Kevyempi vuosi 2019

Vierailija kirjoitti:

Tee tai kahvi rasvalla kuulostaa etovalta :|

Sun ei sitten kannata niitä juoda. Laihduttaessa(kaan) ei pidä laittaa suuhun sellaista, josta tulee paha olo.

Hei, liityn mukaan jos sopii. En ole ehtinyt vielä lukea koko ketjua, joten jos täällä on jo toinen Tomsku, niin kertokaa, vaihdan sitten nimimerkkiäni. 

Minulla varmaan enemmän tai vähemmän tavallinen tarina. Olin nuorempana sporttinen ja kovasti liikkumalla sekä tiukahkolla ruokavaliolla sain painoni pidettyä kurissa (tosin ymmärsin jossakin vaiheessa, että kuulun sukuun jossa kalorit tarttuvat ruokaa vilkaisemalla). Noin kymmenisen vuotta sitten uuden parisuhteen myötä tilanne alkoi lipsua, liikunta jäi ja korvautui kokkailulla. Hyvä ruoka ja syöminen ovat katsokaas mukava harrastus :) Ja hyvä ruoka nautitaan toki hyvän viinin kanssa. Ja tässä sitä nyt ollaan, onnellisena, mutta ylipainoisena ja huonokuntoisena keski-ikäisenä. 

Ajatus elämäntaparemontista on kypsynyt ajatuksissa jo pitkään, ja viimein lähtenyt konkretisoitumaan tämän vuoden kuluessa. Ensisijainen tavoitteeni ei ole pudottaa valtavasti painoa, mutta haluan mahtua lempimekkooni taas, ja se riittää minulle. Tärkein tavoitteeni on löytää liikkumisen ilo ja riemu, ja saada sen myötä paljon parempi fyysinen kunto. Eli tavoitteena hyvä olo, hoikistunut ja pirteämpi olemus, sekä muutoksen tuomat terveyshyödyt. Haluan tasapainottaa elämääni myös henkisesti, työ on kiireistä ja stressaavaa, ja vaikuttaa ikävä kyllä päiväsaikaan koetun stressaamisen lisäksi myös yöuniin.  Eli lisää rentoutumista peliin, sekä paremmat unet. 

Olen vegetaristi, enkä pidä herkuista, joten ruokavalio on periaatteessa kunnossa. Haasteena on annoskokojen pienentäminen, syöminen nimittäin on ihanaa, ja nautiskellessa tulee syötyä liian suuria annoksia. Epäterveellisiä herkkuja syön harvoin, joten siinä sama tahti jatkukoon. 

Suurimpia haasteita tässä ovat taipumukseni mukavuudenhaluun ja etruskin elämään. Olen siis nautiskelija, ja nautiskelen ruualla ja viinillä. Määriä täytyy siis vähentää, ja vastavuoroisesti lisätä liikuntaa. Niin hyvin tunnen itseni, että mitään en voi itseltäni kokonaan kieltää, se tie johtaa kadotukseen. 

Jooga on kuulunut elämääni aina, mutta aerobinen liikunta on käytännössä kokonaan jäänyt. Tarvitsen siis sen takaisin elämääni, ja olen itse asiassa mukavasti onnistunutkin. Pidän liikuntapäiväkirjaa, minkä olen huomannut olevan kovin motivoivaa. 

Meillä ei ole vaakaa, joten en tiedä paljonko painan. Sen tiedän, että liikaa. Matkani kohti lempimekkoon sujahtamista ja sujuvia juoksulenkkejä on alkanut. 

Tomsku 

Mulla oli alkuviikosta useampi "herkkupäivä", kun luonani oli sukulaislapsi hiihtoloman kunniaksi kylässä. Tuli syötyä minikanahampurilaisateria Hesburgerissa, turhan paljon leipää ja hiukan karkkiakin. Käytiin kyllä Superparkissa kuluttamassakin energiaa. Tänään olen ollut jo takaisin ruodussa ja kuntosalillakin.

