Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä voi tietää haluaako jälkikasvua vai ei?
Miten olette pystyneet tekemään noin merkittävän päätöksen? Itse näen niin paljon hyviä ja huonoja puolia molemmissa vaihtoehdoissa, että valinta tuntuu mahdottomalta.
Intuitiivisesti kallistun enemmän ehkä lapsettomuuden puolelle, sillä arvelen että minussa on piirteitä jotka eivät sovellu hyvälle vanhemmalle. Olen mm herkkä, pessimistinen, itsekäs ja nautinnonhaluinen, filosofinen ja laiska. Omaan huonon stressinsietokyvyn ja olen huono organisoimaan. Jos olisin vanhempi, saattaisin kuormittua liikaa, masentua ja olla kykenemätön hoitamaan velvollisuuttani, ja tulisi varmasti myös pohdittua miksi saatoin uuden ihmisen elämään kun täällä väistämättä joutuu myös kärsimään.
Mutta jos en koskaan hanki lasta, pelkään tulevani katumaan sitä sitten kun se ei enää ole mahdollistakaan. Tyypillisesti katumiseni alkaisi varmasti vasta siinä vaiheessa, kun lapsen saaminen ei enää ole mahdollista. Mietin menetänkö jotain oleellista elämässä lapsettomana. Toisaalta on varmasti antoisaa seurata lapsen kehitystä, ja moni myös rakastaa omaa lasta valtavasti, mikä on varmaan sekä lahja että taakka.
Miten te päädyitte päätökseenne?
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa sanoa, miten päädyin lapsettomuuden kannalle. Ei vain ole koskaan tullut sellaista oloa, että haluaisin nauttia elämästäni vähemmän.
Minusta on jotenkin hassu lähtökohta koko asian ajattelulle oletus, että lapsen tekeminen saa ihmisen väistämättä "nauttimaan elämästään vähemmän". Totta kai niin käy, kun joutuu kokemaan epämukavuutta, tinkimään omista haluistaan ja täyttämään toisen tarpeita. Toisaalta lapsi tuo elämään paljon nautintoa lisää. Veikkaan, että yllä olevan tyyppinen pohdiskelija ei yksinkertaisesti osaa ottaa sitä osaa huomioon ollenkaan. Olen itse kovin mukavuudenhaluinen enkä tykkää esim. hälinästä. Siitä huolimatta olen oikean puolison löydettyäni halunnut ja saanut ja kasvattanut kolme lasta aikuiseksi, ja pidän heitä parhaina aikaansaannoksina elämässäni, vaikka olen muutakin saanut aikaiseksi :)
Minun elämääni lapsi ei toisi mitään nautintoa. Siksi on täysin loogista kysyä, miksi haluaisi nauttia elämästään vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin lapsia heti, kun joku perustelee, miksi pitäisi tehdä elämästä ikävämpää.
Sulla on aivan väärä lähtökohta ajattelulle tuo, että lapsen hankkiminen tekee elämästä ikävämpää.
Ei vaan täysin oikea. Nauttisin elämästäni paljon vähemmän vanhempana kuin nyt nautin lapsettomana.
Ei tarvitse koko asiaa miettiä kun lapsia haluavia naisiakaan ei tässä iässä edes löydy.
Ei ole yhtäkään tullut vastaan sinkkuna ollessa tässä n.3v aikana. Noh eipä ole itsellekkään keski-iässä enää ajankohtaista lasten hankinta.
M36
Minulla on tismalleen samat speksit kuin aloittajalla. Ja kaksi lasta. Toista yritettiin ja toinen tuli yrittämättä. Esikoinen on ollut hyvin haastava ja pikkusisarus taas erittäin helppo. Kyllä sitä on monesti ajatellut että elämä olisi ollut paljon helpompaa ilman lapsia. MUTTA, olisinko kokenut näitä lapsiperheen asioita, haasteita, iloa, ja hauskoja tilanteita sekä itsensä voittamista jos minulla ei olisi ollut lapsia.
