Resilienssi - oletko resilientti ja miten se ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen resilientti. Olen selvinnyt vaikeista asioista, pettämisistä, keskenmenosta, läheisten kuolemista, hirveän stressaavista vaikeista työvuosista ilman vammoja sieluun. Toisaalta minulla on kaikkea, terveet lapset, oma terveys ja hyvä mielenkiintoinen työ. Kestän hyvin stressiä ja kiirettä, jopa siinä määrin että ihmiset luulevat minun polttavan itseni loppuun. Antaa tulla vaan lisää!

Entäs sitten, jos tulis oikeita ongelmia, vaikkapa lapsesi kuolisi ja sairastuisit vakavasti vaikka halvaantuisit, mutta älyäisit vielä, jotain elämästä... Vieläkö resilientti kestäs, ja porskuttasit vaan, onneksi kuolema korjaa sinutkin omahyväinen paskiainen

Sori, aika rajua tekstiä tuo äskeinen multa, en toivo kellekään mitään pahaa, mutta mielestäni ei kannata olla liian ylimielinen oman mielenterveyden kehumisessa, koska vaikka mitä voi sattua

onko mulla oikeita ongelmia?

Isä ampu i haulikolla itsensä?

Äiti piti nälässä ja löi?

Idioo tit haukkuu täällä empatia kyvyttömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen resilientti. Olen selvinnyt vaikeista asioista, pettämisistä, keskenmenosta, läheisten kuolemista, hirveän stressaavista vaikeista työvuosista ilman vammoja sieluun. Toisaalta minulla on kaikkea, terveet lapset, oma terveys ja hyvä mielenkiintoinen työ. Kestän hyvin stressiä ja kiirettä, jopa siinä määrin että ihmiset luulevat minun polttavan itseni loppuun. Antaa tulla vaan lisää!

Entäs sitten, jos tulis oikeita ongelmia, vaikkapa lapsesi kuolisi ja sairastuisit vakavasti vaikka halvaantuisit, mutta älyäisit vielä, jotain elämästä... Vieläkö resilientti kestäs, ja porskuttasit vaan, onneksi kuolema korjaa sinutkin omahyväinen paskiainen

Sori, aika rajua tekstiä tuo äskeinen multa, en toivo kellekään mitään pahaa, mutta mielestäni ei kannata olla liian ylimielinen oman mielenterveyden kehumisessa, koska vaikka mitä voi sattua

onko mulla oikeita ongelmia?

Isä ampu i haulikolla itsensä?

Äiti piti nälässä ja löi?

Idioo tit haukkuu täällä empatia kyvyttömäksi?

Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen resilientti. Olen selvinnyt vaikeista asioista, pettämisistä, keskenmenosta, läheisten kuolemista, hirveän stressaavista vaikeista työvuosista ilman vammoja sieluun. Toisaalta minulla on kaikkea, terveet lapset, oma terveys ja hyvä mielenkiintoinen työ. Kestän hyvin stressiä ja kiirettä, jopa siinä määrin että ihmiset luulevat minun polttavan itseni loppuun. Antaa tulla vaan lisää!

Entäs sitten, jos tulis oikeita ongelmia, vaikkapa lapsesi kuolisi ja sairastuisit vakavasti vaikka halvaantuisit, mutta älyäisit vielä, jotain elämästä... Vieläkö resilientti kestäs, ja porskuttasit vaan, onneksi kuolema korjaa sinutkin omahyväinen paskiainen

Sori, aika rajua tekstiä tuo äskeinen multa, en toivo kellekään mitään pahaa, mutta mielestäni ei kannata olla liian ylimielinen oman mielenterveyden kehumisessa, koska vaikka mitä voi sattua

onko mulla oikeita ongelmia?

Isä ampu i haulikolla itsensä?

Äiti piti nälässä ja löi?

Idioo tit haukkuu täällä empatia kyvyttömäksi?

Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Oi ihanat palstalaiset.

Isäni lensi taivaaseen (vaikka oli ateisti)

Äitini projosoi pahan olonsa minuun ja toi kotiimme rakastajan 2 viikkoa hautajaisten jälkeen

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Anteeksi

Hyi, miten voikaan pitää egoaan nuin jumalattoman voittamattomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen resilientti. Olen selvinnyt vaikeista asioista, pettämisistä, keskenmenosta, läheisten kuolemista, hirveän stressaavista vaikeista työvuosista ilman vammoja sieluun. Toisaalta minulla on kaikkea, terveet lapset, oma terveys ja hyvä mielenkiintoinen työ. Kestän hyvin stressiä ja kiirettä, jopa siinä määrin että ihmiset luulevat minun polttavan itseni loppuun. Antaa tulla vaan lisää!

