Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhempani ovat köyhäilyn mestareita vielä nykyäänkin, vaikka varaa olisi. Ymmärtääkseni tämä on ollut aina tapansa. Mieheni esim. puettiin lapsena 90-luvulla 10 vuotta vanhemman siskonsa vaaleanpunaisiin röyhelöisiin vaatteisiin. Huvittavinta tässä on se, että nuo samat tytön vaatteet kierrätettiin monella pojalla tuon jälkeen, vaikka olisi tullut käyttökertoja ihan poikienkin vaatteille. Nythän noin vanhat lastenvaatteet laitettaisiin jo kierrätykseen/myyntiin. Lelut veistettiin itse puusta.

Nykyään esim. ruoat pitää ostaa sen mukaan, mitä on tarjouksessa. Tarjoilut on aina halvinta laatuaan - makkaraa, kiusausta yms., vaikka käydään siellä tosi harvoin. Jälkiruokana esim. ylijäämäriisiä, rahkaa ja hedelmäpaloja. .

Siis jälkiruokana on riisiä? Täh? 

Puuroriisiä, rahkaa ja kermavaahtoa ja hedelmäpaloja on ihan normaali jälkiruoka, en tiedä onko sillä joku nimi mutta esim työpaikan kanttiinissa sitä on useinkin, 

Ruokakaupassa käymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhempani ovat köyhäilyn mestareita vielä nykyäänkin, vaikka varaa olisi. Ymmärtääkseni tämä on ollut aina tapansa. Mieheni esim. puettiin lapsena 90-luvulla 10 vuotta vanhemman siskonsa vaaleanpunaisiin röyhelöisiin vaatteisiin. Huvittavinta tässä on se, että nuo samat tytön vaatteet kierrätettiin monella pojalla tuon jälkeen, vaikka olisi tullut käyttökertoja ihan poikienkin vaatteille. Nythän noin vanhat lastenvaatteet laitettaisiin jo kierrätykseen/myyntiin. Lelut veistettiin itse puusta.

Nykyään esim. ruoat pitää ostaa sen mukaan, mitä on tarjouksessa. Tarjoilut on aina halvinta laatuaan - makkaraa, kiusausta yms., vaikka käydään siellä tosi harvoin. Jälkiruokana esim. ylijäämäriisiä, rahkaa ja hedelmäpaloja. .

Siis jälkiruokana on riisiä? Täh? 

Puuroriisiä, rahkaa ja kermavaahtoa ja hedelmäpaloja on ihan normaali jälkiruoka, en tiedä onko sillä joku nimi mutta esim työpaikan kanttiinissa sitä on useinkin, 

Joo, minustakin kuulostaa aika normaalilta. Jos on oikein kitupiikkejä, niin hyvä että tarjosivat edes jotain jälkiruokaa. Minusta myös on ihan OK, että tarjoaa vieraille kiusausta tms. En odottaisi mitään ravintolaruokaa, jos käyn jonkun kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.

Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.

Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.

Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.

Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista, että meidän lääkäri-opettajaperheessä olisi koskaan köyhäilty. Lamakaan ei näkynyt eikä tuntunut mitenkään meillä. Säästäväisyyden autuutta kyllä koko ajan painotettiin, mikä tuntui omituiselta höpötykseltä siitä näkökulmasta, että minkäänlaista taloudellisesta tilanteesta johtuvaa säästämisen TARVETTA en koskaan havainnut.

Sama täällä, isä töissä valtiolla, äiti vientiteollisuudessa. Lama ei tuntunut meillä mitenkään, mutta... koko ajan toitettiin, että SAATTAISHAN SE TUNTUAKIN. Niinpä vaan oli jotkut tutut, joilla oli yritys, tehneet konkurssin. Että on se mahdollista ja suorastaan todennäköistä!!! Eihän palkansaajaa voi verrata kuitenkaan yrittäjään tässäkään suhteessa. Mutta meillä kotona siis pystyi.

