Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

No meillä ei oltu varsinaisesti köyhiä(aina oli jotain ruokaa ja ehjiä vaatteita), mutta ei mitään hyvätuloisiakaan. Lapsuudesta muistan broilerin reisikoivet, joita oli usein. Joskus oli pakastepizzaa viikonloppuna, yksi pizza jaettiin koko perheen kesken.

Moni täällä muistelee, miten esim. appelsiinit olivat harvinaista herkkua heidän lapsuudessaan 60-70-luvuilla. Kai tajuatte, että eksoottiset hedelmät olivat silloin Suomessa kalliimpia ja että kaupoissa hedelmävalikoima oli suppeampi kuin nykyään? Luulisin, että vain oikeasti rikkaissa ja hyvätuloisissa perheissä oli silloin varaa vetää appelsiineja ja muita hedelmiä yhtä huolettomasti, kuin nykyään, ja hyvä jos niissäkään. Ei se ollut köyhyyden merkki, jos 70-luvulla ette voineet nassuttaa appelsiineja kuten tänä päivänä.

Leipä voilla, ilman päällisiä keiton kanssa(tai ehkä tää on normaalia?)

Kaaliruuat ja autonraadon tajusin köyhäilyksi jo ipanana. No hyvä lapsuus oli silti.

Eihän tuo AP:n kommentin ruoka ole liha-riisimössöä jossa on kaalia, vaan ihan rehellistä kaalilaatikkoa, jossa on riisiä ja jauhelihaa.

Vierailija kirjoitti:

- mulle ei juuri osteltu vaatteita ja käytin joskus niitä, mitä äitini ei enää halunnut käyttää. Yläasteella muistan menneeni kevätjuhlaan äidin hameessa, mutten halunnut käyttää kenkiä, joita hän olisi minun pitävän. Nekin hänen vanhansa. Tuo taisi olla ainoa kerta kun nousin vastarintaan ja se tuotti tulosta. Kieltäydyin nimittäin käyttämästä hänen sandaaleitaan tai en menisi juhlaan ollenkaan. Se tepsi ja sain valita hänen vanhoista kengistään toiset. 

Olen nyt vanha akka ja nyt vasta herännyt miettimään, kuinka paljon piheily ja köyhäily on vaikuttanut pukeutumiseeni aikuisiällä. Ovatko kaikki tyylivalintani puhtaasti omiani vai huuteleeko takaraivossa joku säästöpiru, joka ohjaa näyttämään huonostipukeutuvalta rentulta, vaikea sanoa. 

Osuit niin naulan kantaan. Totuin käyttämään siskon vanhoja ja poisheittämiä vaatteita, joten vielä kotoa lähdettyäni ostin ylisuuria vaatteita, vaikka ne eivät todellakaan vastanneet omaa kokoani.

Oivallettuani tämän olen laittanut konmarituksessa ison vaihteen silmään.

Pois lentää kaikki, mikä ei ole minun väri, malli, koko, materiaali. Jäljelle jää mukavaa, sopivaa, lämmintä.

Me kävimme paljon sienessä ja söimme sieniruokia. Vasta myöhemmin ajattelin, että niillä varmaan korvattiin paljon kaupasta ostettuja ruokia.

Upp. Näistä voi ottaa köyhäilyvinkkejä nykyaikaan. Olen köyhtymässä itsekin tässä kevään aikana.

Säästettiin ja silitettiin lahjapaperit ja narut. Silittäminen oli kivaa hommaa ja samalla joistain papereista muisti mitä esim edellisinä jouluina kukakin oli saanut. Hyvällä tuurilla löytyi pakettikorttikin oikealle saajalle. Jotkut paperit pystyi käyttämään monet kerrat. Paketoitiin huolella ilman teippiä ja avattiin nätisti repimättä. Sitten viikattiin paperit ja jos joku oli oikein huonoksi mennyt, niin sitten vasta luovuttiin. Enää en säästä papereita, vaikka olisi ihan fiksua kierrättää niitä. Lahjapussukat kierrätän vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheessä oli sääntö että saa käyttää vain pari palaa vessapaperia jos on pissahätä, isompaan pari enemmän. 

Meidän ala-asteen opettaja neuvoi, ettei vessaa saa vetää jos on useampi jonossa vaan viimeinen vasta huuhtelee

Hyi helkkari!

Kuviteltu tilanne: Jonossa on Kake, Marja, Pekka, Anni ja Liisa. Marja vetääkin jättigaagelin pyttyyn, ja kun Liisa viimeisenä käy vessassa, pytty tulvii jo yli. Eikä sitä saa vedettyäkään, koska kaikki käyttivät kilometrin verran vessapaperia ja tadaa, pönttö on tukossa. Tuleekin varmaan kivat aromit sieltä veskistä...

