Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1439)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken.
Tajusin vasta tosi aikuisena, että olihan vanhemmilla rahaa. Se oli vain sellaista päänaukomista, ettei ole rahaa, kaikki on kallista yms.
Samaa mieltä. Meilläkin elettiin melko nuukasti, vaikka vanhemmilla oli rahaa. Vanhemmat olivat minun teini-iässäni jo täysin velattomia, ja oli kesämökit, sijoitusasunto, kahdet autot ja metsää kymmeniä hehtaareja. Unohtamatta sitä että molemmilla oli tilillään vähintään 2-3 vuoden bruttopalkat. Silti piti vetää välillä jotain ihme roolia köyhästä perheestä.
Erityisesti mulle jäi mieleen kun noin 12-vuotiaana tarvitsin uuden puhelimen vanhan hajonneen tilalle. Puhelin maksoi muistaakseni 110e (ei ollut mikään hinnat alkaen malli, muttei myöskään todellakaan kalleimmasta päästä, tuohon aikaan taisi olla jo eka iPhone myynnissä). Puhelin oli juuri se kapula mitä toivoinkin, ja olin haljeta onnesta kun sitä lähdettiin kaupasta hakemaan. Tunnelma tosin lässähti siinä kohti kun äiti alkoi valittamaan puhelimen hinnasta jo kaupassa. Äidiltä oli juuri lähtenyt vakituinen työ alta, mutta sai heti uuden määräaikaisuuden tilalle. Reissusta jäikin päällimmäisenä mieleen äidin valitukset isälle miten "hirveästi laitetaan rahaa puhelimiin kun meillä on nyt taloudellisesti tiukkaa". Tuon kuultua minun teki mieli viedä puhelin takaisin hyllyyn, mutta onneksi isä käveli vain jääräpäisesti kassalle.
Vasta joskus 15-18-vuotiaana tajusin sen, että meidän perheellä meni itse asiassa reilusti keskimääräistä paremmin taloudellisesti. Silti sitä kuvitteli olevansa köyhästä perheestä, koska erityisesti äiti valitti aina rahan puutteesta.
Mun miehellä samanlaista.Aikusena tajusi vasta missä mennään.Ainoa kerran sai muotifarkut nuorena,osti isänsä kanssa.Äitinsä oli huutanut ja raivonnut näistä sitten kotona.Kaikki ILO meni näitten housujen saamisesta. Sairasta touhua. Heillä siis oli jo lapsuudenperheessä rahaa.Eivät mielellään osta uusia vaatteita tänäpäivänäkään itselleenkäön, anoppi kulkee multa perityissä.
Jatkan vielä.Ikää tullessa on tämä saituus vielä pahentunut.Huvittavaa seurata vierestä,sitä käpristelyä jos jotain pitäs ostaa tai maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan yleistä oli vielä 70-luvun lopussa/80-luvulla, että äiti teki osan lapsien vaatteista itse?
Silloin pidin sitä ihan luonnollisena asiana ja muistan kuinka aina pelotti, että nuppineula osuu kun piti ottaa mittoja :)
Ei oltu kyllä köyhiä, mutta varmasti tässä asiassa haluttiin säästää ja äiti tykkäsikin käsittääkseni tehdä.
Minä tein lapsen vaatteet itse. En rahan takia,vaan kaupan vaatteet tylsiä,ei ollut kirpparilta,pienellä paikkakunnalla... Persoonallisia ja istuvia,mieluisia,kun lapsi valitsi kankaat ja kaupan päälle edullisia itse tehtyinä. Kysyin lapselta nyt,oliko köyhät vaatteet,kiusattiinko jne. Makeet oli,erit.tyytyväinen...
Meiltä ei näennäisesti puuttunut mitään, vaikka pienituloisia vanhempani olivatkin. Tuo jokapaikassa nuukailu näkyi silti meilläkin.
