Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Yksinkertaista ruokaa meilläkin oli, ja aina samaa. Niitä perunoita ja kyljyksiä, makkarakastiketta, makaronilaatikkoa. Hyvin harvoin hedelmiä, ja tyyliin yhden mandariinin tai appelsiinin sai päivässä syödä. Leivän päälle ei saanut laittaa leikkeleitä, vaan ne arvokkaat leikkeleet sai vain isä eväsleipiinsä töihin.
Jälkeenpäin ajatellen en tajua miten muka oltiin niin köyhiä ja syötiin huonosti. Molemmat vanhemmat töissä, asuttiin työsuhdeasunnossa, eli ei vuokraa tai lainanlyhennystä. Rakensivat talon ja kesämökin pahimman laman aikaan, autoa vaihdettiin muutaman vuoden välein.
Jääkaappi oli kuitenkin aina tyhjä ja samoja ruokia syötiin. Eikö kaupoissa silloin ollut muuta kuin kyljyksiä ja perunoita? Eikö hedelmiä saanut? Mitä ruoka maksoi? En itse muista yhtään!
-76
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity omaan perheeseen, mutta muistatteko sellaisen sarjan kuin Hapsiainen?
Se tuntui lapsena ihan kivalta. Aikuisena tajusin että siinä oli jonkun käsi jossa oli kaksi tarrasilmää, ja se käsi "seikkaili" jossain aavikolla, niin oli vähän hiekkaa laitettu johonkin astiaan.
Tuli varmasti halvaksi ja siihen aikaan lapset katselivat sitä, mitä telkkarista tuli. Ei varmasti onnistuisi nykyaikana.
Joo se oli ihan käsittämätön🤣 Tuotantokustannukset ehkä 20 markkaa plus yksi kuukausiliksalainen tekemään sitä. Olisi hauska nähdä ”making of Hapsiainen” -dokkari jossa paljastetaan kenen käsi se oli.
Minusta Hapsiainen oli helkkarin ankea jo lapsena. En tosin ajatellut tekotavan liittyvän budjettiin. Siihen aikaan yksinkertaisuuden ”kasvattavuus” tuntui olevan yhteiskunnallinen ihanne, ei muka tarvittu mitään Amerikan hömppää.
Se Amerikan hömppä on oikeasti täyttä tuubaa. Kotimaisuus saisi tulla uudelleen muotiin.
Hapsiaista tehtiin jo 80-luvulla, kun rahaa oli. Tosin se oli Ylen ohjelma, ehkä siksi vähemmän rahalla rakennettu. Kokonaisuus ja yksinkertainen viihdyttävyys ratkaisi.
Se oli myös tarkoitettu ihan pienille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity omaan perheeseen, mutta muistatteko sellaisen sarjan kuin Hapsiainen?
Se tuntui lapsena ihan kivalta. Aikuisena tajusin että siinä oli jonkun käsi jossa oli kaksi tarrasilmää, ja se käsi "seikkaili" jossain aavikolla, niin oli vähän hiekkaa laitettu johonkin astiaan.
Tuli varmasti halvaksi ja siihen aikaan lapset katselivat sitä, mitä telkkarista tuli. Ei varmasti onnistuisi nykyaikana.
Joo se oli ihan käsittämätön🤣 Tuotantokustannukset ehkä 20 markkaa plus yksi kuukausiliksalainen tekemään sitä. Olisi hauska nähdä ”making of Hapsiainen” -dokkari jossa paljastetaan kenen käsi se oli.
Minusta Hapsiainen oli helkkarin ankea jo lapsena. En tosin ajatellut tekotavan liittyvän budjettiin. Siihen aikaan yksinkertaisuuden ”kasvattavuus” tuntui olevan yhteiskunnallinen ihanne, ei muka tarvittu mitään Amerikan hömppää.
Se Amerikan hömppä on oikeasti täyttä tuubaa. Kotimaisuus saisi tulla uudelleen muotiin.