Kummallisia nuukailun aiheita oli kuitenkin. Sarjakuvat, hirveästi menee niihin rahaa. Niinpä Aku Ankan tilaus lopettiin. Hampurilaisateriat, hirveästi menee niihin rahaa, kun syön vain hampurilaisia. Pääsin ehkä kerran 1,5 kk:ssa käymään hampurilaisaterialla (ja akne johtui yksinomaan siitä). Vaatteet, niihin menee ihan hirveästi rahaa. Kuljin suurimmaksi osaksi serkkujen vanhoissa vaatteissa, tosin yleensä paita oli uusi ostos (joten kieltämättä fiksusti kokonaisuus näyttikin aika uudelle). 

Tästä huolimatta rahaa riitti aina tupakkaan (x2). Ja totta kai 90-luvulla oli ihan tavallista polttaa sisällä. Mutta tupakkaan ei sentään mennyt hirveästi rahaa. 

En sano omille lapsille juuri mistään, että siihen menee hirveästi rahaa. Olettaen tietysti, että kyseessä on perheen normaali kulu.

Meillä samaa pelkoa, mutta asiaa ei edes mitenkään selitetty. Isä valtion virkamies ja äiti toimittaja, joilla töitä riitti oli lama tai nousukausi. Meillä säästettiin erityisesti vettä, sähköä, pesuainetta ja lisäksi vaatteita ja kodin tavaraa oli niukasti (tyyliin yhdet kengät talveksi ja yhdet kesäksi ja mitään ei osteta, jollei ole mennyt pieneksi). Vanhemmat pihejä muutenkin, niin homma lähti käsistä sitten lama-aikana. Ruokaa oli, mutta se pomppi äidin laihdutuskuurien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaupasta haettiin koko perheellä erikoistarjouksia. Isä antoi käteisen kouraan ja sitten ne kaksi sokeri- tai kahvipakettia/talous tms ja eri kassoille maksamaan :-D Paljon ostettiin punaisilla lapuilla ruokaa kaupasta. Leivottiin kaksi kertaa viikossa pullaa. Sienestettiin ja marjastettiin koko perheen voimin ja mummolassa oli iso kasvimaa, josta saatiin sadonkorjuuta.

Ikinä ei olla oltu köyhiä, mutta vanhemmat todella tarkkoja rahoistaan. Minimiveloilla ovatkin pärjänneet elämänsä ja autot aina ostettu käteisellä. Neljästä lapsesta ainoastaan veli on samanlainen nyt aikuisena. Me kolme tyttöä ollaan melko löysäkätisiä rahankäyttäjiä, mutta ruokaa osataan tehdä itse ja  niitä punaisia lappujakin osataan käyttää kauppareissuilla :-) Äiti kuoli vuosi sitten ja saimme 45.000 euroa/nuppi perintöä. Isältä jää vielä isompi perintö sitten joskus. Toisaalta toivoisi, että olisivat osanneet nauttia säästöistään, mutta ei kai tuo sodanaikainen sukupolvi oikein osaa.

Ette varmaan lapsuudessanne tai edes aikuisuudessa ostaneet mitään punalaputettuja ruokia koska teidän vanhemmat olivat sodanaikaista sukupolvea ja punalaput ovat tulleet tuotteisiin pitkään sen jälkeen kun olitte aikuisia. Nyt ehkä osaatte ostaa niitä mutta ette nuoruudessanne.

Meillä oli aika vaatimatonta, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. Vasta aikuisena tajusin, että äiti juopottelun ohella pelasi perheen rahat.

Lentäminen. Mentiin aina kaikkialle autolla ja laivalla. 

Meidän perhe ei koskaan syönyt huvipuistoreissulla ravintolassa vaan meillä oli aina eväät mukana. Koskaan ei saanut esim ranskalaisia tai hampurilaista edes siitå kiskalta. Toisaalta, me sentään pääsimme kerran kesässä huvipuistoon.

"Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha?"

Ai siksi niin moni on kasvissyöjä nykyään!

Meiän 70-luvun elementtilaatikko-talo. Jossa oli muovimatto kylppärissä. Ja paneli-seinät kh, muualla lastulevy. Ei tapettia eikä laatan laattaa. Sijaitsi pk-seudulla. Kellarissa oli uima-allas mut helkkari se talo oli hirvee. Vihdoin pistettiin about -88 muusiksi. Ei kestäny ees 20 v niin oli pakkastalvena-87 jäätä ikkunoiden sisäpuolella ja kaikki nurkat nollilla ja lisälämmittimiä. Varmaan se allaskin jääty en muista. Panorama-ikkunat pysyvästi huurussa. tasakatosta tuli vettä läpi.