Itse havahduin omien lasten myötä vapaa-ajan rahankäyttöön lapsuudessani. Jos mentiin matkalle, tivoliin tms. siellä syötiin aina omia eväitä. Majoitus oli aina mökeissä. Olin hotellissa vasta aikuisiällä. Jos käytiin rannassa, jäätelöön sai vaan yhden pallon. Turhaa ja älytöntä ottaa isompaa. Tai hattara! Sehän on pelkkää sokeria! Jos erehdyimme matkalla ravintolaan. Juomana aina vesi. Koska limsa on turhaa, ei sovi ruuan kanssa.
Tajusin myöhemmin että näissä kaikissa herkuissa säästettiin. Niitä vähäteltiin ettei lapsena olisi tehnyt mieli. Meilläkin juotiin vesikaakaota kuten joku kirjoitti.
Ei tässä itsekään rikkauksissa pyöri mutta matkoille olen säästänyt sen verran enemmän jemmaan että lapseni saa sen ravintolan suurimman jäätelöannoksen vaikkei takuulla syö kokonaan. Ja vaikka kaikilla strösseleillä!
RyysyistäRäätälipukuihinYhdessäSukupolvessa kirjoitti:
Toimihenkilö kirjoitti:
Ei tosiaan vieläkään asuntolainaa vaikka syön makaroonilaatikkoa ketsupin kanssa edelleen että säästäisin menoissa, olisi pitänyt opiskella diplomiinsinööriksi AMK insinöörin sijaan niin olisi ollut jo rahat asuntolainaan.
Höpö höpö, ei koulupapereilla rahaa tehdä. Tunnen tusinoittain Aallosta valmistuineita dippainssejä, jotka vetävät stadissa työkokemusvuosistaan huolimatta <4000€/kk.
Et tarvitse papereita, tarvitset kunnianhimoa, palloja ja ahkeruutta. Annan sulle helpon kaavan, jota voi seurata
1) Koulutttaudu työpaikallasi parempipalkkaisiin tehtäviin käytännön tekemisellä tai kursseilla
2) Pyydä palkankorotusta
3) Jos et saa, siirry toiseen työpaikkaan uuteen tehtävään
4) Vaikka saisit palkankorotuksen, siirry 3v välein uuteen työpaikkaan
Kouluttaudu ja laajenna osaamistasi KOKO AJAN. Sillä sitä rahaa tulee.
Muuten samaa mieltä mutta tuo 3 vuoden työpaikan vaihtoväli on ihan ok vastavalmistuneelle pari kolme kertaa, mutta jos 20 vuoden jälkeen pisimmät työsuhteet on 3 vuotta, niin se herättää epäilyn että onko tyypillä joku ongelma (kyllästyy helposti, riitaantuu ihmisten kanssa, päihteet tms.).
Asioluettelossa näyttää hyvältä jos työtethtävät ovat kehittyneet vaativimmiksi, mutta vielä paremmalta se näyttää jos se on tapahtunut samalla työnantajalla.
Isä ei raskinut ostaa auton pissapoikaan pakkasen kestävää pesunestettä, vaan laittoi sinne kesällä astianpesuainetta ja vettä. A) Sstianpesuaine kovettaa auton kumiosat, kuten ikkunan tiivisteet ja pyyhkiän sulat. B) Joka jeesuksen syksy auton pissapoika oli jäässä kun pakkaset alkoi.
Jos 100km matkalla meni pari litraa pissapojan pesunestettä, niin se oli muka kallista.
Omaan autooni en lantraa pesutestettä edes kesällä, eihän kesällä paljon kulu, joten parempi vaan pitää siellä sitä -20 astetta kestävää nestettä, niin ei tarvi syksyn loskakeleillä viedä autoa sulamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ei ostettu lainkaan lasten sukkia, vaan koko 11henkinen perhe käytti miesten 44-koon valkoisia tennissukkia, varsissa olivat vain vaihteleva määrä erivärisiä raitoja. Muistan kun pikkuveljen ne sukat ulottui polviin.
