Millainen ihminen ei näe osuuttaan riitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bipo

Bipo on rasittava vain maniassa. Muuten voi olla normaali.

Muahahahaa onko tämä se sama henkilö joka levittää propagandaa Trumpilla olevan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ei, kyllä sellainen käytös on ihan integroitu persoonanaan, ei MIELIALAhäiriöön.

Minulla on kaksisuuntainen mielealahäiriö ja ap:n mies kuulostaa vähän minun mieheltä. Meillä on vessan ovessa nyrkin kuva ja hän väitti hermostumisensa olevan minun syy...

Näin juuri hiljattain unta - näen paljon unia. Ja unessa mies oli ottanut tietynlaisen johdon ja näin ollen estänyt minua kuuntelemasta musiikkia. Musiikki on minulle tärkeä keino purkaa ahdistusta ja muitakin tunteita.

Kun otin asian esille ja mies suoraan syytti minua huonosta käytöksestä ja negatiivisuudesta. Vaikka hän oli ottanut jotain minulle kuuluvaa. No, tämä oli vain uni. Mutta voisi olla myös totta - tosin silloin hän luultavasti myös kieltäisi tehneensä mitään, minä olisin siis se jolle jäisi syyllinen olo siitä että edes kyseenlaistin häntä.

Valitettavasti minula ei ole tarjota ratkaisua ongelmaan, muuta kuin puhukaa, puhukaa ja puhukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla miehelläni on aleksitymia ja saattaa riidan aikana vaikka tyynesti kävellä tilanteesta pois pitkäksikin aikaa kun menee lukkoon eikä tiedä miten asian voisi puhumalla ratkaista. Ei siis ymmärrä tunteita, omia tai toisten. Mies on kyllä motivoitunut löytämään parempia toimintatapoja, mutta eteneminen on todella hidasta ja tällaiseen erikoistuneita terapeutteja ei juuri ole. Ahdistaa kyllä jäädä aina yksin riidan aikana kun hyväksitä riidanselvitystavaksi suositellut "minusta tuntuu nyt siltä että...-lauseet eivät merkitse mitään. Mies ei ymmärrä niitä eikä itse ikinä käytä tuollaisia kun ei osaa kuvailla tunteitaan. Huoh.

Mitkä ovat suhteen hyvät puolet? Kompensoivatko ne huonot? Entä jos mikään ei muutu suhteenne aikana?[/quote

Näitä isompia riitoja, joissa on oikeasti kyse jostain merkityksellisestä sattuu aika harvoin ja niiden välissä arki on hyvää. Mies on hyväntahtoinen ja mukava. Tajuaa myös kuinka vaikea on riitojen aikana, mutta ei kuulemma osaa tehdä toisin eikä ajatella järkevästi kun tilanne on päällä. Tuo ajattelevainen käytös "normaaliaikana" auttaa jaksamaan ja pysymään suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinulle ei kelpaa, että ärsytettyäsi miestä aikasi ja lopulta pillahtaessasi itkuun mies ei saakaan todeta, että ei osallistu sinun kiukutteluusi? Siitähän tuossa tuntuu olevan kyse eli riita on alkamassa jostain turhasta, mies toteaa, että ei nyt jatketa, sinä itket, koska riitaa ei ratkota kuten sinä tahdot.

Minusta sinä olet se narsisti, ei mies. Ei riitoja selvitetä niin, että kiukuttelijaa hyvitellään.

Aivan. Mun tyttöystävä alottaa riitelyn jos se yhtäkkiä päättää alkaa siivomaan ja minä en just sillä sekunnilla jaksa. Se alottaa meuhkaamisen alle sekunnissa. Niin miks mun pitäs osallistua ja kuunnella turhaa ininää, kun ei mua huvita riidellä mistään siivomisesta.. Olen sanonut monta kertaa, että mitä jos kysyisit ensin pitäskö siivota, niin vois kiinnostaa se sitten heti. Toinen mistä vinkuu on roskat. Yhtäkkiä sanoo vie roskat. Vastaan, että jos häiritsee niin kengät jalkaa. Vien roskat kun menen ovesta ulos, mutta sormia napsauttamalla en toimi, koska voi myös itsekin venyy sinne roskikselle. Ihan turvaa vinkumista tyhjästä. Sit vttuilee kun en taaskaan ikinä tee... Mitä vtun ikinä, aina mä teen mutta en välttämättä just sillon kun se päättää.. Jos minä päätän alkaa siivoomaan, niin en edes pyydä osallistumaan. Tulee mukaan jos tulee. En tee mitää numeroa siitä.

