Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Ei varmaan vastaa kysymykseen. Meillä oli maatalo ja lihaa ja maitoa yllinkyllin. Nyt vältän ainakin nautaa ja sikaa. Maito maittaa mutta rasvatonta olla pitää. Pullaa oli aina ja hyvää. Marjoja.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena meillä oli aina siskon kanssa yhteinen joulukalenteri josta saatiin vuoropäivin avata niitä luukkuja. Ei ollut vara ostaa molemmille omaa vaikka kyseessä oli sellainen kaupan halvin suklaa kalenteri.

Meillä ostettiin joulukalenteri joulukuun tokalla viikolla kun sai alennuksesta ja muutenkin saatiin joululahjat vasta joulun jälkeen... Ajatus on todellakin tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon 70-luvun juttuja, jotka eivät ole köyhäilyä, vaan ihan normaalia silloin. Esim mehupullot ja voileivät evääksi automatkalle.

Mä otan edelleenkin mukaan eväsleivät jos pidempi autoreissu. Parempia ne yleensä on kun huoltsikoiden einekset. Jäätelöt tms. yleensä sitten syödään matkalla. Myös esim lentokoneeseen otan monesti omat eväät koska koneen safkat eivät pärjää siinä vertailussa.

Olisin halunnut lapsena, että joskus syötäisi uuniperunoita. Eli uunissa foliossa kypsennettyjä perunoita. Isäni sanoi, ettei käy kun se on kallista ja jäin siihen uskoon, että folio tosiaan on hintavaa. Kerran sitten jo omillani asuessani ajattelin näitä uunipottuja kokeilla, mutta mietitytti kun se folio kerran on niin kallista...Menin kauppaan ja katsoin hintaa. Muistan vieläkin, miten yllätyin siitä, miten HALPAA se folio oli. Tuskinpa oli hinta ihan hirmusti kuitenkaan lapsuudestani muuttunut. 

Lapsuudenkodissani ei juuri köyhäilty, vaikka perussäästäväisiä oltiinkin. Se on jäänyt mieleen, että joskus kaupassa äiti sanoi, että tällä kertaa ei saa ottaa mitään Daim-tuuttia (oli aikoinaan tyyliin se kallein irtojäätelö) vaan joku "perusjäätelö". Sen suurempaa "puutetta" en ole lapsuudessani kärsinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin vasta aikuisena ettei meillä syöty pääruuaksi puuroa ja sen lisäksi vaan ehkä puolikas grillimakkara, pieni pala kalaa tms. "suolapalaa" alkupaloiksi siksi että puuro olis vanhempien mielestä hyvää tai terveellistä.

Tajuaako kukaan mitä tuossa sanotaan?

Puuroa syötiin koska se oli edullista, hän oletti terveellisyyden olleen syy.

Vierailija kirjoitti:

En tunnista lainkaan moista "köyhäilyä". Olen luultavasti selvästi vanhempi kuin suurin osa kirjoittajista. Olen elänyt lapsuuteni 50-60-luvulla. Elämä ei ollut niin rikasta materiaalisesti kuin nyt, vaan säästäväisyys oli normaalia. Vaatteet paikattiin ja käännettiin, sukat, villapaidan ja villatakin kyynärpäät parsittiin jne. Ruoka oli vaatimattomampaa ja yksinkertaisempaa kuin nyt, mutta niin se oli lähes kaikissa perheissä. Juhlapyhinä laitettiin ns. parempaa pöytään, mutta arkena se oli kuoriperunoita, ruskeaa kastiketta, suolakurkkua, etikkapunajuurta, erilaisia keittoja ja puuroja ja vellejä. Kasvispuolta oli sitten kesällä ja syksyllä runsaammin, mitä nyt kukanenkin kotipuutarhassaan kasvatti tai kaupasta osti.

Siihen aikaan nuoruutensa viettäneet kehottivat aina syömään, tasoittaakseen kai koettua "sormille näpyttelyä".  Kun oli tervetullut ruokapöytään tarkoitti oli sitä muutenkin. ( Ex-mies oli vanhempi minua.)

Vierailija kirjoitti:

Emme syöneet koskaan ulkona, vaan matkalle lähtiessä otimme eväät mukaan. Ulkomaan matkoja teimme pahimman säästökauden (n. 10 vuotta) aikana kaksi. Ateria koostui lähinnä perunasta ja kastikkeesta, jossa oli vähän lihaa. Kalliin salaatin sijaan oli talvisin porkkana- tai lantturaastetta. Mutta niistä joka päivä syötävistä marjoista sai onneksi vitamiineja silloinkin ja olimme kaikki yleensä terveitä. 

