Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan oman lapsuuteni köyhäilyn niin karseana, että omat lapseni ovat saaneet huvipuistoreissut, hittilelut, merkkivaatteet, ratsastusleirit, kielikurssit jne ihan pyytämättä.

Vanhempani ei olleet köyhiä vaan ihan periaatteesta ei ikinä saanut mitään, serkkujen vanhat vaatteet ja lelujen halpakopiot jne

Ihanaa löytää kohtalontovereita. Mun lapsi on melkein väsynyt siihen roudaamiseen kun vien häntä kaikkialle. 😂

Täällä ilmoittautuu vielä yksi kohtalotoveri. Kun sitten aikuistuttuani aloin tekemään asioita, kuten matkustamaan tai käymään joskus ulkona syömässä, sain asiasta kauheat haukut vanhemmiltani. Kyllästyin tuohon ja en nykyisin pidä heihin enää mitään yhteyttä. He eivät ole tavanneet puolisoani tai lapsiani. Ovat pari kertaa selvittäneet osoitteeni ja yrittäneet tulla käymään, mutta en ole laskenut sisään.  En halua tavata heitä enää koskaan, itsepähän ovat tapansa valinneet. 

Olen syntynyt 60-luvun alussa. Koko lapsuuteni luulin, että perheemme on tosi köyhä. Äitini valitti jatkuvasti varojen vähäisyyttä. Opin olemaan pyytämättä mitään. Kuin armosta sain tarvitsemani vaatteet ja muut pakolliset jutut. Niihin ei sitten teini-ikäisenä kuuluneet kuitenkaan terveyssiteet. Niitä varastelin mm. sukulaisten toileteista. Tässä vaiheessa kelloni alkoivat kilahdella, jotakin alkoi hahmottua mieleeni. Vanhempani olivat itaran itsekkäitä k...päitä. Asuimme omistusasunnoissa, ensin kaksiossa, sitten neliössä. Myöhemmin muuttivat ostamaansa uuteen omakotitaloon. Huonekalut olivat vimpan päälle. Astiastot Arabiaa ja desing-koristekulhoja hyllyt täynnä.  Kesämökki oli savusaunoineen. Keskenään vanhemmat heittivät kerran vuodessa Kanarian reissun. Alkoholipäivä oli perjantaisin ja lauantaisin. Karkkeja sain sentään jouluna. Tämä näin pintaraapaisuna. Mitä tästä jäi käteen. Olen s..tanallisen saita. Itseäni kohtaan. Muille yritän järjestää ainakin kaiken tarvitsemansa, oli kyse sitten omista lapsistani, tai Länsi-Afrikkalaisen slummikylän mukuloista. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi mahdottomasti helpottanut vastaamista, jos ap olisi määritellyt, mitä käsite "köyhäily" hänen mielestään tarkoittaa. Minun mielestäni kun se on köyhyyden teeskentelyä, sitä, mitä eräät harrastavat toimeentulotukea hakiessaan.

Huolellinen ja eksakti ilmaisu edistää keskustelua, hutilointi ja omatekoiset käsitteet estävät sitä. Siksihän persut keksivät itse sanoja.

Tämän paremmin ei voi osua.

