Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen ekaluokkalainen
Ekaluokkalaisemme ei ole sosiaalisesti kovinkaan taitava. Hän on hyvin tulinen sielu ja pahoittaa mielensä helposti. Koulun alettua hän jäi yksikseen ilman kavereita. Ei osannut itse hakeutua porukkaan, eikä kukaan pyytänyt. Tästä oltiin monesti yhteydessä opettajaan ja koulusta luvattiin katsoa, ettei lapsi jää yksin. Koko syksy meni ilman kavereita. Kukaan ei kutsunut leikkimään/synttäreille tms.. Muutama lapsi kävi leikkimässä pyydettäessä, mutta vastakutsua ei koskaan tullut. Jokaisen koulupäivän jälkeen kertoi leikkineensä yksin. Lopulta ei enää halunnut kutsua kavereita kotiin, koska koki, ettei kukaan ole hänen kaverinsa.
Nyt tilanne on kärjistynyt siihen, että lapsella on alkanut tulla jatkuvasti riitoja muiden oppilaiden kanssa (yleensä mukana yksi sama lapsi). Opettaja antoi ymmärtää, että koko vuoden on ollut ongelmia, vaikka aiemmin kysyttäessä "kaikki on ollut hyvin". Kaikki vika näyttää olevan lapsessamme ja siinä, että hän hermostuu helposti. Nyt häntä on alettu nimittelemään koulussa. Tottakai lapset huomaavat, kuka on helppo kohde kiusata. Tämä kiusaaminen painetaan villasella, koska syy tuntuu olevan lapsemme erikoisuudessa. Siihen kyllä puututaan, kun lapsi puolustautuu tätä nimittelyä vastaan ja todetaan, että hänen pitäisi oppia ottamaan asia suuttumatta vastaan. Tässä häntä on yritetty ohjaistaa, mutta ei kykene hillitsemään suuttumistaan.
Lapsi ei enää uskalla ottaa mitään kontaktia muihin lapsiin. Tämä tilanne on alkanut koulun alettua. Monesti sanoo vain, että "ei uskalla, koska jos ne eivät halua leikkiä hänen kanssaan". Tämä viestii jotenkin siitä, että hänet on jollain tavoin jätetty ulkopuoliseksi ja annettu ymmärtää, että asia on näin. Ennen koulua hän hakeutui ilman pelkoa leikkimään vieraidenkin lasten kanssa.
Tiedostan, että lapsella on ongelmia kaverisuhteissa. Olin ajatellut, että hänkin oppii ajallaan, kunhan löytää kavereita. Nyt kuitenkin kävi niin, että tilanne pahentui, koska hän jäi täysin yksin. Lapsi ei varmasti ole helpoin kaveri, koska on niin herkkä ja tulinen, mutta on kuitenkin aiemmin sulautunut porukkaan jollain tavalla. Nyt olemme jotenkin pattitilanteessa, koska lapsella ei ole mahdollisuutta edes harjoitella näitä vajaavaisia taitojaan.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten asiasta on päästy eteenpäin? Lapselle on haettu koulun ulkopuolista apua, mutta siitä ei ole vielä ollut näkyvää apua.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
No, oma lapseni otti kaverikseen herkän ja tulisen lapsen, ja kun tuli pieniäkin erimielisyyksiä, sai kuulla huutoa ja haukkumista sekä "vahingossa" myös mm. potkun kasvoihin. En väitä, että oma lapsesi käyttäytyy näin, mutta meidän kohdalla tuohon kaveruuteen puututtiin, ja enää eivät liiku yhdessä.
Oma lapsi ei niinkään hauku muita. Ongelma on se, ettei osaa kunnolla leikkiä ns. vastavuoroisesti ja pahoittaa mielensä helposti. Haluisi mieluiten leikkii omia leikkejään, eikä lähde helpolla toisen ehdotukseen. Tätä taitoa vaan vaikea harjoItella ilman kaveria. Ja ei, kyse ei ole siitä, että olisi saanut aina kaiken periksi.
Tiedostan siis, että lapsellani on ongelmia sosiaalisissa taidoissa. Nyt vain tilanne äitynyt siihen, että on alettu myös kiusaamaan. Ja nämä kiusaamistilanteet tuovat esiin sitten sen hermostumisen ja suuttumisen, jota ei osaa hallita. Ei ole ollut väkivaltainen kavereita kohtaan, mitä olen leikkejä seurannut. Ennemminkin on se, että pitää olla jonkun muistuttamassa, että leikitään välillä jotain kaverinkin haluamaa. Ja isoja porukoita vierastaa. Siksi jäi kai koulussa heti yksin. Muut leikkivät porukassa ja yksi ei siihen osaa mukaan mennä ilman pyytämistä/ohjausta.
