Miten on mahdollista, että joku lihoo huomaamatta?
Olen usein lukenut tällaista. Ettei ihminen ole mukamas huomannutkaan, kun painoa on tullut vaikkapa kymmenen kiloa lisää. Itse huomaan jo kilonkin nousun siitä, että farkut alkavat kiristää. Naisilla tosin ymmärtääkseni painon heittely on suurempaa.
Miten sinä et asiaa huomannut?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset ylipäätään onnistuu lihomaan? Kertokaa!
Ikänsä laihana pysynyt liki epätoivoinen mies kysyy.
Itse onnistun runsaalla oluen kittauksella. Siitähän saa paljon lisäkaloreita ja tulee usein vielä syötyä kunnon ateriat yömyöhään, kun nälkä yllättää. Krapula aamiasisetkin ovat usein raskaita. Lisäksi liikunta jää krapulassa pois ja tulee vaan maattua sängyssä. Tähän jos lisäät vielä sipsipussin iltaa kohden, jos ei meinaa muuten nousta, niin kyllä se siitä lähtee.
Mä lihoin 20 kg väärän lääkityksen takia, ihan muutamassa kuukaudessa. Ja olen aina aikaisemmin ollut normaalipainoinen, syönyt terveellisesti ja harrastanut liikuntaa. Se tapahtui tosiaan nopeasti, eikä liittynyt huonoihin elämäntapoihin. Se tuntui vaan tosi oudolta, kun vaatteet alkoi mennä pieneksi ja peilistä katsoessa näytti siltä kuin se olisi vääristänyt. Lääkkeen lopettamisen jälkeen lihominen loppui kuin seinään. Monet hyvät ystävät ja läheiset sukulaisetkaan eivät tämän lihotuskuurin jälkeen minua tunnistaneet.
Ei hemmetti. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en oikeen tiedä?? :D lihosin tosi lyhyessä ajassa joku 20 kiloa... ja ihmettelen itekki et miten niin pääs käymään....
Ota se haasteena ja ajattele että et tarvi painoja.
Nauti ylipainostasi.
Itse joskus läskinä aloin laihduttamaan niin jäin siihen koukkuun.
Joka vuosi tulee lepojaksoilla tankattua kroppaan energiaa ja homma alkaa alusta.
En ite tuomitse jojoilua. Se on minusta toivottavaa.
Kuitenkin siten että kolmesti viikossa aina kestävyyttä ja kolmesti voimaa minimissä.
Mä lihoin 38-vuotiaana, kun olin rakastunut. Olin harrastanut liikuntaa, mutta jäi liikuntakertoja väliin, kun jäi rakkaan kainoloon tiettyinä päivinä mieluummin kiehnäämään. Tuo tapahtui reilussa vuodessa huomaamatta.
Sitten kaloreita kertyi myös toisaalta normiruoasta, jota määrällisesti oli liikaa kun taas iän myötä energiantarve pienenee. Ja kaloreita varmasti tuli myös siitä, jos rentoutukseen joi pari olutta tai siideriä.
Elämä on täynnä valintoja. Ihmisistä omien havaintojen perusteella ainakin 95% maksaa Prisman buffett-lounaan ja jatkaa suoraan pizza-pöytää pitkin. Lautanen täyteen pizzaa, kun kerran ollaan oikeen buffaan tultu! Kun vaihtoehtona olisi heti selän takana oleva salaattipöytä, jossa lautasen voisi täyttää terveellisellä, mutta täyttävällä annoksella. Jos tämän jälkeen on vielä nälkä, voi hakea sen pizza-siivun jälkiruokana. Ei pääruokana, hyvät ihmiset!!
Näin ainakin Seinäjoella!
