Miten ihmeessä voi tietää haluaako jälkikasvua vai ei?
Miten olette pystyneet tekemään noin merkittävän päätöksen? Itse näen niin paljon hyviä ja huonoja puolia molemmissa vaihtoehdoissa, että valinta tuntuu mahdottomalta.
Intuitiivisesti kallistun enemmän ehkä lapsettomuuden puolelle, sillä arvelen että minussa on piirteitä jotka eivät sovellu hyvälle vanhemmalle. Olen mm herkkä, pessimistinen, itsekäs ja nautinnonhaluinen, filosofinen ja laiska. Omaan huonon stressinsietokyvyn ja olen huono organisoimaan. Jos olisin vanhempi, saattaisin kuormittua liikaa, masentua ja olla kykenemätön hoitamaan velvollisuuttani, ja tulisi varmasti myös pohdittua miksi saatoin uuden ihmisen elämään kun täällä väistämättä joutuu myös kärsimään.
Mutta jos en koskaan hanki lasta, pelkään tulevani katumaan sitä sitten kun se ei enää ole mahdollistakaan. Tyypillisesti katumiseni alkaisi varmasti vasta siinä vaiheessa, kun lapsen saaminen ei enää ole mahdollista. Mietin menetänkö jotain oleellista elämässä lapsettomana. Toisaalta on varmasti antoisaa seurata lapsen kehitystä, ja moni myös rakastaa omaa lasta valtavasti, mikä on varmaan sekä lahja että taakka.
Miten te päädyitte päätökseenne?
Kommentit (346)
hei lapsirakas mummi!
Tulin kysymään täältä koska olen 16 vuotias tänä vuonna 17 täyttävä ja raskaana. raskaus oli vahinko. olen syömäyt pillereitä säännöllisesti. minulla on semmonen periaate että abortti ei ole oikein kun sellaisessa tilanteessa jossa oikeesti lapsi kärsisi tai äiti. joten en tiedö mutä tehdä kuulostaa niin hullulta että minusta tulisi äiti nöin nuorena. en ole vielä kertonut vanhemmilleni. mitä te tekisitte jos teidän tyttö olisi näin nuorena raskaana?
Vierailija kirjoitti:
hei lapsirakas mummi!
Tulin kysymään täältä koska olen 16 vuotias tänä vuonna 17 täyttävä ja raskaana. raskaus oli vahinko. olen syömäyt pillereitä säännöllisesti. minulla on semmonen periaate että abortti ei ole oikein kun sellaisessa tilanteessa jossa oikeesti lapsi kärsisi tai äiti. joten en tiedö mutä tehdä kuulostaa niin hullulta että minusta tulisi äiti nöin nuorena. en ole vielä kertonut vanhemmilleni. mitä te tekisitte jos teidän tyttö olisi näin nuorena raskaana?
Mielestäni turhia pelkoja, hminen ei pysy samanlaisena koko elämäänsä, oppii, muuttuu ja sopeutuu. Omiin kykyihinsä suoriutua kannattaa luottaa. En minäkään ollut ennen omia lapsia ollut hoitanut muksuja, ja silti olen kolme saanut kasvatettua kunnon aikuisiksi! Elämä yllättää monella muullakin tavoin kuin lasten osalta. Etukäteen on turha pelätä, omalle kohdalle ei välttämättä osu yhtään niistä asioista joita on kuvitellut. Toki voi tulla vastaavasti jotain muuta. Etukäteen voi varautua joihinkin asioihin ja on ihan fiksua miettiä ne läpi. Muut otetaan vastaan sitten kun ne tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jollet tiedä asiaa, niin et selvästikään lapsia riittävän paljon halua. Lapsettomuus on silloin oikein hyvä ratkaisu.
Mutta onhan paljon heitäkin, jotka ovat halunneet lapsen valtavasti ja kuvitelleet sen tekevän heidät onnellisiksi, ja sitten katuvat.
En siis usko sen olevan noin yksinkertaista.
Ap
Kyllä se on erittäin, erittäin harvinaista. Kyllä 99,9% ihmisistä pitää lapsiaan parhaana asiana elämässään koska oikeasti kun tekee lapsen niin sitä rakastaa enemmän kuin mitään tai ketään. Myös murhaajien äidit rakastavat lapsiaan. Ne jotka oikeasti tekevät lapsen ja sitten katuvat ovat sellaisia joilla on mielenterveyden kanssa pahoja ongelmia. Normaalisti ihminen ei kadu rakkaintaan, sehän on ihan sama kuin katuisi sisaruksiaan tai vanhempiaan, puolison valintaa voi katua, verisidettä ei.
VELA kirjoitti:
Veljet olivat minua isompia ja voimakkaampia. Vaikka panin tosi lujaa hanttiin, en voinut heille paljon mitään. Meillä kotona vallitsivat viidakon lait eli vahvin voittaa. Tämä vei uskoni ihmisten hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja etenkin perhe-elämään niin, että jäin vapaaehtoisesti lapsettomaksi.
