Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Olen köyhästä perheestä kotoisin. Lapsuuteni elin 70 -luvulla. Köyhyys jätti ikuisen jäljen. Meillä oli ahdas asunto, ei autoa, ei ulkomaanmatkoja, jonkinmoiset vaatteet, ei maksullisia harrastuksia.
Kun perustin perheen 90 -luvulla, teimme kaikkemme että lasten ei tarvitsisi kärsiä köyhyydestä. Hankimme kunnollisen ison talon, autot, mökin ja matkustelimme kaukomaita myöden. He saivat harrastaa, heillä oli laadukkaat merkkivaatteet, he saivat ajokortin ja auton aikuistuttuaan ja tuemme heitä opiskelussa. Mulle on ihan turha tulla lässyttämään kulutuksen vähentämisestä, olen sen vaiheen elänyt lapsena ja voin vakuuttaa, ei ollut kivaa, koska emme asuneet missään ryysyrantakylässä, jossa kaikki olisivat olleet kurjia.
En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään. Jos Suomessa ruvetaan verottamaan ja rajoittamaan elämää, joka nykypäivänä on parempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, niin myymme kaiken ja lähdemme sinne, missä saa vielä elää vapaasti ja viemme bisneksemme sekä veroeuromme mennessämme. Jäljelle jäävien onkin sitten helpompi köyhäillä, kun talous romahtaa maksukykyisten lähtiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Isommat ja ehjät palaset säästettiin ja niistä tehtiin uudelleen vaatteita.
Pehmeät kangaspalat säästettiin miehille jälkaräteiksi. Tietääkö täällä kukaan mikä on jälkarätti?
Vetoketjut, hakaset, napit ja kaikki mahdollinen vaatteista jäävä käytettiin uudelleen.
Joulupaperit ja narut säästettiin ja käytettiin uudelleen.
Villasukat ja -puserot purettiin lankoiksi (ehjät kohdat) ja kudottiin uudelleen. Vanhat, ehjät sukanvarret käytettiin uudelleen, yhdistettiin uusiin sukanteriin kudottaessa.
Osa kierrätyksestä johtui rahanpuutteesta, osa oli säästäväisyyttä
Periaatteessa pyrittiin siihen, ettei mitään heitetty hukkaan.Niin, ja vanhat kuivuneet leivänpalat käytettiin leipäressuun. Oli muuten hyvää, varsinkin kun oli nälkä.
Kaikkea muuta olen itsekin aikuisena tehnyt, paitsi nuo jalkarätit on vieraita, vaikka tiedänkin mitä ovat. Leivälle ei saanut ottaa kuin yhden viipaleen juusto TAI makkaraa, kinkkua ei leivän päälle ostettu koskaan, oli "rikkaiden ruokaa". Illalliseksi syötiin usein makaroni- tai perunavelliä, onneksi niistä tykkäsin. Kaikki koulussa ommellut vaatteet otettiin käyttöön. Äiti ompeli vaatteet meille itse, eikä niitä vaatteita ihan hirveästi ollut. Saatiin myös jonkin verran vaatteita sukulaisilta, eikä auttanut nirsoilla vaikka väri tai malli ei miellyttänyt, eikä edes silloin vaikka vaate ei ollut sopiva.
Tajusin vasta joskus kolmekymppisenä kun kaverit pitivät minua outona ja "mummona", ettei ehkä ole aivan joka perheessä ollut samoja tapoja. Säästäväinen olen edelleen, mutta nykyään saan itsekin ottaa leivän päälle usemman siivun sekä juustoa että kinkkua, enkä enää tee esim. alushousuja rikkinäisistä t-paidoista tai säästä solkia, nappeja ja nauhoja roskiin menevistä vaatteista :-D
Muistan 80-luvulta kun joku mutusteli voileipää jossa oli sekä lihaleikkelettä ja juustoa, tuntui liioittelulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken.
Tajusin vasta tosi aikuisena, että olihan vanhemmilla rahaa. Se oli vain sellaista päänaukomista, ettei ole rahaa, kaikki on kallista yms.
Mitä sä opit siitä? Opitko säästäväiseksi, kuten minä.
Sínkkumies
Minusta tuli itsestänikin säästäväinen siihen asti, kun tajusin kuvion. Kaiken säästin, korjasin, tein itse...
