Lue keskustelun säännöt.
Aina sanotaan ettei pikkuvauva-aikana kannata erota..
24.01.2019 |
...mutta mitä jos tilanne on se että olemme mieheni kanssa lähinnä vahingoksi toisillemme?
Olen täysin uupunut tosi vaativan 5 kk ikäisen vauvan hoidosta. Isä osallistui hoitoon ekan kk aikana, sitten kiinnostus hiipui. Mies on aina töissä, minä kotona. Siitä, kun viimeksi sain olla muutaman tunnin yksin, on kuukausia. Olen täysin kiinni lapsessa. Vauva valvottaa ja nukkuu 20-30 min pätkissä päivisin, joten en edes muista koska olen viimeksi saanut nukkua kunnolla. Mies sanoo ykskantaan että lapsenhoidosta minulle maksetaan, joten turha valittaa.
Lapsen hankinta oli miehen idea. Hän lupasi ja vannoi, että vanhemmuus jaetaan, hän vähentää töitä, osallistuu ja hoitaa. Totuus on täysin päinvastainen.
En ole nähnyt miestä nyt 2 vrk. On se käynyt sohvalla nukkumassa, mutta tulee töistä kun olemme lapsen kanssa nukkumassa (viime yönä 03 pintaan) ja lähtee töihin kun nukumme (tänään 07). Mies on yrittäjä ja vetoaa siihen että firma kaatuu jos ei tee töitä.
Emme ole enää miehen kanssa kaksikko joka jakaa kaiken ja tsemppaa toisiaan. Olemme vihollisia, ja tuntuu että miehen tehtävä on väheksyä ja nokittaa aina jokainen asia elämässäni. Joskus saatan purskahtaa itkuun silkasta väsymyksestä. Empatian sijaan mies saattaa sanoa että "miten muka voi olla noin vaikeaa, hän on ollut jatkuvassa univelassa viimeiset 5 vuotta". Niskani on todella kipeä vauvan kanniskelusta, mies saattaa tuhahtaa että kannattaisiko käydä salilla vahvistamassa lihaksia. (Voi luoja miten mielellään kävisi kun,mutta vauvaa ei voi jättää yksin kotiin siksi aikaa. Käyn jumpissa minne saa lapsen mukaan, mutta mitään sellaisia omia harrastuksia ei ole. )Mies kyllä harrastaa ja tekee omia juttujaan, ja surullisintq on että aika harrastuksiin otetaan aina perheeltä pois, ei koskaan työstä.
Mies on niin vieraantunut lapsesta ettei osaa olla hänen kanssaan yhtään.
Yhteistä aikaa ei ole. Ennen vauvan syntymää kuvittelin että meillä olisi jonkinlainen tukiverkko (suht lähellä asuvat vanhempani) mutta isäni on vakavasti sairastunut. Ystäväni jonka tuen varaan laskin paljon, joutui muuttamaan toiseen maahan. Olen siis ihan yksin, en tiedä minne saisin vauvan hoitoon edes pariksi tunniksi jotta saisin NUKKUA. Itkettää kokoajan, vihastuttaa epäoikeudenmukaisuus ja olo tuntuu petetyltä ja huijatulta. Ainoa hyvä asia elämässäni on vauva, ja olen alkanut salaa jopa toivoa että miehellä olisi toinen nainen, jotta pääsisin hänestä eroon. Olen useasti ehdottanut että mies muuttaisi pois jotta saisimme molemmat etäisyyttä tilanteeseen mutta miksi mies minnekään lähtisi täyshoitolasta, jossa vaatteet pestään, aina on puhdas ja siisti koti, ruoka pöydässä. Olen itsestäänselvyys.
Neuvolassa en ole uskaltanut puhua tilanteesta, tämä jotenkin hävettää niin paljon, tämä epäonnistuminen. Seuraavassa neuvolassa aion puhua asiasta, pyytää apua, kertoa uupumuksesta ja arvottomuuden tunteesta, jonka mies aiheuttaa käytöksellään.
Emme ole edes mitään kakaroita vaan lähempänä 40 kuin 30.
