Miten ihmeessä voi tietää haluaako jälkikasvua vai ei?

Jos et tiedä, niin luultavasti haluat saada lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vauvakuumetta, joskus voimakastakin, mutta järki on aina jarrutellut. Pelkään sitä, osaanko olla hyvä vanhempi ja jaksanko. Väsyn myös helposti tai pikemminkin niin, että minulla on taipumus väsyttää itseni puuhaamalla sata lasissa kaikkea mahdollista. Pidän lapsista todella paljon, mutta pelkään sitä tarvitsevuutta. Pelkään sitä, että miten jaksan olla hyvä vanhempi univelkaisena ja väsyneenä, kun koskaan ei saa nukuttua univelkoja pois, aina pitää olla läsnä jollekin toiselle, en saa ladata akkuja rauhassa, en saa omaa rauhaa. Jos tietäisin sen varmaksi, että saisin levättyä ja saisin omaa aikaa riittävästi, niin mitään ongelmaa ei olisi. En myöskään ole mikään maailman järjestelmällisin ihminen ja vihaan rutiineja.

Mielestäni turhia pelkoja, hminen ei pysy samanlaisena koko elämäänsä, oppii, muuttuu ja sopeutuu.  Omiin kykyihinsä suoriutua kannattaa luottaa.  En minäkään ollut ennen omia lapsia ollut hoitanut muksuja, ja silti olen kolme saanut kasvatettua kunnon aikuisiksi! Elämä yllättää monella muullakin tavoin kuin lasten osalta. Etukäteen on turha pelätä, omalle kohdalle ei välttämättä osu yhtään niistä asioista joita on kuvitellut. Toki voi tulla vastaavasti jotain muuta.  Etukäteen voi varautua joihinkin asioihin ja on ihan fiksua miettiä ne läpi.  Muut otetaan vastaan sitten kun ne tulevat.

Oisin itse voinut kirjoittaa ap:n aloituksen muutama vuosi sitten. Ikää oli kuitenkin jo sen verran, että asiaa oli alettava miettimään tosissaan. Mietin sitä asiaa päivittäin varmaan vuoden ajan kunnes se alkoi jo stressaamaan. No sit tuli siihen tulokseen et lapsi saa tulla.

Nyt mulla on parivuotias lapsi ja välillä kadun äitiyttäni, nimenomaan sitä, en lasta. Oma aika on kutistunut minimiin, parisuhteen kahdenkeskeistä aikaakaan ei paljon oo koska ei tukiverkkoja. Päivät kuluu siinä kun laittelee lapselle ruoat ja elää sen aikataulun mukaan, ulkoilee ennen päiväunia tai sen jälkeen, siinä ei enää eletä oman rytmin mukaan. Uhmakohtaukset siihen päälle. Aamulla edelleen lapsi herättelee kesken omien unieni.

Jos et ole sitä tyyppiä luonteeltasi, että jaksat passata koko ajan jostain vikisevälle kakaralle jotain palveluksia, niin älä tee lasta. Tämä homma ei sovi ihmiselle joka kaipaa paljon omaa aikaa, rauhallista aikaa kotona, ja haluat elää oman aikataulusi mukaan.

Esim. olet hoitanut päivän lasta ja olet jo lopen uupunut, kello on 21 ja ajattelit hetken rentoutua telkun ääressä, lapsi ei millään rauhoitu nukkumaan vaan joudut ramppaamaan pinnasängyn luona monta kertaa. Siinäpä painat pauselle ohjelmasi 20 kertaa. Lapsi rauhoittuu viimein klo 22 ja sittenpä onkin aika jo alkaa valmistelemaan sun omaa nukkumaanmenoasi sillä lapsi herää klo 6.30.

Esimerkkejä on loputtomiin.

Mutta ei, en suosittele lapsen hankintaa noilla luonteenpiirteillä mitkä kuulostaa samalta kuin omani. Pääset paljon helpommalla jos et tee lasta. Lapsissa on hyviä puolia, mutta huonoja asioita tulee mukana enemmän. Mm parisuhde tulee kärsimään lapsesta paljon. Meilläkin parisuhde on huonontunut reippaasti ja mm. seksin määrä vähentynyt reilusti ajastetun elämän vuoksi, plus lapsi voi keskeyttää nekin touhut itkullaan. Eli ei. Älä tee lasta jos et halua passata jotain koko ajan ja elää toisen aikataulun mukaan.

Olen itse 30-vuotias yhden lapsen äiti. Minulle lapsen saanti on ollut rikastuttava kokemus ja nautin lapseni kanssa olemisesta tosi paljon. Toki ennen lasta minäkin mietin, että miten jaksaisin oman ajan menetyksen ja vähemmän unet, mutta nyt ne tuntuvat aika mitättömiltä jutuilta. Se on loppujen lopuksi elämästä lyhyt aika kun ei lapsen takia voi harrastaa. Ylipäätään lapset voivat olla (merkityksellinen) osa elämää, eikä mikään kaiken hauskan lopettaja.

