Voi huoh. Mies ei suostu kasvamaan aikuseksi
Tavattiin kolme vuotta sitten. Mies vielä silloin opiskeli yliopistossa ja vasta haki alaltaan töitä. Oli todella innokas aloittamaan ns. aikuisen elämän ja ottamaan vastuuta ja mahdollisesti perustamaan perheen. Itse olin muutaman vuoden vanhempi (nyt 30) ja jo vakityössä ja elämä muutenkin jo ihan mallillaan.
Pari vuotta mies jaksoi yrittää. Ostettiin koti ja sitten mies vain lopetti. Ei valmistunut, ei urheile, ei tee mitään järkevää, ei halua naimisiin koska "ei ole valmis" ja oikeastaan illat pelaa vain pleikkaria.
Meidän suhteessa on kuitenkin kaikki hyvin. Ja mies näyttää kyllä rakkautensa minulle eikä meillä ei ole mikään muuttunut, mutta mies on vain jotenkin taantunut täysin teinin tasolle... Viime yönä heräsin 3 aikaan siihen että mies edelleen pelaa pleikkaria. HUOH. En usko että on masentunut tai ainakin väittää että ei. Sanoo vain että on saamaton. Ja joo sen kyllä näkee .
Ei se taida aikuistua vai mitä?
Kommentit (261)
Ei herranjumala ootko päästäsi sekaisin? Hyväsy tosi asiat miehessäsi eli tykkää pelata pleikkarii, mutta tommonen kontrollointi on väärä tapa lähestyy miestäsi, kun sanoit olit virtajohdon ottanut irti ja kuulokkeet ottanut pois, kun suutuit miehellesi pelaamisesta. Oletko pohtinut sitä asiaa, jos kiellät toiselta jotain niin toinen vetäytyy susta kauemmas esim nyt miehesi ei suunnittele tulevaisuutta kanssasi, koska käyttäydyt itse tosi lapsellisesti miestäsi kohtaan.
Mieti, jos miehesi kieltää sulta puhelimen käytön ja ottaa puhelimesi pois kädestäsi, kun sitä ärsyttää kun sometat ja kysyy sitten "mitä näet 5-vuoden päähän?"
Sä et voi toista ihmistä muuttaa, ja suunnitella tulevaisuutta toisen puolesta vaa tässä asiassa sinunkin pitää tulla vähä vastaan miestäsi kohtaan. Ei kukaan pelaava mies tai nainen halua määräilevää puolisoa kumppanikseen.
Ihmettelen miten miehesi jaksaa nähdä vaivaa, kun kohtelet sitä kuin pikku kakaraa. Olisiko katsominen peiliin?
Vierailija kirjoitti:
Huvittavinta on se, että tinderissä monet miehet kertovat jo esittelytekstissään tykkäävänsä pelata pleikkaa. Tietääpähän pysyä kaukana :D
🙄🔫
Voithan leikkiä, että olette naimisissa. Suurin ongelma ratkaistu.
Tässä on monen sivun voimin jauhettu pelaamista ja uskon tässä on nyt mennyt vähän ap:n alkuperäinen ongelma ohi. Eli siis se, ettei pelaava mies osallistu kodinhoitoon, eikä tekemistään tulevaisuutensa eteen tai oletettavasti ei vietä aikaa naisensa kanssa?
Olen itsekin kiinnostunut pelaamisesta, mutta sen ei tulisi mennä yhdessä elettävän elämän EDELLE. Pelata siis saa, mutta jos aikuinen ihminen joka on valinnut elää elämänsä valitun kumppanin kanssa viettää yönsä pelaten ja valvoen eikä sitten jaksa päiväsaikaan mitään pakollista tekemistä ja ne jäävät kumppanin vastuulle.... onhan tämä kuvio siis todella rasittavaa meni se miten päin tahansa.
Kyse ei siis ole /PELAAMISESTA/ vaan välinpitämättömyydestä.
