Lue keskustelun säännöt.
Miksi uusissa asunnoissa ei ole kunnon olohuonetta?
23.01.2019 |
Olen katsellut uusia rivitalo- ja kerrostaloasuntoja. Vaikka neliöitä olisi yli 100 yhdessä tasossa, olohuoneet ovat olemattomia! Ja makuuhuoneetkin kapeita koppeja.
Usein olohuoneen nurkassa on avokeittiö. Ruokapöydälle on selkeä paikka. Mutta samaan tilaan tulisi sovittaa myös olohuoneen kalustus, eikä sovi millään kuin yksi pieni sohva.
Usein tilassa on isot, näyttävät ikkunat. Ainoalla ikkunattomalla seinällä on usein ovi esim. makuuhuoneeseen. Sen viereen mahtuu ehkä yksi 2h sohva. Ikkunoiden eteen nyt ei tee mieli laittaa mitään - jossain näyttelyasunnossa oli matala senkki ja sen päällä iso tv. Isot ikkunat menivät ihan hukkaan.
Miksi nuo pohjat on asunnoissa nykyisin ihan älyttömiä?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Ok, nuoret on aivopesty ankeuttamiseen, mutta ehkä minä olen luutunut kalkkis, kun haluan tilaa ja valoa ja toiminnallisuutta.
Ei nykyrakentaminen (ainakaan Espoossa) ole tällaista siksi, että torjuttaisiin ilmastonmuutosta vaan jotta rakentajien voitot maksimoituisivat. Nämä nyt rakennettavat asunnot ovat "ilonamme" kymmeniä vuosia.
Sääli, että minulla olisi vasta nyt rahaa ostaa unelmieni asunto, mutta sitä ei enää ole saatavilla. Haluaisin uuden, jotta tiedossa olisi useita huolettomia vuosia ja koska en jaksa organisoida remonttia. Olen kuitenkin jumissa nykyisessä asunnossani uusien asuntojen pohjien vuoksi.
Minulla on sama, haluaisin jo muuttaa omakotitalosta kerrostaloon. Mutta uusien kerrostaloasuntojen asuntopohjat ovat niin luokattoman huonoja, että sellaiseen en muuttaisi edes halvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tulet joskus vanhaksi ja tarvitset tilaa asunnossa rollaattorin kanssa liikkumiseen.
Tai jopa pyörätuolin.Juu, mutta jos se asunto on talossa, johon ei pääse pyörätuolilla/rollaattorilla, niin kyllä minä sen joudun myymään vaikka se olisi kuinka esteettömästi rakennettu, ja muuttamaan sellaiseen taloon, johon minulla on mahdollista päästä sisään. Aivan naurettavaa pelleilyä että säädöksiä sovelletaan sokeasti joka ikiseen kohteeseen.
Kunnat joutuu tekemään näitä vammaispalvelun remontteja, kun vanhusten pitää saada asua kotona mutta vessaan ei pääse pyörätuolilla. Järjen käyttö ei ole sallittua, että ihmisen pitäisi ottaa itsekin vastuuta että muuttaisi silloin esteettömään asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tulet joskus vanhaksi ja tarvitset tilaa asunnossa rollaattorin kanssa liikkumiseen.
Tai jopa pyörätuolin.Juu, mutta jos se asunto on talossa, johon ei pääse pyörätuolilla/rollaattorilla, niin kyllä minä sen joudun myymään vaikka se olisi kuinka esteettömästi rakennettu, ja muuttamaan sellaiseen taloon, johon minulla on mahdollista päästä sisään. Aivan naurettavaa pelleilyä että säädöksiä sovelletaan sokeasti joka ikiseen kohteeseen.
Jos talo on rakennettu nykymääräysten mukaan niin sinä pääset aivan taatusti myös sinne sisään. Tai jos et niin rakennusvalvonta on tyrinyt kohteen kanssa.
