Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenkohan suomen sosiaalisesti syrjäytynein ihminen?
25.01.2019 |
Mä häpeän elämätöntä elämääni, lapsena alkanutta yksinäisyyttä ja sosiaalisten taitojen puutetta ja kaverittomuutta. Seurustelusuhdettakaan en osaa kenenkään kanssa solmia koska en pysty ihastumaan.
En ole koskaan ollut normaalisti työelämässä vaikka olen jo aikuinen, vain perheyrityksen aputöissä joissa ei tarvi osata tai tietää mitään.
En ole valmistunut opinnoista vieläkään.
En ole koskaan nähnyt yhtään maailmaa, en matkustellut missään ikinä, en bilettänyt, en edes koskaan istunut iltaa kaveriporukassa (lähimpänä tätä satunnaiset illanvietot tapailemieni miesten kanssa), en käynyt baarissa tai esim. missään keikalla tai festareilla.
Kommentit (27)
Tuskinpa olet. Mulla aika sama homma. Töissä käyn mutta työskentelen yksin. Voi mennä päiviä etten puhu kenenkään kanssa. Huomenet sanon ohimennen siivoojille käytävillä. Kavereita ollut viimeksi 18-vuotiaana. Sillon kävin baarissa heidän kanssaan. Miestä ei ole ollut ikinä. Ikää 30 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen samankaltainen. Kaikki muu täsmää kohdallani sinuun paitsi että minulla on useampi koulutus (en ole osannut niitä kuitenkaan käytännössä hyödyntää ja soveltaa). En minäkään ole ikinä matkustanut missään ulkomailla enkä kotimaassakaan vuosiin muuten kuin keskussairaalassa pari kertaa kaksi vuotta sitten (onneksi nykyisin on netti olemassa), en koskaan istunut iltaa missään. en bilettänyt, en edes syönyt kodin ulkopuolella vaan aina omat eväät mukana, ei ystäviä, ei seurustelukumppania eikä työelämää muutamaa vuotta kauemmin takana. Olen sosiaalisilta taidoiltani täysin nolla. Ymmärrän kyllä miksi minulla ei ole sosiaalisia suhteita, mutta eb pysty tekemään asialle mitään, ja KYLLÄ, minä olen yrittänyt. Onhan meitä.
Et.
Jos pystyt kirjoittamaan keskustelupalstalle, et lähelläkään.
Muuten sama mutta olen istunut iltaa (en koskaan tunne kuuluvani joukkoon joten yhtä tyhjän kanssa) ja seurustellut epämääräisten alkkisten kanssa pari kertaa.
Et ole. Minä ole. Erona suhun on se, että minä en ole tapaillut ketään. M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen varmaan aika lähellä myös, tosin olen valmistunut yliopistosta ja käyn alani töissä.
Tosin minä kyllä nuorempana joskus seurustelin, kävin baarissa jne mutta aika pian totesin että minulle paikat missä on muita ihmisiä on lähinnä ahdistavia. Joten lopetin semmoisen ja ostin itselleni talon riittävän syrjästä missä saa olla yksin ja rauhassa.
Minä siis olen tyytyväinen syrjäytynyt, olen itse valinnut erakkoelämäni ja viihdyn siinä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan aika lähellä myös, tosin olen valmistunut yliopistosta ja käyn alani töissä.
Tosin minä kyllä nuorempana joskus seurustelin, kävin baarissa jne mutta aika pian totesin että minulle paikat missä on muita ihmisiä on lähinnä ahdistavia. Joten lopetin semmoisen ja ostin itselleni talon riittävän syrjästä missä saa olla yksin ja rauhassa.
Minä siis olen tyytyväinen syrjäytynyt, olen itse valinnut erakkoelämäni ja viihdyn siinä.
Hetkinen, hetkinen! Ethän sinä kuitenkaan mikään syrjäytynyt ole. Sinä käyt töissä ja onhan sinulla tutkintokin suoritettuna. Se, että et viihdy isoissa porukoissa, ei vielä tee sinusta varsinaisesti erakkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?
