Lue keskustelun säännöt.
Resilienssi - oletko resilientti ja miten se ilmenee?
Toivutko vaikeista kokemuksista?
Ylen aamu-tv:ssä haastateltavana psykologi Soili Poijula, aiheena myös viime aikojen sek s rikokset.
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla. jolla ketjussa on masennusta ja paniikkia yhä, pyrkimys elämän rakentamiseen vai syytätkö muita? Oletko katkera muille?
Miten näet noiden asioiden sulkevan toisensa pois? Tiedätkö miten traumatisoitunut mieli toimii? Osissa. Ihmisellä on normaali toiminnallinen puoli ja traumapuoli, jotka vaihtelevat.
Kiitos, tuo selittää asiaa. Pahoitteluni.
Mulla on ollut kurja lapsuus, koulukiusausta, yksinäisyyttä, olen kokenut seksuaalista väkivaltaa, työpaikkakiusaamista, huonoja ihnissuhteita ja tiea mitä. Pitkälti yli kolmekymppiseksi pukeuduin uhrin viittaan ja väitin etten vois selvitä 'kun en ikinä ole edes saanut mistään tukea'. Juoksin terapiassa valittamassa mutta vasta kun aloin opetella täälläkin mainittuja resilienttejä toimintamalleja elämä alkoi muuttua paremmaksi, alkoi myös tapahtua parempia asioita ja elämääni tuli parempia ihmisiä.
Katkeruus ei ja muisen syyttely ei auta, mulla on varaa sanoa niin kun olen sen itse nähnyt - ja myös muutoksen
Ilmeisesti et kuitenkaan kärsinyt traumatakautumista tai persoonallisuuden jakautumisesta?
Laitan tähän lainauksen Disso ry:n sivuilta ja totean että onneksi en enää ole se painajainen minkä läpi elin konkreettisesti ja lisäksi oman pääni sisällä. On myös ihmisiä ketkä ovat selvinneet vielä paljon pahemmistakin asioista ja asioiden kasaantumisesta hyvään elämään.
"Kehitämme Disso ry:ssä myös erilaisia vertaistuen foorumeja, joissa elämän vaikeat kokemukset saisivat muuttua selviytymistarinoiksi, voitoiksi ja voimaantumisiksi. Elämän perustuksia ja luottamusta ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa rakentaa uudelleen."
Empatiakyvyttömyys viittaa huonoon resilienssiin. Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.
Hei, olet nyt useampaan otteeseen kopioit tämän minun viestini tai osia siitä ja laittanut sitä muille vastaukseksi. Se varmaan hämmentyy lukijoita. Myöskään toisto tuskin auttaa, sillä olen itse esittänyt asiani ja nyt sinä moneen kertaan. Jankkaaminen tuskin auttaa.
*hämmentää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla. jolla ketjussa on masennusta ja paniikkia yhä, pyrkimys elämän rakentamiseen vai syytätkö muita? Oletko katkera muille?
Miten näet noiden asioiden sulkevan toisensa pois? Tiedätkö miten traumatisoitunut mieli toimii? Osissa. Ihmisellä on normaali toiminnallinen puoli ja traumapuoli, jotka vaihtelevat.
Kiitos, tuo selittää asiaa. Pahoitteluni.
Mulla on ollut kurja lapsuus, koulukiusausta, yksinäisyyttä, olen kokenut seksuaalista väkivaltaa, työpaikkakiusaamista, huonoja ihnissuhteita ja tiea mitä. Pitkälti yli kolmekymppiseksi pukeuduin uhrin viittaan ja väitin etten vois selvitä 'kun en ikinä ole edes saanut mistään tukea'. Juoksin terapiassa valittamassa mutta vasta kun aloin opetella täälläkin mainittuja resilienttejä toimintamalleja elämä alkoi muuttua paremmaksi, alkoi myös tapahtua parempia asioita ja elämääni tuli parempia ihmisiä.
Katkeruus ei ja muisen syyttely ei auta, mulla on varaa sanoa niin kun olen sen itse nähnyt - ja myös muutoksen
Ilmeisesti et kuitenkaan kärsinyt traumatakautumista tai persoonallisuuden jakautumisesta?