Harmi, että teillä on tuollainen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteys koulukuraattoriin ja hanki sitäkautta lapsellesi sosiaalista kuntoutusta. Jos lapsesi käyttäytyy muiden lasten näkökulmasta huonosti, hän jää yksin. Sosiaalisten taitojen opettaminen ei ole toisten lasten vaan aikuisten vastuulla. Asia olisi pitänyt ottaa aikuisten hoitoon jo eskarissa tai päiväkodissa.
Menkää lapsen kanssa leikkipuistoon ja tarkkailkaa muiden lasten leikkejä. Sanoita sinä aikuisena, mitä leikeissä tapahtuu ja miksi. Käykää läpi, miksi jotkut lapset alkavat riidellä, miten lapset toimivat silloin kun leikki sujuu hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalaisemme ei ole sosiaalisesti kovinkaan taitava. Ei osannut itse hakeutua porukkaan, eikä kukaan pyytänyt.
...
Ennen koulua hän hakeutui ilman pelkoa leikkimään vieraidenkin lasten kanssa.
Kuulostaa ristiriitaiselta, vai pelkäsikö hän koulun alkua niin kovasti, että reippaus hakeutua muiden seuraan hävisi?
Tuli mieleen että auttaisiko joku ohjattu urheiluharrastus jossa oltaisiin joukossa? Silloin lapsesi saisi jatkuvasti ohjeita siitä miten pitää olla ja mitä tehdä ja kaikki muutkin tekisivät sitä samaa. Silloin lapsellasi ei olisi painetta siitä että hän joutuisi itse keksimään jatkuvasti sen tavan jolla olla muiden kanssa. Ja kuitenkin ympärillä olisi muita samanikäisiä joiden kanssa pitää olla vuorovaikutuksessa.
Esim. salibandyssä järjestetään tuon ikäisille kerhotyppisiä treenejä joissa ei ole veilä mikään erityisen kilpailullinen meininki eikä haittaa vaikka lapsi ei olisikaan kauhean urheilullinen tai motorisesti taitava.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys koulukuraattoriin ja hanki sitäkautta lapsellesi sosiaalista kuntoutusta. Jos lapsesi käyttäytyy muiden lasten näkökulmasta huonosti, hän jää yksin. Sosiaalisten taitojen opettaminen ei ole toisten lasten vaan aikuisten vastuulla. Asia olisi pitänyt ottaa aikuisten hoitoon jo eskarissa tai päiväkodissa.
Menkää lapsen kanssa leikkipuistoon ja tarkkailkaa muiden lasten leikkejä. Sanoita sinä aikuisena, mitä leikeissä tapahtuu ja miksi. Käykää läpi, miksi jotkut lapset alkavat riidellä, miten lapset toimivat silloin kun leikki sujuu hyvin.
Erinomainen kommentti!
Lisään vielä, että voit vanhempana kutsua lapsen luokkakavereita teille säännöllisesti. Kutsu yksi tai kaksi kerrallaan. Monen ihmisen on helpompi tutustua ja leikkiä kahdestaan tai kolmistaan kuin isossa porukassa.
Tässä kohti on myös todella turhaa miettiä, saako oma lapsesi yhtä monta vastakyläilykutsua. Monet vanhemmat ovat todella kuormittuneita esim. työasioiden takia, eikä heillä riitä energiaa järjestellä kyläilyjä. Sinun lapsellasi on nyt se tutustumisen tarve, joten sinä järjestät. Vastakyläilykutsuja tulee sitten joskus myöhemmin tulevaisuudessa jos on tullakseen, sen pohtimisen aika ei ole nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä...
Minun esikoiseni on ns.helppo lapsi ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Olen korvia myöten täynnä sitä että hänet laitetaan aina rauhoittamaan villejä lapsia ja muuten hankalia. Ja opettajat siis itse näin minulle sanonut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalaisemme ei ole sosiaalisesti kovinkaan taitava. Ei osannut itse hakeutua porukkaan, eikä kukaan pyytänyt.
...
Ennen koulua hän hakeutui ilman pelkoa leikkimään vieraidenkin lasten kanssa.
Kuulostaa ristiriitaiselta, vai pelkäsikö hän koulun alkua niin kovasti, että reippaus hakeutua muiden seuraan hävisi?