Useampi tuttu on nyt kommentoinut lähiaikoina laihtumistani. Toisaalta kiva, mutta toisaalta myös hyvin kiusaannuttavaa...

-Lyydi

Kyllä Lyydi, samaa mieltä tuosta ihmisten kommentoinnista. Vielä en saa kommentteja, mutta edellisiltä laihdutuskerroilta(jep olen jojottelija) sama kokemus. Ei väliä vaikka istuttaisi kirkon penkillä, niin aletaan yksityiskohtaisesti kysellä laihtumisesta....

Luulin, että kovin nopeasti ei mulla paino alkaisi pudota, kun miinuskalorit menevät jossain enintään 100 kcal/vrk paikkeilla, mutta niin vain vaaka näyttää nykyään silloin tällöin lukemia alle 56 kg:n. Lähdin siis tammikuussa 60 kg:sta, joten aika huikeeta on omasta(kin) mielestäni.

Minähän siis laihdutan normaalipainon sisällä - meitä taitaa olla muitakin? Tai en varsinaisesti laihduta vaan teen elämäntapamuutosta pois pullan ja viinin kera sohvalla löllöilystä kohti aktiivisempaa elämää ja terveellisempää ruokavaliota. Sokeri, pulla ja pitkälti muukin vilja ovat vähitellen jääneet pois ja tilalle ovat tulleet vaalea liha, kananmunat, juurekset, vihannekset ja hedelmät. Liikuntaa lisäilen tosi rauhalliseen tahtiin, kesään mennessä on tarkoitus saada se puoli johonkin kuosiin.

Parasta kaikessa (sen lisäksi, että peilissä näkyy entistä timmimpi mimmi): mä jaksan nykyään niiiiin paljon enemmän ja voin niiiiiiiiin paljon paremmin. Suosittelen kaikille ruokavalion tarkistamista terveellisempään suuntaan, elämä on niin paljon parempaa ilman sokeri- ja viljapöhöä. 🙌

Eilisen huippuhyvän liikuntapäivän vastapainoksi ei taas ole minkäänlaista motivaatiota lähteä ulos. Haluaisi, muttei silti halua... Viimeiset lomapäivät menossa, niin tuntuu turhalta notkua yöpaita pällä sisällä.

Luumuhillo

Minun laihdutukseni sujuu taas hyvin. Pari kiloa lähtenyt nyt vähän reilussa viikossa (osa varmasti nestettä). Paino nyt 81,3 kg ja matkaa tavoitteeseen 11,3 kiloa. Olen kuullut että ne viimeiset kymmenen kiloa usein ovat myös ne vaikeimmat. Komppaan sinua Lyydi tuon kommentoinnin suhteen. Esimerkiksi poikaystäväni äiti on kova kommentoimaan laihtumistani ja vaikka tavallaan se on kiva että laihtumiseni näkyy päällepäin on se myös vähän noloa ja tulee sellainen olo, että hän aikaisemmin aktiivisesti kiinnitti huomiota kokooni. Vaikka toki tiesin olevani lihava, mutta jotenkin kommenteista tulee sellainen olo että ennen minut nähtiin vain lihavana ihmisenä minun itseni sijaan. En mä tiedä onko mun sepustuksessa nyt mitään järkeä 😄 (enkä edes ole juonut yhtään viiniä, vannon😂). Joku ehkä kuitenkin ymmärtää mitä yritän sanoa.

- Parsakaali

Parsakaali, kiva että sujuu! :) Musta on tosiaan ihan kiva, että paras ystävä kehuu ja tsemppaa laihdutustani. Naapurin rouvan ja poikaystävän mummon kommentit taas saavat aikaan juuri noita ajatuksia, mitä kerrotkin. Tulee tunne, että on arvioitavana koko ajan, ja että painoni on aiemminkin noteerattu.

Nukuin viime yönä tosi huonosti stressin takia, ja tänään on ollut nälkä lähes koko ajan. Toivottavasti huomenna olisi kiva ulkoilusää, niin voisin lievittää stressiä vaikka pitkällä kävelyllä. Ja ensi yönä pitää nukkua kunnolla.

