Tunnetteko lestadiolaisia? Millaisia ovat?

Sellaisia ne on. Omiaan kuitenkin suosii.

Juuri tuollaisia. 

Höpö höpö. Taas yritetään tehdä yli 100 000 ihmisestä samanlaista. Suosittelen laajentamaan ajatuksia siitä, että jokainen on yksilö.

Esimerkiksi, jos kuulut johonkin pelijoukkueeseen, jossa yksi kuumapää tekee törkymäisen taklauksen, ei se sitä tarkoita, koko joukkueessa kaikki olisivat yhtä kuumapäitä ja valmiita tyhmiin tekoihin.

Nyt ajatusta peliin näihin kategorisointeihin.

Peruskoulussa en tuntenut ketään vaikka samalla luokalla oli kaksi. Jotain ohimennen höpöteltiin kuten muidenkin kanssa. Aina kun telkkari roudattiin luokkaan menivät käytävään istuskeleen.

Antavat ulospäin mukavan kuvan, mutta ovat kotiinpäinvetäjiä, kaksinaismoralisteja ja pitävät omiensa puolta. Rakennusalalla eivät toimi rehdisti, mutta eivät toimi muutkaan rakennusfirmat.

Mulla oli lapsena lestoja naapurissa. Joskus vietettiin aikaa niiden lasten kanssa, mutta ne oli teflonpintaisia. En oppinut koskaan tuntemaan millaisia oikeasti ovat. Sellaista pintaa vaan. Eivät esimerkiksi ilmaisseet tunteitaan tai oikein sanoneet mielipiteitään mistään, että olisi oppinut tuntemaan.

Älä oleta mitään yhden tapauksen perusteella. 

Jos olisin itse helluntalainen, ja ystävystyn yhden ei-helluntalaisen kanssa, joka osoittautuu psykopaatiksi, oletan, että kaikki ei-helluntalaiset ovat psykopaatteja. Kuulostaako loogiselta? Kannattaisiko siinä tapauksessa tutustua muihinkin ei-helluntalaisiin, ja huomata, että kyllä, ihan normaaleja, hyväkäytöksisiä ihmisiä löytyy myös helluntalaisten ulkopuolelta.

Myönteisiä kokemuksia:  Työkavereina mutkattomia ja kaikkien kanssa toimeentulevia tyyppejä. Tekevät töitä, vastuuntuntoisia.

Kahmivat itselleen etuja eivät osallistu mihinkään yhteisiin asioihin joissa pitäisi nähdä vaivaa. Ihan totta tuo että ottavat vaan eivät anna. Sillä lailla erikoista että heillä on kuitenkin suuret sisarusparvet jotta luulisi että oppisivat muita huomioimaan. Ei näköjään tarvi ei-uskovaisia huomioida

Lestadiolaiset ovat mukavia oman kokemuksen mukaan. 

Entisenä lestadiolaisena ymmärrän hyvin tuon etäisyyden pidon. Minullakin oli ja on edelleen sama tapa. Se johtui siitä, että meni minne tahansa, niin aina löytyi vähintään muutama ihminen, jolla oli pakko alkaa naljailemaan uskonnollisuudesta. Vaikka suurimmalle osalle se ei ollut ongelma, niin liikaa oli niitä tyyppejä, joille se oli ja jotka sen aina esiin nostivat. Lisäksi jos jossakin oli alkoholia tarjolla, siitä oli pakko osalla aina tehdä iso numero. Seläntakana puhuttua soopaa kantautui myös korviin sen verran paljon, että aikaa oli paljon hauskempaa viettää omissa porukoissa, kun ei tarvinnut olla koko ajan varpaillaan.

