Voi huoh. Mies ei suostu kasvamaan aikuseksi
Tavattiin kolme vuotta sitten. Mies vielä silloin opiskeli yliopistossa ja vasta haki alaltaan töitä. Oli todella innokas aloittamaan ns. aikuisen elämän ja ottamaan vastuuta ja mahdollisesti perustamaan perheen. Itse olin muutaman vuoden vanhempi (nyt 30) ja jo vakityössä ja elämä muutenkin jo ihan mallillaan.
Pari vuotta mies jaksoi yrittää. Ostettiin koti ja sitten mies vain lopetti. Ei valmistunut, ei urheile, ei tee mitään järkevää, ei halua naimisiin koska "ei ole valmis" ja oikeastaan illat pelaa vain pleikkaria.
Meidän suhteessa on kuitenkin kaikki hyvin. Ja mies näyttää kyllä rakkautensa minulle eikä meillä ei ole mikään muuttunut, mutta mies on vain jotenkin taantunut täysin teinin tasolle... Viime yönä heräsin 3 aikaan siihen että mies edelleen pelaa pleikkaria. HUOH. En usko että on masentunut tai ainakin väittää että ei. Sanoo vain että on saamaton. Ja joo sen kyllä näkee .
Ei se taida aikuistua vai mitä?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
He voi olla kivoja ja kaikkee muttei se perheen ylläpitoon riitä. Olet äidinkorvike, niin kauan kuin suostut.
Jos se on saamaton niin anna sille sitä aikuseksiä
Mies EI tule muuttumaan ja sinä ET pysty miestä muuttamaan.Vaihtoehtosi ovat 1)Jää , mutta mies ei muutu.Mieti Jaksatko esim. perhe-elämää ko. suhteessa 2)Lähdet.
Mutta, tee päätös pian.Punnitse elämäsi eri vaihtoehdoissa.Mutta päätä pian, sillä kohta huomaat, että et enää voi päättää, vaan elämä on vienyt mennessään.Jos päätät jäädä, niin sitten hyväksyt miehen sellaisenaa, kuin hän on.Toistan: mies EI muutu, etkä sinä pysty häntä millään (keskustelu, rakkaus) muuttamaan
Puhun kokemuksesta.Jäin, kun luulin, että mies muuttuu, kun keskusteltiin ja lupasi niin
Ei muuttunut.Nyt on onneksi lapset jo aikuisia, mutta mies on yhä samanlainen....rassaa autoja, ja ei tee kotona mitään.Ei ole koskaan tehnyt. Nyt on jo liian myöhäistä erota, liian iso asia(omaisuus ym), eikä mies selviäisi yksin, kun ei osaa mitään tehdä *esim lasku ja maksaa, kotitöitä, käydä edes kaupassa).Ainoa toivoni on se, että mies rakastuisi ja jättäisi minut
...
Ap, mun tulkinta tilanteesta on, että miehesi on jollain tasolla tajunnut haluavansa kuitenkin lapsia. Tietää, että sinä et halua. Sisäinen ristiriita voi saada ihmisen tuollaiseen taantuneeseen tilaan. Hän ei halua erota, mutta haluaa lapsia. Nyt hän sabotoi ehkä tiedostamattaan suhdettanne sekä omaa elämäänsä, koska ei näe tulevaisuutta kanssasi. Rakastaa varmaan sinua, ei tahdo loukata. Hänelle kuitenkin "aikuisten elämä" varmaan tarkoittaa sittenkin perhe-elämää. Useimmat miehet kuitenkin lapsia haluavat kun lähestyvät kolmeakymppiä. Lisääntymisvietti kuitenkin aika vahva. Tämä ei tietenkään tarkoita että hän olisi automaattisesti hyvä isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuttavapariskunta, jossa sama asetelma kuin Ap:lla. Ikää pariskunnalla tosin on jo 40 +. Mutta tällaista heillä on ollut sen reilu kymmenkunta vuotta, jonka olemme heidät tunteneet. Näin ulkopuolelta katsottuna pariskunnan nainen pitää järjestelmää pyörimässä, eli huolehtii lähes kaikesta. Mies käy kyllä töissä, mutta muun ajan on poissaoleva, pelaa ja on koneella.