Entäs sitten, jos tulis oikeita ongelmia, vaikkapa lapsesi kuolisi ja sairastuisit vakavasti vaikka halvaantuisit, mutta älyäisit vielä, jotain elämästä... Vieläkö resilientti kestäs, ja porskuttasit vaan, onneksi kuolema korjaa sinutkin omahyväinen paskiainen

Sori, aika rajua tekstiä tuo äskeinen multa, en toivo kellekään mitään pahaa, mutta mielestäni ei kannata olla liian ylimielinen oman mielenterveyden kehumisessa, koska vaikka mitä voi sattua

onko mulla oikeita ongelmia?

Isä ampu i haulikolla itsensä?

Äiti piti nälässä ja löi?

Idioo tit haukkuu täällä empatia kyvyttömäksi?

Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Oi ihanat palstalaiset.

Isäni lensi taivaaseen (vaikka oli ateisti)

Äitini projosoi pahan olonsa minuun ja toi kotiimme rakastajan 2 viikkoa hautajaisten jälkeen

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Anteeksi

Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näin käsitteen ensimmäistä kertaa vuosia sitten, tajusin sen kuvaavan minua hyvin. Olen kasvanut turvattomassa moniongelmaisessa perheessä ja minulla on lastensuojelutausta vanhempieni vuoksi, mutta minusta on tullut aivan normaali yhteiskunnan jäsen, enkä koe traumatisoituneeni juurikaan. Sisarukseni sen sijaan eivät oikein ole päässeet elämässä eteenpäin, ja tuntuu, että he tarvitsisivat ammattiapua lapsuuden tapahtumista yli pääsemiseksi.

Huomaan resilienssin myös siinä, että myöhemmin elämässä kohtaamani vastoinkäymiset eivät juuri ole vaikuttaneet minuun. Minulla on ollut vaikeita parisuhdekokemuksia ja kuormittava eroprosessi niin kuin monella muullakin, mutta kun vertaan toipumistani ystävieni ja kollegoideni vastaaviin prosesseihin, näkisin selvinneeni keskimääräistä paremmin. Jotkut puhuvat katkerana eksistään vielä kymmenen vuotta eron jälkeen, minulla toipuminen kesti puolisen vuotta, enkä ole sen jälkeen oikein edes ajatellut asiaa.

Luotan täysin kykyyni selvitä vastoinkäymisistä. Koen harvoin ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta tai tarvetta syytellä kokemuksiani vastoinkäymisistäni. Menneet kokemukset nousevat mieleeni harvoin. Jos minulta kysytään tai jokin kokemus tulee luontevasti puheeksi, puhun kyllä avoimesti, mutta en omasta puolestani tunne tarvetta prosessoida menneitä tapahtumia sen jälkeen, kun ne on saatu päätökseen.

Minkä asioide koet vahvistaneen sinua elämäsi aikana? Mikä kaikki on ollut hyvin? Mistä olet saanut voimavaroja?

Näkisin, että kyse on omista sisäisistä voimavaroistani ja myös persoonasta. Olen luonteeltani sitkeä ja optimistinen. Ponnistelemalla olen myös saavuttanut asioita, joita olen tavoitellut. Olen saanut kaikki koulutuspaikat (lukio ja yliopisto) ja lähes kaikki työt, joihin olen hakenut. Opiskelu- ja työelämässä olen pärjännyt hyvin ja saanut paljon tunnustusta ja onnistumisen kokemuksia. Koen, että voin tehdä uraani koskevia valintoja itsenäisesti ja että minulle on paljon mahdollisuuksia avoinna. Työni on merkittävä osa identiteettiäni.

Minulla on hyviä ihmissuhteita. Välit sisaruksiini ovat läheiset, vaikka kannankin huolta heidän pärjäämisestään, ja on myös muita sukulaisia, joiden koen tukeneen minua. Vanhempien kanssa en ole väleissä. Minulla on pitkiä ja syviä ystävyyssuhteita, hyvä parisuhde ja miellyttävä työilmapiiri. Osasta kollegoitakin on tullut vuosien varrella läheisiä.

Koska vanhemmiltani ei ole tullut painostusta mihinkään suuntaan, olen voinut tehdä elämässäni sellaisia valintoja kuin itse haluan. Olen muuttanut jo vuosia sitten kaupunkiin, jossa haluan asua välimatkasta sukulaisiin huolimatta. Minulla ei myöskään ole lapsia, enkä sellaisia haluakaan. Tähän voi vaikuttaa se, ettei minulla ole omakohtaisia kokemuksia onnellisesta lapsiperhe-elämästä. Elämäni on kuitenkin hyvin merkityksellistä ja tunnen itseni onnelliseksi.

Nuo ovat hyviä ominaisuuksia. Olitko lapsena joissain asioissa poikkeuksellisen lahjakas? Saitko esimerkiksi koulusta hyvää palautetta ja kannustusta? Oliko sinulla jotain turvallisia aikuisia lähelläsi?