Sulla ei sitten ollut vanhempia ollenkaan. Sama kuin olisit kasvanut apinoiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostat isältäni. Hän ei ollut mikään hyvä vanhempi. Kertoi useampaan otteeseen katuvansa lasten hankintaa ja sen kyllä lapsena ja nuorena huomasi käytöksestä. Jätä välistä, ei vanhemman rooli ole kaikkia varten.
Itse en kyllä koskaan kertoisi tai mitenkään muutenkaan ilmaisisi lapselle katuvani häntä vaikka niin sisimmässäni tuntisinkin. Mutta tuota huonoa vanhemmuutta pelkään ja pohdin toki.
Ap
Huono vanhemmus on kuin hulluus. Huono vanhempi ei ole koskaan pelännyt olevansa huono vanhempi, vaan kuvittelee olevansa hyvä jos ei jopa erittäin hyvä ja parempi kuin moni muu. Samalla tavalla oikeasti hullu ei tiedä olevansa hullu, vaan kuvittelee että kaikki muut ympärillä on hulluja.
Eli, jos tiedostat sen, että minkälainen hyvä vanhempi on ja minkälainen huono, niin luultavasti osaat toimia suurinpiirtein hyvin. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi kuitenkaan, me olemme kaikki yksilöitä ja vain ihmisiä. Myös lapset ovat yksilöitä, ja ihmissuhteissa kasvetaan molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen vain tietää. Itse olen tiennyt pienestä asti ja olen nyt 29-vuotias. Saan kuulla vieläkin kaikki ne kliseet aina "kyllä se mieli muuttuu" jutuista "kuka hoitaa sinua vanhana?" myöten. Kerron kaikille avoimesti, että en tahdo lapsia, jos asia tulee puheeksi. Tuntuu, kuin muut pelkäisivät minun jäävän yksin vanhuksena, vaikka miehenikään ei halua lapsia. Meillä molemmilla on isot perheet ja koemme heidät läheisiksi. Voimme olla aina halutessa sisarusten lasten kanssa ja se on oikein riittävää meille. Pidämme matkustelusta ja rauhasta, emmekä vain yksinkertaisesti koe tarvetta jälkikasvulle.
Minulla sama mutta sillä poikkeuksella että olen 37v mies ja minulla on vahinkolapsia 4kpl.
Yksi Ruotsissa, ja kaksi Suomessa.
Viimeisin on Thaimaassa hän on pieni poika ja testien mukaan olen isä.
En kuitenkaan ole osallistunut mitenkään näiden lapsten elämään.
Eli en halua vanhemmaksi ja en ala sellaiseksi.
Olen tiennyt jo pienestä pitäen etten sovi isäksi tai esikuvaksi. Tykkään pitää hauskaa ja elää helppoa elämää. Olen niin jumalattoman hyvännäköinen mies että yksikään nainen ei kieltäydy kanssani seksistä, joten aika vaikeaa olla avioliitossa ja uskollinen.
Onko ulkonäkösi sumentanut järkesi? Oletko koskaan esimerkiksi kuullut kondomeista?
lapsista ja lapsen tehneistä ja näiden vaikutuksista esim. ympäristöön ja politiikkaan, kulttuuriin jne. on paljon tietoa esim. netisssä ja kirjastoissa voit näitä tietoja hyödyntäen päätyä joko lapsen tekoon tai tekemättä jättämiseen. Suosittelen mahdollisimman montaa tietolähdettä ja erilaisia sisältöjä keskenään. Eiköhän se valkene vähitellen. Voit myös hankkiutua lasten läheisyyteen töihin tai sukulaisiin ja alkaa esim. parisuhteeseen jonkun kanssa jolla mukulat valmiina. Mä olen päätynyt lapsettomuuteen tämän kaiken tehtyäni.
Itse olen myös filosofinen, laiska, pessimisti ym. kuvailemasi piirteet, mutta en vaihtaisi elämääni äitinä enää mihinkään muuhun mistään hinnasta! Nyt tulee perus klisheitä, mutta on todella palkitsevaa seurata oman lapsensa kehittymistä ja oivalluksia, ja olla mukana kaikissa uuden ihmisen elämän vaiheissa. Ja sitä rakkauden määrää ei voi yksinkertaiseti ymmärtää, ellei ole vanhemmuutta itse kokenut!
Olin 29 kun tulin raskaaksi vahingossa. Tuskin olisimme mieheni kanssa koskaan päätyneet ratkaisuun, jossa tavoitteena olisi ollut lapsen saaminen. Sen verran vieraalta tuntui ajatus vanhempana olemisesta. Onneksi näin kuitenkin kävi, ja olemme olleet ihan alusta asti innolla mukana koko hommassa.
Äitiys on kuitenkin vain yksi osa persoonaani. Minä olen yksilönä yhä olemassa kaikkine virheineni ja haaveineni. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla äiti! Eikä elämä todellakaan pyöri 24/7 lapsen ympärillä. Koen, että minä, mieheni ja lapsemme olemme täydellinen tiimi ja elämässäni on lapsen myötä enemmän rakkautta ja yksi päämäärä lisää.
