Lue keskustelun säännöt.
Aina sanotaan ettei pikkuvauva-aikana kannata erota..
24.01.2019 |
...mutta mitä jos tilanne on se että olemme mieheni kanssa lähinnä vahingoksi toisillemme?
Olen täysin uupunut tosi vaativan 5 kk ikäisen vauvan hoidosta. Isä osallistui hoitoon ekan kk aikana, sitten kiinnostus hiipui. Mies on aina töissä, minä kotona. Siitä, kun viimeksi sain olla muutaman tunnin yksin, on kuukausia. Olen täysin kiinni lapsessa. Vauva valvottaa ja nukkuu 20-30 min pätkissä päivisin, joten en edes muista koska olen viimeksi saanut nukkua kunnolla. Mies sanoo ykskantaan että lapsenhoidosta minulle maksetaan, joten turha valittaa.
Lapsen hankinta oli miehen idea. Hän lupasi ja vannoi, että vanhemmuus jaetaan, hän vähentää töitä, osallistuu ja hoitaa. Totuus on täysin päinvastainen.
En ole nähnyt miestä nyt 2 vrk. On se käynyt sohvalla nukkumassa, mutta tulee töistä kun olemme lapsen kanssa nukkumassa (viime yönä 03 pintaan) ja lähtee töihin kun nukumme (tänään 07). Mies on yrittäjä ja vetoaa siihen että firma kaatuu jos ei tee töitä.
Emme ole enää miehen kanssa kaksikko joka jakaa kaiken ja tsemppaa toisiaan. Olemme vihollisia, ja tuntuu että miehen tehtävä on väheksyä ja nokittaa aina jokainen asia elämässäni. Joskus saatan purskahtaa itkuun silkasta väsymyksestä. Empatian sijaan mies saattaa sanoa että "miten muka voi olla noin vaikeaa, hän on ollut jatkuvassa univelassa viimeiset 5 vuotta". Niskani on todella kipeä vauvan kanniskelusta, mies saattaa tuhahtaa että kannattaisiko käydä salilla vahvistamassa lihaksia. (Voi luoja miten mielellään kävisi kun,mutta vauvaa ei voi jättää yksin kotiin siksi aikaa. Käyn jumpissa minne saa lapsen mukaan, mutta mitään sellaisia omia harrastuksia ei ole. )Mies kyllä harrastaa ja tekee omia juttujaan, ja surullisintq on että aika harrastuksiin otetaan aina perheeltä pois, ei koskaan työstä.
Mies on niin vieraantunut lapsesta ettei osaa olla hänen kanssaan yhtään.
Yhteistä aikaa ei ole. Ennen vauvan syntymää kuvittelin että meillä olisi jonkinlainen tukiverkko (suht lähellä asuvat vanhempani) mutta isäni on vakavasti sairastunut. Ystäväni jonka tuen varaan laskin paljon, joutui muuttamaan toiseen maahan. Olen siis ihan yksin, en tiedä minne saisin vauvan hoitoon edes pariksi tunniksi jotta saisin NUKKUA. Itkettää kokoajan, vihastuttaa epäoikeudenmukaisuus ja olo tuntuu petetyltä ja huijatulta. Ainoa hyvä asia elämässäni on vauva, ja olen alkanut salaa jopa toivoa että miehellä olisi toinen nainen, jotta pääsisin hänestä eroon. Olen useasti ehdottanut että mies muuttaisi pois jotta saisimme molemmat etäisyyttä tilanteeseen mutta miksi mies minnekään lähtisi täyshoitolasta, jossa vaatteet pestään, aina on puhdas ja siisti koti, ruoka pöydässä. Olen itsestäänselvyys.
Neuvolassa en ole uskaltanut puhua tilanteesta, tämä jotenkin hävettää niin paljon, tämä epäonnistuminen. Seuraavassa neuvolassa aion puhua asiasta, pyytää apua, kertoa uupumuksesta ja arvottomuuden tunteesta, jonka mies aiheuttaa käytöksellään.
Emme ole edes mitään kakaroita vaan lähempänä 40 kuin 30.
