Lue keskustelun säännöt.
Miten on mahdollista, että joku lihoo huomaamatta?
Ihmettelijä.
20.01.2019 |
Olen usein lukenut tällaista. Ettei ihminen ole mukamas huomannutkaan, kun painoa on tullut vaikkapa kymmenen kiloa lisää. Itse huomaan jo kilonkin nousun siitä, että farkut alkavat kiristää. Naisilla tosin ymmärtääkseni painon heittely on suurempaa.
Miten sinä et asiaa huomannut?
Kommentit (79)
Niin minäkin luulin ennen - siis että pakostihan sen huomaa ja sille voi tehdä jotain.
Sitten kävikin toisin. Noin vuosi sitten huomasin yhtäkkiä peilistä, että lonkalle oli tullut pieni hyppyri, jota siinä ei ennen ollut. Samaan aikaan rintaliivit tuntuivat omituisen pieniltä. Ja hetkinen, tämä hame on vyötäröltä vähän tiukka. Mutta käytin tätä 2 viikkoa sitten? Kaivoin pölyttyneen vaa'an esiin ja järkytyin - +10kg siitä, mikä oli ollut aikuispainoni 10 vuotta.
Mikään elämässäni ei ollut muuttunut. En ollut vähentänyt liikuntaa, vaan harrastin sitä edelleen omaan tasaiseen tahtiini, plus askelia 10-20 tuhatta arkiliikuntaa joka päivä. En ollut muuttanut syömisiäni vaan söin edelleen 90% itse tehtyä kasvisruokaa ja 10% ravintolaruokaa. Kuten koko elämäni. En syö karkkia, jäätelöä, sipsejä, pikaruokaa, nachoja, ranskalaisia, purilaisia, munkkeja jne. joista aina salakavalaa lihomista syytetään.
Vuosi myöhemmin pudotan edelleen noita kiloja. Ne eivät halua lähteä millään. Ja nälkäkuurille en ala, en halua tuhota itseäni jojoilemalla. Mielummin sitten vaikka 10 kiloa painavampi kuin ylös alas. Mutta edelleen on täysi mysteeri mistä ne kilot tulivat ja miksi ne eivät meinaa lähteä. Ikäkö sen yksin tekee? Ehkä. Mutta en enää ihmettele näitä "en todellakaan huomannut kiloja" -juttuja. Toivon että teille nykyisille ihmettelijöille ei käy samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon ihmisiä joilla ei ole henkilövaakaa, eivätkä sitä hanki. Lihomisen tuntee vaatteistaan ja näkee peilistä.
Jos pitää kurinsa, niin ei osta suurempaa vaatekokoa vaan pysyy entisessä ja vähentää syömisiään ja liikkuu enemmän.
Ollessani merkittävästi, tai sairaalloisen lihava, en oikeasti huomannut lihomista. se tapahtui hitaasti ja vaivihkaa. vaakaa ei ollut tai sitä ei käytetty. aina ehti ostaa uudet housut, vaivihkaa isommat kuin edelliset, tai alunperin osettu niitä liian suuria löysiä vaatteita, joten vaatteiden kinnauksestakaan ei huomannut. Valokuviin joutumista ja peilikuvia vältteli. Liikuntaa ei juurikaan harrastettu muutenkaan eli kunnonheikkenemistä tms. ei myöskään huomannut yhtään.
Nyt kun olen normaalipainoinen, huomaan heti sen 2kg nousun kun tulee turvotusta ja vaatteet (jotka nyt ovat tyköistuvampia yms) kinnaa ja ei jaksa kunnolla kävellä työmatkaa yms. huomaa uponneensa sohvannurkkaan ja suklaa maistuu enemmän. olo on kamala. viimeistään joka viikkoinen punnitus paljastaaa että lisää on tullut :D joulun jälkeen tuli +3kg. Noh, nyt pitääkin taas vähän kiristellä. Oleellista on, että kun se 2-5kg tulee niin siihen kiinnittää heti huomiota. Usein ajattelee että "noh se nyt on vaan pari kiloa, ei se mitään" ja sitten taas tottuu ja seuraavaan 2kg reagoi samanlailla ja kohta huomaakin että on lihottu se 10kg. Ihminen osaa huijata itseään että "ihan yllättäin tuli" :)
Mulla lihominen tapahtui ajanjaksona jollon oli yksinkertaisesti vain niin paljon muuta ajateltavaa, että ei ehtinyt seuraamaan muuta kuin sitä että selviää itse siitä läpi. Elokuvissahan tällaisissa tilanteissa laihdutaan, mutta tosielämässä kun laittaa suuhunsa mitä sattuu ranskanperunaa raksalla kahden lapsen kanssa niin ei siinä hyvin käy.