Haaveilen sisäisesti toivoisin lapsen/lapsia, mutta pelkään itseäni, koska olen äkkipikainen suuttuessani..
Ja ehkä oma lapsuushistoria vaikuttaa tähän myös, koska oma äitinikin oli stressitilanteissa tai suuttuessa äkkipikainen.. en haluu vahingoittaa lastani henkisesti tai fyysisesti.
Mieluiten jään ilman lapsia, kun mulla on huono stressisietokyky tai tiukoissa tilanteissa menen paniikkiin.. "lapseni" joutuisi kärsimään vierelläni 😟❤️
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen sisäisesti toivoisin lapsen/lapsia, mutta pelkään itseäni, koska olen äkkipikainen suuttuessani..
Ja ehkä oma lapsuushistoria vaikuttaa tähän myös, koska oma äitinikin oli stressitilanteissa tai suuttuessa äkkipikainen.. en haluu vahingoittaa lastani henkisesti tai fyysisesti.
Mieluiten jään ilman lapsia, kun mulla on huono stressisietokyky tai tiukoissa tilanteissa menen paniikkiin.. "lapseni" joutuisi kärsimään vierelläni 😟❤️
Olisin voinut nuorena kirjoittaa tämän saman jutun. Nyt takana on pitkä terapia. Olen onnellinen kahden lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen vain tietää. Itse olen tiennyt pienestä asti ja olen nyt 29-vuotias. Saan kuulla vieläkin kaikki ne kliseet aina "kyllä se mieli muuttuu" jutuista "kuka hoitaa sinua vanhana?" myöten. Kerron kaikille avoimesti, että en tahdo lapsia, jos asia tulee puheeksi. Tuntuu, kuin muut pelkäisivät minun jäävän yksin vanhuksena, vaikka miehenikään ei halua lapsia. Meillä molemmilla on isot perheet ja koemme heidät läheisiksi. Voimme olla aina halutessa sisarusten lasten kanssa ja se on oikein riittävää meille. Pidämme matkustelusta ja rauhasta, emmekä vain yksinkertaisesti koe tarvetta jälkikasvulle.
Minulla sama mutta sillä poikkeuksella että olen 37v mies ja minulla on vahinkolapsia 4kpl.
Yksi Ruotsissa, ja kaksi Suomessa.
Viimeisin on Thaimaassa hän on pieni poika ja testien mukaan olen isä.
En kuitenkaan ole osallistunut mitenkään näiden lapsten elämään.
Eli en halua vanhemmaksi ja en ala sellaiseksi.
Olen tiennyt jo pienestä pitäen etten sovi isäksi tai esikuvaksi. Tykkään pitää hauskaa ja elää helppoa elämää. Olen niin jumalattoman hyvännäköinen mies että yksikään nainen ei kieltäydy kanssani seksistä, joten aika vaikeaa olla avioliitossa ja uskollinen.
Onko ulkonäkösi sumentanut järkesi? Oletko koskaan esimerkiksi kuullut kondomeista?
Ei se kondomi ole pelkästään miehen vastuulla. Kyllä molemmat voi huolehtia ehkäisystä. Enemmänkin nainen voisi ottaa vastuun ehkäisystä.
Nainenhan se on joka raskautuu eikä mies.
Siksi tavallaan ymmärrän sen ap:n kysymyksen että haluaako jälkikasvua vai ei. Jos ei käytä ehkäisyä niin täytyy todeta että silloin haluaa jälkikasvua. Näin se on aina luonnossa mennyt.
Ei ne solut kysele alustaltaan tai kantajaltaan että sopiiko jos me hedelmöitytään tai synnytään.
Solut syntyy ja kuolee ihan itsestään ilman mielen päätöksiä.
Lasten hankinta sellaisenaan on illuusio jostain päätöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen vain tietää. Itse olen tiennyt pienestä asti ja olen nyt 29-vuotias. Saan kuulla vieläkin kaikki ne kliseet aina "kyllä se mieli muuttuu" jutuista "kuka hoitaa sinua vanhana?" myöten. Kerron kaikille avoimesti, että en tahdo lapsia, jos asia tulee puheeksi. Tuntuu, kuin muut pelkäisivät minun jäävän yksin vanhuksena, vaikka miehenikään ei halua lapsia. Meillä molemmilla on isot perheet ja koemme heidät läheisiksi. Voimme olla aina halutessa sisarusten lasten kanssa ja se on oikein riittävää meille. Pidämme matkustelusta ja rauhasta, emmekä vain yksinkertaisesti koe tarvetta jälkikasvulle.
Minulla sama mutta sillä poikkeuksella että olen 37v mies ja minulla on vahinkolapsia 4kpl.
Yksi Ruotsissa, ja kaksi Suomessa.
Viimeisin on Thaimaassa hän on pieni poika ja testien mukaan olen isä.
