Lue keskustelun säännöt.
Voi huoh. Mies ei suostu kasvamaan aikuseksi
27.01.2019 |
Tavattiin kolme vuotta sitten. Mies vielä silloin opiskeli yliopistossa ja vasta haki alaltaan töitä. Oli todella innokas aloittamaan ns. aikuisen elämän ja ottamaan vastuuta ja mahdollisesti perustamaan perheen. Itse olin muutaman vuoden vanhempi (nyt 30) ja jo vakityössä ja elämä muutenkin jo ihan mallillaan.
Pari vuotta mies jaksoi yrittää. Ostettiin koti ja sitten mies vain lopetti. Ei valmistunut, ei urheile, ei tee mitään järkevää, ei halua naimisiin koska "ei ole valmis" ja oikeastaan illat pelaa vain pleikkaria.
Meidän suhteessa on kuitenkin kaikki hyvin. Ja mies näyttää kyllä rakkautensa minulle eikä meillä ei ole mikään muuttunut, mutta mies on vain jotenkin taantunut täysin teinin tasolle... Viime yönä heräsin 3 aikaan siihen että mies edelleen pelaa pleikkaria. HUOH. En usko että on masentunut tai ainakin väittää että ei. Sanoo vain että on saamaton. Ja joo sen kyllä näkee .
Ei se taida aikuistua vai mitä?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Tämä siis siinätapauksessa, että nainen ei itse pelaa eikä ole mitenkään aiheesta kiinnostunut. Jostain kumman syystä, silloin ymmärrystä nimen omaan tälle harrastukselle ei löydy tippaakaan. Kaikki muut harrastukset kaljan kittauksesta asti on paljon hyväksyttävämpiä... Mutta jos itsellä on yhtään kiinnostusta ja ymmärrystä niin moni pelaava mies on oikein mukava kumppani. Heillä on usein mielikuvitusta, hyvä reaktiokyky, mielikuvitus ja ovat usein kotona eikä baarissa notkumassa tai muita naisia vikittelemässä - näin muutama plussa mainittakoot :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun homma sujuu ja työnteko maistuu, niin pokerisessioni saattavat venyä lähes vuorokauden mittaisiksi ja normaalit pelipäivätkin 12-16 tunnin pituisiksi. 8 tunnin päivät ovatkin sitten taas jo ihan aamukahvikamaa.
Puhuminen minulle pelien aikana on erittäin epätoivottua, sillä tarvitsen rahantekoon keskittymiskykyni. Puolisoni on siis joutunut tottumaan ukkoon, joka makaa päivät pitkät sohvalla, eikä halua keskustella. Repiikä siitä.
No ei hän tietenkään noudata tuota järkipuhumattomuutta, mutta ei voi mitään. Se on vaan aika v*ttumaista, kun pelaa vaikkapa 20 turnausta yhtä aikaa ja se vaatii jo jonkin verran muun muassa keskittymiskykyä.
Välillä kun pitää, anteeksi saa keskustella pelien aikana jostain kissojemme kikkailuista tai muusta tärkeästä 10 minuutin ajan ja yhtäkkiä tajuaa, ettei muista juuri mitään mitä nenän edessä olevissa pokeripöydissä on tapahtunut.
Hän kyllä hommasi minulle kuulosuojaimet ja käytänkin niitä paljon, mutta ei niitä nyt kehtaa kesken keskustelun vetää esiin.
Ja tauot sitten vielä. Silloin saatan rentoutua pleikkarin tai nettisnookerin parissa. No silloin voin kyllä keskustellakin, mutta peliä pelin perään.
On kyllä löytö tuo kaakattaja.
ha ha - jollei tämä ollut provo/trolli niin käy sääliksi puolisoasi. Sun ei pitäs seurustella kenenkään kanssa tuossa elämäntilanteessa. saisit a) pelata pokerias rauhassa b) olla kuulematta kaakattajaa C) sais nainenkin elää kumppanin kanssa jolle voi joskus puhuakkin
Tuskin tuosta paranee. Kahden vuoden jälkeen kyllä näkee jo mitä tulevaisuus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Tämä siis siinätapauksessa, että nainen ei itse pelaa eikä ole mitenkään aiheesta kiinnostunut. Jostain kumman syystä, silloin ymmärrystä nimen omaan tälle harrastukselle ei löydy tippaakaan. Kaikki muut harrastukset kaljan kittauksesta asti on paljon hyväksyttävämpiä... Mutta jos itsellä on yhtään kiinnostusta ja ymmärrystä niin moni pelaava mies on oikein mukava kumppani. Heillä on usein mielikuvitusta, hyvä reaktiokyky, mielikuvitus ja ovat usein kotona eikä baarissa notkumassa tai muita naisia vikittelemässä - näin muutama plussa mainittakoot :)
Tämä on ihan totta, oma mies pelaa (maltillisesti, mutta pelaa kuitenkin) ja mielestäni on ihanaa, että hän on paljon kotona, vaikka joskus ehkä kismittääkin jäädä konsolille kakkoseksi. Tosin, koska tykkään itsekin pelata ja olen aiheesta kiinnostunut, niin usein menen sitten miehen viereen pötköttämään ja seuraamaan peliä. Välillä pelataan yhdessä, joko kentissä vuorotellen, toisiamme vastaan, yhteistyössä tms. Nautin siitä, että mies on pystynyt säilyttämään leikkisyyden ja mielenkiinnon kaikkeen ”hassuun”.