Omien kokemusteni mukaan tämä on todella yleinen käytösmalli. Sama se jos olemme jakaneet työt ja minä saan omani ennen valmiiksi ja menen sohvalle, niin maailma räjähtää. Toiste päin tapahtuessa olen vain hidas ja osaamaton mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla miehelläni on aleksitymia ja saattaa riidan aikana vaikka tyynesti kävellä tilanteesta pois pitkäksikin aikaa kun menee lukkoon eikä tiedä miten asian voisi puhumalla ratkaista. Ei siis ymmärrä tunteita, omia tai toisten. Mies on kyllä motivoitunut löytämään parempia toimintatapoja, mutta eteneminen on todella hidasta ja tällaiseen erikoistuneita terapeutteja ei juuri ole. Ahdistaa kyllä jäädä aina yksin riidan aikana kun hyväksitä riidanselvitystavaksi suositellut "minusta tuntuu nyt siltä että...-lauseet eivät merkitse mitään. Mies ei ymmärrä niitä eikä itse ikinä käytä tuollaisia kun ei osaa kuvailla tunteitaan. Huoh.

Mitkä ovat suhteen hyvät puolet? Kompensoivatko ne huonot? Entä jos mikään ei muutu suhteenne aikana?[/quote

Näitä isompia riitoja, joissa on oikeasti kyse jostain merkityksellisestä sattuu aika harvoin ja niiden välissä arki on hyvää. Mies on hyväntahtoinen ja mukava. Tajuaa myös kuinka vaikea on riitojen aikana, mutta ei kuulemma osaa tehdä toisin eikä ajatella järkevästi kun tilanne on päällä. Tuo ajattelevainen käytös "normaaliaikana" auttaa jaksamaan ja pysymään suhteessa.

Mutta tuntuuko sinusta että tämä ominaisuus/erimielisyys on siellä edelleen olemassa ja tiedostat sen vahvasti aina kun tulee erimielisyyttä? Saako se sinut jo lähtökohtaisesti muutaamaan käytöstäsi? Jopa välttämään riitaa?

Tuo siivois on kyllä monesti kummallista. On siivouspäivä ja tarkoitus on siivota. Sanon että menen siivoamaan autotallin ja tulen sitten jatkamaan tänne. Ei käy. No sanon että siivotaan täällä ja mennään sitten yhdessä siivoamaan autotalli. Ei käy muuten tämäkään. Oletuksena minun tulisi siivota puolet sisällä ja sitten autotalli, vaikka se on sotkussa ihan rouvan itsensä jäljiltä. Hänellä on tapana tuoda sinne roskat ja tavarat mitä hän ei tarvitse. Sitten kun mainitsen että saa siivota autotallin ihan itse, niin tulee huutoitkua ja minua syytellään kylmäksi. Ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan.

Onhan se monelle liian kova paikka myöntää olevansa väärässä. Esimerkiksi en tiedä yhtäkään feministiä joka olisi ollut väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Omalla miehelläni on aleksitymia ja saattaa riidan aikana vaikka tyynesti kävellä tilanteesta pois pitkäksikin aikaa kun menee lukkoon eikä tiedä miten asian voisi puhumalla ratkaista. Ei siis ymmärrä tunteita, omia tai toisten. Mies on kyllä motivoitunut löytämään parempia toimintatapoja, mutta eteneminen on todella hidasta ja tällaiseen erikoistuneita terapeutteja ei juuri ole. Ahdistaa kyllä jäädä aina yksin riidan aikana kun hyväksitä riidanselvitystavaksi suositellut "minusta tuntuu nyt siltä että...-lauseet eivät merkitse mitään. Mies ei ymmärrä niitä eikä itse ikinä käytä tuollaisia kun ei osaa kuvailla tunteitaan. Huoh.

Riita on lähtökohtaisesti tunteellista toimintaa. Koeta joskus tehdä asiasta looginen ongelmanratkaisutilanne.

