Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Minun lapsuusmuistoihin kuului munavelli. Eli maitoa litra ja munia 6 . Niitä kuumennettiin niin tuli ihan kauhea kokkelivelli. Toinen oli makkara, jota lämmitettiin kiukaan päällä. Siitä sai palasen ja meitä oli monta.

Kaikkea tuota teemme ihan nykyäänkin… Vaatteet ja tavarat korjataan ja kiertävät lapselta toiselle. Lihaa ja leipää ostetaan vain punalaputettuna. Vihannekset tulevat omasta kasvimaasta. Jos jotain uutta tarvitaan, ostetaan Torista käytettynä. Automatkoilla omat eväät. Ja matkustaa voi kotimaassa tai Baltiassa, teltalla tai epämääräisissä hostelleissa. Työssä käymme, lapsia on miutama, maksetaan OKT:n remonttia, ei ole varaa muuhun. Mukavasti eletään kuitenkin. Itsensä sivistäminen, huumori, yhdessäolo, ulkoilu, ja seksi on onneksi ilmaista! Omat vanhempani ovat erityäin hyvin toimeentulevia, mutta ihan yhtä nuukia. Onneksi, niin on oppinut miten pärjää. Itse en tehnyt taloudellisesti fiksuja valintoja uran suhteen, opiskelin sitä mikä kiinnosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhempani ovat köyhäilyn mestareita vielä nykyäänkin, vaikka varaa olisi. Ymmärtääkseni tämä on ollut aina tapansa. Mieheni esim. puettiin lapsena 90-luvulla 10 vuotta vanhemman siskonsa vaaleanpunaisiin röyhelöisiin vaatteisiin. Huvittavinta tässä on se, että nuo samat tytön vaatteet kierrätettiin monella pojalla tuon jälkeen, vaikka olisi tullut käyttökertoja ihan poikienkin vaatteille. Nythän noin vanhat lastenvaatteet laitettaisiin jo kierrätykseen/myyntiin. Lelut veistettiin itse puusta.

Nykyään esim. ruoat pitää ostaa sen mukaan, mitä on tarjouksessa. Tarjoilut on aina halvinta laatuaan - makkaraa, kiusausta yms., vaikka käydään siellä tosi harvoin. Jälkiruokana esim. ylijäämäriisiä, rahkaa ja hedelmäpaloja. .

Siis jälkiruokana on riisiä? Täh? 

Ei tietenkään riisiä sellaisenaan. Appelsiiniriisi (toki yhtä lailla voi käyttää muitakin hedelmiä) on itse asiassa aika hyvä jälkiruoka!

www.k-ruoka.fi/reseptit/appelsiiniriisi

Valokuvista olen huomannut kuinka ränsistyneessä asunnossa asuimme. Nurkista veti, lattia oli vinossa.. maali lohkeili joka paikassa. Minulla oli täkki josta täyte pursusi ulos ja muistan näpertäneeni täytettä pienenä. Hiiriä oli. Kaikki vaatteeni olivat sukulaislasten vanhoja.

mies 1979 kirjoitti:

Lähes kaikki ruoka oli mahdollisimman halvalla hankittua. Esimerkiksi kasviksia saatiin omasta kasvimaasta, omenoita ja marjoja kerättiin kotipihan puistatai metsästä  ja pensaista eikä juuri muita hedelmiä tai marjoja syöty kuin niitä kotipihan puista poimittuja omenoita, luumuja, viinimarjoja, karviaisia tai metsästä poimittuja mustikoita ja puolukoita, myös sieniä poimittiin ja säilöttiin syksyllä sekä syötiin talvella samoin kuin niitä kasvimaan kasveja, pihasta saatuja hedelmiä ja marjoja joita pensaista ja metsästä kerättiin säilöttin talveksi syötäväksi, lihaksi hankittiin aina kaikkein halvimpia osia esim. siasta ja isä kalasti kesäisin paljon että saatiin kalaa ruokapöytään. Isä kyllä nautti kalastamisesta joka oli hänelle vastapainoa melko raskaalle työlle mutta samalla siitä oli hyötyä kun saatiin kalaa ruokapöytään eikä sitä tarvinnut ostaa kaupasta. Äiti leipoi usein leipää ja pullaa kotona, maidon juontia rajoitettiin niin että sitä sai vain aterioilla ja muuten janoon juotiin vettä. Maitoa ei siis saanut juoda janoon vaan sitä juotiin aterioilla osana ateriaa ja sen lisäksi äiti sanoi että aterioiden välillä me lapset emme saa maidolla mahaa täyttää aterioiden välillä että söisimme aterioilla paremmin. Koulusta kotiin tultua sai ottaa välipalaksi yhden lasin maitoa ja sen kanssa korkeintaan pari palaa leipää eli välipalaksi ei saanut syödä mitä tahansa jääkaapista sattui löytymään ja miten paljon halusi. Erityisesti 1990-luvun laman aikana ruoka oli niin halpaa kuin mahdollista. Emme me varsinaisesti nälkää nähneet mutta joskus ei saanut syödä aivan niin paljon kuin halusimme. Minä ainakin olin silloin sen verran nopeasti kasvava ja paljon liikkuva nuori että olisin mielelläni syönyt enemmän kuin sain syödä. Ainakin minä sitten aterioilla söin aterioilla aina halukkaasti kaikkea mitä tarjolla oli ja aina lautaseni tyhjäksi enkä nirsoillut ruoasta kuten jotkut kaverini tekivät. Koulussakin kävin aina syömässä sen ilmaisen kouluaterian ja söin mielelläni kaikkea ja hain usein lisääkin ruokaa vaikka joskus luokkani oppilaat ihmettelivät että miksi minä pystyin syömään niin pahoja ruokia mitä koulussa oli. He kun eivät niitä ruokia aina suostuneet syömään koska se oli muka pahaa vaan kävivät salaa ostamassa karkkia, limsaa ja muita herkkuja mikä oli kielletty. Minä en niin tehnyt varsinkin kun oli ilmaista ruokaa tarjolla eikä minulla ollut niihin rahaa ostaa niiden herkkujen ostoon juuri lainkaan. Olinkin salaa heille kateellinen kun heillä oli varaa ostaa herkkuja aina kun halusivat mutta minä niitä sain vain joskus viikonloppuna, silloinkin harvoin, vähän kerrallaan ja aina mahdollisimman halpoja karkkeja tai sitten äidin leipomaa pullaa tai keksejä. Karkkeja tai muita herkkuja ei juuri ostettu koska ne eivät olleet välttämättömiä.

No hei, tuo säännöllinen ruokavalio on ollut hampaillesi parasta. Vesi on paras janojuoma ja karkkeja vaan harvoin.

Sen, että melkein joka päivä syötiin makaronia. Myös sen, että mitään ei voinut harrastaa, eikä ulkomailla koskaan käyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.

Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.

Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.

Tuo on niin paikkakunta- ja tapauskohtaista. Itse puolestaan muistan jo kasarilla monet nimenomaan matkustelivat ympäri maailmaan ja suomea ristiin rastiin.  Näistä sitten sai kertoa luokan kuullen opettajan masinoimana vetona aina lukukausien alussa. Itsellä ei ollut pahemmin kerrottavaa. Me ei syöty ikinä missään ulkona siis ei koskaan eikä edes shellillä. Muutoin himassa oli aina hyvät safkat eikä nuukailtu. Enkä muista käyneeni koskaan snagarilla tms. missään pikaruokapaikassa osaltaan tietysti johtuen ettei niitä liiemmin tuohon aikaan ollut. Enkä isompanakaan skidinä liikkunut illalla/yöaikaan missään ja tuskin olisi ollut rahaa mitään ostaakaan. Sitten kun olin jo lähellä täysi-ikäisyyttä muistan kerran käyneemme ravintolassa syömässä erikoistilanteessa. Edelleenkään vanhemmiten en näe mitään syytä syödä ulkona. Sillä kerta ravintola käynnin hinnalla yksi ihminen saa ostettua melkein viikon ruuat. Toki joku poikkeustapaus on asia erikseen.....