Kommentit (90)
Onko mies ennen hoitanut vauvoja? Mun mieheni kanssa halusi lapsen mutta meinasi luistelua vauvan hoidosta. No, mä olin väsynyt kun lapsella oli koliikkia ja refluksia ja päätin mennä kerran viikossa tietokonekurssille. Mies säikähti sitä mutta sanoin että hän lasta halusi ja yksin en sitä tehnyt. Ekan kerran kun kurssille menin, hän sanoi menevänsä kaverille jolla 5 lasta. Tokan kerran meni äitinsä luokse. Kolmannen kerran sanoi, että kyllä me pojat kaksin pärjätään. Hän vain jotenkin pelkäsi aluksi vauvan kanssa kaksin oloa. Nyt kun lapsi on koululainen, on mulla liikaakin omaa aikaa koska mies on tiivis kaksikko pojan kanssa. Tsemppiä sulle! Pidä puolesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä monesti ihmettelen että jos nyt ei ole ihan pikkurahasta kiinni niin miksi ei voi palkata siivoojaa tai vaikka sitä lapsenhoitajaa, liittyykö tää jotenkin suomalaisuuteen että kaikki pitää tehdä itse vaikka itku tulisi. Eri
Vierailija kirjoitti:
Sitä monesti ihmettelen että jos nyt ei ole ihan pikkurahasta kiinni niin miksi ei voi palkata siivoojaa tai vaikka sitä lapsenhoitajaa, liittyykö tää jotenkin suomalaisuuteen että kaikki pitää tehdä itse vaikka itku tulisi. Eri
Tuohan olisi oireiden peittelemistä eikä oireiden syyn hoitamista. Syy kuulostaa olevan itsekeskeinen ja empatiakyvytön mies, eikä arkielämä ja lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Sitä monesti ihmettelen että jos nyt ei ole ihan pikkurahasta kiinni niin miksi ei voi palkata siivoojaa tai vaikka sitä lapsenhoitajaa, liittyykö tää jotenkin suomalaisuuteen että kaikki pitää tehdä itse vaikka itku tulisi. Eri
Tuo on kyllä hyvä pointti, voisi helpottaa ap:n arkea. Mutta ei miehen asennevamma tuolla paranisi. Jos ei osaa eikä halua nytkään olla yhtään vauvan kanssa ja muutoinkin kiukuttelee koko ajan, tuskin tilanne paranisi, vaikka joku muu kävisi siivoamassa (kun ei mies tähänkään asti ole siivonnut).
Ap missä asut? Olen vähän samantapaisessa tilanteessa, ja jos asut lähellä niin ehkä voitaisiin käydä vaikka kävelyllä yhdessä vauvojemme kanssa tms. Ei se toki unta sinulle eikä minulle tuo mutta ehkä piristäisi silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen noin 40 v nainen, toisessa avioliitossa, josta molemiista lapsia. Kerron sulle nyt totuuden: sun miehes ei muutu. Hän suhtautuu asiaan helpoiten, miten siihen voi suhtautua: on paljon pois eli huilailee työmaallaan. Sitähän voi tehdä jos haluaa, koska ei pomo hönkäile niskaan.
Sinä voit toivoa ja kärsiä vaikka kuinka kauan, olla tasa-arvoinen nainen: laskut puoliksi, kotityöt lastenhoitoineen puoliksi. Eikä se tapahtu muutoin kuin laskujen suhteen. Olet vaipumassa siihen yhtälöön, missä suurin osa suominaisista on: hoitavat oman työnsä lisäksi kotityöt, lapset SEKÄ puolet laskujen maksusta. Se on paska diili muuten.
Mä kun menin toiseen liittooni, päätin, että mä hoidan kodin ja lapset, en odottele mistä siihen hommaan mukaan. MUTTA mies onkin sitten se, joka hoitaa yksinään laskut. Kyllähän se siitä valittelee, mutta mä olen ilmoittanut, että sitten kun sinä vapaaehtoisesti alat hoitelemaan lapsia, huolehtimaan oma-aloitteisesti ruoka- ja siivousasioista, niin voi alkaa esittelemään laskuja minulle. Ei ennen.
On ollut vapauttavaa päästä eroon ajatuksesta, että miehen jotain pitäisi tehdä. Meillä sen ei enää pidä tehdä, mutta laskut saa maksaa ja viedä mua ulos syömään silloin kuin sanon. Mulle jää töistäni mukava summa kk säästöön.
JOTEN toimi seuraavasti: ÄLÄ tee lisää lapsia, mutta ala ajattelemaan, että tää on sun homma, miehen ei tartte osallistua. Homma lapsen kanssa helpottaa muutamien kk päästä, sen ajan kestät. Tän vaikeen ajan et juurikaan imuria heiluta etkä miehen vaatteita pese. Mieheltä tilaat ruoat kotiin, kaupat on auki yöllä nykyisin. JA ILMOITAT miehelle, että ok, tästä lähtien sinä äitiliini hoidat kotihommat mutta mies hoitaakin sitten laskuhommat FOREVER.
Kun lapsesi on pari kolme vuotias, laitat hänet hoitoon ja alat edistään uraasi. Yhden lapsen kanssa uraa vielä jaksaa melko hyvin edistää. Toista se on mulla muutaman lapsen kanssa. Sitten jos joskus yli viiden vuoden päästä jaksat vielä uuden lapsen tehdä, niin tee.
