Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen ekaluokkalainen
Ekaluokkalaisemme ei ole sosiaalisesti kovinkaan taitava. Hän on hyvin tulinen sielu ja pahoittaa mielensä helposti. Koulun alettua hän jäi yksikseen ilman kavereita. Ei osannut itse hakeutua porukkaan, eikä kukaan pyytänyt. Tästä oltiin monesti yhteydessä opettajaan ja koulusta luvattiin katsoa, ettei lapsi jää yksin. Koko syksy meni ilman kavereita. Kukaan ei kutsunut leikkimään/synttäreille tms.. Muutama lapsi kävi leikkimässä pyydettäessä, mutta vastakutsua ei koskaan tullut. Jokaisen koulupäivän jälkeen kertoi leikkineensä yksin. Lopulta ei enää halunnut kutsua kavereita kotiin, koska koki, ettei kukaan ole hänen kaverinsa.
Nyt tilanne on kärjistynyt siihen, että lapsella on alkanut tulla jatkuvasti riitoja muiden oppilaiden kanssa (yleensä mukana yksi sama lapsi). Opettaja antoi ymmärtää, että koko vuoden on ollut ongelmia, vaikka aiemmin kysyttäessä "kaikki on ollut hyvin". Kaikki vika näyttää olevan lapsessamme ja siinä, että hän hermostuu helposti. Nyt häntä on alettu nimittelemään koulussa. Tottakai lapset huomaavat, kuka on helppo kohde kiusata. Tämä kiusaaminen painetaan villasella, koska syy tuntuu olevan lapsemme erikoisuudessa. Siihen kyllä puututaan, kun lapsi puolustautuu tätä nimittelyä vastaan ja todetaan, että hänen pitäisi oppia ottamaan asia suuttumatta vastaan. Tässä häntä on yritetty ohjaistaa, mutta ei kykene hillitsemään suuttumistaan.
Lapsi ei enää uskalla ottaa mitään kontaktia muihin lapsiin. Tämä tilanne on alkanut koulun alettua. Monesti sanoo vain, että "ei uskalla, koska jos ne eivät halua leikkiä hänen kanssaan". Tämä viestii jotenkin siitä, että hänet on jollain tavoin jätetty ulkopuoliseksi ja annettu ymmärtää, että asia on näin. Ennen koulua hän hakeutui ilman pelkoa leikkimään vieraidenkin lasten kanssa.
Tiedostan, että lapsella on ongelmia kaverisuhteissa. Olin ajatellut, että hänkin oppii ajallaan, kunhan löytää kavereita. Nyt kuitenkin kävi niin, että tilanne pahentui, koska hän jäi täysin yksin. Lapsi ei varmasti ole helpoin kaveri, koska on niin herkkä ja tulinen, mutta on kuitenkin aiemmin sulautunut porukkaan jollain tavalla. Nyt olemme jotenkin pattitilanteessa, koska lapsella ei ole mahdollisuutta edes harjoitella näitä vajaavaisia taitojaan.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten asiasta on päästy eteenpäin? Lapselle on haettu koulun ulkopuolista apua, mutta siitä ei ole vielä ollut näkyvää apua.
Kommentit (196)
Minä ottaisin sinun pojan heti meidän lapselle kaveriksi. On suuri harmi että häntä kiusataan koulussa ja jätetään yksin. Koittakaa mennä ohjattuihin harrastuksiin vapaa-ajalla. Siellä näkee kavereita. Nuo pienet on tulisia mutta iän myötä uskon että häviää se ominaisuus. Hän on ihan tavallinen poika. Nyt vain saatte jotain harrastutoimintaa että kestää tuon koulukiusaamisen. Vaikka joka päivälle jotain. Ja tuon ikäiset ei enää ventovieraisiin puistoissa oikein tutustu mut anna hänen tehdä sinun kanssa juttuja. Olethan sinä vanhempi edes kaverina. Minä olen opettanut omille lapsille, että aina on yksi ystävä meillä kaikilla: Jeesus. Jeesus on lasten paras ystävä. Ei jätä koskaan. Ja jos muut kiusaa, niin älkää te kiusatko. Hymyilkää ja ottakaa ystäväksi kaikenlaisia ihmisiä vanhoja ja nuoria. Nostakaa kättä autoilijoille. Myös pelikoneystävät ovat nykyihmisten ystäviä. Katsokaa laajemmin ympärille. Näin meillä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summasummarum. Lapsi on hankala, lapsi voidaan surutta jättää yksin, koska kukaan ei halua lapselleen leikkikaveria, joka on hieman erilainen. Ja kiusaaminen on sallittua, koska omapa on vikansa. Tai oikeastaan vanhempien vika... Raaka maailma ja tätä hieman pelkäsinkin.
