Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

lomailimme Kreikassa ja Kanarialla, ei pystytty meneen Thaikkuihin, Malediiveille tai Karibialle,

köyhäilyähän se oli eikä mitään muuta, onneksi lapsemme pääsevät muualle kuin demarit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt menee vähän ot:ksi mutta mieheni köyhäilee tottumuksesta ihan sairaasti. Hän on nimenomaan lapsuudenkodissaan tottunut että kaikessa piti säästää ja nykyään vaikka on hyvät tulot, niin hän ei esim koskaan osta jääkaappiin ruokia (kun käy kaupassa, ottaa korkeintaan parin päivän ruuat ja esim aamiaismurot), pääasia että kauppalasku on reilusti alle 10 euroa. Kun alettiin seurustelemaan ihmettelin kovasti, ettei ikinä voinut omatoimisesti ostaa meille esim viikonlopuksi mitään ruokia, EI MITÄÄN! Jääkaapissa aina vain valo.

Sitten vaatteita hän ei osta ikinä, käyttää mm. 10 vuotta vanhoja sukkia ja muutenkin kaikki vaatteet vain lahjaksi/ilmaiseksi saatuja. Ravintolassa ei käydä, koska "miksi jos säkin osaat tehdä niin hyvää ruokaa".

Matkakortille ei ikinä ladata kuin 5 euroa kerralla, vaikka tiedossa olisi useampi matka mihin sitä tarvii. Syntymäpäivälahjaksi sain Xtran suihkusaippuan ja Kismetin. Ei siinä mitään, olen itsekin vähävaraisesta työläisperheestä lähtöisin, mutta aikuistuttuani ja alettuani saamaan palkkatuloja en pihistele varsinkin ruuassa...

Lisäksi mies valittaa aina miten kaikki on liian kallista ja kaikki maksaa ei voi mitään tehdä kun maksaa..

Miehesi on luonteeltaan pihi. Epämiellyttävä ominaisuus. Pahenee jatkossa. Järkevä rahankäyttö on hyvä juttu, mutta siitä ei miehesi kohdalla ole kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin vasta aikuisena ettei meillä syöty pääruuaksi puuroa ja sen lisäksi vaan ehkä puolikas grillimakkara, pieni pala kalaa tms. "suolapalaa" alkupaloiksi siksi että puuro olis vanhempien mielestä hyvää tai terveellistä.

Tajuaako kukaan mitä tuossa sanotaan?

Commodore 64 kasettiasemalla.

Vierailija kirjoitti:

Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.

Sinä asemoit tuon hyvin nimenomaan 60-lukuun, koska itsekin uskon, että se oli viimeinen vuosikymmen, että sukat todella parsittiin lähes joka taloudessa pääsääntöisesti, mutta 70-luvulla varmaan enää pienessä vähemmistössä, tai ainakin 70-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Toki itse olin jo 70-luvun lopulla teini ja 60-luku oli lapsuuttani, joten on luonnollista, että se parsittujen sukkien käyttö ajoittui itsellänikin sinne 60-luvulle, teininä kun ei enää suostunut mitään parsittuja jalkaansa vetämään.

Toki vaikuttihan siihen isosti elintason kasvukin. Elintaso kohosi valtavin harppauksin 70-luvulle tultaessa ja koko 70-luvun. Muista myös 60-luvulta, että isä oli tarkka siitä, että näkkileivässä levitettä ei saanut levittää reikäiselle puolelle, koska silloin levitettä "kului" liikaa. Tämäkin oli sangen yleinen käytäntö vielä 60-luvulla, mutta ei enää niinkään 70-luvulla.

Se ettei ravintoloissa käyty viikottain.

Ei tule kyllä oikein mitään mieleen, minkä olisin köyhäilyksi tajunnut vasta aikuisena.

Kyllähän minä sen jo lapsena ymmärsin, että esimerkiksi vaatteiden paikkailu, sekä sukkien parsiminen ja vaikka näkkileivän sileälle puolelle kevitteen käyttö, sekä se että puhelimessa ei saanut höpistä turhia, etenkään kaukopuheluissa, johtuivat juuri siitä, että niillä pyrittiin säästämään rahaa ja kyllähän se myös meille lapsille varsin selkeästi tuotiin esille.

Koko elämäntyyli oli lapsuudessani 80-luvun alussa erilainen kuin tänä päivänä. Säästäminen oli hyve, enkä muista että nuukailusta olisi hirveästi valitettu. Jopa lapset ymmärsivät, ettei kaikkea voi saada. 

