Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä voi tietää haluaako jälkikasvua vai ei?
Miten olette pystyneet tekemään noin merkittävän päätöksen? Itse näen niin paljon hyviä ja huonoja puolia molemmissa vaihtoehdoissa, että valinta tuntuu mahdottomalta.
Intuitiivisesti kallistun enemmän ehkä lapsettomuuden puolelle, sillä arvelen että minussa on piirteitä jotka eivät sovellu hyvälle vanhemmalle. Olen mm herkkä, pessimistinen, itsekäs ja nautinnonhaluinen, filosofinen ja laiska. Omaan huonon stressinsietokyvyn ja olen huono organisoimaan. Jos olisin vanhempi, saattaisin kuormittua liikaa, masentua ja olla kykenemätön hoitamaan velvollisuuttani, ja tulisi varmasti myös pohdittua miksi saatoin uuden ihmisen elämään kun täällä väistämättä joutuu myös kärsimään.
Mutta jos en koskaan hanki lasta, pelkään tulevani katumaan sitä sitten kun se ei enää ole mahdollistakaan. Tyypillisesti katumiseni alkaisi varmasti vasta siinä vaiheessa, kun lapsen saaminen ei enää ole mahdollista. Mietin menetänkö jotain oleellista elämässä lapsettomana. Toisaalta on varmasti antoisaa seurata lapsen kehitystä, ja moni myös rakastaa omaa lasta valtavasti, mikä on varmaan sekä lahja että taakka.
Miten te päädyitte päätökseenne?
Kommentit (346)
Sanotaanko näin että kyllä sen sisimmässään tietää haluaako vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin suositaan kaikessa välittömän nautinnon saamista (syödään mitä mieli tekee välittämättä terveydestä, ostetaan vipillä kun ei jakseta säästää, selataan sovelluksesta lisää tapailukumppaneita jne. ), joten siinä kontekstissa lasten hankkiminen onkin ihan järjetöntä. Lapsista kun se ilo ja palkitsevuus tulee vuosien aikana, välillä enemmän välillä vähemmän, välillä vaan vi**ttaa koko homma. Silti iso osa vanhemmista kuvaa, että lapsi ja vanhemmuus on parasta ja palkitsevinta mitä elämässä on, vaikka lapsista on myös vaivaa, huolia ja epämukavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jollet tiedä asiaa, niin et selvästikään lapsia riittävän paljon halua. Lapsettomuus on silloin oikein hyvä ratkaisu.
Me tehtiin 35-vuotiaiden järkipäätös yrittää yhdeksän kuukautta sitten. Nyt odotellaan esikoista syntyväksi tällä viikolla.
Itse tiesin heti päätöksen jälkeen tehneeni oikean päätöksen ja vauvakuume syttyi. Joten en ole samaa mieltä kanssasi.
Millä tavalla lapsen hankinta voi olla järkipäätös? Avaatko ajatustasi? Lapsesta on kuluja, vaivaa jne.
Ikä alkoi tulla vastaan eli nyt tai ei koskaan. Koen, että meillä on sekä sosiaalista että taloudellista pääomaa jaettavaksi. Urat hyvällä mallilla, omakotitalo yms. Emme pelkää lapsesta koituvaa ”vaivaa” ja meillä on varaa ulkoistaa monia palveluita elämän helpottamiseksi. Vakaa parisuhde jota ei heilauta mahdollinen koliikkivauva. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jollet tiedä asiaa, niin et selvästikään lapsia riittävän paljon halua. Lapsettomuus on silloin oikein hyvä ratkaisu.
Me tehtiin 35-vuotiaiden järkipäätös yrittää yhdeksän kuukautta sitten. Nyt odotellaan esikoista syntyväksi tällä viikolla.
Itse tiesin heti päätöksen jälkeen tehneeni oikean päätöksen ja vauvakuume syttyi. Joten en ole samaa mieltä kanssasi.
Millä tavalla lapsen hankinta voi olla järkipäätös? Avaatko ajatustasi? Lapsesta on kuluja, vaivaa jne.
Ikä alkoi tulla vastaan eli nyt tai ei koskaan. Koen, että meillä on sekä sosiaalista että taloudellista pääomaa jaettavaksi. Urat hyvällä mallilla, omakotitalo yms. Emme pelkää lapsesta koituvaa ”vaivaa” ja meillä on varaa ulkoistaa monia palveluita elämän helpottamiseksi. Vakaa parisuhde jota ei heilauta mahdollinen koliikkivauva. Jne.