Hävetti. Ketään en kutsunu vissiin 85 jälkeen kylään. Rv. 1975.

Sain sukset 7v ja luistimia en koskaan. Liikuntatunnilla piti keksiä juttuja, kun ei voinut luistella. Ei opet 60 vuotta sitten ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää köyhyyttä. En ole koskaan oppinut luistelemaan.

Vierailija kirjoitti:

"Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha?"

Ai siksi niin moni on kasvissyöjä nykyään!

Laadukas marinoitu tofu maksaa enemmän kuin sika.

Älä pelkää, kun kaikki ovat sellaisia. Älä pelkää Herran, sinun Jumalasi, nimeä, vaan tee se. Olimme vakuuttuneita siitä, että Jeesus ei nähnyt opetuslapsiamme, koska he pelkäsivät. Tämä on Jeesuksen tie, jonka hän on antanut opetuslapsille ja pyhille ja pyhille.

Jeesuksen ylösnousemus Johannes Kastajan kansan. Jeesus ilmoitti Johannes Kastajalle Malakian kirjan profetian. Johannes oli profeetta kuten toinenkin profeetta, jonka hän tiesi olevan profeetta.

Johannes vastasi: Mutta Jeesus nuhteli häntä. Johannes ei ajatellut sitä ajatusta, että Jeesus ei antaisi Messiaan saarnata meille, mutta hän tulisi luoksemme. Anna meidän silmämme tietää, ja anna meidän kuulla Herran, meidän Jumalamme, ääni. Usko vain, että Jeesus on Messias

Hiihtosauvojen sommat vanerikiekoista kun meni rikki. Leipäressua, maitolämmitystä :kuuman maidon sekaan leipäpaloja syötiin. Harvoin juustoa lapsena, makkaraa oli kylläkin. Lääkäriin ei vähästä lähdetty.

Kummallista nitinää ja pilkunviilausta täällä? Minullakin on sukkia ja niitä nyt on kaiken kokoisia, ihan jalanpöydän peittävistä melkein polveen saakka ulottuviin. Otan tarvittaessa sukkalaatikosta ne mitkä käteen sattuu ja laitan jalkaan asiaa sen enempiä miettimättä, hyvin on toiminut. 

Ja miksi niitä marjoja ja vihanneksia viljellään, jos niitä ei voisi käyttää. Tuleehan se paljonkin halvemmaksi ja on hyödyllistä liikuntaa muutenkin jos vertaa tämän päivän hyötyliikuntaan (mäkkärille tai heseen ja nopeasti takasin tietokonetta ihmettelemään. ) 

Minun äiti teki aikoinaan pullataikinat, joulupiparkakut ja -tortut ihan alkutekijöistä asti, ei ostanut valmiiksi pakastettuja levyjä yms. Eipä tuota tuolloin tullut ajatelleeksi, mutta olihan siinä vaivannäköäkin enemmän kuin siinä, että ottaa levyt paketista, leikkaa ne ja vippaa uuniin. Ja jos se vaivannäkö omasta mielestä kannattaa, niin hyvä.  

Pyttipannua oli usein ja se on vieläkin yksi lempiruistani. Ei se pussissa oleva noppakasa, vaan ihan keitetyistä perunoista ym, itse tehty. Oli toki joskus kaurapuuroakin ja nälkäänsä sitäkin söi. Kalasta en ole ikinä oppinut pitämään vanhemmitenkaan, enkä tiedä syytä tähän. Penskana kalasoppaakin oli pakko nälkäänsä syödä. Kotoa lähdön jälkeen ei ole niin kovaa nälkää tullut, että olisin kalaa ylipäätään syönyt. 

Vaatteet käytettiin "loppuun" ja paikkailtiin tarpeen mukaan.  Jalkarättejä opin vasta armeijassa käyttämään ja on mainio keksintö saappaiden kanssa, kun ne osaa asetella oikealla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaista ruokaa meilläkin oli, ja aina samaa. Niitä perunoita ja kyljyksiä, makkarakastiketta, makaronilaatikkoa. Hyvin harvoin hedelmiä, ja tyyliin yhden mandariinin tai appelsiinin sai päivässä syödä. Leivän päälle ei saanut laittaa leikkeleitä, vaan ne arvokkaat leikkeleet sai vain isä eväsleipiinsä töihin.