Kenkiä ei ostettu koskaan uusia tai sopivia. Niinpä käytin ala-asteella äitini 40-koon jokasäänsaapikkaita pienellä korolla, päällä oli kirkkaanpunainen lasten toppahaalari. On mahtanut olla näky..Se wt-82
Oikein!
On vähän kasvunvaraa.
Sínkkis
Viesteistäsi päätellen, et ole mkovin miehekäs mies. Säälittävä, ei ihme että olet sinkku.
Lallukka kirjoitti:
Meiltä ei näennäisesti puuttunut mitään, vaikka pienituloisia vanhempani olivatkin. Tuo jokapaikassa nuukailu näkyi silti meilläkin.
Itse havahduin omien lasten myötä vapaa-ajan rahankäyttöön lapsuudessani. Jos mentiin matkalle, tivoliin tms. siellä syötiin aina omia eväitä. Majoitus oli aina mökeissä. Olin hotellissa vasta aikuisiällä. Jos käytiin rannassa, jäätelöön sai vaan yhden pallon. Turhaa ja älytöntä ottaa isompaa. Tai hattara! Sehän on pelkkää sokeria! Jos erehdyimme matkalla ravintolaan. Juomana aina vesi. Koska limsa on turhaa, ei sovi ruuan kanssa.
Tajusin myöhemmin että näissä kaikissa herkuissa säästettiin. Niitä vähäteltiin ettei lapsena olisi tehnyt mieli. Meilläkin juotiin vesikaakaota kuten joku kirjoitti.
Ei tässä itsekään rikkauksissa pyöri mutta matkoille olen säästänyt sen verran enemmän jemmaan että lapseni saa sen ravintolan suurimman jäätelöannoksen vaikkei takuulla syö kokonaan. Ja vaikka kaikilla strösseleillä!
Kaikki esimerkit ovat kuin minun lapsuudestani. Elin lapsuuteni 70-luvulla.
Äitini oli yksityissektorilla hammaslääkärinä. Ei VOINUT olla niin tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusin tätä ketjua lukiessani, että kaipaan aikaan, jolloin Suomi oli yhtenäisempi. Kuten joku sanoi, KAIKKI söivät/tekivät tulotasosta riippumatta tiettyjä asioita- nykyään on olemassa kaikkeen ohjenuora, mutta vain "parhaissa" perheissä on mahdollisuus tehdä asiat sen mukaisesti. Loput sitten tippuvat kelkasta enemmän tai vähemmän, ja luokkaerot kasvavat.
Jos kaikilla menee huonosti, niin on mukavampaa.
Ai niin, kyllä mä mielummin lähden kesällä lomalla purjeveneilemään.
Sínkkis
Menepäs nyt keräämään ne muumit takaisin laaksoon, hus
[quot
Sínkkis
Kerran lähdettiin esim. kaverin kanssa Pyhäjärvelle kalaan ihan vapaa-ehtoisesti. Asuin silloin Tesomalla. Kaverini asui keskustassa ja niillä oli vene järven rannalla.[/quote]
Tuollaisiakin pösilö hönöjä, kuten tämä on näköjään liikkeellä. Muista, että vain otettu lääke vaikuttaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläni oli silmälasit, samoin isälläni. Olen ainoa lapsi.
Kun sitten saavuin koulusta näöntarkastuslapun kanssa, että minullekin pitäisi ostaa silmälasit, aloitti äitini käsittämättömiin mittasuhteisiin paisuneen raivoamisen, että "minä en sinun silmälaseja ala maksella, mene hakemaan kaupungilta maksusitoumus!". Elettiin 80-lukua, olin tuolloin n. 11-vuotias, ja menin luonnollisesti säikähtäneenä kysymään maksusitoumuksesta luokanvalvojalta. Opettaja poistui tuohtuneena luokasta ja tuli seuraavalle tunnille silmin nähden raivoissaan. Myöhemmin selvisi, että hän oli soittanut välitunnilla äidilleni tulikivenkatkuisen puhelun eikä maksusitoumuksista mainittu kotonakaan enää sanallakaan. Silmälasireseptin revin, kunnes sain hyvin pian mukaani seuraavan koska en nähnyt taululle, ja lasit oli pakko ostaa. Jokaisten uusien lasien kohdalla huutomyrsky oli samanlainen, joskin äitini piti tiukasti huolen että raivosi vain minun kuulteni eikä isäni saisi mitään vihiä hänen riehumisestaan.
