Millainen ihminen ei näe osuuttaan riitaan?
Mieheni on mukava ihminen muuten, mutta orastavan riidan alkaessa ei ikinä näe omaa osuuttaan siihen vaan puolustautuu aina ärsyyntymällä. Vaikka olisi loukannut minua niin että itken, hän aina suuttuu. Riidat paisuvat siten aina mittaamattomiksi, koska en voi hyväksyä tällaista tapaa "ratkaista" asiaa. Parin päivän päästä sitten keskimäärin alkaa hahmottamaan kokonaistilannetta ja katuu käytöstään kovin. Mutta silloin vahinko on jo niin suuri, etten itse kykene enää helposti antamaan anteeksi. Mikä neuvoksi?
Kommentit (88)
Suosittelen teille molemmille luettavaksi David D. Burnsin Hyvä yhdessä - Kuinka saada hankalat ihmissuhteet toimiviksi. Suositellut metodit vaativat sitoutumista, mutta ovat toimivia.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on mukava ihminen muuten, mutta orastavan riidan alkaessa ei ikinä näe omaa osuuttaan siihen vaan puolustautuu aina ärsyyntymällä. Vaikka olisi loukannut minua niin että itken, hän aina suuttuu. Riidat paisuvat siten aina mittaamattomiksi, koska en voi hyväksyä tällaista tapaa "ratkaista" asiaa. Parin päivän päästä sitten keskimäärin alkaa hahmottamaan kokonaistilannetta ja katuu käytöstään kovin. Mutta silloin vahinko on jo niin suuri, etten itse kykene enää helposti antamaan anteeksi. Mikä neuvoksi?
Ero. Et kai oikeasti halua viettää elämäsi tuollaisen tyypin kanssa? Mieti hetki. Millainen ajattelet hänen olevan vanhempana? Lapset ovat usein väsyneitä ja vanhemman pitäisi jaksaa sitä eikä kiukutella lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Siis sinulle ei kelpaa, että ärsytettyäsi miestä aikasi ja lopulta pillahtaessasi itkuun mies ei saakaan todeta, että ei osallistu sinun kiukutteluusi? Siitähän tuossa tuntuu olevan kyse eli riita on alkamassa jostain turhasta, mies toteaa, että ei nyt jatketa, sinä itket, koska riitaa ei ratkota kuten sinä tahdot.
Minusta sinä olet se narsisti, ei mies. Ei riitoja selvitetä niin, että kiukuttelijaa hyvitellään.
Ei riitaa selvitetä myöskään niin, että toisen osapuolen tunteet sivuutetaan täysin "pelkkänä kiukutteluna". Hyvässä parisuhteessa toinen osapuoli pyrkii ymmärtämään mikä toisella on hätänä ja voisiko ongelmille tehdä jotakin. Puolison mitätöinti on henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinulle ei kelpaa, että ärsytettyäsi miestä aikasi ja lopulta pillahtaessasi itkuun mies ei saakaan todeta, että ei osallistu sinun kiukutteluusi? Siitähän tuossa tuntuu olevan kyse eli riita on alkamassa jostain turhasta, mies toteaa, että ei nyt jatketa, sinä itket, koska riitaa ei ratkota kuten sinä tahdot.
Minusta sinä olet se narsisti, ei mies. Ei riitoja selvitetä niin, että kiukuttelijaa hyvitellään.
Ei riitaa selvitetä myöskään niin, että toisen osapuolen tunteet sivuutetaan täysin "pelkkänä kiukutteluna". Hyvässä parisuhteessa toinen osapuoli pyrkii ymmärtämään mikä toisella on hätänä ja voisiko ongelmille tehdä jotakin. Puolison mitätöinti on henkistä väkivaltaa.
Puolison kiukuttelu ei ole riitaa, se on puolison kiukuttelua. Jokainen kyllästyy vähitellen siihen, kun toinen polkee jalkaa ja itkee, vaikka siihen ei ole yhtään mitään muuta syytä kuin se, että puoliso ei alistu määräyksiin. Jos toisella on hätänä vain se, että ei saa tahtoaan läpi, niin ei kamalasti kannata paukkuja moiseen riitaan laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinulle ei kelpaa, että ärsytettyäsi miestä aikasi ja lopulta pillahtaessasi itkuun mies ei saakaan todeta, että ei osallistu sinun kiukutteluusi? Siitähän tuossa tuntuu olevan kyse eli riita on alkamassa jostain turhasta, mies toteaa, että ei nyt jatketa, sinä itket, koska riitaa ei ratkota kuten sinä tahdot.
Minusta sinä olet se narsisti, ei mies. Ei riitoja selvitetä niin, että kiukuttelijaa hyvitellään.