Kyllä, olin lapsena koulussa hyvin lahjakas. Huomasin tämän heti, kun koulu alkoi, ja opettajat tukivat ja kannustivat minua. En ole ollut päiväkodissa enkä esikoulussa, eikä meillä kotona ollut oikein mitään leluja tai edes kyniä ja piirustuspaperia eivätkä vanhemmat tehneet meidän lasten kanssa mitään. Oli ihanaa päästä kouluun, jossa sai lukea, kirjoittaa, laskea ja piirtää - oppia koko ajan uutta. Lapsethan ovat luonnostaan tiedonhaluisia, mutta tähän tarpeeseen ei kotona vastattu mitenkään. Tajusin jo ensimmäisenä kouluvuotenani, että koulutus on keinoni päästä pois perheeni vaikutuspiiristä. Muistan, että oikeasti ajattelin näin jo kuusi-seitsemänvuotiaana.

Olin tajunnut olevani jotenkin "erilainen" perheessäni viisivuotiaana. Muistan hetken elävästi. Isä oli kotona meidän lasten kanssa äidin ollessa muualla, ja jostain hänen kommentistaan tajusin yhtäkkiä, että isäni on keskimääräistä aikuista tyhmempi ja kapeakatseisempi, että minulla, viisivuotiaalla lapsella on paremmin perusteltu näkemys aiheesta, josta isäni esitti kommenttinsa. Näitä tilanteita tuli sittemmin tietysti koko ajan lisää.

Olisin voinut kirjoittaa aivan samoin.

Jo ihan ekaluokilla ymmärsin koulussa, että minulla on lahjakkuutta, ja sillä ja ahkeralla opiskelulla pääsen pois sieltä missä elän. Lähiö, kouluttamattomat, alkoholistivanhemmat, ei rakkautta tai huolenpitoa.

Jokainen hyvä todistus ja stipendi vahvisti itsetuntoani, ja uskoa siihen, että minä en ole sama kuin taustani, ja että minulla on keinot määritellä kuka olen, ja tavoittaa haluamani.

Koska lähtökohta oli nolla, jokainen vähäinenkin onnistuminen jäi mieleeni voittona. Ehkä joku paremmista lähtökohdista tullut koki saman saavutuksen epäonnistumisena, koska hänen rimansa oli niin paljon korkeammalla.

Koin voittona, kun pääsin ylioppilaaksi ja pääsin opiskelemaan. Koin suurena henkilökohtaisena saavutuksena, kun valmistuin, kun sain ensimmäisen vakituisen työni, kun pystyin ostamaan ensimmäisen, hyvin remonttikuntoisen asuntoni.

Koen joka kerta onnistumista, kun voin olla lapsen vanhempainillassa, siistinä ja kunniallisena ja työssäkäyvänä ja selvin päin.

Koen aina ylpeyttä siitä, että lapsi voi tuoda kavereitaan kotiin, ja meillä on lämmintä ja nättiä, ja voin tarjota välipalan.

Aina ylpeänä tarjoudun antamaan kyytiä hänelle ja kavereilleen harrastuksiin, koska minulla on varaa pitää autoa jolla uskaltaa lähteä pidemmällekin matkalle.

Koen onnistumista myös siitä, että erosin lapsen isästä, kun hänestä alkoi tulla alkoholisti.

Epäonnistuin puolison valinnassa, mutta korjasin asiaa sen verran kuin pystyin.

Ja koen suurta ja helpottavaa onnistumista siitä, että olen vieläkin hengissä ja pidän lapsestani edelleen hyvää huolta, sen iän yli missä itse jäin orvoksi heidän alkoholismin takia. Tämä oli minulle salainen pelko, että lapseni jäisi orvoksi nuorena.

Minulta menee nyt yritys alta 50 vuotiaana..

tzemppaas mua vähän

vai oonko liian vähä älyinen?

Ohiksena, voisithan avata tästä oman ketjun niin varmaan olisi palstalla muita saman kokeneita

Ohiksena voisit pitää pääsi kiinni

Empatiakyvyttömyys viittaa huonoon resilienssiin. Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Sitä helpottaa kun sinä et määrää minua.

Muille nätisti puhuminen ei vie elämässä eteenpäin.

Tarviiko trumpin puhua nätisti?

Heikot pikku homppelit puhuu nätisti

Oletko h.omo?

Oi ihanat palstalaiset.

Isäni lensi taivaaseen (vaikka oli ateisti)

Äitini projosoi pahan olonsa minuun ja toi kotiimme rakastajan 2 viikkoa hautajaisten jälkeen

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Anteeksi

olen h.omo ja puhun nätisti ihmisille

käytän hametta ja mulla on iso pippeli

Onko resiliinillä ihmisellä positiivisia ihmissuhteita?

Eikö hengissä olemista lasketa?

Pitääkö olla empaattinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen resilientti. Olen selvinnyt vaikeista asioista, pettämisistä, keskenmenosta, läheisten kuolemista, hirveän stressaavista vaikeista työvuosista ilman vammoja sieluun. Toisaalta minulla on kaikkea, terveet lapset, oma terveys ja hyvä mielenkiintoinen työ. Kestän hyvin stressiä ja kiirettä, jopa siinä määrin että ihmiset luulevat minun polttavan itseni loppuun. Antaa tulla vaan lisää!