Ei tuo ollut mikään varsinainen vastaus. Kerroit ettei lapsi haittaa, mutta mitä te hyödytte lapsesta? Jos hyödytte lapsesta jollakin tavalla, niin silloin kyseessä on järkipäätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jollet tiedä asiaa, niin et selvästikään lapsia riittävän paljon halua. Lapsettomuus on silloin oikein hyvä ratkaisu.
Me tehtiin 35-vuotiaiden järkipäätös yrittää yhdeksän kuukautta sitten. Nyt odotellaan esikoista syntyväksi tällä viikolla.
Itse tiesin heti päätöksen jälkeen tehneeni oikean päätöksen ja vauvakuume syttyi. Joten en ole samaa mieltä kanssasi.
Millä tavalla lapsen hankinta voi olla järkipäätös? Avaatko ajatustasi? Lapsesta on kuluja, vaivaa jne.
Ikä alkoi tulla vastaan eli nyt tai ei koskaan. Koen, että meillä on sekä sosiaalista että taloudellista pääomaa jaettavaksi. Urat hyvällä mallilla, omakotitalo yms. Emme pelkää lapsesta koituvaa ”vaivaa” ja meillä on varaa ulkoistaa monia palveluita elämän helpottamiseksi. Vakaa parisuhde jota ei heilauta mahdollinen koliikkivauva. Jne.
Ei tuo ollut mikään varsinainen vastaus. Kerroit ettei lapsi haittaa, mutta mitä te hyödytte lapsesta? Jos hyödytte lapsesta jollakin tavalla, niin silloin kyseessä on järkipäätös.
No tottakai. Päätimme, että tahdomme nähdä maailman myös oman lapsen kautta. Lapsi tuo lisäsyvyyttä tunteiden skaalaan. Ja kuten sanoin, meillä on pääomaa jaettavaksi.
Ymmärrän hyvin myös veloja joten turhaan yrität väitellä kanssani. En jaksa provosoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tulin 80-luvulla tähän tulokseen, mietittyäni hetken nenääni pidemmälle. Jos silloin oli nähtävissä mihin suuntaan olemme menossa länsimaissa, lisäksi huomasin kuinka yksinkertaisia ja ajattelemattomia monet ihmiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jollet tiedä asiaa, niin et selvästikään lapsia riittävän paljon halua. Lapsettomuus on silloin oikein hyvä ratkaisu.
Me tehtiin 35-vuotiaiden järkipäätös yrittää yhdeksän kuukautta sitten. Nyt odotellaan esikoista syntyväksi tällä viikolla.
Itse tiesin heti päätöksen jälkeen tehneeni oikean päätöksen ja vauvakuume syttyi. Joten en ole samaa mieltä kanssasi.
Millä tavalla lapsen hankinta voi olla järkipäätös? Avaatko ajatustasi? Lapsesta on kuluja, vaivaa jne.
Ikä alkoi tulla vastaan eli nyt tai ei koskaan. Koen, että meillä on sekä sosiaalista että taloudellista pääomaa jaettavaksi. Urat hyvällä mallilla, omakotitalo yms. Emme pelkää lapsesta koituvaa ”vaivaa” ja meillä on varaa ulkoistaa monia palveluita elämän helpottamiseksi. Vakaa parisuhde jota ei heilauta mahdollinen koliikkivauva. Jne.
Ei tuo ollut mikään varsinainen vastaus. Kerroit ettei lapsi haittaa, mutta mitä te hyödytte lapsesta? Jos hyödytte lapsesta jollakin tavalla, niin silloin kyseessä on järkipäätös.
No tottakai. Päätimme, että tahdomme nähdä maailman myös oman lapsen kautta. Lapsi tuo lisäsyvyyttä tunteiden skaalaan. Ja kuten sanoin, meillä on pääomaa jaettavaksi.
Ymmärrän hyvin myös veloja joten turhaan yrität väitellä kanssani. En jaksa provosoitua.
En ole vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sitä mieltä, ettei ketään saisi suostutella tai perustella kumpaakaan suuntaan. Molemmat päätökset hyviä.