Aivan. Mun tyttöystävä alottaa riitelyn jos se yhtäkkiä päättää alkaa siivomaan ja minä en just sillä sekunnilla jaksa. Se alottaa meuhkaamisen alle sekunnissa. Niin miks mun pitäs osallistua ja kuunnella turhaa ininää, kun ei mua huvita riidellä mistään siivomisesta.. Olen sanonut monta kertaa, että mitä jos kysyisit ensin pitäskö siivota, niin vois kiinnostaa se sitten heti. Toinen mistä vinkuu on roskat. Yhtäkkiä sanoo vie roskat. Vastaan, että jos häiritsee niin kengät jalkaa. Vien roskat kun menen ovesta ulos, mutta sormia napsauttamalla en toimi, koska voi myös itsekin venyy sinne roskikselle. Ihan turvaa vinkumista tyhjästä. Sit vttuilee kun en taaskaan ikinä tee... Mitä vtun ikinä, aina mä teen mutta en välttämättä just sillon kun se päättää.. Jos minä päätän alkaa siivoomaan, niin en edes pyydä osallistumaan. Tulee mukaan jos tulee. En tee mitää numeroa siitä.
Tätä se on miesten kanssa. Mitään ei kuunnella ja tehdä ja ajatukset pyörii sen oman navan ympärillä. Tämäkin suhde on tuhoon tuomittu. Ei kannata yllättyä kun muija lähtee. Kukaan ei jaksa noin passiivisagressiivista tyyppiä pitkityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinulle ei kelpaa, että ärsytettyäsi miestä aikasi ja lopulta pillahtaessasi itkuun mies ei saakaan todeta, että ei osallistu sinun kiukutteluusi? Siitähän tuossa tuntuu olevan kyse eli riita on alkamassa jostain turhasta, mies toteaa, että ei nyt jatketa, sinä itket, koska riitaa ei ratkota kuten sinä tahdot.
Minusta sinä olet se narsisti, ei mies. Ei riitoja selvitetä niin, että kiukuttelijaa hyvitellään.
Ei riitaa selvitetä myöskään niin, että toisen osapuolen tunteet sivuutetaan täysin "pelkkänä kiukutteluna". Hyvässä parisuhteessa toinen osapuoli pyrkii ymmärtämään mikä toisella on hätänä ja voisiko ongelmille tehdä jotakin. Puolison mitätöinti on henkistä väkivaltaa.
Puolison kiukuttelu ei ole riitaa, se on puolison kiukuttelua. Jokainen kyllästyy vähitellen siihen, kun toinen polkee jalkaa ja itkee, vaikka siihen ei ole yhtään mitään muuta syytä kuin se, että puoliso ei alistu määräyksiin. Jos toisella on hätänä vain se, että ei saa tahtoaan läpi, niin ei kamalasti kannata paukkuja moiseen riitaan laittaa.
Tässä taas itsekäs mies, joka ei kunnioita, huomioi ja ymmärrä kumppaniaan. Taatusti suhteesi ei tolla asenteella kestä pitkään. Vink, vink.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinulle ei kelpaa, että ärsytettyäsi miestä aikasi ja lopulta pillahtaessasi itkuun mies ei saakaan todeta, että ei osallistu sinun kiukutteluusi? Siitähän tuossa tuntuu olevan kyse eli riita on alkamassa jostain turhasta, mies toteaa, että ei nyt jatketa, sinä itket, koska riitaa ei ratkota kuten sinä tahdot.
Minusta sinä olet se narsisti, ei mies. Ei riitoja selvitetä niin, että kiukuttelijaa hyvitellään.
Ei riitaa selvitetä myöskään niin, että toisen osapuolen tunteet sivuutetaan täysin "pelkkänä kiukutteluna". Hyvässä parisuhteessa toinen osapuoli pyrkii ymmärtämään mikä toisella on hätänä ja voisiko ongelmille tehdä jotakin. Puolison mitätöinti on henkistä väkivaltaa.
Puolison kiukuttelu ei ole riitaa, se on puolison kiukuttelua. Jokainen kyllästyy vähitellen siihen, kun toinen polkee jalkaa ja itkee, vaikka siihen ei ole yhtään mitään muuta syytä kuin se, että puoliso ei alistu määräyksiin. Jos toisella on hätänä vain se, että ei saa tahtoaan läpi, niin ei kamalasti kannata paukkuja moiseen riitaan laittaa.
Sinusta tulee aika narsistiset vibat. Miksi koet olevasi puolisosi yläpuolella? Mikä sinussa on vikana, jos olet yhdessä ihmisen kanssa, jota et pysty rakastamaan etkä arvostamaan. Jos reagoit puolisosi juttuihin kiukutteluna, niin ymmärrettävästi hänkin alkaa ärtyä sinuun. Sinun mitätöintisi heikentää suhdettanne. Jonain päivänä puolisosi ei enää yritä keskustella mistään kanssasi, vaan lähtee pois.