Ei minua avokeittiö haittaa, tulisipahan pidettyä keittiö siistinä eikä jätä tiskejä lojumaan, kuten nyt (en omista tiskikonetta). Mutta ne mitättömän kokoiset olohuoneet! Minulla on yksiö, jossa pieni keittiö ja suuri olohuone, jonka vieressä alkovi. Olkkariin mahtuu hyvin suuri kulmasohva, isokokoinen pöytä, sohvan päädyssä arkku, lisäksi nojatuoli, kirjahylly ja tv-tasona iso senkki. Ja siltikin on reippaasti tilaa kulkea. Kavereiden uusien asuntojen olohuoneisiin mahtuu kahden istuttava sohva, pieni palli lisäjakkaraksi ja pieni pöytä. Järjettömän suuret vessat vievät puolet asunnosta, kiitos sen säännöksen, että uusien rakennusten vessoihin pitää mahtua pyörätuolilla. Keittiöt ovat oma huoneensa, kapeat tilat missä päädyssä ruokailutilat. Makkarit ovat sopivat
eipä sinne tarvitse sängyn lisäksi muuta mahtuakaan. Oma asuntoni on valmistunut - 70-luvulla ja kavereilla kaikki 2000-luvulla. Naurettavaa tilankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1900-luvun lopulle asti Suomessa rakennettiin sekä vapaarahoitteisia, että ARAVA-rahoitteisia asuntoja. ARAVA-asuntojen suunnitteluun kiinnitettiin erityistä huomiota. Suunnittelijan piti olla pätevä ja kokenut korkeakouluarkitehti Suunnittelua ohjasivat hyvinkin tiukat määräykset, joissa määriteltiin huoneiden lukumäärä ja koko eri kokoisissa asunnoissa, säilytyskalusteiden metrimäärä, huoneiden kalustettavuus ja yhteydet eteistiloihin, kylpyhuoneen / WC-tilojen mitoitus jne. Nämä asiat opetettiin jo arkkitehtien koulutusvaiheessa. Suunnitelmat piti hyväksyttää Asuntohallituksessa ennen rakentamisen aloitusta.
Järjestelmä takasi valtion takaamille asunnoille hyvän laatutason ja toimivuuden.
Ns. "kovan rahan" asuntoja määräykset eivät koskeneet.
2000-luvulla Asuntohallitus lakkautettiin ja suunnittelu villiintyi. Rakennusliikkeet palkkasivat kohteiden suunnitteluun halvimman suunnittelutarjouksen jättäneen toimiston, mikä on vaikuttanut asuntosuunnittelun laatuun merkittävästi.
Eräs tuttavani, arkkitehti, kertoi että hänellä on kaksi kallista harrastusta: Purjehdus ja asuntosuunnittelu.
Nykyisin asuntosuunnittelua määrittää Suomen Rakennusmääräyskokoelman G-osa, jossa ympäripyöreästi määritellään, että asunnoista pitää suunnitella viihtyisiä, valoisia ja toimivia ja "kestävän kehityksen" mukaisia.
Arkkitehtien suunnittelupalkkiot putosivat asuntosuunnittelun osalta 1990-luvun laman aikana niin, etteivät enää kattaneet palkka-, tilavuokra-, ohjelmisto- yms. kuluja ja moni arkkitehtitoimisto meni konkurssiin. Palkkiot eivät juurikaan ole nousseet tunkaan jälkeen.
Arkkitehdin saama suunnittelupalkkio uuden asunnon myyntihinnasta on n. 1%. Vastaavasti asuntovälittäjä saa samasta asunnosta 2,5 - 4,5% joka kerran kun asunto kaupataan.
Arkkitehdin tutkinto suoritetaan yliopistossa tai teknillisessä korkeakoulussa. Opintojen kesto on 7-10 v.
LKV-tutkinnon saa muutaman kuukauden etäopiskelulla ja suorittamalla LKV-kokeen.
Kamala! En tiennytkään tätä. Olen miettinyt arkkitehdiksi opiskelua, mutta pitääpä miettiä sittenkin vielä tarkemmin. Ehkä ensin kymmenen vuotta kiinteistövälittäjänä, ja sinä aikana säästetyillä rahoilla voi sitten ryhtyä harrastamaan arkkitehtuuria? :D
Arkkitehtien palkat eivät todella nykyään vastaa pitkää opiskelua eikä sitä suurta vastuuta. Jos sinulla on kykyjä, opiskele jotain muuta insinöörialaa. Tai arkkitehtina pyri kunnan päällikönvirkoihin.