-Lyydi

Repsahduksesta tuli uutta puhtia ja nyt on painokin viimein taas laskemaan päin.

Aika harva on kommentoinut laihtumistani vaikka kyllä sen selvästi näkee. Toisaalta hyvä, mutta kyllä se vähän piristäisi jos joku vaikka joskus kehuisi.

Olisiko kellään mitään ideoita mulle lounasevääksi?

Pitäis olla kylmänä syötävää ja säilyä ilman jääkaappia. Mielellään mahdollisimman terveellistä mut et sillä jaksais työpäivän tehdä.

🍔

Mä mietin muutama päivä sitten, että tapahtuuko mun laihduttamisessa mitään. 10 päivää paino pysyi samana, sehän tuntui ikuisuudelta... rupesin kaipaamaan edes pientä tulosta. Vaikka olo on kevyempi, olisi motivoivaa nähdä myös pienempi vaakaluku. Toisaalta tiesin, että 1600 kcal/vrk keholla 170 cm 63 kg, ilman liikuntaa, vie aikansa näkyä. Viime päivinä vaaka on näyttänyt noin 62,4 kg. Olen siihen tyytyväinen, sillä koko tammikuussa paino oli noin 64,5 kg. Minulle sopii hidas laihduttaminen ensialkuun. Ennen pääsiäistä voisin painaa alle 60 kg, jos laihduttaminen pääsee "medium"-vauhtiin.

A

Vierailija kirjoitti:

Repsahduksesta tuli uutta puhtia ja nyt on painokin viimein taas laskemaan päin.

Aika harva on kommentoinut laihtumistani vaikka kyllä sen selvästi näkee. Toisaalta hyvä, mutta kyllä se vähän piristäisi jos joku vaikka joskus kehuisi.

Olisiko kellään mitään ideoita mulle lounasevääksi?

Pitäis olla kylmänä syötävää ja säilyä ilman jääkaappia. Mielellään mahdollisimman terveellistä mut et sillä jaksais työpäivän tehdä.

🍔

Ruisleipä ja banaani?

Jos haluat ruisleipään voita, juustoa tms. niin ehkä voit pakata leivät kylmälaukkuun parin kylmäkallen kanssa, säilyy muutaman tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että kovin nopeasti ei mulla paino alkaisi pudota, kun miinuskalorit menevät jossain enintään 100 kcal/vrk paikkeilla, mutta niin vain vaaka näyttää nykyään silloin tällöin lukemia alle 56 kg:n. Lähdin siis tammikuussa 60 kg:sta, joten aika huikeeta on omasta(kin) mielestäni.

Minähän siis laihdutan normaalipainon sisällä - meitä taitaa olla muitakin? Tai en varsinaisesti laihduta vaan teen elämäntapamuutosta pois pullan ja viinin kera sohvalla löllöilystä kohti aktiivisempaa elämää ja terveellisempää ruokavaliota. Sokeri, pulla ja pitkälti muukin vilja ovat vähitellen jääneet pois ja tilalle ovat tulleet vaalea liha, kananmunat, juurekset, vihannekset ja hedelmät. Liikuntaa lisäilen tosi rauhalliseen tahtiin, kesään mennessä on tarkoitus saada se puoli johonkin kuosiin.

Parasta kaikessa (sen lisäksi, että peilissä näkyy entistä timmimpi mimmi): mä jaksan nykyään niiiiin paljon enemmän ja voin niiiiiiiiin paljon paremmin. Suosittelen kaikille ruokavalion tarkistamista terveellisempään suuntaan, elämä on niin paljon parempaa ilman sokeri- ja viljapöhöä. 🙌

Normaalipainoisena rasva% pienenee vain tiettyyn pisteeseen.On myös paljon normaalipainoisia jotka oikeasti ovat laihaläskejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Repsahduksesta tuli uutta puhtia ja nyt on painokin viimein taas laskemaan päin.