Olen sittemmin perinyt äitini. Ei todellakaan olisi ollut minkäänlaista merkitystä vaikka olisin tarvinnut uudet lasit joka kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
Kotona sai vain veteen tehtyä kaakaota. Joskus kun maistoin kaverilla maitokaakaota, tajusin miten hirveältä se vesikaakao maistuikaan.
Oikeassa kaakaossahan on molempia. Kuumaa vettä on siitä suurin osa ja sitten on kylmää maitoa jolla se viilennetään sopivan lämpöiseksi vähän niin kuin kahvi. Parempaa tulee jos laittaa kermaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessani 90-luvulla isäni oli useamman vuoden työttömänä, ja silloin taisi olla rahasta aika tiukkaa. Toisaalta äitini on maalta köyhästä suurperheestä kotoisin joten osa tavoista varmaan juontui sieltäkin. Leivät ja pullat tehtiin kaikki itse, lihat isäni metsästi ja kalat kalasti, vihanneksia ja juureksia viljeltiin kasvimaalla, metsästä kerättiin marjat ja marjapensaista tehtiin mehut. Olin kateellinen kun kavereilla oli mehukattia... Sen muistan että kun äitini teki pitkää työpäivää ja isäni hoiti meitä lapsia ei hänellä ollut paljoa mielikuvitusta ruuan suhteen vaan oikeasti melkein joka päivä syötiin perunoita ja jauhelikastiketta. Joskus jauhelihakeittoa tai paistettuja perunoita. Aikuisiällä en enää ikinä laita ruuaksi perunoita... Vaatteet oli usein serkkujen vanhoja. Toisaalta ei meiltä mitään puuttunut, ja maalla kun asuttiin niin taisi olla aika yleinen elämäntyyli. Yhdellä kaverilla tosin oli aina uusia hienoja vaatteita, oma poni ja ulkomaan matkoja ja toinen taas kulki aina samoissa eikä käynyt missään maksullisissa harrastuksissa.
Myöhemmin kun taloustilanteemme parani huomasin että kuuluttiin oikeasti niihin parempituloisiin, sain uusia vaatteita, kävin ratsastustunneilla ja joka vuosi käytiin Lapissa laskettelemassa ja etelän lomalla sekä kesällä huvipuistossa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut ikinä jääkaapissa kuin voileipätarvikkeet, siis margariinia ja juustoa, harvoin makkaraa ja sitten ne ruoat, joista oli tarkoitus tehdä ateria. Kaverit saivat jogurtteja, vanukkaita, paahtoleipää, keksejä, rahkaa, hedelmiä yms.. Olen aina rakastanut ruokaa ja olin kateellinen.
Vaatteita saatiin siskon kanssa kerran vuodessa, juhliin. Ostettiin aina peruscollegepaidat tai muuta arkista, että niitä kehtasi käyttää muutenkin.
Lomailtiin vain sukulaisissa ja huoltoasemalla tankattiin, ei muuta.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että rahaa oli vähän, koska äidilläni oli peliongelma jo tuolloin. Vaivoin saivat kerrostaloasunnon maksettua, vaikka isällä oli hyvä palkka ja äitikin kävi töissä.
Nyt itse elän vaatimattomasti lasten kanssa. Ei siksi, että haluaisin, vaan koska on pakko, mutta meillä on jääkaapissa aina paljon ruokaa, koska haluan.
