Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Äitini osti minulle vaatteet aina kirpputorilta ja väitti, että ne ovat jotain designvaatteita tai "Pariisista". Ala-asteella en välittänyt yhtään siitä, mitä minulla oli päällä, mutta jossain vaiheessa vaatteistani alettiin huomautella. Kun sanoin, että haluan valita itse vaatteeni, vanhempani käskivät sitten maksaakin ne itse. Käytännössä kaikki synttäri- ym. lahjarahani menivät sitten käyttövaatteisiin. 

Meillä oli aina kaikki lopussa, oli sitten kyse kuivamausteista, shampoosta, leivinpaperista tms. Nyt aikuisena olenkin suorastaan pakkomielteinen siitä, että kaikkea on aina varalla kaapissa. Oli tosi kiva leipoa yläasteella myyjäisiin maustekakku, kun äiti kieltäytyi ostamasta lisää mausteita, ja kaapissa oli vain yhdenlaista. Hassuinta oli, että kuivakakusta tuli tosi komean näköinen, ja se myytiin heti ensimmäisenä. Moni kakku päältä kaunis jne. XD

Emme edes olleet köyhiä, mutta isäni oli tosi nuuka ja äitini käytti kaikki rahansa hedelmäpeleihin. 

Kirpputorit ja ruuan tekeminen itse kotona :P Se, ettei matkustella ympäri maapalloa.

Minua puettiin parivuotta vanhemman naapurin pojan vanhoiksi jäänneisiin, mutta minulle silti liian isoihin vaatteisiin. Aika monen lelun korvasin jollain palikalla

Isä laimensi sampoon vedellä 80-lvuvun alkupuolella 😀

Tämän päivän köyhäilyä on kai olevinaan nuo valmiiksi rikkinäiset farkut. Jos niillä pyritään esittämään solidaarisuutta todella köyhille, joiden on pakko pitää rikkinäisiä vaatteita, koska ei enää osata paikata ja parsia ja koska ei ole varaa uusiin ehjiin vermeisiin.

Me ei oltu köyhiä, mutta 90-luvun alussa lähes kaikki elivät säästeliäästi. Meillä oli iso omakotitalo, lainaa vanhemmat lyhenisivät korkeiden korkojen takia reilusti.

Mutta siis meilläkin säästettiin vaikkei oltu köyhiä. Äiti piti tarkkaa budjettia ja kirjasi ylös jokaisen käytetyn pennin. Vaatteita saatiin harvoin, niitä oli minimi määrä ja ne oli aina ostettu jostain halpakaupasta tai saatu sisaruksilta/serkuilta. Äiti ompeli myös paljon itse.

Ruoka oli sen mukaisen tiedon mukaan terveellistä, mutta halpaa. Vihanneksia syötiin mitä oli tarjouksessa. Kesällä omasta maasta saatiin perunat, salaatit, porkkanat omenat ja marjat. Äiti keitti mehuja ja hilloja ja pakasti marjoja. Talvella välipalana oli usein vispipuuroa, kiisseliä tai vaikka pannukakkua. Sai halvalla välipalat lapsille ja kavereillekin. Kaikki herkut leivottiin itse, leivistäkin iso osa leivottiin kotona, jugurttikin tehtiin itse.

Itselläni on yhtä monta lasta kuin vanhemmillani. Äitini kävi töissä myös. Muistan hänen olleen aika uupunut tuohon aikaa, itse en pystyisi tuohon.

Leluja ei ollut, käytiin kalliolla ja metsässä leikkimässä käpyleikkejä.

Polkupyöriäkin oli vain yksi kuutta henkeä kohti. Suksia samoin ja luistimia. Siis vuoronperään käytettiin  välineitä.

Nyt kun katselee lapsenlapsiaan on heillä jokaisella monenlaiset omat urheilu ja harrastusvälineet.

Vierailija kirjoitti:

Aivan noin itsekin muistelen ja niitä putkimakaroneja ei enää edes myydä.

Myydään! Myllyn Paras tekee niitä. Niistä tulee hyvä juhlamakaronilaatikko. Karjalansukuiset tietää ruokalajin, se lihaton hieman makea kermainen laatikko. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pyyhekumit halkaistiin.