Tajusin jo lapsena, että 1990-luvun alassa rahasta teki tiukkaa vaikka olin sen alkaessa noin 10-vuotias ja ns. "heikkolahjainen" eli älyltäni normaaliälyisen ja kehitysvammaisen välillä eikä lapsille rahahuolista kerrottu. Meillä syötiin entistä enemmän kotipihan pensaista ja metsästä poimittuja marjoja ja omenoita, koska pihalla oli omenapuita. Niillä korvattiin kaupoista ostettuja hedelmiä, koska samoja ravintoaineita niistäkin sai. Sieniä kerättiin ja säilöttiin, samoin marjoja ja omenoita esimerkiksi hilloksi ja mehuksi. Samoin niistä omenoita ja marjoja käytettiin piirakkaan, mitä kotona leivottiin. Pullaakin ja jotain leivottiin kotona. Niitä sitten tarjottiin vieraille ja oman perheen keskenkin syötiin vaikka kaupasta ostettujen keksien sijaan. Perunoita, sipulia, porkkanoita ja lanttua ainakin kasvimaalla kasvatettiin ja niitä käytettiin vaikka keittoon, liha oli usein mahdollisimman halpaa. Vaatteet ostettiin usein kirpputoreilta.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä muistelee, miten esim. appelsiinit olivat harvinaista herkkua heidän lapsuudessaan 60-70-luvuilla. Kai tajuatte, että eksoottiset hedelmät olivat silloin Suomessa kalliimpia ja että kaupoissa hedelmävalikoima oli suppeampi kuin nykyään? Luulisin, että vain oikeasti rikkaissa ja hyvätuloisissa perheissä oli silloin varaa vetää appelsiineja ja muita hedelmiä yhtä huolettomasti, kuin nykyään, ja hyvä jos niissäkään. Ei se ollut köyhyyden merkki, jos 70-luvulla ette voineet nassuttaa appelsiineja kuten tänä päivänä.

Appelsiineja ei edes saanut 70- luvulla kuin joulusta noin tammikuun loppuun, ei niitä muulloin ollut myynnissäkään. Meillä niitä syötiin tammikuussa, eikä oltu ns köyhä perhe, vanhempien tulot meni yli siitä että edes päiväkotiin oltaisiin päästy, hoitajan palkkasivat kotiin.

1970 ei vissiin ollut hirveesti päiväkoteja, oli hoitaja kotona, moni äiti vielä kotona muutenkin. Tänä päivänä kotiapulainen olisi luksusta.

90-luvun alun lapsonen täällä:

-jos joskus harvoin lähdettiin autolla lomalle, nukuttiin autossa, äiti ja isä etupenkeillä ja minä j sisko pitkällään takapenkillä ja toinen lattialla

-eväät oli aina ja kaikkialla mukana, ei puhettakaan mistään taukopaikoista. Kattila ja lautaset oli mukana ja aina samaa hernekeittoa.

-eineksiä ei syöty koskaan, ekan saarioisten roiskeläpän sain yläasteikäisenä, koska siskoni osti sen mulle

-kaupungille mentäessä jätettiin auto aina laitakaupungin ilmaiseen parkkiin ja raahustettiin sieltä keskustaan.

-kaverilla sain kerran maistaa Berliini munkkia, meillä oli aina vaan sokerimunkkeja jos oli harvoin jotain herkkua, koska niitä tais saada ruokavarastosta 10kpl 10 markalla akoinaan

-en edes tiennyt että muuta jäätelöä on kuin vanilja kasvisrasva litran tiili

-sukat parsittiin miljoonaan kertaan ja muut vaatteet oli täynnä paikkoja

-vaatteet aina sata kokoa liian isoja ja usein sukulaisilta saatuja outoja vakosamettihousuja, jumppereita yms

Meilläkin oli toi, että lahjapaperit säästettiin, niitä ei missään nimessä saanut repiä!

Olin tykästynyt sanomalehden pepi-strippeihin ja olin toivonut joululahjaksi pepi-sarjakuva-albumia ja sainkin sitten isän itse askarteleman albumin, johon oli liimnnut ja leikannut ne stripit varmaan vuoden ajalta. Nykyään isäni jo kuoltua se on tosin yksi rakkaimpia muistojani ja tunnearvoltaan korvaamaton

Savustettua, kermassa haudutettua karitsan sisäfilettä oli ateriolla ana vain kolme kpl/hlö.

Coc au Veaniin ei ollut aina korianteria. Joskus sitäkin piti syödä kera etelä-afrikkalaisen viinin ranskalaisen tai italialaisen viinin asemesta.

Isä metsästi ja kalat ostettiin halvalla tutulta, kasvatettiin paljon kaikkea itse, poimittiin marjoja ja sieniä ja säilöttiin. Oltiin köyhiä mutta nyt ymmärtäny että syötiin tosi terveellisesti ja pyrin nykyään samaan elämän tyyliin muuten mutta mies ei metsästä. Riistaa saadaan minun sukulaisilta ostaa . Ruokaa oli aina ja aina oli mm. Kiisseliä tai vispipuuroa. Maksroonivelliä oli usein iltapalaksi ja itse tehtiin viiliä jota sai syödä niin paljon kuin halusi.