Sama meillä, eikä ollut edes mitään evästä mukana ja matka-aika kuusi tuntia. Isä oli varsinainen kpää muutenkin. Ankeudesta oppineena kävin koulut ja tein ahkerasti töitä. Nyt on uutena ostettu ja kokonaan maksettu auto, samoin maksettu asunto, eikä euroakaan velkaa päin vastoin sata tonnia säästössä. Omalle, nyt jo aikuiselle lapselle järjestänyt merkkivaatteet, etelänmatkat yms. sen takia, että muistan edelleen, miten kurjaa lapsena itsellä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös köyhäiltiin 1970- ja -80- luvuilla. Oltiin tuo jo aiemmin kertomani nelilapsinen virkamiesperhe. Kesälomareissulla ei juuri tehty, ellei sitten isän työpaikan jollekin mökille. Ulkomaanmatkat rajoittuivat ns. rasvareissuihin joko Haaparantaan tai sitten Norjaan rajan tuntumaan. Ostettua voita ei kuitenkaan saanut käyttää paistamiseen vaan siihen käytettiin margariinia.
Vaikka emme perheenä matkustelleet, isä kuitenkin leuhki sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Kerran hän suuttui, kun en ollut kiinnostunut. Sitten, kun aloin itse matkustella, piti isä sitä turhimpana rahan menona. Ulkomaanmatkat ja hotelliyöpymiset eivät olleet tavallisissa perheissä tapana tuolloin ja hinnatkin olivat suhteessa paljonmkalliimpia.
Isäni käytti lukulaseina äitini vanhoja laseja vuosikaudet.
Kahviin lotrattiin kermaa, mutta kaakaoon sitä,ei saanut käytää. Siitä ei rangaistu, mutta seurauksena oli hillitön vinoilu, paitsi vanhemmalle sisarelleni, joka teki mitä halusi.
Minusta ne keitetyt perunat kastikkeen kanssa on mahdottoman hyviä. En ikinä kyllästy perunaan. Nämä pastaruuat (eli suoraan sanottuna makaronit) on paljon nopeammin kyllästyttäviä. Eikä pasta edes maistu miltään. Hyvälaatuisessa perunassa on ihana, hieman jopa makea maku.
Köyhän lapsuuden elin ja niin monesta asiasta piti vain jäädä paitsi. Eniten se tuntui murrosiässä ja sen jälkeen, kun alkoi jo kiinnostaa muoti ja oma ulkoasu. En halua edes katsoa sen ajan luokkakuvia. Näytän niin nukkavierulta.
Onneksi paras ystäväni oli yhtä köyhästä perheestä.
Muistan vaatteista säästetyn. ”Kaikilla” muilla oli kaikkea hienoa. En edes uskaltanut pyytää laskettelusuksia.
Vasta yli kolmekymppisenä menin ekaa kertaa laskettulurinteeseen lumilaudan kanssa.
Tuo vaatekateus näkyy nykyisin siinä, että panostan todella laatuun ja en tosissaankaan säästele.
Muistaako joku, oliko 80 luvulla lapsille jptain silmälasiavustusta?? Muostan selkeästi hakeneeni koulun kansliasta silmälasiavustuslapun... kuka ne silloin sitten makso?
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku, oliko 80 luvulla lapsille jptain silmälasiavustusta?? Muostan selkeästi hakeneeni koulun kansliasta silmälasiavustuslapun... kuka ne silloin sitten makso?
No varmastikin kunta eli sossu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Ne ovat pukusukat.
Alue: Aihe vapaa
Mun miehellä samanlaista.Aikusena tajusi vasta missä mennään.Ainoa kerran sai muotifarkut nuorena,osti isänsä kanssa.Äitinsä oli huutanut ja raivonnut näistä sitten kotona.Kaikki ILO meni näitten housujen saamisesta. Sairasta touhua. Heillä siis oli jo lapsuudenperheessä rahaa.Eivät mielellään osta uusia vaatteita tänäpäivänäkään itselleenkäön, anoppi kulkee multa perityissä.