Aika harva on kommentoinut laihtumistani vaikka kyllä sen selvästi näkee. Toisaalta hyvä, mutta kyllä se vähän piristäisi jos joku vaikka joskus kehuisi.

Olisiko kellään mitään ideoita mulle lounasevääksi?

Pitäis olla kylmänä syötävää ja säilyä ilman jääkaappia. Mielellään mahdollisimman terveellistä mut et sillä jaksais työpäivän tehdä.

🍔

Ruisleipä ja banaani?

Jos haluat ruisleipään voita, juustoa tms. niin ehkä voit pakata leivät kylmälaukkuun parin kylmäkallen kanssa, säilyy muutaman tunnin.

Ei se voi pilaannu noin nopeasti edes lämpimässä.

Itse olen 39 v. nainen, 158 cm pitkä ja lähtöpaino oli 62,5 kg. Eli siis puoli kiloa ylipainoinen. Nyt olen 60,5 kg.

Olen ottanut Yazio-sovelluksen ja merkkaan siihen syömisiäni. Tajunnut kuinka paljon suklaassa on energiaa. Napostelen siis nameja oikeiden aterioiden sijaan.

Olen nettiaddikti ja laiska: puuttuu kurinalaisuus syödä kunnon ruokaa.

Lisäksi ostin uuden vaa'an: Nokian body cardion. Kallis oli, mutta näyttää kehonkoostumuksen (ja sään!) Luu-, lihas-, rasva- ja vesipitoisuudet. Helpottaa painon seuraamista, kun edellinen vaaka näytti 3 kilon haarukassa painoa ja ruutukin meni rikki.

Mutta ilmeisesti liikunnalla ei laihduteta, vaan ruokavaliolla.

○○○○

Ongelmakohtana on se, että nappaan vaan suklaata tai jotain pikaenergiaa ja nöpsähdän sohvalle kännykän ääreen. Olen yrittänyt keskittyä siihen, että täytyy syödä kunnon aterioita. Jo ihan ravintoaineidenkin takia.

Paino 76kg, eli +2kg viime viikkoon :/ mulla on ollut aivan hirveä viikko, joka suunnasta on tullut vain paskaa niskaan. Oon ollut koko viikon hirveässä ahmimiskierteessä, päivittäin on mennyt suklaalevyjä, sipsipusseja, hesen aterioita yms. Mulla on historiaa ahmimisesta, välillä ne kaudet voi kestää kuukausia, nyt onneksi tuntuu siltä, että se jäi viikkoon. Kävin siis vaa'alla tsekkaamassa tilanteen, yleensä näillä binge-kausilla välttelen vaakaa ja ahmiminen jatkuu...

Lihoin viikon aikana ne mitä oon tammi- ja helmikuun laihduttanut :/

-Lotuskukka

Lotuskukka, tuskin nuo pari kiloa ovat sellaisia, jotka eivät lähtisi parissa viikossa poiskin. Voi olla ihan turvotusta suolaisista aterioistakin. Repsahduksen jälkeen voi yrittää tulla "takaisin ruotuun" mahdollisimman pian. Nälkä voi kyllä olla tavallista kovempi jopa viikon ajan, jos yrittää niitä heseaterioita kompensoida kovin tiukalla ruokavaliolla heti. Siksi kannattaa miettiä ateriavälit ja välipalat tarkkaan ennalta, jottei nälissään jatkaisi ahmimiskautta yhtään pidemmälle.

Stressi toki voi laukaista tuollaisen ahmimiskauden, mutta voisiko se johtua muustakin? Jos tuollainen toistuu aina kausittain laihtumisen jälkeen, niin ehkä olet jopa laihduttanut liian kurinalaisesti? En tiedä ruokavaliostasi, mutta liika nälkiintyminen ja ravintoaineiden niukkuus ei ainakaan ole hyvä pidemmän päälle. Toivottavasti en vain lausu itsestäänselvyyksiä. Toivon todella, että saat syömisesi (ja stressisi) hallintaan! 🌷

Täällä päin paistaa ainakin aurinko. Mukavaa sunnuntaita kaikille! 🌞

Kiitos kommentista!