Kaikkein suurin haaste lasten kasvattamisessa on se järkyttävän suuri vastuu ja pelko lapsen puolesta. Se on asia johon kukaan lasta yrittävä osaa varautua ja vauvakuumeissaan miettii. Kun se vastuu ei ole vain 18 vuotta, vaan koko lapsen elämän ja sinun itsesi loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa koittaa vaikka työskennellä hetki päiväkodissa, jos tämä tuntuu jotenkin erityisen ihanalta, niin sitten olet sen äitigeenin löytänyt...
Yök mikä painajainen. En kestäisi sitä meteliä hetkeäkään.
Muiden lapsia hoidat 5-6h/päivä, omia 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin yritin siirtää päätöstä, vaikka alitajuisesti tiesin haluavani lapsia. Koskaan ei ollut olevinaan hyvä hetki. Sitten se ei enää ollutkaan niin pelottavaa kun päätimme yrittää ja tulin raskaaksi. Nautin täysin rinnoin, nyt taapero yli vuoden ja toista yritämme. Elämä on parempaa kuin ikinä.
Sehän on fiksun ja vastuuntuntoisen ihmisen merkki että tietoisesti pohdit omia valmiuksiasi. Haluan rohkaista vielä, että moniin asioihin vanhempana kasvaa, anna arvostusta ja luottamusta itsellesi.Lapset kannattaisi tehdä vähintään 2v ikäerolla, tutkittu juttu.
Totta on että 2-3.v ikäerolla lapset saa nopeasti kasvatettua pienestä isoiksi ja lapsista on seuraa toisilleen nopeammin :)
Lapset ovat olleet paras hankinta! Se ilon ja onne määrä mitä ovat tuoneet mukanaan on ääretön! Elämä oli jo hyvää ennen lapsiakin ja niiden hankkimisen jälkeen vielä paljon parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin lapsia heti, kun joku perustelee, miksi pitäisi tehdä elämästä ikävämpää.
Sulla on aivan väärä lähtökohta ajattelulle tuo, että lapsen hankkiminen tekee elämästä ikävämpää.
Ei vaan täysin oikea. Nauttisin elämästäni paljon vähemmän vanhempana kuin nyt nautin lapsettomana.
Joku voisi välttää, että elämän tarkoitus voisi olla jotain muuta kuin nautinto. Jotkut toivovat kokemuksia (jopa kokemuksen vanhemmuudesta) ja haluavat kasvaa ihmisinä tai tehdä jotain merkittävää (vanhempana tai lapsettomana). Mutta ymmärrän, olet hauska.....
Ja olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, sinun ei millään perusteella pidä tehdä lapsia, et selvästi halua lapsia.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin lapsia heti, kun joku perustelee, miksi pitäisi tehdä elämästä ikävämpää.
Sulla on aivan väärä lähtökohta ajattelulle tuo, että lapsen hankkiminen tekee elämästä ikävämpää.
Ei vaan täysin oikea. Nauttisin elämästäni paljon vähemmän vanhempana kuin nyt nautin lapsettomana.
Joku voisi välttää, että elämän tarkoitus voisi olla jotain muuta kuin nautinto. Jotkut toivovat kokemuksia (jopa kokemuksen vanhemmuudesta) ja haluavat kasvaa ihmisinä tai tehdä jotain merkittävää (vanhempana tai lapsettomana). Mutta ymmärrän, olet hauska.....
Ja olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, sinun ei millään perusteella pidä tehdä lapsia, et selvästi halua lapsia.
- eri
Toisin kuin kristityt uskovat, elämästä ei tee tippaakaan merkityksellisempää se, että siitä tekee ehdoin tahdoin itselleen epämiellyttävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa, kannattaa ensin laskea onko siihen varaa ja jos ei ole niin sitten ei kannata alkaa lapsia tekemään koska siitä aiheutuu vain harmia. Yksi lapsi maksaa noin 100 000 euroa. Itse jätin lapset tekemättä ja ostin itselleni Ferrarin. Hiilijalanjälkikin on näin selvästi pienempi. Fefen puikoissa myös aina hymyilyttää kun taas kersoista näyttää aiheutuvan jos jonkinlaista harmia ja ongelmaa.