Vierailija kirjoitti:

Tuo siivois on kyllä monesti kummallista. On siivouspäivä ja tarkoitus on siivota. Sanon että menen siivoamaan autotallin ja tulen sitten jatkamaan tänne. Ei käy. No sanon että siivotaan täällä ja mennään sitten yhdessä siivoamaan autotalli. Ei käy muuten tämäkään. Oletuksena minun tulisi siivota puolet sisällä ja sitten autotalli, vaikka se on sotkussa ihan rouvan itsensä jäljiltä. Hänellä on tapana tuoda sinne roskat ja tavarat mitä hän ei tarvitse. Sitten kun mainitsen että saa siivota autotallin ihan itse, niin tulee huutoitkua ja minua syytellään kylmäksi. Ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan.

Ei tohon muu auta kuin mahdollisimman lempeästi sanat tarkkaan valiten rauhallisella hyvällä hetkellä ottaa asia puheeksi. ”Rakkaani haluaisin että yritettäis yhdessä keksiä ratkaisu yhteen mua vaivaavaan asiaan, olisi mukavaa molemmilla jos pystyisimme välttämään erään toistuvan riidan”

Kaikki eivät pysty keskusteluun ja se on tosi ikävää. Kannattaa yrittää kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo siivois on kyllä monesti kummallista. On siivouspäivä ja tarkoitus on siivota. Sanon että menen siivoamaan autotallin ja tulen sitten jatkamaan tänne. Ei käy. No sanon että siivotaan täällä ja mennään sitten yhdessä siivoamaan autotalli. Ei käy muuten tämäkään. Oletuksena minun tulisi siivota puolet sisällä ja sitten autotalli, vaikka se on sotkussa ihan rouvan itsensä jäljiltä. Hänellä on tapana tuoda sinne roskat ja tavarat mitä hän ei tarvitse. Sitten kun mainitsen että saa siivota autotallin ihan itse, niin tulee huutoitkua ja minua syytellään kylmäksi. Ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan.

Ei tohon muu auta kuin mahdollisimman lempeästi sanat tarkkaan valiten rauhallisella hyvällä hetkellä ottaa asia puheeksi. ”Rakkaani haluaisin että yritettäis yhdessä keksiä ratkaisu yhteen mua vaivaavaan asiaan, olisi mukavaa molemmilla jos pystyisimme välttämään erään toistuvan riidan”

Kaikki eivät pysty keskusteluun ja se on tosi ikävää. Kannattaa yrittää kuitenkin.

Ei minua tuo autotallin siivoaminen haittaa, eikä moni muukaan asia, kyse on enemmänkin juuri tästä oman osuuden näkemisestä. Tuodaan roskat autotalliin ja sitten ne on poissa, puff ne katoaa. Sitten korostetaan omaa toimintaa sisällä kuinka on siivottu ja viety roskatkin. Niillä jotka korostavat omaa toimintaansa, eivät yleensä hahmota kokonaisuutta, vaan näkevät vain oman länttinsä tässä maailmassa. Yritän tuoda näkemyksiäni rauhallisesti ilmi, katsotaan miten käy, syyttelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Jos riita on vasta alkamassa, niin mitä ihmettä sinä itket? Mies ei ole edes osallistumassa näytelmääsi.

Narsistista muisto, riehunut aivan syyttä suotta ja itkuni oli norsunkyyneleitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinulle ei kelpaa, että ärsytettyäsi miestä aikasi ja lopulta pillahtaessasi itkuun mies ei saakaan todeta, että ei osallistu sinun kiukutteluusi? Siitähän tuossa tuntuu olevan kyse eli riita on alkamassa jostain turhasta, mies toteaa, että ei nyt jatketa, sinä itket, koska riitaa ei ratkota kuten sinä tahdot.

Minusta sinä olet se narsisti, ei mies. Ei riitoja selvitetä niin, että kiukuttelijaa hyvitellään.