Pahoittelut epäselvästä tekstistä! Pelasin myöhään ja nyt väsyttää, mutta vastuuseen joutuu vain minä itse
:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Kaipaan perustelua miksi näin.
Koska se kertoo tietynlaisesta ahdasmielisyydestä ja/tai näköalattomuudesta.
Jos esim. pitää pleikkarilla pelailua vain lapsellisena touhuna, niin minä pidän sellaista ihmistä kyvyttömänä ymmärtämään monia muitakaan eri näkökantoja ja ymmärtämättömyys eri näkökantoihi on mielestäni nou nou.
Pleikkarilla pelaaminen on usein maanista. Kuten esimerkissäkin oli, että jätkä pelaa vielä kolmelta yöllö pleikkaa. Tuntemani pelaajat yleensä aina töistä tultuaan astuvat ekana pleikan eteen ja siinä meneekin heittäen pari tuntia. Kyllä se vaan on tylsää sille kumppanille, kun joka päivä toinen on omissa maailmoissaan vähintään puolet kotonaoloajasta. Sitten nukutaan iltapävään, kun on pelisessiot venyneet. Aika vaikeaa löytää muuta sanaa kuin lapsellinen tuota kuvaamaan.
Ihan mikä tahansa tekeminen voi mennä maaniseksi. Pelaaminen ei ole mikään erikois-aktiviteetti sen suhteen, joten huomiosi on aika lailla turha.
Ihan kaikki tekeminen saadaan kyllä kuulostamaan pahalta, jos kaivetaan käsiteltäväksi ns. ongelmatapaus, kuten sinä teit.
Noh, minun ja mieheni tilanne oli tuollainen aikoinaan, hän kävi töissä, teki kyllä kotitöitäkin, mutta pelasi myös. Viikonloppuisin pelaaminen venyi tosiaan aamuyölle eikä tietenkään aamulla jaksanut herätä. Ajattelin silloin, että ok, se on sen harrastus, mulla on omani, ja onneksi ei kuitenkaan baarissa notku. Aikaa kului, me kyllä menimme naimisiin ja saimme kaksi lastakin ja nyt... valitettavasti viikonloput pyörivät paljolti minun ja lasten puuhatessa omiamme ja miehen nukkuessa pitkään, koska on pelannut myöhään. Tästä on puhuttu miljoona kertaa eikä se siitä muutu, vaikka kuinka kauniisti tai rumasti yrittäisin sanoa, että ei tämä nyt kauhean reilulta enää tunnu lapsiakaan kohtaan, aina se menee miehellä tunteisiin ja siihen, että yritän riistää häneltä harrastuksen. Siis en usko enää, että kyse on niinkään siitä pelaamisesta kuten vastaaja nro 200 kirjoittikin, vaan siitä, että toinen luistaa tavallaan siitä yhteiselämästä ja yhteisestä ajasta ja meidän tapauksessa myös vastuusta lasten osalta. Jos itse olisin sinun tilanteessasi, jossa yhteistä taivalta ollaan vasta aloittelemassa, niin miettisin kyllä, haluaisinko jatkaa, jos toinen ei halua/ymmärrä/voi jne. täysin olla tiimin toinen osapuoli. Eikä sinun kannata ajatella, että eletty elämä on mennyt hukkaan, eletyt vuodet ovat tehneet sinusta kokeneemman ja ehkä vastaisuudessa tiedät paremmin, mitä haluat ja minkä hinnan olet siitä valmis maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
"Olen aina sanonut että saa pelata jos tekee pakolliset hommat ensin" Mitäs olet alkanut hänen äidikseen?