En kuitenkaan ole osallistunut mitenkään näiden lapsten elämään.
Eli en halua vanhemmaksi ja en ala sellaiseksi.
Olen tiennyt jo pienestä pitäen etten sovi isäksi tai esikuvaksi. Tykkään pitää hauskaa ja elää helppoa elämää. Olen niin jumalattoman hyvännäköinen mies että yksikään nainen ei kieltäydy kanssani seksistä, joten aika vaikeaa olla avioliitossa ja uskollinen.
Onko ulkonäkösi sumentanut järkesi? Oletko koskaan esimerkiksi kuullut kondomeista?
Ei se kondomi ole pelkästään miehen vastuulla. Kyllä molemmat voi huolehtia ehkäisystä. Enemmänkin nainen voisi ottaa vastuun ehkäisystä.
Nainenhan se on joka raskautuu eikä mies.
Siksi tavallaan ymmärrän sen ap:n kysymyksen että haluaako jälkikasvua vai ei. Jos ei käytä ehkäisyä niin täytyy todeta että silloin haluaa jälkikasvua. Näin se on aina luonnossa mennyt.
Ei ne solut kysele alustaltaan tai kantajaltaan että sopiiko jos me hedelmöitytään tai synnytään.
Solut syntyy ja kuolee ihan itsestään ilman mielen päätöksiä.
Lasten hankinta sellaisenaan on illuusio jostain päätöksestä.
Näyttää että kyseinen herra ei ole missään, koskaan, ikinä huolehtinut ehkäisystä. Kun noita lapsia on noinkin monta, ties miten paljon lisää jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia, koska minulle neurologisia-ja mielenterveysongelmia, geneettisiä epämuodostumia kehossa, joista on arjessakin on haittaa mm. diabetes, skolioosi ja vaarattomia mitta inhottavan näköisiä kasvaimi kehossa. Suvussa on masennusta ja ADHD:ta ja mulla on myös nämä molemmat. Arki on selviämistä, ei niinkään elämistä, mutta haluan tämän elämän elää, vaikka sitten yksin ja ilman omaa perhettä. Koska minulla ei ole resursseja pitää itsestäni huolta, miten voisin pitää sitten toisesta, saatikka lapsesta? Mielestäni on ihan hyvä, etten pistä omia huonoja geenejä eteenpäin.
Harmittaa kovasti päättäjien puheet synnytystalkoista ja joidenkin keskustelijoiden jutut vanhan piian verosta. He eivät ymmärrä tai halua ymmärtää, että ei kaikki naiset voi saada lapsia, vaikka haluaisivat, jotkut jättävät tekevät geneettisistä syistä, joitakia ei vain kiinnosta ja niin edelleen. En voi enkä halua tehdä lasta tiedostaen että hän voi syntyä hyvinkin sairaana ja minä olisin hänestä vastuussa koko loppuelämän. Että enemmin elän tämän elämän ihan itseäni varten. Vaikka olisin syntynyt terveenä, en olisi perustanut perhettä koska en myöskään pidä lapsista, että haluaisin omia.
Aika pitkä sepustus sille että haluaa käyttää ehkäisyä siitä syystä että pelkää ottaa elämässään luonnollisia haasteita, joita esi-isät ovat tehneet jokatapauksessa jossain vaiheessa kehitystä elämässään.
Käytät siis ehkäisyä tai et harrasta lainkaan seksiä.
Ei sellaiseen tarvitse selittää noin pitkät pätkät itsevalehtelua.
En nimittäin usko että yksikään ihminen perustelee tapahtumattoman asian noin pitkillä tekosyillä. Asiaa ei ole tapahtunut ja käytät mieluusti ehkäisyä ja pelkäät jotain muutosta elämässäsi, jos ehkäisy puuttuu?
Miten tännekin eksyy lukutaidotonta porukkaa. Kirjoittaja kertoo monelta kantilta miksei halua lapsia ja sä vastaat täysin asian vierestä jostain ehkäisystä, seksistä ja esi-isistä mistä ei mainittu sanallakaan, koska ne ei ”ylläri ylläri” liity edes koko asiaan. Miten joillekin ihmisille voi olla henkisesti noin vaikea paikka, etteivät jotkut tee lapsia? Kuinka joku kehtaakin valita toisin!
Mutta joo, itsekään en lapsia halua pätkätyöläisyyden ja työttömyyden jojoilun lisäksi, masennuksen ja ihan vaan suoraan sanottuna ettei musta ole vanhemmaksi. Hyvä jos tästä elämästä itsekin säilyy joten kuten hengissä. Lasta en köyhyyteen tee, en yhteiskunnan tukemana enkä silloin kun pärjään itsenäisesti ja olen (pieni palkkaisessa) työssä. Siitä on hirveät määrät tutkimustuloksia miten köyhyys vaikuttaa lapseen, jopa vielä aikusenakin. Ei tarvitse kuin vähän googlata tai lukea lehdistä että köyhyydellä on kauaskantoiset seuraukset. Tiedän itsekin millaista on ollut köyhä lapsi ja nyt aikuinen. Ei sellaista halua kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
hei lapsirakas mummi!
