Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Olen 70-luvun lapsi maalaistalosta ja kyllä meilläkin kaikki vaatteet kierrätettiin ja ne meni vanhemmalta nuoremmalle, kaikki sukset yms sama juttu.
Meitä kadehdittin kun oltiin isosta talosta ja moni luuli että rahaa oli.
Vanhempani olivat kuitenkin tilan ostaneet isolla rahalla eivätkä saaneet sukupolvenvaihdoksella.
Tein töitä kotona siivosin tallit, hoidin eläimet. Olin 19-vuotias kun menin ensimmäisen kerran kesätöihin muualle kun kotiin ( kotona tosin siitä ei maksettu tietenkään ) ja olin ihmeissäni kun 8 tunnin jälkeen sai päättää jäikö ylitöihin. Toki tuolta tösitä menin kotiin tekemään töitä ja viikonloput myös kului tilan töissä.
Eipä ole koskaan laiskuudesta moitittu.
Toisaalta sain sitten käydä ratsastustunnilla, toki vain kerran viikkoon tai harvemmin.
Emme me käyneet koskaan ulkomailla, vanhemmat kävivät kahdestaan jonkun kerran.
Äiti kävi välillä muualla töissä, mutta leipoi ja teki ruuat aina valmiiksi, puuroja syötiin paljon ja aamuisin oli aina kaurapuuroa, joskus viikonloppuisin sai kulhollisen muroja .
Olin luokkakokouksessa joskus ja yksi vanha luokkalainen alkoi vinoilemaan että olin aina se "rich bitch", kyllä muuten hiljeni kun avauduin omasta lapsuudestani ja miten paljon tein töitä.
Kaverini perheessä matkusteltiin ainakin kerran vuodessa Rodokselle ja herkuteltiin, oli ranskalaisia ja herkkuja. Edelleen asuvat vuokralla, samoin kaverini jolla on edelleen samat kulutustottumukset.
Minulla on perheineni muutama sijoitusasunto ja sijoituksia, ei olla reissattu lasten kanssa kun vasta nyt kun ovat jo esiteinejä. Harrastavat kyllä, mutta haluan opettaa ettei raha kasva puissa. Ja edelleen lapset syövät kaurapuuroa aamuisin ja muroja sitten ehkä viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa pyyhekumit halkaistiin.
Meidän koulussa poikien yksi tehtävä puukäsitöissä oli puolittaa lyijykynät.
...sitä kyllä piti jo silloin vähän köyhäilynä kun ei kukaan niitä kellanoransseja kyniä käyttänyt. Kynän päässä piti olla hajukumi, ja koko kynä piti olla glitterin peitossa.
En kyllä tajua mitä säästöä on kynien tai kumien pilkkominen. Niistä kuitenkin menee sitten vain tuplasti hukkaan kun kuluvat liian lyhyiksi/Pieniksi, että voisi käyttää. Kynänä jos käyttäisi lyijytäytekynää niin se olisi pidemmän päälle säästöä olettaen, että lapsilla pysyy lyijyt ehjinä ja kynät tallessa... ja ehkä sinitarraa pyyhekumina olettaen, että ei tarvitse kumia ihan koko ajan ja osaa pitää sen siistinä... tulipa pohdittua vaan
Ei ollut lyijytäytekyniä meidän koulussa kenelläkään. Niitä löytyi silloin lähinnä insinöörien toimistoista. Joskus yläasteella ne oli iso uus juttu ja kaikkien piti saada sellainen. Uskaliaimmilla oli ala-asteella sellainen kynä missä oli muovikuoren sisässä jonossa useita muovisia holkkeja joissa oli pehmeähköstä "lyijystä" muotoiltu terä. Terä kun kului loppuun, holkki nypättiin irti kynästä ja tungettiin takaisin kynän yläpäästä, ja esiin pullahti tuore terä kirjoittamista varten toiseen päähän. Opet vihasi niitä kun se "lyijy" oli niin pehmeää että se levisi sotkuksi jo kosketuksesta.
Osaan muuten tänäkin päivänä kirjoittaa noin sentin mittaisella lyikkärin nysällä.