Laitan tähän lainauksen Disso ry:n sivuilta ja totean että onneksi en enää ole se painajainen minkä läpi elin konkreettisesti ja lisäksi oman pääni sisällä. On myös ihmisiä ketkä ovat selvinneet vielä paljon pahemmistakin asioista ja asioiden kasaantumisesta hyvään elämään.
"Kehitämme Disso ry:ssä myös erilaisia vertaistuen foorumeja, joissa elämän vaikeat kokemukset saisivat muuttua selviytymistarinoiksi, voitoiksi ja voimaantumisiksi. Elämän perustuksia ja luottamusta ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa rakentaa uudelleen."
Empatiakyvyttömyys viittaa huonoon resilienssiin. Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.
Hei, olet nyt useampaan otteeseen kopioit tämän minun viestini tai osia siitä ja laittanut sitä muille vastaukseksi. Se varmaan hämmentyy lukijoita. Myöskään toisto tuskin auttaa, sillä olen itse esittänyt asiani ja nyt sinä moneen kertaan. Jankkaaminen tuskin auttaa.
Olen myös törmännyt täällä aivan samalla tavalla viestilläni spämmäävään hyypiöön! Varmaan sama tyyppi, muttei voi ymmärtää miksi joku toimii noin. - Ihmettelijä
Koen että minulla on hyvä resilienssi, mutta en kyllä pidä stressistä saati kiireestä enkä toimi hyvin kovassa kiireessä, kovan paineen alaisena. Mielestäni tämä on enemmän persoonakysymys,olen rauhallinen ja haluan tehdä asiat perusteellisesti. Resilienssi näkyy mielestäni siinä, että olen toipunut hyvin vakavasta psyykkisestä sairastumisesta, isoista vastoinkäymisistä ja kriiseistä ja jaksan uskoa siihen että elämä voittaa ja kaikki kääntyy lopulta hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla. jolla ketjussa on masennusta ja paniikkia yhä, pyrkimys elämän rakentamiseen vai syytätkö muita? Oletko katkera muille?
Miten näet noiden asioiden sulkevan toisensa pois? Tiedätkö miten traumatisoitunut mieli toimii? Osissa. Ihmisellä on normaali toiminnallinen puoli ja traumapuoli, jotka vaihtelevat.
Kiitos, tuo selittää asiaa. Pahoitteluni.
Mulla on ollut kurja lapsuus, koulukiusausta, yksinäisyyttä, olen kokenut seksuaalista väkivaltaa, työpaikkakiusaamista, huonoja ihnissuhteita ja tiea mitä. Pitkälti yli kolmekymppiseksi pukeuduin uhrin viittaan ja väitin etten vois selvitä 'kun en ikinä ole edes saanut mistään tukea'. Juoksin terapiassa valittamassa mutta vasta kun aloin opetella täälläkin mainittuja resilienttejä toimintamalleja elämä alkoi muuttua paremmaksi, alkoi myös tapahtua parempia asioita ja elämääni tuli parempia ihmisiä.
Katkeruus ei ja muisen syyttely ei auta, mulla on varaa sanoa niin kun olen sen itse nähnyt - ja myös muutoksen
Ilmeisesti et kuitenkaan kärsinyt traumatakautumista tai persoonallisuuden jakautumisesta?
Laitan tähän lainauksen Disso ry:n sivuilta ja totean että onneksi en enää ole se painajainen minkä läpi elin konkreettisesti ja lisäksi oman pääni sisällä. On myös ihmisiä ketkä ovat selvinneet vielä paljon pahemmistakin asioista ja asioiden kasaantumisesta hyvään elämään.
"Kehitämme Disso ry:ssä myös erilaisia vertaistuen foorumeja, joissa elämän vaikeat kokemukset saisivat muuttua selviytymistarinoiksi, voitoiksi ja voimaantumisiksi. Elämän perustuksia ja luottamusta ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa rakentaa uudelleen."
Empatiakyvyttömyys viittaa huonoon resilienssiin. Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.