Kannattaisi nykyäänkin muistaa että esim. lantussa on rutkasti c-vitamiinia, ja on edullista.

"Sekä nauris että lanttu sisältävät C-vitamiinia yhtä paljon kuin appelsiini eli 40 mg/100 g. Paksun kuoren ansiosta vitamiinipitoisuus säilyy hyvin varastoinnin aikana ja pitää kutinsa myös ruoanvalmistuksessa. Pohjolan appelsiiniksi kutsuttu lanttu onkin ollut pula-aikoina kansan pelastaja.

Lanttu ja nauris sisältävät runsaasti myös kalsiumia ja muita kivennäisaineita. Nauriissa on lisäksi A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia ja lantussa tärkeää folaattia. Sen sijaan hiilihydraattipitoisuus on melko alhainen esimerkiksi perunaan verrattuna, sillä lantun ja nauriin vesipitoisuus on korkea, noin 90 prosenttia. Erinomaista syötävää laihduttajille, sisältäväthän 100 grammaa lanttua tai naurista vain 28 kilokaloria."

http://www.pellervo.fi/kodinpellervo/kp4_11/nauriit4_11kp.htm

Vierailija kirjoitti:

Sain ensimmäiset adidakset yläasteella ja kun niistä alkoi merkki haalistua, vahvistin mustekynällä, onneksi se merkki oli sininen. 

Kerran käänsin collegepaidan nurinpäin ja ompelin saumat piiloon, sitten jännitin huomaako joku, mitä tuli tehtyä, mutta oli ns. uusi paita päällä.  

ja nyt vasta tajusit että olit köyhä

vai tajusitko kun kaikki nauroivat "tussi" housuillesi

Ommommlom kirjoitti:

Se kun sain yläasteella vain yhdet uudet housut ja yhden paidan per lukuvuosi. Tosin tajusin tämän jo tuolloin. Lisäksi söimme aina keitettyä makaroonia johon lisätty paistettu jauheliha eikä muuta. Uusia leluja lähinnä jouluna. Talvikengät ostettiin 2 kokoa liian suuret että menivät useamman talven ja useinkaan ei saanut itse päättää mitä ostettiin vasn äiti päätti. Käytettiin mitä oli eikä kysytty millaiset haluttiin. Aikuisena kun meni ekaan työpaikkaan, halusi sitten ostella kaikkea kivaa mistä oli lapsuudessa jäänyt paitsi. Ja 30v asti kaikki ylimääräinen raha menikin vaatteisiin ym itseen. Taustat tietysti periytyivät vaikka sosioekonominen loikka oisikin Suomessa mahdollista. Duunarina oon lähikaupassa pienellä palkalla. Haaveilin yliopistoon menosta mutta en ole ikinä uskonut itseeni mikä oli taas kasvatuksen tulosta. Nykyään uskoisin että voisin esim yliopiston päästä mutta ehkä joskus. Nyt kaksi pientä lasta ja vuokralla asutaan miehen kanssa. Yritetään säästää pesämunaa omistusasuntoa varten. Meidän palkoilla (netto kun molemmat töissä on vajaa 2000e/kk, nyt äitiysvapaalla vähän vähemmän ) vaikeaa mutta nyt jo 2 tonnia säästössä kahden vuoden säästämisen jälkeen. Laskettiin että vielä neljä- 6 vuotta pitää säästää että asunnon osto tulee ajankohtaiseksi. Mytyta pointti on että köyhäily periytyy kuten koulutuskin. En haluaisi tätä lapsilleni. Ja siksi olen ajatellut että lähtisin opiskelemaan. Mutta taloudellisesti en tiedä voinko. Nyt yli 30v voisi olla jo tarpeeksi sosiaalista pääomaa lähteä yrittämään yliopistoon tmv. Perheessä jossa duunareita työn arvostus on usein koulutuksen arvostusta korkeampaa ja työmoralini on aina ollut niin korkea mikä on aivan sairasta. Hyvä ystäväni on hampilääkäri jonnla työmoraali ei mitään verrattuna omaan. Ja tästä ollaan usein puhuttukkn 😀🤓 ja niin kiinnostuneillle: Olen syntynyt vuonna - 81

mistä päättelet että pääsisit opiskelemaan yliopistoon?

