Miten ihmeessä voi tietää haluaako jälkikasvua vai ei?
Miten olette pystyneet tekemään noin merkittävän päätöksen? Itse näen niin paljon hyviä ja huonoja puolia molemmissa vaihtoehdoissa, että valinta tuntuu mahdottomalta.
Intuitiivisesti kallistun enemmän ehkä lapsettomuuden puolelle, sillä arvelen että minussa on piirteitä jotka eivät sovellu hyvälle vanhemmalle. Olen mm herkkä, pessimistinen, itsekäs ja nautinnonhaluinen, filosofinen ja laiska. Omaan huonon stressinsietokyvyn ja olen huono organisoimaan. Jos olisin vanhempi, saattaisin kuormittua liikaa, masentua ja olla kykenemätön hoitamaan velvollisuuttani, ja tulisi varmasti myös pohdittua miksi saatoin uuden ihmisen elämään kun täällä väistämättä joutuu myös kärsimään.
Mutta jos en koskaan hanki lasta, pelkään tulevani katumaan sitä sitten kun se ei enää ole mahdollistakaan. Tyypillisesti katumiseni alkaisi varmasti vasta siinä vaiheessa, kun lapsen saaminen ei enää ole mahdollista. Mietin menetänkö jotain oleellista elämässä lapsettomana. Toisaalta on varmasti antoisaa seurata lapsen kehitystä, ja moni myös rakastaa omaa lasta valtavasti, mikä on varmaan sekä lahja että taakka.
Miten te päädyitte päätökseenne?
Kommentit (346)
Pidä molemmat mahdollisuudet avoimina. Älä ainakaan tee sen takia lasta, että pelkäät myöhemmin katuvasi.
Kaipa sen sisimmässään tietää ja on siten helppo myös vastata, jos kysytään haluaako lapsia.
Itselleni se oli ehdottomasti kyllä, ennen 30v ikää. No, joku ylempi taho päätti toisin ja saankin esikoiseni muutama vuosi aikaisemmin, mutta olen enemmän kuin sujut asian kanssa.
Väitän, että jos alat asiaa liikaa pyörittelemään, et koskaan saa vastausta hakemaasi. Aina löytyy joku miinuspuoli tasapainottamaan niitä plussia. Etenkään mitään listausta en suosittele kenellekään. Myöskään oikeaa ajankohtaa tuskin on koskaan, jos sitä miettimällä miettii.
Helposti. Haluatko toimia kotipiikana 20+ vuotta (joskus yli 40 vuotta..) jollekulle toiselle joka ei tule koskaan kiittämään vaan lähinnä kitisee ja valittaa?
Jos et koskaan voisi ajatellakkaan tehdä mitään toisen eteen älä lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Miten te päädyitte päätökseenne?
Heitin kolikolla. Lastenhankintapuoli tuli.
Ja tämä ei ollut vitsi. Minulla on ko. kolikko edelleen tallessa.
Vierailija kirjoitti:
No jollet tiedä asiaa, niin et selvästikään lapsia riittävän paljon halua. Lapsettomuus on silloin oikein hyvä ratkaisu.
Mutta onhan paljon heitäkin, jotka ovat halunneet lapsen valtavasti ja kuvitelleet sen tekevän heidät onnellisiksi, ja sitten katuvat.
En siis usko sen olevan noin yksinkertaista.
Ap
Ap, kuulostat isältäni. Hän ei ollut mikään hyvä vanhempi. Kertoi useampaan otteeseen katuvansa lasten hankintaa ja sen kyllä lapsena ja nuorena huomasi käytöksestä. Jätä välistä, ei vanhemman rooli ole kaikkia varten.
Vierailija kirjoitti:
Pidä molemmat mahdollisuudet avoimina. Älä ainakaan tee sen takia lasta, että pelkäät myöhemmin katuvasi.
Onneksi minulla onkin vielä aikaa pohtia tätä.
Ap
Siinä vaiheessa kun kuulin, että raskaaksi tuleminen on kohdallani haastavaa, aloin tosissaan miettiä asiaa ja lapsettomuus ajatuksena sattui.. Aloin olla jo sen verran vanhakin että joko nyt tai ei koskaan. Ja lopulta tulin kuin tulinkin raskaaksi, joka kaiken tuon jälkeen tuntui ihmeeltä ja ennen kaikkea: juuri oikealta.
Olen kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jollet tiedä asiaa, niin et selvästikään lapsia riittävän paljon halua. Lapsettomuus on silloin oikein hyvä ratkaisu.
Mutta onhan paljon heitäkin, jotka ovat halunneet lapsen valtavasti ja kuvitelleet sen tekevän heidät onnellisiksi, ja sitten katuvat.
En siis usko sen olevan noin yksinkertaista.
Ap
No, he edes jossain vaiheessa haaveilivat lapsista. Ellet sinä ole haaveillut niistä koskaan, niin miksi ajattelisit olevasi myöhemmin tyytyväinen päätökseen hankkia lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Kaipa sen sisimmässään tietää ja on siten helppo myös vastata, jos kysytään haluaako lapsia.