Hei, olet nyt useampaan otteeseen kopioit tämän minun viestini tai osia siitä ja laittanut sitä muille vastaukseksi. Se varmaan hämmentyy lukijoita. Myöskään toisto tuskin auttaa, sillä olen itse esittänyt asiani ja nyt sinä moneen kertaan. Jankkaaminen tuskin auttaa.
Olen myös törmännyt täällä aivan samalla tavalla viestilläni spämmäävään hyypiöön! Varmaan sama tyyppi, muttei voi ymmärtää miksi joku toimii noin. - Ihmettelijä
Ilmeisesti sanat kolahtivat hiukan liian henkilökohtaisella tasolla, kun ymmärsi itse käyttäytyneensä töykeästi tms. Hyvähän tietysti, jos tällaisessa keskustelussa ihmiselle tulee havaintoja liittyen omaan käytökseen ja persoonaan, mutta olisi ihan tervettä purkaa niitä reaktioita jollain toisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla resilientti olosuhteisiin nähden? Mielestäni olen selvinnyt vaikeista kokemuksista hyvin, vaikka minulla jonkin verran psyykkistä oireilua onkin. Olen kyennyt hyväksymään sen, etten luultavasti koskaan tule olemaan kokemani takia psyykkisesti niin ehjä kuin haluaisin.
Samoin. Silti olen työssä, jossa voin auttaa traumoja myös kokeneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole resilienssiä. Mutta kärsinkin ahdistuneisuushäiriöstä, paniikkihäiriöstä ja keskivaikeasta masennuksesta. Syy? Lapsuus.
Itse olen kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta jo 58 vuotta. Äitini on kuollut jo vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla resilientti olosuhteisiin nähden? Mielestäni olen selvinnyt vaikeista kokemuksista hyvin, vaikka minulla jonkin verran psyykkistä oireilua onkin. Olen kyennyt hyväksymään sen, etten luultavasti koskaan tule olemaan kokemani takia psyykkisesti niin ehjä kuin haluaisin.
Samoin. Silti olen työssä, jossa voin auttaa traumoja myös kokeneita.
Todella hienoa! Sinä oikeasti laitat hyvän kiertämään. Voit varmasti olla hienosti avuksi, kun sinulla on myös omakohtaista kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla. jolla ketjussa on masennusta ja paniikkia yhä, pyrkimys elämän rakentamiseen vai syytätkö muita? Oletko katkera muille?
Miten näet noiden asioiden sulkevan toisensa pois? Tiedätkö miten traumatisoitunut mieli toimii? Osissa. Ihmisellä on normaali toiminnallinen puoli ja traumapuoli, jotka vaihtelevat.
Kiitos, tuo selittää asiaa. Pahoitteluni.
Mulla on ollut kurja lapsuus, koulukiusausta, yksinäisyyttä, olen kokenut seksuaalista väkivaltaa, työpaikkakiusaamista, huonoja ihnissuhteita ja tiea mitä. Pitkälti yli kolmekymppiseksi pukeuduin uhrin viittaan ja väitin etten vois selvitä 'kun en ikinä ole edes saanut mistään tukea'. Juoksin terapiassa valittamassa mutta vasta kun aloin opetella täälläkin mainittuja resilienttejä toimintamalleja elämä alkoi muuttua paremmaksi, alkoi myös tapahtua parempia asioita ja elämääni tuli parempia ihmisiä.
Katkeruus ei ja muisen syyttely ei auta, mulla on varaa sanoa niin kun olen sen itse nähnyt - ja myös muutoksen
Ilmeisesti et kuitenkaan kärsinyt traumatakautumista tai persoonallisuuden jakautumisesta?
Laitan tähän lainauksen Disso ry:n sivuilta ja totean että onneksi en enää ole se painajainen minkä läpi elin konkreettisesti ja lisäksi oman pääni sisällä. On myös ihmisiä ketkä ovat selvinneet vielä paljon pahemmistakin asioista ja asioiden kasaantumisesta hyvään elämään.
"Kehitämme Disso ry:ssä myös erilaisia vertaistuen foorumeja, joissa elämän vaikeat kokemukset saisivat muuttua selviytymistarinoiksi, voitoiksi ja voimaantumisiksi. Elämän perustuksia ja luottamusta ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa rakentaa uudelleen."