Hapsiaista tehtiin jo 80-luvulla, kun rahaa oli. Tosin se oli Ylen ohjelma, ehkä siksi vähemmän rahalla rakennettu. Kokonaisuus ja yksinkertainen viihdyttävyys ratkaisi.Ehkä 80-90-luvulla olikin tuubaa, mutta nykyaikana on paljon todella laadukkaita amerikkalaisia sarjoja. Taso on noussut. Toki joku Miami Vice tai Baywatch on nostalginen ysärijuttu, mutta ei niissä sarjoissa kummemmin sisältöä ollut. Ja kun itse oli lapsi, ei tajunnut ajatella että tämä sarjahan on ihan tyhmä. Joillekin silloisille aikuisille - nykyisille vanhuksille - TV oli silloin niin surkea elämys, etteivät halua vielä nykyäänkään katsella mitään amerikkalaista, kun se on kuitenkin huonoa. No, ei voi arvostella sitä mikä on nyt, jos ei koskaan katso mitään.
Minä tarkoitin huonosti tehtyjä ja dubattuja lastenohjelmia. En yleistä tarjontaa, jonka laatu vaihtelee myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity omaan perheeseen, mutta muistatteko sellaisen sarjan kuin Hapsiainen?
Se tuntui lapsena ihan kivalta. Aikuisena tajusin että siinä oli jonkun käsi jossa oli kaksi tarrasilmää, ja se käsi "seikkaili" jossain aavikolla, niin oli vähän hiekkaa laitettu johonkin astiaan.
Tuli varmasti halvaksi ja siihen aikaan lapset katselivat sitä, mitä telkkarista tuli. Ei varmasti onnistuisi nykyaikana.
Joo se oli ihan käsittämätön🤣 Tuotantokustannukset ehkä 20 markkaa plus yksi kuukausiliksalainen tekemään sitä. Olisi hauska nähdä ”making of Hapsiainen” -dokkari jossa paljastetaan kenen käsi se oli.
Minusta Hapsiainen oli helkkarin ankea jo lapsena. En tosin ajatellut tekotavan liittyvän budjettiin. Siihen aikaan yksinkertaisuuden ”kasvattavuus” tuntui olevan yhteiskunnallinen ihanne, ei muka tarvittu mitään Amerikan hömppää.
Se Amerikan hömppä on oikeasti täyttä tuubaa. Kotimaisuus saisi tulla uudelleen muotiin.
Hapsiaista tehtiin jo 80-luvulla, kun rahaa oli. Tosin se oli Ylen ohjelma, ehkä siksi vähemmän rahalla rakennettu. Kokonaisuus ja yksinkertainen viihdyttävyys ratkaisi.Ehkä 80-90-luvulla olikin tuubaa, mutta nykyaikana on paljon todella laadukkaita amerikkalaisia sarjoja. Taso on noussut. Toki joku Miami Vice tai Baywatch on nostalginen ysärijuttu, mutta ei niissä sarjoissa kummemmin sisältöä ollut. Ja kun itse oli lapsi, ei tajunnut ajatella että tämä sarjahan on ihan tyhmä. Joillekin silloisille aikuisille - nykyisille vanhuksille - TV oli silloin niin surkea elämys, etteivät halua vielä nykyäänkään katsella mitään amerikkalaista, kun se on kuitenkin huonoa. No, ei voi arvostella sitä mikä on nyt, jos ei koskaan katso mitään.
Minä tarkoitin huonosti tehtyjä ja dubattuja lastenohjelmia. En yleistä tarjontaa, jonka laatu vaihtelee myös.
No se ei tullut esille kommentistasi, kun sanoit vain "Amerikan hömppä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kauhea sokerihiiri jos ei muuta löytynyt söin kuivia makaroneja olivat hyviä.Tosin en tuntenut sitä köyhäilyksi muuta ei vain sillä hetkellä ollut ei asuttu keskustassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Mitkä on kenkäsukat?
