Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Kaverin perheessä oli sääntö että saa käyttää vain pari palaa vessapaperia jos on pissahätä, isompaan pari enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pyyhekumit halkaistiin.

Meidän koulussa poikien yksi tehtävä puukäsitöissä oli puolittaa lyijykynät.

...sitä kyllä piti jo silloin vähän köyhäilynä kun ei kukaan niitä kellanoransseja kyniä käyttänyt. Kynän päässä piti olla hajukumi, ja koko kynä piti olla glitterin peitossa.

En kyllä tajua mitä säästöä on kynien tai kumien pilkkominen. Niistä kuitenkin menee sitten vain tuplasti hukkaan kun kuluvat liian lyhyiksi/Pieniksi, että voisi käyttää. Kynänä jos käyttäisi lyijytäytekynää niin se olisi pidemmän päälle säästöä olettaen, että lapsilla pysyy lyijyt ehjinä ja kynät tallessa... ja ehkä sinitarraa pyyhekumina olettaen, että ei tarvitse kumia ihan koko ajan ja osaa pitää sen siistinä... tulipa pohdittua vaan

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheessä oli sääntö että saa käyttää vain pari palaa vessapaperia jos on pissahätä, isompaan pari enemmän. 

Meidän ala-asteen opettaja neuvoi, ettei vessaa saa vetää jos on useampi jonossa vaan viimeinen vasta huuhtelee

Pidemmillä automatkoilla oli aina omat eväät, "kun ei oo kiva siellä huoltiksen bensan ja tupakan käryssä kuivia pullia puputtaa..."

Harvoissa kotimaan lomakohteissa oli myös omat eväät kun pullat oli niissä aina vanhoja ja niiden voileipien majoneesista menee vatsa sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Palloedamissa oli parasta se vahakuori. Muovailuvahaa ei kotiin ostettu niin se punainen vaha oli suht ok korvike.

Juu.

Ja purkkaa saatiin saunassa pehmenneestä pihkasta mitä tursui seinän mäntyhirsistä - no naminami...

Koulussa se kun ei enää saatu uusia kirjoja vaan edellisvuosien käytetyt, joista oli enemmän tai vähemmän hyvin kumitettu vastauksia jne. Voi niitä hyviä rikkaita aikoja 70-luvulla, kun joka lukukauden alussa jaettiin mm. kynä, kumi ja siniruudullinen vihko kaikille ja KAIKKI kirjat olivat aina uusia ja tuoksuivat hyvälle. Ja sitten ostettiin hajukumeja, kyniä, kaikkea pientä kivaa kuten glitter pyykkipoikia, teinareita, tarroja ja kampoja ja makuhuulirasvoja ja huulikiiltoja..

Kotona ei oltu köyhiä mutta ruotsin sukulaisilta tuli joskus "vanhoja vaatteita", jotka oli kuuminta shittiä ikinä täällä Suomessa ja tosi muodikkaita. Joten ei se harmittanut kiskoa niitä ylle.

Ala-asteella säästettiin vessan ovissa. Siis kuudesluokkalaisilla oli jo menkat useammalla, ja vessana oli sellainen armeijatyylinen pönttörivi ilman ovia. Joiden edessä oli peilit! Mitä ihmettä siellä on ajateltu?

Muistan myös ihanan makaronivellin jota meillä kutsuttiin tukkivelliksi, voin kanssa oli lempiruokaani pienenä! Sen lisäksi usein oli makaronipataa ruokana, eli keitettyä makaronia jossa vähän jauhelihaa (possun) seassa. Myös "makkarapihvit" (isosta Balkanmakkaratangosta leikattuja siivuja paistettuna pannulla), uunilenkki halvimmasta makkarasta, keitetyt perunat ja ruskea kastike.. Tykkäsin näistä kaikista lapsena kovasti, enkä tietenkään silloin ajatellut että olisi köyhäilyä taustalla.

Kesäkeitto eli maitoliemessä vihanneksia, oli myös aika tavallinen ruoka lapsuuteni perheessä, myös itse kerätyt sienet.

Vierailija kirjoitti:

Pidemmillä automatkoilla oli aina omat eväät, "kun ei oo kiva siellä huoltiksen bensan ja tupakan käryssä kuivia pullia puputtaa..."

Harvoissa kotimaan lomakohteissa oli myös omat eväät kun pullat oli niissä aina vanhoja ja niiden voileipien majoneesista menee vatsa sekaisin.

Tää on ihana 😊

Koulussa 90-luvulla kierrätyskirjat joihin oli tietenkin kirjoitettu vaikka se oli ehdottomasti kielletty kun kirjat piti säästää taas seuraavalle vuosikurssille.

Kotona vessapaperia sai käyttää maks. 2 palaa pienen hädän jälkeen. Leivän päälle sai kinkkua tai juustoa, ei molempia. Ja vain viipaleen per leipä.

Arkena oli ruoaksi usein puuroa tai leipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pyyhekumit halkaistiin.

Meidän koulussa poikien yksi tehtävä puukäsitöissä oli puolittaa lyijykynät.

...sitä kyllä piti jo silloin vähän köyhäilynä kun ei kukaan niitä kellanoransseja kyniä käyttänyt. Kynän päässä piti olla hajukumi, ja koko kynä piti olla glitterin peitossa.

