Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Oltiin köyhiä.
Leivän päälle yksi siivu kinkkua tai juustoa, ei molempia. Ei ollut voita/margariinia.
Juomana ainoastaan vettä, ei maitoa/mehua. Syntymäpäivänä oli halvinta (punaista) mehua. Ikinä ei ollut limonadia.
Viikkoraha oli 50 penniä (irtokarkit maksoivat tuolloin 5p - 20p kpl).
Kaverisynttäreille piti viedä noloja käytettyjä tavaroita, kuten äidin pieneksi jäänyt T-paita tai avattu käsirasvapurkki.
Vaatteet saatiin (eri sukupuolta) olevilta serkuilta paikattuina/käytettyinä.
Reppu oli äidin vanhasta laukusta ommeltu, muilla kaupasta ostetut.
Leluja ei koskaan ostettu uutena, yhtenä vuonna sain syntymäpäivälahjaksi kirjastosta lainatun kirjan. Joka tietysti piti palauttaa kuukauden kuluttua.
Nykypäivänä elämäämme voisi kuvailla ekologiseksi, silloin kaikki oli vain köyhyydestä johtuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään ei oikein käyty koskaan.
Ostettiin vain edullista tavaraa.
Syötiin vain kotona.
Metsäomaisuutta ym. Joten ei olisi tarvinnut välttämättä nuukailla.
Äiti leipoi usein mm. sämpylää, pullaa, marjapiirakoita, teki marjakiisseliä. Ne olivat älyttömän hyviä, mutta myöhemmin ollaan juteltu ja äiti kertoi, että osittain teki tätä tiukan budjetin takua. 90-luvulla asuntolainan korko huiteli n. 15 prosentissa
Meillä ei ikinä ollut mitään muroja tai cornflakeseja, jugurttia, vaaleaa leipää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ikinä ollut mitään muroja tai cornflakeseja, jugurttia, vaaleaa leipää.
ei meilläkään, paitsi litran tölkissä jugurttia joskus. vaalea leipä oli ehdoton ei ja joskus harvoin tehtiin lämpimiä voileipiä ranskanleivästä, jos oli alennuksessa johon tuli kunnon viipale emmental juustoa päälle. tuntui kuin olisi ravintolasa käynyt syömässä. :)
ulkona ei juuri syöty koskaan, ehkä pari kertaa vuodessa. aina kotona ja samaa murukastiketta, vanhemi polvihan eli ruskealla kastikkeella ja perunoilla joten meillä oli sentään siinä jauhelihaa jo mukana. edistystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta oli mukava mennä kauppaan 60- ja 70-luvulla lapsena. Pystyi ostamaan velaksi ruokaa. Kassalla oli sellainen pahvilappu, jossa oli asiakkaan nimi ym. Ja merkkasi ne ostokset kynällä. Maksettiin ne ruoat sitten tilipäivänä. Silloin ei epäilty, että lapsi mennessään ruokakauppaan huijaa tai valehtelee. Ostettiin se, mitä vanhemmat sanoi. Ei osteltu karkkia tai muuta. No, mitä nyt köyhäilyä, minusta oli ihan hyvä tietää jo lapsena, ettei äitini ollut rikas tai edes hyvin toimeen tuleva yksinhuoltajana. Joskus oli perunakeittoa, leipäressua, hernekeittoa, lihakeittoa ja tilipäivänä färssiä tai porsaankyljyksiä. En kyllä lapsena pystynyt syömään lihaa, koska se haisi ja maistui pahalta. Olin silloin ja edelleen aika vegaani, mutta silloin ei kasvisruokaa tehty perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhemmat teki itse viiliä, jakamalla yhden viilipurkin sisällön moneen kippoon, maitoa päälle ja kaappiin tekeytymään. Myös margariini/levite tehtiin itse sekoittamalla muistaakseni voita ja rypsiöljyä monitoimikoneella. Kerran parissa kuussa oli roskaruokapäivä ja käytiin ostamassa jotkut juustohampurilaisateriat Mäkkäristä, ja tietenkin hamstrattiin ketsuppia mukaan.