Meidän koulussa poikien yksi tehtävä puukäsitöissä oli puolittaa lyijykynät.

...sitä kyllä piti jo silloin vähän köyhäilynä kun ei kukaan niitä kellanoransseja kyniä käyttänyt. Kynän päässä piti olla hajukumi, ja koko kynä piti olla glitterin peitossa.

Järjen riemuvoitto. Lyijykynästä jää aina pieni pätkä päähän, jota ei voi käyttää. Katkaisemalla kynän tämän pätkän pituus vähintään kaksinkertaistuu.

Ysärin lapsena tässä muistelen. Kun ei ollut noita someja sun muita, niin tavalliset ihmiset eivät juuri olleet kiinnostuneita sisustuksesta. Meilläkin ostettiin aina kaikesta halvin, eikä juuri ollut merkitystä sille, miten tavara istui kokonaisuuteen. Hienosto sisustettu koti oli vanhempieni mielestä pröystäilyä - heille tätä on edelleen esimerkiksi kylpyhuoneremontti ja uudet kaakelit. Isä teetti aikoinaan kotiin kylppärirempan ja otti ensimmäisen urakoitsijan, joka ehdotti, ettei kaakeleita tarvitse vaihtaa. ”Remontin” jälkeen kylppäri oli edelleen ”tunnelmallisen” vihreä, mutta sinne tuli suihkukaappi. Tämä kaava toistui aina. rahan käyttö oli isästä niin vastenmielistä, että loppujen lopuksi kaikki tehtiin halvalla ja sinne päin.

Säännönmukaisesti rahan käyttö oli aina hirveää ja kovat perustelut piti olla, jos halusi jonkun muun kuin halvimman mahdollisen vaihtoehdon. Esimerkiksi pyörästä kävi mikä vain mankeli, missä oli kaksi rengasta ja polkimet ja mikä mummolan vajasta löytyi, siinä sitten junnuna yrität vedota, että kun kavereillakin on pyörässä vaihteet.

Ysärillä ja 2000-luvun alussa oltiin jo menossa kovasti kohti kulutusjuhlaa lamavuosista ja lapsena/nuorena olin puun ja kuoren välissä. Toisaalta merkkitietoisuus ja kavereillakin on -mentaliteetti houkutti kuluttamaan, samalla kun vähemmällä pärjäämään tottuneet vanhemmat eivät oikein ymmärtäneet sellaisen päälle, eivätkä halunneet sitä rahoittaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ommommlom kirjoitti:

Se kun sain yläasteella vain yhdet uudet housut ja yhden paidan per lukuvuosi. Tosin tajusin tämän jo tuolloin. Lisäksi söimme aina keitettyä makaroonia johon lisätty paistettu jauheliha eikä muuta. Uusia leluja lähinnä jouluna. Talvikengät ostettiin 2 kokoa liian suuret että menivät useamman talven ja useinkaan ei saanut itse päättää mitä ostettiin vasn äiti päätti. Käytettiin mitä oli eikä kysytty millaiset haluttiin. Aikuisena kun meni ekaan työpaikkaan, halusi sitten ostella kaikkea kivaa mistä oli lapsuudessa jäänyt paitsi. Ja 30v asti kaikki ylimääräinen raha menikin vaatteisiin ym itseen. Taustat tietysti periytyivät vaikka sosioekonominen loikka oisikin Suomessa mahdollista. Duunarina oon lähikaupassa pienellä palkalla. Haaveilin yliopistoon menosta mutta en ole ikinä uskonut itseeni mikä oli taas kasvatuksen tulosta. Nykyään uskoisin että voisin esim yliopiston päästä mutta ehkä joskus. Nyt kaksi pientä lasta ja vuokralla asutaan miehen kanssa. Yritetään säästää pesämunaa omistusasuntoa varten. Meidän palkoilla (netto kun molemmat töissä on vajaa 2000e/kk, nyt äitiysvapaalla vähän vähemmän ) vaikeaa mutta nyt jo 2 tonnia säästössä kahden vuoden säästämisen jälkeen. Laskettiin että vielä neljä- 6 vuotta pitää säästää että asunnon osto tulee ajankohtaiseksi. Mytyta pointti on että köyhäily periytyy kuten koulutuskin. En haluaisi tätä lapsilleni. Ja siksi olen ajatellut että lähtisin opiskelemaan. Mutta taloudellisesti en tiedä voinko. Nyt yli 30v voisi olla jo tarpeeksi sosiaalista pääomaa lähteä yrittämään yliopistoon tmv. Perheessä jossa duunareita työn arvostus on usein koulutuksen arvostusta korkeampaa ja työmoralini on aina ollut niin korkea mikä on aivan sairasta. Hyvä ystäväni on hampilääkäri jonnla työmoraali ei mitään verrattuna omaan. Ja tästä ollaan usein puhuttukkn 😀🤓 ja niin kiinnostuneillle: Olen syntynyt vuonna - 81