Koulun alku jännitti kovasti ja porukka oli kai totuttua isompi. Leikkipuistoissa aiemmin reippasti lähestynyt vieraita lapsia, mutta näitä yleensä ollut 1-2. Koulussa helposti 5-10 lapsen porukoita, joihin ei enää uskaltanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo ikävää että jää yksin, mutta tässä tilanteessa ymmärrettävää.
Ei lapset eikä aikuiset halua viettää aikaa ikävästi käyttäytyvän ihmisen kanssa.
Jos joku loukkaantuu koko ajan kaikesta, muiden pitää jatkuvasti varoa sanomisiaan ja olla pahoittelemassa turhistakin asioista.
Sinun tulee aikuisena opettaa lapsellesi sosiaalisia taitoja. Kuulostaa vähän lellityltä ainoalta lapselta, joka kiukuttelee kun ei saakaan jakamatonta huomiota kaikilta. Sinä toki paremmin tiedät mistä johtuu, mutta kannattaa kuitenkin asiaan puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys koulukuraattoriin ja hanki sitäkautta lapsellesi sosiaalista kuntoutusta. Jos lapsesi käyttäytyy muiden lasten näkökulmasta huonosti, hän jää yksin. Sosiaalisten taitojen opettaminen ei ole toisten lasten vaan aikuisten vastuulla. Asia olisi pitänyt ottaa aikuisten hoitoon jo eskarissa tai päiväkodissa.
Menkää lapsen kanssa leikkipuistoon ja tarkkailkaa muiden lasten leikkejä. Sanoita sinä aikuisena, mitä leikeissä tapahtuu ja miksi. Käykää läpi, miksi jotkut lapset alkavat riidellä, miten lapset toimivat silloin kun leikki sujuu hyvin.
Erinomainen kommentti!
Lisään vielä, että voit vanhempana kutsua lapsen luokkakavereita teille säännöllisesti. Kutsu yksi tai kaksi kerrallaan. Monen ihmisen on helpompi tutustua ja leikkiä kahdestaan tai kolmistaan kuin isossa porukassa.
Tässä kohti on myös todella turhaa miettiä, saako oma lapsesi yhtä monta vastakyläilykutsua. Monet vanhemmat ovat todella kuormittuneita esim. työasioiden takia, eikä heillä riitä energiaa järjestellä kyläilyjä. Sinun lapsellasi on nyt se tutustumisen tarve, joten sinä järjestät. Vastakyläilykutsuja tulee sitten joskus myöhemmin tulevaisuudessa jos on tullakseen, sen pohtimisen aika ei ole nyt.
Me yritimme kutsua muita, mutta lapsi ei lopulta halunnut enää kutsua ketään, koska koki, ettei kukaan leiki hänen kanssaan. Aloin sitten itsekin pohtia, voiko tämä olla se syy, ettei koskaan tullut yhtään vastakutsua. Toki, muilla lapsilla on paljon muita ystäviä ja viikossa rajatusti päiviä, joten se kakkoskolmosnelos kaveri jää helposti kutsujen ulkopuolelle.
Tarhassa lapsi oli hyvinkin pidetty. Leikki kuulemma aina muiden kanssa ilman mitään ongelmia ja oli haluttu leikkikaveri. Kertaakaan koko tarha-aikana ei tullut yhtään valitusta, että olisi leikki mennyt huonosti. Hoitajat sanoivat, että hän oli lapsi, joka oli aina kiltti muille. Esikoulussa ilmeni ongelmia, mutta nekin käsitykseni mukaan pieniä ja esikoulun alussa. Esikoulun opettajat pystyivät myös eritavalla ohjaamaan leikkiä. Siellä kyllä huomattiin vaikeus sopeutua toisen haluamaan leikkiin.
Tiedostan, että on vanhempien tehtävä ohjata sosiaalista kehitystä. Se olisi vain helpompaa, jos olisi se yksikin kaveri, jonka kanssa noita leikkielämän tilanteita tulisi vastaan. Tottakai kotona pelataan ja leikitään, mutta se on silti eri asia.