Miten tiedät, haluatko omistaa hevostallin vai et? Yhtä absurdi kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Timppa kirjoitti:
Helppoa, kannattaa ensin laskea onko siihen varaa ja jos ei ole niin sitten ei kannata alkaa lapsia tekemään koska siitä aiheutuu vain harmia. Yksi lapsi maksaa noin 100 000 euroa. Itse jätin lapset tekemättä ja ostin itselleni Ferrarin. Hiilijalanjälkikin on näin selvästi pienempi. Fefen puikoissa myös aina hymyilyttää kun taas kersoista näyttää aiheutuvan jos jonkinlaista harmia ja ongelmaa.
Ei riitä. Maksaa 150 000 euroa nykyrahassa plus ansionmenetykset päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin lapsia heti, kun joku perustelee, miksi pitäisi tehdä elämästä ikävämpää.
Sulla on aivan väärä lähtökohta ajattelulle tuo, että lapsen hankkiminen tekee elämästä ikävämpää.
Ei vaan täysin oikea. Nauttisin elämästäni paljon vähemmän vanhempana kuin nyt nautin lapsettomana.
Joku voisi välttää, että elämän tarkoitus voisi olla jotain muuta kuin nautinto. Jotkut toivovat kokemuksia (jopa kokemuksen vanhemmuudesta) ja haluavat kasvaa ihmisinä tai tehdä jotain merkittävää (vanhempana tai lapsettomana). Mutta ymmärrän, olet hauska.....
Ja olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, sinun ei millään perusteella pidä tehdä lapsia, et selvästi halua lapsia.
- eri
Toisin kuin kristityt uskovat, elämästä ei tee tippaakaan merkityksellisempää se, että siitä tekee ehdoin tahdoin itselleen epämiellyttävämpää.
Jaahas. En ole ikinä kuulunut kirkkoon, mutta eiköhän jokaisella palstalaisella ole vähintään jossain määrin kristinuskoon pohjautuva arvomaailma..
ja olet oikeassa, osasta elämänsä nautinnollisuudesta luopuminen ei tee elämästä itsessään merkityksellisempää. Perustelin esim. lasten hankinnan järjettömyyttä sillä, että joku voi kokea toisen ihmisen rakastamisen ja kasvattamisen merkitykselliseksi ja siksi valita sen maximaalisen nautinnon sijaan.
Samoin voi kokea luonnon suojelun tai kehitysavun merkityksellisenä vaikka se ei ole välttämättä nautinnollista, mutta palkitsevaa ja merkityksellistä. Jokainen löytää omalle elämälleen merkityksen eri asioista. Joku voi ajatella, että hänen elämänsä tarkoitus on elää itselleen mahdollisimman nautinnollista elämää. Kaikkien elämä ei ole yhtä merkityksellinen muulla maailmalle kuin toisten, yhtä arvokas tietenkin.
Ja jokaisellahan on oikeus tehdä omat valintansa oman elämänsä suhteen, se on sinun elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin lapsia heti, kun joku perustelee, miksi pitäisi tehdä elämästä ikävämpää.
Sulla on aivan väärä lähtökohta ajattelulle tuo, että lapsen hankkiminen tekee elämästä ikävämpää.
Ei vaan täysin oikea. Nauttisin elämästäni paljon vähemmän vanhempana kuin nyt nautin lapsettomana.
Joku voisi välttää, että elämän tarkoitus voisi olla jotain muuta kuin nautinto. Jotkut toivovat kokemuksia (jopa kokemuksen vanhemmuudesta) ja haluavat kasvaa ihmisinä tai tehdä jotain merkittävää (vanhempana tai lapsettomana). Mutta ymmärrän, olet hauska.....
Ja olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, sinun ei millään perusteella pidä tehdä lapsia, et selvästi halua lapsia.
- eri
Toisin kuin kristityt uskovat, elämästä ei tee tippaakaan merkityksellisempää se, että siitä tekee ehdoin tahdoin itselleen epämiellyttävämpää.