Urheilujoukkueeseen ei voinut liittyä, vaan pallopelejä sai käydä pelaamassa nuorisoseuran pallokerhossa. Vanhemmat sanoivat, että eivät ehdi kuskata treeneihin ja kisamatkoille, mutta myöhemmin tajusin, paljonko lisenssi olisi maksanut. Emme olleet varsinaisesti köyhiä, mutta yksityisyrittäjäisälläni oli raskaat lainat päällä lama-aikana ja elettiin hyvin säästeliäästi. Sen säästäväisyyden hedelmistä nautitaan nyt, kun isän tienaamat ja äidin säästämät varat ovat tuoneet paljon helpotusta jo aikuistuneiden lasten elämään.

YH äiti loputonta köyhäilyä kirjoitti:

Kaikki! Yksinhuoltajaäidin kasvattina oleminen ilman että perheessä on isää tuomassa vaurautta on kyllä todella sietämätöntä köyhästelyä. Mahdollinen isäpuolikaan ei korjaa tilannetta koska et ole hänen oma lapsensa. Eipä tarvinnut haaveilla tietokoneista, mopoista yms. jutuista mitä kaikilla kavereilla oli. Avioero ja se että etenkin poikalapset jäävät äidilleen onkin kamalin asia mitä vanhemmat voivat lapselleen tehdä. Teininä auttoi vähän kun meni itse töihin että sai omaa rahaa.

Nyt aikuisena pyrin siihen että omilta lapsilta ei todellakaan puuttunut mitään, eikä ole myöskään erottu puolison kanssa, vaikka oli välillä vaikeitakin aikoja. Mutta me ei ollakaan sellaisia liian helpolla luovuttajia että heti erotaan kun ei ole kivaa. Ainakin sen vaikea lapsuus opetti, että ei pidä luovuttaa helpolla.

Sitä on tosin rasittavaa lukea kun jotkut naiset kuvittelee että avioero on lapsille hyväksi. Suurempaa valhetta saa jo hakemalla hakea!

Kerropa miten tilanteesi olisi ollut erilainen, mikäli olisit jäänyt isällesi? Jos varakas(?) isäsi ei lahjoittanut sinulle noita tavaroita, kun asuit äitisi luona, niin miten kuvittelet, että hän olisi ne ostanut jos olisit asununut hänen luonaan? Rakkaudesta lapsiin niitä ostetaan. Osa hankitaan toki myös siksi, että on velvollisuus kustantaa lapsen kuluja. Jos isäsi ei ole ollut valmis tekemään kumpaakaan, hoitamaan velvollisuuttaan tai edes rakkaudesta hankkimaan roinaa, niin miten se rakkaus ja velvollisuus olisivat olleet voimakkaammat, jos olisit asunut hänen luonaan? Todennäköisesti kokemasi puute olisi ollut suurempi.

Ainakin on selvää kommenttisi takia, että miksi äitisi erosi, jos se oli äidistäsi lähtöisin. 

asuin isäni kanssa kahdestana ja meillä oli varmasti yksi rumimmista kodeista siihen aikaan. häpesin niin paljon että. lisäksi isäni oli inhottava ihminen minua kohtaan, joten aika hirveä paikka se oli asua. ruoasta köyhäily oli pientä muuhun kurjuuteen verrattuna. itse asiassa pysyipähän edes hoikkana. isäni oli terveysintoilija joka ei sallinut mitään herkkuja paitsi jouluna. kavereillani sain onneksi suklaata joskus ja viikkorahalla parit irtikset ostettua.

Meillä oltiin aidosti köyhiä ei köyhäilty.

Rikkinäiset alushousut ymmärrän, eikö nyt ehjiä sukkia ole varaa hankkia jokaisella?  Tokmannilta löydetty 10 paria viitosella.  Vai parsitteko siksi että tykkäätte joistakin sukistanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupasta haettiin koko perheellä erikoistarjouksia. Isä antoi käteisen kouraan ja sitten ne kaksi sokeri- tai kahvipakettia/talous tms ja eri kassoille maksamaan :-D Paljon ostettiin punaisilla lapuilla ruokaa kaupasta. Leivottiin kaksi kertaa viikossa pullaa. Sienestettiin ja marjastettiin koko perheen voimin ja mummolassa oli iso kasvimaa, josta saatiin sadonkorjuuta.

