Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1v:n äiti ja täysin loppu, en jaksa tätä enää
20.01.2019 |
Minulla ja miehellä on siis juuri 1v täyttänyt poika ja minä olen se, joka on tämän vuoden hoitanut lapsen ja kodin täysin yksin. Siis todellakin aivan yksin. Mies ei ole kertaakaan ollut tuntia kauempaa lapsen kanssa yksin, ja silloinkin olen käynyt kaupassa KYSYTTYÄNI ensin, että saanko käydä kaupassa tällä välin kun lapsi nukkuu vielä päikkäreitä. Miksi edes kysyn, en tiedä. Mies ei siivoa, ei laita ruokaa, ei käy kaupassa. Ei edes siivoa omia sotkujaan, vaatteet jää lattialle, kaikki lautaset ja mukit olkkariin, nuuskaa lojuu pitkin poikin pöytiä.
Mies "käy" töissä, mutta asumme työpaikan (varastohalli) tiloissa sijaitsevassa asunnossa omakotitalon remontin ajan. Mies on yksin varastolla ja pystyy siis päivät lorvimaan kotona. Nukkuu lähes poikkeuksetta 10-12 asti aina ja pystyy vain päivät katselemaan elokuvia kun minä olen lapsen kanssa, kokkaan,siivoan ja hoidan koko kodin. Toki hänellä ehkä kahden viikon välein on päivä, jolloin on lähes koko päivän tekemässä töitä. Työpäivän jälkeen mies lähtee tekemään remonttia ja arvostan häntä, että jaksaa joka päivä lähteä tekemään tulevaa kotiamme. Hän sitten syyllistää minua, että sunkin pitäis olla täällä tekemässä, en mä saa yksin aina kaikkea tehtyä. Ai että kaiken tämän kotirumban, ruuanlaiton ja vielä passauksenkin lomassa pitäisi taaperon kanssa lähteä tekemään remonttia. Niin, kaiken lisäksi siis passaan miestä, pyytää laittamaan ruokaa, keittämään kahvia, tuomaan ja hakemaan sen ja sen. Minä liian kilttinä aina autan ja teen. Oma moka.
Jatkuu
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin samassa tilanteessa pois. Mies havahtui vasta siinä vaiheessa mitä oli tullut tehtyä (tai siis ettei tehnyt mitään). Halusi olla kuitenkin lapsen kanssa mahdollisimman paljon. Vuosi asuttiin erillään ja mies oppi hoitamaan lapsen ja kodin askareet ja palattiin sitten lopulta yhteen.
Nyt on mennyt jo useamman vuoden hyvin ja toinen lapsikin on syntynyt, jonka hoidosta huolehtii ihan eri tavalla kun esikoisen aikoinaan.
Minä en tuollaista pas.kahousua olisi ottanut takaisin, enkö ottanut. Sille tielle jäi, kun heitin pihalle. Kovin yritti jäädä kotiin. Pari vuotta riitti, kun annoin tällä pas.kalle mahdollisuuden. Joku itsekunnioitus, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomaton mies. Meillä on ollut silleen sama tilanne että hoidin lapset yksin, mies aina töissä. Mutta siinä on se iso mutta. Sain apua aina kun pyysin. Ja sitten joskus vaikka olisin tarvinnut enkä saanut jaksoin koska sain kuitenkin yleensä apua ja mies oli kyllä ihan oikeasti töissä.
Miehesi on kyllä suorastaan ilkeä ja lapsellinen, ei tosiaan ole vastuullinen eikä edes kypsä isäksi.Me tehtiin kolme lasta ihan peräkkäin, tiesin jokaisen kohdalla että minä hoidan ne 95% yksin ja mies auttaa parhaansa mukaan. En tuollaista olisi jaksanut jos miehellä olisi ollut asennevamma. Vaikka tilanteemme kuullostaa aika hurjalta, meillä se toimi hyvin, eikä tullut yllätyksenä. Mies on mitä lempein isä ja jaksaa lasten kanssa olla aina. Nyt kuopus jo eskarilainen ja voivat roikkua isän mukana hommissa, nykyään mies on melkein enemmän lasten kanssa kuin minä.
Miehesi ei varmaankaan elätin elättämisen lisäksi remontoinut samaan aikaan?