Kommentit (90)
Näitä tällaisia tapauksia monesti täältä palstalla lukeneena tulee vaan ihmeteltyä, että tuleeko se vastuu vauvasta jotenkin yllätyksenä sille miehelle!? Miehen on helppo lähteä pois ylimääräisestä vastuusta esimerkiksi töihin, mutta miten se väsynyt ja stressaantunut äiti, joka hoitaa periaatteessa kahta vauvaa ja heidän jälkiään? Eikö se pieni ihminen siinä saa aikaan minkäänlaista halua kantaa vastuuta tai olla sen lähellä mahdollisimman paljon? Todella kylmää touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vielä eroa. Avioliitto on 'myötä- ja vastamäessä'. Apua on tarjolla ja miehesi voi apua saadessanne ymmärtää sinua paremmin. Lapsen tulo saattoi olla odotettua isompi muutos myös miehesi elämään. Eroa vain jos et muuta enää voi. Toivotaan parasta sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Mietippä asia uudetaan. Miten se mies olisi enemmän läsnä teidän erotessanne? Sehän tässä on kuitenkin se ongelma. Vai ajattelitko ottaa uuden miehen lennosta lastasi hoitamaan?
En väitä että liittonne olisi kunnossa ja ongelmaton, mutta hakemasi ratkaisu ei ole ratkaisu.
Meillä se oli. Tilanne oli kuin ap:llä mutta lisäksi mies saattoi jättää tulematta yöksi kotiin. Ei vastannut puhelimeen eikä aina viesteihinkään.
Erosimme kun lapsi täytti vuoden. Isä alkoi kuukauden jälkeen ottamaan lasta luokseen kerran viikossa. Sain siis yhtäkkiä vuoden nonstop-vastuun jälkeen kerran viikossa työpäivän verran vapaata. Jihuu! Kyllä sitä ihmeesti jaksoi toisella tavalla lapsen kanssa ja aloin nauttia äitiydestä.
Nyt aikaa on kulunut viisi vuotta ja lapsi on paljon isänsä kanssa. Ajattelen, että lapsi sai tällä tavoin isän ja isä on saanut opetella oman tapansa olla vanhempi.
Kannattaa jättää tommonen sikamies joka käy töissä ja elättää.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää tommonen sikamies joka käy töissä ja elättää.
Itse olen töissä käynyt ja ns. elättänyt, mutta aina olen kuitenkin ollut kiinnostunut lapseni asioista, vaimoni jaksamisesta ja osannut huolehtia omat jälkeni. Olin aina innoissani töistä tultuani hoitamaan vauvaa, jotta vaimo pääsi esimerkiksi lenkille itsekseen. M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitkeässä tuntuu täälläkin olevan, että "mies elättää". Katsotte jotain ulkomaisia sarjoja?
Veikkaan, että ei paljoa löydy niitä isejä jotka oikeasti hoitavat kaikki perheen menot. Tietty kun käy kaupassa niin olettaa "tuovan ruoan pöytään" :D
Miksi ihmeessä sinä ap passaat miestä!? Lopeta se heti. Ei miehen kuulu tulla mihinkään täyshoitolaan töiden jälkeen, vaan kotiin, jossa häntä odottaa hänen jälkikasvunsa ja nainen, joiden pitäisi olla hänen elämän tärkeimmät asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5kk perusteella teette suhteestanne päätöksiä??
Siksihän juuri puhutaan ettei vauva-aikana kannata erota, koska jos suhde on ollut kunnossa vauvaa tehdessä niin ei se nyt 5kuukauden aikana tuhoudu. Vauvavuosi on väliaikaista eikä sen takia kannata pitkästä suhteesta lähteä.
Itse olemme sopineet molempien laste nkohdalla, että olin millainen akka vaan raaskausaikana tai vauvavuonna niin mies ei mietikään toisia tai lähde kälppimään. Vauvavuoden jälkeen sitten rauhassa katsellaan mitä parisuhteesta on jäljellä.