Yleisesti ottaen heissä on kaikenlaisia ihmisiä. Pääosa on todella rehellisiä ja ennen kaikkea luotettavia, mutta on siellä seassa aivan totaalisia mulkkujakin. Liike-elämän puolella pyörii joitakin ketkuja, mutta ei ole mikään hyväksytty tapa tai arvostettua väkeä. Näistä surullisen kuuluisista sutkifirmoista moni ei ole kuulunut liikkeeseen aikoihin, mutta lestadiolaisuuteen suhtaudutaan kuin etnisyyteen eli leima jää loppuelämäksi.

Olen edelleen paljon tekemisissä liikkeen jäsenten kanssa ja viihdyn oikein hyvin. Uskonnosta en ole samaa mieltä, mutta minun puolestani saavat uskoa haluamallaan tavalla.

Helvetilliset (heh) hyväveliverkostot.

Ulkokultaisia ja ylimielisiä

Yhden outolinnun. Itsekäs darwinisti kuvaa parhaiten, mikä on kovin ristiriitaista uskovalta.

Tunne paljon lestadiolaisia. He ovat kaikista tunnollisimpia ja kunnollisimpia työtovereita. Uskonnosta he eivät puhu ulkopuolisille ja pitävät tietyn hajuraon kaikkiin liikkeen ulkopuolisiin ihmisiin. Kaikkiin ulkopuolisiin ihmisiin he suhtautuvat samalla ystävällisellä viileällä tavalla, helvettiinhän he joutuvat kuitenkin.

SIviilissä en tunne, mutta olen töissä lestadiolaisten remontteja myyvässä firmassa. Minua kuvottaa se ahneus, jota he eivät itse aina edes tunnu ymmärtävän. Ihan härskisti huijaavat vanhuksia ja sitten palavereissa ja koulutustilaisuuksissa retostelevat kuinka tekevät kauppaa ja tulosta. Ei uskovat työntekijät ovat heille myös suunnilleen lypsylehmän arvossa.

Työkavereina ihan mahtavia. Ystävällisiä, ahkeria eikä nuoretkaan ole mitään säikkyjä tai hukassa. Oma-aloitteisia.

Autokaupat ja kattofirmat joissa voi vedättää sitten vääräuskoisia.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Taas yritetään tehdä yli 100 000 ihmisestä samanlaista. Suosittelen laajentamaan ajatuksia siitä, että jokainen on yksilö.

Esimerkiksi, jos kuulut johonkin pelijoukkueeseen, jossa yksi kuumapää tekee törkymäisen taklauksen, ei se sitä tarkoita, koko joukkueessa kaikki olisivat yhtä kuumapäitä ja valmiita tyhmiin tekoihin.

Nyt ajatusta peliin näihin kategorisointeihin.

Lestadiolaisten elämä on todella kontrolloitua ja tiettyjen sääntöjen noudattamista vaaditaan, joten on todellakin uskottavaa että useimmat heistä ovat tietynlaisia.

Paljon tunnen, eikä voi yleistää. Usein hyväntuulisia ja ystävällisiä ihmisiä, mutta eivät päästä helpolla lähelleen. Toisaalta heitä kyllä haukutaan paljon ja vähän jopa monesti syrjitään, joten ehkä se on ainakin osittain jonkinlainen vastareaktio. Perheet isoja, joten lapset osallistuvat pienempien hoitoon ja oppivat jo nuorina kantamaan vastuuta, mutta joissakin perheissä vanhemmat eivät osaa tai jaksa kasvattaa ja hoitaa lapsiaan ja se näkyy. Piirit ovat täällä pohjoisessa aika laajoja heillä ja vetävät esimerkiksi työllistämisessä kotiin päin, joten ovat työmarkkinoilla paremmassa asemassa keskimäärin. Joillakin heillä on hankaluuksia antaa muiden elää omaa elämäänsä omalla tavallaan, eikä siten kuin he hyväksi näkevät.

Osa on ahdasmielisiä nihilistejä, toiset melko suvaitsevaisia. Yhteisöllisistä väkeä. Itse suhtaudun yksilöinä jokaiseen, koska todella ovat yksilöitä.