Termi tarkoittanee tavallisia miesten sukkia, joita pidetään kenkien kanssa. Villasukkia taas käytetään kumisaappaiden yai monojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT, mutta tuli näistä asuntoasioista mieleen. Lapsuudenystäväni asui perheineen samassa talossa ja heillä oli viisihenkinen perhe kaksiossa. Isä kävi vielä yötöissä, joten heillä ei tietenkään voinut koskaan leikkiä, koska kaikkien piti olla päivisin hiljaa. Jos joskus soitin sinne (mieluummin en), äiti vastasi kuiskaten puhelimeen. Ilmankos kaveri viihtyi meillä kun minulla oli oma huone, eikä tarvinnut olla hiljaa. Silloin en asiaa sen kummemmin ajatellut, mutta myöhemmin miettinyt, että oli aika ankea lapsuus heillä.
Tosi ankealta kuulostaa. Viisihenkinen perhe kaksiossa olisi ollut "ongelmaperhe" ainakin meidän kaupungin sosiaalityöntekijöiden mielestä.
Meillä oli vuokrakämppä. Kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö. Aika normaali asumisjärjestely nelihenkiselle perheelle 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Mutta virallinen suositus oli se, että perheen jokaiselle lapselle pitäisi olla oma huone. Hämmästyin kovasti kun tajusin (about 20 vuotta myöhemmin), että meidän keskiluokkainen perheemme olikin itse asiassa "liian ahtaasti asuva".
Ei mitään tuollaista virallista suositusta ole olemassa, että perheen jokaiselle lapselle pitää olla oma huone. Jokaisella pitäisi olla sänky tai pysyvä nukkumapaikka, mutta ei omaa huonetta. Miten tuo sinusta toteutuisi esim. täällä pk-seudulla, jossa elää myös 10-lapsisia perheitä? Ei täällä ole olemassakaan vuokra-asuntoja, joissa olisi 10 makuuhuonetta. Olen ollut lastensuojelussa sos.ohjaajana 90-luvun lopusta vuoteen 2005 ja nyt uudestaan lasu sos.tt. v. 2017-2019.
Hämmästyttävää, että lastensuojelun työntekijä ei tunne virallista asumisväljyyden määrittelyasteikkoa.
"Ahtaasti asuva: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti (keittiötä ei lueta huonelukuun). Keittiötä ei ole luettu mukaan huonelukuun vuodesta 1989 lähtien."
Toisin sanoen kolmehenkinen perhe (äiti, isä, yksi lapsi) tarvitsee 3h + keittiö. Jos he asuvat pienemmässä asunnossa, he ovat ahtaasti asuva perhe.
Määrittely on eri asia kuin suositus. Jos asumisväljyydestä olisi olemassa suositus, se voisi kuulua näin. Lapsiperheessä jokaisella lapsella tulee olla oma huone, jossa lapsella on oma sänky. Silloin olisi kyllä moni paikkakunta pulassa juuri noiden em suurten perheiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity omaan perheeseen, mutta muistatteko sellaisen sarjan kuin Hapsiainen?
Se tuntui lapsena ihan kivalta. Aikuisena tajusin että siinä oli jonkun käsi jossa oli kaksi tarrasilmää, ja se käsi "seikkaili" jossain aavikolla, niin oli vähän hiekkaa laitettu johonkin astiaan.
Tuli varmasti halvaksi ja siihen aikaan lapset katselivat sitä, mitä telkkarista tuli. Ei varmasti onnistuisi nykyaikana.
Joo se oli ihan käsittämätön🤣 Tuotantokustannukset ehkä 20 markkaa plus yksi kuukausiliksalainen tekemään sitä. Olisi hauska nähdä ”making of Hapsiainen” -dokkari jossa paljastetaan kenen käsi se oli.
Minusta Hapsiainen oli helkkarin ankea jo lapsena. En tosin ajatellut tekotavan liittyvän budjettiin. Siihen aikaan yksinkertaisuuden ”kasvattavuus” tuntui olevan yhteiskunnallinen ihanne, ei muka tarvittu mitään Amerikan hömppää.
Se Amerikan hömppä on oikeasti täyttä tuubaa. Kotimaisuus saisi tulla uudelleen muotiin.