Tähän kiinnitin itsekin huomiota. Ehkä niuhotan liikaa sanoista, mutta mun mielestä aikuisten ihmisten parisuhteeseen ei kuulu "saat" tai "et saa", paitsi omaan kroppaan tai omaisuuteen liittyvissä asioissa. Siis puoliso ei saa esim. hävittää mun tavaroita ilman lupaa, mutta todellakin saa vapaa-ajallaan harrastaa mitä huvittaa. Jos kaikki kotityöt kaatuvat toisen osapuolen niskaan, niin tottakai asiasta pitää keskustella ja sillä voi olla vaikutuksia suhteen jatkumiseenkin, ja jos toisella on aikaansaamisvaikeuksia asioissa, niin pieni rakkaudellinen tökkiminen voi olla ihan paikallaan, mutta salliminen ja kieltäminen eivät niissä asioissa kuulu sanavarastoon. Myös toisen mielipidettä jostain asiasta voi kysyä muulla sanavalinnalla kuin "saanko".
Sinänsä ymmärrän kyllä ongelman, koska ajattelen että saamattomuus omissa henkilökohtaisissa asioissa (kuten opiskelujen loppuun suorittaminen) voi kertoa saamattomuudesta myös yhteisissä asioissa - niinkuin tässä tapauksessa kertookin, kun remontti on jäänyt vaiheeseen. Sellaisella alkaa olla jo enemmän väliä kuin koulutuksella. Kuinka pahasti vaiheessa tuo remontti muuten on? Onko koti ihan rakennustyömaana tai puuttuuko sieltä oleellisia asioita, onko asuminen vaarallista tai hankalaa? Sellaisiin asioihin voi ainakin puuttua, ehdottaa vaikka ammattilaisen palkkaamista jos hommasta ei muuten tule valmista.
Silloin kun homma sujuu ja työnteko maistuu, niin pokerisessioni saattavat venyä lähes vuorokauden mittaisiksi ja normaalit pelipäivätkin 12-16 tunnin pituisiksi. 8 tunnin päivät ovatkin sitten taas jo ihan aamukahvikamaa.
Puhuminen minulle pelien aikana on erittäin epätoivottua, sillä tarvitsen rahantekoon keskittymiskykyni. Puolisoni on siis joutunut tottumaan ukkoon, joka makaa päivät pitkät sohvalla, eikä halua keskustella. Repiikä siitä.
No ei hän tietenkään noudata tuota järkipuhumattomuutta, mutta ei voi mitään. Se on vaan aika v*ttumaista, kun pelaa vaikkapa 20 turnausta yhtä aikaa ja se vaatii jo jonkin verran muun muassa keskittymiskykyä.
Välillä kun pitää, anteeksi saa keskustella pelien aikana jostain kissojemme kikkailuista tai muusta tärkeästä 10 minuutin ajan ja yhtäkkiä tajuaa, ettei muista juuri mitään mitä nenän edessä olevissa pokeripöydissä on tapahtunut.
Hän kyllä hommasi minulle kuulosuojaimet ja käytänkin niitä paljon, mutta ei niitä nyt kehtaa kesken keskustelun vetää esiin.
Ja tauot sitten vielä. Silloin saatan rentoutua pleikkarin tai nettisnookerin parissa. No silloin voin kyllä keskustellakin, mutta peliä pelin perään.
On kyllä löytö tuo kaakattaja.
Miksi ihmeessä olette parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olette parisuhteessa?
Tämä siis 205selle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olette parisuhteessa?
Tämä siis 205selle
Ollaan pian 15 vuotta oltu saman katon alla ja kysymykseesi vastaamiseen pitäisi nähdä hirveän paljon vaivaa ja ei kiitti tällä kertaa. Mulla nimittäin alkaa just pelit.
En usko että susta olisikaan perheen perustamiseen näin karkeasti sanottuna.
Mullakin oli ongelmia miehen kanssa mutta äitiys on myös uhrautumista pikkuisten takia. Vaikka mies tekisi mitä. Mäkätys yms tuhoaa kaiken viimeistään. Itse olen nauttinut äitiydestä enkä vaihtaisi tätä mihinkään ikinä.
Vältän riitelyä miehen kanssa. Joskus sanon ohimennen että voisiko jonkun homman tehdä. Yleensä tekee vaikka haluaakin olla omissa oloissaan.