Sanottakoon, että itse aavistin kyllä tämän sosiaalisen puolen ongelmat ennen koulua ja niihin on yritetty puuttua aina. Tarha/esikoulu eivät ole ongelmia tässä nähneet ja siksi lapsi siirtyi kouluun. Tästäkin asiasta keskusteltiin, mutta luotimme lopulta koulutuksen saaneisiin ihmisiin ja siihen, että lapsi pärjää. Näin ei kuitenkaan ollut, koska koulun tehtäviin ei enää kuulu katsoa, ettei kukaan jää yksin ja lapsi olisi siinä kohtaa tarvinnut ohjattua apua. Tiedän, että on vaikea ja mahdoton pakottaa lapsia leikkimään, jos toisesta ei pidä. Toivottavasti jokainen teistä vanhemmista, jotka eivät lapselleen tällästä kaveria halua, opettaa myös, ettei niitä hiljaisia ja ujoja lapsia saa nimitellä ja kiusata. Lapsi, joka käy koulua ilman kavereita, saattaa kokea sen nimittelyn huomattavasti raskaampana kuin lapsi, jolla on edes yksi kaveri.
No eihän tässä ollut kyse hiljaisesta ja ujosta lapsesta, vaan "tulisieluisesta", herkästi hermostuvasta ja loukkaantuvasta lapsesta. Tulisieluisen myöntäisin juuri tuollaiseksi nollasta sataan tyypiksi, jonka kanssa siis joutuu muut olemaan varuillaan.
Näillä hiljaisilla ja ujoilla on yleensä kyllä kavereita, hakeutuvat etenkin samanlaisten seuraan luonnollisesti. Villimmätkin lapset pitävät näitä yleensä vain neutraaleina ihan kivoina tyyppeinä.
Lapsi voi olla ujo ja hiljainen, mutta silti helposti hermostuva. Ei hermostu leikeissä, ei vaan halua leikkiä muiden leikkejä. Jää sitten leikkimään yksin omiaan. Hermostuu herkästi, jos kokee tulleensa kiusatuksi. Näin saattaa välillä käydä myös ns. liian pienestä, koska ei ymmärrä toisen leikiä. Esim. jotkin lällättely tilanteet, missä ei kukaan halua tavallaan kiusata, mutta lapsi ei sitä ymmärrä. Ja kun on näissä tilanteissa hermostunut, on (ainakin yksi lapsi) huomattu, että tuonhan saa helposti pois tolaltaan, kun vähän ilkkuu. Ja sitten on alettu tietoisesti haukkumaan lasta. Niinhän siinä helposti käy. Lapsia ei voi pakottaa leikkimään, mutta voi kyllä opettaa, ettei toista saa myöskään tahallisesti kiusata.
Mikä tuossa on siis ongelmana, jos lapsi haluaa leikkiä yksin eikä kaipaa muiden seuraa?
Sosiaalisesti kuulostaa jääneen pikkulapsen tasolle, jotka juurikin haluavat vain yksinään leikkiä omia leikkejään. Syy tuohon kannattaa kyllä selvittää. Voi olla autismikirjoa, lievä kehitysvamma, puutteita kasvatuksessa tai joku trauma. Syitä on monia.
Minä olin tuollainen lapsi, ja nykyään ihan menestyvä, perheellinen lakimies. Eivät kaikki yksin viihtyvät ole vammaisia.
Useammin se yksin jäävä on itse asiassa älykkäämpi ja sen vuoksi perusmassa ei ymmärrä vaan pidetään outona. Eikös nimenomaan älykkyyteen kuulu kyly katsoa asioita monista eri näkökulmista ja siten myös automaattisesti avarakatseisuus. Eli kiusaavat ja laumana toisiaan matkivat mukulat ovat keskinkertaisia tai vähän yksinkertaisia. Ehkä lievästi kehitysvammaisia. Vai onko kyse kasvatuksen puutteesta kun ei hyväksy kuin sen mitä itse tekee?