Puolison kiukuttelu ei ole riitaa, se on puolison kiukuttelua. Jokainen kyllästyy vähitellen siihen, kun toinen polkee jalkaa ja itkee, vaikka siihen ei ole yhtään mitään muuta syytä kuin se, että puoliso ei alistu määräyksiin. Jos toisella on hätänä vain se, että ei saa tahtoaan läpi, niin ei kamalasti kannata paukkuja moiseen riitaan laittaa.[/quote]
Tässä kyllä tehdään oletuksia aloittajasta turhana kiukuttelijana ja vaatijana.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen teille molemmille luettavaksi David D. Burnsin Hyvä yhdessä - Kuinka saada hankalat ihmissuhteet toimiviksi. Suositellut metodit vaativat sitoutumista, mutta ovat toimivia.
Turha vaiva jotain höpö höpö oma apu juttuja kokeilla. Mikään ei muuta sitä miehen pskaa suhtautumista. Kannattaa erota ja etsiä sopivampi. Kenenkään ei kannata uhrata sen enempää aikaa aikuisen ihmisen kasvattamiseen ja terapoimiseen.
Jaha. Sarjatrollaaja kirjoitti taas kasan humpuukia.
Omalla miehelläni on aleksitymia ja saattaa riidan aikana vaikka tyynesti kävellä tilanteesta pois pitkäksikin aikaa kun menee lukkoon eikä tiedä miten asian voisi puhumalla ratkaista. Ei siis ymmärrä tunteita, omia tai toisten. Mies on kyllä motivoitunut löytämään parempia toimintatapoja, mutta eteneminen on todella hidasta ja tällaiseen erikoistuneita terapeutteja ei juuri ole. Ahdistaa kyllä jäädä aina yksin riidan aikana kun hyväksitä riidanselvitystavaksi suositellut "minusta tuntuu nyt siltä että...-lauseet eivät merkitse mitään. Mies ei ymmärrä niitä eikä itse ikinä käytä tuollaisia kun ei osaa kuvailla tunteitaan. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehelläni on aleksitymia ja saattaa riidan aikana vaikka tyynesti kävellä tilanteesta pois pitkäksikin aikaa kun menee lukkoon eikä tiedä miten asian voisi puhumalla ratkaista. Ei siis ymmärrä tunteita, omia tai toisten. Mies on kyllä motivoitunut löytämään parempia toimintatapoja, mutta eteneminen on todella hidasta ja tällaiseen erikoistuneita terapeutteja ei juuri ole. Ahdistaa kyllä jäädä aina yksin riidan aikana kun hyväksitä riidanselvitystavaksi suositellut "minusta tuntuu nyt siltä että...-lauseet eivät merkitse mitään. Mies ei ymmärrä niitä eikä itse ikinä käytä tuollaisia kun ei osaa kuvailla tunteitaan. Huoh.
Mitkä ovat suhteen hyvät puolet? Kompensoivatko ne huonot? Entä jos mikään ei muutu suhteenne aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen teille molemmille luettavaksi David D. Burnsin Hyvä yhdessä - Kuinka saada hankalat ihmissuhteet toimiviksi. Suositellut metodit vaativat sitoutumista, mutta ovat toimivia.
Turha vaiva jotain höpö höpö oma apu juttuja kokeilla. Mikään ei muuta sitä miehen pskaa suhtautumista. Kannattaa erota ja etsiä sopivampi. Kenenkään ei kannata uhrata sen enempää aikaa aikuisen ihmisen kasvattamiseen ja terapoimiseen.
Olet oikeassa - suurin osa ei halua muuttaa omaa käyttäytymistään. Tämä todetaan myös tuossa kirjassa. Mutta usko tai älä, kehityskykyisiä ihmisiä on olemassa, myös miesten keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ole sanonut sitä olennaista? Jätä se sika. Suhteenne on jotenkin kietoutunut ja siihen muu auta kuin ero. Juokse kun vielä voit.
Häivy sinä jo jauhamasta täältä tätä samaa paskaa. Kun et muuta osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ole sanonut sitä olennaista? Jätä se sika. Suhteenne on jotenkin kietoutunut ja siihen muu auta kuin ero. Juokse kun vielä voit.
Häivy sinä jo jauhamasta täältä tätä samaa paskaa. Kun et muuta osaa.
Häivy itse. Olet rasittava. - Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ole sanonut sitä olennaista? Jätä se sika. Suhteenne on jotenkin kietoutunut ja siihen muu auta kuin ero. Juokse kun vielä voit.
Häivy sinä jo jauhamasta täältä tätä samaa paskaa. Kun et muuta osaa.
Häivy itse. Olet rasittava. - Ohis
Kukakohan se rasittava on...