Vierailija kirjoitti:

Ommommlom kirjoitti:

Se kun sain yläasteella vain yhdet uudet housut ja yhden paidan per lukuvuosi. Tosin tajusin tämän jo tuolloin. Lisäksi söimme aina keitettyä makaroonia johon lisätty paistettu jauheliha eikä muuta. Uusia leluja lähinnä jouluna. Talvikengät ostettiin 2 kokoa liian suuret että menivät useamman talven ja useinkaan ei saanut itse päättää mitä ostettiin vasn äiti päätti. Käytettiin mitä oli eikä kysytty millaiset haluttiin. Aikuisena kun meni ekaan työpaikkaan, halusi sitten ostella kaikkea kivaa mistä oli lapsuudessa jäänyt paitsi. Ja 30v asti kaikki ylimääräinen raha menikin vaatteisiin ym itseen. Taustat tietysti periytyivät vaikka sosioekonominen loikka oisikin Suomessa mahdollista. Duunarina oon lähikaupassa pienellä palkalla. Haaveilin yliopistoon menosta mutta en ole ikinä uskonut itseeni mikä oli taas kasvatuksen tulosta. Nykyään uskoisin että voisin esim yliopiston päästä mutta ehkä joskus. Nyt kaksi pientä lasta ja vuokralla asutaan miehen kanssa. Yritetään säästää pesämunaa omistusasuntoa varten. Meidän palkoilla (netto kun molemmat töissä on vajaa 2000e/kk, nyt äitiysvapaalla vähän vähemmän ) vaikeaa mutta nyt jo 2 tonnia säästössä kahden vuoden säästämisen jälkeen. Laskettiin että vielä neljä- 6 vuotta pitää säästää että asunnon osto tulee ajankohtaiseksi. Mytyta pointti on että köyhäily periytyy kuten koulutuskin. En haluaisi tätä lapsilleni. Ja siksi olen ajatellut että lähtisin opiskelemaan. Mutta taloudellisesti en tiedä voinko. Nyt yli 30v voisi olla jo tarpeeksi sosiaalista pääomaa lähteä yrittämään yliopistoon tmv. Perheessä jossa duunareita työn arvostus on usein koulutuksen arvostusta korkeampaa ja työmoralini on aina ollut niin korkea mikä on aivan sairasta. Hyvä ystäväni on hampilääkäri jonnla työmoraali ei mitään verrattuna omaan. Ja tästä ollaan usein puhuttukkn 😀🤓 ja niin kiinnostuneillle: Olen syntynyt vuonna - 81

mistä päättelet että pääsisit opiskelemaan yliopistoon?

Olen älykäs, mutta duuni alepan kassalla ja kaksi pientälasta vievät aikani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ommommlom kirjoitti:

Se kun sain yläasteella vain yhdet uudet housut ja yhden paidan per lukuvuosi. Tosin tajusin tämän jo tuolloin. Lisäksi söimme aina keitettyä makaroonia johon lisätty paistettu jauheliha eikä muuta. Uusia leluja lähinnä jouluna. Talvikengät ostettiin 2 kokoa liian suuret että menivät useamman talven ja useinkaan ei saanut itse päättää mitä ostettiin vasn äiti päätti. Käytettiin mitä oli eikä kysytty millaiset haluttiin. Aikuisena kun meni ekaan työpaikkaan, halusi sitten ostella kaikkea kivaa mistä oli lapsuudessa jäänyt paitsi. Ja 30v asti kaikki ylimääräinen raha menikin vaatteisiin ym itseen. Taustat tietysti periytyivät vaikka sosioekonominen loikka oisikin Suomessa mahdollista. Duunarina oon lähikaupassa pienellä palkalla. Haaveilin yliopistoon menosta mutta en ole ikinä uskonut itseeni mikä oli taas kasvatuksen tulosta. Nykyään uskoisin että voisin esim yliopiston päästä mutta ehkä joskus. Nyt kaksi pientä lasta ja vuokralla asutaan miehen kanssa. Yritetään säästää pesämunaa omistusasuntoa varten. Meidän palkoilla (netto kun molemmat töissä on vajaa 2000e/kk, nyt äitiysvapaalla vähän vähemmän ) vaikeaa mutta nyt jo 2 tonnia säästössä kahden vuoden säästämisen jälkeen. Laskettiin että vielä neljä- 6 vuotta pitää säästää että asunnon osto tulee ajankohtaiseksi. Mytyta pointti on että köyhäily periytyy kuten koulutuskin. En haluaisi tätä lapsilleni. Ja siksi olen ajatellut että lähtisin opiskelemaan. Mutta taloudellisesti en tiedä voinko. Nyt yli 30v voisi olla jo tarpeeksi sosiaalista pääomaa lähteä yrittämään yliopistoon tmv. Perheessä jossa duunareita työn arvostus on usein koulutuksen arvostusta korkeampaa ja työmoralini on aina ollut niin korkea mikä on aivan sairasta. Hyvä ystäväni on hampilääkäri jonnla työmoraali ei mitään verrattuna omaan. Ja tästä ollaan usein puhuttukkn 😀🤓 ja niin kiinnostuneillle: Olen syntynyt vuonna - 81