Entäs sitten, jos tulis oikeita ongelmia, vaikkapa lapsesi kuolisi ja sairastuisit vakavasti vaikka halvaantuisit, mutta älyäisit vielä, jotain elämästä... Vieläkö resilientti kestäs, ja porskuttasit vaan, onneksi kuolema korjaa sinutkin omahyväinen paskiainen

Sori, aika rajua tekstiä tuo äskeinen multa, en toivo kellekään mitään pahaa, mutta mielestäni ei kannata olla liian ylimielinen oman mielenterveyden kehumisessa, koska vaikka mitä voi sattua

onko mulla oikeita ongelmia?

Isä ampu i haulikolla itsensä?

Äiti piti nälässä ja löi?

Idioo tit haukkuu täällä empatia kyvyttömäksi?

Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Oi ihanat palstalaiset.

Isäni lensi taivaaseen (vaikka oli ateisti)

Äitini projosoi pahan olonsa minuun ja toi kotiimme rakastajan 2 viikkoa hautajaisten jälkeen

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Anteeksi

"Lapsia haukutaan köyhiksi

Tunnistavatko tutut? Se pelko jyskytti Lauran takaraivossa, kun perheestä tehtiin ensimmäinen anonyymi avunpyyntö Facebookissa toimivan Autetaan kun voidaan -ryhmän sivuille. Aviomies etenkin vierasti avun pyytämistä tuntemattomilta. Laura halusi kuitenkin uskaltaa, muuten ei selvittäisi.

– Köyhyys hävettää aina, toteaa sairaseläkkeellä oleva Laura."

Toimittaja ei ilmeisesti itse muista enää, kenestä kirjoittaa (tai on keksinyt). Kyllähän sitä on pienituloinen, jos on nuorena joutunut sairauseläkkeelle, kun eläkettä ei ole kertynyt.

Lapsilla ei olisi terveysongelmia, jos söisivät makaroni/jauhelihamössön sijaan suomalaisia edullisia juureksista tehtyä ruokaa ja kausiluonteisesti edullisia hedelmiä, marjoja ym. Raha ei ole siinä esteenä. Toki mt-ongelmat tai muut voivat vaikuttaa, ettei jaksa tehdä ruokaa, jolloin ostetaan eineksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen resilientti. Olen selvinnyt vaikeista asioista, pettämisistä, keskenmenosta, läheisten kuolemista, hirveän stressaavista vaikeista työvuosista ilman vammoja sieluun. Toisaalta minulla on kaikkea, terveet lapset, oma terveys ja hyvä mielenkiintoinen työ. Kestän hyvin stressiä ja kiirettä, jopa siinä määrin että ihmiset luulevat minun polttavan itseni loppuun. Antaa tulla vaan lisää!

Entäs sitten, jos tulis oikeita ongelmia, vaikkapa lapsesi kuolisi ja sairastuisit vakavasti vaikka halvaantuisit, mutta älyäisit vielä, jotain elämästä... Vieläkö resilientti kestäs, ja porskuttasit vaan, onneksi kuolema korjaa sinutkin omahyväinen paskiainen

Sori, aika rajua tekstiä tuo äskeinen multa, en toivo kellekään mitään pahaa, mutta mielestäni ei kannata olla liian ylimielinen oman mielenterveyden kehumisessa, koska vaikka mitä voi sattua

onko mulla oikeita ongelmia?

Isä ampu i haulikolla itsensä?

Äiti piti nälässä ja löi?

Idioo tit haukkuu täällä empatia kyvyttömäksi?

Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Oi ihanat palstalaiset.

Isäni lensi taivaaseen (vaikka oli ateisti)

Äitini projosoi pahan olonsa minuun ja toi kotiimme rakastajan 2 viikkoa hautajaisten jälkeen

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Anteeksi

"Lapsia haukutaan köyhiksi

Tunnistavatko tutut? Se pelko jyskytti Lauran takaraivossa, kun perheestä tehtiin ensimmäinen anonyymi avunpyyntö Facebookissa toimivan Autetaan kun voidaan -ryhmän sivuille. Aviomies etenkin vierasti avun pyytämistä tuntemattomilta. Laura halusi kuitenkin uskaltaa, muuten ei selvittäisi.

– Köyhyys hävettää aina, toteaa sairaseläkkeellä oleva Laura."

Toimittaja ei ilmeisesti itse muista enää, kenestä kirjoittaa (tai on keksinyt). Kyllähän sitä on pienituloinen, jos on nuorena joutunut sairauseläkkeelle, kun eläkettä ei ole kertynyt.

Lapsilla ei olisi terveysongelmia, jos söisivät makaroni/jauhelihamössön sijaan suomalaisia edullisia juureksista tehtyä ruokaa ja kausiluonteisesti edullisia hedelmiä, marjoja ym. Raha ei ole siinä esteenä. Toki mt-ongelmat tai muut voivat vaikuttaa, ettei jaksa tehdä ruokaa, jolloin ostetaan eineksiä.