Itselleni se oli ehdottomasti kyllä, ennen 30v ikää. No, joku ylempi taho päätti toisin ja saankin esikoiseni muutama vuosi aikaisemmin, mutta olen enemmän kuin sujut asian kanssa.
Väitän, että jos alat asiaa liikaa pyörittelemään, et koskaan saa vastausta hakemaasi. Aina löytyy joku miinuspuoli tasapainottamaan niitä plussia. Etenkään mitään listausta en suosittele kenellekään. Myöskään oikeaa ajankohtaa tuskin on koskaan, jos sitä miettimällä miettii.
Tuollaisen "sisäisen varmuuden" päätökselleni toivoisinkin juuri saavani.
Ap
Itselläni ainakin yritin siirtää päätöstä, vaikka alitajuisesti tiesin haluavani lapsia. Koskaan ei ollut olevinaan hyvä hetki. Sitten se ei enää ollutkaan niin pelottavaa kun päätimme yrittää ja tulin raskaaksi. Nautin täysin rinnoin, nyt taapero yli vuoden ja toista yritämme. Elämä on parempaa kuin ikinä.
Sehän on fiksun ja vastuuntuntoisen ihmisen merkki että tietoisesti pohdit omia valmiuksiasi. Haluan rohkaista vielä, että moniin asioihin vanhempana kasvaa, anna arvostusta ja luottamusta itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostat isältäni. Hän ei ollut mikään hyvä vanhempi. Kertoi useampaan otteeseen katuvansa lasten hankintaa ja sen kyllä lapsena ja nuorena huomasi käytöksestä. Jätä välistä, ei vanhemman rooli ole kaikkia varten.
Itse en kyllä koskaan kertoisi tai mitenkään muutenkaan ilmaisisi lapselle katuvani häntä vaikka niin sisimmässäni tuntisinkin. Mutta tuota huonoa vanhemmuutta pelkään ja pohdin toki.
Ap
Mun mielest lapsi kannattaa y ha rakkauden maailmaan :D esim ityme koen niin ettmaaila esim suhteisssuhteissa enean,kun yksin ja sillon sita energiaa on erilailla,ku esim yksin.ja ei siis niin etta suhteeseen kenen kanssa,tahansa,vaan jokumppani sopiva kumppani. :D esim ma oon noita kaikkia,mut silti esim mun jarki ihminen aiti on aina toitottanu kuinka oon aitihahmo ja lapsi-ihmisii.:D
Tosi paljon se riippuu siita kenen kanssa niita,tekis.emma kusipaan kanssa perhetta perustais.:D ja sit taas jollain toisella voi olla,vaikka,et "emma suurpiirteisin ihmisen kanssa,perhetta perustais"kun taas toiselle toi voi olla,vaatimus:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostat isältäni. Hän ei ollut mikään hyvä vanhempi. Kertoi useampaan otteeseen katuvansa lasten hankintaa ja sen kyllä lapsena ja nuorena huomasi käytöksestä. Jätä välistä, ei vanhemman rooli ole kaikkia varten.
Itse en kyllä koskaan kertoisi tai mitenkään muutenkaan ilmaisisi lapselle katuvani häntä vaikka niin sisimmässäni tuntisinkin. Mutta tuota huonoa vanhemmuutta pelkään ja pohdin toki.
Ap
Lapsi huomaa vanhemman käytöksestä sen, jos vanhempi koko ajan on kyllästyneen oloinen ja moittii lastaan sen takia, ettei jaksa kuunnella lapsen juttuja, ulkoilla lapsen kanssa, opastaa kotitöihin yms.
Samaa mietin, vaikka olen vasta reilu parikymppinen. Vielä viisi vuotta sitten haaveilin äitiydestä, mutta kun veljeni sai lapsia ja olen heitä hoitanut ja heidän elämää seurannut vierestä, niin olen alkanut miettimään haluanko sittenkään itse sellaista.
Molemmat lapset olivat vahinkoja. Aborttia en pystyisi tekemään, joten näillä mennään. Ei tämä hullumpaa ole kunhan asenne on kohdillaan.
Et sinä tuollaisella yli analysoinnilla ainakaan tule koskaan tietämään haluatko lapsia. Elämä on tehty elettäväksi ja se on epävarmaa. Kaikessa on riskinsä, niin myös lasten hankinnassa. Lapset hankitaan tunteen eikä järjen mukaan. Kunhan valitsee puolison huolella, se auttaa jo paljon. Tiukan paikan tullen et kanna silloin taakkaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lapset olivat vahinkoja. Aborttia en pystyisi tekemään, joten näillä mennään. Ei tämä hullumpaa ole kunhan asenne on kohdillaan.
Niin kaunis tarina! Aivan kuin isoäitini suusta, joka selittelee ettei hän koskaan lapsista haaveillut, mutta keskeytetty yhdyntä vain toimi huonosti ehkäisynä.
No jollet tiedä asiaa, niin et selvästikään lapsia riittävän paljon halua. Lapsettomuus on silloin oikein hyvä ratkaisu.