Millainen ihminen ei näe osuuttaan riitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitaan tarvitaan kaksi, mutta riidan haastamiseen riittää yksi. Riita syntyy vain, jos toinen provosoituu.

Tämä on totta, mutta ei riidan haastajaa jaksa myöskään kukaan. Jos et provosoidu, niin olet nopeasti passiivisarge mulkku. Tästä taas uudet provot että päästään oikein käsiksi henkilöön. Yhden tälläisen jättänyt kun halusi auna riidellä, ja minä en. Lisäksi minulla on tosi pitkä pinna, niin tuohan pahensi ja pahensi. Jos ei saa minua hermostumaan, niin keksitään kotitöitä mitä minun muka pitäisi tehdä.

Sekin on huonoa käytöstä, jos vain jättää toisen täysin huomiotta. Parisuhteessa jokaisella on oikeus tulla kuulluksi. Välinpitämätön käytös provosoi yleensä ihmisiä.

Ei tarvitse olla välinpitämätön. Voi aivan hyvin ilmoittaa halustaan keskustella asiallisesti, ja sitten antaa asian olla. Jos toinen ei osaa keskustella, eikä kestä kuulla eriäviä mielipiteitä huutamatta omiaan, niin silloin hän ei tule kuulluksi.

Yleensä tuollaiset ihmiset riidan aikana vain ilmoittavat etteivät jaksa kuunnella toista ja lähtevät sitten pois. Eivät he osoita ottavansa toisen huolta tosissaan. Jos ottaisivat, niin silloin toinen vähitellen rauhoittuisi.

Ei kenenkään tarvitse kuunnella huutoa. Sysäät vastuun sille kenelle huudetaan. Sysätäänkö vastuu myös sille ketä lyödään? Jos ei osaa keskustella rauhassa, niin sitten ei keskustella. Sitten kun tilanne on rauhallinen molemmat kertovat näkemyksensä ja niistä pyritään löyrämään kultainen keskitie. Pitääkö jonkun mielestä huutaa että tämä on mahdollista?

Aina ihmiset eivät kykene ilmaisemaan itseään niin harkitusti kuin toivoisivat. Se ei silti ole syy jättää toinen kokonaan huomioimatta. Jos odottaa kumppanilta täydellisyyttä, niin täysin itsekseen saa lopulta olla.

Eli raivopäätä kohtaan tulee olla armollinen, mutta poislähtijän täytyy muuttaa omaa tapaansa ja käytöstään?

Riippuu siitä haluatko parisuhteen paranevan vai päättyvän.

Hehhehheh, eli raivota takaisin vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei voida mitenkään tämän aloituksen pohjalta tietää, kummassa on kuinka paljon syytä. Hyvin paljon mahdollista, että ap kuvittelee itkijän olevan uhrin asemassa ja toisen tulee lohduttaa, oli riita syntynyt mistä ja millä tavalla tahansa.

Ei myöskään toisen ole velvollisuus lovduttaa jos se tuntuu sillä hetkellä itsestä pahalta, esimerkiksi tilanteessa missä toinen uhriutuu ja hakee alituiseen huomiota. Kaikille kun normaali huomio riitä ja sitä hankitaan lisää keinolla millä hyvänsä. Ihmisten pitäisi miettiä tarkemmin kenen kanssa alkavat suhteeseen, nimenomaan noita henkisiä ominaisuuksia. Itse olen muutamalle prinsessalle velkaa tämän ymmärtämisestä.

Eihän se olekaan. Voi olla, että ap tekee vielä pahemmin miestä kohtaan ja kun mies vastaa samalla tavalla, aukee itkuhanat ja sit miehen pitäis vaan hyysätä ja lohduttaa... Ei voi tietää miten asiat ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitaan tarvitaan kaksi, mutta riidan haastamiseen riittää yksi. Riita syntyy vain, jos toinen provosoituu.

Tämä on totta, mutta ei riidan haastajaa jaksa myöskään kukaan. Jos et provosoidu, niin olet nopeasti passiivisarge mulkku. Tästä taas uudet provot että päästään oikein käsiksi henkilöön. Yhden tälläisen jättänyt kun halusi auna riidellä, ja minä en. Lisäksi minulla on tosi pitkä pinna, niin tuohan pahensi ja pahensi. Jos ei saa minua hermostumaan, niin keksitään kotitöitä mitä minun muka pitäisi tehdä.