Insinööri siksi, että vaikka naisena aina saa samasta työstä vähemmän palkkaa kuin mies (tai saman palkan kovemmalla työllä), niin ainakin on niin miehiset alat että palkkataso on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän mua häiritsee uusien kerrostaloasuntojen neliöt. Kuka mahtuu asumaan 38 neliöisessä kaksiossa? Pari ystävää asuu, yksi pariskuntakin. Ahdasta on. Makkari erotetaan olohuoneesta liukuovilla.. Ei mitään omaa rauhaa.
Mies asuu 80 luvun ku kaksiossa, 60 neliötä ja kaksi ruhtinaallisen kokoista huonetta ja erillinen keittiö sekä iso eteinen. Nykyään tuonkokoiset uudet on järjestään kolmioita tai neliöitä minimaalisen kokoisilla huoneilla ja hinnat pilvissä.
Itse muutin juuri uudehkoon 45 neliöiseen kaksioon, tämä nyt juuri ja juuri menee yksinasuessa. Silti piti luopua monista rakkaista huonekaluista, kun eivät vaan mahtuneet pohjaratkaisun takia. Edellinen kämppä oli vain hieman isompi neliöissä, mutta pohjaratkaisu paljon järkevämpi joten olohuone ja makkari olivat oikeasti tilavia. Harmi että piti muuttaa, mutta sijainti oli hankala.
Minulla on luhtitalon kakkoskerroksessa asunto, jossa voi pyöriä keittiössä ja kylppärissä pyörätuolilla ja kynnystenkin yli pääsee. Ilmeisesti minun on tarkoitus kaavamääräysten ideologian mukaan viettää loppuelämäni kotona neljän seinän sisällä, jos joudun pyörätuoliin. Eiköhän olisi fiksumpaa muuttaa kotiin, josta pääsee myös ulos ja sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tulee mieleen täällä kerran ollut ketju omituisista asunnoista. Jonkun makkarista oli ollut ikkuna rappukäytävään ja joku ei asuntoesittelyssä ollut löytänyt ulko-ovea ym .D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1900-luvun lopulle asti Suomessa rakennettiin sekä vapaarahoitteisia, että ARAVA-rahoitteisia asuntoja. ARAVA-asuntojen suunnitteluun kiinnitettiin erityistä huomiota. Suunnittelijan piti olla pätevä ja kokenut korkeakouluarkitehti Suunnittelua ohjasivat hyvinkin tiukat määräykset, joissa määriteltiin huoneiden lukumäärä ja koko eri kokoisissa asunnoissa, säilytyskalusteiden metrimäärä, huoneiden kalustettavuus ja yhteydet eteistiloihin, kylpyhuoneen / WC-tilojen mitoitus jne. Nämä asiat opetettiin jo arkkitehtien koulutusvaiheessa. Suunnitelmat piti hyväksyttää Asuntohallituksessa ennen rakentamisen aloitusta.
Järjestelmä takasi valtion takaamille asunnoille hyvän laatutason ja toimivuuden.
Ns. "kovan rahan" asuntoja määräykset eivät koskeneet.
2000-luvulla Asuntohallitus lakkautettiin ja suunnittelu villiintyi. Rakennusliikkeet palkkasivat kohteiden suunnitteluun halvimman suunnittelutarjouksen jättäneen toimiston, mikä on vaikuttanut asuntosuunnittelun laatuun merkittävästi.
Eräs tuttavani, arkkitehti, kertoi että hänellä on kaksi kallista harrastusta: Purjehdus ja asuntosuunnittelu.
Nykyisin asuntosuunnittelua määrittää Suomen Rakennusmääräyskokoelman G-osa, jossa ympäripyöreästi määritellään, että asunnoista pitää suunnitella viihtyisiä, valoisia ja toimivia ja "kestävän kehityksen" mukaisia.