En kyllä tajua mitä säästöä on kynien tai kumien pilkkominen. Niistä kuitenkin menee sitten vain tuplasti hukkaan kun kuluvat liian lyhyiksi/Pieniksi, että voisi käyttää. Kynänä jos käyttäisi lyijytäytekynää niin se olisi pidemmän päälle säästöä olettaen, että lapsilla pysyy lyijyt ehjinä ja kynät tallessa... ja ehkä sinitarraa pyyhekumina olettaen, että ei tarvitse kumia ihan koko ajan ja osaa pitää sen siistinä... tulipa pohdittua vaan

Ei ollut lyijytäytekyniä meidän koulussa kenelläkään. Niitä löytyi silloin lähinnä insinöörien toimistoista. Joskus yläasteella ne oli iso uus juttu ja kaikkien piti saada sellainen. Uskaliaimmilla oli ala-asteella sellainen kynä missä oli muovikuoren sisässä jonossa useita muovisia holkkeja joissa oli pehmeähköstä "lyijystä" muotoiltu terä. Terä kun kului loppuun, holkki nypättiin irti kynästä ja tungettiin takaisin kynän yläpäästä, ja esiin pullahti tuore terä kirjoittamista varten toiseen päähän. Opet vihasi niitä kun se "lyijy" oli niin pehmeää että se levisi sotkuksi jo kosketuksesta.

Osaan muuten tänäkin päivänä kirjoittaa noin sentin mittaisella lyikkärin nysällä.

Siis söitte kaalilaatikkoa?! Siinä kaalia kuuluukin olla pääaineksena, 3/4.

Ei nää teidän ruuat kyllä mistään köyhyydestä kerro, ei ennen vanhaan yksinkertaisesti ollut mitään fiinimpiä ruokia. Kaikki söi tulotasosta riippumatta perunoita, vispipuuroa, omenoita, puuroa ja talouskyljyksiä.

Ja mitä tulee tuohon että automatkalla oli omat eväät, niin minusta se on vaan järkevää rahankäyttöä - myös nykypäivänä. Meilläkin on usein mummolareissuja varten autossa kahvia ja sämpylää, vaikka bruttotulot on yli 8000 e kuussa. Pääseepä nopeammin perille kun ei pysähdy abc:lle.

No varmaan lähinnä että leivät tehtiin ja tehdään yhä aina itse, joskus pienenä haikailin koulun ruisleivän perään. :D Syödään paljon keittoja ja laatikoita, kun niistä saa moneksi päiväksi ruokaa. Vanhemmat ovat työssäkäyviä mutta pienituloisia, ymmärrän siis "köyhäilyn". Ei ole haitannut minua millään tavalla ja molemmat vanhemmat ovat opettaneet tekemään edullista ja terveellistä ruokaa ja siitä on varmasti hyötyä myös myöhemmin opiskellessa. Siskon kanssa myös kierrätetään vaatteita keskenämme ja ostetaan yhteisiä. Meikit ovat myös yhteisiä.

Ei traumoja.

T15

Iso osa lapsuudestani oli sitä, mitä nykysin pidetään ekologisena elämäntapana. Käärepaperista tuli piirustuspaperia, vesivärejä ostettiin värinappi kerrallaan ja liimattiin pahville, vaatteista leikattiin matonkuteita ja napit säästettiin, ruokaa ei koskaan heitetty roskiin,siitä saattoi aina tehdä jotain uutta. Sukat ja sukkahousut parsittiin (osaan yhä parsia niin, että sitä reikää ei huomaa), vaatteita ei viety kirppikselle, ne siirtyi seuraavalle sisarukselle tai serkuille.

Ja me olimme niitä varakkaita!

Vierailija kirjoitti:

Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.

No me syötiin hyvin, mutta esim. leikkeleitä ei saanut syödä sellaisenaan, vaan aina piti olla leipää yms.

DZinkkis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.

Ai kun se oli ihanaa!

Mulle makaronivelli oli herkkua etenkin kun siihen sai pienen nokareen voita ja näkkileipää pieninä paloina.

Hitsi. Nyt alkoi tekeen tuota mieli eikä kaapissa oo makaroonia eikä näkkäriä.😂

Eikä varmaan voitakaan :)

TXinkkis

Mä sain lapsena moitteita siitä, että lotradin suihkussa liian paljon lämmintä vettä. Kuulemma vettä piti säästää.

Omakotitaloa lämmitettiin yösähköllä, kun se kuulemma oli edullisempaa kuin päiväsähkö.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella säästettiin vessan ovissa. Siis kuudesluokkalaisilla oli jo menkat useammalla, ja vessana oli sellainen armeijatyylinen pönttörivi ilman ovia. Joiden edessä oli peilit! Mitä ihmettä siellä on ajateltu?

Kuulostaa miehen logiikalla suunnitellulle vessalle. Sama kuin omassa koulussa 2000-luvun alussa: tytöt pyysivät pukuhuoneen suihkuun väliseiniä yksityisempää suihkuttelua varten. No, ne seinät saatiin. Läpinäkyvästä materiaalista ja ilman edes suihkuverhoja...

Teepussin voi käyttää ainakin 5 kertaa, ei tarvi ottaa uutta joka kupilliseen. Voileivän päälle joko juusto tai lauantaimakkarasiivu, ei molempia. Yläasteelle mennessä sain koulurepuksi putkikassin joka oli kiertänyt vanhimmilta veljiltä siskolleni ja viimeksi minulle. Köyhimpiä ei kuitenkaan oltu ja minulta pieniksi jääneet vaatteet kierrätettiin suvun ja tuttujen mukuloille. Oli myös tavallista että tätini laittoi postissa pahvilaatikollisen serkkujen vanhoja vaatteita ja leluja.