Pidä vauvalle unikoulu heti kun täyttää 6 kk tai jopa hieman aikaisemmin. Omille lapsilleni pidin kun täyttivät 5,5 kk pää ei enää kestänyt heräämisiä 10-20 kertaa yössä. Olo helpottaa ja ajatus kulkee kun pystyy nukkumaan yhtenäisesti edes muutaman tunnin pätkissä. Tämän jälkeen ala työstämään parisuhteenne ongelmia. Uupuneena ajatukset eivät pysy kasassa ja ajattelu häiriintyy. Pystyt keskustelemaan ja pitämään puolia miestä vastaan järkevämmin levänneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5kk perusteella teette suhteestanne päätöksiä??
Siksihän juuri puhutaan ettei vauva-aikana kannata erota, koska jos suhde on ollut kunnossa vauvaa tehdessä niin ei se nyt 5kuukauden aikana tuhoudu. Vauvavuosi on väliaikaista eikä sen takia kannata pitkästä suhteesta lähteä.
Itse olemme sopineet molempien laste nkohdalla, että olin millainen akka vaan raaskausaikana tai vauvavuonna niin mies ei mietikään toisia tai lähde kälppimään. Vauvavuoden jälkeen sitten rauhassa katsellaan mitä parisuhteesta on jäljellä.
Käyttäytyikö mies sinua kohtaan, kuin k*sipäinen kakara vauva-aikana? Vauva-aika on raskasta, mutta kuitenkin se perhe on AINA etusijalla ja perheestään välittävä ja rakastava mies toimii kyllä täysin eri tavalla, kuin ap:n mies.
Meillä oli vähän samanlainen tilanne, ei tosin yhtä paha (koska mies ei sotkenut, vaan siivosi jälkensä eikä onneksi ikinä sanonut mitään niin idioottia kuin että "hoida vauvasi, koska siitähän sinulle maksetaan"). Mutta jouduin hoitamaan yhdessä suunnitellun vauvan yksin, miestä ei melkein koskaan kotona näkynyt kun oli aina töissä (otti lisäkeikkaa paljon), vauva ei antanut minun nukkua kuin tunnin pätkissä eikä päivisin ollenkaan ja maksettiin kaikki puoliksi. Tilanne muuttui, kun aloin puhumaan erosta suoraan, en siis vihaisena vaan rauhallisesti ja vakavasti. Nyt mies osallistuu jo vähän, koko ajan suunta parempaan.
Ap:lle neuvoksi sanoisin, että älä pese miehen pyykkejä ollenkaan, älä laita hänelle ruokaa, älä passaa miestä mitenkään. Keskity vauvaan ja omaan hyvinvointiisi. Ja kerro miehelle, että tilanne on niin vakava, että mietit eroa ja aiot lähteä vauvan kanssa jos meininki ei miehen osalta muutu. Tämä ei ole erolla uhkailua vaan on reilua sanoa miehelle, että mikä tilanne on, ettei lähtösi tule sitten yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurinosa täällä kirjoittelevista on vissiin katkeroituneita yh-äitejä kun aina neuvot on vain "ota ero"
Heti vaan ongelmien tullessa ero päälle, turha edes yrittää ratkaista asiaa muuten
Se, että mies käy töissä ja tienaa ei anna hänelle oikeutta kohdella puolisoaan kuin *askaa.
Ja ei mies elätä kun vaimo saa äitiys-/vanhempainrahaa ja AP ilmeisesti käyttää vielä säästöjään.
Mies elättää siinä vaiheessa kun vaimo ei saa penniäkään mistään ja mies maksaa asunnon, puhelinlaskut, sähkölaskut, kampaajat, ruokalaskut ja vaimon kaikki muutkin menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurinosa täällä kirjoittelevista on vissiin katkeroituneita yh-äitejä kun aina neuvot on vain "ota ero"
Heti vaan ongelmien tullessa ero päälle, turha edes yrittää ratkaista asiaa muuten
No, nuo ap:n kuvaamat ongelmat on aika isoja ja luulen, että se ero on molemmille paras ratkaisu. Ei mieskään näemmä suhteessa viihdy, kun lapsi ja nainen ei kiinnosta yhtään! Mitä ratkaisua sinä ehdottaisit, kun toinen on ihan hälläväliä ja käyttäytyy aivan mielivaltaisen m*lkusti?
Vierailija kirjoitti:
Mietippä asia uudetaan. Miten se mies olisi enemmän läsnä teidän erotessanne? Sehän tässä on kuitenkin se ongelma. Vai ajattelitko ottaa uuden miehen lennosta lastasi hoitamaan?
