Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenkohan suomen sosiaalisesti syrjäytynein ihminen?
25.01.2019 |
Mä häpeän elämätöntä elämääni, lapsena alkanutta yksinäisyyttä ja sosiaalisten taitojen puutetta ja kaverittomuutta. Seurustelusuhdettakaan en osaa kenenkään kanssa solmia koska en pysty ihastumaan.
En ole koskaan ollut normaalisti työelämässä vaikka olen jo aikuinen, vain perheyrityksen aputöissä joissa ei tarvi osata tai tietää mitään.
En ole valmistunut opinnoista vieläkään.
En ole koskaan nähnyt yhtään maailmaa, en matkustellut missään ikinä, en bilettänyt, en edes koskaan istunut iltaa kaveriporukassa (lähimpänä tätä satunnaiset illanvietot tapailemieni miesten kanssa), en käynyt baarissa tai esim. missään keikalla tai festareilla.
Kommentit (27)
Itse asiassa olin vasta yhdellä kurssilla mukana enkä oikeastaan tutustunut siellä yhtään keneenkään. Tiedän että kukaan normaali ihminen ei voi käsittää miten sellainen on mahdollista mutta mulle se on. En vain osaa olla ihmisten kanssa joten mun yksinäisyys on asia johon ei ole edes olemassa mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on sama tilanne. Kaikki alkoi kiusaamisesta ja jäin kouluissa sen jälkeen yksin. Tosin en sitten itsekään enää uskaltanut niin paljon lähestyä muita. Muutot veivät viimeiset kaverit. Toisaalta jotenkin viihdyn jopa seurassa, mutta niitä hyviä kokemuksia ei ole. Nykyisin on vaikeaa yrittää tutustua muihin tai saada niitä kavereita. Olen myös tottunut olemaan yksin ja senkin takia en varmaan koskaan pysty olemaan enää niin sosiaalinen. Sellainen introvertti olen ollut aina, mutta kuitenkin olisin halunnut seuraa. Siinä mielessä koen, että omassa elämässä on paljon ollut eri syitä tähän tilanteeseen, enkä kuitenkaan ole vapaaehtoisesti tässä tilanteessa. Siinä mielessä ymmärrän jos joku kirjoittaa hänen olevan syrjäytetty, koska itsekään en ole omasta tahdosta tätä tilannetta valinnut, vaikka luonteeni on varmaan asiaa edistänyt. Jossakin eri ryhmässä olisin voinut jotenkin pysyä porukassa. Olen myös aika nuori vielä, mutta se ulkopuolisuuden tunne on jäänyt elämään ja olen edelleen yksinäinen. Olin vähän aikaa sitten myös yhdellä kurssilla, mutta siellä sain huomata, että osaan olla myös sosiaalinen, mutta siellä olikin todella mukavia ihmisiä ja sai olla oma itsensä. Niinpä koen, että sillä muiden käytökselläkin on ollut paljon vaikutusta aikoinaan. Ja nämä kokemukset ovat jotenkin muuttaneet minua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin palkintosijoilla olet. Itse olen syrjäytetty erakko, mutta en ihan noin patologinen.
Syrjäytetty? Kuka sut on syrjäyttänyt ja mistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?
En ole itse koskaan käynyt rock-festareilla, ja jälkikäteen olen ajatellut, että onneksi. Viime kesänä näin juttuja, joissa kerrottin miesten käyttäytyvän törkeästi. Enkä pidä metelistä enkä hälystä.
Oletko koskaan ajatellut, että saatat olla erityisherkkä?
Mua ei pahemmin kiinnosta tuollaiset diagnoosit ja luokittelut. Ajattelen että ihminen vain turhaan määrittelee itsensä tietynlaiseksi, vaikka meissä on monia puolia jotka tulevat erilaisissa olosuhteissa eri tavoin esille. On asioita joissa olen herkkä ja asioita jotka loukkaisivat muita mutta eivät kolauta mua tippaakaan.
Joku kirjoitti erakkoutensa olevan itse valittua, erotuksena siitä mulla tää ei ole sitä, tai se on varsin tiedostamatta tehtyjen valintojen seurausta, joten kärsin tästä yksinäisyydestä aika kovasti.
Erityisherkät tunnistavat itsensä yleensä hyvin kuvauksista eli jos et tunnista, et todennäköisesti myöskään ole. Tämä näin sivuhuomautuksena, vaikkei asia sinua kiinnostaisikaan.
Hyvä viestijä nro 26!
Ei se ole sinun mielipiteeståsi kiinni, onko erityisherkkyyttä olemassa.
Minulle oli silmiä avaavaa lukea psykologian tohtori Elaine Aronin kirja Erityisherkkä ihminen.
Erityisherkkyys ei tee ihmistä paremmaksi tai huonommaksi, vai erilaiseksi kuin loput 80 %.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä viestijä nro 26!
Ei se ole sinun mielipiteeståsi kiinni, onko erityisherkkyyttä olemassa.
Minulle oli silmiä avaavaa lukea psykologian tohtori Elaine Aronin kirja Erityisherkkä ihminen.
Erityisherkkyys ei tee ihmistä paremmaksi tai huonommaksi, vai erilaiseksi kuin loput 80 %.
Väitinkö niin? Mua ei vaan kiinnosta tippaakaan tuollaiset.
Alue: Aihe vapaa
Pelastavana tekijänäni on varmaankin ollut rikas sisäinen maailma, vaikka hirveän vaikeita hetkiä on ollutkin, aivan liikaa. Nautin kuitenkin vielä joistakin asioista. Selaan nettiä, luen kirjoja, teen käsitöitä, hoidan puutarhaa, kuuntelen musiikkia ja soitan instrumenttia. Välillä käyn kävelemässä. Tietysti aika käy pitkäksi ja kaipaisin jonkinlaista muutosta, mutta en vain ehkä ole kykeneväinen siihen.