Ihmettelen, mitä nainen tuosta suhteesta saa? Mies ei muutenkaan vaikuta kovin kypsältä ihmiseltä, kun ilman tunnontuskia passuuttaa kumppaniaan. Ihan kuin teini, joka asuu vielä kotona äidin helmoissa.
Kyllä minä Ap:n tilanteessa miettisin, mitä itse elämältä haluan. Toista kun ei pysty muuttamaan, se vaan on fakta. Ainoastaan, jos toisella on halua ja kykyä toimia toisin, on muutos mahdollinen. Jos Ap haluaa tuollaista elämää, miten tuttavapariskuntamme nainen elää, niin ainakin hyvä alku on siihen ilmiselvästi meneillään. Jos taas jotain muuta, niin ehkä se kytkin kannattaisi nostaa aika nopeasti, ennekuin ne parhaat vuodet ovat ohi.
Sun ystävätär on varmaan mun työkaveri. Sen mies ei tee mitään muuta kun istuu koneella, heti töiden jälkeen alkaa pelaaminen. Kaverini hoitaa kaiken eikä osaa erotakaan kun on 2 lasta tehty. Lapset muuttavat kohta kotoa pois, ehkä työkaverini sitten järkiintyy ja pistää äijän pihalle. Pelihimo on sairaus jolloin elämässä tilaa ei jää millekään muulle.
Aika törkeetä ehdottaa pistämään sairas ihminen pihalle.
Jos sairas on saanut kuulla, että hänellä on sairaus, hänen pitää sitten hankkia sairauteensa hoitoa. Tuo koskee niin alkoholismia kuin peliriippuvuuttakin.
Ja se käy ihan tuosta vaan, niinhän?
Kyllä, varaa ajan lääkärille, siitä se lähtee.
Näillä tapauksilla on aika huono ennuste, mutta täysin toivoton tilanne ei vielä ole. Täytyy vain selvittää se mikä miehelle on todella tärkeää. Tuollaiset tyypit täytyy pakottaa pois mukavuusalueelta, mutta siten, että sulkeutuminen ei toimi. Harva mies on mukavuusaluellaan silloinkaan kun hänelle esim. huudetaan, mutta sulkeutuminen toimii juuri silloin, joten mikään ei muutu. Tyyppi pitää pakottaa ihan itse ulos kuorestaan ja hiomaan ratkaisua. Tämä pätee muuten myös kaikkiin muihinkin tilanteisiin, joissa toinen puoliso ei osallistu arjen pyörittämiseen ja vetäytyy valituksista entisestään.
Käytännössä tämä tehdään toteuttamalla koirankoulutuksesta tuttu jääkausi (vaikka se ei koirien kanssa välttämättä ole mikään hyvä ratkaisu). Ala elää ihan omaa elämääsi niin kuin mies olisi vain kämppis. Ei mitään ylimääräistä huomiota, ei edes kiukuttelun muodossa. Täyttä mykkäkoulua en suosittele, käytännön asiat voi hoitaa asiallisesti mutta mahdollisimman niukkasanaisesti. Mahdollisista lähestymisyrityksistä voi myös kieltäytyä asiallisesti. Älä hoida miehen puolesta yhtään mitään sellaista mitä ei ole pakko tehdä. Voit siirtyä nukkumaan sohvalle tms. jos siltä tuntuu. Ole paljon pois kotoa ja keskity omaan hyvinvointiisi, yritä tehdä kaikkea mukavaa. Jossain välissä mies alkaa kyllä hakea kontaktia jos vielä pitää sinua ja suhdettanne tärkeänä. Jos hän suostuu puhumaan ongelmistaan, älä aseta vaatimuksia, vaan kysy häneltä mitä hän haluaa tehdä asioille ja miten hän aikoo toteuttaa sen. Jos ei pidä sovitusta kiinni saman tien, jääkausi jatkukoon. Jos mies taas ei pyri usean viikon jälkeenkään purkamaan tilannetta, voit tehdä sen johtopäätöksen, että sinä ja teidän suhteenne ei ole hänelle mikään prioriteetti (tai ainakin teillä on siitä todella erilaiset käsitykset). Silloin ei ole enää mitään tehtävissä.