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on mukava ihminen muuten, mutta orastavan riidan alkaessa ei ikinä näe omaa osuuttaan siihen vaan puolustautuu aina ärsyyntymällä. Vaikka olisi loukannut minua niin että itken, hän aina suuttuu. Riidat paisuvat siten aina mittaamattomiksi, koska en voi hyväksyä tällaista tapaa "ratkaista" asiaa. Parin päivän päästä sitten keskimäärin alkaa hahmottamaan kokonaistilannetta ja katuu käytöstään kovin. Mutta silloin vahinko on jo niin suuri, etten itse kykene enää helposti antamaan anteeksi. Mikä neuvoksi?
Onpa veemäinen luonne hänellä. Kiristää ja uhkaa suuttumuksellaa toista päiväkausia, vain tarkoituksenaan saada vastapuoli antamaan periksi, vaikka perimmäinen syy on tässä veemäisessä tyypissä itsessään.. En jaksaisi.
Mulla oli mieheni kanssa vääntöä ensimmäisen vuoden verran eräästä hänen käytöstavastaan, jota hän teki AINA, kun tuli tilanne jossa hänen olisi pitänyt myöntää oma osansa. Paljastin tämän heti, ja sanoin etten mitenkään viitsi olla ihmisen kanssa jolla on noin huono piirre, johon mies sanoi hetken mietittyään, että hän ei ole koskaan huomannut kyseistä piirrettä itsessään, mutta niinpäs onkin! Hän sanoi että nyt kun tietää, hän haluaa itsein siitä eroon.. No kyllä hän siitä toimintamallista eroon pääsikin, ei kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Selvä narsisti. Parin päivän päästä on taas mukava ihminen, ettei kumppani (uhri) jättäis. Sori vaan mutta omaa kokemusta löytyy yllin kyllin.
Kaikki eivät ole narsisteja. Kyse voi oikeasti olla myös puutteellisissa itsesäätelytaidoissa ja siinä, että aidosti ei ensin näe omaa osuuttaan ja sitten kun näkee, aidosti katuu. Tätä voi muuttaa, jos on valmis tekemään töitä itsensä kanssa.
Ap, kun mies on viimein nähnyt oman osuutensa, kysy häneltä miten voisitte päästä siihen pisteeseen aikaisemmin riidassa. Seuraavassa riidassa muistuta tästä: sinusta tuntuu nyt siltä, että hän ei kuuntele sinua, ja toistatte aiempia malleja, ja haluaisit rikkoa kaavan. (Joudut ehkä myös tarkastelemaan omaa toimintaasi: itkemiselle ei voi mitään, mutta sitä voi sanallistaa: itken, koska olen surullinen, mutta haluaisin silti ratkaista tämän riidan nyt, joten ei jäädä jumiin siihen itkuun.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinulle ei kelpaa, että ärsytettyäsi miestä aikasi ja lopulta pillahtaessasi itkuun mies ei saakaan todeta, että ei osallistu sinun kiukutteluusi? Siitähän tuossa tuntuu olevan kyse eli riita on alkamassa jostain turhasta, mies toteaa, että ei nyt jatketa, sinä itket, koska riitaa ei ratkota kuten sinä tahdot.
Minusta sinä olet se narsisti, ei mies. Ei riitoja selvitetä niin, että kiukuttelijaa hyvitellään.
Aivan. Mun tyttöystävä alottaa riitelyn jos se yhtäkkiä päättää alkaa siivomaan ja minä en just sillä sekunnilla jaksa. Se alottaa meuhkaamisen alle sekunnissa. Niin miks mun pitäs osallistua ja kuunnella turhaa ininää, kun ei mua huvita riidellä mistään siivomisesta.. Olen sanonut monta kertaa, että mitä jos kysyisit ensin pitäskö siivota, niin vois kiinnostaa se sitten heti. Toinen mistä vinkuu on roskat. Yhtäkkiä sanoo vie roskat. Vastaan, että jos häiritsee niin kengät jalkaa. Vien roskat kun menen ovesta ulos, mutta sormia napsauttamalla en toimi, koska voi myös itsekin venyy sinne roskikselle. Ihan turvaa vinkumista tyhjästä. Sit vttuilee kun en taaskaan ikinä tee... Mitä vtun ikinä, aina mä teen mutta en välttämättä just sillon kun se päättää.. Jos minä päätän alkaa siivoomaan, niin en edes pyydä osallistumaan. Tulee mukaan jos tulee. En tee mitää numeroa siitä.
En ota kantaa mieheesi, mutta itseäni ärsyttää sanonta "riitaan tarvitaan aina kaksi". Mä olen useita kertoja ollut sylkykupin roolissa ja ottanut kuraa niskaani. Sitten sovintoa hierottaessa saan kuulla tuon lauseen.
Ei siihen todellakaan tarvita kahta. Riittää nähtävästi oikein hyvin yksikin henkilö.