Hapsiaista tehtiin jo 80-luvulla, kun rahaa oli. Tosin se oli Ylen ohjelma, ehkä siksi vähemmän rahalla rakennettu. Kokonaisuus ja yksinkertainen viihdyttävyys ratkaisi.Ehkä 80-90-luvulla olikin tuubaa, mutta nykyaikana on paljon todella laadukkaita amerikkalaisia sarjoja. Taso on noussut. Toki joku Miami Vice tai Baywatch on nostalginen ysärijuttu, mutta ei niissä sarjoissa kummemmin sisältöä ollut. Ja kun itse oli lapsi, ei tajunnut ajatella että tämä sarjahan on ihan tyhmä. Joillekin silloisille aikuisille - nykyisille vanhuksille - TV oli silloin niin surkea elämys, etteivät halua vielä nykyäänkään katsella mitään amerikkalaista, kun se on kuitenkin huonoa. No, ei voi arvostella sitä mikä on nyt, jos ei koskaan katso mitään.
Minä tarkoitin huonosti tehtyjä ja dubattuja lastenohjelmia. En yleistä tarjontaa, jonka laatu vaihtelee myös.
No se ei tullut esille kommentistasi, kun sanoit vain "Amerikan hömppä".
Keskustelussa puhuttiin lastenohjelmasta. Myös kommenttini koski lastenohjelmia.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempani ovat köyhäilyn mestareita vielä nykyäänkin, vaikka varaa olisi. Ymmärtääkseni tämä on ollut aina tapansa. Mieheni esim. puettiin lapsena 90-luvulla 10 vuotta vanhemman siskonsa vaaleanpunaisiin röyhelöisiin vaatteisiin. Huvittavinta tässä on se, että nuo samat tytön vaatteet kierrätettiin monella pojalla tuon jälkeen, vaikka olisi tullut käyttökertoja ihan poikienkin vaatteille. Nythän noin vanhat lastenvaatteet laitettaisiin jo kierrätykseen/myyntiin. Lelut veistettiin itse puusta.
Nykyään esim. ruoat pitää ostaa sen mukaan, mitä on tarjouksessa. Tarjoilut on aina halvinta laatuaan - makkaraa, kiusausta yms., vaikka käydään siellä tosi harvoin. Jälkiruokana esim. ylijäämäriisiä, rahkaa ja hedelmäpaloja. Valmisaterioiden (kalliita sinänsä) muovikipot säilytetään ja uusiokäytetään esim. "kukkaruukkuina", mikä ei ehkä ole kauneinta sisustuksellisesti, kun ne vielä pitää aina nostaa paraatipaikalle ruokapöydälle. Sisustus on kulahtanutta ja rikkinäistä vuosikymmenten takaa, koska "hyvää ei kannata heittää". Pöytäliinoina käytetään lakanoita, pefletteinä halpiskäsipyyhkeitä. Olemme antaneet ihan oikeita pöytäliinoja ja peflettejä lahjaksi, mutta ovat pakkauksessaan "pahan päivän varalle". Kaikki ruokapakkausten pahvit leikataan muistilapuiksi. Kerran minun olisi kesälomalla pitänyt saada kiireellisesti kuivaa pyykkiä, mutten saanut käyttää kuivausrumpua, joka kuluttaa sähköä.
Rakkaita ovat kuitenkin ja ihania ihmisiä.
Tämä on ihana! Nauroin ääneen. Samalla tuli mieleen oma äitini, joka kieltäytyi antamasta minulle yhtä tyhjää muovikassia, kun mieheni kanssa vierailin äidin luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska yh-isäni ei suvainnut herkkuja kotona koskaan, tein iltaisin itse rasvattomasta maidosta, kauraryyneistä ja sokerista sellaista omaa herkkuani. olin hoikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa lapsuudestani oli sitä, mitä nykysin pidetään ekologisena elämäntapana. Käärepaperista tuli piirustuspaperia, vesivärejä ostettiin värinappi kerrallaan ja liimattiin pahville, vaatteista leikattiin matonkuteita ja napit säästettiin, ruokaa ei koskaan heitetty roskiin,siitä saattoi aina tehdä jotain uutta. Sukat ja sukkahousut parsittiin (osaan yhä parsia niin, että sitä reikää ei huomaa), vaatteita ei viety kirppikselle, ne siirtyi seuraavalle sisarukselle tai serkuille.