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

lapset metsään marjastamaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen resilientti. Olen selvinnyt vaikeista asioista, pettämisistä, keskenmenosta, läheisten kuolemista, hirveän stressaavista vaikeista työvuosista ilman vammoja sieluun. Toisaalta minulla on kaikkea, terveet lapset, oma terveys ja hyvä mielenkiintoinen työ. Kestän hyvin stressiä ja kiirettä, jopa siinä määrin että ihmiset luulevat minun polttavan itseni loppuun. Antaa tulla vaan lisää!

Entäs sitten, jos tulis oikeita ongelmia, vaikkapa lapsesi kuolisi ja sairastuisit vakavasti vaikka halvaantuisit, mutta älyäisit vielä, jotain elämästä... Vieläkö resilientti kestäs, ja porskuttasit vaan, onneksi kuolema korjaa sinutkin omahyväinen paskiainen

Sori, aika rajua tekstiä tuo äskeinen multa, en toivo kellekään mitään pahaa, mutta mielestäni ei kannata olla liian ylimielinen oman mielenterveyden kehumisessa, koska vaikka mitä voi sattua

onko mulla oikeita ongelmia?

Isä ampu i haulikolla itsensä?

Äiti piti nälässä ja löi?

Idioo tit haukkuu täällä empatia kyvyttömäksi?

Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Oi ihanat palstalaiset.

Isäni lensi taivaaseen (vaikka oli ateisti)

Äitini projosoi pahan olonsa minuun ja toi kotiimme rakastajan 2 viikkoa hautajaisten jälkeen

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Anteeksi

"Lapsia haukutaan köyhiksi

Tunnistavatko tutut? Se pelko jyskytti Lauran takaraivossa, kun perheestä tehtiin ensimmäinen anonyymi avunpyyntö Facebookissa toimivan Autetaan kun voidaan -ryhmän sivuille. Aviomies etenkin vierasti avun pyytämistä tuntemattomilta. Laura halusi kuitenkin uskaltaa, muuten ei selvittäisi.

– Köyhyys hävettää aina, toteaa sairaseläkkeellä oleva Laura."

Toimittaja ei ilmeisesti itse muista enää, kenestä kirjoittaa (tai on keksinyt). Kyllähän sitä on pienituloinen, jos on nuorena joutunut sairauseläkkeelle, kun eläkettä ei ole kertynyt.

Lapsilla ei olisi terveysongelmia, jos söisivät makaroni/jauhelihamössön sijaan suomalaisia edullisia juureksista tehtyä ruokaa ja kausiluonteisesti edullisia hedelmiä, marjoja ym. Raha ei ole siinä esteenä. Toki mt-ongelmat tai muut voivat vaikuttaa, ettei jaksa tehdä ruokaa, jolloin ostetaan eineksiä.

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Kiitä äitiäsi, mustikat on superfoodia!

Vierailija kirjoitti:

lapset metsään marjastamaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen resilientti. Olen selvinnyt vaikeista asioista, pettämisistä, keskenmenosta, läheisten kuolemista, hirveän stressaavista vaikeista työvuosista ilman vammoja sieluun. Toisaalta minulla on kaikkea, terveet lapset, oma terveys ja hyvä mielenkiintoinen työ. Kestän hyvin stressiä ja kiirettä, jopa siinä määrin että ihmiset luulevat minun polttavan itseni loppuun. Antaa tulla vaan lisää!

Entäs sitten, jos tulis oikeita ongelmia, vaikkapa lapsesi kuolisi ja sairastuisit vakavasti vaikka halvaantuisit, mutta älyäisit vielä, jotain elämästä... Vieläkö resilientti kestäs, ja porskuttasit vaan, onneksi kuolema korjaa sinutkin omahyväinen paskiainen

Sori, aika rajua tekstiä tuo äskeinen multa, en toivo kellekään mitään pahaa, mutta mielestäni ei kannata olla liian ylimielinen oman mielenterveyden kehumisessa, koska vaikka mitä voi sattua

onko mulla oikeita ongelmia?

Isä ampu i haulikolla itsensä?

Äiti piti nälässä ja löi?

Idioo tit haukkuu täällä empatia kyvyttömäksi?

Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Oi ihanat palstalaiset.

Isäni lensi taivaaseen (vaikka oli ateisti)

Äitini projosoi pahan olonsa minuun ja toi kotiimme rakastajan 2 viikkoa hautajaisten jälkeen

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Anteeksi

"Lapsia haukutaan köyhiksi

Tunnistavatko tutut? Se pelko jyskytti Lauran takaraivossa, kun perheestä tehtiin ensimmäinen anonyymi avunpyyntö Facebookissa toimivan Autetaan kun voidaan -ryhmän sivuille. Aviomies etenkin vierasti avun pyytämistä tuntemattomilta. Laura halusi kuitenkin uskaltaa, muuten ei selvittäisi.

– Köyhyys hävettää aina, toteaa sairaseläkkeellä oleva Laura."

