukakku oli herkkua, lauantaisin saatiin yksi karkkipussi joka jaettiin koko perheelle. Vaatteet serkkujen vanhoja ja paikattujakin.
Perunat ja porkkanat omasta maasta jne.
Äiti ja iskä molemmat hyvissä valkokaulustöissä. Luulin silti pitkään, että ollaan köyhiä. En kyllä siitä mitenkään kärsinyt.
Olen syntynyt 79.
Vierailija kirjoitti:
Lämpötilan säätely mahdollisimman alhaiseksi. Vessan vetämättä jättäminen pisun jälkeen.
Ja ei kyse köyhäilystä varsinaisesti vaan siitä, että haluttiin pitää kyseiset kulut mahdollisimman alhaisina.
Mikäs siinä esim. voihan keskituloinenkin säästää ihan mistä haluaa ja vaikka olisi pieni säästö se on säästö. Jokainen peilaa niitä asioita aina säästö vs. vaiva tsi haitta
Jos säästö voittaa, niin sitten säästää.
Vessan vetämisessä ei kannata säästää. Putket menee herkästi tukkoon ja sitten vasta kallista on. Kun se vesi on se kuljetinaine sille pashalle koko matkalla.
Samoin halpa kiva vessapaperi saattaa olla liian märkälujaa ja tukkia putket.
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina oli ruuaksi perunaa. Joskus harvoin makaronia ja sitäkin harvemmin riisiä. Äidin kanssa käytiin kävelylenkeillä iltaisin, ei puhettakaan, että olisi viety johonkin maksulliseen harrastukseen.
Arvaan, että näin jälkeen päin arvostat niitä kävelyjä äitisi kanssa paljon enemmän kuin mitään maksettua harrastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Minä parsin sukkia, varsinkin villasukkia, ja muitakin sukkia, sekä muitakin vaatteita. Näppylähanskojakin olen parsinut.
Rikkinäiset housut joissa oli paikkoja paikkojen päällä, opimpahan korjaamaan jotenkin välttävästi farkkujani.
Rikkinäinen tuulitakki jota käytin pari talvea ennen huostaanottoa.
Kesät ja talvet samoilla rikkinäisillä lenkkareilla.
En saanut osallistua luokkaretkille, ne kun maksoi.
En myöskään saanut osallistua rippileirille, sekin kun maksoi.
Kotona ei saanut ruokaa leivän lisäksi, usein ei ollut leipääkään, tai turvallista olla kotona niin ei sitten välttämättä viikonloppuisin syöty jos huono tuuri kävi. Työtön yh-äiti käytti vissii rahat dokaamiseen ja huumeisiin. Vihasin kesälomia. Kesäisin ruokahuolto oli aivan jäätävän vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lämpötilan säätely mahdollisimman alhaiseksi. Vessan vetämättä jättäminen pisun jälkeen.
Ja ei kyse köyhäilystä varsinaisesti vaan siitä, että haluttiin pitää kyseiset kulut mahdollisimman alhaisina.
Mikäs siinä esim. voihan keskituloinenkin säästää ihan mistä haluaa ja vaikka olisi pieni säästö se on säästö. Jokainen peilaa niitä asioita aina säästö vs. vaiva tsi haitta
Jos säästö voittaa, niin sitten säästää.
Vessan vetämisessä ei kannata säästää. Putket menee herkästi tukkoon ja sitten vasta kallista on. Kun se vesi on se kuljetinaine sille pashalle koko matkalla.
Samoin halpa kiva vessapaperi saattaa olla liian märkälujaa ja tukkia putket.
aika nestemäistä se pisukin on
80- ja 90-luku oli aikaa, jolloin ei ollut häpeä jättää ostamatta jotain lapsille, koska se on kallista.
Nykyään tarvittaisiin tällaisra asennetta enemmän ihan luonnonkin vuoksi.