Jaahas. En ole ikinä kuulunut kirkkoon, mutta eiköhän jokaisella palstalaisella ole vähintään jossain määrin kristinuskoon pohjautuva arvomaailma..
ja olet oikeassa, osasta elämänsä nautinnollisuudesta luopuminen ei tee elämästä itsessään merkityksellisempää. Perustelin esim. lasten hankinnan järjettömyyttä sillä, että joku voi kokea toisen ihmisen rakastamisen ja kasvattamisen merkitykselliseksi ja siksi valita sen maximaalisen nautinnon sijaan.
Samoin voi kokea luonnon suojelun tai kehitysavun merkityksellisenä vaikka se ei ole välttämättä nautinnollista, mutta palkitsevaa ja merkityksellistä. Jokainen löytää omalle elämälleen merkityksen eri asioista. Joku voi ajatella, että hänen elämänsä tarkoitus on elää itselleen mahdollisimman nautinnollista elämää. Kaikkien elämä ei ole yhtä merkityksellinen muulla maailmalle kuin toisten, yhtä arvokas tietenkin.
Ja jokaisellahan on oikeus tehdä omat valintansa oman elämänsä suhteen, se on sinun elämäsi.
En ole myöskään kovin innokas tekemään elämästäni vähemmän palkitsevaa ja merkityksellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jollet tiedä asiaa, niin et selvästikään lapsia riittävän paljon halua. Lapsettomuus on silloin oikein hyvä ratkaisu.
Me tehtiin 35-vuotiaiden järkipäätös yrittää yhdeksän kuukautta sitten. Nyt odotellaan esikoista syntyväksi tällä viikolla.
Itse tiesin heti päätöksen jälkeen tehneeni oikean päätöksen ja vauvakuume syttyi. Joten en ole samaa mieltä kanssasi.
Millä tavalla lapsen hankinta voi olla järkipäätös? Avaatko ajatustasi? Lapsesta on kuluja, vaivaa jne.
Edelleen odotan tähän kysymykseen vastausta. Vai uskotko, että lapsesi tulevat myöhemmin pitämään sinusta huolta ja elättämään sinut olet iäkäs? Onhan talousjärjestelmän romahtamisesta kyllä puhuttu, mutta kenenkään en ole vielä tätä ennen kuullut hankkineen Suomessa kehitysmaiden tapaan lapsia vanhuutensa turvaksi.
Totuus on ettet voi tietää. Voi olla, että kadut päätöstäsi hankit sitten lapsia tai et. Tärkeintä on varmasti miettiä, jos hankit lapsen pystytkö tarjoamaan hänelle sellaisesen elämän minkä haluaisit? Onko parisuhde kunnossa? Onko sinulla vakituista työpaikkaa? Jos elämän perusasiat ovat kunnossa lapsi tuskin muuttaa elämää suuresti. Uskon sen myös olevan syynä siihen miten eri ihmiset kokevat vanhemmuuden. Jos elää onnellisessa, vakaassa parisuhteessa ja raha ei ole ongelma, lapsi harvoin pahentaa sitä tilannetta. Mutta jos talous on tiukilla eikä ole puolisoa tukena, voi lapsiperhearki tuntua raskaalta. Moni on kuitenkin sanonut, että ennen lasten saamista eivät ymmärtäneet kuinka hieno asia omat lapset ovatkaan. Jos olisivat tajunneet aikaisemmin, eivät olisi epäröineet hankintaa niin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin lapsia heti, kun joku perustelee, miksi pitäisi tehdä elämästä ikävämpää.
Sulla on aivan väärä lähtökohta ajattelulle tuo, että lapsen hankkiminen tekee elämästä ikävämpää.
Ei vaan täysin oikea. Nauttisin elämästäni paljon vähemmän vanhempana kuin nyt nautin lapsettomana.
Joku voisi välttää, että elämän tarkoitus voisi olla jotain muuta kuin nautinto. Jotkut toivovat kokemuksia (jopa kokemuksen vanhemmuudesta) ja haluavat kasvaa ihmisinä tai tehdä jotain merkittävää (vanhempana tai lapsettomana). Mutta ymmärrän, olet hauska.....