Minä teen viilin itse ja aika usein maustamattoman jugurtinkin, enkä kyllä koskaan ole ajatellut sen olevan köyhäilyä...
Sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elinikäiset traumat on jäänyt isommilta sisaruksilta perittyjen vaatteiden, urheiluvälineiden yms käyttämisestä. Uutta en koskaan kolmantena lapsena saanut, ja jos sainkin, ensin pidin omaa kukkamekkoani niin kauan kuin mahtui, sitten perään vanhemman siskon samanlaista mekkoa taas monta vuotta. Sukset, polkupyörät yms sain aina toisten vanhoja, uusia ei minulle ostettu. Tämä on ikäväkyllä periytynyt aikuisuuteenkin, en edes osaa ostaa vain itselleni mitään uutta, pidän jotain toisten hylkäämiä vaatteita ja otan meille käyttöön toisten hylkäämiä sohvia tms, kun kyllä ne mulle vielä välttää.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvun alkupuolella. Meidän perheessämme köyhäily näkyi mm. seuraavasti:
- leivän päälle sai laittaa vain joko juustoa tai leikkelettä
- ruoka oli viikonloppuisin kyljyksiä ja kanankoipia, viikolla keittoja, laatikoita, jauhelihakastiketta
- koskaan ei matkusteltu missään
- maksullisia harrastuksia ei ollut
- autokyytiä esim. kaverin luo sai ruinaamalla ruinata
- vaatteita ostettiin hyvin harvoin ja harkiten
- sisälämpötila oli talvella noin 19 astetta tai max 19,5
Kaupassa äiti aina huokaili kassalla ja pelkäsin etukäteen, kuinka pitkä kuitti tällä kertaa tulisi. Kun olin jo aikuistunut, vanhempani ostivat upouuden kaupunkiasunnon käteisellä. Tunsin itseni jymäytetyksi.
Tavallista tuohon aikaan ihan normiperheissä, vaikkei olisi erityisesti köyhäiltykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella säästettiin vessan ovissa. Siis kuudesluokkalaisilla oli jo menkat useammalla, ja vessana oli sellainen armeijatyylinen pönttörivi ilman ovia. Joiden edessä oli peilit! Mitä ihmettä siellä on ajateltu?
Juttelin asiasta myöhemmin joidenkin entisten ylä-asteen opettajien kanssa. Syynä oli se, etteivät oppilaat piiloudu vessaan välttääkseen ulos (pakkaseen) välitunnille menemisen.
Vierailija kirjoitti:
Pidemmillä automatkoilla oli aina omat eväät, "kun ei oo kiva siellä huoltiksen bensan ja tupakan käryssä kuivia pullia puputtaa..."
Harvoissa kotimaan lomakohteissa oli myös omat eväät kun pullat oli niissä aina vanhoja ja niiden voileipien majoneesista menee vatsa sekaisin.
Huoltsikoilla 80-luvulla ne pullat ja sämpylät olivat oikeasti kuivia! Ja limsa lämmintä hiilihapotonta vanhaa sokerilientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli halpoja autoja. Mutta parempi niin, koska isäni ajoi humalassa, kaksi kertaa oli lusimassakin.
Ei 70-80 -luvuilla käyty juuri ulkona syömässä. Itse söin ns. ravintolaruokaa lapsena pari kertaa. Silloinkin jotain kuivaksi paistunutta pihviä ja nahkeita perunoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella säästettiin vessan ovissa. Siis kuudesluokkalaisilla oli jo menkat useammalla, ja vessana oli sellainen armeijatyylinen pönttörivi ilman ovia. Joiden edessä oli peilit! Mitä ihmettä siellä on ajateltu?
Meillä myös koulussa 80-luvulla oli säästetry vessakopeissa, eli jonossa peilejä vastapäätä oli neljä pönttöä, niiden vieressä kaksi koppia joita sai käyttää vain kutosluokkalaiset.