Vierailija kirjoitti:

Isä metsästi ja kalat ostettiin halvalla tutulta, kasvatettiin paljon kaikkea itse, poimittiin marjoja ja sieniä ja säilöttiin. Oltiin köyhiä mutta nyt ymmärtäny että syötiin tosi terveellisesti ja pyrin nykyään samaan elämän tyyliin muuten mutta mies ei metsästä. Riistaa saadaan minun sukulaisilta ostaa . Ruokaa oli aina ja aina oli mm. Kiisseliä tai vispipuuroa. Maksroonivelliä oli usein iltapalaksi ja itse tehtiin viiliä jota sai syödä niin paljon kuin halusi.

Tämä juuri. Syötiin kohtalaisen terveellisesti ja oltiin hoikkia. Meillä kyllä syötiin hieman liikaa rasvaa ja sokeria näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta tehtiin myös paljon ruumiillista työtä. Ei syöty kaiken maailman lisäaineita ja teollista mössöä. Ruokailurytmi oli säännöllinen eikä naposteltu.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin jo lapsena, että 1990-luvun alassa rahasta teki tiukkaa vaikka olin sen alkaessa noin 10-vuotias ja ns. "heikkolahjainen" eli älyltäni normaaliälyisen ja kehitysvammaisen välillä eikä lapsille rahahuolista kerrottu. Meillä syötiin entistä enemmän kotipihan pensaista ja metsästä poimittuja marjoja ja omenoita, koska pihalla oli omenapuita. Niillä korvattiin kaupoista ostettuja hedelmiä, koska samoja ravintoaineita niistäkin sai. Sieniä kerättiin ja säilöttiin, samoin marjoja ja omenoita esimerkiksi hilloksi ja mehuksi. Samoin niistä omenoita ja marjoja käytettiin piirakkaan, mitä kotona leivottiin. Pullaakin ja jotain leivottiin kotona. Niitä sitten tarjottiin vieraille ja oman perheen keskenkin syötiin vaikka kaupasta ostettujen keksien sijaan. Perunoita, sipulia, porkkanoita ja lanttua ainakin kasvimaalla kasvatettiin ja niitä käytettiin vaikka keittoon, liha oli usein mahdollisimman halpaa. Vaatteet ostettiin usein kirpputoreilta.

Tekstin sujuvuuden ja kieliopin perusteella uskon, että sinut on diagnosoitu väärin. 

70 luvulla saatiin aina uudet kirjat uuden kouluvuoden alussa. En muista koska muuttui, ettei saanut enää uusia kirjoja vaan toisten vanhoja.  Onneksi koko 9 vuotta sain uudet kirjat.

Muistoja kirjoitti:

Olen 90-luvun laman lapsi, isä oli työtön ja äiti opiskeli eli on ollut oikeasti köyhyyttä: koulussa sellainen pieni margariinirasia piti jakaa aina kaverin kanssa puoliksi; matematiikan vihot käännettiin ylösalaisin, kun ne tulivat täyteen, ja laskettiin tehtäviä vielä kaikkiin väleihin vihko loppuun asti (vieläkään en ymmärrä nykypäivän koulujen materiaalien tuhlailua, kun joka aineessa on oma iso vihko ja monessa aineessa vihkoa käytetään muutama sivu ja seuraavana vuonna lapset saavat taas uudet nihkot jotta voivat käyttää niistä muutaman sivun... ; ensin käsipaperit puolitettiin ja sai käyttää puolikkaan / käsipesu mutta pian käsipapereita ei saanut käyttää enää ollenkaan vaan kotoa piti tuoda oma käsipyyhe ja viedä aina pe kotiin pestäväksi; kotona syötiin monta kertaa viikossa purkkihernekeittoa; koskaan ei ostettu uusia vaatteita vaan äiti kävi kirppareilla;  äiti lainasi minulta (pikkukoululaiselta) rahaa omista säästöistäni, jotta selvittiin; ulkona syötiin kerran lapsuuteni aikana pikaruokaravintolassa; jos päästiin esim. kaupunkiin junamatkalle tai laivalle joskus, aina oli omat eväät mukana, kerran vanhemmat ostivat yhdet ranskikset kaikille jaettavaksi. Olen kiitollinen siitä, että joka joulu ja syntymäpäivä vanhempani saivat jotenkin lahjat ostettua enkä lapsena kokenut, että olisimme olleet mitenkään köyhiä. Meillä oli kuitenkin onnellinen lapsuus maaseudulla, paljon pihaleikkejä ja vapaus kulkea missä halusimme. Nämä nyt tulivat mieleeni.

Ihan puppua.