Ja olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, sinun ei millään perusteella pidä tehdä lapsia, et selvästi halua lapsia.
- eri
Toisin kuin kristityt uskovat, elämästä ei tee tippaakaan merkityksellisempää se, että siitä tekee ehdoin tahdoin itselleen epämiellyttävämpää.
Jaahas. En ole ikinä kuulunut kirkkoon, mutta eiköhän jokaisella palstalaisella ole vähintään jossain määrin kristinuskoon pohjautuva arvomaailma..
ja olet oikeassa, osasta elämänsä nautinnollisuudesta luopuminen ei tee elämästä itsessään merkityksellisempää. Perustelin esim. lasten hankinnan järjettömyyttä sillä, että joku voi kokea toisen ihmisen rakastamisen ja kasvattamisen merkitykselliseksi ja siksi valita sen maximaalisen nautinnon sijaan.
Samoin voi kokea luonnon suojelun tai kehitysavun merkityksellisenä vaikka se ei ole välttämättä nautinnollista, mutta palkitsevaa ja merkityksellistä. Jokainen löytää omalle elämälleen merkityksen eri asioista. Joku voi ajatella, että hänen elämänsä tarkoitus on elää itselleen mahdollisimman nautinnollista elämää. Kaikkien elämä ei ole yhtä merkityksellinen muulla maailmalle kuin toisten, yhtä arvokas tietenkin.
Ja jokaisellahan on oikeus tehdä omat valintansa oman elämänsä suhteen, se on sinun elämäsi.
En ole myöskään kovin innokas tekemään elämästäni vähemmän palkitsevaa ja merkityksellistä.
Jos lapsen kasvattaminen ei ole sinusta merkityksellistä tai palkitsevaa niin älä tee lasta. Tuossahan se luki jo monta kertaa.
Minä vielä 7lk kuvittelin hankkivani vaimon ja lapsia. Kuvitelma on oikea sana, koska se ajatus perustui oletukseen näin vain kuuluu tehdä. Minkäänlaista tarvetta tuolle ei ollut. Aikuistuttuani olen havainnut, etten pidä lapsista, enkä ikimaailmassa haluaisi niitä vaivoikseni. En kuitenkaan vihaa lapsia. Toinen asia mikä tapahtui lukioiässä, oli kaapista tuleminen 😃 se siitä vaimosta siis 😂
Harkitsevat ihmiset harkitsevat liikaa ja jäävät lapsettomiksi, vaikka heistä juuri tulisi hyviä vanhempia. Näin olisi varmaan käynyt itsellenikin, ellei lopulta olisi tapahtunut harkitsematon vahinko, josta olen todella onnellinen. Koska tuli aloitettua myöhään, lapsiluku jäi kahteen, muuten olisin toivonut enemmänkin. Äidinvaisto herää luonnostaan lähes jokaiselle viimeistään vauvan synnyttyä. Jos et ole luonnehäiriöinen, olet todennäköisesti ihan hyvä vanhempi. Nykyihmiset ovat keskimäärin parempia vanhempia kuin aikaisemmat sukupolvet, joissa kasvatuksen malli oli usein tosi karu.
Ap:n kuvailu itsestä olisi voinut olla minun kirjoittama. Samoja asioita olen pähkäillyt.
Olen tullut siihen tulokseen, että jos todella haluan lapsen, niin huomaan sen varmaan sitten.
Ja jos taas kävy niin ikävästi, että olisinkin halunnut lapsen, mutta en sitä myöhäisherännäisyyteni vuoksi enää saa, olisin ehkä kuitenkin paremmin valmistautunut elämään lapsettomana kuin ne, joille lapset on ollut itsestäänselvä haave ties kuinka pitkään. Elämä on välillä sillä tavalla ikävää, että kaikkea ei voi hallita. Voihan olla etten saisi lasta, vaikka aloittaisin yrittämisen tänään.
Kaikkein pahin vaihtoehto kuitenkin olisi, että saisin lapsen, mutta katuisin sitä. Enemmin kadun sitä, että en saanut.