Aivan. Mun tyttöystävä alottaa riitelyn jos se yhtäkkiä päättää alkaa siivomaan ja minä en just sillä sekunnilla jaksa. Se alottaa meuhkaamisen alle sekunnissa. Niin miks mun pitäs osallistua ja kuunnella turhaa ininää, kun ei mua huvita riidellä mistään siivomisesta.. Olen sanonut monta kertaa, että mitä jos kysyisit ensin pitäskö siivota, niin vois kiinnostaa se sitten heti. Toinen mistä vinkuu on roskat. Yhtäkkiä sanoo vie roskat. Vastaan, että jos häiritsee niin kengät jalkaa. Vien roskat kun menen ovesta ulos, mutta sormia napsauttamalla en toimi, koska voi myös itsekin venyy sinne roskikselle. Ihan turvaa vinkumista tyhjästä. Sit vttuilee kun en taaskaan ikinä tee... Mitä vtun ikinä, aina mä teen mutta en välttämättä just sillon kun se päättää.. Jos minä päätän alkaa siivoomaan, niin en edes pyydä osallistumaan. Tulee mukaan jos tulee. En tee mitää numeroa siitä.

Meillä mies tekee heti kun sille sanon asiasta. Koska minun sanomiseni tarkoittaa että joku hänelle kuuluva homma on jäänyt tekemättä häneltä jo pitkän aikaa. Mies siis tietää että kun minä sanon, niin homma on semmoinen mikä hänen olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Millään minun "päätökselläni" ei siis toimita, vaan jos asia on pitänyt hoitaa maanantaina, ja minä sanon siitä perjantaina, niin se tehdään välittömästi, koska tuo tilanne tarkoittaa sitä että hän on unohtanut tehdä. Ei mun mies aloita mitään passiivisaggressiivista "tee kuule ite!"- vinkunaa, tai tahallaan venyttele hommia siksi että saisi riitaa aikaan kanssani. Meidän suhde kun on toisia arvostava, ei vittttuileva ja kiusaava.

Vierailija kirjoitti:

Tuo siivois on kyllä monesti kummallista. On siivouspäivä ja tarkoitus on siivota. Sanon että menen siivoamaan autotallin ja tulen sitten jatkamaan tänne. Ei käy. No sanon että siivotaan täällä ja mennään sitten yhdessä siivoamaan autotalli. Ei käy muuten tämäkään. Oletuksena minun tulisi siivota puolet sisällä ja sitten autotalli, vaikka se on sotkussa ihan rouvan itsensä jäljiltä. Hänellä on tapana tuoda sinne roskat ja tavarat mitä hän ei tarvitse. Sitten kun mainitsen että saa siivota autotallin ihan itse, niin tulee huutoitkua ja minua syytellään kylmäksi. Ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan.

Aika vaikeaa varmaan enää tuossa vaiheessa koittaa muuta kuin yrittää hyväksyä, ja saada toista mukaan innostumaan autotallin siivouksesta?

Meillä autotalli on mun heiniä (olen se vaimo) Miehellä ei ole mitään asiaa sotkemaan järjestyksiäni siellä. Kevään ja syksyn ihanimmat rykäisyt on ne siivous päivät-illat autotallissa, kun laitan soimaan hyvää musaa, pistän saunaan puita, korkaan parit siiderit, ja alan järkkäilemään ja siivoilemaan. Tuon haluan tehdä aina yksin, se on minun juttuni.

Tupta noin.. Yleensä riitaan tarvitaan kaksi, uleensä kun asioilla on kaksipuolta.

Jonkun vuoden oltuani suhteessa stereotypiseen "narsistiin", niin aloin huomaamaan ettei se päde kuin suhteellisen normaaleihin ihmisiin tai silloin jos vastuu ja osallisuus nähdään jotenkin "syvemmin" esim. Auton alle jäämiseen tarvitaan kaksi osapuolta, se joka jää auton alle ja se joka ajaa. Voidaan myös ajatella, että vikaa oli auton alle jääneessäkin, vaikka olisi noudattunut liikennesääntöjä, koska ensinnäkin oli altistanut itsensä olosuhteille, joissa auton alle jääminen on mahdollista jne.

Kun suutuin exälle esim. Tavaroideni tahallisesta hajottamisesta, valehtelusta tai nöyryyttämisestä tuttujen edessä (esim. Holhodi, keksi muille nöyryyttäviä tarinoita itsestäni tms.), ongelma oli siinä, että haastoin turhaa riitaa, olin tunteideni vietävissä jne. Ongelmaa ei koskaan ollut exän toimintatavoissa.