mistä päättelet että pääsisit opiskelemaan yliopistoon?

Olen älykäs, mutta duuni alepan kassalla ja kaksi pientälasta vievät aikani

????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ommommlom kirjoitti:

Se kun sain yläasteella vain yhdet uudet housut ja yhden paidan per lukuvuosi. Tosin tajusin tämän jo tuolloin. Lisäksi söimme aina keitettyä makaroonia johon lisätty paistettu jauheliha eikä muuta. Uusia leluja lähinnä jouluna. Talvikengät ostettiin 2 kokoa liian suuret että menivät useamman talven ja useinkaan ei saanut itse päättää mitä ostettiin vasn äiti päätti. Käytettiin mitä oli eikä kysytty millaiset haluttiin. Aikuisena kun meni ekaan työpaikkaan, halusi sitten ostella kaikkea kivaa mistä oli lapsuudessa jäänyt paitsi. Ja 30v asti kaikki ylimääräinen raha menikin vaatteisiin ym itseen. Taustat tietysti periytyivät vaikka sosioekonominen loikka oisikin Suomessa mahdollista. Duunarina oon lähikaupassa pienellä palkalla. Haaveilin yliopistoon menosta mutta en ole ikinä uskonut itseeni mikä oli taas kasvatuksen tulosta. Nykyään uskoisin että voisin esim yliopiston päästä mutta ehkä joskus. Nyt kaksi pientä lasta ja vuokralla asutaan miehen kanssa. Yritetään säästää pesämunaa omistusasuntoa varten. Meidän palkoilla (netto kun molemmat töissä on vajaa 2000e/kk, nyt äitiysvapaalla vähän vähemmän ) vaikeaa mutta nyt jo 2 tonnia säästössä kahden vuoden säästämisen jälkeen. Laskettiin että vielä neljä- 6 vuotta pitää säästää että asunnon osto tulee ajankohtaiseksi. Mytyta pointti on että köyhäily periytyy kuten koulutuskin. En haluaisi tätä lapsilleni. Ja siksi olen ajatellut että lähtisin opiskelemaan. Mutta taloudellisesti en tiedä voinko. Nyt yli 30v voisi olla jo tarpeeksi sosiaalista pääomaa lähteä yrittämään yliopistoon tmv. Perheessä jossa duunareita työn arvostus on usein koulutuksen arvostusta korkeampaa ja työmoralini on aina ollut niin korkea mikä on aivan sairasta. Hyvä ystäväni on hampilääkäri jonnla työmoraali ei mitään verrattuna omaan. Ja tästä ollaan usein puhuttukkn 😀🤓 ja niin kiinnostuneillle: Olen syntynyt vuonna - 81

mistä päättelet että pääsisit opiskelemaan yliopistoon?

Olen älykäs, mutta duuni alepan kassalla ja kaksi pientälasta vievät aikani

Onko miehesikin älykäs?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ommommlom kirjoitti:

Se kun sain yläasteella vain yhdet uudet housut ja yhden paidan per lukuvuosi. Tosin tajusin tämän jo tuolloin. Lisäksi söimme aina keitettyä makaroonia johon lisätty paistettu jauheliha eikä muuta. Uusia leluja lähinnä jouluna. Talvikengät ostettiin 2 kokoa liian suuret että menivät useamman talven ja useinkaan ei saanut itse päättää mitä ostettiin vasn äiti päätti. Käytettiin mitä oli eikä kysytty millaiset haluttiin. Aikuisena kun meni ekaan työpaikkaan, halusi sitten ostella kaikkea kivaa mistä oli lapsuudessa jäänyt paitsi. Ja 30v asti kaikki ylimääräinen raha menikin vaatteisiin ym itseen. Taustat tietysti periytyivät vaikka sosioekonominen loikka oisikin Suomessa mahdollista. Duunarina oon lähikaupassa pienellä palkalla. Haaveilin yliopistoon menosta mutta en ole ikinä uskonut itseeni mikä oli taas kasvatuksen tulosta. Nykyään uskoisin että voisin esim yliopiston päästä mutta ehkä joskus. Nyt kaksi pientä lasta ja vuokralla asutaan miehen kanssa. Yritetään säästää pesämunaa omistusasuntoa varten. Meidän palkoilla (netto kun molemmat töissä on vajaa 2000e/kk, nyt äitiysvapaalla vähän vähemmän ) vaikeaa mutta nyt jo 2 tonnia säästössä kahden vuoden säästämisen jälkeen. Laskettiin että vielä neljä- 6 vuotta pitää säästää että asunnon osto tulee ajankohtaiseksi. Mytyta pointti on että köyhäily periytyy kuten koulutuskin. En haluaisi tätä lapsilleni. Ja siksi olen ajatellut että lähtisin opiskelemaan. Mutta taloudellisesti en tiedä voinko. Nyt yli 30v voisi olla jo tarpeeksi sosiaalista pääomaa lähteä yrittämään yliopistoon tmv. Perheessä jossa duunareita työn arvostus on usein koulutuksen arvostusta korkeampaa ja työmoralini on aina ollut niin korkea mikä on aivan sairasta. Hyvä ystäväni on hampilääkäri jonnla työmoraali ei mitään verrattuna omaan. Ja tästä ollaan usein puhuttukkn 😀🤓 ja niin kiinnostuneillle: Olen syntynyt vuonna - 81

mistä päättelet että pääsisit opiskelemaan yliopistoon?

Olen älykäs, mutta duuni alepan kassalla ja kaksi pientälasta vievät aikani

Onko miehesikin älykäs?

On , se on töissä postin jakajana

Makaroonia, makaroonia, makaroonia..lenkkimakkaraa, ei kasviksia ikinä, leivän päällä aina vaan halvinta levitettä... vessapaperi oli usein loppu.. no joo,, tiesin aina ettei ollut rahaa, äiti teki sen joka päivä selväksi 😑

Päivässä sai syödä vain yhden hedelmän. Luulin että se oli joku herkuttelu- tai terveyssyy, mutta johtuikin varmaan siitä että hedelmät olivat kalliita. Limpparia sai vain saunapäivinä eli silloin kerran viikossa tai sitten oli jauheesta tehtyä mehujuomaa.

Jokunen parempi vuosi oli elämässä mutta taas on pakkoköyhäilyä.

Vierailija kirjoitti:

Ommommlom kirjoitti:

Se kun sain yläasteella vain yhdet uudet housut ja yhden paidan per lukuvuosi. Tosin tajusin tämän jo tuolloin. Lisäksi söimme aina keitettyä makaroonia johon lisätty paistettu jauheliha eikä muuta. Uusia leluja lähinnä jouluna. Talvikengät ostettiin 2 kokoa liian suuret että menivät useamman talven ja useinkaan ei saanut itse päättää mitä ostettiin vasn äiti päätti. Käytettiin mitä oli eikä kysytty millaiset haluttiin. Aikuisena kun meni ekaan työpaikkaan, halusi sitten ostella kaikkea kivaa mistä oli lapsuudessa jäänyt paitsi. Ja 30v asti kaikki ylimääräinen raha menikin vaatteisiin ym itseen. Taustat tietysti periytyivät vaikka sosioekonominen loikka oisikin Suomessa mahdollista. Duunarina oon lähikaupassa pienellä palkalla. Haaveilin yliopistoon menosta mutta en ole ikinä uskonut itseeni mikä oli taas kasvatuksen tulosta. Nykyään uskoisin että voisin esim yliopiston päästä mutta ehkä joskus. Nyt kaksi pientä lasta ja vuokralla asutaan miehen kanssa. Yritetään säästää pesämunaa omistusasuntoa varten. Meidän palkoilla (netto kun molemmat töissä on vajaa 2000e/kk, nyt äitiysvapaalla vähän vähemmän ) vaikeaa mutta nyt jo 2 tonnia säästössä kahden vuoden säästämisen jälkeen. Laskettiin että vielä neljä- 6 vuotta pitää säästää että asunnon osto tulee ajankohtaiseksi. Mytyta pointti on että köyhäily periytyy kuten koulutuskin. En haluaisi tätä lapsilleni. Ja siksi olen ajatellut että lähtisin opiskelemaan. Mutta taloudellisesti en tiedä voinko. Nyt yli 30v voisi olla jo tarpeeksi sosiaalista pääomaa lähteä yrittämään yliopistoon tmv. Perheessä jossa duunareita työn arvostus on usein koulutuksen arvostusta korkeampaa ja työmoralini on aina ollut niin korkea mikä on aivan sairasta. Hyvä ystäväni on hampilääkäri jonnla työmoraali ei mitään verrattuna omaan. Ja tästä ollaan usein puhuttukkn 😀🤓 ja niin kiinnostuneillle: Olen syntynyt vuonna - 81

mistä päättelet että pääsisit opiskelemaan yliopistoon?