Ja painotan sitä, että koulun alettua lasta on ollut todella vaikea saada enää leikkimään kenenkään vieraan kanssa. Jättäytyy puistoissa ym. aina lopulta yksin, ellei toinen selkeästi hae mukaan leikkiin. Voi siis hetken leikkiä, jos ns. ohjaa muiden kanssa leikkimään, mutta jättäytyy lopulta pois porukasta, ellei häntä suoranaisesti pyydetä leikkiin. Tätä ei aiemmin tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys koulukuraattoriin ja hanki sitäkautta lapsellesi sosiaalista kuntoutusta. Jos lapsesi käyttäytyy muiden lasten näkökulmasta huonosti, hän jää yksin. Sosiaalisten taitojen opettaminen ei ole toisten lasten vaan aikuisten vastuulla. Asia olisi pitänyt ottaa aikuisten hoitoon jo eskarissa tai päiväkodissa.
Menkää lapsen kanssa leikkipuistoon ja tarkkailkaa muiden lasten leikkejä. Sanoita sinä aikuisena, mitä leikeissä tapahtuu ja miksi. Käykää läpi, miksi jotkut lapset alkavat riidellä, miten lapset toimivat silloin kun leikki sujuu hyvin.
Erinomainen kommentti!
Lisään vielä, että voit vanhempana kutsua lapsen luokkakavereita teille säännöllisesti. Kutsu yksi tai kaksi kerrallaan. Monen ihmisen on helpompi tutustua ja leikkiä kahdestaan tai kolmistaan kuin isossa porukassa.
Tässä kohti on myös todella turhaa miettiä, saako oma lapsesi yhtä monta vastakyläilykutsua. Monet vanhemmat ovat todella kuormittuneita esim. työasioiden takia, eikä heillä riitä energiaa järjestellä kyläilyjä. Sinun lapsellasi on nyt se tutustumisen tarve, joten sinä järjestät. Vastakyläilykutsuja tulee sitten joskus myöhemmin tulevaisuudessa jos on tullakseen, sen pohtimisen aika ei ole nyt.
Me yritimme kutsua muita, mutta lapsi ei lopulta halunnut enää kutsua ketään, koska koki, ettei kukaan leiki hänen kanssaan. Aloin sitten itsekin pohtia, voiko tämä olla se syy, ettei koskaan tullut yhtään vastakutsua. Toki, muilla lapsilla on paljon muita ystäviä ja viikossa rajatusti päiviä, joten se kakkoskolmosnelos kaveri jää helposti kutsujen ulkopuolelle.
Tarhassa lapsi oli hyvinkin pidetty. Leikki kuulemma aina muiden kanssa ilman mitään ongelmia ja oli haluttu leikkikaveri. Kertaakaan koko tarha-aikana ei tullut yhtään valitusta, että olisi leikki mennyt huonosti. Hoitajat sanoivat, että hän oli lapsi, joka oli aina kiltti muille. Esikoulussa ilmeni ongelmia, mutta nekin käsitykseni mukaan pieniä ja esikoulun alussa. Esikoulun opettajat pystyivät myös eritavalla ohjaamaan leikkiä. Siellä kyllä huomattiin vaikeus sopeutua toisen haluamaan leikkiin.
Tiedostan, että on vanhempien tehtävä ohjata sosiaalista kehitystä. Se olisi vain helpompaa, jos olisi se yksikin kaveri, jonka kanssa noita leikkielämän tilanteita tulisi vastaan. Tottakai kotona pelataan ja leikitään, mutta se on silti eri asia.
Ja painotan sitä, että koulun alettua lasta on ollut todella vaikea saada enää leikkimään kenenkään vieraan kanssa. Jättäytyy puistoissa ym. aina lopulta yksin, ellei toinen selkeästi hae mukaan leikkiin. Voi siis hetken leikkiä, jos ns. ohjaa muiden kanssa leikkimään, mutta jättäytyy lopulta pois porukasta, ellei häntä suoranaisesti pyydetä leikkiin. Tätä ei aiemmin tapahtunut.
No ei tuo nyt niin ihmeellistä ole, että päiväkodissa nuorempana oli vielä pidetty.
Pienemmät lapset ovat normaalistikin itsekkäitä, leikit ovat kaikilla usein tällaisia "yksin yhdessä". Eli leikitään vaikka molemmat autoilla vierekkäin, mutta ei yhdessä.
Yleensä nämä sosiaaliset ongelmat tulevatkin esiin eskarilla tai ekalla luokalla, kun muiden lapsien sosiaaliset taidot kehittyvät ja vuorovaikutus muiden kanssa muuttuu tärkeäksi.
Summasummarum. Lapsi on hankala, lapsi voidaan surutta jättää yksin, koska kukaan ei halua lapselleen leikkikaveria, joka on hieman erilainen. Ja kiusaaminen on sallittua, koska omapa on vikansa. Tai oikeastaan vanhempien vika... Raaka maailma ja tätä hieman pelkäsinkin.