Sekin on huonoa käytöstä, jos vain jättää toisen täysin huomiotta. Parisuhteessa jokaisella on oikeus tulla kuulluksi. Välinpitämätön käytös provosoi yleensä ihmisiä.

Ei tarvitse olla välinpitämätön. Voi aivan hyvin ilmoittaa halustaan keskustella asiallisesti, ja sitten antaa asian olla. Jos toinen ei osaa keskustella, eikä kestä kuulla eriäviä mielipiteitä huutamatta omiaan, niin silloin hän ei tule kuulluksi.

Yleensä tuollaiset ihmiset riidan aikana vain ilmoittavat etteivät jaksa kuunnella toista ja lähtevät sitten pois. Eivät he osoita ottavansa toisen huolta tosissaan. Jos ottaisivat, niin silloin toinen vähitellen rauhoittuisi.

Ei kenenkään tarvitse kuunnella huutoa. Sysäät vastuun sille kenelle huudetaan. Sysätäänkö vastuu myös sille ketä lyödään? Jos ei osaa keskustella rauhassa, niin sitten ei keskustella. Sitten kun tilanne on rauhallinen molemmat kertovat näkemyksensä ja niistä pyritään löyrämään kultainen keskitie. Pitääkö jonkun mielestä huutaa että tämä on mahdollista?

Aina ihmiset eivät kykene ilmaisemaan itseään niin harkitusti kuin toivoisivat. Se ei silti ole syy jättää toinen kokonaan huomioimatta. Jos odottaa kumppanilta täydellisyyttä, niin täysin itsekseen saa lopulta olla.

Eli raivopäätä kohtaan tulee olla armollinen, mutta poislähtijän täytyy muuttaa omaa tapaansa ja käytöstään?

Riippuu siitä haluatko parisuhteen paranevan vai päättyvän.

Meillä on parisuhde kestänyt koko aikuiselämämme. Yksi syy on siinä, ettei kummankaan reagointitapa ole kummankaan mielestä etuoikeutetussa asemassa. On äärimmäisen epäreilua puolustella ja vähätellä omaa käytöstä ja vaatia vain toiselta muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitaan tarvitaan kaksi, mutta riidan haastamiseen riittää yksi. Riita syntyy vain, jos toinen provosoituu.

Tämä on totta, mutta ei riidan haastajaa jaksa myöskään kukaan. Jos et provosoidu, niin olet nopeasti passiivisarge mulkku. Tästä taas uudet provot että päästään oikein käsiksi henkilöön. Yhden tälläisen jättänyt kun halusi auna riidellä, ja minä en. Lisäksi minulla on tosi pitkä pinna, niin tuohan pahensi ja pahensi. Jos ei saa minua hermostumaan, niin keksitään kotitöitä mitä minun muka pitäisi tehdä.

Sekin on huonoa käytöstä, jos vain jättää toisen täysin huomiotta. Parisuhteessa jokaisella on oikeus tulla kuulluksi. Välinpitämätön käytös provosoi yleensä ihmisiä.

Ei tarvitse olla välinpitämätön. Voi aivan hyvin ilmoittaa halustaan keskustella asiallisesti, ja sitten antaa asian olla. Jos toinen ei osaa keskustella, eikä kestä kuulla eriäviä mielipiteitä huutamatta omiaan, niin silloin hän ei tule kuulluksi.

Yleensä tuollaiset ihmiset riidan aikana vain ilmoittavat etteivät jaksa kuunnella toista ja lähtevät sitten pois. Eivät he osoita ottavansa toisen huolta tosissaan. Jos ottaisivat, niin silloin toinen vähitellen rauhoittuisi.

Ei kenenkään tarvitse kuunnella huutoa. Sysäät vastuun sille kenelle huudetaan. Sysätäänkö vastuu myös sille ketä lyödään? Jos ei osaa keskustella rauhassa, niin sitten ei keskustella. Sitten kun tilanne on rauhallinen molemmat kertovat näkemyksensä ja niistä pyritään löyrämään kultainen keskitie. Pitääkö jonkun mielestä huutaa että tämä on mahdollista?

Aina ihmiset eivät kykene ilmaisemaan itseään niin harkitusti kuin toivoisivat. Se ei silti ole syy jättää toinen kokonaan huomioimatta. Jos odottaa kumppanilta täydellisyyttä, niin täysin itsekseen saa lopulta olla.