Lyhyelle ajalle siis tuli toisen lapsen syntymä, muutto toiselle paikkakunnalle, talon rakennus ja miehen työttömyys. Yhtäkkiä kun aloin saada unet taas kulkemaan, lapset lähti hoitoon, mies sai töitä ja koti oli kohdillaan, ei sieltä peilistä todellakaan kurkannut mikään freesi primadonna vaan todella kulahtanut äiti lähes kymmenen kiloa painavampana. Tämän tosiasian todettuani hylkäsin vaa’an, aloitin urheilun ja puhdistin ruokavalion, nyt katsotaan mitä kesään mennessä saa aikaan!
Eli ymmärrän kyllä niitä, joilla kilot hiipivät huomaamatta. Se voi olla myös niin, että muutoksen omassa olossa kyllä huomaa, mutta ei oikein pysty tekemään mitään asialle juuri sillä hetkellä ja siitä se sitten vaan pahenee.
Minulla se kävi näin:
- Muutin ja liikuntakeskus siirtyi kauemmaksi. Aiemmin se oli kävelymatkan päässä, nyt 15-20 min. autolla per suunta.
- ennen muuttoa kävelin joka paikkaan. Kaikki oli kävelymatkan päässä, nyt kaikki matkat autolla. Asuntoalueella ei ole mitään palveluja.
- nykyisellä asuntoalueella tylsä kävellä. Käyn silti kävelemässä kahdesti viikossa. Aiemmin jo päivän aikana tuli käveltyä enemmän kuin nyt viikossa.
- kuntosalini on paljon huonompi kuin aiempi sali
- nyt käyn ryhmäliikuntatunneilla kuntosalin sijaan. Aikaa menee matkoihin, tunnilla pitää olla 10 min ennen tuntia. Ison liikuntakeskuksen pukuhuoneet ja käytävät venyttävät tunnin ryhmäliikuntatunnin kaksituntiseksi. Siis laskettuna siitä hetkestä, kun lHden kotia ha saavun kotiin. Vanhalla salilla kävin kerran päivässä, nykyisellä kahdesti viikossa.
- stretch farkut
Olosuhteet eli asuntoalue ja kävelystä auton käyttöön siirtyminen vaikuttavat paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaivihkaa, ilman minun lupaani ja pyytämättä. Minulla syinä ovat olleet:
- laiskuus: käytin ennen autoa joka paikkaan mennessä vaikka olisi voinut kävelläkin. Nyt ei ole autoa, kävelen.
- mukavuudenhalu: kotona mahdollisimman mukavissa ja väljissä vaatteissa. Stretch-housut julkisille paikoille lähtiessä.
- kaksosraskauden aikana venynyt iho ja vatsalihakset. Isompia vaatteita piti ostaa sen takia. Lisäksi menkkaturvotus näkyy kuin olisi uudelleen raskaana, joten kaiken turvotuksen pisti helposti sen piikkiin.
- masennus. Ei enää jaksanut lähteä minnekään ellei ollut pakko, eikä aina silloinkaan. Nyt hoidossa ja jaksaa taas.
Mutta kun ikää jo on, paino putoaa hitaammin kuin ennen.
Legginseissä ja trikoovaatteissa sitä ei kai ihan heti huomaa. Itse olen aina ollut melko joustamattomien vaatteiden ystävä, joten hameissakin huomaa jo parin kilon jälkeen, että tämähän alkaa hivuttautua lantion sijaan tissien alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla se kävi näin:
- Muutin ja liikuntakeskus siirtyi kauemmaksi. Aiemmin se oli kävelymatkan päässä, nyt 15-20 min. autolla per suunta.
- ennen muuttoa kävelin joka paikkaan. Kaikki oli kävelymatkan päässä, nyt kaikki matkat autolla. Asuntoalueella ei ole mitään palveluja.
- nykyisellä asuntoalueella tylsä kävellä. Käyn silti kävelemässä kahdesti viikossa. Aiemmin jo päivän aikana tuli käveltyä enemmän kuin nyt viikossa.