Ikinä ei olla oltu köyhiä, mutta vanhemmat todella tarkkoja rahoistaan. Minimiveloilla ovatkin pärjänneet elämänsä ja autot aina ostettu käteisellä. Neljästä lapsesta ainoastaan veli on samanlainen nyt aikuisena. Me kolme tyttöä ollaan melko löysäkätisiä rahankäyttäjiä, mutta ruokaa osataan tehdä itse ja  niitä punaisia lappujakin osataan käyttää kauppareissuilla :-) Äiti kuoli vuosi sitten ja saimme 45.000 euroa/nuppi perintöä. Isältä jää vielä isompi perintö sitten joskus. Toisaalta toivoisi, että olisivat osanneet nauttia säästöistään, mutta ei kai tuo sodanaikainen sukupolvi oikein osaa.

Ette varmaan lapsuudessanne tai edes aikuisuudessa ostaneet mitään punalaputettuja ruokia koska teidän vanhemmat olivat sodanaikaista sukupolvea ja punalaput ovat tulleet tuotteisiin pitkään sen jälkeen kun olitte aikuisia. Nyt ehkä osaatte ostaa niitä mutta ette nuoruudessanne.

Ymmärsin että ostivat tarjouksesta, punalaputetut tuli kuvioon nyt kun ovat aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tiesin, että köyhiä ollaan. Äiti varasti vessapaperia yleisistä vessoista ja kaapissa ei ollut kunnon ruokaa, joskus ei mitään ruokaa. Kenkiä oli 1 pari/per kausi. Siis kengät kesäkelille ja toiset talvikelille. Ei erikseen kenkiä mihinkään "välikauteen" Ulkovaatteita oli yhdet, samoin yksi pipo ja yhdet lapaset. Liikuntatarvikkeet oli kuluneita ja huonokuntoisia. Hävetti koulussa laittaa jalkaan jotain pmelkein puhki naarmuuntuneita luistimia.

Mä tienaan mieheni kanssa hyvin, mutta taaperolle on yhdet talvikengät, takki, pipo, hanskat jne. Ei suostu käyttämään haalaria joten myin sen pois.

Vilpittömästi mietin, kuuluuko niitä olla enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupasta haettiin koko perheellä erikoistarjouksia. Isä antoi käteisen kouraan ja sitten ne kaksi sokeri- tai kahvipakettia/talous tms ja eri kassoille maksamaan :-D Paljon ostettiin punaisilla lapuilla ruokaa kaupasta. Leivottiin kaksi kertaa viikossa pullaa. Sienestettiin ja marjastettiin koko perheen voimin ja mummolassa oli iso kasvimaa, josta saatiin sadonkorjuuta.

Ikinä ei olla oltu köyhiä, mutta vanhemmat todella tarkkoja rahoistaan. Minimiveloilla ovatkin pärjänneet elämänsä ja autot aina ostettu käteisellä. Neljästä lapsesta ainoastaan veli on samanlainen nyt aikuisena. Me kolme tyttöä ollaan melko löysäkätisiä rahankäyttäjiä, mutta ruokaa osataan tehdä itse ja  niitä punaisia lappujakin osataan käyttää kauppareissuilla :-) Äiti kuoli vuosi sitten ja saimme 45.000 euroa/nuppi perintöä. Isältä jää vielä isompi perintö sitten joskus. Toisaalta toivoisi, että olisivat osanneet nauttia säästöistään, mutta ei kai tuo sodanaikainen sukupolvi oikein osaa.

Ette varmaan lapsuudessanne tai edes aikuisuudessa ostaneet mitään punalaputettuja ruokia koska teidän vanhemmat olivat sodanaikaista sukupolvea ja punalaput ovat tulleet tuotteisiin pitkään sen jälkeen kun olitte aikuisia. Nyt ehkä osaatte ostaa niitä mutta ette nuoruudessanne.

Ymmärsin että ostivat tarjouksesta, punalaputetut tuli kuvioon nyt kun ovat aikuisia.

Oli ennenkin, siis 80-luvulla, vanhaksi menevät tuotteet merkattu punaisella tarralapulla. Alennukset oli 50-60% täydestä hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuusmuistoihin kuului munavelli. Eli maitoa litra ja munia 6 . Niitä kuumennettiin niin tuli ihan kauhea kokkelivelli. Toinen oli makkara, jota lämmitettiin kiukaan päällä. Siitä sai palasen ja meitä oli monta.