Ex taas saatoi nostaa mekkalan milloin tahansa, mistä tahansa keksitystä syystä. Esim. Riitaa tuli siitä, että olin "vihainen", eikä mikään valuuttelu mennyt lävitse ettei näin ollut, lopulta olin oikeasti vihainen. Tai riitaa tuli siitä, että olin "pettänyt" vaikka en antanut mitäön syytä epäillä pettämistä ja toisekseen minulla ei olisi ollut ainuttakaan tilaisuutta pettää jne. Näistä riidoista ex sitten yllättäen löysikin ne "kaksi syyllistä", huolimatta siitä, että kaikki syytökset olivat täysin keksittyjä ja tulivat yllättäen täysin puuntakaa ilman että olisin jotenkin provoisunut syyttämään.

Kunberosimme ja kerroin rehellisesti joillekkin oman puoleni eron syistä, kuulin usein että "olisi mielenkiintoista kuulla sitä toistakin osapuolta" , "tarinoilla on aina kaksi puolta" ja "totuus löytyy jostakin kahden tarinan välistä". Ongelmalliseksi itseni kannalta muodostuukin, että minkä kahden tarinan väliltä muut kuvittelevat löytävänsä sen "totuuden"? Exän tarina kun meni kuta kuinkin niin, että hän oli työssäkäyvä, huolehtiva mies, joka teki parhaansa auttaakseen ongelmista kärsinyttä avokkiaan, mutta se ei vain riittänyt. Kasvoimme erillemme jne. Jo ensimmäinen sana "työssä käyvä" on valetta, ainoa paikkansa pitävä asia exän puolelta on sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Tupta noin.. Yleensä riitaan tarvitaan kaksi, uleensä kun asioilla on kaksipuolta.

Jonkun vuoden oltuani suhteessa stereotypiseen "narsistiin", niin aloin huomaamaan ettei se päde kuin suhteellisen normaaleihin ihmisiin tai silloin jos vastuu ja osallisuus nähdään jotenkin "syvemmin" esim. Auton alle jäämiseen tarvitaan kaksi osapuolta, se joka jää auton alle ja se joka ajaa. Voidaan myös ajatella, että vikaa oli auton alle jääneessäkin, vaikka olisi noudattunut liikennesääntöjä, koska ensinnäkin oli altistanut itsensä olosuhteille, joissa auton alle jääminen on mahdollista jne.

Kun suutuin exälle esim. Tavaroideni tahallisesta hajottamisesta, valehtelusta tai nöyryyttämisestä tuttujen edessä (esim. Holhodi, keksi muille nöyryyttäviä tarinoita itsestäni tms.), ongelma oli siinä, että haastoin turhaa riitaa, olin tunteideni vietävissä jne. Ongelmaa ei koskaan ollut exän toimintatavoissa.

Ex taas saatoi nostaa mekkalan milloin tahansa, mistä tahansa keksitystä syystä. Esim. Riitaa tuli siitä, että olin "vihainen", eikä mikään valuuttelu mennyt lävitse ettei näin ollut, lopulta olin oikeasti vihainen. Tai riitaa tuli siitä, että olin "pettänyt" vaikka en antanut mitäön syytä epäillä pettämistä ja toisekseen minulla ei olisi ollut ainuttakaan tilaisuutta pettää jne. Näistä riidoista ex sitten yllättäen löysikin ne "kaksi syyllistä", huolimatta siitä, että kaikki syytökset olivat täysin keksittyjä ja tulivat yllättäen täysin puuntakaa ilman että olisin jotenkin provoisunut syyttämään.

Kunberosimme ja kerroin rehellisesti joillekkin oman puoleni eron syistä, kuulin usein että "olisi mielenkiintoista kuulla sitä toistakin osapuolta" , "tarinoilla on aina kaksi puolta" ja "totuus löytyy jostakin kahden tarinan välistä". Ongelmalliseksi itseni kannalta muodostuukin, että minkä kahden tarinan väliltä muut kuvittelevat löytävänsä sen "totuuden"? Exän tarina kun meni kuta kuinkin niin, että hän oli työssäkäyvä, huolehtiva mies, joka teki parhaansa auttaakseen ongelmista kärsinyttä avokkiaan, mutta se ei vain riittänyt. Kasvoimme erillemme jne. Jo ensimmäinen sana "työssä käyvä" on valetta, ainoa paikkansa pitävä asia exän puolelta on sukupuoli.