Nykyään tuhlaan. Opin, että talous ei pyöri, jos kukaan ei käytä rahaa. Kun minä käytän, on jollain toisella työtä, mikä taas nostaa taloutta, luo minullekin työpaikkoja etc. Opin, että ei maailma kaadu, vaikka käytän rahaa. Opin tämän kaiken anteliaan miehen kautta, kun huomasin elämän olevan hauskempaa, kun ei pihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhästä perheestä kotoisin. Lapsuuteni elin 70 -luvulla. Köyhyys jätti ikuisen jäljen. Meillä oli ahdas asunto, ei autoa, ei ulkomaanmatkoja, jonkinmoiset vaatteet, ei maksullisia harrastuksia.
Kun perustin perheen 90 -luvulla, teimme kaikkemme että lasten ei tarvitsisi kärsiä köyhyydestä. Hankimme kunnollisen ison talon, autot, mökin ja matkustelimme kaukomaita myöden. He saivat harrastaa, heillä oli laadukkaat merkkivaatteet, he saivat ajokortin ja auton aikuistuttuaan ja tuemme heitä opiskelussa. Mulle on ihan turha tulla lässyttämään kulutuksen vähentämisestä, olen sen vaiheen elänyt lapsena ja voin vakuuttaa, ei ollut kivaa, koska emme asuneet missään ryysyrantakylässä, jossa kaikki olisivat olleet kurjia.
En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään. Jos Suomessa ruvetaan verottamaan ja rajoittamaan elämää, joka nykypäivänä on parempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, niin myymme kaiken ja lähdemme sinne, missä saa vielä elää vapaasti ja viemme bisneksemme sekä veroeuromme mennessämme. Jäljelle jäävien onkin sitten helpompi köyhäillä, kun talous romahtaa maksukykyisten lähtiessä.
Olet varmaan kurjan lapsuutesi traumatisoima, mutta liikeneekö edes ajatusta jälkipolville (omasi mukaan luettuna), joka maksaa hinnan tällaisesta "En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään" -tyyppisestä asenteesta?
Pai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhästä perheestä kotoisin. Lapsuuteni elin 70 -luvulla. Köyhyys jätti ikuisen jäljen. Meillä oli ahdas asunto, ei autoa, ei ulkomaanmatkoja, jonkinmoiset vaatteet, ei maksullisia harrastuksia.
Kun perustin perheen 90 -luvulla, teimme kaikkemme että lasten ei tarvitsisi kärsiä köyhyydestä. Hankimme kunnollisen ison talon, autot, mökin ja matkustelimme kaukomaita myöden. He saivat harrastaa, heillä oli laadukkaat merkkivaatteet, he saivat ajokortin ja auton aikuistuttuaan ja tuemme heitä opiskelussa. Mulle on ihan turha tulla lässyttämään kulutuksen vähentämisestä, olen sen vaiheen elänyt lapsena ja voin vakuuttaa, ei ollut kivaa, koska emme asuneet missään ryysyrantakylässä, jossa kaikki olisivat olleet kurjia.
En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään. Jos Suomessa ruvetaan verottamaan ja rajoittamaan elämää, joka nykypäivänä on parempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, niin myymme kaiken ja lähdemme sinne, missä saa vielä elää vapaasti ja viemme bisneksemme sekä veroeuromme mennessämme. Jäljelle jäävien onkin sitten helpompi köyhäillä, kun talous romahtaa maksukykyisten lähtiessä.
Olet varmaan kurjan lapsuutesi traumatisoima, mutta liikeneekö edes ajatusta jälkipolville (omasi mukaan luettuna), joka maksaa hinnan tällaisesta "En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään" -tyyppisestä asenteesta?