Välillä tätä palstaa lukiessa tulee olo, että miksi ihmiset hankkivat lapsia, jos on niin raskasta, hankalaa ja vaikeaa. Toki jotkut tuntuvat tehneen oikean valinnan ja sopivat/jaksavat lapsiperheen elämää.
Tällä hetkellä varmaan monen päätökseen vaikuttaa myös maailman tilanne. Sitä omaa lasta kun rakastaa niin hirveästi, että on raastavaa ajatella, että millainen maailmalle heille on tarjota. So sad.
Vierailija kirjoitti:
Se tunne voi tulla ihan arvaamatta. Olen 31-v aiempi vela, joka yhtäkkiä sen maagisen kolmenkympin ylitettyään heräsi eräänä aamuna ja tajusi, että elämä tulee jäämään tyhjäksi ilman perhettä. Onneksi ikää on vasta sen verran, että perheen ehtii vielä saamaan, jos nykyisen kumppanin kanssa kaikki sujuu hyvin. En edes pidä erityisesti lapsista, mutta haaveilen nimenomaan siitä perheestä ja perheenä puuhastelusta.
Et pidä lapsista? Pidätkö itsestäsi?
Eihän tämä asia voi mennä näin vaikeaksi? Kadunko lasta myöhemmin? Kadutko sitä, että olet olemassa?
Ahdistavaa, miten rakkaus on ihmisiltä aivan hukassa. Ei työ ole elämän tarkoitus. Elämän tarkoitus on ensin saada rakkautta, sen jälkeen osata rakastaa itseään, JOTTA sen tiedon ja selittämättömän rakkauden voi laittaa eteenpäin.
Miettikää vähän syvällisemmin. Elämä ei löydy oppikirjoista... Se vaatii sydäntä. Sydäntä et voi ostaa kaupasta. Se pitäisi löytää kaiken alta, itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin lapsia heti, kun joku perustelee, miksi pitäisi tehdä elämästä ikävämpää.
Sulla on aivan väärä lähtökohta ajattelulle tuo, että lapsen hankkiminen tekee elämästä ikävämpää.
Ei vaan täysin oikea. Nauttisin elämästäni paljon vähemmän vanhempana kuin nyt nautin lapsettomana.
Joku voisi välttää, että elämän tarkoitus voisi olla jotain muuta kuin nautinto. Jotkut toivovat kokemuksia (jopa kokemuksen vanhemmuudesta) ja haluavat kasvaa ihmisinä tai tehdä jotain merkittävää (vanhempana tai lapsettomana). Mutta ymmärrän, olet hauska.....
Ja olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, sinun ei millään perusteella pidä tehdä lapsia, et selvästi halua lapsia.
- eri
Toisin kuin kristityt uskovat, elämästä ei tee tippaakaan merkityksellisempää se, että siitä tekee ehdoin tahdoin itselleen epämiellyttävämpää.
Toisin kuin kiihkoateistit uskovat, elämästä ei tee tippakaan merkityksellisempää se, että tekee ehdoin tahdoin elämästä itselleen epämiellyttävämpää. Huomaatko sen että, lauseesi ainoa sisältö on pahan olon oksennus jonnekin sinne missä luulet ongelmasi sijaitsevan.
Olin 28 vuotiaaksi asti TÄYSIN varma etten IKINÄ halua omia lapsia pilaamaan elämääni. Sitten löytyi ihana mies ja jostain piilosta nousi vauvakuume. 34 vuotiaana sain tytön josta olen ikionnellinen.
Silti olen sitä mieltä että aivan yhtä onnellisen, tosin erilaisen, elämän voi saada ilman lapsiakin. Ja hienoa, että ap tunnistaa ja tunnustaa itsestään piirteitä joita ei vanhemman roolissa ole hyvä olla, sekin on vastuullista ettei väen vängällä tee lapsia "koska niin vaan kuuluu tehdä" jos on pelko vaikka masennuksesta, jakamisesta jne.