Arkkitehtien suunnittelupalkkiot putosivat asuntosuunnittelun osalta 1990-luvun laman aikana niin, etteivät enää kattaneet palkka-, tilavuokra-, ohjelmisto- yms. kuluja ja moni arkkitehtitoimisto meni konkurssiin. Palkkiot eivät juurikaan ole nousseet tunkaan jälkeen.
Arkkitehdin saama suunnittelupalkkio uuden asunnon myyntihinnasta on n. 1%. Vastaavasti asuntovälittäjä saa samasta asunnosta 2,5 - 4,5% joka kerran kun asunto kaupataan.
Arkkitehdin tutkinto suoritetaan yliopistossa tai teknillisessä korkeakoulussa. Opintojen kesto on 7-10 v.
LKV-tutkinnon saa muutaman kuukauden etäopiskelulla ja suorittamalla LKV-kokeen.
Kamala! En tiennytkään tätä. Olen miettinyt arkkitehdiksi opiskelua, mutta pitääpä miettiä sittenkin vielä tarkemmin. Ehkä ensin kymmenen vuotta kiinteistövälittäjänä, ja sinä aikana säästetyillä rahoilla voi sitten ryhtyä harrastamaan arkkitehtuuria? :D
Arkkitehtien palkat eivät todella nykyään vastaa pitkää opiskelua eikä sitä suurta vastuuta. Jos sinulla on kykyjä, opiskele jotain muuta insinöörialaa. Tai arkkitehtina pyri kunnan päällikönvirkoihin.
Insinööri siksi, että vaikka naisena aina saa samasta työstä vähemmän palkkaa kuin mies (tai saman palkan kovemmalla työllä), niin ainakin on niin miehiset alat että palkkataso on parempi.
Joku arkkitehtihän täällä avautui, että pitää piirtää hulluja asuntoja, jotta saadaan maksimoitua rakennettavat asunnot ja rakentajien voitto ja sitten pitää vielä yrittää piirtää riittävän hämäävät havainnekuvat, että joku erehtyisi ostamaan täysin hullun asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen viestiin piti vielä lisätä, että mikä pakko siihen 38 neliöön on ängetä se makuuhuone mihin hädin tuskin sänkyä mahtuu? Eikö nuo olisi järkevämpi pitää tilavina yksiöinä..
Jopa 33 neliön kaksioita tullut vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ihmetyttää tuo, että makuuhuoneet ovat jotain pieniä karsinoita jossain nurkassa tai reunassa, eihän niihin edes parisänkyä mahdu. Ja muu asunto/talo on sitten yhtä hallia. Todella ahdistavia.
Jep, ostettiin vuosi sitten v. 2012 valmistunut rivitalokolmio, makkari on sellainen että siihen mahtui juuri ja juuri sänky ja pienet yöpöydät molemmin puolin, pari senttiä lisää niin makkarin ovi ei mahtuisi kiinni. Toisessa pikku huoneessa meillä on lipasto ja seinässä kaappi, jossa pyyhkeitä, lakanoita, yövaatteita, alusvaatteita, sukkia, ne kun ei mahtunut makkarin seinäkaappiin. Lisäksi siinä on miehellä työpiste, kun tekee usein etänä töitä, pari lipastoa jossa toimistotarvikkeita ja kirjoja, yms tärkeitä papereita. Lapsi jos tulee joudutaan muuttamaan pois, koska sitä tietokonepöytää ei voi siirtää muualle, makkariin ei mahdu, samoin olkkari on ihan täynnä huonekaluja, ihan pieni johon mahtui juuri ja juuri meidän huonekalut, "keittiö" on sitten siinä sohvan vastapäätä. Kämpässä kuitenkin 75 neliötä ja n.5 neliötä menee portaisiin. Plussaa on tilava kylppäri jossa vessa, sekä erillinen vessa toisessa kerroksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi kerrostalon jokaisen asunnon pitäisi olla esteetön. Riittää että osa asunnoista on ja yleiset tilat. Naurettavaa että pienet yksiötkin on esteettömiä ja neliöt menee hukkaan muutenkin pienessä asunnossa. Jos joutuu pyörätuoliin niin aina voi muuttaa. Muuttamaan joutuu monessa muussakin elämäntilanteessa, eron tultua, jos jää työttömäksi eikä rahat riitä jne.