Ahmiminen ei johdu liian niukista kaloreista (oon nyt laihduttanut todella maltillisella kalorivajeella.)

Lohtusyöminen/ahmiminen stressiin on enemmänkin huonosti opittu tapa jo lapsuudesta...meillä herkut olivat sekä lohdustusta ja palkintoa... teininä ahmin todella paljon, mutta se on suurimmaksi osaksi aikuisiällä loppunut, viimeiset kunnon ahmimiskaudet olivat kolmisen vuotta sitten, kun olin ihan rikki silloisessa työpaikassa.

Taipumus ahmimiseen pysyy mulla varmaan aina, mutta onneksi niitä tapahtuu enää harvakseltaan, arki on sen verran mukavaa ja tasaista. Viime viikolla tosin jokaiselta elämän osa-alueelta tuli paskaa niskaan :/

-Lotuskukka

Oli kiireinen viime viikko. Paino pysyy silti samassa kilon tarkkuudella. Söin fiksusti kiireestä huolimatta. Se, että en enää laihduta, vaan ylläpidän, on tuonut minulle vapautta syödä ei niin kurinalaisesti joskus. Mutta vain joskus. On ihanaa, kun voi välillä ottaa vaikka pullan välipalaksi. En siis enää syö pääsääntöisesti kaikkia herkkuja vielä ruuan lisäksi, saatika korvaa niillä oikeaa lounasta, vaan se pulla saattaa olla päiväkahvilla sen rahkan sijaan jos olen vaikka kaupungilla tai kylässä. Se on luksusta, mutta olen huomannut että mun ei edes tee mieli enää juurikaan mitään herkkuja vaan jaksan ja voin paremmin oikeasti fiksulla välipalalla (hedelmä, smoothie, rahka, pähkinät, marjat mitä milloinkin) Elämä tuntuu rennolta, kun ei enää tarvitse miettiä jokaista suupalaa ja stressata ja selitellä kylässä laihduttamisen takia pullasta kieltäytymistä. Niin toivon, että jokainen teistä ketjulaisista saavuttaa tavoitteensa. Antakaa palaa, me mimmit pystytään siihen 💪 Miuku 🐈

Pidin semmoisen "hallitun repsahtamisviikonlopun" eli ihan suunnitellusti söin vähän herkkuja ja join viiniä pitkästä aikaa. Nyt turvottaa mutta jotenkin ei ole edes kovin paha olo kun tietää että tänään palaan taas ruotuun ja todennäköisesti viikon sisällä olo palautuu taas normaaliksi. Toivottavasti tulevaisuudessakin voin välillä tehdä näin, itselläni on ahmimisongelmaa ollut ja olin vähän pelännyt sitä että jossain vaiheessa repsahdan ja lipsahdan takaisin vanhoihin tapoihin. Nyt on jotenkin rauhallinen olo, ja tiedän pystyväni taas tänään jatkamaan siitä mihin perjantaina jäin :) aiemmin olisin ahminut hallitsemattomasti ja sitten tappiomielialalla luovuttanut koko homman ja jatkanut ahmimista hamaan tulevaisuuteen asti.

Huomioita: 7,5 kg kadonnut ja huomasin juuri että pohkeeni ja nilkkani ovat taas normaalin hoikat, jee. Olen omenalihava, joten suurin osa ylimääräisestä on keskivartalossa mutta näköjään sitä (tai turvotusta) oli säärissäkin.

Matka jatkuu, tällä viikolla tiedossa haasteita kun vietän pitkää talvilomaviikonloppua kaverin mökillä porukassa urheillen ja juhlien. En pysty 4 päivään kovin orjallisesti ohjelmaani noudattamaan mutta yritän silti tehdä järkeviä valintoja ja pitää annoskoot kohtuullisina. Viiniä varmaan tulee maisteltua hieman myös.

Fixaaja