Vanhempani olivat duunareita, joilla oli ihan tavallinen, pienehkö palkka. Kiitos köyhäilyn, pystyimme kuitenkin ostamaan kolmion pk-seudulta, kesämökin Uudeltamaalta sekä auton. Mutta mihinkään ei törsätty. Metsissä kyykittiin marjassa kymmeniä kertoja kesässä, eikä hommaa lopetettu ennen kuin pakastin ja kellari olivat täynnä marjoja. Koska asuimme kerrostalossa, meillä oli vuokrapalsta, jolla kasvatimme käytännössä kaikki vihannekset, joita söimme sekä perunat talven varalle. Lapsityövoimaa käytettiin sekä marjojen poimimisessa että kasvimaan kitkemisessä paljon. :-) 

Emme syöneet koskaan ulkona, vaan matkalle lähtiessä otimme eväät mukaan. Ulkomaan matkoja teimme pahimman säästökauden (n. 10 vuotta) aikana kaksi. Ateria koostui lähinnä perunasta ja kastikkeesta, jossa oli vähän lihaa. Kalliin salaatin sijaan oli talvisin porkkana- tai lantturaastetta. Mutta niistä joka päivä syötävistä marjoista sai onneksi vitamiineja silloinkin ja olimme kaikki yleensä terveitä. 

Ihme kyllä, vaatteet olivat aina vähän parempaa laatua. Äiti oli sitä mieltä, että huonosti tehty, halpa vaate hajoaa heti ja on huono sijoitus. Hän myös ompeli meille itse juhlamekot ja neuloi villapaidat ja osasi korjata huomaamattomasti ja siististi rikki menneet vaatteet ja sukat. Kaikki käytettiin loppuun asti mutta risoissa tai epäsiisteissä ei tarvinnut kulkea. Kodissa oli vähemmän tavaraa mutta aina oli siistiä ja puhdasta. Niitä tavaroita, jotka omistettiin pidettiin arvossa ja niistä huolehdittiin. 

En ajattele, että tuo maailmanaika olisi ollut täydellinen, mutta tiettyjä asioita siitä kaipaan. Ihmiset olivat sisukkaampia, valittivat vähemmän ja ottivat enemmän vastuuta itsestään, perheestään ja elinoloistaan. Kaikkea ei tarvinnut olla tai omistaa, oltiin kiitollisia vähemmästäkin.

Makaronivelli, mutta ah, niin hyvää!

Sain ensimmäiset adidakset yläasteella ja kun niistä alkoi merkki haalistua, vahvistin mustekynällä, onneksi se merkki oli sininen. 

Kerran käänsin collegepaidan nurinpäin ja ompelin saumat piiloon, sitten jännitin huomaako joku, mitä tuli tehtyä, mutta oli ns. uusi paita päällä.  

Meillä hoettiin aina, että ei kahta särvintä leivän päälle! Eli vain yksi juuston pala tai vastaavasti kinkun pala, ei koskaan molempia. Kaikki maito- ja kermapurkit huuhdeltiin aina vedellä ja se haalea maito/kermavesi käytettiin ruuanlaittoon. Myöskään perunankeittovettä ei saanut heittää viemäriin vaan se käytettiin sämpylätaikinan pohjaksi, on kuulemma "ruokaisaa" vettä. Rikotut kananmunan kuoret piti antaa kissalle nuoltavaksi. 

Lapsuuden perheeni ei ollut edes mitenkään köyhä, ihan normaali keskituloinen, mutta äitini on vaan pirun nuuka!

Lähimpään kaupunkiin menimme vain kerran vuodessa vaateostoksille.

Kesämekkoa ei koskaan saanut valmiina ostaa. Kangas kaupungista ja siitä suoraan kylän ompelijalle teettämään.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.

Ai niinku kaalilaatikko?

Luulin että olemme köyhiä kun isällä oli halpoja vanhoja autoja emmekä käyneet juuri koskaan ulkomailla. Mutta vanhempana tajusin, ettei se niin ollutkaan. Vanhemmilla oli 42-vuotiaana velaton kivitalo Kehä 3:n sisällä isolla 4000 neliön tontilla. Nyt saan palkkaa 4000 €/kk ja palkka on pienempi kuin isän eläke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruislimppu, palloedam, ranskanleipä, jauhelihakeitto, jauhelihakastike ja perunat. Näitä ruokia siis melkeinpä aina.

Palloedam oli parasta! Etenkin, kun siitä höyläsi ohuita siivuja juustohöylällä. :)

Meillä oli aina ruisleipää, koska äiti piti vaaleaa leipää pullana. Olin tyytyväinen, jos kavereilla sai syödä ranskanleipää.

Voi ei, ennenvanhainen Elannon ranskis 60-70 luvulta se oli vasta HERKKUA!!! Siinä oli tietysti käytetty sekä maitoa, että voita ja suolaa kunnolla ja sen kuori oli rapea ja ihana... NAM, miksei tuota ranskista enää tehdä???

Vierailija kirjoitti:

Mä sain lapsena moitteita siitä, että lotradin suihkussa liian paljon lämmintä vettä. Kuulemma vettä piti säästää.

Omakotitaloa lämmitettiin yösähköllä, kun se kuulemma oli edullisempaa kuin päiväsähkö.