Meidän luokalla oli yksi rikkaitten vanhempien pentu. Ylimielinen pelle. Aina esitteli meille uudet talvijalkineet, uudet hansikkaat, kalliit sukset jne. Lukio siltä ei sujunut kun siellä olisi itsekin pitänyt tehdä jotain. Työelämä meni vielä kehnommin.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvun alkupuolella. Meidän perheessämme köyhäily näkyi mm. seuraavasti:
- leivän päälle sai laittaa vain joko juustoa tai leikkelettä
- ruoka oli viikonloppuisin kyljyksiä ja kanankoipia, viikolla keittoja, laatikoita, jauhelihakastiketta
- koskaan ei matkusteltu missään
- maksullisia harrastuksia ei ollut
- autokyytiä esim. kaverin luo sai ruinaamalla ruinata
- vaatteita ostettiin hyvin harvoin ja harkiten
- sisälämpötila oli talvella noin 19 astetta tai max 19,5
Kaupassa äiti aina huokaili kassalla ja pelkäsin etukäteen, kuinka pitkä kuitti tällä kertaa tulisi. Kun olin jo aikuistunut, vanhempani ostivat upouuden kaupunkiasunnon käteisellä. Tunsin itseni jymäytetyksi.
Tuttua etenkin tuo, että harrastukset ei saaneet maksaa mitään tai olla vaivaksi kuskaamisen puitteissa. Eli ”käy kirjastossa, lukeminen on ilmaista”, ”menkää pelaamaan jotain koulun pihalle”. Olisin halunnut ratsastamaan, mutta koska lähin talli oli 30 km päässä, niin ei puhettakaan että kumpikaan vanhemmista olisi lähtenyt ajamaan edestakaisin, vaikka olisin itse säästänyt varsinaiset ratsastustuntirahat.
Koulun alkaessa syksyllä sai yhdet uudet farkut ja paidan, niillä ja vanhoilla vaatteilla mentiin kouluvuosi. Kotona piti heti vaihtaa kouluvaatteet pois päältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista ruokaa meilläkin oli, ja aina samaa. Niitä perunoita ja kyljyksiä, makkarakastiketta, makaronilaatikkoa. Hyvin harvoin hedelmiä, ja tyyliin yhden mandariinin tai appelsiinin sai päivässä syödä. Leivän päälle ei saanut laittaa leikkeleitä, vaan ne arvokkaat leikkeleet sai vain isä eväsleipiinsä töihin.
Jälkeenpäin ajatellen en tajua miten muka oltiin niin köyhiä ja syötiin huonosti. Molemmat vanhemmat töissä, asuttiin työsuhdeasunnossa, eli ei vuokraa tai lainanlyhennystä. Rakensivat talon ja kesämökin pahimman laman aikaan, autoa vaihdettiin muutaman vuoden välein.
Jääkaappi oli kuitenkin aina tyhjä ja samoja ruokia syötiin. Eikö kaupoissa silloin ollut muuta kuin kyljyksiä ja perunoita? Eikö hedelmiä saanut? Mitä ruoka maksoi? En itse muista yhtään!
-76
Isä sai leikkeleet? Tympeää käytöstä.
Eiköhän tuo ollut vanhempiasi kitsas tapa elää.
Kai ne siivutetut palvikinkut ja meetvurstit sitten maksoi niin paljon, ettei niitä lasten suihin voinut antaa. Isä teki kolmivuorotyötä ja äiti teki hänelle aina eväät. Ruisleipiä joiden päällä niitä leikkeleitä, ja pari keitettyä kananmunaa kokonaisena.