Jos äiti ja vaimo vaan hajoilee ja tiuskii vaan koko ajan ei hommasta tule mitään. Kun mies on omissa oloissaannin paljon eipähän tarvitse kuunnella häntä. Kaikessa on puolensa,ihan kaikessa.
Jos siivouksen yrityskin on vain riitelyä niin valitsen mieluummin yksin siivouksen ja rauhan kuin tiuskimista syyllistämistä ja neg.ilmapiirin. Kaikki muu on kuitenkin ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En usko että susta olisikaan perheen perustamiseen näin karkeasti sanottuna.
Mullakin oli ongelmia miehen kanssa mutta äitiys on myös uhrautumista pikkuisten takia. Vaikka mies tekisi mitä. Mäkätys yms tuhoaa kaiken viimeistään. Itse olen nauttinut äitiydestä enkä vaihtaisi tätä mihinkään ikinä.
Vältän riitelyä miehen kanssa. Joskus sanon ohimennen että voisiko jonkun homman tehdä. Yleensä tekee vaikka haluaakin olla omissa oloissaan.
Jos äiti ja vaimo vaan hajoilee ja tiuskii vaan koko ajan ei hommasta tule mitään. Kun mies on omissa oloissaannin paljon eipähän tarvitse kuunnella häntä. Kaikessa on puolensa,ihan kaikessa.
Niin, miksipä sitä kukaan haluaisi tehdä lapsia sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa voisi oikeasti jakaa asiat, kuten esim. vanhemmuuden, joka ei vain ole omissa oloissaan ja jota olisi kiva kuunnella ja josta saattaisi olla kiva jopa jutella vaimonsa kanssa.
Enpä sanoisi aloittajan kyvyistä äitiyteen mitään sen perusteella, että häntä häiritsee miehen omissa oloissaan oleminen, mielenkiintoisen mallin lapsetkin varmaan saavat isästä, joka ei ole läsnä.
Kyllä se pleikkarilla pelaaminen yömyöhään kertoo vastuuttomasta asenteesta elämään ja parisuhteeseen mutta se kertoo myös masennuksesta. Jos ei puhuminen auta, ehdota parisuhdeterapiaa ja sen jälkeen lähde elämään omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pleikkarilla pelaaminen yömyöhään kertoo vastuuttomasta asenteesta elämään ja parisuhteeseen mutta se kertoo myös masennuksesta. Jos ei puhuminen auta, ehdota parisuhdeterapiaa ja sen jälkeen lähde elämään omaa elämää.
Missä muka määrätään, että elämän pitäisi olla pleikkarin pelailua kummempaa?
Vierailija kirjoitti:
Jos siivouksen yrityskin on vain riitelyä niin valitsen mieluummin yksin siivouksen ja rauhan kuin tiuskimista syyllistämistä ja neg.ilmapiirin. Kaikki muu on kuitenkin ihan hyvin.
Saako se yksin siivoaja sitten tiuskia ja syyllistää sitä, joka ei siivoa ja aloittaa riitelyn asiasta sanottaessa? Jos siivous on kummallekin pakkopullaa, niin miksi toisella on oikeus jättää se toisen tehtäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Entäs kun se minun konsoli- ja tietokonepelejä pelaava mieheni nettoaa vähintään kuusi tonnia kuussa - ja pelaan intohimoisesti itsekin? Pitääkö jättää se sika, mitä mieltä olette...?
Mies ei halua viettää sinun kanssa aikaa, ei halua naimisiin, ei halua tehdä asioita sinun ja kotinne hyväksi, eikä teillä ole yhteisiä päämääriä.
Mies odottaa, että sinä eroat hänestä, on omien sanojensa mukaan saamaton, tai että joku tarmokas nainen löytää hänet ja mies saa itse erottua, kun on parempi nainen odottamassa.
Tällä hetkellä mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen, mutta ei näe mitään syytä edistää parisuhdetta ja yhteistä elämää.