Sen olen huomannut, että tämä ”en pidä lapsista” -asenne on 20-30 -vuotiailla naisilla melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Minunkin ikäiseni vakituisessa parisuhteessa olevat heittelevät tuosta vaan, että jos raskaaksi tulisi nyt, niin sikiö pönttöön vaan. Syyt tasoa ”elämä ei ole valmis” ja ”haluan ensin matkustaa maahan X”. Kaikilla on oikeus omiin periaatteisiinsa, mutta itselleni raskaus ja sen lopputulos ovat niin konkreettisia ja ihmeellisiä asioita, että on vaikea suhtautua, kun joku puhuu siitä kuin roskasta, jonka voi vaan heittää pois. Lähipiirissäni on myös abortin tehneitä, eikä se todellakaan ole mikään lyhyt ja helppo prosessi.

Ja lisätään nyt, että tietenkään ei ole väärin olla haluamatta lapsia tai olla niitä hankkimatta tai tehdä keskeytystä jos vahinko sattuu. Halusin vain tuoda esiin, että lapsen saanti voi olla monille myös tosi hieno juttu, jonka täyden merkityksen ymmärtää kun niitä on.

Vierailija kirjoitti:

Oven voi onneksi jättää auki pakastamalla munasoluja joka ei tietenkään takaa myöhempää raskautta, mutta helpottaa kummasti. Eihän tätäkään ole mikään pakko tehdä vaan, ajattelin kertoa mitä tuli itse tehtyä tuossa tilanteessa jossa olin kahden vaiheilla. Voin halutessani hävittää valmiit alkiot tai antaa ne jonkun toisen käyttöön :)

Lapsen olisi hyvä aina syntyä toivottuna ja mielellään vakaaseen talouteen. Älä toki mieti liian pitkään, koska sitten saatat joutua turvautumaan kalliisiin hoitoihin.

Ohis mutta munasolujen ja alkioiden pakastaminen on eri asiat.

Jos käyttää tuntemattoman luovuttajan spermaa että saa alkiot aikaiseksi, voi olla tulevalle miehelle ehkä vaikea pala että ” sori, hanki biologiset lapses jonkun toisen kanssa, mulla on jo alkiot tallessa.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oven voi onneksi jättää auki pakastamalla munasoluja joka ei tietenkään takaa myöhempää raskautta, mutta helpottaa kummasti. Eihän tätäkään ole mikään pakko tehdä vaan, ajattelin kertoa mitä tuli itse tehtyä tuossa tilanteessa jossa olin kahden vaiheilla. Voin halutessani hävittää valmiit alkiot tai antaa ne jonkun toisen käyttöön :)

Lapsen olisi hyvä aina syntyä toivottuna ja mielellään vakaaseen talouteen. Älä toki mieti liian pitkään, koska sitten saatat joutua turvautumaan kalliisiin hoitoihin.

Ohis mutta munasolujen ja alkioiden pakastaminen on eri asiat.

Jos käyttää tuntemattoman luovuttajan spermaa että saa alkiot aikaiseksi, voi olla tulevalle miehelle ehkä vaikea pala että ” sori, hanki biologiset lapses jonkun toisen kanssa, mulla on jo alkiot tallessa.”

Niiden munasolujen säilytyksestä joutuu sitten maksamaan joka vuosi joten ei sitten kanna olla köyhä tai työtön, muuten munat ja rhat menee hukkaan jos ei ole vara maksaa säilytyksestä ja sitten hedelmäityshoidoista joka on helposti tonni/hoitokerta/yrityskuukausi

Olin aivan samanlainen kuin ap. Pidän omasta rauhasta, nautin laiskottelusta, tarvitsen aikaa.

Hankimme miehen kanssa lapsen vähän varmuuden vuoksi, jottei myöhemmin kaduttaisi. Onneksi! Lapsi on samanlainen rauhaa rakastava hiljainen ihminen muin me ja nyt meillä on seuraa toisistamme kun käperrymme sohvaan lukemaan kukin omaa kirjaa tai kokkaamme jotain erityisen hyvää viikonlopuksi. Kovat äänet ka riehuminen ei sovi kenellekään meistä.

Mielestäni ihmisen, jolla on noin paljon rajoittuneita ja egoistisia piirteitä kuin ap:lla ei kannata harkita lasten yrittämistä.