Meillä kyllä katsellaan piirrettyjäkin ja pelataan lautapelejä kaksin ja porukalla, että varmaan ollaan lapsellisia molemmat. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toisen vapaa-aika menee harrastaessa niin, että hän ei ole läsnä - siis joko kokonaan pois kotoa tai kuulokkeet päässä toisessa huoneessa - ja elää yhteisessä kodissa kuin hotellissa tai lapsuudenkodissa, niin ei se minusta kummoinen parisuhde ole. Siinähän eletään kuin kämppikset, kummallakin oma elämä. Ainoa hyöty on se, että toinen on jakamassa kuluja. No saahan siinä säästettyä.
Anna sen pelata se peli läpi mikä on kesken, sitten teette muuta. Ei se pelaaminen niin vakavaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesta: "Meidän suhteessa on kuitenkin kaikki hyvin" ja "Ei se taida aikuistua vai mitä?"
Eli mies on aloittajan silmissä "kehityskelpoinen" kunhan vain muuttuu juuri sellaiseksi kuin ap päättää, muuta ongelmaahan tässä ei ole ja hyvin menee. Tuo pieni juttu vain.
Vai voisiko olla, että kaikki ei ole hyvin ettekä ole oikeat toisillenne. Miehellä ei näytä olevan elämä hallussa, mutta on tuossa muutakin häikkää. Vaikka lopettaisi pelaamisen ym. niin ei teillä taida olla mitään yhteistä ettekä tee toisianne onnellisiksi.
Et kuulosta järin kypsältä "30-vuotiaalta ja vastuulliselta naiselta" vaan surkealta wannabe-kirjailijalta. Hyvin provosi on purrut, 1/5. Niin moni asia aloituksessasi kuitenkin mättää, etten edes jaksa luetella mikä paljastaa, että tarina on fiktiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Tämä siis siinätapauksessa, että nainen ei itse pelaa eikä ole mitenkään aiheesta kiinnostunut. Jostain kumman syystä, silloin ymmärrystä nimen omaan tälle harrastukselle ei löydy tippaakaan. Kaikki muut harrastukset kaljan kittauksesta asti on paljon hyväksyttävämpiä... Mutta jos itsellä on yhtään kiinnostusta ja ymmärrystä niin moni pelaava mies on oikein mukava kumppani. Heillä on usein mielikuvitusta, hyvä reaktiokyky, mielikuvitus ja ovat usein kotona eikä baarissa notkumassa tai muita naisia vikittelemässä - näin muutama plussa mainittakoot :)
Tämä on ihan totta, oma mies pelaa (maltillisesti, mutta pelaa kuitenkin) ja mielestäni on ihanaa, että hän on paljon kotona, vaikka joskus ehkä kismittääkin jäädä konsolille kakkoseksi. Tosin, koska tykkään itsekin pelata ja olen aiheesta kiinnostunut, niin usein menen sitten miehen viereen pötköttämään ja seuraamaan peliä. Välillä pelataan yhdessä, joko kentissä vuorotellen, toisiamme vastaan, yhteistyössä tms. Nautin siitä, että mies on pystynyt säilyttämään leikkisyyden ja mielenkiinnon kaikkeen ”hassuun”.
Meillä kyllä katsellaan piirrettyjäkin ja pelataan lautapelejä kaksin ja porukalla, että varmaan ollaan lapsellisia molemmat. :D
Teillä ei taida olla lapsia ja paras onkin, että ette hanki. Silloin sinä et ehdi pötkötellä miehen vieressä, mies pelaa kuitenkin vaikka lapsi itkisi vieressä.