Paria sudenkuoppaa kannattaa varoa tässä välissä. Ensinnäkin, älä ole liian sinisilmäinen jos sieltä alkaa tulla paniikissa jotain selityksiä masennuksesta. Oli se valetta tai ei, joillakin on sellainen kuvitelma, että masennus on oikeutettu syy olla tekemättä mitään, kaikki voi jatkua ennallaan ainoastaan sillä erotuksella että sinä muutut ymmärtäväiseksi. Älä anna masennuspuheiden vaikuttaa mihinkään jos mitään ei ala tapahtua. Toiseksi, varmista selustasi raha-asioissa suhteen kohtalosta riippumatta nyt heti. Seuraa tarkasti kaikkia niitä menoja ja tilejä jotka kuuluvat myös sinulle ja suojaa pankkitunnuksesi. Vaikka mies pelaakin pleikkaria, juuri tämän tyyppisistä asetelmista tulee niitä tarinoita joissa puolisolle selviää esim. eron yhteydessä yhtäkkiä hirveä pelivelkaongelma. Ja vaikka ongelmaa ei olisikaan vielä, mies on selvästi riskiryhmää.
Mulle kävi samoin siinä vaiheessa kun tajusin kumppanin olevan väärä ja tuhoavan kaiken oma-aloitteisuuteni tai tulevaisuudentoivoni tietämällä kaiken paremmin, romuttamalla kaikki ideani ja suunnittelemalla kaiken puolestani. Elämäniloni katosi, mikään ei ollut enää mukavalla tavalla yllättävää ja arki oli harmaata tahnaa päivästä toiseen ilman valopilkkuja.
Erottuani lopetin juomisen ja aloin taas elää. Ihan liian kauan meni, että tajusin vian olevan kemioissamme. Ihan kiva ei vain riitä.
Mikä tässä nyt oli se isoin ongelma? Mies rakastaa, käy töissä ja maksaa puolet kaikesta. Monet eivät koskaan valmistu, jos ei ala kiinnostakaan niin paljoa, ja monet tykkäävät pelaamisestakin. Hommaa ap joku peli, jota voitte pelata yhdessä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Kaipaan perustelua miksi näin.
Mä vihaisin aikoinaa seurustelua miehen kans joka istui melkein kaiken vapaa-aikansa jonkun tietokonepelin kans.. Silloin tällöin pleikkarin peluu on iha jees, itekin tykkään mutta meillä onneks vaan kerran kuussa tai harvemmin ehkä pelaillaa😁
Vierailija kirjoitti:
Näillä tapauksilla on aika huono ennuste, mutta täysin toivoton tilanne ei vielä ole. Täytyy vain selvittää se mikä miehelle on todella tärkeää. Tuollaiset tyypit täytyy pakottaa pois mukavuusalueelta, mutta siten, että sulkeutuminen ei toimi. Harva mies on mukavuusaluellaan silloinkaan kun hänelle esim. huudetaan, mutta sulkeutuminen toimii juuri silloin, joten mikään ei muutu. Tyyppi pitää pakottaa ihan itse ulos kuorestaan ja hiomaan ratkaisua. Tämä pätee muuten myös kaikkiin muihinkin tilanteisiin, joissa toinen puoliso ei osallistu arjen pyörittämiseen ja vetäytyy valituksista entisestään.