Minulla on ystävä, nyt 38, ja on ollut aina samanalainen, lyhyt pinnainen ja jollain tapaa koko ajan takakireä, hän kokee kissan hoitamisenkin vaativaksi, ja esimerkiksi ahdistuu/menettää hermonsa herkästi aivan aikuistenkin ihmisten seurassa, niin en voi kuvitellakaan häntä kasvattamassa ja olemassa 24/7 20v vauvan/taaperon/lapsen/teinin kanssa. Tuommoiset pienet ihmiset tai teinit kun eivät edes ymmärrä eivätkä osaa käyttäytyä tai ajatella muita ihmisiä miten aikuisten voi odottaa kuitenkin osaavan (ja hän ei kestä edes näitä aikuisia). Toisekseen, hän ei itsekään osaa ilmaista kohteliaasti itseään turhautuneisssa puuskissaan aikuisille ystävilleen, asettaa itsensä aina edelle ystäväryhmässä jne. Kaikki tämä käyttäytyminen toimii esimerkkinä siitä miksi en koe että hän selviytyisi kasvatustehtävästä. Ja säälin lasta jos hän sellaisen saisi.

Kolmannekseen ikä, 38v ei enää onneksi välttämättä noin vain tule raskaaksi, hän puhuu että vauva voisi olla kiva mutta hänellä ei ole edes sopivaa miestä (juuri näistä ominaisuuksistaan johtuen - tosin ainahan lapsen voi hankkia yksinkin), muttei hän myöskään oikein ymmärrä että hänen valittamansa oireet viittaavat hyvin yleisesti sairauksiin ja kuukautishäiriöihin, jotka heikentävät lasten saantimahdollisuuksia.

Tiedän tämän koska itselläni samanlaisia sairauksia, jotka eivät tee raskaaksi tulemisesta helppoa, ja pari lasta että mitä se arki on kaikkinensa.

Eipä siihen mitään poppakonstia taida olla. Jotkut tietävät ihan nuoresta pitäen, haluavatko lapsia vai eivät ja toimivat sen mukaan. Minä esimerkiksi olen ihan lapsesta asti tiennyt haluavani ainakin kolme lasta, ja kolme lasta sain. Minulla on myös muutama kaveri, jotka ovat "aina" tienneet, että eivät halua lapsia, eikä heillä ole lapsia. 

Mutta tietysti näiden kahden ääripään väliin mahtuu paljon vaihtoehtoja. Ehkä se ajatus hiljalleen kypsyy, suuntaan tai toiseen. Toivottavasti halu saada lapsi ei herää liian myöhään, ettei lapsettomuus sureta. Tai niin päin, että lapsen saatuaan huomaakin, ettei haluakaan. 

Pari päivää sitten oli lehdessä juttu

miehestä joka kiristi eläkelläisvanhemmiltaan 600 eur kuussa vuosien ajan.

Vanhemmat joutuivat käymään ruokajonossa.

Lopuksi saatiin lähestymiskielto lapsoselle, jota rikottuaan mies sai EHDOLLISTA

Poika pahoinpiteli vanhempiaan Lahdessa

Alle 30-vuotiasta miestä epäillään vanhempiensa pahoinpitelystä Lahden keskustassa. Epäillyt teot tapahtuivat vanhempien asunnossa.

Poliisin mukaan poika oli lyönyt isäänsä ja kaatanut hänet maahan. Äitiään poika oli lyönyt päähän ja potkaissut rintakehään. Ambulanssi tarkasti vanhempien vammat. Isä kuljetettiin sairaalaan saamaan hoitoa vammoihinsa.

Poliisi otti pahoinpitelystä epäillyn pojan kiinni ja toimitti hänet poliisiasemalle.

Tuttavaperheeni 13-vuotias poika on ollut pienestä pitäen räjähdysherkkä ja melko väkivaltainen. Nyt ikää alkaa olla sen verran, että poika pystyy tosissaan vahingoittamaan perheenjäseniään. Viimeksi viime viikolla todistin, kuinka perheen isä tärisi ja itki pojan hysteerisen raivokohtauksen päätteeksi. Se pysäytti. Luulen, että perhe alkaa olla henkisesti loppu ja pelkään tosissani, mitä tulevaisuus tuo heille vielä tullessaan.

Voinko ulkopuolisena tehdä muuta kuin olla perheelle tukena? Onko tämä lastensuojelun asia? Tai jonkin muun viranomaistahon? Poika on nuorempana lyönyt minuakin.

Ala-asteen oppilas pahoinpiteli kahta opettajaa vantaalaisessa koulussa tiistaina aamupäivällä. 10-vuotias poika käyttäytyi aggressiivisesti koulun käytävällä paiskomalla tuoleja ja lähestymällä muita oppilaita iso kivi kädessään.