Vanhemmuuteen kasvetaan - jotkut ovat sitä luonnostaan enemmän kuin toiset, mutta siinä sitä lasta hoitaessa kehittyy itsekin koko ajan paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvakuumetta ei minulle tullut. Ajattelin että lapsia tulee jos on tullakseen. Sopiva mies isäksi ja saimme kaksi poikaa. Lapsista on paljon vaivaa, mutta ne on todella hauskoja. Ne pelleilee ja hauskuttaa vanhempiaan. Pienten lasten uteliaisuus ja kekseliäisyys on hauskaa seurattavaa. Harvalle tulee mielestäni sellainen ehdoton tarve saada lapsi, ja ei sitä kannata odottaa. Olin lapsuudessa poikatyttö veljessarjassa, enkä leikkinyt nukeilla tms. En todellakaan kadu lasten hankintaa.
Suomen johtaviin selvänäköasiantuntijoihin kuuluvana ammattilaisena ja mm Ultra-päivillä monia työpajoja asiasta pitäneenä asiantuntijana kehottaisin sinua ehdottomasti ottamaan yhteyttä pätevään tarot-lukijaan jolla on myös astrologin ammattitaito. Yhdistämällä tarot-luentaan ja syntymäkarttasi astrologiseen tulkintaan vielä energia analyysin saadaan varmistettua onko tämän hetkisen astraalisen suunnitelmasi kulun mukaista hankkia lapsia. Olen tarvittaessa itse käytettävissä ja olen myös kouluttanut monia suomen asiantuntijoita tässä työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta Kun lapseni syntyi
Ymmärsin mitä on rakkaus. Kun hän kasvoi
Ymmärsin mitä on huoli, mitä on ylpeys. Mitä on tuntea aitoa onnea toisen onnistumisesta ja aitoa surua toisen murheista.
En ole enää olemassa vain itseäni varten vaan merkitykseni on paljon suurempi.
Vierailija kirjoitti:
Vasta Kun lapseni syntyi
Ymmärsin mitä on rakkaus. Kun hän kasvoi
Ymmärsin mitä on huoli, mitä on ylpeys. Mitä on tuntea aitoa onnea toisen onnistumisesta ja aitoa surua toisen murheista.
En ole enää olemassa vain itseäni varten vaan merkitykseni on paljon suurempi.
Miksi kenenkään pitäisi tuottaa jo valmiiksi liikakansoittuneeseen kuolevaan maailmaan lisää tulevia syöpäpotilaita, rikosten tekijöitä ja uhreja jne.? Viisaan valinta on olla lisääntymättä ja ruokkimatta tätä kierrettä.
Olen samanlainen kuin sinä. Mutta oli aivan valtava vauvakuume. En ole edes miettinyt ettenkö haluaisi lapsia. Päätös on ollut hyvin selvä ja nyt useampi lapsi. Jos nyt vanhempana miettisin tarkemmin voisi olla että päätyisin muuhun. Mutta kyllä se vaisto ja vauvakuume teki päätöksen vahvasti.
Ihan helposti. Mietit vain pidätkö kehostasi, nukkumisesta, mielenterveydestäsi, rahasta, järjestyksestä ja ennakoitavuudesta, estetiikasta, vapaudesta, elämästä nauttimisesta ja elämysten saamisesta. Jos nämä tuntuu mukaville niin en suosittele lasta. Me olemme jo vanhempina päässeet exän kanssa ( lapset pilaa suhteen) siihen pisteeseen että olemme isovanhempia ja olemme yhteistuumin sitä mieltä että jos olisimme tienneet mitä lasten kanssa eläminen on ja miten se stressi ei lopu edes siihen kun lapset on aikuisia niin näillä tiedoilla ei olisi ikinä hankittu. Vaikka olet kiittämättömän ihmisen kotiorja joka valittaa kaikesta ja periaatteessa lapsen kanssa eläminen on aikalailla samanlaista kuin parisuhde jossa puoliso pahoinpitelee henkisesti ja taloudellisesti, olen kokenut ja ne on ihan suoraan verrattavissa, niin se lapsen aiheuttama tuska ei lopu siihen kun saat sen ulos ovesta omilleen. Se jatkuu elämän loppuun asti ja kun niitä on monta niin se kertaantuu. Suurimman osan ajasta haluaisin muuttaa nimeni ja kadota ulkomaille.
Minä ja mieheni pohdimme tätä asiaa, ennen kuin aloimme lasta yrittää. Oma ajatukseni oli, ettei oikeastaan todella voi tietää, haluaako lapsia vai ei, ennen kuin niitä lapsia sitten on ja on kokenut elämää lasten kanssa. Ja silloinhan päätöstä ei voi enää perua. Tämä tuntui vähän pelottavalta.