- kuntosalini on paljon huonompi kuin aiempi sali
- nyt käyn ryhmäliikuntatunneilla kuntosalin sijaan. Aikaa menee matkoihin, tunnilla pitää olla 10 min ennen tuntia. Ison liikuntakeskuksen pukuhuoneet ja käytävät venyttävät tunnin ryhmäliikuntatunnin kaksituntiseksi. Siis laskettuna siitä hetkestä, kun lHden kotia ha saavun kotiin. Vanhalla salilla kävin kerran päivässä, nykyisellä kahdesti viikossa.
- stretch farkut
Olosuhteet eli asuntoalue ja kävelystä auton käyttöön siirtyminen vaikuttavat paljon.
Tämän takia treenaan kotona. Löysin ilmaisen Youtube-kanavan Fitnessblender enkä sen jälkeen ole maksanut liikunnastani penniäkään tai käyttänyt aikaani salille matkustamiseen :).
Itse huomasin painonnousun helposti siinä vaiheessa kun olin hoikka, heti huomasi pienetkin turvotukset. Mutta sitten kun ylimääräisiä kiloja on joku 15 ja yli, ei sitä enää niin vaan huomaa enää muutaman kilon nousua. Tavallaan uudet läskit sulautuvat sen vanhan päälle todella hyvin. Siitä ei enää niin välitä eikä pistä merkille kuin ennen. Vaa'alla jos ei ole käynyt vuoteen tai pariin niin yllärihän se paino lopulta on. Valokuvista myös näkee hyvin, että minkä kokoinen sitä onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse huomasin painonnousun helposti siinä vaiheessa kun olin hoikka, heti huomasi pienetkin turvotukset. Mutta sitten kun ylimääräisiä kiloja on joku 15 ja yli, ei sitä enää niin vaan huomaa enää muutaman kilon nousua. Tavallaan uudet läskit sulautuvat sen vanhan päälle todella hyvin. Siitä ei enää niin välitä eikä pistä merkille kuin ennen. Vaa'alla jos ei ole käynyt vuoteen tai pariin niin yllärihän se paino lopulta on. Valokuvista myös näkee hyvin, että minkä kokoinen sitä onkaan.
En käsitä lainkaan. Kun pitää hankkia uusia vaatteita ja joutuu yhä suurempia kokoja katselemaan niin älyssä vikaa jos ei tajua lihoneensa. Pitäs hälytyskellojen soida jos entisen koon vaatteet ei mahdu.
Liikuin kävellen ja pyöräillen vuosia työhön ja söin milloin sattuu ja pysyin samoissa mitoissa vuosia. Sitten lopetin työt ja liikunta väheni. Erään kerran katsoin kylvyssä maatessani ja jalkoja oikoessani että onpas jalat jotenkin oudon näköiset ja huomasin että ne olivat liikunnan puutteen jne vuoksi muuttuneet huomattavasti eli lihoneet todella paljon niistä entisistä kapeista jaloistani. Meillä ei ollut kokovartalopeiliä joten tätä muutosta en todella huomannut muuten eikä vaatteet jaloista puristaneet koska käytin väljempiä housuja jo ollessani hoikkanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän legginsejä ja huppareita/neuleita koska en kestä että vaatteet kiristää tai puristaa. Vaikka syön paljon suklaata ja juon limsaa piristäv'nä kahvin korvikkeena, liikun kuitenkin pyöräilemällä työmatkat (5km yhteen suuntaan) ja tekemällä pihatöitä (haravointi, lumenluonti). Olin vuosia painanut tasaisesti sen 65-68 kg mutta ilmeisesti keski-ikä teki tepposet ja äkkiä paino hupsahti lukemaan 78kg. Oli aika sokki , kun vitsillä vaalle nousin !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomasin painonnousun helposti siinä vaiheessa kun olin hoikka, heti huomasi pienetkin turvotukset. Mutta sitten kun ylimääräisiä kiloja on joku 15 ja yli, ei sitä enää niin vaan huomaa enää muutaman kilon nousua. Tavallaan uudet läskit sulautuvat sen vanhan päälle todella hyvin. Siitä ei enää niin välitä eikä pistä merkille kuin ennen. Vaa'alla jos ei ole käynyt vuoteen tai pariin niin yllärihän se paino lopulta on. Valokuvista myös näkee hyvin, että minkä kokoinen sitä onkaan.