Empatiakyvyttömyys viittaa huonoon resilienssiin. Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.
Hei, olet nyt useampaan otteeseen kopioit tämän minun viestini tai osia siitä ja laittanut sitä muille vastaukseksi. Se varmaan hämmentyy lukijoita. Myöskään toisto tuskin auttaa, sillä olen itse esittänyt asiani ja nyt sinä moneen kertaan. Jankkaaminen tuskin auttaa.
Kyllä resitentin pitää ola kiltti nöyrä ja empaattinen
Sauli suomen resitentti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla resilientti olosuhteisiin nähden? Mielestäni olen selvinnyt vaikeista kokemuksista hyvin, vaikka minulla jonkin verran psyykkistä oireilua onkin. Olen kyennyt hyväksymään sen, etten luultavasti koskaan tule olemaan kokemani takia psyykkisesti niin ehjä kuin haluaisin.
Samoin. Silti olen työssä, jossa voin auttaa traumoja myös kokeneita.
Todella hienoa! Sinä oikeasti laitat hyvän kiertämään. Voit varmasti olla hienosti avuksi, kun sinulla on myös omakohtaista kokemusta.
Mutta oletko varmasti kiltti ja empaattinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla resilientti olosuhteisiin nähden? Mielestäni olen selvinnyt vaikeista kokemuksista hyvin, vaikka minulla jonkin verran psyykkistä oireilua onkin. Olen kyennyt hyväksymään sen, etten luultavasti koskaan tule olemaan kokemani takia psyykkisesti niin ehjä kuin haluaisin.
Samoin. Silti olen työssä, jossa voin auttaa traumoja myös kokeneita.
Kerro lisää..oletko ....lähihoitaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla resilientti olosuhteisiin nähden? Mielestäni olen selvinnyt vaikeista kokemuksista hyvin, vaikka minulla jonkin verran psyykkistä oireilua onkin. Olen kyennyt hyväksymään sen, etten luultavasti koskaan tule olemaan kokemani takia psyykkisesti niin ehjä kuin haluaisin.
Samoin. Silti olen työssä, jossa voin auttaa traumoja myös kokeneita.
Kerro lisää..oletko ....lähihoitaja?
Itseasiassa olen kiltti ja empaattinen HUS:sin ylilääkäri
muuten vaan roikun vauvapalstalla tärkeilemässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole resilienssiä. Mutta kärsinkin ahdistuneisuushäiriöstä, paniikkihäiriöstä ja keskivaikeasta masennuksesta. Syy? Lapsuus.
Itse olen kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta jo 58 vuotta. Äitini on kuollut jo vuosia sitten.
Oli raju synnytys..mitäs sille p..illusta tulleelle kuuluu?
ÖÖÖhhh olet 88 vuotias..ja synnytys oli niin traumaattinen, että tais pilu revetä huolella???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Olen selvinnyt erittäin väkivaltaisesta lapsuudesta ja hyväksikäytöstä. Minut heitettiin ulos lapsuudenkodistani kuusitoistavuotiaana. Selvisin irti nuoruuden pikavippikierteestä, opiskelin ammatin. Menin naimisiin, aviomieheni kuoli yllättäen. Toisen parisuhteen aikana sairastuin rintasyöpään. Elämänhistoriaan kuuluu myös lukuisat keskenmenot lasta yrittäessä.
Nykyisin normaali työssäkäyvä äiti ja vaimo. Kävin pari vuotta terapiaa, ihan hyvä kokemus, siellä terapeutti sanoi, että olen jo käsitellyt asiat aiemmin. Hän oli oikeassa. Olen puhunut avoimesti taustastani, en salaa asioita. Välillä traumat aktivoituu, mutta tiedän jo miten toimia niissä tilanteissa.
En ole antanut anteeksi, ei hyväksikäyttöä tarvitse antaa, mutta olen sinut historiani kanssa. En tunne vihaa tai kostonhimoa. En ole ollut vuosikymmeniin väleissä vanhempien i kanssa ja kun äiti kuoli, en tuntenut mitään, hän oli käytännössä vieras ihminen minulle.