Mies ihmettelee parinkymmenen vuoden päästä, miksi lapsi soittelee vaan äidilleen.
Ehdottamallani tavalla homma olisi sulla paremmin kuin suurimmalla osalla suomiäideistä. Monen kantti ei vaan kestä sitä, että ottavat ison roolin kotona.
Kohtahan lapsesi jo konttaa ja taitaa jo nyt tunkea kaiken suuhunsa. Miehen sotkuisuus voi olla lapselle jo vaaraksi.
Mitään ratkaisua mulla ei ole sulle antaa koska teidän ongelman voitte ratkaista vain te kaksi ja jos toinen osapuoli ei halua muuttua on keinot vähissä. Neuvolassa voisitte käydä yhdessä keskustelemassa. Se ehkä auttaa tai tulehduttaa tilannetta entisestään.
Itse en tuollaista katselisi. Vertailun vuoksi voin kertoa, että meillä on 4kk vauva. Vaativa ja nukkuu yöt huonosti. En jaksaisi mitenkään jos mies ei hoitaisi osuuttaan. Meillä käy siivoaja kerran kk, koko viikon ruoat minulle tehdään sunnuntaina ja mies syö töissä kunnollisen lounaan viikolla niin ei tarvitse kaappia tyhjentää kotona, kerran viikossa mies käy kaupassa ja koko viikon tarpeet ostetaan kerralla. Itse hoidan vauvan pääasiassa kokonaan paitsi illalla mies nukuttaa, että itse saan edes jonkunlaisen unipätkä yön aikana (3h tällä hetkellä, jee). Vauva itkee ja heräilee öisin. Joskus mies nukkuu, joskus jos herää itkuun eikä saa unta niin tulee pitämään vauvaa sylissä.
Meillä on siis se linja, että vauvaa ei itketetä kotitöiden vuoksi vaan aikataulut järjestetään niin, että toinen on valmis reagoimaan vauvan tarpeisiin.
En siis halua nyt lyödä lyötyä kertomalla kuinka meillä sujuu, vaan yritän tuoda esiin, että tuo miehesi toiminta ei ole normaalia tai hyväksyttävää. Lapsi on molempien ja yhdessä siitä on huolehdittava.
Jos mies nukkuu yön, äiti hoitaa työpäivän, jää yhteisesti jaettavaksi vielä aika jolloin mies ei ole töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinä olet suhtautunut miehen univelkoihin viimeisenä viitenä vuotena? Voiko hänen suhtautumisensa olla vastine sinun tuen puutteelle?
Kuka teillä perheen rahat tienaa ja onko teillä ollut puhetta rahan tarpeesta tai isoista hankinnoista? Sekin voi selittää miehen työlle omistautumisen, kuten myös firman mahdolliset ongelmat.
Oikeasti mitä "miehiä"! En osaa mitenkään samaistua, kun mieheni on stressaavan työn ohessa myös osallistunut lapsenhoitoon, pitänyt vapaita lapsen takia, siivonnut omat jälkensä jne. En todellakaan olisi jaksanut yksin kaikkea... Harvoin niitä lapsia yksin tehdään ja minusta se on ihan velvollisuus, että molemmat vanhemmat ovat kiinnostuneita jälkikasvustaan ja yhteisen talouden pyörittämisestä. Tosiaan ehkä sinulla olisi helpompi ilman tuollaista mieslasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo "sanonta" liittyy lähinnä siihen, että jos suhteessa on muuten kaikki ollut kunnossa, mutta pikkulapsiaikana toisen naama alkaa yhtäkkiä kyrsiä, niin se kyrsiminen todennäköisesti johtuu molempien väsymyksestä. Jos taas ongelmia on ollut jo aiemminkin, niin ei ne pienet lapset ole kuin tekosyy jäädä kamalaan suhteeseen.
Vankila on oikea paikka niille jotka tekevät lapsia kamalan ihmisen kanssa huonoon suhteeseen. Ehdottomasti pitäisi sanktioida moinen toiminta!
Ukon passaaminen seis, peskööt omat vaatteensa ja tehkööt omat ruokansa. Sulle maksetaan lapsen hoidosta, ei kodin hoidosta. Lapseperheiden kotipalvelusta voi kysyä apua - sieltä voisi tulla hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meneekö miehen firmalla hyvin? Ehkä hän on siksi vihainen ja stressaantunut, kun ei menekään hyvin... Ei osaa avata suutaan muulla tavalla, kuin haukkua sinua. Kuitenkin kannattaa muistaa, että tuollaisessa tilanteessa sitä vaan pitäisi pystyä kumppanille kertomaan rehellisesti asioita miten ne on.