Oma mies muisteli myös tuota lapsuusajan munavelliä ja kokeili kerran tehdä sitä. Siitä tuli tuollaista kokkareista. Itse arvelen, että sillä on väliä sekoitetaanko munat kuumaan maitoon vai kuuma maito muniin. Kyseinen ruoka ei ole minulle tuttua vaikka me oltiin köyhiä minun lapsuudessa.

Vaikka molemmat vanhempani olivat töissä, rahaa oli usein aika niukasti. Silti esim. minun ja sisareni harrastuksiin panostettiin; mm. minulle hommattiin sekä piano että haitari+ viikottaiset musiikkitunnit; sisarelleni omat juttunsa urheiluharrastuksensa takia. Äitini tykkäsi pukea meidät aina nätisti, joten vaatteitakin ostettiin/ ompelutettiin. Äitini oli erinomainen ruuanlaittaja+leipoja. Tarkkaan aina laskettiin/ tutkittiin kauppalaskut; ruokaa ei heitetty koskaan pois. Vaatteita korjailtiin, mutta niinhän minä olen tehnyt/ teen itsekin...

Lapsuudesta minulla on hyvät muistot; paljon ulkoiltiin/ retkeiltiin yhdessä koko perhe -isä, äiti, pikkusisko+ iki-ihana mummo eli äidin äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tiesin, että köyhiä ollaan. Äiti varasti vessapaperia yleisistä vessoista ja kaapissa ei ollut kunnon ruokaa, joskus ei mitään ruokaa. Kenkiä oli 1 pari/per kausi. Siis kengät kesäkelille ja toiset talvikelille. Ei erikseen kenkiä mihinkään "välikauteen" Ulkovaatteita oli yhdet, samoin yksi pipo ja yhdet lapaset. Liikuntatarvikkeet oli kuluneita ja huonokuntoisia. Hävetti koulussa laittaa jalkaan jotain pmelkein puhki naarmuuntuneita luistimia.

Mä tienaan mieheni kanssa hyvin, mutta taaperolle on yhdet talvikengät, takki, pipo, hanskat jne. Ei suostu käyttämään haalaria joten myin sen pois.

Vilpittömästi mietin, kuuluuko niitä olla enemmän?

Ei kai niitä tarvita, jos ette ulkoile tai mukula istuu vain rattaissa ulkoilun ajan.

Jos taas muksu leikkii lumessa, niin kamppeet kastuu ja se haalarikin on ihan tarpeellinen.

Vierailija kirjoitti:

Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.

Meillä oli 6 hengen perhe ja äiti osti kaupasta 15 litraa maitoa pari kertaa viikossa 😃

Jotain rajaa siinäkin vois ehkä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tiesin, että köyhiä ollaan. Äiti varasti vessapaperia yleisistä vessoista ja kaapissa ei ollut kunnon ruokaa, joskus ei mitään ruokaa. Kenkiä oli 1 pari/per kausi. Siis kengät kesäkelille ja toiset talvikelille. Ei erikseen kenkiä mihinkään "välikauteen" Ulkovaatteita oli yhdet, samoin yksi pipo ja yhdet lapaset. Liikuntatarvikkeet oli kuluneita ja huonokuntoisia. Hävetti koulussa laittaa jalkaan jotain pmelkein puhki naarmuuntuneita luistimia.

Mä tienaan mieheni kanssa hyvin, mutta taaperolle on yhdet talvikengät, takki, pipo, hanskat jne. Ei suostu käyttämään haalaria joten myin sen pois.

Vilpittömästi mietin, kuuluuko niitä olla enemmän?

Voit vilpittömästi miettiä, onko taaperon ja koululaisen vaatetuksessa jotakin eroa. Totta kai taapero menee vähilläkin vermeillä, koululainen ei välttämättä mene. Pitää olla eri keleille kenkiä ja vaatteita, kouluun, liikuntaan, talvikeleille, loskakeleille, paremmat kengät ja vaatteet jne. Ja varalla on tietysti oltava kengät myös, koska ne ovat yleensä aina märät sisältä ja ulkoa, ja lapsi aina menossa. Huomaat tämän kun lapsesi on viisi vuotta vanhempi.