Ja me olimme niitä varakkaita!Vanha viesti, mutta miten parsitaan sukka jossa on koko kantapään kokoinen reikä tai hiutunut kohta niin että se ei näy? Meidän piti parsia lapsina 90-luvulla omat sukkamme, ja tuo kantapään reikähän parsittiin sitten niin että reunat vain suoraan yhteen ja sukka on reiän verran lyhyempi ja sauma tuntuu kantapään alla. Hyi että inhosin tuota.
Vastaus on: ei mitenkään. Olen juuri viikon sisällä joutunut heittämään pois kahdet sukat, joiden reiät olivat päässeet liian suuriksi. Niitä ei pystynyt hyvällä tahdollakaan paikkaamaan. Lipaston laatikossa on onneksi monta paria paikattuja puuvillasukkia. Ne on parsittu ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tiesin, että köyhiä ollaan. Äiti varasti vessapaperia yleisistä vessoista ja kaapissa ei ollut kunnon ruokaa, joskus ei mitään ruokaa. Kenkiä oli 1 pari/per kausi. Siis kengät kesäkelille ja toiset talvikelille. Ei erikseen kenkiä mihinkään "välikauteen" Ulkovaatteita oli yhdet, samoin yksi pipo ja yhdet lapaset. Liikuntatarvikkeet oli kuluneita ja huonokuntoisia. Hävetti koulussa laittaa jalkaan jotain pmelkein puhki naarmuuntuneita luistimia.
Varastamista häpeäisin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista ruokaa meilläkin oli, ja aina samaa. Niitä perunoita ja kyljyksiä, makkarakastiketta, makaronilaatikkoa. Hyvin harvoin hedelmiä, ja tyyliin yhden mandariinin tai appelsiinin sai päivässä syödä. Leivän päälle ei saanut laittaa leikkeleitä, vaan ne arvokkaat leikkeleet sai vain isä eväsleipiinsä töihin.
Jälkeenpäin ajatellen en tajua miten muka oltiin niin köyhiä ja syötiin huonosti. Molemmat vanhemmat töissä, asuttiin työsuhdeasunnossa, eli ei vuokraa tai lainanlyhennystä. Rakensivat talon ja kesämökin pahimman laman aikaan, autoa vaihdettiin muutaman vuoden välein.
Jääkaappi oli kuitenkin aina tyhjä ja samoja ruokia syötiin. Eikö kaupoissa silloin ollut muuta kuin kyljyksiä ja perunoita? Eikö hedelmiä saanut? Mitä ruoka maksoi? En itse muista yhtään!
-76
Isä sai leikkeleet? Tympeää käytöstä.
Eiköhän tuo ollut vanhempiasi kitsas tapa elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähäkalorinen kirjoitti:
Keittoa syötiin viikosta toiseen. Halpaa ja täyttävää.
Muistan omasta lapsuudesta nää keitot ja selityksen, että keitto.on täyttävää. En vaan koskaan oo syöny täyttävää, suomalaista soppaa - pelkkää litkua ja ei, se vesiliemi EI ole täyttävää. Kerran käy ku*ella, ni on taas nälkä.
Olen ihmetellyt miten sotilaat armeijassa sodasta puhumattakaan tulivat toimeen jossain metsässä pelkällä keitolla, edes hernekeitolla.
Heille syötettiin piristävää ainetta, joka käsittääkseni samalla vähensi ruokahalua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity omaan perheeseen, mutta muistatteko sellaisen sarjan kuin Hapsiainen?
Se tuntui lapsena ihan kivalta. Aikuisena tajusin että siinä oli jonkun käsi jossa oli kaksi tarrasilmää, ja se käsi "seikkaili" jossain aavikolla, niin oli vähän hiekkaa laitettu johonkin astiaan.
Tuli varmasti halvaksi ja siihen aikaan lapset katselivat sitä, mitä telkkarista tuli. Ei varmasti onnistuisi nykyaikana.