Jälkeenpäin ajatellen en tajua miten muka oltiin niin köyhiä ja syötiin huonosti. Molemmat vanhemmat töissä, asuttiin työsuhdeasunnossa, eli ei vuokraa tai lainanlyhennystä. Rakensivat talon ja kesämökin pahimman laman aikaan, autoa vaihdettiin muutaman vuoden välein.

Jääkaappi oli kuitenkin aina tyhjä ja samoja ruokia syötiin. Eikö kaupoissa silloin ollut muuta kuin kyljyksiä ja perunoita? Eikö hedelmiä saanut? Mitä ruoka maksoi? En itse muista yhtään!

-76

No tuossa ei ollut köyhyydestä kyse vaan sinun vanhemmat oli yksinkertaisesti kitupiikkejä. Meilläkin oli ne spesiaalit ja kalliimmat ruoat joihin lapsilla ei ollut mitään saumaa. Silmät lautasena ja ihania tuoksuja nuuhkien vaan seurattiin kun ne katosivat parempiin suihin. Jos joskus pihisti jääkaapista kinkunviipaleen ja jäi kiinni niin sai tukkapöllyä  ja haukuttiin varkaaksi joka varmasti kasvaa myöhemmin murto-jollei peräti murhamies ja taparikollinen. Vieläkin sieppaa kun ajattelee että kaapissa olevan ruoan syömisestä sai ruumiillista kuritusta kun se ruoka oli tarkoitettu muille perheenjäsenille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkikselle tiedoksi, että tämä ketju ei ole sitä varten, että voit tulla kommentoimaan jokaista viestiä omasta vinkkelistäsi.

Rahalla ei todellakaan saa sivistystä, tässä sen näkee...

Palsta on juuri sitä varten, että jokainen saa kertoa omat mielipiteensä. 

Vapaasti. Voit muuttaa Pohjois-Koreaan, jos vapaus ei kelpaa.

Sínkkis

Jaha. Jospa tämä päiväkoti-ikäisiin sovellettu esimerkki sitten tehoaisi paremmin:

Mitäpä luulet, miltä tämäkin ketju näyttäisi, jos jokainen tähän kirjoittaneista alkaisi kommentoimaan toistensa viestejä, vielä useamman kirjoituksen voimalla?

Sinähän juuri teit tuon joten tältä se näyttäisi.

Lukioon meno. Kaverini sanoi ettei ole varaa lukioon ja pitää mennä amikseen vaikka olimme jo valinneet koulun. Tajusin vasta myohemmin että kirjat ja tarvikkeet olivat niitä joihin hänen perheellä ei ollut varaa. Ja tämä 2000- -luvulla

Kaikki! Yksinhuoltajaäidin kasvattina oleminen ilman että perheessä on isää tuomassa vaurautta on kyllä todella sietämätöntä köyhästelyä. Mahdollinen isäpuolikaan ei korjaa tilannetta koska et ole hänen oma lapsensa. Eipä tarvinnut haaveilla tietokoneista, mopoista yms. jutuista mitä kaikilla kavereilla oli. Avioero ja se että etenkin poikalapset jäävät äidilleen onkin kamalin asia mitä vanhemmat voivat lapselleen tehdä. Teininä auttoi vähän kun meni itse töihin että sai omaa rahaa.

Nyt aikuisena pyrin siihen että omilta lapsilta ei todellakaan puuttunut mitään, eikä ole myöskään erottu puolison kanssa, vaikka oli välillä vaikeitakin aikoja. Mutta me ei ollakaan sellaisia liian helpolla luovuttajia että heti erotaan kun ei ole kivaa. Ainakin sen vaikea lapsuus opetti, että ei pidä luovuttaa helpolla.

Sitä on tosin rasittavaa lukea kun jotkut naiset kuvittelee että avioero on lapsille hyväksi. Suurempaa valhetta saa jo hakemalla hakea!