Ei se niin erikoista ollut, ettei leikkeleitä saanut kuin perheenpää, ja vain sinne töihin. Muistan kun oltiin jonkun kaverin luona ja äitinsä käski ottamaan välipalaa. Joku sitten oli ottamassa leikkeleitä pöytään, niin kaveri säikähti että ei niitä saa ottaa, ne on iskän eväisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvun alkupuolella. Meidän perheessämme köyhäily näkyi mm. seuraavasti:
- leivän päälle sai laittaa vain joko juustoa tai leikkelettä
- ruoka oli viikonloppuisin kyljyksiä ja kanankoipia, viikolla keittoja, laatikoita, jauhelihakastiketta
- koskaan ei matkusteltu missään
- maksullisia harrastuksia ei ollut
- autokyytiä esim. kaverin luo sai ruinaamalla ruinata
- vaatteita ostettiin hyvin harvoin ja harkiten
- sisälämpötila oli talvella noin 19 astetta tai max 19,5
Kaupassa äiti aina huokaili kassalla ja pelkäsin etukäteen, kuinka pitkä kuitti tällä kertaa tulisi. Kun olin jo aikuistunut, vanhempani ostivat upouuden kaupunkiasunnon käteisellä. Tunsin itseni jymäytetyksi.
Lapsien kohdalla nuukailu ja täyskääntö keski-iässä oli yleinen elämäntapa. Säästettiin sitä varten, että torvet soi ja shampanjat poksuvat kun lapsista on päästy eroon. Tätä tuki älytön asuntopolitiikka, jolla perheet kituuttivat ahtaudessa mutta vanhemmat ihmiset elivät väljästi. Suunnan pitäisi olla täysin toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvun alkupuolella. Meidän perheessämme köyhäily näkyi mm. seuraavasti:
- leivän päälle sai laittaa vain joko juustoa tai leikkelettä
- ruoka oli viikonloppuisin kyljyksiä ja kanankoipia, viikolla keittoja, laatikoita, jauhelihakastiketta
- koskaan ei matkusteltu missään
- maksullisia harrastuksia ei ollut
- autokyytiä esim. kaverin luo sai ruinaamalla ruinata
- vaatteita ostettiin hyvin harvoin ja harkiten
- sisälämpötila oli talvella noin 19 astetta tai max 19,5
Kaupassa äiti aina huokaili kassalla ja pelkäsin etukäteen, kuinka pitkä kuitti tällä kertaa tulisi. Kun olin jo aikuistunut, vanhempani ostivat upouuden kaupunkiasunnon käteisellä. Tunsin itseni jymäytetyksi.
Tuttua etenkin tuo, että harrastukset ei saaneet maksaa mitään tai olla vaivaksi kuskaamisen puitteissa. Eli ”käy kirjastossa, lukeminen on ilmaista”, ”menkää pelaamaan jotain koulun pihalle”. Olisin halunnut ratsastamaan, mutta koska lähin talli oli 30 km päässä, niin ei puhettakaan että kumpikaan vanhemmista olisi lähtenyt ajamaan edestakaisin, vaikka olisin itse säästänyt varsinaiset ratsastustuntirahat.
Koulun alkaessa syksyllä sai yhdet uudet farkut ja paidan, niillä ja vanhoilla vaatteilla mentiin kouluvuosi. Kotona piti heti vaihtaa kouluvaatteet pois päältä.
Ja kuinka paljon harrastuksiin kuskaamista on viime vuosina kadehdittu, kun joidenkin mielestä harrastus on sama kuin pallokenttä ja seurakunnan tyttökerho max. parin kilometrin päässä.
Alue: Aihe vapaa
Olen syntynyt 80-luvun alkupuolella. Meidän perheessämme köyhäily näkyi mm. seuraavasti:
- leivän päälle sai laittaa vain joko juustoa tai leikkelettä
- ruoka oli viikonloppuisin kyljyksiä ja kanankoipia, viikolla keittoja, laatikoita, jauhelihakastiketta
- koskaan ei matkusteltu missään
- maksullisia harrastuksia ei ollut
- autokyytiä esim. kaverin luo sai ruinaamalla ruinata
- vaatteita ostettiin hyvin harvoin ja harkiten
- sisälämpötila oli talvella noin 19 astetta tai max 19,5
Kaupassa äiti aina huokaili kassalla ja pelkäsin etukäteen, kuinka pitkä kuitti tällä kertaa tulisi. Kun olin jo aikuistunut, vanhempani ostivat upouuden kaupunkiasunnon käteisellä. Tunsin itseni jymäytetyksi.