Toimittaja ei ilmeisesti itse muista enää, kenestä kirjoittaa (tai on keksinyt). Kyllähän sitä on pienituloinen, jos on nuorena joutunut sairauseläkkeelle, kun eläkettä ei ole kertynyt.

Lapsilla ei olisi terveysongelmia, jos söisivät makaroni/jauhelihamössön sijaan suomalaisia edullisia juureksista tehtyä ruokaa ja kausiluonteisesti edullisia hedelmiä, marjoja ym. Raha ei ole siinä esteenä. Toki mt-ongelmat tai muut voivat vaikuttaa, ettei jaksa tehdä ruokaa, jolloin ostetaan eineksiä.

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Kiitä äitiäsi, mustikat on superfoodia!

Lapsilla ei olisi terveysongelmia, jos söisivät makaroni/jauhelihamössön sijaan suomalaisia edullisia juureksista tehtyä ruokaa ja kausiluonteisesti edullisia hedelmiä, marjoja ym. Raha ei ole siinä esteenä. Toki mt-ongelmat tai muut voivat vaikuttaa, ettei jaksa tehdä ruokaa, jolloin ostetaan eineksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapset metsään marjastamaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen resilientti. Olen selvinnyt vaikeista asioista, pettämisistä, keskenmenosta, läheisten kuolemista, hirveän stressaavista vaikeista työvuosista ilman vammoja sieluun. Toisaalta minulla on kaikkea, terveet lapset, oma terveys ja hyvä mielenkiintoinen työ. Kestän hyvin stressiä ja kiirettä, jopa siinä määrin että ihmiset luulevat minun polttavan itseni loppuun. Antaa tulla vaan lisää!

Entäs sitten, jos tulis oikeita ongelmia, vaikkapa lapsesi kuolisi ja sairastuisit vakavasti vaikka halvaantuisit, mutta älyäisit vielä, jotain elämästä... Vieläkö resilientti kestäs, ja porskuttasit vaan, onneksi kuolema korjaa sinutkin omahyväinen paskiainen

Sori, aika rajua tekstiä tuo äskeinen multa, en toivo kellekään mitään pahaa, mutta mielestäni ei kannata olla liian ylimielinen oman mielenterveyden kehumisessa, koska vaikka mitä voi sattua

onko mulla oikeita ongelmia?

Isä ampu i haulikolla itsensä?

Äiti piti nälässä ja löi?

Idioo tit haukkuu täällä empatia kyvyttömäksi?

Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Oi ihanat palstalaiset.

Isäni lensi taivaaseen (vaikka oli ateisti)

Äitini projosoi pahan olonsa minuun ja toi kotiimme rakastajan 2 viikkoa hautajaisten jälkeen

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Anteeksi

"Lapsia haukutaan köyhiksi

Tunnistavatko tutut? Se pelko jyskytti Lauran takaraivossa, kun perheestä tehtiin ensimmäinen anonyymi avunpyyntö Facebookissa toimivan Autetaan kun voidaan -ryhmän sivuille. Aviomies etenkin vierasti avun pyytämistä tuntemattomilta. Laura halusi kuitenkin uskaltaa, muuten ei selvittäisi.

– Köyhyys hävettää aina, toteaa sairaseläkkeellä oleva Laura."

Toimittaja ei ilmeisesti itse muista enää, kenestä kirjoittaa (tai on keksinyt). Kyllähän sitä on pienituloinen, jos on nuorena joutunut sairauseläkkeelle, kun eläkettä ei ole kertynyt.

Lapsilla ei olisi terveysongelmia, jos söisivät makaroni/jauhelihamössön sijaan suomalaisia edullisia juureksista tehtyä ruokaa ja kausiluonteisesti edullisia hedelmiä, marjoja ym. Raha ei ole siinä esteenä. Toki mt-ongelmat tai muut voivat vaikuttaa, ettei jaksa tehdä ruokaa, jolloin ostetaan eineksiä.

Olin kivikautisella dietiillä (söin jäätyneitä mustikoita)

Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä

Kiitä äitiäsi, mustikat on superfoodia!

Lapsilla ei olisi terveysongelmia, jos söisivät makaroni/jauhelihamössön sijaan suomalaisia edullisia juureksista tehtyä ruokaa ja kausiluonteisesti edullisia hedelmiä, marjoja ym. Raha ei ole siinä esteenä. Toki mt-ongelmat tai muut voivat vaikuttaa, ettei jaksa tehdä ruokaa, jolloin ostetaan eineksiä.

Pitäis järjestää pakastimet köyhille ja bussikuljetus metsään

Sais lapset terveellistä ruokaa ja äiti voisi ostaa pakastimeen niitä -60% tuotteita:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla.  jolla ketjussa on masennusta ja paniikkia yhä, pyrkimys elämän rakentamiseen vai syytätkö muita? Oletko katkera muille? 

Miten näet noiden asioiden sulkevan toisensa pois? Tiedätkö miten traumatisoitunut mieli toimii? Osissa. Ihmisellä on normaali toiminnallinen puoli ja traumapuoli, jotka vaihtelevat.

Kiitos, tuo selittää asiaa. Pahoitteluni. 