Kerran viikossa oli karkkipäivä, jolloin minun ja sisaruksieni kesken jaettiin pussillinen karkkia ja pullollinen limsaa niin, että kukin sai noin 10 karkkia ja puoli lasia limsaa. Tai sitten oli jäätelöä ja sitä kukin sai ohuen siivun, ei todellakaan mitään isoa annosta. Aika usein karkin tai jäätelön korvasi esim. marjapiirakka, johon marjat oli kerätty itse metsästä tai kotipihan marjapuskista. Limsankin korvasi usein kotona niistä pensaista poimituista marjoista tehty mehu. Se piirakka ja mehu olivat kuuleman mukaan terveellisempiä kuin karkit, limsa tai jäätelö, mutta oikeasti niitä tarjottiin melko varmasti siksi, että ne tulivat halvemmaksi. Minä olin muistaakseni 3 tai 4, kun lapsuuden kaupunkiini Tampereelle avautui ensimmäinen McDonald's, mutta sinne minä tai sisarukseni emme päässeet ennen kuin pystyimme maksamaan syömiset itse tienatuista rahoista. Ruoka tehtiin aina itse ja mahdollisimman paljon käytettiin esim. itse pyydettyä kalaa, metsistä poimittuja sieniä ja marjoja tai kotipihasta poimittuja marjoja ja omenia sekä kasvimaalla kasvavia kasviksia. Liha oli lähes aina mahdollisimman halpaa, leipä leivottiin kotona, aamiaisella oli aina murojen sijaan tarjolla puuroa vaikka me lapset edes joskus olisimme halunneet murjoja, leikkeleitä tai juustoa oli vain vanhempien eväsleipien päälle laitettavaksi, me lapset emme niitä saaneet, vanhemmat ottivat omat eväät töihin sen sijaan, että olisivat käyneet syömässä esim. työpaikkaruokalassa, vaatteet tehtiin itse tai ostettiin mahdollisimman usein käytettyinä. Samoja vaatteita kierrätettiin sekä serkkujen että sisarusten kesken eli minäkin yhtenä nuorimmista sisaruksista ja serkuksista sain melkein aina kyllä ehjiä ja puhtaita vaatteita, mutta ne olivat siihen mennessä yleensä jo melko kuluneita. Siitä sai sitten erityisesti koulussa kuulla, kun muut oppilaat pilkkasivat huonokuntoisia vaatteitani ja minä kateellisena kuuntelin, kuinka he saivat usein ihan uusia ja käyttämättömiä vaatteita ostettuna suoraan kaupasta, heillä käytiin ravintoloissa tai ulkomailla ja heillä oli todella usein varaa ostaa karkkia, jäätelöä, limsaa ja muuta hyvää paljon enemmän kuin minulla. Minä kyllä sain pientä viikkorahaa, mutta juuri koskaan en raaskinut ostaa esim. karkkia, koska jouduin säästämään rahojani jos halusi ostaa itselleni jotain, vaikka jonkun sarjakuvalehden, c-kasetin, piirustuspaperia, värikyniä tai kirjan. Kesälläkin säästin rahaa ja ostin omilla rahoillani ennen koulun alkua vaikka uuden penaalin, kyniä, pyyhekumeja ja muuta sellaista, mitä koulussa tarvitsin. Uuden koulurepun sain ensimmäiselle luokalle mennessäni, mutta sillä samalla repulla piti tulla toimeen useampi vuosi ja siksi heti alusta ostettiin sen verran iso reppu, että sinne mahtui sitten myöhemmin kaikki tavarat kun vaikka koulukirjojen ja läksyjen määrä lisääntyi. Juuri koskaan en itse ostanut ennen teini-ikää karkkeja tai muuta hyvää, koska vanhemmat olivat kieltäneet sen sanoen, että esim. karkkia ei saa syödä kuin karkkipäivänä ja muulloin vain erityistapauksena, kuten syntymäpäivänä tai jouluna. Sitten teininä aloin joskus kapinoimaan tätä vastaan ja aloin salaa ostelemaan viikollakin karkkia, suklaata, perunalastuja, limsaa ja muuta sellaista, mikä taas näkyi siinä, että paino alkoi kohoamaan liian nopeasti, minkä vanhemmat huomasivat, saivat tietää syyn siihen ja silloin en sitten saanutkaan enää viikkorahaa ainakaan muutamaan kuukauteen, etteivät ne menneet ainakaan herkkuihin.

Meillä syötiin sämppiä. Äiti oli kaupassa töissä ja sai ostaa halvalla sämppiä. Sitä sitten syotiin. Oli sämppikastiketta, sämppikeittoa, sämppilaatkkoa, sämppimunakasta ym.

Mitä tämä sämppi sitten oli? Se oli makkarankantoja. Kun makkara viipaloitiin vielä liikkeessä, jäi pötköstä aina pieni pääpala, jota ei myyty asiakkaille. Ne koottiin muovipussiin ja myytiin halvalla työntekijöille.

Hyvää makkaraahan se periaatteesa oli, paljon kallimpaa keskimäärin kuin lenkkimakkara ja ekologista kuluttamista. Yhteisessä muovipussissa  makkarat kuitenkin "maustoivat" toisiaan. Kaikkiin tuli sama yhteinen aromi, jossa päällimmäisenä olivat metvurstin ja sipulimakkaran vahvatkot maut.

Nykyään sämppiä ei saa enää mistään. Ei ole kyllä olllut kovasti ikäväkään. 

Hirveää väninää ihan tavallisista asioista, kuten ettei karkkia syöty joka päivä. Nykyään syödään ja sitten ihmetellään miksi ollaan ylipainoisia ja voidaan huonosti. Ostetaan asunnot täyteen tavaraa jota ei tarvita, ja sitten heitetään pois, ja ihmetellään että miksi maailma hukkuu roskaan.