mistä päättelet että pääsisit opiskelemaan yliopistoon?

kerro nyt..kiinnostaa oikeesti

mitä tyhmempi ihminen, sitä suuremmat luulot niillä on

Yliopisto-opiskeluun kykeneminen ei ole mikään "suuri luulo". Motivoitunut ihminen kyllä pärjää ko. opinnoissa ellei ole esim. pahaa lukihäiriötä tai varsinaisia oppimisongelmia. Kerrot tuolla inttämisellä ja etenkin viimeisellä lauseella kaikkein eniten itsestäsi.

no ..yksi ystäväni haki 4 kertaa

jäi vikalla kertaa pisteen päähän eläinlääketieteellisestä

ei hakenut enää

veikkaan että kaverini oli kyllä ihan riittävän motivoitunut

ei hakenut sitten enää

Vierailija kirjoitti:

Kukahan ei  OMASTA mielestään ole älykäs? Ei se oma mielipide vielä tee älykkääksi.

Se sijaan on tyhmää, että syyttää omasta opiskelemattomuudesta vanhempia.

fiksut ihmiset tietävät kykyjensä rajat

Tyhmät ovat siitä onnellisia että oma epäonnistuminen on aina olosuhteiden syy....

jaa a ..olen ollut yliopiston pääsykokeissa

enpä tiedä riittääkö ihan pelkkä "motivaatio"

Vierailija kirjoitti:

Päivässä sai syödä vain yhden hedelmän. Luulin että se oli joku herkuttelu- tai terveyssyy, mutta johtuikin varmaan siitä että hedelmät olivat kalliita. Limpparia sai vain saunapäivinä eli silloin kerran viikossa tai sitten oli jauheesta tehtyä mehujuomaa.

Jokunen parempi vuosi oli elämässä mutta taas on pakkoköyhäilyä.

Ei meilläkään juotu limsaa talvella kuin saunapäivinä perjantaisin. Olen tuo virkamiesperheen jälkeläinen. Isä kyllä dokasi ajoittain ja äiti poltti tupakkaa. Silloin ei ollut tapana juoda limsaa jatkuvasti. Ne oli varattu tavallaan herkutteluhetkiin. Kesällä sitten tulikin juotua melko paljon, koska auttelin setäni kyläkaupassa ja sain sitä juoda tavalllaan palkkana täysylöspidon lisäksi.

Hamstraaja kirjoitti:

Äitini osti minulle vaatteet aina kirpputorilta ja väitti, että ne ovat jotain designvaatteita tai "Pariisista". Ala-asteella en välittänyt yhtään siitä, mitä minulla oli päällä, mutta jossain vaiheessa vaatteistani alettiin huomautella. Kun sanoin, että haluan valita itse vaatteeni, vanhempani käskivät sitten maksaakin ne itse. Käytännössä kaikki synttäri- ym. lahjarahani menivät sitten käyttövaatteisiin. 

Meillä oli aina kaikki lopussa, oli sitten kyse kuivamausteista, shampoosta, leivinpaperista tms. Nyt aikuisena olenkin suorastaan pakkomielteinen siitä, että kaikkea on aina varalla kaapissa. Oli tosi kiva leipoa yläasteella myyjäisiin maustekakku, kun äiti kieltäytyi ostamasta lisää mausteita, ja kaapissa oli vain yhdenlaista. Hassuinta oli, että kuivakakusta tuli tosi komean näköinen, ja se myytiin heti ensimmäisenä. Moni kakku päältä kaunis jne. XD

Emme edes olleet köyhiä, mutta isäni oli tosi nuuka ja äitini käytti kaikki rahansa hedelmäpeleihin. 