Nyt ei ole tarkoitus sitten nauraa kenellekään moista kokeneelle, mutta minulla on alkanut tapailu muutamankin kertaa henkilön kanssa, joka sitten on alkanut näyttämään kuvailusi kaltaisia piirteitä. Aina olen jo ensimmäisessä näytöksessä revennyt polvilleni nauramaan kyyneleet silmissä, että ei saakuli, miten ihmeessä KUKAAN voi päästää suustaan tuollaista shaiberssonia! :D :D

Eka alkoi väittämään että tietynlaiset naiset pitävät sellaisia vaatteita kuin minä(ihan normaalit vaatteet) ja että olinko varma että haluan antaa sellaisen kuvan itsestäni? Ai jösses sitä naurun määrää. Mies tietysti loukkaantui, annoin loukkaantua, ja lopetin tapailun.

Toinen valehteli minulle kahdesta asiasta, joista jäi molemmista kiinni samaan aikaan. Hän ei kuitenkaan ollut mielestään tehnyt mitään väärää, vaan vika oli minussa, jolloin sanoin että jos kerran näet asian noin, niin kerää kamasi ja häivy(siis ne vähät kamat joita oli luokseni jättänyt.) Mielenosoituksellisesti hän sätti ja haukkui minut, samalla kun suurieleisesti keräili tavaroitaan, "minun ei tarvitse jäädä tänne kuuntelemaan tällaisia syytöksiä!, hmph!" Johon vastasin jo naurua pidätellen että ei todellakaan tarvitse, ja siksi pyysinkin häntä ystävällisesti poistumaan :D Ovesta lähdettiin paukutellen ja uhoten, vain alkaakseen takaisinmankumisen ja "oli minussakin vikaa, nyt sen näen" itkujen massiivisen vyörytyksen, jota hän jatkoi kaikilla silloisilla välineillä niin kauan, kunnes menin poliisilitokselle ja poiliisisetä soitti hänelle ja sanoi että nyt pitää jo lopettaa. Siihen loppui.

Kolmas yritti vastuuttaa minua hänen "sisäisestä pahasta olostaan", jota pahensin aina kun en osannut lukea ajatuksiaan, ja kun en tehnyt niin kuin hän omassa mielessään oli ajatellut minun tekevän. Sitten minun olisi pitänyt istua lohduttamassa häntä, myös silloin kun hän pahoitti mielensä että olin ähdössä ystäväni polttareihin, eikä häntä otettu mukaan. Sanoin että lohduttaudu keskenäsi, tämä suhteen alku on nyt tässä. Sitten en nähnyt enkä kuulut hänestä moneen kuukauteen, kunnes hän soitti ilmoittaakseen että jättää minut koska on löytänyt elämänsä naisen :D :D

Vierailija kirjoitti:

Tupta noin.. Yleensä riitaan tarvitaan kaksi, uleensä kun asioilla on kaksipuolta.

Jonkun vuoden oltuani suhteessa stereotypiseen "narsistiin", niin aloin huomaamaan ettei se päde kuin suhteellisen normaaleihin ihmisiin tai silloin jos vastuu ja osallisuus nähdään jotenkin "syvemmin" esim. Auton alle jäämiseen tarvitaan kaksi osapuolta, se joka jää auton alle ja se joka ajaa. Voidaan myös ajatella, että vikaa oli auton alle jääneessäkin, vaikka olisi noudattunut liikennesääntöjä, koska ensinnäkin oli altistanut itsensä olosuhteille, joissa auton alle jääminen on mahdollista jne.

Kun suutuin exälle esim. Tavaroideni tahallisesta hajottamisesta, valehtelusta tai nöyryyttämisestä tuttujen edessä (esim. Holhodi, keksi muille nöyryyttäviä tarinoita itsestäni tms.), ongelma oli siinä, että haastoin turhaa riitaa, olin tunteideni vietävissä jne. Ongelmaa ei koskaan ollut exän toimintatavoissa.