Tökeröin kommentti ehkä hetkeen, et ilmeisesti itse ole tällaisessa suhteessa. Meillä mies kyllä hoitaa velvollisuudet ennen pelailuja, kuten minäkin. Tuon pelaamisen ja huvittelun lisäksi kun ollaan yrittäjiä joilla on lemmikeitä, niin on jotain kokemusta aiheesta. Ja aiotaan hankkia lapsia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni mies katselisi bloggaria, joka raapustaisi päivityksiään yöt läpeensä, eikä jaksaisi viettää kumppaninsa kanssa aikaa viikonloppuisin. Roskat suostuu viemään jos mies pyytää, tiskatakin voi parin muistutuksen jälkeen. Rakas harrastus tuo bloggaaminen, tienaakin sillä. Kuinka moni jaksaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Tämä siis siinätapauksessa, että nainen ei itse pelaa eikä ole mitenkään aiheesta kiinnostunut. Jostain kumman syystä, silloin ymmärrystä nimen omaan tälle harrastukselle ei löydy tippaakaan. Kaikki muut harrastukset kaljan kittauksesta asti on paljon hyväksyttävämpiä... Mutta jos itsellä on yhtään kiinnostusta ja ymmärrystä niin moni pelaava mies on oikein mukava kumppani. Heillä on usein mielikuvitusta, hyvä reaktiokyky, mielikuvitus ja ovat usein kotona eikä baarissa notkumassa tai muita naisia vikittelemässä - näin muutama plussa mainittakoot :)
Tämä on ihan totta, oma mies pelaa (maltillisesti, mutta pelaa kuitenkin) ja mielestäni on ihanaa, että hän on paljon kotona, vaikka joskus ehkä kismittääkin jäädä konsolille kakkoseksi. Tosin, koska tykkään itsekin pelata ja olen aiheesta kiinnostunut, niin usein menen sitten miehen viereen pötköttämään ja seuraamaan peliä. Välillä pelataan yhdessä, joko kentissä vuorotellen, toisiamme vastaan, yhteistyössä tms. Nautin siitä, että mies on pystynyt säilyttämään leikkisyyden ja mielenkiinnon kaikkeen ”hassuun”.
Meillä kyllä katsellaan piirrettyjäkin ja pelataan lautapelejä kaksin ja porukalla, että varmaan ollaan lapsellisia molemmat. :D
Teillä ei taida olla lapsia ja paras onkin, että ette hanki. Silloin sinä et ehdi pötkötellä miehen vieressä, mies pelaa kuitenkin vaikka lapsi itkisi vieressä.
Tökeröin kommentti ehkä hetkeen, et ilmeisesti itse ole tällaisessa suhteessa. Meillä mies kyllä hoitaa velvollisuudet ennen pelailuja, kuten minäkin. Tuon pelaamisen ja huvittelun lisäksi kun ollaan yrittäjiä joilla on lemmikeitä, niin on jotain kokemusta aiheesta. Ja aiotaan hankkia lapsia. :)
Mun mies tykkää pelata ja pelaakin, itsellä on ihan muut mielenkiinnonkohteet. Ihan rehellisesti pienten lasten kanssa pelaaminen kotioloissa perheen seurassa voi olla ongelma. Sen vuoksi, että siihen pitää voida keskittyä riittävästi, että siitä nauttii. Aikaa ja keskittymistä vaaditaan kuitenkin muuhunkin.
Lasten ollessa pieniä olisi epärealistista pelata niin paljon kuin huvittaa koska koko muu elämä kärsisi. Joten rehellisesti pelaamiselle ei ole tilaa lapsiperheessä arjen keskellä ainakaan jos on muitakin tavoitteita ja toivottavasti on. Parisuhde, perhe, työ tai yritys, terveys esimerkiksi. Siihen pelaaminen ei vain mahdu ellei yritys ole nimenomaan pelialan yritys, silloin voi yhditää pelaamisen työhön.
Lapset ei ole kuitenkaan pieniä pitkään ja aikaa laneille on tulevaisuudessa, lasten ollessa pieniä ne jää vähemmälle. Esim. mun mieheni käyttää nyt pelaamista yhtenä keinona palkita itsensä kun työt edistyy hyvin, esim. saa uuden asiakkaan. Ei siis joudu siitä täysin luopumaan, mutta noin varmistaa, ettei se mene perheen ja uran edelle.
Samoin kuin on vaikea yhtälö olla hyvä puoliso + isä + yrittäjä + korkeakouluopiskelija+ rakentaa okt. Joku kärsii jos kaikki nuo ahtaa samaan ajanjaksoon.