Opettaja joutui ottamaan pojan kiinni, ettei tämä vahingoittaisi ketään. Poika pääsi lyömään tätä ja toista hätiin tullutta opettajaa nyrkillä kasvoihin.

Toisen opettajan huuli turposi lyönnistä. Toiselle opettajalle ei tullut vammoja.

Poliisipartio kävi paikalla. Asia siirtyy sosiaaliviranomaisten hoitoon.

Kehitysvammaisen lapsen väkivaltaisuuden syy voi olla sama kuin ihan pienillä lapsilla: jos ei osaa puhua kunnolla, sanojen sijasta puhuvat nyrkit.

Poikkeavalla tavalla kehittyvä lapsi ei välttämättä edes tunne kosketusta ja kipua samalla tavalla kuin muut.

Puhumaan oppineen lapsen jatkuvalle aggressioille ei ole näin selkeää, yksittäistä syytä. Taustalla voi olla pahaa oloa, huomionhakua, neurologista ongelmaa tai kehityksen viivästymää.

Isoveli pahoinpiteli minua koko lapsuuden ajan muun muassa, jos katsoin väärää tv-ohjelmaa tai olin hyvä jossain. Viimeisen pahoinpitelyn aikaan olimme aikuisia. Opin, ettei minulla ole ihmisarvoa, ja pelkäämään onnistumista. Pitkän terapian jälkeenkin ihmissuhteet ovat vaikeita.

Veljet olivat minua isompia ja voimakkaampia. Vaikka panin tosi lujaa hanttiin, en voinut heille paljon mitään. Meillä kotona vallitsivat viidakon lait eli vahvin voittaa. Tämä vei uskoni ihmisten hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja etenkin perhe-elämään niin, että jäin vapaaehtoisesti lapsettomaksi.

VELA kirjoitti:

Veljet olivat minua isompia ja voimakkaampia. Vaikka panin tosi lujaa hanttiin, en voinut heille paljon mitään. Meillä kotona vallitsivat viidakon lait eli vahvin voittaa. Tämä vei uskoni ihmisten hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja etenkin perhe-elämään niin, että jäin vapaaehtoisesti lapsettomaksi.

Mielestäni turhia pelkoja, hminen ei pysy samanlaisena koko elämäänsä, oppii, muuttuu ja sopeutuu. Omiin kykyihinsä suoriutua kannattaa luottaa. En minäkään ollut ennen omia lapsia ollut hoitanut muksuja, ja silti olen kolme saanut kasvatettua kunnon aikuisiksi! Elämä yllättää monella muullakin tavoin kuin lasten osalta. Etukäteen on turha pelätä, omalle kohdalle ei välttämättä osu yhtään niistä asioista joita on kuvitellut. Toki voi tulla vastaavasti jotain muuta. Etukäteen voi varautua joihinkin asioihin ja on ihan fiksua miettiä ne läpi. Muut otetaan vastaan sitten kun ne tulevat.

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää sitten oli lehdessä juttu

miehestä joka kiristi eläkelläisvanhemmiltaan 600 eur kuussa vuosien ajan.

Vanhemmat joutuivat käymään ruokajonossa.

Lopuksi saatiin lähestymiskielto lapsoselle, jota rikottuaan mies sai EHDOLLISTA

Ei lapsen saamista kadu! Montaa asiaa voi elämässään katua, muttei lapsiaan

Pitäisi tavallaan ajatella enemmänkin asiaa siltä kannalta että lapsi on osa elämänjanaa.

On vauvana, taaperona, lapsena, teininä, nuorena aikuisena, aikuisena, vanhempana, vanhuksena.

Ihmisen elämä on kuin vuodenajat.

Kaikki ei tosin onnistu saamaan lapsia monista syistä ja tekosyistä heh.

Lastentekeminen ja kasvatus nähdään nykyaikana sellaisena suorituksena.

Normaalisti lapsi on vain normaali asia joka tulee elämän mukana.

Asenteet ovat muuttuneet suorituskeskeisiksi.

Kun ajattelee vaikkapa Joel Lehtosen Putkinotkoa, niin ihan hyviä ihmisiä sitä on kasvanut vaikka minkälaisista olosuhteista.

Ei välttämättä kannattaisi niin kovia paineita ottaa lasten hoidosta tai vanhemmuudesta. Hyviä ihmisiä on sieltä nuorisokodistakin tai vankiloista lopulta tullut.

Kunhan jotain lasten hyväksi tekee ja yrittää edes parhaansa.

Köyhä pyrkii edes kerran päivässä tarjoamaan jotain syötävää ja kyllä siitä ihminen kasvaa.

Ei se ole rakettitiedettä ihmisen elo.

yööök..mikä ihmeen ketju tämä on???