Meillä ala-asteen opettaja (1980-luvun puolivälissä) raivosi, jos kirjoitti liian lyhyellä kynällä tunnilla. Oli kuulemma huono nivelille ja oppii väärään kirjoitustavan jne. jne. Ihmettelin vaan, mitä sitten pitää tehdä kun kynä kuluu loppuun... Siskoni hämmästeli "tyhmyyttäni", hänellä oli aina tunnilla se syksyllä saatu kynä, joka riitti "kirjoituskelpoisena" pitkälle talveen. Kotitehtävät teki sitten niillä pätkillä.
Yhtenä kertana haukkujen sijaan opettaja kaivoi esille sellaisen kynän "jatkeen", jolla pystyi käyttämään lyhyen lyijykynän loppuun. Ihmettelin vain, miksi sitä vekotinta ei ollut kaivettu esiin aiemmin...
Oltiin tuon ajan mittapuun mukaan ihan hyvin toimeentuleva virkamiesperhe, lapsia tosin oli neljä. En ajatellut köyhäilyksi sitä, että edelliseltä päivältä yli jäänyt puuronloppu paistettiin pannulla seuraavan päivänä. Minusta oli hyvää se rapeaksi paistunut kuori sokerin ja maidon kanssa, appelsiinituoremehua sai sen 1,5 desiä aamupalalla (se kuulemma täytti päivän c-vitamiinin tarpeen), illalla sai syödä iltapalaksi kaksi voileipää, seuraavana päivänä saatettiin syödä edelliseltä päivältä jäänyttä kastiketta ja perunaa sekoitettuna ja lisäksi oli jotakin kananmunaa tai puuroa. MakaRYYNIvelli oli myös herkkua. Se taisi olla tuohon aikaan ihan normaalia olematta mitään erityisempää köyhäilyä. Muistelen nyt 1970- ja 1980-lukuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruislimppu, palloedam, ranskanleipä, jauhelihakeitto, jauhelihakastike ja perunat. Näitä ruokia siis melkeinpä aina.
Palloedam oli parasta! Etenkin, kun siitä höyläsi ohuita siivuja juustohöylällä. :)
Meillä oli aina ruisleipää, koska äiti piti vaaleaa leipää pullana. Olin tyytyväinen, jos kavereilla sai syödä ranskanleipää.
-minä sain pentuna siitä mauttomasta palloedamista tarpeeksi ja nykyään en koske edamiin pitkällä tikullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nää teidän ruuat kyllä mistään köyhyydestä kerro, ei ennen vanhaan yksinkertaisesti ollut mitään fiinimpiä ruokia. Kaikki söi tulotasosta riippumatta perunoita, vispipuuroa, omenoita, puuroa ja talouskyljyksiä.
Ja mitä tulee tuohon että automatkalla oli omat eväät, niin minusta se on vaan järkevää rahankäyttöä - myös nykypäivänä. Meilläkin on usein mummolareissuja varten autossa kahvia ja sämpylää, vaikka bruttotulot on yli 8000 e kuussa. Pääseepä nopeammin perille kun ei pysähdy abc:lle.
Samaa mieltä, tuohon aikaan kaikki söivät talouskyljyksiä, vispipuuroa jne. Myös ne rikkaat. Eikä se vahingoittanut ketään, harva oli mm ylipainoinen.
Harvemmalla oli varaa ylläpitää ylipainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ovat olleet aikansa ihan hyviä ruokia, ei juustoja ollut montaa laatua.
Meillä syötiin usein marinoituja kanankoipia. Tykkäsin kyllä kovasti, mutta myöhemmin tajusin että syötiin sitä, eikä kanan rintaa, koska koivet olivat halpoja...