Tulin kysymään täältä koska olen 16 vuotias tänä vuonna 17 täyttävä ja raskaana. raskaus oli vahinko. olen syömäyt pillereitä säännöllisesti. minulla on semmonen periaate että abortti ei ole oikein kun sellaisessa tilanteessa jossa oikeesti lapsi kärsisi tai äiti. joten en tiedö mutä tehdä kuulostaa niin hullulta että minusta tulisi äiti nöin nuorena. en ole vielä kertonut vanhemmilleni. mitä te tekisitte jos teidän tyttö olisi näin nuorena raskaana?
Hei nuori 16v ja raskaana!
Ajattelen lämmöllä sinua ja tulevaa vauvaasi.
Oma tyttärenikin oli nuori äidiksi tullessan ja sanoin hänelle kuten sinullekin, että se on maailman paras asia!
Toivon todella, ettei vauvoja abortoitaisi, vaan heille annettaisi elämä!
Jos kenelle sitten on ylivoimaista pitää lapsi, hänet annettaisi adoptioon rakastavaan kotiin. Lapsettomuus on monille suuri suru ja adoptiolapsista pulaa. Siitäkin huolimatta, että maailmassa on miljoonia katulapsia.
Meni nyt vähän off topic, mutta tasan ei käy onnenlahjat lapsiasioissakaan!
Onnellista odotusta kaikille tuleville äideille!
Toivottaa lapsirakas mummi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen vain tietää. Itse olen tiennyt pienestä asti ja olen nyt 29-vuotias. Saan kuulla vieläkin kaikki ne kliseet aina "kyllä se mieli muuttuu" jutuista "kuka hoitaa sinua vanhana?" myöten. Kerron kaikille avoimesti, että en tahdo lapsia, jos asia tulee puheeksi. Tuntuu, kuin muut pelkäisivät minun jäävän yksin vanhuksena, vaikka miehenikään ei halua lapsia. Meillä molemmilla on isot perheet ja koemme heidät läheisiksi. Voimme olla aina halutessa sisarusten lasten kanssa ja se on oikein riittävää meille. Pidämme matkustelusta ja rauhasta, emmekä vain yksinkertaisesti koe tarvetta jälkikasvulle.
Minulla sama mutta sillä poikkeuksella että olen 37v mies ja minulla on vahinkolapsia 4kpl.
Yksi Ruotsissa, ja kaksi Suomessa.
Viimeisin on Thaimaassa hän on pieni poika ja testien mukaan olen isä.
En kuitenkaan ole osallistunut mitenkään näiden lapsten elämään.
Eli en halua vanhemmaksi ja en ala sellaiseksi.
Olen tiennyt jo pienestä pitäen etten sovi isäksi tai esikuvaksi. Tykkään pitää hauskaa ja elää helppoa elämää. Olen niin jumalattoman hyvännäköinen mies että yksikään nainen ei kieltäydy kanssani seksistä, joten aika vaikeaa olla avioliitossa ja uskollinen.
Onko ulkonäkösi sumentanut järkesi? Oletko koskaan esimerkiksi kuullut kondomeista?
Ei se kondomi ole pelkästään miehen vastuulla. Kyllä molemmat voi huolehtia ehkäisystä. Enemmänkin nainen voisi ottaa vastuun ehkäisystä.
Nainenhan se on joka raskautuu eikä mies.
Siksi tavallaan ymmärrän sen ap:n kysymyksen että haluaako jälkikasvua vai ei. Jos ei käytä ehkäisyä niin täytyy todeta että silloin haluaa jälkikasvua. Näin se on aina luonnossa mennyt.
Ei ne solut kysele alustaltaan tai kantajaltaan että sopiiko jos me hedelmöitytään tai synnytään.
Solut syntyy ja kuolee ihan itsestään ilman mielen päätöksiä.
Lasten hankinta sellaisenaan on illuusio jostain päätöksestä.
Niimpä.
Ei mieheltä kysytä että haluaako hän jälkikasvua. Ei mies jälkikasvua saa tehtyä ja ei mies halua muuta kuin seksiä.
Siksi naisten tarvitsee miettiä tätä kysymystä kuten ap on miettinytkin ja hyvä niin.
Jos et halua jälkikasvua niin muista ehkäisy. Mies ei siitä välitä kuitenkaan ja ihan oikein.
Mies toimii ihan luonnollisesti. Hän ei halua jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen vain tietää. Itse olen tiennyt pienestä asti ja olen nyt 29-vuotias. Saan kuulla vieläkin kaikki ne kliseet aina "kyllä se mieli muuttuu" jutuista "kuka hoitaa sinua vanhana?" myöten. Kerron kaikille avoimesti, että en tahdo lapsia, jos asia tulee puheeksi. Tuntuu, kuin muut pelkäisivät minun jäävän yksin vanhuksena, vaikka miehenikään ei halua lapsia. Meillä molemmilla on isot perheet ja koemme heidät läheisiksi. Voimme olla aina halutessa sisarusten lasten kanssa ja se on oikein riittävää meille. Pidämme matkustelusta ja rauhasta, emmekä vain yksinkertaisesti koe tarvetta jälkikasvulle.