Pikkuvauva aika ei ole este erolle. Ei ole tervettä vauvallekaan olla torailevien vanhempien keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi aivan hyvin olla yhtä väsynyt tai stressaantunut kuin sinäkin vaikka se ei ulospäin näykään. Mitä jos nostaisit kissan pöydälle ja ehdottaisit pariterapiaan menoa miehelle? Sanoisit suoraan, että ero tulee jos ei mikään muutu nykytilanteesta. Miehen reaktiosta päätellen voit sitten miettiä tulevaisuutta.
Se olisi reilua myös miestä kohtaan. Me emme ymmärrä mitään hienovarauksia vihjailuja tai nalkutusta (siihen kyllä pakon edessä turtuu, uskokaa tai älkää). Asiat pitää sanoa kuten ne ovat. Sitten ei voi sanoa etteikö olisi varoitettu ennen eroa.
Tulee mieleen yksi tuttavapariskunta, joka kyllä nyt on jo eronnut. Vauva-aikana mies oli jatkuvasti "ylitöissä" ja poissa kotoa, koska "jonkun tarvii tähän talouteen tienata". Vaimo alkoi jossain vaiheessa ihmetellä mihin ne ylityökorvaukset oikein menevät, kun niitä ei missään näy ja aina on tiukkaa rahasta... P**skat mies mitään ylitöitä teki! Kävi välillä paneskelemassa toisia naisia tai sitten hyppäsi jossain omissa harrastuksissaan tai kavereilla notkumassa. Ei vaan halunnut olla kotona, kun "siellä on niin rankkaa". Ja alkuunsa mies oli mukamas niin superinnoissaan, kun "nainen on paksuna ja vihdoin hän saa oman apulaisen moottoripyörän kunnostamiseen"... Voi v**ttu mikä tumpelo mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä monesti ihmettelen että jos nyt ei ole ihan pikkurahasta kiinni niin miksi ei voi palkata siivoojaa tai vaikka sitä lapsenhoitajaa, liittyykö tää jotenkin suomalaisuuteen että kaikki pitää tehdä itse vaikka itku tulisi. Eri
Tuo on kyllä hyvä pointti, voisi helpottaa ap:n arkea. Mutta ei miehen asennevamma tuolla paranisi. Jos ei osaa eikä halua nytkään olla yhtään vauvan kanssa ja muutoinkin kiukuttelee koko ajan, tuskin tilanne paranisi, vaikka joku muu kävisi siivoamassa (kun ei mies tähänkään asti ole siivonnut).
No sitten se mies ei siivoo jos ei kiinnosta, töissä se ilmeisesti on kellon ympäri joten luulis varaa olevan palkata siivooja
Asun itse Tampereen seudulla. Olen toiminut lastenhoitajana neljä vuotta, mutta opiskelen parhaillani toista alaa. Jos asut ap lähellä niin voidaan mennä kahvittelemaan, jotta tutustutaan ja jos kaipaat joskus parin tunnin päiväunia, niin tulen mielelläni hoitamaan vauvaasi ja viemään vaikka vaunukävelylle
Nuo miehen kommentit sinulle on jotain aivan käsittämätöntä... Kyllä se pahasti siltä näyttää, että miestä ei kiinnosta perhe-elämä yhtään ja on töissä vaan koko ajan siksi, ettei tarvitsisi olla kotona... Tai ei välttämättä ole edes siellä töissä kellon ympäri, vaan jonkun toisen naisen kainalossa, joka "ymmärtää" häntä, ts. nainen, jolla ei ole mitään "ylimääräistä" siinä ohessa, vaan antaa kaiken huomion mieslapselle.
Pariterapiaan. Teillä pahoja kommunikaatio-ongelmia ja molemmat niin väsyneitä ettei pysty ajattelemaan selkeästi. Voisi avata miehen silmät jos ulkopuolinen sanoo tilanteen kuormittavuudesta, ja tuolla työtahdillahan mieskin on varmaan burnoutin partaalla. Ulkopuolista apua myös lapsen hoitoon nyt ensi hätään, kerro asiasta neuvolassa niin voit saada perhetyöntekijän apuun edes joskus. Eihän tuo työtahti voi jatkua, mites mies on aikonut järjestää lapsen hoidon sitten kun sinä palaat töihin eikä voi mitenkään perustella miksi sinun pitäisi huolehtia kaikki? Äitiyslomaahan ei enää montaa kuukautta ole jäljellä, ellei jää kotihoidontuella.
Tämä. Vanhempien pahoinvointi, väsymys ja kireät välit heijastuvat lapseen, vaikka ne muka kuinka hyvin onnistuisi peittämään.