En väitä että liittonne olisi kunnossa ja ongelmaton, mutta hakemasi ratkaisu ei ole ratkaisu.
Ei varmasti mitenkään, mutta se jo helpottaa elämää, ettei tarvitse huoltaa ja ruokkia miestä.
Kyllä mies jos oikeasti rakastaisi, niin ajaisi firmansa konkurssiin ja jäisi kotiin yhteiskunnan elätiksi ja päästäisi kaikki laskut ulosottoon. Vaimo todennäköisesti haluaisi erota joka tapauksessa kun yksinhuoltajana saisi kelasta ja sossusta enemmän rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Luin nyt vastauksianne, kiitos kaikille.
En usko että eroaminen varsinaisesti auttaisi väsymykseen mutta ainakin minulta olisi yksi taakka harteilta pois. Olen koittanut miettiä kovasti mitä lisäarvoa mies tuo perheeseemme, enkä keksi mitään. Taloudellisesti pärjäisin täysin lähes samalla elintasolla yksinkin. Maksamme kaiken 50/50 ja minulla on säästöjä (jotka oli tarkoitus käyttää sitten kun vanhenpainvapaa loppuu ja jään hoitovapaalle, sekä isä että minä olimme sitä mieltä että lapsi hoitoon vasta lähempänä kahta ikävuotta.)
Mies kiukuttelee kuin uhmaikäinen minulle ja purkaa minuun kaiken työstressin. Eipä tarvitsisi sitä kiukuttelua enää katsella. En miehen elämästä tiedä muuta kuin negatiiviset asiat, ne hän minun niskaani kaataa.
Olen yrittänyt hoitaa parisuhdetta, ostella miehelle pieniä lahjoja lähinnä osoituksena että välitän. Seksiäkin oli, vaikkei minua niin napannut, mutta tiesin että mies halusi.
Nyt olen väsynyt yksin yrittämään pitää hataraa parisuhdetta koossa ja samalla hoitaa yksin vauvan ja kodin.Mies tietää että olen jopa hulluuteen asti siisti ihminen. Olen väsyneenä joutunut luopumaan omista siisteysstandardeista koska en vaan jaksa siivota niin paljon. Siivoukseen mies ei osallistu tietenkään koska työ. Tänäaamuna päätin lopettaa sen miehen jälkien siivoamisen. Kun kahvikuppi jää sinne minne huvittaa, vaatteet kasaan lattialle, kahvinkeittimen ympäristö näyttää lähinnä räjähtäneeltä miehen kahvinkeittelyn jäljiltä kun 1/3 puruista on pitkin pöytiä ja lattioita ja kaikki purkit auki. Kengät on eteisessä kuin pikkulapsen jäljiltä. Enää en siivoa näitä, en vaikka kuinka vituttaisi. Miehen likainen termosmuki on ollut nyt 5 päivää ikkunalaudalla, katsotaan kuinka kauan se on siinä kun minä en sitä tiskiin vie.
Tiedän että kuulostan pikkumaiselta. Mutta koska miehen mielestä lapsenhoidosta minulle maksetaan, niin lapsenhoitoon osuuteni jää, kun lasta 24/7 hoidan. Ei minulle makseta siivoamisesta, ruoanlaitosta, pyykkäämisestä. Oman ja lapsen osuuden hoidan, katsotaan aukeaako miehen silmät. Tuskinpa.
Tuntuu pahalta antaa vauva ventovieraan hoidettavaksi mutta tässä tapauksessa vaihtoehtoja ei taida olla. MLL:n sivuja selaamalla varmaan löydän jonkun luotettavan hoitajan vauvalle esim. Kerran viikossa yhden illan ajaksi 2-3 tunniksi, jotta voin itse vaikka nukkua tai mennä joogaan tai ravintolaan syömään rauhassa. Ihan mitä tahansa, että saisin hetken olla vaan yksin.
Ap
Näitä kuvauksia lukiessa, on pakko kysyä, mitä on oikein tapahtunut miehellesi? Onko hän "aina" käyttäytynyt noin itsekkäästi? Vaikea uskoa, kun olet tähänkin asti hänen kanssaan yhtä pitänyt.