Sanottakoon, että itse aavistin kyllä tämän sosiaalisen puolen ongelmat ennen koulua ja niihin on yritetty puuttua aina. Tarha/esikoulu eivät ole ongelmia tässä nähneet ja siksi lapsi siirtyi kouluun. Tästäkin asiasta keskusteltiin, mutta luotimme lopulta koulutuksen saaneisiin ihmisiin ja siihen, että lapsi pärjää. Näin ei kuitenkaan ollut, koska koulun tehtäviin ei enää kuulu katsoa, ettei kukaan jää yksin ja lapsi olisi siinä kohtaa tarvinnut ohjattua apua. Tiedän, että on vaikea ja mahdoton pakottaa lapsia leikkimään, jos toisesta ei pidä. Toivottavasti jokainen teistä vanhemmista, jotka eivät lapselleen tällästä kaveria halua, opettaa myös, ettei niitä hiljaisia ja ujoja lapsia saa nimitellä ja kiusata. Lapsi, joka käy koulua ilman kavereita, saattaa kokea sen nimittelyn huomattavasti raskaampana kuin lapsi, jolla on edes yksi kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt huoltaja ottaa lusikan kauniiseen käteen ja alkaa järjestää lapselleen sosiaalisia taitoja parantavaa kuntoutusta. Jos lapsesi käyttäytyy sietämättömän huonosti, ei kukaan voi olla hänen kaverinsa.
Eihän lapsesi opi kaveritaitoja tai tunnetaitoja, jos et niitä opeta! Tätä se kasvatuksen puute aiheuttaa ja sitten itketään ku muut eivät leiki ja opettajilla kädet täynnä jatkuvassa selvitelyssä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ikävää että jää yksin, mutta tässä tilanteessa ymmärrettävää.
Ei lapset eikä aikuiset halua viettää aikaa ikävästi käyttäytyvän ihmisen kanssa.
Jos joku loukkaantuu koko ajan kaikesta, muiden pitää jatkuvasti varoa sanomisiaan ja olla pahoittelemassa turhistakin asioista.Sinun tulee aikuisena opettaa lapsellesi sosiaalisia taitoja. Kuulostaa vähän lellityltä ainoalta lapselta, joka kiukuttelee kun ei saakaan jakamatonta huomiota kaikilta. Sinä toki paremmin tiedät mistä johtuu, mutta kannattaa kuitenkin asiaan puuttua.
Ei ole ainut lapsi. Sisarensa sosiaalisesti normaalisti kehittynyt ja omaa laajan kaveripiirin. Kyse on siis jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt huoltaja ottaa lusikan kauniiseen käteen ja alkaa järjestää lapselleen sosiaalisia taitoja parantavaa kuntoutusta. Jos lapsesi käyttäytyy sietämättömän huonosti, ei kukaan voi olla hänen kaverinsa.
Tuossa alussa jo luki, että lapselle on haettu koulun ulkopuolista apua.
Meidän koulussa kuraattori pitää kaveritaito-ryhmiä tarpeen mukaan. Tiedustele onko tällaiseen mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Summasummarum. Lapsi on hankala, lapsi voidaan surutta jättää yksin, koska kukaan ei halua lapselleen leikkikaveria, joka on hieman erilainen. Ja kiusaaminen on sallittua, koska omapa on vikansa. Tai oikeastaan vanhempien vika... Raaka maailma ja tätä hieman pelkäsinkin.
Sanottakoon, että itse aavistin kyllä tämän sosiaalisen puolen ongelmat ennen koulua ja niihin on yritetty puuttua aina. Tarha/esikoulu eivät ole ongelmia tässä nähneet ja siksi lapsi siirtyi kouluun. Tästäkin asiasta keskusteltiin, mutta luotimme lopulta koulutuksen saaneisiin ihmisiin ja siihen, että lapsi pärjää. Näin ei kuitenkaan ollut, koska koulun tehtäviin ei enää kuulu katsoa, ettei kukaan jää yksin ja lapsi olisi siinä kohtaa tarvinnut ohjattua apua. Tiedän, että on vaikea ja mahdoton pakottaa lapsia leikkimään, jos toisesta ei pidä. Toivottavasti jokainen teistä vanhemmista, jotka eivät lapselleen tällästä kaveria halua, opettaa myös, ettei niitä hiljaisia ja ujoja lapsia saa nimitellä ja kiusata. Lapsi, joka käy koulua ilman kavereita, saattaa kokea sen nimittelyn huomattavasti raskaampana kuin lapsi, jolla on edes yksi kaveri.