Toisilla on varaa elää niin huoletonta elämää, ettei tarvitse edes vaaalla käydä. Kaikki pedattu valmiiksi, ei tarvitse harrastaa mitään itsekritiikkiä, eikä ponnistella minkään eteen. Niin siinä käy.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi olla niin sokea. Se on välinpitämättömyyttä. Voi olla masennusta tai muuta, ettei vain kiinnosta, vaikka lihoo.
Yksi syy on nykyvaatteioden joustava materiaali. Farkut venyvät huomaamatta sitä mukaa, kun vyötärön
seutu kasvaa. Itselle kävi noin. Ostin yhtenä kesänä kivannäköiset kukkafarkut enkä tajunnut, että ne
olivat hyvin lepsua ja venyvää kangasta. Syksyllä huomasin saaneeni useamman lisäkilon.
Vaakan tuijottaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä onnistuin lihomaan noin 50-kiloisesta 73-kiloiseksi ilman että oikein mitään huomasin. Paino ei ollut mulle koskaan ollut ongelma, olin luonnostani ruipelo nuorena söinpä mitä vaan. Siksi ei sitä tullut mitenkään ajateltuakaan koskaan.
No, näin jälkeenpäin ajatellen ilmeisesti lihominen alkoi hitaasti ja hiipien 35-vuoden paikkeilla, koska siinä vaiheessa muistan että naamani alkoi jotenkin näyttää turpealta, mutta sehän meni vaan ikääntymisen ja rupsahduksen piikkiin. Entiset vaatekoot ei enää mahtuneet, mutta niinhän ne monet muutkin valitti, että nykyään vaatteet on malliltaan "poikakropalle" leikattuja, ei kurvikkaalle naiselle. Niinpä ajattelin että vaatteet on muuttuneet, en niinkään minä. Tai ehkä minäkin vähän, kun kerran olen vanhemmaksi tullut, esim. tissit oli selvästi isontuneet nuoruudesta.
Mulla ei ollut kotona mitään vaakaa, koska en ollut ikinä ollu
Haluaisin vaa'an, joka ei ole digitaalinen. Ostamani digivaaka hajosi. Ei auttanut, vaikka vaihdoin
siihen pariston. Se antoi mielipuolisia lukemia. Kun saisi kauppoihin niitä vanhanaikaisia, joissa on
kellotaulun muotoinen asteikko. Myös välimitat eli 5-loppuiset pitäisi näkyä hyvin, koska osa ihmisistä
näkee iän myötä huonosti. Siis kunnolliset selvät väliviivat aina viiden kilon kohdalle, esim. 15,
25, 55, 65, 75 jne.
Supersize me kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomasin painonnousun helposti siinä vaiheessa kun olin hoikka, heti huomasi pienetkin turvotukset. Mutta sitten kun ylimääräisiä kiloja on joku 15 ja yli, ei sitä enää niin vaan huomaa enää muutaman kilon nousua. Tavallaan uudet läskit sulautuvat sen vanhan päälle todella hyvin. Siitä ei enää niin välitä eikä pistä merkille kuin ennen. Vaa'alla jos ei ole käynyt vuoteen tai pariin niin yllärihän se paino lopulta on. Valokuvista myös näkee hyvin, että minkä kokoinen sitä onkaan.
En käsitä lainkaan. Kun pitää hankkia uusia vaatteita ja joutuu yhä suurempia kokoja katselemaan niin älyssä vikaa jos ei tajua lihoneensa. Pitäs hälytyskellojen soida jos entisen koon vaatteet ei mahdu.
Joku jo kertoi ihmetelleensä, miksi nykyisin tehdään väärän mallisia vaatteita, kun ei sovi
Vaatteet eivät oikeastaan ole samankokoisia kuin omat entiset, mutta niissä on sama
kokomerkintä. Eli jos ennen normaalikokoinen nainen käytti kokoa 40, niin sillä
kokomerkinnällä varustettu vaate on nykyisin huomattavasti leveämpi. Asiakkaat kuvittelevat
tämän johdosta olevansa yhtä hoikkia kuin ennen. Silmänkääntötemppu.