Ei mutta minä remontoin, sisällä ja ulkona. Eipä ne miehenkään työt olleet 8 tuntisia päiviä. Eläimistä kun on pidettävä huoli 7 päivänä viikossa. Meillä siis maatila ja lisäksi muuta yritystoimintaa jonka töihin minä palasin joka kerta kun lapsi täytti noin vuoden. Olin loisimassa siis noin 3,5 vuotta kotona jona aikana tein kotona kaiken ja hoidin yrityksen kirjanpidon sekä muun paperityön, auttelin myös töissä ja huolehdin työntekijöidenkin ruoat. Siihen aikaan minulla oli äitiyslomalla suuremmat tulot kuin miehellä, olin ennen äitiyslomalle jäämistä tienannut hyvin omalla yritykselläni. Menikö sulla nyt vähän metsään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy ei ole 1- vuotiaan vaan miehen.
Normasli mies toimii toisin. Esim mun mies tänään:
-asmulla heräsi antamaan asmupalan 1v:lle
-lähti kaikkien lasten kanssa ulkoilemaan
-teki ruuan sillävälun kun minä pyykkäsin
-imuroi iltapäivällä kun olen jumpassa ja nuorin päikkäreillä.Mies siivoaa, käy kaupassa, hoitaa lapsia, pyykkää, kokkaa ja on ollu 3 kertaa puolen vuoden jakson koti-isänä hoitovapaalla.
Pointti: SUN MIEHEN pitäisi tehdä samaa kuin normaaliati miehet tekee.
Jätä ukko heti. Lspsi kainaloon, turvakotiin tai sukulaiselle tai ystävälle, sanot ukolle heippa.Itse en katsoisi PÄIVÄÄKÄÄN tuollaista perseilebäävukkoa. Lähde.
Olen todellakin tosissani pohtinut eroa. En kerta kaikkiaan jaksa ja se on minusta kaikista inhottavinta, kun mies ei ymmärrä että miksi olen näin puhki. Välillä tuntuu, että olen vain orjana. Kiitosta en kuitenkaan saa tästä orjuutuksesta.
Huono syy pysyä yhdessä, mutta sekin mietityttää, että jään täysin puille paljaille jos lähden. Minulla ei ole oikeasti mitään. Mutta silti ero houkuttaa.
Ap
Haloo, onko tuossa tilanteessa enää rahalla mitään väliä, kun sun henki meinaa lähteä. Eroa!
Tuo varaan miehesi laskeekin, ettet eroa, kun sulle ei jää mitään. Siksi se kohteleekin sua kuin kynnysmattoa, on varma ettet lähde varattomuuttasi.
Ukko pihalle välittömästi!Tollasella ei tee yhtään mitään.Helpommalla pääset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomaton mies. Meillä on ollut silleen sama tilanne että hoidin lapset yksin, mies aina töissä. Mutta siinä on se iso mutta. Sain apua aina kun pyysin. Ja sitten joskus vaikka olisin tarvinnut enkä saanut jaksoin koska sain kuitenkin yleensä apua ja mies oli kyllä ihan oikeasti töissä.
Miehesi on kyllä suorastaan ilkeä ja lapsellinen, ei tosiaan ole vastuullinen eikä edes kypsä isäksi.Me tehtiin kolme lasta ihan peräkkäin, tiesin jokaisen kohdalla että minä hoidan ne 95% yksin ja mies auttaa parhaansa mukaan. En tuollaista olisi jaksanut jos miehellä olisi ollut asennevamma. Vaikka tilanteemme kuullostaa aika hurjalta, meillä se toimi hyvin, eikä tullut yllätyksenä. Mies on mitä lempein isä ja jaksaa lasten kanssa olla aina. Nyt kuopus jo eskarilainen ja voivat roikkua isän mukana hommissa, nykyään mies on melkein enemmän lasten kanssa kuin minä.
Miehesi ei varmaankaan elätin elättämisen lisäksi remontoinut samaan aikaan?
Ei mutta minä remontoin, sisällä ja ulkona. Eipä ne miehenkään työt olleet 8 tuntisia päiviä. Eläimistä kun on pidettävä huoli 7 päivänä viikossa. Meillä siis maatila ja lisäksi muuta yritystoimintaa jonka töihin minä palasin joka kerta kun lapsi täytti noin vuoden. Olin loisimassa siis noin 3,5 vuotta kotona jona aikana tein kotona kaiken ja hoidin yrityksen kirjanpidon sekä muun paperityön, auttelin myös töissä ja huolehdin työntekijöidenkin ruoat. Siihen aikaan minulla oli äitiyslomalla suuremmat tulot kuin miehellä, olin ennen äitiyslomalle jäämistä tienannut hyvin omalla yritykselläni. Menikö sulla nyt vähän metsään?
maalasit sisustustikkaat ja laitoit tauluja seinille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko pihalle välittömästi!Tollasella ei tee yhtään mitään.Helpommalla pääset!