Ihan siksi tulin kommentoimaan, että lapsia miettiessä molempien pitää olla valmis vähentämään pelaamista, joudutte kuitenkin hyvin todennäköisesti rajoittamaan sitä pikkulapsiaikana, jotta arki sujuu, nautitte toisistanne ja elämä pysyy hallinnassa. Kaikkea hyvää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä takerrutaan hirveästi tuohon pelaamiseen ja puolustellaan pelaamista hyvänä harrastuksena. Ei kai se ollut se pointti, vai oliko? Käsitin, että ongelma oli se, että AP:n avokilla on harrastus, johon hän uppoutuu niin täysin, että ei osallistu kodinhoitoon, ei vietä parisuhdeaikaa, valvoo yöt, ei ole henkisesti läsnä. Mitä väliä, onko tuo harrastus pelaaminen, tai vaikka klassisen musiikin kuuntelu kuulokkeilla tai perhojen sidonta.
Pelaaminen on ihan hyvä harrastus ja niin on klassinen musiikkikin. Mutta kyllä itseänikin tympisi olla parisuhteessa yksin, kun toinen vaan harrastaa.
En ymmärrä mikä kiire on aikuistua. Sekö että ap niin määrää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vuosi mennyt aloituksesta. Vieläkö olette yhdessä? Onko mikään muuttunut?
Pelaaminen on ihan paska harrastus.
Nimim. 30 vuotta tietokoneita ja konsoleita hakannut. Niinä kausina, kun olen ollut kiinnostunut jostain muusta kuin pelaamisesta, elämä on ollut kaikin puolin parempaa ja antoisampaa.
Tässä suurin ongelma on se, että on jälleen kerran kuviteltu, että sen toisen ihmisen toimintaa pystyy muuttamaan. Ei pysty. Koittakaa nyt vihdoin tajuta, että toista ei vaan voi muuttaa, se muutos lähtee ihmisestä itsestään. Joko te hyväksytte kumppaninne omituisuudet tai ette. Muuttaa voi vain omaa perspektiiviä.
Mitä sen miehen pitäisi tehdä, että olisi enemmän "aikuinen"? Ei lapsiakaan ole, etkä niitä edes halua. Haloo mies on alle 30v. Tuollaista pelaamista ja puuhastelua nuoren miehen elämä/arki ilman lapsia on. Elätkö AP itse ehkä jossain menneiden aikojen fantasiamaailmassa missä miehen "vapaa-ajan" kuuluisi olla kotitöitä ja harrastusten esim pientä remonttia? Ehkä ongelmana ovatkin omat odotuksesi siitä, millaista arkielämän pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä suurin ongelma on se, että on jälleen kerran kuviteltu, että sen toisen ihmisen toimintaa pystyy muuttamaan. Ei pysty. Koittakaa nyt vihdoin tajuta, että toista ei vaan voi muuttaa, se muutos lähtee ihmisestä itsestään. Joko te hyväksytte kumppaninne omituisuudet tai ette. Muuttaa voi vain omaa perspektiiviä.
Hyvin sanottu. Tiedän monta parisuhdetta, jossa toinen osapuoli on niin dominoiva, että pakosta haluaa muuttaa toisen sellaiseksi kuin itse kuvittelee sen ihannemiehen tai -naisen olevan. Tämä hiljaisempi osapuoli vetäytyy sitten vain aina enemmän sisäänpäin ja dominoiva osapuoli hermostuu ja yrittää muutosta vielä enemmän.
Antakaa miesten pelata sitä pleikkaria, jos niin haluavat. Luuletteko oikeasti, että se mies on parempi kumppani, jos kiellätte häneltä omat harrastukset? Jokainen tarvitsee oman tilan ja ajan, myös parisuhteessa, vaikka jotkut eivät sitä ymmärräkään. Miehelle vuoden paras uutinen on kun vaimo sanoo 2-3 kertaa vuodessa, että lähtee kavereiden kanssa päiväksi shoppailemaan.
Antakaa ihmisten elää kuten itse haluavat elämäänsä elää, jos se ei ole moraalisesti ja laillisesti arveluttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on ihan paska harrastus.
Nimim. 30 vuotta tietokoneita ja konsoleita hakannut. Niinä kausina, kun olen ollut kiinnostunut jostain muusta kuin pelaamisesta, elämä on ollut kaikin puolin parempaa ja antoisampaa.
Tämä. Pelaajat on todella passiivis-agressiivista porukkaa muutenkin. Näkyy hyvin miten se koukuttaa kun ei suostuta näkemään mitään negatiivista siinä lapsellisessa ruudun vahtauksessa, vaan hirvittävä ulina alkaa heti kun pelaamisesta sanotaan mitään poikkipuolista.
no, masentunut tjsp se ukko on vaikkei sitä itselleen tunnustakkaan