No totta munassa sen huomaa, mutta esimerkiksi syöpähoidot, hormonaaliset muutokset ym. voi paukauttaa +10-20% lisää painoa todella lyhyessä ajassa. Siinä jää kertaheitolla koko garderobi pieneksi.
Se on masentavaa, rankkaa, etkä ehdi mukaan siihen identiteettimuutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen kiloa vaikka vuodessa tulee niin hitaasti, ettei sitä huomaa.
Minä huomaan helposti jos paino on noussut parilla kilolla, tulee tukala olo. 10 kiloa ei voi tulla huomaamatta.
Siepä oot semmonen riisikeppi. Miehen 95 kiloseen runkoon kun heittää 10 kiloa vuodessa lisää niin ei sitä vajaata kiloa kuukaudessa niin helposti huomaa kun tasaisesti tulee.
Kyllä sen huomaa jo parista kilosta. Jotkut eivät vaan ole huomaavinaan 10 kiloakaan, se kun tarkoittaisi että asialle tulisi tehdä jotain. Suomessa kun ei tarvitse ottaa vastuuta edes omasta terveydestään.
Ite ku lopetin kävelyn töihin ja menin aina bussilla ja tuli naposteltua niin lihoin huomaamatta.
Huomaamatta tarkoitti itseni kohdalla sitä, että kun painoa oli X verran, niin lopetin itseni punnaamisen. Tuli paha mieli, niin en tehnyt sitä. Toki tiesin että painoa tuli, mutta välttelin aihetta. Sitten sen kerran kun menin punnaamaan, niin hupsista. Sitä olikin tullut yllättävän paljon sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen kiloa vaikka vuodessa tulee niin hitaasti, ettei sitä huomaa.
Minä huomaan helposti jos paino on noussut parilla kilolla, tulee tukala olo. 10 kiloa ei voi tulla huomaamatta.
Voi tulla, varsinkin, jos on jojoillut aikaisemmin ja kaapissa on erikokoisia vaatteita. Peilistä ei huomaa, kun näkee itsensä siinä päivittäin.
Itse menetin yhtä-äkkiä kävelykykyni kun perinnöllinen lihassairaus aktivoitui, oireita oli toki ollut koko elämän, mutta koskasn ei kunnolla tutkittu ja lopulta tuli romahdus enkä päässyt enää liikkeelle..yhtä-äkkiä kun aktiivinen elämä loppuu lihoin vuodessa 20kg. Olen aina pukeutunut löysästi niin vaatteet ei jääny pieniksi.
Ilmeistä on että näin kuitenkin käy. Sama juttu monien muiden vaivojen kanssa esim vaikka uniapnea. Tilanteeseen adaptoituu.
Kyllä sen huomaa kun vaatteet alkaa kiristää jo parin kilon kohdalla. Ei voi lihoa 10 kiloa vahingossa.
Huomasin itsekin äsketyäin kun lempihousuni alkoi olla tiukat. Mietin, että ehkä ne on kitistuneet mutta sitten tajusin, että olen itse lihonut. Voi ne olla myös kutistuneet mutta olin minäkin lihonut. Piti alkaa vähentää syömistä ja jo sain panoa ja turvotusta vähennettyä.
Mä lihoin alle kahdessa vuodessa 45 kilosta 70 kiloon. Syynä masennukseen aloitettu lääkitys jonka johdosta pohjaton nälkä ja ruokahalu. Voisin oikeasti vaan mättää ja mättää ruokaa kun mikään ei riitä. Ennen suklaalevy kesti viikon, nyt menee kerralla koko levy eikä tunnu missään. Leipäpala riitti ennen, nyt syön 4-5 palaa yms. Nyt olen saanut laihdutettua 63 kiloon mutta matkaa on vielä... ja tuokin -7 kg on ollut todella tuskan takana saada ne pois.