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin sinun pojan heti meidän lapselle kaveriksi. On suuri harmi että häntä kiusataan koulussa ja jätetään yksin. Koittakaa mennä ohjattuihin harrastuksiin vapaa-ajalla. Siellä näkee kavereita. Nuo pienet on tulisia mutta iän myötä uskon että häviää se ominaisuus. Hän on ihan tavallinen poika. Nyt vain saatte jotain harrastutoimintaa että kestää tuon koulukiusaamisen. Vaikka joka päivälle jotain. Ja tuon ikäiset ei enää ventovieraisiin puistoissa oikein tutustu mut anna hänen tehdä sinun kanssa juttuja. Olethan sinä vanhempi edes kaverina. Minä olen opettanut omille lapsille, että aina on yksi ystävä meillä kaikilla: Jeesus. Jeesus on lasten paras ystävä. Ei jätä koskaan. Ja jos muut kiusaa, niin älkää te kiusatko. Hymyilkää ja ottakaa ystäväksi kaikenlaisia ihmisiä vanhoja ja nuoria. Nostakaa kättä autoilijoille. Myös pelikoneystävät ovat nykyihmisten ystäviä. Katsokaa laajemmin ympärille. Näin meillä tehdään.
Niin minäkin!
Harjoitelkaa kotona. Vaikka se ei olekaan sama asia, lapsi joutuu kuitenkin opettelemaan antamaan periksi ja hyväksymään myös toisen aloitteita ja ehdotuksia leikeissä, jos te vanhemmat leikitte hänen kanssaan ja tietoisesti huolehditte että hän ei voi johtaa leikkiä vain oman mielensä mukaan. Kun ristiriita tulee, pysähdytte, käytte läpi tilanteen herättämät tunteet molempien kannalta, mietitte yhdessä ratkaisun miten voisi päästä eteenpäin, harjoitelkaa kompromissien tekemistä ja vuorotellen päättämistä. Tätä voi tehdä myös niin, että toinen vanhemmista on se varsinainen ”leikkikaveri”, ja toinen ohjaa sivusta kun meinaa ”tulla riitaa”. Myös erilaisten kuvien kautta voi harjoitella sosiaalisia tilanteita. Lapsi miettii mitä kuvassa tapahtuu, miltä eri osapuolista tuntuu, jos on jotain hankaluutta miten sen voisi ratkaista jne. Mahdollisimman paljon erilaisia näkökulmia huomioiden. Ja tietysti vanhemmat auttavat ja täydentävät lapsen omaa pohdintaa.
Tuskin ap on enää kuulolla, aloitus on vuodelta 2019.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tuossa tilanteessa syyskuusta 1970 alkaen seuraavat 9 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin ap on enää kuulolla, aloitus on vuodelta 2019.
Ehkä ei, saattaa tulla kun huomaa ketjun nousseen esille jälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa äitinä, että en kyllä haluaisi että oma lapseni joutuisi opettamaan sinun lapsesi kaltaista tulisielua.
Tuo opetus olisi pitänyt hoitaa jo kolmevuotiaana äidin ja isän toimesta. Järjestelmällisesti puuttua aina jos lapsi alkaa möykkäröimään.
Eihän kukaan vanhempi toivo lapselleen sellaista kaveria jonka seurassa on vaikea olla.
Amen. Naurettavaa syyttää vieraita LAPSIA siitä, että on ihan itse jättänyt oman lapsensa kasvattamatta.
Herkkä ja tulinen my ass. Huonoa kasvatusta voi yrittää peitellä ties millä kaunistelusanoilla, mutta ei se sitä tosiasiaa miksikään muuta.
Oikeasti herkät lapset muutenkin harvemmin ovat "tulisia" (jos äiti tituleeraa lastaan tuliseksi, se on luultavasti oikeasti varsinainen raivopää); herkkä on empatiakykyinen eikä riehu, koska ymmärtää sen pahoittavan muiden mielen.
Kuulostaa adhd-lapselta. Tuntemani lapset ja aikuiset, joilla on adhd/add eikä siihen hoitoa, ovat hyvin itsekkäitä, negatiivisissa tunteissa rypeviä ja temperamenttisia. Voivat olla suoranaisen kylmäkiskoisia ja ilkeitäkin halutessaan. Useimmiten ovat täysin sokeita omalle käytökselleen. Ystäväni lapsella on add ja vaikka lapsi onkin erittäin fiksu, on hänet siirretty erityisluokalle, jossa pienempi ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapsesi opi kaveritaitoja tai tunnetaitoja, jos et niitä opeta! Tätä se kasvatuksen puute aiheuttaa ja sitten itketään ku muut eivät leiki ja opettajilla kädet täynnä jatkuvassa selvitelyssä..