Liikenee. Ongelma ei ole minun kulutus. Ongelma on räjähdymäinen väestönkasvu muualla kuin Suomessa. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Eikä mikään "jos kaikki" ajattelu toimi oikeassa maailmassa. Jos kukaan ei tarttuisi aseisiin, ei olisi sotia. Vain unelmissa. Ajattelen jälkipolviani, voin tehdä kaikkeni, jotta he selviäisivät tulevaisuuden maailmassa. Kun luonnonvarat ja resurssit käyvät vähiin väestöräjähdyksen vuoksi, parasta mitä voi tehdä jälkipolville on se, että on huolehtinut heidät sellaiseen paikkkaan, jossa resursseja riittää tuleville sukupolville. Kaikille niitä ei tule riittämään ja siitä seuraa väistämättä katastrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena minua harmitti suuresti, ettei meillä ollut juuri koskaan mitään herkkuja. Ajattelin, ettei rahaa ole ja se hävetti minua. Ihmettelin kun kaverini luona oli aina herkkuja, vaikka heillä ei ollut paljoa rahaa tai ainakaan paljoa enempää kuin meilläkään.
No nyt 20vuotta myöhemmin, vanhemmillani on velaton talo, autot yms ja rahaa säästössä. Kaverini vanhemmat asuvat edelleen kerrostalossa vuokralla.
Pai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhästä perheestä kotoisin. Lapsuuteni elin 70 -luvulla. Köyhyys jätti ikuisen jäljen. Meillä oli ahdas asunto, ei autoa, ei ulkomaanmatkoja, jonkinmoiset vaatteet, ei maksullisia harrastuksia.
Kun perustin perheen 90 -luvulla, teimme kaikkemme että lasten ei tarvitsisi kärsiä köyhyydestä. Hankimme kunnollisen ison talon, autot, mökin ja matkustelimme kaukomaita myöden. He saivat harrastaa, heillä oli laadukkaat merkkivaatteet, he saivat ajokortin ja auton aikuistuttuaan ja tuemme heitä opiskelussa. Mulle on ihan turha tulla lässyttämään kulutuksen vähentämisestä, olen sen vaiheen elänyt lapsena ja voin vakuuttaa, ei ollut kivaa, koska emme asuneet missään ryysyrantakylässä, jossa kaikki olisivat olleet kurjia.
En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään. Jos Suomessa ruvetaan verottamaan ja rajoittamaan elämää, joka nykypäivänä on parempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, niin myymme kaiken ja lähdemme sinne, missä saa vielä elää vapaasti ja viemme bisneksemme sekä veroeuromme mennessämme. Jäljelle jäävien onkin sitten helpompi köyhäillä, kun talous romahtaa maksukykyisten lähtiessä.
Olet varmaan kurjan lapsuutesi traumatisoima, mutta liikeneekö edes ajatusta jälkipolville (omasi mukaan luettuna), joka maksaa hinnan tällaisesta "En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään" -tyyppisestä asenteesta?
Talous on hyvin herkkä. Nytkin valtio velkaantuu, vaikka kulutus on huipussaan. Jos kulutusta ruvetaan verottamaan ja autoilua vaikeuttamaan ym. ja ihmisiä kehotetaan vähentämään kulutusta, verotulot ja työllisyys romahtavat hyvin nopeasti. Kuvitelma jostain tuhansien käyttämisestä "palveluihin" taloutta kohden on täyttä utopiaa. Mitäpä sitten. Rahat ei riitä asumistukiin, lasten- ja vanhustenhoitoon, terveydenhoitoon, mihinkään. Kulutuksen vähentäminen on myrkkyä taloudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhästä perheestä kotoisin. Lapsuuteni elin 70 -luvulla. Köyhyys jätti ikuisen jäljen. Meillä oli ahdas asunto, ei autoa, ei ulkomaanmatkoja, jonkinmoiset vaatteet, ei maksullisia harrastuksia.
Kun perustin perheen 90 -luvulla, teimme kaikkemme että lasten ei tarvitsisi kärsiä köyhyydestä. Hankimme kunnollisen ison talon, autot, mökin ja matkustelimme kaukomaita myöden. He saivat harrastaa, heillä oli laadukkaat merkkivaatteet, he saivat ajokortin ja auton aikuistuttuaan ja tuemme heitä opiskelussa. Mulle on ihan turha tulla lässyttämään kulutuksen vähentämisestä, olen sen vaiheen elänyt lapsena ja voin vakuuttaa, ei ollut kivaa, koska emme asuneet missään ryysyrantakylässä, jossa kaikki olisivat olleet kurjia.