Oikeasti monessa asiassa se "köyhäily" oli paljon terveempää elämää kuin nykyinen "hyvinvointi".

Meillä 70-luvulla syötiin viikonloppuisin talouskyljyksiä ja talousmakkaraa. Näistä äiti valmisti ruokaa. Hyvää oli. Mitenkähän niiden laatu oli?

Suurin osa näistä kuulostaa vain ja ainoastaan järkevältä kuluttamiselta. Ja ennen kaikkea ekologiselta!

Olen itse rikkaan perheen lapsi joten en osaa vastata.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa näistä kuulostaa vain ja ainoastaan järkevältä kuluttamiselta. Ja ennen kaikkea ekologiselta!

Olen itse rikkaan perheen lapsi joten en osaa vastata.

Aika monessa varakkaassa perheessä eletään "köyhäillen", ei syödä herkkuja joka päivä eikä ostella kaikkea mikä silmään sattuu. Syödään kaalilaatikkoa ja kyljyksiä, ihan kelpo ruokaa.

Sen sijaan tietynlaisessa köyhässä perheessä syödään päivittäin mitä mieli tekee, ostetaan jatkuvasti tarpeetonta  ja uutta, vaikka se ei ole tarpeen. Ja sitten ihmetellään, miksi on elintasosairauksia ja talous tiukoilla.

Meillä lapsuudessani aina vangemmat sluvöt ensin ja sitten vasta me lapset, siis jos jotain ruokaa jöi. Melko usein ei jöntr ja aliravitsemuksen vuoksi me kaikki jöimme pienikokoisiksi. Minäkin olen nyt jo17 vuorra murra painan vain 24 kiloa ja olen 134 senttiä pitkä.

Mikä on talouskyljys? Siis talouskyljyksen ja tavallisen kyljyksen ero?

Meillä ei ollut autoa. Ja usein syötiin kaalikeittoa. Toisaalta, me kävimme kerran vuodessa etelässä. Eli kai se sitten oli valikoivaa köyhäilyä?

Minä parsin hiuksilla nailoneita. Kaveritkin tekivät niin. Se jännän tarkkaa työtä.

Oliko talouskyljys se, jota sanottiin myös kotletiksi ? Se ei ollut kiinteää lihaa, vaan jotain kummaa, vaaleaa höttöä.

Hei, olisko jollain antaa se makaruunivellin ohje ? Jännää tehdä nostalgiamakumatka.

Oletteko kokeilleet antaa omille lapsillenne ?

Huvipuistoreissuilla meillä oli omat eväät mukana. Ei koskaan ravintolaan tai sellaiseen syömään.

Ei siksi että oltaisiin oltu köyhiä vaan siksi että isä oli ja on edelleenkin pihi. Mutta kyllä tuosta köyhäily mieleen tulee.

Meidän alakoulussa 80 -luvulla lukuvuoden eka saatu kynä oli kokonainen, jos samana lukuvuonna tarvitsi uuden, sai vain puolikkaan. Rehtori sahasi ne käsityöluokassa kahtia. Samoin kumit ja vihot saatettiin puolittaa. Kyseessä taisi olla ko. rehtorin pohjaton nuukuus, ei ehkä mikään kunnan määräys.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Oliko talouskyljys se, jota sanottiin myös kotletiksi ? Se ei ollut kiinteää lihaa, vaan jotain kummaa, vaaleaa höttöä.

Ei ollut. Talouskyljystä myydään nykyään termillä porsaankyljys.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Oliko talouskyljys se, jota sanottiin myös kotletiksi ? Se ei ollut kiinteää lihaa, vaan jotain kummaa, vaaleaa höttöä.

Ei ole. Korsetteja saa kyllä vieläkin.

Talouskyljyksiä aina grillattiinkin silloin kun grillaaminen yleistyi olisiko niissä enemmän rasvaa ja ehkä jänteitäkin?138

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Oliko talouskyljys se, jota sanottiin myös kotletiksi ? Se ei ollut kiinteää lihaa, vaan jotain kummaa, vaaleaa höttöä.

Ei ole. Korsetteja saa kyllä vieläkin.

Talouskyljyksiä aina grillattiinkin silloin kun grillaaminen yleistyi olisiko niissä enemmän rasvaa ja ehkä jänteitäkin?138

Siis kotletteja. Autocorrect. Vaikka saa kyllä korsettejakin.