En ole itse koskaan käynyt rock-festareilla, ja jälkikäteen olen ajatellut, että onneksi. Viime kesänä näin juttuja, joissa kerrottin miesten käyttäytyvän törkeästi. Enkä pidä metelistä enkä hälystä.
Oletko koskaan ajatellut, että saatat olla erityisherkkä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?
En ole itse koskaan käynyt rock-festareilla, ja jälkikäteen olen ajatellut, että onneksi. Viime kesänä näin juttuja, joissa kerrottin miesten käyttäytyvän törkeästi. Enkä pidä metelistä enkä hälystä.
Oletko koskaan ajatellut, että saatat olla erityisherkkä?
Mua ei pahemmin kiinnosta tuollaiset diagnoosit ja luokittelut. Ajattelen että ihminen vain turhaan määrittelee itsensä tietynlaiseksi, vaikka meissä on monia puolia jotka tulevat erilaisissa olosuhteissa eri tavoin esille. On asioita joissa olen herkkä ja asioita jotka loukkaisivat muita mutta eivät kolauta mua tippaakaan.
Joku kirjoitti erakkoutensa olevan itse valittua, erotuksena siitä mulla tää ei ole sitä, tai se on varsin tiedostamatta tehtyjen valintojen seurausta, joten kärsin tästä yksinäisyydestä aika kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, et ole ainakaan ainoa. Asiasi ovat lopulta melko hyvin kun käyt töissäkin. Itse olen yli 30 v nainen, joka ei ole tehnyt päivääkään töitä ja jolla ei ole yhtäkään ystävää, kaveria tai hyvänpäiväntuttua, ei enää edes perhettä, vaan ainoastaan puoliso (mikä on tietysti jo paljon). Varmasti moni ihmettelee kuinka tämä on mahdollista naiselle, mutta kyllä se hyvinkin on, joillekin jaetaan huonommat kortit elämässä ja asiat menevät pieleen jo alusta alkaen.
Olen aina ollut hylkiö enkä ole osannut tai välittänyt muodostaa ihmissuhteita. Se että löysin mieheni on ihme jota en vieläkään ymmärrä. Muuten olen kirjaimellisesti aivan yksin. Panin välit poikki myös narsistiseen perheeseeni enkä aio olla heidänkään kanssaan enää ikinä missään tekemisissä.
Puhelimessani on vain mieheni ja tätini numero, joista jälkimmäisen kanssa en edes puhu. Aion kadota hänenkin elämästään kuluvan vuoden aikana, koska hänkin on narsistinen ja tehnyt minulle nuorempana ikäviä asioita, täytyy vain saada ensin yksi asia hoidettua loppuun. Kaiken kaikkiaan minulla on ollut viimeisen 10 v. aikana vain yksi juttukaveri netissä, mutta enää ei ole häntäkään. Kukaan ei tiedä olemassaolostani, puhelimeeni eivät soita edes kaupustelijat. En saa mitään sosiaaliturvaa, en toimeentulotukeakaan. Ilman miestäni taitaisin olla kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Mä häpeän elämätöntä elämääni, lapsena alkanutta yksinäisyyttä ja sosiaalisten taitojen puutetta ja kaverittomuutta. Seurustelusuhdettakaan en osaa kenenkään kanssa solmia koska en pysty ihastumaan.
En ole koskaan ollut normaalisti työelämässä vaikka olen jo aikuinen, vain perheyrityksen aputöissä joissa ei tarvi osata tai tietää mitään.
En ole valmistunut opinnoista vieläkään.
En ole koskaan nähnyt yhtään maailmaa, en matkustellut missään ikinä, en bilettänyt, en edes koskaan istunut iltaa kaveriporukassa (lähimpänä tätä satunnaiset illanvietot tapailemieni miesten kanssa), en käynyt baarissa tai esim. missään keikalla tai festareilla.