Toisaalta minulla oli alkujaankin varmuus siitä, että tulen kyllä pärjäämään - minussa ei ole mitään sen vähempää kuin kenessäkään ystävistäni, joilla menee hyvin ja joilla lapsia on. Yleisesti ottaen pidän lapsista ja tulen toimeen heidän kanssaan. Työnikin on kasvatus- ja opetustyötä. Eikä minulla ole mitään epäilyksiä siitä, ettenkö rakastaisi lastani.
Olen myös sellainen ihminen, joka kaipaa jonkinlaista verkostoa ja laumaa ympärilleen. Parasta on, kun saa ihan arjen asioita ja pikkuharrastuksia puuhailla itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Ja jotenkin kun ajattelin minua ja miestäni, tuli vahvasti sellainen tunne, etten halua vuosikausia kökkiä vain kahdestaan, vaikka parisuhteemme onkin hyvä ja antoisa.
Luonteeltani olen rauhallinen ja pohdiskeleva. Viihdyn seurassa mutten ole mikään viihdyttäjä tai juhlija. Kaipaan varsinkin sosiaalisen työni vastapainoksi myös hiljaisia hetkiä. Stressaannun helposti. Murehdin. Olen tietoisesti pyrkinyt parantamaan stressinhallintaani esim. joogan ja mietiskelyn avulla. Olen temperamenttinen mutta mielestäni kehittynyt aikuisena aina vain joustavammaksi. Luonteessani on paljon sellaista, jonka kanssa joutuu varmasti kasvamaan lasten myötä. En pidä tätä ongelmana.
Olen nyt raskaana viikolla 35. Pahinta, mitä voisi nyt tapahtua, olisi se, että menettäisin syntymättömän lapseni. Jo nyt olen häneen kiintynyt. Tässä tilanteessa ajatus siitä, että jossain vaiheessa todella katuisin lastani, tuntuu absurdilta. Varmasti tulee rankkoja hetkiä, joina ajattelee, että lapsettomana olisi helpompaa, mutta yhtä varmasti en kyllä ikinä tahtoisi lapsestani luopua.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, ettei ketään saisi suostutella tai perustella kumpaakaan suuntaan. Molemmat päätökset hyviä.
Välillä tätä palstaa lukiessa tulee olo, että miksi ihmiset hankkivat lapsia, jos on niin raskasta, hankalaa ja vaikeaa. Toki jotkut tuntuvat tehneen oikean valinnan ja sopivat/jaksavat lapsiperheen elämää.
Tällä hetkellä varmaan monen päätökseen vaikuttaa myös maailman tilanne. Sitä omaa lasta kun rakastaa niin hirveästi, että on raastavaa ajatella, että millainen maailmalle heille on tarjota. So sad.
Maailman tila ekologisesti ajatellen on todella huolestuttava. Se on totta. Silti nykymaailma, tai no nykyiset länsimaat, on huomattavasti helpompi paikka elää kuin maailma 100 vuotta sitten. Elinajanodote on korkea. Kuolema ei ole koko ajan arjessa läsnä. Ei ole sotaa eikä nälkävuosia täällä Suomessa. Ihmiset elävät terveempinä ja hyväkuntoisempina pidempään kuin koskaan aiemmin. Elintaso on yleisesti korkea.
Maailma on liikakansoittunut. Kyllä. Ekologinen kriisi pelottaa. Kyllä. Työelämän pirstaleisuus ja taloudellinen heilahtelu arveluttavat. Kyllä. Lähipiirissä on kokemusta masennuksesta ja muista vakavista sairauksista. Totta tämäkin. Silti en itse todellakaan koe, että tämä maailma olisi jotenkin mätä ja henkitoreissaan kituva apokalypsin esikartano, jonne kenkään ei kannata syntyä. En koe, että elämä on kärsimystä (paitsi ehkä tietyssä buddhalaisessa mielessä kyllä). Olen tyytyväinen elämääni. Nautin maailman kauneudesta ja ihmisten hyvyydestä. En ole luopunut toivosta.
Se on ite tiedettävä, eipä sitä toiset voi tietää.