En käsitä lainkaan. Kun pitää hankkia uusia vaatteita ja joutuu yhä suurempia kokoja katselemaan niin älyssä vikaa jos ei tajua lihoneensa. Pitäs hälytyskellojen soida jos entisen koon vaatteet ei mahdu.
Niinno kun itse käytän useimpia vanhoja saman koon vaatteita kuin 15 kg sitten, jolloin olin kyllä kuulemma kuin riuku mutta silti normaalipainoinen. Toki olen huomannut lihonneeni ajat sitten mutta esim viisi kiloa tulee itselleni huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla se kävi näin:
- Muutin ja liikuntakeskus siirtyi kauemmaksi. Aiemmin se oli kävelymatkan päässä, nyt 15-20 min. autolla per suunta.
- ennen muuttoa kävelin joka paikkaan. Kaikki oli kävelymatkan päässä, nyt kaikki matkat autolla. Asuntoalueella ei ole mitään palveluja.
- nykyisellä asuntoalueella tylsä kävellä. Käyn silti kävelemässä kahdesti viikossa. Aiemmin jo päivän aikana tuli käveltyä enemmän kuin nyt viikossa.
- kuntosalini on paljon huonompi kuin aiempi sali
- nyt käyn ryhmäliikuntatunneilla kuntosalin sijaan. Aikaa menee matkoihin, tunnilla pitää olla 10 min ennen tuntia. Ison liikuntakeskuksen pukuhuoneet ja käytävät venyttävät tunnin ryhmäliikuntatunnin kaksituntiseksi. Siis laskettuna siitä hetkestä, kun lHden kotia ha saavun kotiin. Vanhalla salilla kävin kerran päivässä, nykyisellä kahdesti viikossa.
- stretch farkut
Olosuhteet eli asuntoalue ja kävelystä auton käyttöön siirtyminen vaikuttavat paljon.Tämän takia treenaan kotona. Löysin ilmaisen Youtube-kanavan Fitnessblender enkä sen jälkeen ole maksanut liikunnastani penniäkään tai käyttänyt aikaani salille matkustamiseen :).
Itse olen huomannut, että saan itsestäni enemmän irti kuntoilusta kaverin kanssa tai ryhmäliikuntana. Joskus kävelyn tai hiihtolenkin jälkeen innostun tekemään punnerruksia ja vatsoja, kun odottellen saunaan menoa. Tai kun pesen hampaat varvistan ja teen tasapainoharjoitusta yhdellä jalalla.
Mutta olen kyllä kääntänyt veneen suunnan eli viime vuosi oli kuntoilun kannalta jo hyvää keskikastia ja nyt kuntoilen 5 h viikossa. Arkiliikuntaa kyllä kaipaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä onnistuin lihomaan noin 50-kiloisesta 73-kiloiseksi ilman että oikein mitään huomasin. Paino ei ollut mulle koskaan ollut ongelma, olin luonnostani ruipelo nuorena söinpä mitä vaan. Siksi ei sitä tullut mitenkään ajateltuakaan koskaan.
No, näin jälkeenpäin ajatellen ilmeisesti lihominen alkoi hitaasti ja hiipien 35-vuoden paikkeilla, koska siinä vaiheessa muistan että naamani alkoi jotenkin näyttää turpealta, mutta sehän meni vaan ikääntymisen ja rupsahduksen piikkiin. Entiset vaatekoot ei enää mahtuneet, mutta niinhän ne monet muutkin valitti, että nykyään vaatteet on malliltaan "poikakropalle" leikattuja, ei kurvikkaalle naiselle. Niinpä ajattelin että vaatteet on muuttuneet, en niinkään minä. Tai ehkä minäkin vähän, kun kerran olen vanhemmaksi tullut, esim. tissit oli selvästi isontuneet nuoruudesta.
Mulla ei ollut kotona mitään vaakaa, koska en ollut ikinä ollut painostani kiinnostunut. Kerran sitten vanhemmillani kylässä ollessa huomasin siellä vessassa vaa'an, ja päätin piruuttani kokeilla mitä painan: 73 kg! Olin siis plösähtänyt edellsiestä punnituksesta noin 15 vuotta sitten 23 kg. Mutta se oli tullut niin hitaasti ja hiipien että ei sitä huomannutkaan.