Käytännössä tämä tehdään toteuttamalla koirankoulutuksesta tuttu jääkausi (vaikka se ei koirien kanssa välttämättä ole mikään hyvä ratkaisu). Ala elää ihan omaa elämääsi niin kuin mies olisi vain kämppis. Ei mitään ylimääräistä huomiota, ei edes kiukuttelun muodossa. Täyttä mykkäkoulua en suosittele, käytännön asiat voi hoitaa asiallisesti mutta mahdollisimman niukkasanaisesti. Mahdollisista lähestymisyrityksistä voi myös kieltäytyä asiallisesti. Älä hoida miehen puolesta yhtään mitään sellaista mitä ei ole pakko tehdä. Voit siirtyä nukkumaan sohvalle tms. jos siltä tuntuu. Ole paljon pois kotoa ja keskity omaan hyvinvointiisi, yritä tehdä kaikkea mukavaa. Jossain välissä mies alkaa kyllä hakea kontaktia jos vielä pitää sinua ja suhdettanne tärkeänä. Jos hän suostuu puhumaan ongelmistaan, älä aseta vaatimuksia, vaan kysy häneltä mitä hän haluaa tehdä asioille ja miten hän aikoo toteuttaa sen. Jos ei pidä sovitusta kiinni saman tien, jääkausi jatkukoon. Jos mies taas ei pyri usean viikon jälkeenkään purkamaan tilannetta, voit tehdä sen johtopäätöksen, että sinä ja teidän suhteenne ei ole hänelle mikään prioriteetti (tai ainakin teillä on siitä todella erilaiset käsitykset). Silloin ei ole enää mitään tehtävissä.
Paria sudenkuoppaa kannattaa varoa tässä välissä. Ensinnäkin, älä ole liian sinisilmäinen jos sieltä alkaa tulla paniikissa jotain selityksiä masennuksesta. Oli se valetta tai ei, joillakin on sellainen kuvitelma, että masennus on oikeutettu syy olla tekemättä mitään, kaikki voi jatkua ennallaan ainoastaan sillä erotuksella että sinä muutut ymmärtäväiseksi. Älä anna masennuspuheiden vaikuttaa mihinkään jos mitään ei ala tapahtua. Toiseksi, varmista selustasi raha-asioissa suhteen kohtalosta riippumatta nyt heti. Seuraa tarkasti kaikkia niitä menoja ja tilejä jotka kuuluvat myös sinulle ja suojaa pankkitunnuksesi. Vaikka mies pelaakin pleikkaria, juuri tämän tyyppisistä asetelmista tulee niitä tarinoita joissa puolisolle selviää esim. eron yhteydessä yhtäkkiä hirveä pelivelkaongelma. Ja vaikka ongelmaa ei olisikaan vielä, mies on selvästi riskiryhmää.
Eiköhän tuo vaihe ole ohitettu jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuttavapariskunta, jossa sama asetelma kuin Ap:lla. Ikää pariskunnalla tosin on jo 40 +. Mutta tällaista heillä on ollut sen reilu kymmenkunta vuotta, jonka olemme heidät tunteneet. Näin ulkopuolelta katsottuna pariskunnan nainen pitää järjestelmää pyörimässä, eli huolehtii lähes kaikesta. Mies käy kyllä töissä, mutta muun ajan on poissaoleva, pelaa ja on koneella.
Ihmettelen, mitä nainen tuosta suhteesta saa? Mies ei muutenkaan vaikuta kovin kypsältä ihmiseltä, kun ilman tunnontuskia passuuttaa kumppaniaan. Ihan kuin teini, joka asuu vielä kotona äidin helmoissa.
Kyllä minä Ap:n tilanteessa miettisin, mitä itse elämältä haluan. Toista kun ei pysty muuttamaan, se vaan on fakta. Ainoastaan, jos toisella on halua ja kykyä toimia toisin, on muutos mahdollinen. Jos Ap haluaa tuollaista elämää, miten tuttavapariskuntamme nainen elää, niin ainakin hyvä alku on siihen ilmiselvästi meneillään. Jos taas jotain muuta, niin ehkä se kytkin kannattaisi nostaa aika nopeasti, ennekuin ne parhaat vuodet ovat ohi.