kerro nyt..kiinnostaa oikeesti

mitä tyhmempi ihminen, sitä suuremmat luulot niillä on

Vierailija kirjoitti:

Makaroonia, makaroonia, makaroonia..lenkkimakkaraa, ei kasviksia ikinä, leivän päällä aina vaan halvinta levitettä... vessapaperi oli usein loppu.. no joo,, tiesin aina ettei ollut rahaa, äiti teki sen joka päivä selväksi 😑

muista syyllistää äitiäsi

olit huono äiti ja pidit meitä nälässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ommommlom kirjoitti:

Se kun sain yläasteella vain yhdet uudet housut ja yhden paidan per lukuvuosi. Tosin tajusin tämän jo tuolloin. Lisäksi söimme aina keitettyä makaroonia johon lisätty paistettu jauheliha eikä muuta. Uusia leluja lähinnä jouluna. Talvikengät ostettiin 2 kokoa liian suuret että menivät useamman talven ja useinkaan ei saanut itse päättää mitä ostettiin vasn äiti päätti. Käytettiin mitä oli eikä kysytty millaiset haluttiin. Aikuisena kun meni ekaan työpaikkaan, halusi sitten ostella kaikkea kivaa mistä oli lapsuudessa jäänyt paitsi. Ja 30v asti kaikki ylimääräinen raha menikin vaatteisiin ym itseen. Taustat tietysti periytyivät vaikka sosioekonominen loikka oisikin Suomessa mahdollista. Duunarina oon lähikaupassa pienellä palkalla. Haaveilin yliopistoon menosta mutta en ole ikinä uskonut itseeni mikä oli taas kasvatuksen tulosta. Nykyään uskoisin että voisin esim yliopiston päästä mutta ehkä joskus. Nyt kaksi pientä lasta ja vuokralla asutaan miehen kanssa. Yritetään säästää pesämunaa omistusasuntoa varten. Meidän palkoilla (netto kun molemmat töissä on vajaa 2000e/kk, nyt äitiysvapaalla vähän vähemmän ) vaikeaa mutta nyt jo 2 tonnia säästössä kahden vuoden säästämisen jälkeen. Laskettiin että vielä neljä- 6 vuotta pitää säästää että asunnon osto tulee ajankohtaiseksi. Mytyta pointti on että köyhäily periytyy kuten koulutuskin. En haluaisi tätä lapsilleni. Ja siksi olen ajatellut että lähtisin opiskelemaan. Mutta taloudellisesti en tiedä voinko. Nyt yli 30v voisi olla jo tarpeeksi sosiaalista pääomaa lähteä yrittämään yliopistoon tmv. Perheessä jossa duunareita työn arvostus on usein koulutuksen arvostusta korkeampaa ja työmoralini on aina ollut niin korkea mikä on aivan sairasta. Hyvä ystäväni on hampilääkäri jonnla työmoraali ei mitään verrattuna omaan. Ja tästä ollaan usein puhuttukkn 😀🤓 ja niin kiinnostuneillle: Olen syntynyt vuonna - 81

mistä päättelet että pääsisit opiskelemaan yliopistoon?

kerro nyt..kiinnostaa oikeesti

mitä tyhmempi ihminen, sitä suuremmat luulot niillä on

Yliopisto-opiskeluun kykeneminen ei ole mikään "suuri luulo". Motivoitunut ihminen kyllä pärjää ko. opinnoissa ellei ole esim. pahaa lukihäiriötä tai varsinaisia oppimisongelmia. Kerrot tuolla inttämisellä ja etenkin viimeisellä lauseella kaikkein eniten itsestäsi.

Kukahan ei  OMASTA mielestään ole älykäs? Ei se oma mielipide vielä tee älykkääksi.

Se sijaan on tyhmää, että syyttää omasta opiskelemattomuudesta vanhempia.