Uusia Stigoja ei saatu, mentiin muovisilla rattikelkoilla.. Äiti on myöhemmin kertonut ettei yksinkertaisesti ollut varaa. Itselle siitä ei kyllä mitään suurempia traumoja ole jäänyt, lähinnä harmittaa ettei ne harmaat muovihirviöt ole enää tallessa että voisi omille lapsille antaa ne käyttöön :D
Ainoat ulkomaanmatkat olivat ruotsin risteilyt. Tosin en tiedä johtuiko köyhyydestä, eivät vanhemmat vieläkään matkustele vaikka rahaa on enemmän kuin silloin. Huvipuistoissa käytiin vain luokkaretkillä, mäkkärissä ja leffassa vasta vanhempana, yli 10-vuotiaana kun osasi itsekseen kavereiden kanssa käydä. En tiedä johtuiko "köyhäilystä" vai siitä ettei vanhemmat kokeneet niitä niin tärkeäksi.
Enemmän koen että varsinkin äiti nipisi itseltään, ei ostanut itselleen uusia vaatteita, tai muutenkaan itselleen juuri mitään, kuin että meiltä lapsilta olisi puuttunut jotain oleellista. Nykyään lapsilla on muutenkin paljon enemmän kaikkea, lapset ihan hukutetaan tavaraan ja harrastuksiin. Vähempikin riittäisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti sen, että ei käyty Puuhamaassa. Kuolattiin postissa tullutta mainosta, sellaista Puuhamaan karttaa, joka kesä. Mikko Alatalon laulama tv-mainoslaulu on vieläkin muistissa. Mutta sinne vaan ei menty, vaikka ei jäänyt vanhemmille epäselväksi että oltaisiin haluttu. Sen sijaan kesälomamatkat olivat "järkeviä" automatkoja kotimaan luontokohteisiin yleensä teltan, myöhemmin asuntovaunun ja muutaman kerran mökkimajoituksen kera. No, ihan mukaviakin muistoja on Punkaharjulta, Napapiiriltä ja Sodankylästä. Aikuisena vain ymmärsin, että Puuhamaahan oli tunnin ajomatka. Tunnin! Sodankylään on aika paljon enemmän.
Onpa tyhmä termi tuo köyhäily. Ikäänkuin säästäväisyys olisi jotenkin huono asia. Kyllä meillä syödään vielä tänäkin päivänä välillä hernekeittoa ja puuroakin päivälliseksi, sillon rahaa jää enemmän johonkin muuhun. Myös kasvissosekeitto on aika edullista, kun laittaa siihen niitä halvimpia kauden kasviksia. Pidän kuitenkin aina huolen että lapset saavat terveellistä ruokaa, tarpeeksi tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, proteiinia sekä hyviä öljyjä päivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
263 vielä jatkaa... Ostan myös 90% kaikista vaatteista, urheilutarvikkeista ym käytettynä. Onhan se ekologisestikin järkevää, kuten myös se että ei syö joka päivä lihaa. Myös lomamatkoja (lähinnä lentämistä) harkitsemme aina hartaasti. Emme lennä viikoksi etelään lomalle, muutama vuosi sitten olimme sen sijaan toista kuukautta Espanjassa. Toiveena olisi myös tänä tai ensi vuonna lähteä pidemmäksi ajaksi jonnekin ulkomaille. Eli harvemmin mutta pidempiä ulkomaanmatkoja. Tuleehan se toki halvemmaksikin.
Meillä ei katkarapukeiton kanssa tarjottu koskaan kaviaarilla päällystettyjä paahtoleipiä. Jopa sisäkkömmekin ihmetteli moista köyhäilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kasvatettiin itse perunat ja porkkanat.. kaupunkitaajamassa asuttiin, oli vuokrapalsta missä kasvatettiin koko talveksi juurekset. Luulin että kaikkien perheissä tehdään niin mutta joskus koukuikäisenä tajusin että ei sittenkään :D tykkäsin kyllä perunannostosta. Äiti on myöhemmin kertonut että kun itse viljeltiin potut niin jäi enemmän rahaa maitoon ja lihaan!
Vasta kotoa muutettuani tajusin että ei meillä ollut kotona aina viileä sen takia että se olisi terveellisempää, vaan siksi että sähkölämmitteistä omakotitaloa ei ollut varaa pitää lämpimänä.