Joo se oli ihan käsittämätön🤣 Tuotantokustannukset ehkä 20 markkaa plus yksi kuukausiliksalainen tekemään sitä. Olisi hauska nähdä ”making of Hapsiainen” -dokkari jossa paljastetaan kenen käsi se oli.
Minusta Hapsiainen oli helkkarin ankea jo lapsena. En tosin ajatellut tekotavan liittyvän budjettiin. Siihen aikaan yksinkertaisuuden ”kasvattavuus” tuntui olevan yhteiskunnallinen ihanne, ei muka tarvittu mitään Amerikan hömppää.
Se Amerikan hömppä on oikeasti täyttä tuubaa. Kotimaisuus saisi tulla uudelleen muotiin.
Hapsiaista tehtiin jo 80-luvulla, kun rahaa oli. Tosin se oli Ylen ohjelma, ehkä siksi vähemmän rahalla rakennettu. Kokonaisuus ja yksinkertainen viihdyttävyys ratkaisi.Ehkä 80-90-luvulla olikin tuubaa, mutta nykyaikana on paljon todella laadukkaita amerikkalaisia sarjoja. Taso on noussut. Toki joku Miami Vice tai Baywatch on nostalginen ysärijuttu, mutta ei niissä sarjoissa kummemmin sisältöä ollut. Ja kun itse oli lapsi, ei tajunnut ajatella että tämä sarjahan on ihan tyhmä. Joillekin silloisille aikuisille - nykyisille vanhuksille - TV oli silloin niin surkea elämys, etteivät halua vielä nykyäänkään katsella mitään amerikkalaista, kun se on kuitenkin huonoa. No, ei voi arvostella sitä mikä on nyt, jos ei koskaan katso mitään.
Minä tarkoitin huonosti tehtyjä ja dubattuja lastenohjelmia. En yleistä tarjontaa, jonka laatu vaihtelee myös.
No se ei tullut esille kommentistasi, kun sanoit vain "Amerikan hömppä".
Keskustelussa puhuttiin lastenohjelmasta. Myös kommenttini koski lastenohjelmia.
Minusta siinä puhuttiin kyllä myös ohjelmista yleensä, ja siitä asenteesta että Suomessa tehtiin halvalla, mieluummin kuin suosittiin amerikkalaista.
No, turha tästä on jäädä vänkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempani ovat köyhäilyn mestareita vielä nykyäänkin, vaikka varaa olisi. Ymmärtääkseni tämä on ollut aina tapansa. Mieheni esim. puettiin lapsena 90-luvulla 10 vuotta vanhemman siskonsa vaaleanpunaisiin röyhelöisiin vaatteisiin. Huvittavinta tässä on se, että nuo samat tytön vaatteet kierrätettiin monella pojalla tuon jälkeen, vaikka olisi tullut käyttökertoja ihan poikienkin vaatteille. Nythän noin vanhat lastenvaatteet laitettaisiin jo kierrätykseen/myyntiin. Lelut veistettiin itse puusta.
Nykyään esim. ruoat pitää ostaa sen mukaan, mitä on tarjouksessa. Tarjoilut on aina halvinta laatuaan - makkaraa, kiusausta yms., vaikka käydään siellä tosi harvoin. Jälkiruokana esim. ylijäämäriisiä, rahkaa ja hedelmäpaloja. .
Siis jälkiruokana on riisiä? Täh?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä tiesin, että köyhiä ollaan. Äiti varasti vessapaperia yleisistä vessoista ja kaapissa ei ollut kunnon ruokaa, joskus ei mitään ruokaa. Kenkiä oli 1 pari/per kausi. Siis kengät kesäkelille ja toiset talvikelille. Ei erikseen kenkiä mihinkään "välikauteen" Ulkovaatteita oli yhdet, samoin yksi pipo ja yhdet lapaset. Liikuntatarvikkeet oli kuluneita ja huonokuntoisia. Hävetti koulussa laittaa jalkaan jotain pmelkein puhki naarmuuntuneita luistimia.