En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään. Jos Suomessa ruvetaan verottamaan ja rajoittamaan elämää, joka nykypäivänä on parempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, niin myymme kaiken ja lähdemme sinne, missä saa vielä elää vapaasti ja viemme bisneksemme sekä veroeuromme mennessämme. Jäljelle jäävien onkin sitten helpompi köyhäillä, kun talous romahtaa maksukykyisten lähtiessä.
Olet varmaan kurjan lapsuutesi traumatisoima, mutta liikeneekö edes ajatusta jälkipolville (omasi mukaan luettuna), joka maksaa hinnan tällaisesta "En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään" -tyyppisestä asenteesta?
Suomalasien ekologinen jalanjälki on puolet biokapasiteetistamme henkeä kohden. Meillä olisi varaa kuluttaa kaksinkertaisesti ja olisimme silti vielä kestävän kehityksen valtio. Ongelma on liika väestö, useimmat maat kuluttavat yli biokapasiteettinsa. Mutta ei meillä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minua harmitti suuresti, ettei meillä ollut juuri koskaan mitään herkkuja. Ajattelin, ettei rahaa ole ja se hävetti minua. Ihmettelin kun kaverini luona oli aina herkkuja, vaikka heillä ei ollut paljoa rahaa tai ainakaan paljoa enempää kuin meilläkään.
No nyt 20vuotta myöhemmin, vanhemmillani on velaton talo, autot yms ja rahaa säästössä. Kaverini vanhemmat asuvat edelleen kerrostalossa vuokralla.
Mieti, kummalla perheellä on ollut hauskempi elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua lapsena ärsytti kun kaikki kaverit kävi vanhempien kanssa ulkomailla aina välillä. Kesälomilla yleensä. Mä en päässyt ikinä kokemaan tuommosia reissuja. Kaikki muut mun kaverit pääsi aina käymään ja kehuskeli, että olipa ihanaa ja näytti kuvia ja matkamuistoja. Ehkä ärsytys ei ole oikea sana, mutta tuli paha mieli kun ei itse päässyt. Köyhästä perheestä :(
vm- 90
Me ei käyty koskaan ulkomailla kun olin lapsi, enkä osannut siitä harmistua. Ei kyllä käyneet monet kaveritkaan, en ainakaan muista että kukaan olisi ulkomaanmatkasta kertonut. Me mentiin kaikilla lomilla mökille. Ja olen syntynyt -82.
Vierailija kirjoitti:
Farkkuihin laitettiin paikka. Saattoi olla tosi vanhatkin housut, mutta se muistaakseni silitysraudalla liimattiin siihen kohtaan missä oli kuluma mennyt farkun läpi.
Minä laitan farkkuihin paikkoja vieläkin, osan olen ommellut käsin mutta se on niin hidasta, että kokeilin kontaktiliimaa ja se on toiminut hyvin. Käytän noita farkkuja lähinnä töissä haalareitten alla, siellä niihin palaa usein reikiä ja siksi joudun korjaamaan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona ei ollut muuta ruokaa kuin jäätyneitä mustikoita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua lapsena ärsytti kun kaikki kaverit kävi vanhempien kanssa ulkomailla aina välillä. Kesälomilla yleensä. Mä en päässyt ikinä kokemaan tuommosia reissuja. Kaikki muut mun kaverit pääsi aina käymään ja kehuskeli, että olipa ihanaa ja näytti kuvia ja matkamuistoja. Ehkä ärsytys ei ole oikea sana, mutta tuli paha mieli kun ei itse päässyt. Köyhästä perheestä :(
vm- 90
Me ei käyty koskaan ulkomailla kun olin lapsi, enkä osannut siitä harmistua. Ei kyllä käyneet monet kaveritkaan, en ainakaan muista että kukaan olisi ulkomaanmatkasta kertonut. Me mentiin kaikilla lomilla mökille. Ja olen syntynyt -82.
meillä ei ollut muuta ruokaa kuin jäätyneet mustikat pakastimesta
onneksi olin hoikka kaunis tyttö , joten pärjäsin koulukiusaamisesta ja kotona lyömisestä huolimatta
jeesus sanoi kunnioita äitiäsi ja isääsi
minä en usko jumalaan enkä tiedä onko äitioni elossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhästä perheestä kotoisin. Lapsuuteni elin 70 -luvulla. Köyhyys jätti ikuisen jäljen. Meillä oli ahdas asunto, ei autoa, ei ulkomaanmatkoja, jonkinmoiset vaatteet, ei maksullisia harrastuksia.