Meillä vähän sama. Isä nuukailtu ihan omituisissa asioissa, mutta kun kyse oli viinasta, hän ei ollut köyhä eikä kipeä, ei tosin ollut rapajuoppo ja nyttemmin lopettanut kokonaan. Äidillä tosiaan meni varsinknmeläkkeellä koko eläke rahapeliautomaatteihin ja tämä selvisi vasta kauan äidin kuoleman jälkeen. Vai olemmekohan sisaruksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.

Kai saitte juustoa meijeristä takaisin?

- meijeristä ostetun juuston hinta vähennetään maitotilistä

Tämä on oikeasti aika surullista, mutta meillä seitsemän hengen perhe jakoi aina saunailtaisin yhden lenkkimakkarapaketin tai jäätelöpaketin suurena herkkuna. Kuten kuvitella saattaa, ei jäänyt kovin isoa murua nokkaa kohti :( Muuten syötiinkin joka päivä perunaa ja kastiketta. Appelsiineja saatiin joskus jouluna.

Kasvoimme veljen ja kolmannen tytön kanssa sijaisperheessä, jossa kuri oli lähes sotilaallinen ja meidän lasten osalta säästettiin kaikessa. Tyyliin yhdet kengät ja farkut vuodessa ja pikkuveljelle isonveljen pieneksi käyneet vaatteet jos vielä olivat käyttökunnossa. Paidat ym. hommattiin usein käytettyinä tai aikaisin ompeli ne itse. Ruoka-ajoista jos myöhästyi niin jäi ilman ruokaa kunnes oli seuraava ruoka-aika. Kuukausirahaa saimme 50 markkaa 15 vuotta täytettyämme. Vasta aikuisena sain tietää, että yhteiskunnan korvaus oli monta tuhatta markkaa kuukaudessa jokaisesta meistä lapsilisien lisäksi. Sijaisäidin ei koskaan tarvinnut käydä töissä ja omakotitalossa silti asuttiin melko kalliilla asuinalueella.

Lapsuudenperheessäni säästettiin kaikesta, siis kaikesta lapsiin liittyvästä.

Mitään ei saanut, ei saanut edes pyytää koska jo pelkkä pyytäminen olisi ollut ”röyhkeyttä”. Edes joulu- tai syntymäpäivälahjatoiveita ei saanut esittää, se olisi ollut ahnetta ja röyhkeää. Vaikka kuinka olisi tarvinnut uuden vaatteen rikkinäisen tai pieneksi jääneen tilalle, tai urheiluvälineen, piti vaan tyytyä johonkin halpamarketin halpaan turhuuteen jolla ei oikeasti tehnyt yhtään mitään. Mutta piti esittää kiitollista.

Lapset ei meillä harrastaneet mitään, ainakaan mitään mistä olisi tullut minkäänlaisia kuluja. Ruoka oli räätälöity vanhempien mielitekojen mukaan, ei kasvuiässä olevien lasten. Onneksi edes koulussa sai arkisin lämpöisen ruoan. Vaatteet oli aina jonkun vanhoja tai halvimmasta mahdollisesta paikasta ostettuja.

Tätä jatkuvaa säästäväisyyttä selitettiin asuntolainalla ja sen maksamisella. Mutta kummasti sitä tupakkaa oli aina varaa ostaa, ja alkoholia joka viikonlopuksi. Ja lopulta myös arki-illoiksi.

Nyt vanhempani ovat eläkkeellä. Asuvat velattomassa talossaan ja juovat omaisuuttaan. Sekö on mun menetetyn lapsuuteni arvoista? Ei todellakaan.

Nyt herää kysymys, tekevätkö toimittajat aloituksia tänne säästääkseen omaa työtään vai kopioivatko he vain toisten ideat? https://www.is.fi/perhe/art-2000005984693.html