Eli raivopäätä kohtaan tulee olla armollinen, mutta poislähtijän täytyy muuttaa omaa tapaansa ja käytöstään?

Riippuu siitä haluatko parisuhteen paranevan vai päättyvän.

Hehhehheh, eli raivota takaisin vai mitä?

Jos itse koet olevasi rauhallisessa olotilassa, niin mikset tukisi sitä, joka ei ole? Näimme puolisoni kanssa puolin ja toisin toimimme, kun jommalla kummalla on paha olo. Takana on pitkä suhde ja olemme onnellisia yhdessä, vaikka elämä joskus kolhiikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei voida mitenkään tämän aloituksen pohjalta tietää, kummassa on kuinka paljon syytä. Hyvin paljon mahdollista, että ap kuvittelee itkijän olevan uhrin asemassa ja toisen tulee lohduttaa, oli riita syntynyt mistä ja millä tavalla tahansa.

Ei myöskään toisen ole velvollisuus lovduttaa jos se tuntuu sillä hetkellä itsestä pahalta, esimerkiksi tilanteessa missä toinen uhriutuu ja hakee alituiseen huomiota. Kaikille kun normaali huomio riitä ja sitä hankitaan lisää keinolla millä hyvänsä. Ihmisten pitäisi miettiä tarkemmin kenen kanssa alkavat suhteeseen, nimenomaan noita henkisiä ominaisuuksia. Itse olen muutamalle prinsessalle velkaa tämän ymmärtämisestä.

Minkähän takia sinun kanssasi ihmiset reagoivat tuolla tavalla?

Eivät kaikki reagoikkaan. Nämä samaiset henkilöt ovat olleet samanlaisia myös seuraavissa suhteissaan. Huutoa ja raivareita, välillä taas itkua ja uhriutumista. Se on vaikeaa kun toinen ihminen ei ole juoksupoika ja ei suostu ihan kaikkeen mihin vaikka naapurissa suostutaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitaan tarvitaan kaksi, mutta riidan haastamiseen riittää yksi. Riita syntyy vain, jos toinen provosoituu.

Tämä on totta, mutta ei riidan haastajaa jaksa myöskään kukaan. Jos et provosoidu, niin olet nopeasti passiivisarge mulkku. Tästä taas uudet provot että päästään oikein käsiksi henkilöön. Yhden tälläisen jättänyt kun halusi auna riidellä, ja minä en. Lisäksi minulla on tosi pitkä pinna, niin tuohan pahensi ja pahensi. Jos ei saa minua hermostumaan, niin keksitään kotitöitä mitä minun muka pitäisi tehdä.

Sekin on huonoa käytöstä, jos vain jättää toisen täysin huomiotta. Parisuhteessa jokaisella on oikeus tulla kuulluksi. Välinpitämätön käytös provosoi yleensä ihmisiä.

Ei tarvitse olla välinpitämätön. Voi aivan hyvin ilmoittaa halustaan keskustella asiallisesti, ja sitten antaa asian olla. Jos toinen ei osaa keskustella, eikä kestä kuulla eriäviä mielipiteitä huutamatta omiaan, niin silloin hän ei tule kuulluksi.

Yleensä tuollaiset ihmiset riidan aikana vain ilmoittavat etteivät jaksa kuunnella toista ja lähtevät sitten pois. Eivät he osoita ottavansa toisen huolta tosissaan. Jos ottaisivat, niin silloin toinen vähitellen rauhoittuisi.

Ei kenenkään tarvitse kuunnella huutoa. Sysäät vastuun sille kenelle huudetaan. Sysätäänkö vastuu myös sille ketä lyödään? Jos ei osaa keskustella rauhassa, niin sitten ei keskustella. Sitten kun tilanne on rauhallinen molemmat kertovat näkemyksensä ja niistä pyritään löyrämään kultainen keskitie. Pitääkö jonkun mielestä huutaa että tämä on mahdollista?

Aina ihmiset eivät kykene ilmaisemaan itseään niin harkitusti kuin toivoisivat. Se ei silti ole syy jättää toinen kokonaan huomioimatta. Jos odottaa kumppanilta täydellisyyttä, niin täysin itsekseen saa lopulta olla.

Eli raivopäätä kohtaan tulee olla armollinen, mutta poislähtijän täytyy muuttaa omaa tapaansa ja käytöstään?