Ja onkohan kuinka kivaa liikkua pyörätuolilla pikkuyksiössä, jossa varsinaista asuintilaa on ehkä noin 10 neliötä? Pyörätuolilla liikkuvat keskimäärin muutenkin viettävät enemmän aikaa kotona, joten harva varmaankaan haluaa asua pienessä kopissa. Jossa voi joutua joskus olemaan jumissa päiviäkin jos vaikkapa hissi on rikki tai ulkona niin huono ilma ettei pääse liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mua häiritsee uusien kerrostaloasuntojen neliöt. Kuka mahtuu asumaan 38 neliöisessä kaksiossa? Pari ystävää asuu, yksi pariskuntakin. Ahdasta on. Makkari erotetaan olohuoneesta liukuovilla.. Ei mitään omaa rauhaa.
Me ostettiin lapselle tällainen opiskelukämpäksi. Minusta nuo liukuovet ovat juuri hyvät, eivät tarvitse ympärilleen tilaa kuten tavalliset ovet. Toinen olohuoneen ja makuuhuoneen välisistä liukuovista menee seinän sisään, samaten vaatehuoneen liukuovi. Neliöitä on sen verran, että yksin mahtuu mukavasti, kaksin asuessa on jo vähän ahtaampaa mutta ei niin paljon, että tarvitsisi heti isompaan muuttaa. Riippuu paljon siitä, paljonko on haalittu tavaraa.
Miehen kanssa asuttiin alkuun miehen poikamiesboksissa, joka sekin oli alle 40-neliöinen. Ihan ruhtinaallisesti mahduttiin ja monesti kaipaan tuota aikaa, kun oltiin koko ajan puhe-etäisyydellä. Silloin oltiin nuoria eikä oltu ehditty haalia niin paljon tavaraa.
Köyhemmän kansanosan asunnoissa usein on näin. Rahalla tietysti saa kunnollista.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tulet joskus vanhaksi ja tarvitset tilaa asunnossa rollaattorin kanssa liikkumiseen.
Tai jopa pyörätuolin.Juu, mutta jos se asunto on talossa, johon ei pääse pyörätuolilla/rollaattorilla, niin kyllä minä sen joudun myymään vaikka se olisi kuinka esteettömästi rakennettu, ja muuttamaan sellaiseen taloon, johon minulla on mahdollista päästä sisään. Aivan naurettavaa pelleilyä että säädöksiä sovelletaan sokeasti joka ikiseen kohteeseen.
Jos talo on rakennettu nykymääräysten mukaan niin sinä pääset aivan taatusti myös sinne sisään. Tai jos et niin rakennusvalvonta on tyrinyt kohteen kanssa.
Omistan yksiön Helsingin keskustassa talosta, josta ei millään vääntämisellä saa pyörätuoliystävällistä. Eikä se ole suinkaan ainoa tällainen talo laatuaan. Rakennusvuosi 1910. Onneksi tein oman remonttini juuri ennen kuin nämä uudet määräykset tulivat voimaan, nykyään nimittäin voi käydä niin että puolet pienen yksiön neliöistä on pakko tehdä kylpyhuoneeksi, vaikka taloon ei pääse edes pyörätuolilla sisään! Onko mielestäsi järkevää?
t. sama
Vierailija kirjoitti:
Köyhemmän kansanosan asunnoissa usein on näin. Rahalla tietysti saa kunnollista.
Tässä puhuttiin taloyhtiöistä. Kerrostaloista ja rivareista ja pientaloista. Harva on niin rikas, että alkaa rakennuttaa koko kerrostaloyhtiötä saadakseen sellaisen asunnon, joka sopii omiin tarpeisiin muun nykytuotannon ollessa luokatonta.