Mulla on ollut kurja lapsuus, koulukiusausta, yksinäisyyttä, olen kokenut seksuaalista väkivaltaa, työpaikkakiusaamista, huonoja ihnissuhteita ja tiea mitä. Pitkälti yli kolmekymppiseksi pukeuduin uhrin viittaan ja väitin etten vois selvitä 'kun en ikinä ole edes saanut mistään tukea'. Juoksin terapiassa valittamassa mutta vasta kun aloin opetella täälläkin mainittuja resilienttejä toimintamalleja elämä alkoi muuttua paremmaksi, alkoi myös tapahtua parempia asioita ja elämääni tuli parempia ihmisiä.

Katkeruus ei ja muisen syyttely ei auta, mulla on varaa sanoa niin kun olen sen itse nähnyt - ja myös muutoksen

Ilmeisesti et kuitenkaan kärsinyt traumatakautumista tai persoonallisuuden jakautumisesta?

Laitan tähän lainauksen Disso ry:n sivuilta ja totean että onneksi en enää ole se painajainen minkä läpi elin konkreettisesti ja lisäksi oman pääni sisällä. On myös ihmisiä ketkä ovat selvinneet vielä paljon pahemmistakin asioista ja asioiden kasaantumisesta hyvään elämään.

"Kehitämme Disso ry:ssä myös erilaisia vertaistuen foorumeja, joissa elämän vaikeat kokemukset saisivat muuttua selviytymistarinoiksi, voitoiksi ja voimaantumisiksi. Elämän perustuksia ja luottamusta ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa rakentaa uudelleen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla.  jolla ketjussa on masennusta ja paniikkia yhä, pyrkimys elämän rakentamiseen vai syytätkö muita? Oletko katkera muille? 

Miten näet noiden asioiden sulkevan toisensa pois? Tiedätkö miten traumatisoitunut mieli toimii? Osissa. Ihmisellä on normaali toiminnallinen puoli ja traumapuoli, jotka vaihtelevat.

Kiitos, tuo selittää asiaa. Pahoitteluni. 

Mulla on ollut kurja lapsuus, koulukiusausta, yksinäisyyttä, olen kokenut seksuaalista väkivaltaa, työpaikkakiusaamista, huonoja ihnissuhteita ja tiea mitä. Pitkälti yli kolmekymppiseksi pukeuduin uhrin viittaan ja väitin etten vois selvitä 'kun en ikinä ole edes saanut mistään tukea'. Juoksin terapiassa valittamassa mutta vasta kun aloin opetella täälläkin mainittuja resilienttejä toimintamalleja elämä alkoi muuttua paremmaksi, alkoi myös tapahtua parempia asioita ja elämääni tuli parempia ihmisiä.

Katkeruus ei ja muisen syyttely ei auta, mulla on varaa sanoa niin kun olen sen itse nähnyt - ja myös muutoksen

Ilmeisesti et kuitenkaan kärsinyt traumatakautumista tai persoonallisuuden jakautumisesta?

Laitan tähän lainauksen Disso ry:n sivuilta ja totean että onneksi en enää ole se painajainen minkä läpi elin konkreettisesti ja lisäksi oman pääni sisällä. On myös ihmisiä ketkä ovat selvinneet vielä paljon pahemmistakin asioista ja asioiden kasaantumisesta hyvään elämään.

"Kehitämme Disso ry:ssä myös erilaisia vertaistuen foorumeja, joissa elämän vaikeat kokemukset saisivat muuttua selviytymistarinoiksi, voitoiksi ja voimaantumisiksi. Elämän perustuksia ja luottamusta ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa rakentaa uudelleen."

Millaiseksi näet terapian roolin tässä prosessissa? Saitko sieltä voimavaroja?

Kaikki köyhät bussilla riihimäelle:)

Siellä on halvempaa

Vierailija kirjoitti:

Onko resiliinillä ihmisellä positiivisia ihmissuhteita?

Eikö hengissä olemista lasketa?

Pitääkö olla empaattinen?

Kyllä resitentin pitää ola kiltti nöyrä ja empaattinen

Sauli suomen resitentti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla.  jolla ketjussa on masennusta ja paniikkia yhä, pyrkimys elämän rakentamiseen vai syytätkö muita? Oletko katkera muille? 

Miten näet noiden asioiden sulkevan toisensa pois? Tiedätkö miten traumatisoitunut mieli toimii? Osissa. Ihmisellä on normaali toiminnallinen puoli ja traumapuoli, jotka vaihtelevat.

Kiitos, tuo selittää asiaa. Pahoitteluni. 

Mulla on ollut kurja lapsuus, koulukiusausta, yksinäisyyttä, olen kokenut seksuaalista väkivaltaa, työpaikkakiusaamista, huonoja ihnissuhteita ja tiea mitä. Pitkälti yli kolmekymppiseksi pukeuduin uhrin viittaan ja väitin etten vois selvitä 'kun en ikinä ole edes saanut mistään tukea'. Juoksin terapiassa valittamassa mutta vasta kun aloin opetella täälläkin mainittuja resilienttejä toimintamalleja elämä alkoi muuttua paremmaksi, alkoi myös tapahtua parempia asioita ja elämääni tuli parempia ihmisiä.