Siis ei missään pakkaslukemissa menty, mutta talvella 15 astetta sisällä ei ollut mikään harvinaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvanut tuppukylässä monilapsisessa perheessä ja aina oli tosi tiukkaa rahasta eikä ikinä saanut mitään mitä halusi. No, nykyään vanhemmillani on velaton omakotitalo ja he matkustelevat ympäri maailmaa ja törsäävät rahoja. Koska talo on syrjäisessä paikassa me lapset emme tule koskaan perintönäkään saamaan sitä rahaa mikä siihen on aikanaan mennyt. Niissä seinissä on ne kaikki lapsilisät. Useampi meistä lapsista on kärsinyt aikuisiällä mielenterveysongelmista eikä meistä kukaan tule saavuttamaan samaa elintasoa mitä vanhemmillamme nyt on. Se vanhempieni köyhä ajanjakso on todellakin vain yksi ajanjakso heidän elämässään, mutta meille se oli koko lapsuus. Varmasti olisimme olleet onnellisempia lapsia jos olisimme asuneet vaikka rivarin pätkässä mutta meillä olisi ollut taloudellisesti parempi mahdollisuus harrastaa tai rahaa edes lukion kirjoihin.
Jos joskus saan omia lapsia, niin mielummin tingin sitten omista mukavuuksistani ja annan heille mukavan lapsuuden. Mihinkään kuluttamiseen tai materiaan törsäämiseen en usko, mutta onhan se lapselle elämys jos välillä pääsee vaikkapa elokuviin, teatteriin, pääsee edes joskus syömään jossain ulkona tai saa harrastaa jotain kohtuuhintaista. Ja en missään nimessä hanki montaa lasta.
T: kasarilapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Ihminen ei tarvitse lehmänmaitoa juotavakseen, ihmisenmaito on eri asia. En toki juo kumpaakaan.
Minä olisin tarvinnut. Minulle tuli osteoporoosi jo nuorena. Nyt en saa luustoani enää kuntoon millään. Juusto oli juhlaruokaa, ei ollenkaan käytössä tavallisesti. Sekin oli Paimenpoika-sulatejuustoa.
Mummu teki aina suklaamannapuuroa kun olin pieni, ei kait kamalan kallista nykyäänkään :) Puuroa, puuroa ja puuroa...sekä vanhasta ranskanleivästä voissa paistettuna ja maitoon upotettuna hillon kera köyhiä ritareita. Nam. Joskus, kun oikein pröystäiltiin, niin mentiin R-kioskille ostamaan Jättis -tuutit. Mutta max kerran viikossa, ehkä kahdessa.
On jotenkin kummalllista, että vanhemmilla oli aina varaa tupakkaan. Se ei ollut koskaan liian kallista, mutta kaikki lasten jutut olivat.
Mun isä teki herkkua wokkipannussa. Siinä oli paljon paistettua hörsöä, kasvissuikaleita ja spagettia.
Nimi oli kasvishörsö.
Oli hyvää ja veljeni kaveri toivoi sitä myös synttäreilleen.
Myöhemmin sain kuulla, että sitä tehtiin, kun rahaa ei ollut, mutta jotain piti syödä.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä teki herkkua wokkipannussa. Siinä oli paljon paistettua _hörsöä_, kasvissuikaleita ja spagettia.
Nimi oli kasvishörsö.
Oli hyvää ja veljeni kaveri toivoi sitä myös synttäreilleen.
Myöhemmin sain kuulla, että sitä tehtiin, kun rahaa ei ollut, mutta jotain piti syödä.
SIIS PAISTETTUA PURJOA
En muista erityistä köyhäilyä kotona, mutta koulusta muistan hyvin lama-ajan vaikutukset. Pikkukoululaisena 80-luvulla saatiin aina uudet kirjat ja työvälineet koulusta, ei ollut pulaa mistään. Laman iskettyä loppuivat kaikki ylimääräiset jutut koulussa. Kirjat kierrätettiin usealla oppilaalla, vihot olivat jotain ihan superhuonolaatuista paperia, johon ei meinannut saada edes kirjoitettua. Samoin kynät. Käsien kuivaamiseen sai käyttää vai puolikkaan! käsipaperin, jonka opettaja jakoi oppilaille. Mietin jo silloin että ihan idioottia toimintaa, eihän siihen käsiä saanut kuivattua kunnolla.