Itselleni kyllä sopii paremmin kuin hyvin että makuuhuoneeseen ei ole hukattu neliöitä yhtään enempää kuin on pakko. En minä siellä tee muuta kuin nukun tai panen ja kumpaankaan ei kauheasti lattiapinta-alaa tarvitse. Parisänky ja pienet yöpöydät jos mahtuu ja muutama kaappi niin se riittää mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1900-luvun lopulle asti Suomessa rakennettiin sekä vapaarahoitteisia, että ARAVA-rahoitteisia asuntoja. ARAVA-asuntojen suunnitteluun kiinnitettiin erityistä huomiota. Suunnittelijan piti olla pätevä ja kokenut korkeakouluarkitehti Suunnittelua ohjasivat hyvinkin tiukat määräykset, joissa määriteltiin huoneiden lukumäärä ja koko eri kokoisissa asunnoissa, säilytyskalusteiden metrimäärä, huoneiden kalustettavuus ja yhteydet eteistiloihin, kylpyhuoneen / WC-tilojen mitoitus jne. Nämä asiat opetettiin jo arkkitehtien koulutusvaiheessa. Suunnitelmat piti hyväksyttää Asuntohallituksessa ennen rakentamisen aloitusta.
Järjestelmä takasi valtion takaamille asunnoille hyvän laatutason ja toimivuuden.
Ns. "kovan rahan" asuntoja määräykset eivät koskeneet.
2000-luvulla Asuntohallitus lakkautettiin ja suunnittelu villiintyi. Rakennusliikkeet palkkasivat kohteiden suunnitteluun halvimman suunnittelutarjouksen jättäneen toimiston, mikä on vaikuttanut asuntosuunnittelun laatuun merkittävästi.
Eräs tuttavani, arkkitehti, kertoi että hänellä on kaksi kallista harrastusta: Purjehdus ja asuntosuunnittelu.
Nykyisin asuntosuunnittelua määrittää Suomen Rakennusmääräyskokoelman G-osa, jossa ympäripyöreästi määritellään, että asunnoista pitää suunnitella viihtyisiä, valoisia ja toimivia ja "kestävän kehityksen" mukaisia.
Arkkitehtien suunnittelupalkkiot putosivat asuntosuunnittelun osalta 1990-luvun laman aikana niin, etteivät enää kattaneet palkka-, tilavuokra-, ohjelmisto- yms. kuluja ja moni arkkitehtitoimisto meni konkurssiin. Palkkiot eivät juurikaan ole nousseet tunkaan jälkeen.
Arkkitehdin saama suunnittelupalkkio uuden asunnon myyntihinnasta on n. 1%. Vastaavasti asuntovälittäjä saa samasta asunnosta 2,5 - 4,5% joka kerran kun asunto kaupataan.
Arkkitehdin tutkinto suoritetaan yliopistossa tai teknillisessä korkeakoulussa. Opintojen kesto on 7-10 v.
LKV-tutkinnon saa muutaman kuukauden etäopiskelulla ja suorittamalla LKV-kokeen.
Kamala! En tiennytkään tätä. Olen miettinyt arkkitehdiksi opiskelua, mutta pitääpä miettiä sittenkin vielä tarkemmin. Ehkä ensin kymmenen vuotta kiinteistövälittäjänä, ja sinä aikana säästetyillä rahoilla voi sitten ryhtyä harrastamaan arkkitehtuuria? :D
Arkkitehtien palkat eivät todella nykyään vastaa pitkää opiskelua eikä sitä suurta vastuuta. Jos sinulla on kykyjä, opiskele jotain muuta insinöörialaa. Tai arkkitehtina pyri kunnan päällikönvirkoihin.
Insinööri siksi, että vaikka naisena aina saa samasta työstä vähemmän palkkaa kuin mies (tai saman palkan kovemmalla työllä), niin ainakin on niin miehiset alat että palkkataso on parempi.
Höpöhöpö.
Juu, mutta jos se asunto on talossa, johon ei pääse pyörätuolilla/rollaattorilla, niin kyllä minä sen joudun myymään vaikka se olisi kuinka esteettömästi rakennettu, ja muuttamaan sellaiseen taloon, johon minulla on mahdollista päästä sisään. Aivan naurettavaa pelleilyä että säädöksiä sovelletaan sokeasti joka ikiseen kohteeseen.