Minulla sama mutta sillä poikkeuksella että olen 37v mies ja minulla on vahinkolapsia 4kpl.
Yksi Ruotsissa, ja kaksi Suomessa.
Viimeisin on Thaimaassa hän on pieni poika ja testien mukaan olen isä.
En kuitenkaan ole osallistunut mitenkään näiden lapsten elämään.
Eli en halua vanhemmaksi ja en ala sellaiseksi.
Olen tiennyt jo pienestä pitäen etten sovi isäksi tai esikuvaksi. Tykkään pitää hauskaa ja elää helppoa elämää. Olen niin jumalattoman hyvännäköinen mies että yksikään nainen ei kieltäydy kanssani seksistä, joten aika vaikeaa olla avioliitossa ja uskollinen.
Onko ulkonäkösi sumentanut järkesi? Oletko koskaan esimerkiksi kuullut kondomeista?
Ei se kondomi ole pelkästään miehen vastuulla. Kyllä molemmat voi huolehtia ehkäisystä. Enemmänkin nainen voisi ottaa vastuun ehkäisystä.
Nainenhan se on joka raskautuu eikä mies.
Siksi tavallaan ymmärrän sen ap:n kysymyksen että haluaako jälkikasvua vai ei. Jos ei käytä ehkäisyä niin täytyy todeta että silloin haluaa jälkikasvua. Näin se on aina luonnossa mennyt.
Ei ne solut kysele alustaltaan tai kantajaltaan että sopiiko jos me hedelmöitytään tai synnytään.
Solut syntyy ja kuolee ihan itsestään ilman mielen päätöksiä.
Lasten hankinta sellaisenaan on illuusio jostain päätöksestä.
Niimpä.
Ei mieheltä kysytä että haluaako hän jälkikasvua. Ei mies jälkikasvua saa tehtyä ja ei mies halua muuta kuin seksiä.
Siksi naisten tarvitsee miettiä tätä kysymystä kuten ap on miettinytkin ja hyvä niin.
Jos et halua jälkikasvua niin muista ehkäisy. Mies ei siitä välitä kuitenkaan ja ihan oikein.
Mies toimii ihan luonnollisesti. Hän ei halua jälkikasvua.
Mies menköön vasektomiaan, jos noin vajaa päästään on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia, koska minulle neurologisia-ja mielenterveysongelmia, geneettisiä epämuodostumia kehossa, joista on arjessakin on haittaa mm. diabetes, skolioosi ja vaarattomia mitta inhottavan näköisiä kasvaimi kehossa. Suvussa on masennusta ja ADHD:ta ja mulla on myös nämä molemmat. Arki on selviämistä, ei niinkään elämistä, mutta haluan tämän elämän elää, vaikka sitten yksin ja ilman omaa perhettä. Koska minulla ei ole resursseja pitää itsestäni huolta, miten voisin pitää sitten toisesta, saatikka lapsesta? Mielestäni on ihan hyvä, etten pistä omia huonoja geenejä eteenpäin.
Harmittaa kovasti päättäjien puheet synnytystalkoista ja joidenkin keskustelijoiden jutut vanhan piian verosta. He eivät ymmärrä tai halua ymmärtää, että ei kaikki naiset voi saada lapsia, vaikka haluaisivat, jotkut jättävät tekevät geneettisistä syistä, joitakia ei vain kiinnosta ja niin edelleen. En voi enkä halua tehdä lasta tiedostaen että hän voi syntyä hyvinkin sairaana ja minä olisin hänestä vastuussa koko loppuelämän. Että enemmin elän tämän elämän ihan itseäni varten. Vaikka olisin syntynyt terveenä, en olisi perustanut perhettä koska en myöskään pidä lapsista, että haluaisin omia.
Aika pitkä sepustus sille että haluaa käyttää ehkäisyä siitä syystä että pelkää ottaa elämässään luonnollisia haasteita, joita esi-isät ovat tehneet jokatapauksessa jossain vaiheessa kehitystä elämässään.
Käytät siis ehkäisyä tai et harrasta lainkaan seksiä.
Ei sellaiseen tarvitse selittää noin pitkät pätkät itsevalehtelua.
En nimittäin usko että yksikään ihminen perustelee tapahtumattoman asian noin pitkillä tekosyillä. Asiaa ei ole tapahtunut ja käytät mieluusti ehkäisyä ja pelkäät jotain muutosta elämässäsi, jos ehkäisy puuttuu?