Ex taas saatoi nostaa mekkalan milloin tahansa, mistä tahansa keksitystä syystä. Esim. Riitaa tuli siitä, että olin "vihainen", eikä mikään valuuttelu mennyt lävitse ettei näin ollut, lopulta olin oikeasti vihainen. Tai riitaa tuli siitä, että olin "pettänyt" vaikka en antanut mitäön syytä epäillä pettämistä ja toisekseen minulla ei olisi ollut ainuttakaan tilaisuutta pettää jne. Näistä riidoista ex sitten yllättäen löysikin ne "kaksi syyllistä", huolimatta siitä, että kaikki syytökset olivat täysin keksittyjä ja tulivat yllättäen täysin puuntakaa ilman että olisin jotenkin provoisunut syyttämään.

Kunberosimme ja kerroin rehellisesti joillekkin oman puoleni eron syistä, kuulin usein että "olisi mielenkiintoista kuulla sitä toistakin osapuolta" , "tarinoilla on aina kaksi puolta" ja "totuus löytyy jostakin kahden tarinan välistä". Ongelmalliseksi itseni kannalta muodostuukin, että minkä kahden tarinan väliltä muut kuvittelevat löytävänsä sen "totuuden"? Exän tarina kun meni kuta kuinkin niin, että hän oli työssäkäyvä, huolehtiva mies, joka teki parhaansa auttaakseen ongelmista kärsinyttä avokkiaan, mutta se ei vain riittänyt. Kasvoimme erillemme jne. Jo ensimmäinen sana "työssä käyvä" on valetta, ainoa paikkansa pitävä asia exän puolelta on sukupuoli.

Niinbsiis vastauksena kysymykseen, jos ei auennut viestistä; Ainakaan "minunlainen" tai "exänlainen" tilanteesta riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo siivois on kyllä monesti kummallista. On siivouspäivä ja tarkoitus on siivota. Sanon että menen siivoamaan autotallin ja tulen sitten jatkamaan tänne. Ei käy. No sanon että siivotaan täällä ja mennään sitten yhdessä siivoamaan autotalli. Ei käy muuten tämäkään. Oletuksena minun tulisi siivota puolet sisällä ja sitten autotalli, vaikka se on sotkussa ihan rouvan itsensä jäljiltä. Hänellä on tapana tuoda sinne roskat ja tavarat mitä hän ei tarvitse. Sitten kun mainitsen että saa siivota autotallin ihan itse, niin tulee huutoitkua ja minua syytellään kylmäksi. Ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan.

Aika vaikeaa varmaan enää tuossa vaiheessa koittaa muuta kuin yrittää hyväksyä, ja saada toista mukaan innostumaan autotallin siivouksesta?

Meillä autotalli on mun heiniä (olen se vaimo) Miehellä ei ole mitään asiaa sotkemaan järjestyksiäni siellä. Kevään ja syksyn ihanimmat rykäisyt on ne siivous päivät-illat autotallissa, kun laitan soimaan hyvää musaa, pistän saunaan puita, korkaan parit siiderit, ja alan järkkäilemään ja siivoilemaan. Tuon haluan tehdä aina yksin, se on minun juttuni.

Niin, ne on mukavia asioita mistä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo siivois on kyllä monesti kummallista. On siivouspäivä ja tarkoitus on siivota. Sanon että menen siivoamaan autotallin ja tulen sitten jatkamaan tänne. Ei käy. No sanon että siivotaan täällä ja mennään sitten yhdessä siivoamaan autotalli. Ei käy muuten tämäkään. Oletuksena minun tulisi siivota puolet sisällä ja sitten autotalli, vaikka se on sotkussa ihan rouvan itsensä jäljiltä. Hänellä on tapana tuoda sinne roskat ja tavarat mitä hän ei tarvitse. Sitten kun mainitsen että saa siivota autotallin ihan itse, niin tulee huutoitkua ja minua syytellään kylmäksi. Ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan.

Aika vaikeaa varmaan enää tuossa vaiheessa koittaa muuta kuin yrittää hyväksyä, ja saada toista mukaan innostumaan autotallin siivouksesta?

Meillä autotalli on mun heiniä (olen se vaimo) Miehellä ei ole mitään asiaa sotkemaan järjestyksiäni siellä. Kevään ja syksyn ihanimmat rykäisyt on ne siivous päivät-illat autotallissa, kun laitan soimaan hyvää musaa, pistän saunaan puita, korkaan parit siiderit, ja alan järkkäilemään ja siivoilemaan. Tuon haluan tehdä aina yksin, se on minun juttuni.