Jos ymmärtäisit, miten törkeä ja tyhmä kommenttisi on, et kehtaisi enää esintyä kotiovesi ulkopuolella.
Heikko on ihmisen äly, jos ei tajua aloittajan kirjoituksista, että lasta on kyllä kasvatettu, ja tässäkin pyydettiin ideoita. Eli vanhemmat ovat todella vastuullisia kasvattajia. - Ei, lasta ei ilmeisesti ole hakattu verille, mikä ehkä on sinusta sitä "kasvatusta".
On todella outoa, että ihmiset eivät millään tajua, että lapset eivät tule yhdestä muotista. Jotkut ovat helpompia kasvatettavia kuin toiset. Tämän on monet monilapsiset perheet saaneet huomata. - Ja jokainen jolla on älyä tajuaa, että jokaisella lapsella on oma historiansa ja kaikki, mitä lapselle tapahtuu, ei ole vanhempien toiminnan tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa äitinä, että en kyllä haluaisi että oma lapseni joutuisi opettamaan sinun lapsesi kaltaista tulisielua.
Tuo opetus olisi pitänyt hoitaa jo kolmevuotiaana äidin ja isän toimesta. Järjestelmällisesti puuttua aina jos lapsi alkaa möykkäröimään.
Eihän kukaan vanhempi toivo lapselleen sellaista kaveria jonka seurassa on vaikea olla.
Amen. Naurettavaa syyttää vieraita LAPSIA siitä, että on ihan itse jättänyt oman lapsensa kasvattamatta.
Herkkä ja tulinen my ass. Huonoa kasvatusta voi yrittää peitellä ties millä kaunistelusanoilla, mutta ei se sitä tosiasiaa miksikään muuta.
Oikeasti herkät lapset muutenkin harvemmin ovat "tulisia" (jos äiti tituleeraa lastaan tuliseksi, se on luultavasti oikeasti varsinainen raivopää); herkkä on empatiakykyinen eikä riehu, koska ymmärtää sen pahoittavan muiden mielen.
Ikävä kyllä kirjoituksessasi ei ole mitään naurettavaa, mutta kylläkin koko mitalta typeryyttä ja järjyttävyyttä.
Sinulla on todella huonot vanhemmat, jotka ovat jättäneet sinut kasvattamatta.
Lisäksi jotain on päässäsi vialla, jos et ymmärtänyt, että aloittaja pyysi jotain ihan muuta kuin kelvotonta arviotasi hänen kasvattajan taidoistaan.
Jos sinulla olisi edes hivenen verran älyä ja empatiaa, tajuaisit itsekin, miten huonosti kasvatettu ihminen olet ja miten kelvoton kommenttisi. Aloittajan jokaisesta kommentista käy erinomaisesti selville, että hän on huolehtinut kasvatuksesta ja todella, todella haluaa kasvattaa lapsestaan sinua paremman ihmisen.
Onneksi täällä on ollut joitakin erinomaisia, rakentaviakin kommentteja. Toivon, että mukaan tulisi joku, jolla on kokemusta samantyyppisestä tilanteesta/vaiheesta ja joka voisi kertoa, miten onnistui lapsen kanssa pääsemään hyvään lopputulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastus vaoaa-ajalle soaiaalisten taitojen opoimiseen ja koulun oppilaiahuollosta (kuraattori jne) apua koulun kiusaamis- ja ryhnäytymisasiaan.
Ei ole helppoja noi lasten väliset suhteet.
Kirjoitin aiemmin siitä mikä on ryhmän ohjaajan velvollisuus puuttua kiusanhenki hommaan ja etenkin juuri tuollainen " toisen sanomisen korjailu, ihmettely ja toistelu tai lähes huutamalla vastaaminen olet väärässä tyylisesti" saa kenet tahansa tulistumaan.
Ilmeisesti ihmiset pitävät normaalina tilannetta jossa yhtä lasta vedetään äärirajoille jotta on joku syntipukki. Onko kiusatun ainoa oikeutettu reaktio alistua ja mennä itkemään nurkkaan..?
Mitä tämä tulisieluinen tarkoittaa edes? Minä näen sen esimerkiksi henkilönä joka johonkin vähemmistöön kuuluvana tai ehkä pienen kokonsa tai muun ominaisuutensa vuoksi on joutunut tilastaan taistelemaan. Jota provosoidaan kun tietää että kiva härnätä.