Kun perustin perheen 90 -luvulla, teimme kaikkemme että lasten ei tarvitsisi kärsiä köyhyydestä. Hankimme kunnollisen ison talon, autot, mökin ja matkustelimme kaukomaita myöden. He saivat harrastaa, heillä oli laadukkaat merkkivaatteet, he saivat ajokortin ja auton aikuistuttuaan ja tuemme heitä opiskelussa. Mulle on ihan turha tulla lässyttämään kulutuksen vähentämisestä, olen sen vaiheen elänyt lapsena ja voin vakuuttaa, ei ollut kivaa, koska emme asuneet missään ryysyrantakylässä, jossa kaikki olisivat olleet kurjia.
En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään. Jos Suomessa ruvetaan verottamaan ja rajoittamaan elämää, joka nykypäivänä on parempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, niin myymme kaiken ja lähdemme sinne, missä saa vielä elää vapaasti ja viemme bisneksemme sekä veroeuromme mennessämme. Jäljelle jäävien onkin sitten helpompi köyhäillä, kun talous romahtaa maksukykyisten lähtiessä.
Olet varmaan kurjan lapsuutesi traumatisoima, mutta liikeneekö edes ajatusta jälkipolville (omasi mukaan luettuna), joka maksaa hinnan tällaisesta "En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään" -tyyppisestä asenteesta?
Suomalasien ekologinen jalanjälki on puolet biokapasiteetistamme henkeä kohden. Meillä olisi varaa kuluttaa kaksinkertaisesti ja olisimme silti vielä kestävän kehityksen valtio. Ongelma on liika väestö, useimmat maat kuluttavat yli biokapasiteettinsa. Mutta ei meillä.
meillä ei ollut muuta ruokaa kuin jäätyneet mustikat pakastimesta
onneksi olin hoikka kaunis tyttö , joten pärjäsin koulukiusaamisesta ja kotona lyömisestä huolimatta
jeesus sanoi kunnioita äitiäsi ja isääsi
minä en usko jumalaan enkä tiedä onko äitioni elossa
arvaa lisäännyinkö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhästä perheestä kotoisin. Lapsuuteni elin 70 -luvulla. Köyhyys jätti ikuisen jäljen. Meillä oli ahdas asunto, ei autoa, ei ulkomaanmatkoja, jonkinmoiset vaatteet, ei maksullisia harrastuksia.
Kun perustin perheen 90 -luvulla, teimme kaikkemme että lasten ei tarvitsisi kärsiä köyhyydestä. Hankimme kunnollisen ison talon, autot, mökin ja matkustelimme kaukomaita myöden. He saivat harrastaa, heillä oli laadukkaat merkkivaatteet, he saivat ajokortin ja auton aikuistuttuaan ja tuemme heitä opiskelussa. Mulle on ihan turha tulla lässyttämään kulutuksen vähentämisestä, olen sen vaiheen elänyt lapsena ja voin vakuuttaa, ei ollut kivaa, koska emme asuneet missään ryysyrantakylässä, jossa kaikki olisivat olleet kurjia.
En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään. Jos Suomessa ruvetaan verottamaan ja rajoittamaan elämää, joka nykypäivänä on parempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, niin myymme kaiken ja lähdemme sinne, missä saa vielä elää vapaasti ja viemme bisneksemme sekä veroeuromme mennessämme. Jäljelle jäävien onkin sitten helpompi köyhäillä, kun talous romahtaa maksukykyisten lähtiessä.
Olet varmaan kurjan lapsuutesi traumatisoima, mutta liikeneekö edes ajatusta jälkipolville (omasi mukaan luettuna), joka maksaa hinnan tällaisesta "En tule ikinä vapaaehtoisesti tinkimään mistään" -tyyppisestä asenteesta?