Niin, ne on mukavia asioita mistä pitää.

Näi on, ja oma asenekin ratkaisee. Jos ei osaa nauttia oikein mistään, niin on aika vähän mukavia asioita elämässä. Kannattaa yrittää liittää ikävämpiin tekemisiin jotain mukavaa, niin kohta niitä voi jopa odottaa. Mua ja miestä tympäisee syksyinen haravointi, joten "kehitimme" haravointipäivän, jolloin tehdään kaikki kerralla, syödään hyvää ruokaa, ja lopuksi saunotaan. Ei ole enää niin ikävää se haravointikaan, kun saamme samalla hyvät ruuat, saunat, kiireetöntä kahdenkeskistä aikaa jne. Jos vain riidellään jatkuvasti siitä mitä kenenkin kuuluu tai o pakko tehdä, niin kohta elosta ei nauti enää kukainenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo siivois on kyllä monesti kummallista. On siivouspäivä ja tarkoitus on siivota. Sanon että menen siivoamaan autotallin ja tulen sitten jatkamaan tänne. Ei käy. No sanon että siivotaan täällä ja mennään sitten yhdessä siivoamaan autotalli. Ei käy muuten tämäkään. Oletuksena minun tulisi siivota puolet sisällä ja sitten autotalli, vaikka se on sotkussa ihan rouvan itsensä jäljiltä. Hänellä on tapana tuoda sinne roskat ja tavarat mitä hän ei tarvitse. Sitten kun mainitsen että saa siivota autotallin ihan itse, niin tulee huutoitkua ja minua syytellään kylmäksi. Ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan.

Aika vaikeaa varmaan enää tuossa vaiheessa koittaa muuta kuin yrittää hyväksyä, ja saada toista mukaan innostumaan autotallin siivouksesta?

Meillä autotalli on mun heiniä (olen se vaimo) Miehellä ei ole mitään asiaa sotkemaan järjestyksiäni siellä. Kevään ja syksyn ihanimmat rykäisyt on ne siivous päivät-illat autotallissa, kun laitan soimaan hyvää musaa, pistän saunaan puita, korkaan parit siiderit, ja alan järkkäilemään ja siivoilemaan. Tuon haluan tehdä aina yksin, se on minun juttuni.

Niin, ne on mukavia asioita mistä pitää.

Näi on, ja oma asenekin ratkaisee. Jos ei osaa nauttia oikein mistään, niin on aika vähän mukavia asioita elämässä. Kannattaa yrittää liittää ikävämpiin tekemisiin jotain mukavaa, niin kohta niitä voi jopa odottaa. Mua ja miestä tympäisee syksyinen haravointi, joten "kehitimme" haravointipäivän, jolloin tehdään kaikki kerralla, syödään hyvää ruokaa, ja lopuksi saunotaan. Ei ole enää niin ikävää se haravointikaan, kun saamme samalla hyvät ruuat, saunat, kiireetöntä kahdenkeskistä aikaa jne. Jos vain riidellään jatkuvasti siitä mitä kenenkin kuuluu tai o pakko tehdä, niin kohta elosta ei nauti enää kukainenkaan.

Niin kyse oli näköalattomuudesta. Sanoinkin, että tekeminen ei ole ongelma, vaan se että toinen ei näe omaa osaansa, vaan päsmäröi.

Miksi ette vain aja ruohonleikkurilla lehtiä silpuksi?

Riitaan tarvitaan kaksi, mutta riidan haastamiseen riittää yksi. Riita syntyy vain, jos toinen provosoituu.

Vierailija kirjoitti:

Riitaan tarvitaan kaksi, mutta riidan haastamiseen riittää yksi. Riita syntyy vain, jos toinen provosoituu.

Tämä on totta, mutta ei riidan haastajaa jaksa myöskään kukaan. Jos et provosoidu, niin olet nopeasti passiivisarge mulkku. Tästä taas uudet provot että päästään oikein käsiksi henkilöön. Yhden tälläisen jättänyt kun halusi auna riidellä, ja minä en. Lisäksi minulla on tosi pitkä pinna, niin tuohan pahensi ja pahensi. Jos ei saa minua hermostumaan, niin keksitään kotitöitä mitä minun muka pitäisi tehdä.