Riippuu siitä haluatko parisuhteen paranevan vai päättyvän.

Hehhehheh, eli raivota takaisin vai mitä?

Jos itse koet olevasi rauhallisessa olotilassa, niin mikset tukisi sitä, joka ei ole? Näimme puolisoni kanssa puolin ja toisin toimimme, kun jommalla kummalla on paha olo. Takana on pitkä suhde ja olemme onnellisia yhdessä, vaikka elämä joskus kolhiikin.

Miksi tukisin jos toinen huutaa solvauksia? Tuen toki jos toinen osaa olla rauhassa, eikä ole vihansa vanki. Osa selittää käyttäytymistään luonteellaan, "mä oon vain tälläinen" kuinka vastuutonta tuokin.

Ei kai sulla oo mun entinen mies vaivoina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei voida mitenkään tämän aloituksen pohjalta tietää, kummassa on kuinka paljon syytä. Hyvin paljon mahdollista, että ap kuvittelee itkijän olevan uhrin asemassa ja toisen tulee lohduttaa, oli riita syntynyt mistä ja millä tavalla tahansa.

Ei myöskään toisen ole velvollisuus lovduttaa jos se tuntuu sillä hetkellä itsestä pahalta, esimerkiksi tilanteessa missä toinen uhriutuu ja hakee alituiseen huomiota. Kaikille kun normaali huomio riitä ja sitä hankitaan lisää keinolla millä hyvänsä. Ihmisten pitäisi miettiä tarkemmin kenen kanssa alkavat suhteeseen, nimenomaan noita henkisiä ominaisuuksia. Itse olen muutamalle prinsessalle velkaa tämän ymmärtämisestä.

Tässä on totuudensiemen...

Entinen tapailukumppani vuosien takaa oli jännähkö. Tässä yksi esimerkki kymmenistä:

Olin kysynyt häneltä mitä tekee kahden viikon päästä viikonloppuna. Itselleni oli tulossa tylsä vkl, ja kysyin jos tehtäisiin jotain mukavaa yhdessä. Hänellä oli niin mukava meno, sellainen mihin hän lähtisi hyvien kavereiden kera, ja minä en pääsisi mukaan, mutta muiden kumppanit pääsisivät, ettäheidän oma juttu se, ei ulkopuolisille. Sanoin sitten että okei, koitan keksiä muuta. No kun tämä viikonloppu oli käsillä, olikin muutama kaveri suunnitellut pe-su viettoa eräällä ihanalla mökillä, ja pyysivät mukaan. Mies sitten harmitteli että minulle on tulossa niin ikävä vkl, ja hänellä tulee olemaan niin mukavaa, että voi harmi!! Sanoin että menen kyllä mökille, että mukavaa kun pyydettiin, ja mielelläni menen, suorastaan innnoissani. Sitten tuli perjantai, ja miehelle olikin tullut yllättäen flunssa, ettei pääsekään vklviettoonsa. Minäkin voisin kuulemma jättää omani välistä kun hän ei pääse omaansa!! Sanoin että hän varmaan pärjää kun on tähänkin asti pärjännyt pikkuflunssat ilman minua. Noh, pe illasta jouduin laittaa puhelimen kiinni kun viestiä ja soittoa tuli koko ajan, missä vähän itkeskeltiin, haluttiin mökin tarkka osoite "varmuuden vuoksi" jne. Lauantaina avasin puhelimen, vain huomatakseni että se kannattaa laittaa välittömästi kiinni uudstaan. Kymmeniä viestejä itsesäälistä, ja vihaisiakin, vaikka ilmoitin etten ole enää luurin päässä loppuillasta. Maanantaina hän oli hyvin vihainen, kun olin lähtenyt vain kavereiden kanssa hummaamaan. Olin maailman huonoin ihminen kun en välittänyt hänen taudistaan j siitä että hän joutui olemaan yksin. Ei mitään omassa käytöksessään ollut vikaa, vaikka lähes lällätellen olis itse menossa pippaloitsemaan ensin.

Sain myös sattuman kautta kuulla, ettei heillä ollut edes suunniteltuna mitään vkl viettoa siinä porukassa, ja ettei hän ollut oikeasti flunssassa edes.

En tiedä mikä mielisairaus kys herralla oli, mutta tapailu jäi siihen.