Pitäisikö kansanterveyden nimissä valtion antaa kaikille ilmainen vaaka, ettei kukaan ainakaan tietämättömyyteen vedoten lihoisi? Välinpitämättömiinhän ei mikään tietenkään pure.
Mulla meni vaaka rikki vuosi sitten joulun aikoihin, enkä punninnut itseäni kuukausiin. Luulin että olisin saanut ehkä 1 tai 2 kiloa painoa lisää, mutta sitä olikin tullut reilu 5kg. En huomannut, koska en käytä farkkuja tai muitakaan tiukkoja housuja tai vaatteita, enkä omista edes kokovartalopeiliä.
Ei mulla kyllä kaikissa vaatteissa näy parin kilon lihominen mihinkään. Ja kun vaatekoot ei muutenkaan ole eri merkeillä samankokoisia, ei koonkaan muuttuminen tapahdu kerralla, vaan kaapissa on yhtä aikaa niitä isompia ja pienempiä kokoja, kaupassakin voi joskus mahtua vielä se pienempi.
Harrastin nuorempana painoluokkaurheilua, enkä silloinkaan huomannut viiden kilon pudotuksen jälkeen mitään eroa. Lähinnä heikotusta, kun paino tiputettiin nopeasti ja nesteitä poistamalla.
Nyt on ollut muotia löysät vaatteet ja venyvät housut, joten eivät pääse puristumaan. Ja jos uudistaa vaatevarastoaan säännöllisesti niin automaattisesti ne vaatteet suurentuvat, jopa huomaamatta.
Aloin kolme vuotta sitten seurustella ylipainoisen miehen kanssa oltuani pitkään sinkkuna. Sekä minä että mies olemme taitavia kokkeja, ja aika pian suhteessamme muodostui tavaksi hemmotella toista ruoalla. Tajusin kyllä alkaneeni lihoa, mutta aika pitkään pystyy huijaamaan itseään ajattelemalla, että juuri tänään on turvotusta tai housut kiristävät, kun tuli syötyä tavallista runsaampi lounas. Koska vuodenaikojen vaihtuessa tulee muutenkin uusittua vaatekaapin sisältöä, en havahtunut edes siihen, että vaatteet alkoivat jäädä pieniksi.
Koska painoni ei aiemmin ollut heitellyt, en ollut tottunut käymään vaa'alla säännöllisesti. Jossain vaiheessa kuitenkin punnitsin itseni ja järkytyin. Kuvittelin painoa tulleen lisää viisi kiloa, mutta oikeasti olin lihonut kolmetoista. Rakkauden huumassa en ollut juuri ajatellut asiaa, ja kun tosiaan mieskin oli ylipainoinen, alitajuisesti olin lopettanut hoikan ulkomuodon tavoittelun.
Mä onnistuin lihomaan noin 50-kiloisesta 73-kiloiseksi ilman että oikein mitään huomasin. Paino ei ollut mulle koskaan ollut ongelma, olin luonnostani ruipelo nuorena söinpä mitä vaan. Siksi ei sitä tullut mitenkään ajateltuakaan koskaan.
No, näin jälkeenpäin ajatellen ilmeisesti lihominen alkoi hitaasti ja hiipien 35-vuoden paikkeilla, koska siinä vaiheessa muistan että naamani alkoi jotenkin näyttää turpealta, mutta sehän meni vaan ikääntymisen ja rupsahduksen piikkiin. Entiset vaatekoot ei enää mahtuneet, mutta niinhän ne monet muutkin valitti, että nykyään vaatteet on malliltaan "poikakropalle" leikattuja, ei kurvikkaalle naiselle. Niinpä ajattelin että vaatteet on muuttuneet, en niinkään minä. Tai ehkä minäkin vähän, kun kerran olen vanhemmaksi tullut, esim. tissit oli selvästi isontuneet nuoruudesta.
Mulla ei ollut kotona mitään vaakaa, koska en ollut ikinä ollut painostani kiinnostunut. Kerran sitten vanhemmillani kylässä ollessa huomasin siellä vessassa vaa'an, ja päätin piruuttani kokeilla mitä painan: 73 kg! Olin siis plösähtänyt edellsiestä punnituksesta noin 15 vuotta sitten 23 kg. Mutta se oli tullut niin hitaasti ja hiipien että ei sitä huomannutkaan.