Vesilaskun lisäksi ongelma lotraamisessa on lämpimän veden riittäminen. Kerrostaloasujat ei aina tajua, että lämmin vesi voi yhtäkkiä loppua kesken ja sitten loppu perhe peseytyy jäävedellä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tehtiin itse - siis ihan kaikki, juustosta lähtien / leipä-, uuni-, munajuusto.

Viiliä ostettiin yksi tai kaksi viilinsiemeneksi, sitten tehtiin itse.

Leipä leivottiin itse.

Perunat, juurekset, marjat (mansikat, viinimarjat), hedelmät, vihannekset kasvatettiin itse. Koko vuodeksi. Maakellariin ja pakkaseen. Metsästä marjat ja sienet, varmaan joku sata litraa yhteensä vuosittain.

Suolakurkut, punajuuret tehtiin itse.

Liha kasvatettiin itse. Kinkut palvattiin ja se oli se leivänpäällys.

Kanat muni munat ja lehmästä maidot.

Kaupasta ostettiin tyyliin sokeria, suolaa, voita, jauhoja, ryynejä kahvia ja silliä. Ehkä kerran viikossa oli jotain säilykkeitä, kanaa, nakkeja tai kalapuikkoja. Joskus maksamakkaraa.

Kesällä kalat katiskalla järvestä.

Pinaattikeitto nokkosista.

Ja mä oon syntynyt kaheksankytluvun lopulla.

Eipä siinä, runsaat ja notkuvat oli pöydät, kun ruoka oli puoli-ilmaista - jos ei siis omaa duunia lasketa mukaan, mutta olihan meitä tenavia siinä viis jeesaamassa.

Tämä on elämäntapavalinta, ei köyhäilyä

Vierailija kirjoitti:

No meillä varmaan 70-luvulla kaikki oli köyhäilyä, mutta en minä sitä tajunnut. Pohjoisen maaseudulla se oli ihan tavallista elämää. Sukat parsittiin, vanhat vaatteet leikeltiin ja kudottiin matoiksi, housunpolviin laitettiin paikat, vanhoja neuleita purettiin, lanka suoristettiin ja siitä pystyi kutomaan vielä esim. sukanvarsia, pipoja, kaulahuiveja. Tavallista ruokaa oli perunat ja ruskea kastike, perunamuusi, maitoperunat. Perunat oli omasta takaa, joten niitä syötiin joka päivä. Äiti leipoi itse leivät, sämpylät ja pullat. Ja leikkasi meidän lasten hiuksetkin. Ei ollut autoa, ei sisäsaunaa ja oli mustavalkotelkkari. Mutta lapsuuteni oli hyvin onnellinen, enkä koskaan ajatellut, että olemme köyhiä tai edes vähävaraisia. 

Täällä on paljon 70-luvun juttuja, jotka eivät ole köyhäilyä, vaan ihan normaalia silloin. Esim mehupullot ja voileivät evääksi automatkalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule kyllä oikein mitään mieleen, minkä olisin köyhäilyksi tajunnut vasta aikuisena.

Kyllähän minä sen jo lapsena ymmärsin, että esimerkiksi vaatteiden paikkailu, sekä sukkien parsiminen ja vaikka näkkileivän sileälle puolelle kevitteen käyttö, sekä se että puhelimessa ei saanut höpistä turhia, etenkään kaukopuheluissa, johtuivat juuri siitä, että niillä pyrittiin säästämään rahaa ja kyllähän se myös meille lapsille varsin selkeästi tuotiin esille.

Näin juuri. Kyllä sen tajusi jo lapsena, jos jossain yritettiin säästää. Eikä kovin moni varmaan ole syönyt riisi-jauhelihamössöä, johon lisätään vähän kaalia. Sen sijaan isommalla kaalimäärällä moni on syönyt kaalipataa/-laatikkoa, eikä välttämättä köyhäilymielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule kyllä oikein mitään mieleen, minkä olisin köyhäilyksi tajunnut vasta aikuisena.

Kyllähän minä sen jo lapsena ymmärsin, että esimerkiksi vaatteiden paikkailu, sekä sukkien parsiminen ja vaikka näkkileivän sileälle puolelle kevitteen käyttö, sekä se että puhelimessa ei saanut höpistä turhia, etenkään kaukopuheluissa, johtuivat juuri siitä, että niillä pyrittiin säästämään rahaa ja kyllähän se myös meille lapsille varsin selkeästi tuotiin esille.

Näin juuri. Kyllä sen tajusi jo lapsena, jos jossain yritettiin säästää. Eikä kovin moni varmaan ole syönyt riisi-jauhelihamössöä, johon lisätään vähän kaalia. Sen sijaan isommalla kaalimäärällä moni on syönyt kaalipataa/-laatikkoa, eikä välttämättä köyhäilymielessä.

Meillä syödään kaalilaatikkoa vieläkin, vaikka hyvät tulot.