No mutta eihän se nyt ole vanhempien vika jos muut lapset mieluummin leikkivät niiden kivojen lasten kanssa kuin sen kanssa jonka pillin mukaan pitäisi koko ajan hyppiä?? Vai pakottaisitko itse lapsesi leikkimään hankalan kaverin kanssa, kuin sen kivan jonka kanssa lapsi itse haluaa leikkiä ja tulevat toimeen?? Tuohan olisi tosi törkeää omaa lasta kohtaan!
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapsesi opi kaveritaitoja tai tunnetaitoja, jos et niitä opeta! Tätä se kasvatuksen puute aiheuttaa ja sitten itketään ku muut eivät leiki ja opettajilla kädet täynnä jatkuvassa selvitelyssä..
Jos mulla olisi vain tuo toinen lapsi, olisin saattanut kirjoittaa saman suuntaisesti. Tällekin lapselle on yritetty pienestä asti opettaa ja neuvoa miten kuuluu käyttäytyä ja mikä on sallittua ja mikä ei. On tehty töitä miljoona kertaa enemmän tunteiden säätelyn suhteen ja niin edelleen. Esikoulu oli ensimmäinen ulkopuolinen paikka, jossa huomattiin mitään ongelmia. Esikoulun aikana mentiin kuitenkin suuri harppaus eteenpäin sosiaalisten taitojen suhteen. Koulun alettua tultiinkin sitten rytmisten takapakkia. Ymmärrän kyllä, että koulussa ei ole aikaa. Nämä ongelmat tuotiin esille heti koulun alettua ja niihin pyydettiin apua ja sitä luvattiin antaa. Ehkä se sitten oli niin, että lapsi oli liian haastava kouluelämään, vaikka meille vanhemmille koko syyskausi väitettiin asioiden olevan ihan hyvin ja homman hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Summasummarum. Lapsi on hankala, lapsi voidaan surutta jättää yksin, koska kukaan ei halua lapselleen leikkikaveria, joka on hieman erilainen. Ja kiusaaminen on sallittua, koska omapa on vikansa. Tai oikeastaan vanhempien vika... Raaka maailma ja tätä hieman pelkäsinkin.
Sanottakoon, että itse aavistin kyllä tämän sosiaalisen puolen ongelmat ennen koulua ja niihin on yritetty puuttua aina. Tarha/esikoulu eivät ole ongelmia tässä nähneet ja siksi lapsi siirtyi kouluun. Tästäkin asiasta keskusteltiin, mutta luotimme lopulta koulutuksen saaneisiin ihmisiin ja siihen, että lapsi pärjää. Näin ei kuitenkaan ollut, koska koulun tehtäviin ei enää kuulu katsoa, ettei kukaan jää yksin ja lapsi olisi siinä kohtaa tarvinnut ohjattua apua. Tiedän, että on vaikea ja mahdoton pakottaa lapsia leikkimään, jos toisesta ei pidä. Toivottavasti jokainen teistä vanhemmista, jotka eivät lapselleen tällästä kaveria halua, opettaa myös, ettei niitä hiljaisia ja ujoja lapsia saa nimitellä ja kiusata. Lapsi, joka käy koulua ilman kavereita, saattaa kokea sen nimittelyn huomattavasti raskaampana kuin lapsi, jolla on edes yksi kaveri.
No eihän tässä ollut kyse hiljaisesta ja ujosta lapsesta, vaan "tulisieluisesta", herkästi hermostuvasta ja loukkaantuvasta lapsesta. Tulisieluisen myöntäisin juuri tuollaiseksi nollasta sataan tyypiksi, jonka kanssa siis joutuu muut olemaan varuillaan.
Näillä hiljaisilla ja ujoilla on yleensä kyllä kavereita, hakeutuvat etenkin samanlaisten seuraan luonnollisesti. Villimmätkin lapset pitävät näitä yleensä vain neutraaleina ihan kivoina tyyppeinä.
No, oma lapseni otti kaverikseen herkän ja tulisen lapsen, ja kun tuli pieniäkin erimielisyyksiä, sai kuulla huutoa ja haukkumista sekä "vahingossa" myös mm. potkun kasvoihin. En väitä, että oma lapsesi käyttäytyy näin, mutta meidän kohdalla tuohon kaveruuteen puututtiin, ja enää eivät liiku yhdessä.