Miten tännekin eksyy lukutaidotonta porukkaa. Kirjoittaja kertoo monelta kantilta miksei halua lapsia ja sä vastaat täysin asian vierestä jostain ehkäisystä, seksistä ja esi-isistä mistä ei mainittu sanallakaan, koska ne ei ”ylläri ylläri” liity edes koko asiaan. Miten joillekin ihmisille voi olla henkisesti noin vaikea paikka, etteivät jotkut tee lapsia? Kuinka joku kehtaakin valita toisin!
Mutta joo, itsekään en lapsia halua pätkätyöläisyyden ja työttömyyden jojoilun lisäksi, masennuksen ja ihan vaan suoraan sanottuna ettei musta ole vanhemmaksi. Hyvä jos tästä elämästä itsekin säilyy joten kuten hengissä. Lasta en köyhyyteen tee, en yhteiskunnan tukemana enkä silloin kun pärjään itsenäisesti ja olen (pieni palkkaisessa) työssä. Siitä on hirveät määrät tutkimustuloksia miten köyhyys vaikuttaa lapseen, jopa vielä aikusenakin. Ei tarvitse kuin vähän googlata tai lukea lehdistä että köyhyydellä on kauaskantoiset seuraukset. Tiedän itsekin millaista on ollut köyhä lapsi ja nyt aikuinen. Ei sellaista halua kenellekään.
Ei tuo ole kuitenkaan selitys sille miksi sinulla ei ole lasta.
Sinulla ei ole miestä koska olet köyhä ja huonossa yhteiskunnallisessa asemassa.
Jokainen elävä olento haluaa lisääntyä.
Yrität nyt vaan selitellä ja koristella asiaa.
Totuus nyt vaan on että ei ihminen ole mitenkään erityinen lisääntymisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen vain tietää. Itse olen tiennyt pienestä asti ja olen nyt 29-vuotias. Saan kuulla vieläkin kaikki ne kliseet aina "kyllä se mieli muuttuu" jutuista "kuka hoitaa sinua vanhana?" myöten. Kerron kaikille avoimesti, että en tahdo lapsia, jos asia tulee puheeksi. Tuntuu, kuin muut pelkäisivät minun jäävän yksin vanhuksena, vaikka miehenikään ei halua lapsia. Meillä molemmilla on isot perheet ja koemme heidät läheisiksi. Voimme olla aina halutessa sisarusten lasten kanssa ja se on oikein riittävää meille. Pidämme matkustelusta ja rauhasta, emmekä vain yksinkertaisesti koe tarvetta jälkikasvulle.
Minulla sama mutta sillä poikkeuksella että olen 37v mies ja minulla on vahinkolapsia 4kpl.
Yksi Ruotsissa, ja kaksi Suomessa.
Viimeisin on Thaimaassa hän on pieni poika ja testien mukaan olen isä.
En kuitenkaan ole osallistunut mitenkään näiden lapsten elämään.
Eli en halua vanhemmaksi ja en ala sellaiseksi.
Olen tiennyt jo pienestä pitäen etten sovi isäksi tai esikuvaksi. Tykkään pitää hauskaa ja elää helppoa elämää. Olen niin jumalattoman hyvännäköinen mies että yksikään nainen ei kieltäydy kanssani seksistä, joten aika vaikeaa olla avioliitossa ja uskollinen.
Onko ulkonäkösi sumentanut järkesi? Oletko koskaan esimerkiksi kuullut kondomeista?
Siittiösolut haluavat elää ja heillä on oma tahto. Ei se tarkoita että siittiösolujen luovuttaja tai "ampuja" haluaisi lapsia.
Kyse on monimutkaisemmasta prosessista.
Onko mielestäsi oikein estää siittiösolujen tahto hedelmöittää munasolu?
Sinun mielestä nuo ihanat lapset eivät ilmeisesti saisi elää?
Mikäs sinä muuten olet tuollaista sanomaan. Vedäppä se kondomi naaamaasi ja pakene vuorille siittä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia, koska minulle neurologisia-ja mielenterveysongelmia, geneettisiä epämuodostumia kehossa, joista on arjessakin on haittaa mm. diabetes, skolioosi ja vaarattomia mitta inhottavan näköisiä kasvaimi kehossa. Suvussa on masennusta ja ADHD:ta ja mulla on myös nämä molemmat. Arki on selviämistä, ei niinkään elämistä, mutta haluan tämän elämän elää, vaikka sitten yksin ja ilman omaa perhettä. Koska minulla ei ole resursseja pitää itsestäni huolta, miten voisin pitää sitten toisesta, saatikka lapsesta? Mielestäni on ihan hyvä, etten pistä omia huonoja geenejä eteenpäin.
Harmittaa kovasti päättäjien puheet synnytystalkoista ja joidenkin keskustelijoiden jutut vanhan piian verosta. He eivät ymmärrä tai halua ymmärtää, että ei kaikki naiset voi saada lapsia, vaikka haluaisivat, jotkut jättävät tekevät geneettisistä syistä, joitakia ei vain kiinnosta ja niin edelleen. En voi enkä halua tehdä lasta tiedostaen että hän voi syntyä hyvinkin sairaana ja minä olisin hänestä vastuussa koko loppuelämän. Että enemmin elän tämän elämän ihan itseäni varten. Vaikka olisin syntynyt terveenä, en olisi perustanut perhettä koska en myöskään pidä lapsista, että haluaisin omia.