Kyllähän tilanne pahalta näyttää, mutta jos taustalla on tosiaan joku tuo mystinen "muutos", niin ehkä jos mies tajuaa tämän, voi tulla "muutos" myös takaisin parempaan... ehkä...
Sinun pakko istua miehesi kanssa alas ja kertoa miltä sinusta tuntuu... ei se lapsen hoito, vaan miten elämä muuten. Työstressi ja toisen kotonaolo ei ole mikään syy olla korjaamatta omia jälkiään. Ja siivoukseen voi mies osallistua myös vapaa-aikanaan. Siis karkeasti ottaen, jos mies ja sinä olette täyspäivähommissa päivisin, niin iltaisin ja viikonloppuisin kotityöt ja lastenhoito jaetaan tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietippä asia uudetaan. Miten se mies olisi enemmän läsnä teidän erotessanne? Sehän tässä on kuitenkin se ongelma. Vai ajattelitko ottaa uuden miehen lennosta lastasi hoitamaan?
En väitä että liittonne olisi kunnossa ja ongelmaton, mutta hakemasi ratkaisu ei ole ratkaisu.
Apn tilanteessa ero on juurikin ratkaisu. Valtava taakka häviää kun paska mies ei halvenna eikä alista.
Muista muuttaa myös lapsen sukunimi kun eroat.
Alistaja, narsisti, psykopaatti, sosiopaati ja mitä näitä nyt on. Lasten sukunimi kannattaa vaihtaa ja muuttaa vaikka Itävaltaan miestä karkuun. Mahdollisimman suuret elarit ja kannattaa tehdä pari facebook-päivitystä siitä että hän lyö sinua ja lapsia. Miten sitä vielä vois kostaa? No jos saat selville uuden puolison nimen, niin soita ja kerro miten huono mies on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän samanlainen tilanne, ei tosin yhtä paha (koska mies ei sotkenut, vaan siivosi jälkensä eikä onneksi ikinä sanonut mitään niin idioottia kuin että "hoida vauvasi, koska siitähän sinulle maksetaan"). Mutta jouduin hoitamaan yhdessä suunnitellun vauvan yksin, miestä ei melkein koskaan kotona näkynyt kun oli aina töissä (otti lisäkeikkaa paljon), vauva ei antanut minun nukkua kuin tunnin pätkissä eikä päivisin ollenkaan ja maksettiin kaikki puoliksi. Tilanne muuttui, kun aloin puhumaan erosta suoraan, en siis vihaisena vaan rauhallisesti ja vakavasti. Nyt mies osallistuu jo vähän, koko ajan suunta parempaan.
Ap:lle neuvoksi sanoisin, että älä pese miehen pyykkejä ollenkaan, älä laita hänelle ruokaa, älä passaa miestä mitenkään. Keskity vauvaan ja omaan hyvinvointiisi. Ja kerro miehelle, että tilanne on niin vakava, että mietit eroa ja aiot lähteä vauvan kanssa jos meininki ei miehen osalta muutu. Tämä ei ole erolla uhkailua vaan on reilua sanoa miehelle, että mikä tilanne on, ettei lähtösi tule sitten yllätyksenä.
Minulla oli myös mies, joka otti hatkoja esikoisen ollessa pieni, mutta myöhemmin hänelle lapset ovat olleet kaikki kaikessa. Ehkä joillain miehillä naksahtaa päässä jollain selittämättömällä tavalla tässä uudessa tilanteessa. Kokevat olevansa turhia ja silti hannaavat vastaan lapsenhoidossa, näin se meillä meni.
Olisi tietty hyvä, jos ap voisit puhua miehen kanssa siitä, miksi lapsi on hankittu, millaista on, kun lapsi kasvaa ja molemmat aikuiset ovat töissä ja asiat ovat ehkä siten, kuin haaveissa on ajateltu - ja kuinka alku on aina äärimmäisen stressaavaa ja siihen tarvitaan molempien panosta. Ajan ja unen puute ei ratkea rahalla.
Millainen suhde miehelläsi on omiin vanhempiinsa?
En ole AP, mutta asuisimpa Tampereen seudulla