Ap, älä häpeä vaan ala toimia. Etsi nyt niitä kokemuksia ja yritä rohkaistua! Milloinkaan ei ole liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä häpeän elämätöntä elämääni, lapsena alkanutta yksinäisyyttä ja sosiaalisten taitojen puutetta ja kaverittomuutta. Seurustelusuhdettakaan en osaa kenenkään kanssa solmia koska en pysty ihastumaan.
En ole koskaan ollut normaalisti työelämässä vaikka olen jo aikuinen, vain perheyrityksen aputöissä joissa ei tarvi osata tai tietää mitään.
En ole valmistunut opinnoista vieläkään.
En ole koskaan nähnyt yhtään maailmaa, en matkustellut missään ikinä, en bilettänyt, en edes koskaan istunut iltaa kaveriporukassa (lähimpänä tätä satunnaiset illanvietot tapailemieni miesten kanssa), en käynyt baarissa tai esim. missään keikalla tai festareilla.Ap, älä häpeä vaan ala toimia. Etsi nyt niitä kokemuksia ja yritä rohkaistua! Milloinkaan ei ole liian myöhäistä.
Joo, tiedän. Opintoasian suhteen olen ollut nyt aktiivinen, lähden viemään sitä eteenpäin ja toivon mukaan pääsisin joskus vielä toiseen työpaikkaan sitten. Yksinäisyysasiaa ja sosiaalisen elämän puutetta on mun tapauksessa astetta vaikeampi korjata. Ei ole aikaa eikä jaksamista mihinkään sosiaalisiin harrastuksiin nyt, lisäksi ihmisten kanssa oleminen ahdistaa ja se sosiaalisten taitojen puutehan aiheuttaa sen että silti voi hyvin jäädä yksin kun ei osaa liittyä porukkaan ja ottaa omaa paikkaansa siinä.
Vierailija kirjoitti:
No, et ole ainakaan ainoa. Asiasi ovat lopulta melko hyvin kun käyt töissäkin. Itse olen yli 30 v nainen, joka ei ole tehnyt päivääkään töitä ja jolla ei ole yhtäkään ystävää, kaveria tai hyvänpäiväntuttua, ei enää edes perhettä, vaan ainoastaan puoliso (mikä on tietysti jo paljon). Varmasti moni ihmettelee kuinka tämä on mahdollista naiselle, mutta kyllä se hyvinkin on, joillekin jaetaan huonommat kortit elämässä ja asiat menevät pieleen jo alusta alkaen.
Olen aina ollut hylkiö enkä ole osannut tai välittänyt muodostaa ihmissuhteita. Se että löysin mieheni on ihme jota en vieläkään ymmärrä. Muuten olen kirjaimellisesti aivan yksin. Panin välit poikki myös narsistiseen perheeseeni enkä aio olla heidänkään kanssaan enää ikinä missään tekemisissä.
Puhelimessani on vain mieheni ja tätini numero, joista jälkimmäisen kanssa en edes puhu. Aion kadota hänenkin elämästään kuluvan vuoden aikana, koska hänkin on narsistinen ja tehnyt minulle nuorempana ikäviä asioita, täytyy vain saada ensin yksi asia hoidettua loppuun. Kaiken kaikkiaan minulla on ollut viimeisen 10 v. aikana vain yksi juttukaveri netissä, mutta enää ei ole häntäkään. Kukaan ei tiedä olemassaolostani, puhelimeeni eivät soita edes kaupustelijat. En saa mitään sosiaaliturvaa, en toimeentulotukeakaan. Ilman miestäni taitaisin olla kuollut.
Miten sä käytännössä vietät kaiken aikasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkin olen syrjäytetty, mutta olen toki aikoinaan biettänyt ja minulla on ollut kaverita. En ole tuollaista noin lapsesta rankkaa tavannut.