Se että olet "normaali työssäkäyvä äiti ja vaimo, ei kyllä vielä kerro mitään resilienssistä.
Vertaan tässä itseäni sisaruksiini. Toinen teki itsemurhan, toinen lääkitsee itseään alkoholilla. Heihin nähden olen selviytyjä.
Luulet vain olevasi parempi
Ensi viikolla istut kusi lammikossa , lyöt pääsi ja bye bye
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla. jolla ketjussa on masennusta ja paniikkia yhä, pyrkimys elämän rakentamiseen vai syytätkö muita? Oletko katkera muille?
Miten näet noiden asioiden sulkevan toisensa pois? Tiedätkö miten traumatisoitunut mieli toimii? Osissa. Ihmisellä on normaali toiminnallinen puoli ja traumapuoli, jotka vaihtelevat.
Kiitos, tuo selittää asiaa. Pahoitteluni.
Mulla on ollut kurja lapsuus, koulukiusausta, yksinäisyyttä, olen kokenut seksuaalista väkivaltaa, työpaikkakiusaamista, huonoja ihnissuhteita ja tiea mitä. Pitkälti yli kolmekymppiseksi pukeuduin uhrin viittaan ja väitin etten vois selvitä 'kun en ikinä ole edes saanut mistään tukea'. Juoksin terapiassa valittamassa mutta vasta kun aloin opetella täälläkin mainittuja resilienttejä toimintamalleja elämä alkoi muuttua paremmaksi, alkoi myös tapahtua parempia asioita ja elämääni tuli parempia ihmisiä.
Katkeruus ei ja muisen syyttely ei auta, mulla on varaa sanoa niin kun olen sen itse nähnyt - ja myös muutoksen
Ilmeisesti et kuitenkaan kärsinyt traumatakautumista tai persoonallisuuden jakautumisesta?
Laitan tähän lainauksen Disso ry:n sivuilta ja totean että onneksi en enää ole se painajainen minkä läpi elin konkreettisesti ja lisäksi oman pääni sisällä. On myös ihmisiä ketkä ovat selvinneet vielä paljon pahemmistakin asioista ja asioiden kasaantumisesta hyvään elämään.
"Kehitämme Disso ry:ssä myös erilaisia vertaistuen foorumeja, joissa elämän vaikeat kokemukset saisivat muuttua selviytymistarinoiksi, voitoiksi ja voimaantumisiksi. Elämän perustuksia ja luottamusta ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa rakentaa uudelleen."
Empatiakyvyttömyys viittaa huonoon resilienssiin. Omaan tilanteeseesi vaikuttaa se, että sinulle saattaa olla haastavaa luoda positiivisia ihmissuhteita. Sitä helpottaa, kun puhuu muille nätimmin.
Hei, olet nyt useampaan otteeseen kopioit tämän minun viestini tai osia siitä ja laittanut sitä muille vastaukseksi. Se varmaan hämmentyy lukijoita. Myöskään toisto tuskin auttaa, sillä olen itse esittänyt asiani ja nyt sinä moneen kertaan. Jankkaaminen tuskin auttaa.
Kyllä resitentin pitää ola kiltti nöyrä ja empaattinen
Sauli suomen resitentti
Empaattinen? Kyllä. Kiltti ja nöyrä? Eivät liity millään tavalla asiaan. Itse olen todella itsevarma, sanavalmis ja kiroilen kuin matruusi. Se ei estä minua käyttäytymästä ajatuksella toisia kohtaan. Tuottamasi öötös sopisi paremmin johonkin Ylilaudalle. Tämä on viimeinen vastaus, jonka jaksan sinulle ajatuksella kirjoittaa. Sinun on aika reflektoida omaa käytöstäsi ja miettiä, miksi teet tällaista. Se ei tuo sinulle tai kenelläkään muulle parempaa oloa. Yksi hyvä työkalu omaan mieleen on aina kysyä "Miksi?". Miksi teen näin? Vastaat kysymykseen ja kysyt sen jälkeen taas "Miksi"
Esim. Olen resilientti - "miksi" - Koska olen selvinnyt kokemuksesta X - "miksi" - En uskonut, että minulla on muuta vaihtoehtoa kuin selviytyä - "miksi" - Minun pitää huolehtia lapsistani - "miksi" - Elämässäni ei ole ihmisiä, jotka voisivat auttaa - "miksi" - Suhteeni vanhempiini on ongelmallinen ... ja näin edelleen. Voit käyttää tätä "miksi"-sanaa hyvänä työkaluna, jolla alat purkamaan oman mielen turvamuureja. Siitä voi olla uskomattomasti hyötyä ja saat siitä voimaa jatkaa kokonaisempana ihmisenä. Kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
nii in miksiköhän?