Tällaisesta härnääjästä tulee kyllä enemmän mieleen koulukiusaaja tai ikuinen narsistisia piirteitä omaava teini- kuin siitä toisesta joka on jätetty yksin, ja jonka tiedetään olevan helppo pahan olon purkukohde muille.
Kiusaaminen on aina ryhmäilmiö ja jokainen ryhmässä tietää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin sinun pojan heti meidän lapselle kaveriksi. On suuri harmi että häntä kiusataan koulussa ja jätetään yksin. Koittakaa mennä ohjattuihin harrastuksiin vapaa-ajalla. Siellä näkee kavereita. Nuo pienet on tulisia mutta iän myötä uskon että häviää se ominaisuus. Hän on ihan tavallinen poika. Nyt vain saatte jotain harrastutoimintaa että kestää tuon koulukiusaamisen. Vaikka joka päivälle jotain. Ja tuon ikäiset ei enää ventovieraisiin puistoissa oikein tutustu mut anna hänen tehdä sinun kanssa juttuja. Olethan sinä vanhempi edes kaverina. Minä olen opettanut omille lapsille, että aina on yksi ystävä meillä kaikilla: Jeesus. Jeesus on lasten paras ystävä. Ei jätä koskaan. Ja jos muut kiusaa, niin älkää te kiusatko. Hymyilkää ja ottakaa ystäväksi kaikenlaisia ihmisiä vanhoja ja nuoria. Nostakaa kättä autoilijoille. Myös pelikoneystävät ovat nykyihmisten ystäviä. Katsokaa laajemmin ympärille. Näin meillä tehdään.
Jeesus pelastaa! Tuleeko se Jeesus teille ihan yökylään vai käykö vain leikkimässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa äitinä, että en kyllä haluaisi että oma lapseni joutuisi opettamaan sinun lapsesi kaltaista tulisielua.
Tuo opetus olisi pitänyt hoitaa jo kolmevuotiaana äidin ja isän toimesta. Järjestelmällisesti puuttua aina jos lapsi alkaa möykkäröimään.
Eihän kukaan vanhempi toivo lapselleen sellaista kaveria jonka seurassa on vaikea olla.
Amen. Naurettavaa syyttää vieraita LAPSIA siitä, että on ihan itse jättänyt oman lapsensa kasvattamatta.
Herkkä ja tulinen my ass. Huonoa kasvatusta voi yrittää peitellä ties millä kaunistelusanoilla, mutta ei se sitä tosiasiaa miksikään muuta.
Oikeasti herkät lapset muutenkin harvemmin ovat "tulisia" (jos äiti tituleeraa lastaan tuliseksi, se on luultavasti oikeasti varsinainen raivopää); herkkä on empatiakykyinen eikä riehu, koska ymmärtää sen pahoittavan muiden mielen.
Ikävä kyllä kirjoituksessasi ei ole mitään naurettavaa, mutta kylläkin koko mitalta typeryyttä ja järjyttävyyttä.
Sinulla on todella huonot vanhemmat, jotka ovat jättäneet sinut kasvattamatta.
Lisäksi jotain on päässäsi vialla, jos et ymmärtänyt, että aloittaja pyysi jotain ihan muuta kuin kelvotonta arviotasi hänen kasvattajan taidoistaan.
Jos sinulla olisi edes hivenen verran älyä ja empatiaa, tajuaisit itsekin, miten huonosti kasvatettu ihminen olet ja miten kelvoton kommenttisi. Aloittajan jokaisesta kommentista käy erinomaisesti selville, että hän on huolehtinut kasvatuksesta ja todella, todella haluaa kasvattaa lapsestaan sinua paremman ihmisen.
Onneksi täällä on ollut joitakin erinomaisia, rakentaviakin kommentteja. Toivon, että mukaan tulisi joku, jolla on kokemusta samantyyppisestä tilanteesta/vaiheesta ja joka voisi kertoa, miten onnistui lapsen kanssa pääsemään hyvään lopputulokseen.
Ja sinut on sit kasvatettu oikein, kun hyökkäät tuollaisen oksennuskirjoituksen kanssa vieraan ihmisen kimppuun? Jos sinulla olisi edes hivenen verran älyä niin ymmärtäisit, että aloitus on vuodelta 2019. Jos sinulla olisi edes hivenen verran empatiaa, tajuaisit itsekin, miten huonosti kasvatettu ihminen olet ja miten kelvoton kommenttisi.
VOI TUO ON KAMALA TILANNE..SIIHEN TYTYY PUUTTUA JA PIAN