Sun ystävätär on varmaan mun työkaveri. Sen mies ei tee mitään muuta kun istuu koneella, heti töiden jälkeen alkaa pelaaminen. Kaverini hoitaa kaiken eikä osaa erotakaan kun on 2 lasta tehty. Lapset muuttavat kohta kotoa pois, ehkä työkaverini sitten järkiintyy ja pistää äijän pihalle. Pelihimo on sairaus jolloin elämässä tilaa ei jää millekään muulle.
Aika törkeetä ehdottaa pistämään sairas ihminen pihalle.
Jos sairas on saanut kuulla, että hänellä on sairaus, hänen pitää sitten hankkia sairauteensa hoitoa. Tuo koskee niin alkoholismia kuin peliriippuvuuttakin.
Ja se käy ihan tuosta vaan, niinhän?
Kyllä, varaa ajan lääkärille, siitä se lähtee.
Unohdit kieltämisvaiheen. "Ei mulla mitään ongelmaa ole!"
Kyllä se on niin että kun toisen käytöstä ei voi muuttaa, voi muuttaa vain omaansa.
Ihmisen on oltava itselleen rehellinen
Jos ette halua lapsia, miksi pelaaminen häiritsee? Onko se jotain puolisosi omaa jota et voi kontrolloida?
Miksi tingata toista naimisiin. Älä pyydä tyhjiä lupauksia. Petyt vain.
Harvan eron syy on Playstation. Jos suhteessa on kaikki muu hyvin.
Elä omaa elämääsi ja lakkaa elämästä miehen elämää. Lakkaa elämästä hänen puolestaan. Lakkaa hoitamasta kaikkea. Ala elää omaa elämääsi ja joko miehesi kypsyy mukana tai sitten ei. Kun elät vahvasti omaa elämääsi olet joka tapauksessa tiellä, jossa saat mitä haluat. Saat avioliiton. Sinun pitää vain haluta sitä eikä tyytyä vähempään.
(Valitettavasti hyvin suuri osa suomalaisista miehistä on varustettu niin huonolla itsetunnolla että kun nainen alkaa elää omaa elämää niin mies vaan koteloituu omaan poteroonsa, alkaa juoda ja sääliä itseään. Jos on lähtökohtaisesti mies jolla ei oma arki pyöri omalla vastuulla, on aina riskinsä että kun sen arjen pyörittämisen lopettaa, mies vain uhrautuu ja etsii itselleen uuden emon ohjailemaan elämäänsä. )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä tapauksilla on aika huono ennuste, mutta täysin toivoton tilanne ei vielä ole. Täytyy vain selvittää se mikä miehelle on todella tärkeää. Tuollaiset tyypit täytyy pakottaa pois mukavuusalueelta, mutta siten, että sulkeutuminen ei toimi. Harva mies on mukavuusaluellaan silloinkaan kun hänelle esim. huudetaan, mutta sulkeutuminen toimii juuri silloin, joten mikään ei muutu. Tyyppi pitää pakottaa ihan itse ulos kuorestaan ja hiomaan ratkaisua. Tämä pätee muuten myös kaikkiin muihinkin tilanteisiin, joissa toinen puoliso ei osallistu arjen pyörittämiseen ja vetäytyy valituksista entisestään.