Suomalasien ekologinen jalanjälki on puolet biokapasiteetistamme henkeä kohden. Meillä olisi varaa kuluttaa kaksinkertaisesti ja olisimme silti vielä kestävän kehityksen valtio. Ongelma on liika väestö, useimmat maat kuluttavat yli biokapasiteettinsa. Mutta ei meillä.
meillä ei ollut muuta ruokaa kuin jäätyneet mustikat pakastimesta
onneksi olin hoikka kaunis tyttö , joten pärjäsin koulukiusaamisesta ja kotona lyömisestä huolimatta
jeesus sanoi kunnioita äitiäsi ja isääsi
minä en usko jumalaan enkä tiedä onko äitioni elossa
Oisko pitäny tehdä h.uumekauppaa..niin oisin saanut suvun järjestämät häät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Ei kai makaronivelli ollut pelkkää köyhäilyruokaa. En tiedä syötiinkö tuota ns. paremmissa piireissä, mutta työläisperheissä ainakin syötiin ja en tarkoita mitään kurjalistoa, vaan ihan normaalisti toimeentulevia ihmisiä.
Makaronit olivat alunperin tullessaan ylellisyystuote, joihin harvoilla oli varaa. Joten ei makaronivelliä ainakaan aluksi ollut mitään köyhäilyruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minua harmitti suuresti, ettei meillä ollut juuri koskaan mitään herkkuja. Ajattelin, ettei rahaa ole ja se hävetti minua. Ihmettelin kun kaverini luona oli aina herkkuja, vaikka heillä ei ollut paljoa rahaa tai ainakaan paljoa enempää kuin meilläkään.
No nyt 20vuotta myöhemmin, vanhemmillani on velaton talo, autot yms ja rahaa säästössä. Kaverini vanhemmat asuvat edelleen kerrostalossa vuokralla.
Mieti, kummalla perheellä on ollut hauskempi elämä?
Lapsen näkökulmasta heidän elämänsä oli hauskempaa. Näin aikuisena en rehellisesti osaa sanoa, kummassakin on hyvät ja huonot puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minua harmitti suuresti, ettei meillä ollut juuri koskaan mitään herkkuja. Ajattelin, ettei rahaa ole ja se hävetti minua. Ihmettelin kun kaverini luona oli aina herkkuja, vaikka heillä ei ollut paljoa rahaa tai ainakaan paljoa enempää kuin meilläkään.
No nyt 20vuotta myöhemmin, vanhemmillani on velaton talo, autot yms ja rahaa säästössä. Kaverini vanhemmat asuvat edelleen kerrostalossa vuokralla.
Eli ”hienoa”! Vanhempasi saivat velattoman talon ja autot, sinun lapsuutesi ja sen monimuotoisuuden kustannuksella.
Itse en ole asiasta läheskään yhtä innoissani. Minä nimittäin olisin lapsuudessani mieluusti ottanut ne uudet tai edes käytetyt sukset, polkupyörän, nätit ja uudet kouluvaatteet, monipuolisen ruokavalion, maailmankuvaa avaavan matkustelun, harrastuksia, kulttuurielämykset ja muut lapsen elämää rikastuttavat kokemukset. Myös niitä herkkuja, silloin tällöin.
Mutta näiden sijaan sain päinvastaisen: ei matkusteltu, ei hankittu urheiluvälineitä, ei harrastettu mitään mikä olisi maksanut, ruokavalio oli suppea, vaatteet oli aina jonkun käytetyt edelliseltä vuosikymmeneltä, teatterissa tai taidenäyttelyssä kävin vasta aikuisena, peruskoulun jälkeen olen itse kustantanut oman elämäni ja opiskeluni... lapset olivat kuin turha ja ylimääräinen kuluerä, josta piti ja pystyi tinkimään.
Kaiken tämän ansiosta vanhemmillani on nyt eläkeikäisinä velaton talo, kesämökki, ne velattomat autot. Kyllä kelpaa nyt ryypätä omaisuutta toimettomana ja ylpeillä elämällään kun lapset ovat joutuneet luopumaan omasta täysipainoisesta lapsuudestaan heidän ahneutensa ja materialistisuutensa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kastikkeen jämään lisättiin vettä ja ketsuppia, kiehautettiin, ja taas riitti ruokaa pariksi päiväksi.
Löydä. Teen itse nykyisinkin näin. En heitä ruokaa pois vaan jatkan jollakin seuraavaksi ateriaksi.
Löydä mitä?
Oletko isääsi yhteyksissä? Vai katkaisitko välit?