Itsekkin toki lähden vieläkin ulos, mutta en voi luoda suhteita, koska en arvosta itse sitä asemaa mihin minut on painettu. Enkä pääse ylös. Tai .......... .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä häpeän elämätöntä elämääni, lapsena alkanutta yksinäisyyttä ja sosiaalisten taitojen puutetta ja kaverittomuutta. Seurustelusuhdettakaan en osaa kenenkään kanssa solmia koska en pysty ihastumaan.
En ole koskaan ollut normaalisti työelämässä vaikka olen jo aikuinen, vain perheyrityksen aputöissä joissa ei tarvi osata tai tietää mitään.
En ole valmistunut opinnoista vieläkään.
En ole koskaan nähnyt yhtään maailmaa, en matkustellut missään ikinä, en bilettänyt, en edes koskaan istunut iltaa kaveriporukassa (lähimpänä tätä satunnaiset illanvietot tapailemieni miesten kanssa), en käynyt baarissa tai esim. missään keikalla tai festareilla.Ap, älä häpeä vaan ala toimia. Etsi nyt niitä kokemuksia ja yritä rohkaistua! Milloinkaan ei ole liian myöhäistä.
Joo, tiedän. Opintoasian suhteen olen ollut nyt aktiivinen, lähden viemään sitä eteenpäin ja toivon mukaan pääsisin joskus vielä toiseen työpaikkaan sitten. Yksinäisyysasiaa ja sosiaalisen elämän puutetta on mun tapauksessa astetta vaikeampi korjata. Ei ole aikaa eikä jaksamista mihinkään sosiaalisiin harrastuksiin nyt, lisäksi ihmisten kanssa oleminen ahdistaa ja se sosiaalisten taitojen puutehan aiheuttaa sen että silti voi hyvin jäädä yksin kun ei osaa liittyä porukkaan ja ottaa omaa paikkaansa siinä.
Elämä ei ole monestikaan sellainen täydellinen jatkumo jollaiseksi sen haluaisimme nähdä, vaan paljon risaisempi ja rikkinäisempi polku. Monilla ihmisillä on haasteita, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Joillakin ei ehkä ollenkaan ja joillakin aivan kohtuuttomasti. Elämä on epäoikeudenmukaista, silti voi yrittää löytää iloa pienistä asioista ja pyrkiä koko ajan kohti parempaa niin kuin nyt selvästi teetkin. Jos et jaksa sosialisoida, niin älä stressaa siitä vaan ota reilusti aikalisää. Lue sosiaalisesta pelosta ja sen voittamisesta, lue sosiaalipsykologiaa jne. Opi ymmärtämään ihmismieltä, jotta et tuntisi ahdistusta tai tuntisit olosi ainakin itsevarmemmaksi.
Minäkään en ole saanut mitään elämässä aikaiseksi ja hävettää, olen jo 25 mutta opinnot junnaa eikä kavereitakaan ole. Pelkään että tilanne on sama vielä kymmenenkin vuoden päästä... :(
Vierailija kirjoitti:
Itsekkin olen syrjäytetty, mutta olen toki aikoinaan biettänyt ja minulla on ollut kaverita. En ole tuollaista noin lapsesta rankkaa tavannut.
Itsekkin toki lähden vieläkin ulos, mutta en voi luoda suhteita, koska en arvosta itse sitä asemaa mihin minut on painettu. Enkä pääse ylös. Tai .......... .
Haluaisitko kertoa millä tavalla tunnet että sinut on syrjäytetty?
Et ole erikoistapaus. Hyvin monet haluavat uskoa olevansa vähän mitä nyt vaan. Maailmaan mahtuu monenlaista, todella erikoiset ihmiset ovat HYVIN harvassa. Suomalaisia 5.5 miljoonaa, joten kovin monta ei mahdu joukkoomme.
Olen tehnyt ne jutut mitä sinä et, mutta elän nykyisin erakkona:)
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ainakin palkintosijoilla olet. Itse olen syrjäytetty erakko, mutta en ihan noin patologinen.