Aika pitkä sepustus sille että haluaa käyttää ehkäisyä siitä syystä että pelkää ottaa elämässään luonnollisia haasteita, joita esi-isät ovat tehneet jokatapauksessa jossain vaiheessa kehitystä elämässään.
Käytät siis ehkäisyä tai et harrasta lainkaan seksiä.
Ei sellaiseen tarvitse selittää noin pitkät pätkät itsevalehtelua.
En nimittäin usko että yksikään ihminen perustelee tapahtumattoman asian noin pitkillä tekosyillä. Asiaa ei ole tapahtunut ja käytät mieluusti ehkäisyä ja pelkäät jotain muutosta elämässäsi, jos ehkäisy puuttuu?
Miten tännekin eksyy lukutaidotonta porukkaa. Kirjoittaja kertoo monelta kantilta miksei halua lapsia ja sä vastaat täysin asian vierestä jostain ehkäisystä, seksistä ja esi-isistä mistä ei mainittu sanallakaan, koska ne ei ”ylläri ylläri” liity edes koko asiaan. Miten joillekin ihmisille voi olla henkisesti noin vaikea paikka, etteivät jotkut tee lapsia? Kuinka joku kehtaakin valita toisin!
Mutta joo, itsekään en lapsia halua pätkätyöläisyyden ja työttömyyden jojoilun lisäksi, masennuksen ja ihan vaan suoraan sanottuna ettei musta ole vanhemmaksi. Hyvä jos tästä elämästä itsekin säilyy joten kuten hengissä. Lasta en köyhyyteen tee, en yhteiskunnan tukemana enkä silloin kun pärjään itsenäisesti ja olen (pieni palkkaisessa) työssä. Siitä on hirveät määrät tutkimustuloksia miten köyhyys vaikuttaa lapseen, jopa vielä aikusenakin. Ei tarvitse kuin vähän googlata tai lukea lehdistä että köyhyydellä on kauaskantoiset seuraukset. Tiedän itsekin millaista on ollut köyhä lapsi ja nyt aikuinen. Ei sellaista halua kenellekään.
Minä olen erimieltä. Olen nauttinut elämästäni täysillä vaikka olen köyhistä oloista kotoisin.
Olen käynyt myös lastenkodissa 80-luvulla, kun kotona ryypättiin ja vedettiin huumeita (lähinnä hassista vain).
Eli sinällään turha huostaanotto mielestäni ja veronmaksajien rahojen tuhlausta.
Jotenkin tyhmää ajatella että lapsi tarvitsisi hyvätuloiset vanhemmat. Taidat olla tyhmeliini?
Jos elämässä jotain haluaa niin se pitää ottaa. Jos haluat lapsia niin sä teet niitä ja et muilta kysele mitään kuten mun vanhemmat teki.
Jos mun äiti sanoisi nyt että olis halunut että mä en synny, niin aika paskasti ajateltu.
Tykkään nimittäin elämästä täysin.
Jotenkin säälittää toi sun asenne. Sua pitäis ravistella kunnolla että tuut tajuihis. Tuollainen on häviäjän puhetta nimittäin!
Isä sanoisi että tuolla asenteella jää saamatta drinkki valomerkin jälkeen.
Se nimittäin on mahdollista saada, jos oikein kovaa haluaa vaatia.
Minä olen jo yli nelikymppinen mies ja mulla on lapsia ympäri Suomea 6kpl. Kerran vuodessa pyrin näkemään niitä ja ostan lihapiirakan ja trippimehun. Muistan itse kun oli synttärit ja isä vei Vantaan parhaimpaan nakkikioskiin syömään lihapiirakkaa ja trippimehua. Ai että se oli kuningasfiilis!
Ei lapsi hirveästi tarvitse. Tuollaiset pienet asiat tekee elämästä hienon.
Tuo on sitä nykypäivää! Parempi jättää lapsi/lapset hankkimatta kun noin mietityttää.
Oishan se kauheeta pienelle, jos mutsi huomaisi tehneensä elämänsä munauksen!
Semmosen koekaniinin jota ei rakastaisi.
Ollessani varhaisteini 13-14vee, suurin haaveeni oli saada omia lapsia ja pahin pelko jäädä lapsettomaksi.
Toiveeni toteutui ja aloin 19v. odottaa esikoistani. Vuoden päästä syntyi toinen ja siitä parin vuoden kuluttua kolmas lapsi.
Olisin halunnut vielä neljännenkin, mutta mieheni toppuutteli. Eikä siinä mitään, sillä aloin saamaan lastenlapsia 39-vuotiaana.
Ennen elettiin elämä todesti, nykyään virtuaalisellaisena. Aika aikaa kutakin ja jokainen tyylillään.
Terveisin, lapsirakas nuori mummi.