Käytännössä tämä tehdään toteuttamalla koirankoulutuksesta tuttu jääkausi (vaikka se ei koirien kanssa välttämättä ole mikään hyvä ratkaisu). Ala elää ihan omaa elämääsi niin kuin mies olisi vain kämppis. Ei mitään ylimääräistä huomiota, ei edes kiukuttelun muodossa. Täyttä mykkäkoulua en suosittele, käytännön asiat voi hoitaa asiallisesti mutta mahdollisimman niukkasanaisesti. Mahdollisista lähestymisyrityksistä voi myös kieltäytyä asiallisesti. Älä hoida miehen puolesta yhtään mitään sellaista mitä ei ole pakko tehdä. Voit siirtyä nukkumaan sohvalle tms. jos siltä tuntuu. Ole paljon pois kotoa ja keskity omaan hyvinvointiisi, yritä tehdä kaikkea mukavaa. Jossain välissä mies alkaa kyllä hakea kontaktia jos vielä pitää sinua ja suhdettanne tärkeänä. Jos hän suostuu puhumaan ongelmistaan, älä aseta vaatimuksia, vaan kysy häneltä mitä hän haluaa tehdä asioille ja miten hän aikoo toteuttaa sen. Jos ei pidä sovitusta kiinni saman tien, jääkausi jatkukoon. Jos mies taas ei pyri usean viikon jälkeenkään purkamaan tilannetta, voit tehdä sen johtopäätöksen, että sinä ja teidän suhteenne ei ole hänelle mikään prioriteetti (tai ainakin teillä on siitä todella erilaiset käsitykset). Silloin ei ole enää mitään tehtävissä.
Paria sudenkuoppaa kannattaa varoa tässä välissä. Ensinnäkin, älä ole liian sinisilmäinen jos sieltä alkaa tulla paniikissa jotain selityksiä masennuksesta. Oli se valetta tai ei, joillakin on sellainen kuvitelma, että masennus on oikeutettu syy olla tekemättä mitään, kaikki voi jatkua ennallaan ainoastaan sillä erotuksella että sinä muutut ymmärtäväiseksi. Älä anna masennuspuheiden vaikuttaa mihinkään jos mitään ei ala tapahtua. Toiseksi, varmista selustasi raha-asioissa suhteen kohtalosta riippumatta nyt heti. Seuraa tarkasti kaikkia niitä menoja ja tilejä jotka kuuluvat myös sinulle ja suojaa pankkitunnuksesi. Vaikka mies pelaakin pleikkaria, juuri tämän tyyppisistä asetelmista tulee niitä tarinoita joissa puolisolle selviää esim. eron yhteydessä yhtäkkiä hirveä pelivelkaongelma. Ja vaikka ongelmaa ei olisikaan vielä, mies on selvästi riskiryhmää.
Eiköhän tuo vaihe ole ohitettu jo.
Joo hyi että, kuka tuommoisen kylmäkön kanssa haluaisi suhteeseen, soveltaa koirankoulutustekniikoita ihmisiin..
Miehesi ansaitse parempaa kuin AVllä kitisevän naimisiin kinuavan
Ap kuullosta kamalalta ihmiseltä. Kun ei pysty kontrolloimaan miehen pelaamista, niin tämä on ongelma, vaikka kaikki on hyvin. Ole hyvä ja eroa, niin jollekkin muulle jää tuo pelaava mies.
Aikaa ihmeitä saa tapahtua että apn suhteet tulevat kestämään, jos ei rakastava, puolet kaikista maksava ja kotitöitäkin tekevä riitä. Ottaisin tuollaisen naisen heti.
Aikuistuminen on aika perseestä yleisesti ottaen. Miehesi elää elämäänäs omalla tavallaan ja sinun pitäisi tukea sitä. Pelaaminen on mitä parhain ajanviettotapa muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Aikaa ihmeitä saa tapahtua että apn suhteet tulevat kestämään, jos ei rakastava, puolet kaikista maksava ja kotitöitäkin tekevä riitä. Ottaisin tuollaisen naisen heti.
Mitä rakastavaa tuossa suhteessa mielestäsi on? Minusta ei yhtään mitään. Ei se riitä että sohvaperunaa juuri ja juuri osuutensa maksaa eikä pane suhteen hyväksi tikkua ristiin.
Miksi siivoat toisten jälkiä? Teet omat hommasi ja lysähdät sohvan nurkkaan katsomaan salkkareita.