Katkeruus ei ja muisen syyttely ei auta, mulla on varaa sanoa niin kun olen sen itse nähnyt - ja myös muutoksen

Ilmeisesti et kuitenkaan kärsinyt traumatakautumista tai persoonallisuuden jakautumisesta?

Laitan tähän lainauksen Disso ry:n sivuilta ja totean että onneksi en enää ole se painajainen minkä läpi elin konkreettisesti ja lisäksi oman pääni sisällä. On myös ihmisiä ketkä ovat selvinneet vielä paljon pahemmistakin asioista ja asioiden kasaantumisesta hyvään elämään.

"Kehitämme Disso ry:ssä myös erilaisia vertaistuen foorumeja, joissa elämän vaikeat kokemukset saisivat muuttua selviytymistarinoiksi, voitoiksi ja voimaantumisiksi. Elämän perustuksia ja luottamusta ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa rakentaa uudelleen."

Millaiseksi näet terapian roolin tässä prosessissa? Saitko sieltä voimavaroja?

Niin mutta oletko positiivinen, kiltti ja empaattinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla.  jolla ketjussa on masennusta ja paniikkia yhä, pyrkimys elämän rakentamiseen vai syytätkö muita? Oletko katkera muille? 

Miten näet noiden asioiden sulkevan toisensa pois? Tiedätkö miten traumatisoitunut mieli toimii? Osissa. Ihmisellä on normaali toiminnallinen puoli ja traumapuoli, jotka vaihtelevat.

Kiitos, tuo selittää asiaa. Pahoitteluni. 

Mulla on ollut kurja lapsuus, koulukiusausta, yksinäisyyttä, olen kokenut seksuaalista väkivaltaa, työpaikkakiusaamista, huonoja ihnissuhteita ja tiea mitä. Pitkälti yli kolmekymppiseksi pukeuduin uhrin viittaan ja väitin etten vois selvitä 'kun en ikinä ole edes saanut mistään tukea'. Juoksin terapiassa valittamassa mutta vasta kun aloin opetella täälläkin mainittuja resilienttejä toimintamalleja elämä alkoi muuttua paremmaksi, alkoi myös tapahtua parempia asioita ja elämääni tuli parempia ihmisiä.

Katkeruus ei ja muisen syyttely ei auta, mulla on varaa sanoa niin kun olen sen itse nähnyt - ja myös muutoksen

Ilmeisesti et kuitenkaan kärsinyt traumatakautumista tai persoonallisuuden jakautumisesta?

Laitan tähän lainauksen Disso ry:n sivuilta ja totean että onneksi en enää ole se painajainen minkä läpi elin konkreettisesti ja lisäksi oman pääni sisällä. On myös ihmisiä ketkä ovat selvinneet vielä paljon pahemmistakin asioista ja asioiden kasaantumisesta hyvään elämään.

"Kehitämme Disso ry:ssä myös erilaisia vertaistuen foorumeja, joissa elämän vaikeat kokemukset saisivat muuttua selviytymistarinoiksi, voitoiksi ja voimaantumisiksi. Elämän perustuksia ja luottamusta ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa rakentaa uudelleen."

Empatiakyvyttömyys viittaa huonoon resilienssiin. Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Olen selvinnyt erittäin väkivaltaisesta lapsuudesta ja hyväksikäytöstä. Minut heitettiin ulos lapsuudenkodistani kuusitoistavuotiaana. Selvisin irti nuoruuden pikavippikierteestä, opiskelin ammatin. Menin naimisiin, aviomieheni kuoli yllättäen. Toisen parisuhteen aikana sairastuin rintasyöpään. Elämänhistoriaan kuuluu myös lukuisat keskenmenot lasta yrittäessä.

Nykyisin normaali työssäkäyvä äiti ja vaimo. Kävin pari vuotta terapiaa, ihan hyvä kokemus, siellä terapeutti sanoi, että olen jo käsitellyt asiat aiemmin. Hän oli oikeassa. Olen puhunut avoimesti taustastani, en salaa asioita. Välillä traumat aktivoituu, mutta tiedän jo miten toimia niissä tilanteissa.

En ole antanut anteeksi, ei hyväksikäyttöä tarvitse antaa, mutta olen sinut historiani kanssa. En tunne vihaa tai kostonhimoa. En ole ollut vuosikymmeniin väleissä vanhempien i kanssa ja kun äiti kuoli, en tuntenut mitään, hän oli käytännössä vieras ihminen minulle.

Se että olet "normaali työssäkäyvä äiti ja vaimo, ei kyllä vielä kerro mitään resilienssistä.

Vertaan tässä itseäni sisaruksiini. Toinen teki itsemurhan, toinen lääkitsee itseään alkoholilla. Heihin nähden olen selviytyjä.