Esim. Olen resilientti - "miksi" - Koska olen selvinnyt kokemuksesta X - "miksi" - En uskonut, että minulla on muuta vaihtoehtoa kuin selviytyä - "miksi" - Minun pitää huolehtia lapsistani - "miksi" - Elämässäni ei ole ihmisiä, jotka voisivat auttaa - "miksi" - Suhteeni vanhempiini on ongelmallinen ... ja näin edelleen. Voit käyttää tätä "miksi"-sanaa hyvänä työkaluna, jolla alat purkamaan oman mielen turvamuureja. Siitä voi olla uskomattomasti hyötyä ja saat siitä voimaa jatkaa kokonaisempana ihmisenä. Kaikkea hyvää sinulle.
Saimme mieheni kanssa esikoisemme viime viikonloppuna. Olemme kauan toivoneet lasta, ja vihdoin hänet meille suotiin. Vauva on kuitenkin todella vaativa ja itkuinen, ja kärsii pahoista mahavaivoista. Edelleenkään ei ole ollut hereillä ja ollut itkemättä, huutamatta tai kiljumatta.
Sydämeni särkyy kun en voi auttaa lastani kivuissaan, ja itken kokoajan. Samalla pelkään, että tämä on tällaista ikuisesti ja en enää koskaan pääse olemaan mieheni kanssa.
Pelottaa, itkettää, harmittaa. Mietin, teimmekö elämämme isoimman virheen nyt kuitenkin hankkimalla lapsen. Olenkohan maailman huonoin äiti?
Onko kellään parisuhde parantunut lapsen jälkeen, ja jos on, voisitteko kertoa siitä tarkemmin?
Huhhuh, tulipahan purettua tunteita.
Kyllä lähtökohtaisesti vanhemmat tekevät parhaansa lastensa kanssa
Kuten urheilijatkin tekevät parhaansa ja katsovat mihin se riittää. Yleensä ei riitä kuin viimeiseen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Saimme mieheni kanssa esikoisemme viime viikonloppuna. Olemme kauan toivoneet lasta, ja vihdoin hänet meille suotiin. Vauva on kuitenkin todella vaativa ja itkuinen, ja kärsii pahoista mahavaivoista. Edelleenkään ei ole ollut hereillä ja ollut itkemättä, huutamatta tai kiljumatta.
Sydämeni särkyy kun en voi auttaa lastani kivuissaan, ja itken kokoajan. Samalla pelkään, että tämä on tällaista ikuisesti ja en enää koskaan pääse olemaan mieheni kanssa
Pelottaa, itkettää, harmittaa. Mietin, teimmekö elämämme isoimman virheen nyt kuitenkin hankkimalla lapsen. Olenkohan maailman huonoin äiti?Onko kellään parisuhde parantunut lapsen jälkeen, ja jos on, voisitteko kertoa siitä tarkemmin?
Huhhuh, tulipahan purettua tunteita.
Älä välitä. Lue vaikka Sarin blogia HUONO ÄITI. Voimahalit,
Hei, olet nyt useampaan otteeseen kopioit tämän minun viestini tai osia siitä ja laittanut sitä muille vastaukseksi. Se varmaan hämmentyy lukijoita. Myöskään toisto tuskin auttaa, sillä olen itse esittänyt asiani ja nyt sinä moneen kertaan. Jankkaaminen tuskin auttaa.