Mihin pihalle? Ap on se joka joutuu lähtemään miehen väliaikaiskämpästä. Lue edes miesvihakiimaltasi ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi on tosiaan tuo kelvoton ukko, eikä lapsi. Olen varma, että jaksaisit paremmin arkea yh:na kuin tuolla tavoin, jossa joudut "hoitamaan" myös kiukuttelevan miehen. Mäkin olen kahden pienen lapsen äiti. Lapset ovat juuri 1v. täyttänyt ja 2,5v. Mun mies on yrittäjä ja hän tekee pitkää päivää ja pitää hyvin harvoin vapaata. Olen kaikki päivät yksin lasten kanssa. Mies lähtee töihin, kun lapset nukkuu ja usein lapset ovat jo nukkumassa yöunia kun tulee. Mutta silti se ei tunnu niin raskaalta, koska vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. Hän käy usein kaupassa, saattaa tuoda ruokaa, jos en jostain syystä kykene sitä tekemään, esim. silloin kun lapset sairastaa, hän myös tietenkin antaa rahaa, jos tarvitsen yms. eli hän tekee sen minkä nyt pystyy ja se jo auttaa mua henkisesti jaksamaan. Mutta vaikuttaa siltä, että sun mies ei jaa edes henkistä tukeä sulle, saati konkreettista. Mikä teitä pitää edes enää yhdessä?
Kummasti tuo "kelvoton ukko" rakentaa omakotitaloa vapaa-ajallaan perheelleen ja tyo tilipussin kiltisti kotiin. Te ette ole kelvotonta ukkoa vielä tavanneetkaan...
Siinä ei paljoa talot ja mammonat auta jos ap tekee kuolemaa.
Herää pah-vi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomaton mies. Meillä on ollut silleen sama tilanne että hoidin lapset yksin, mies aina töissä. Mutta siinä on se iso mutta. Sain apua aina kun pyysin. Ja sitten joskus vaikka olisin tarvinnut enkä saanut jaksoin koska sain kuitenkin yleensä apua ja mies oli kyllä ihan oikeasti töissä.
Miehesi on kyllä suorastaan ilkeä ja lapsellinen, ei tosiaan ole vastuullinen eikä edes kypsä isäksi.Me tehtiin kolme lasta ihan peräkkäin, tiesin jokaisen kohdalla että minä hoidan ne 95% yksin ja mies auttaa parhaansa mukaan. En tuollaista olisi jaksanut jos miehellä olisi ollut asennevamma. Vaikka tilanteemme kuullostaa aika hurjalta, meillä se toimi hyvin, eikä tullut yllätyksenä. Mies on mitä lempein isä ja jaksaa lasten kanssa olla aina. Nyt kuopus jo eskarilainen ja voivat roikkua isän mukana hommissa, nykyään mies on melkein enemmän lasten kanssa kuin minä.
Miehesi ei varmaankaan elätin elättämisen lisäksi remontoinut samaan aikaan?
Ei mutta minä remontoin, sisällä ja ulkona. Eipä ne miehenkään työt olleet 8 tuntisia päiviä. Eläimistä kun on pidettävä huoli 7 päivänä viikossa. Meillä siis maatila ja lisäksi muuta yritystoimintaa jonka töihin minä palasin joka kerta kun lapsi täytti noin vuoden. Olin loisimassa siis noin 3,5 vuotta kotona jona aikana tein kotona kaiken ja hoidin yrityksen kirjanpidon sekä muun paperityön, auttelin myös töissä ja huolehdin työntekijöidenkin ruoat. Siihen aikaan minulla oli äitiyslomalla suuremmat tulot kuin miehellä, olin ennen äitiyslomalle jäämistä tienannut hyvin omalla yritykselläni. Menikö sulla nyt vähän metsään?
maalasit sisustustikkaat ja laitoit tauluja seinille?
Haha. sullapa on remonttisanasto hallussa. Meilläpäin tuota sanotaan sisustamiseksi mutta jokainen tyylillään. Tämä ketju ei koske minua ja en ymmärrä mikä sua kirjoituksissani vaivaa joten lopetetaan tähän. Mutta kun sua kiinnostaa kuitenkin niin voin paljastaa että tein töitä rakennusalalla vuosia josta siirryin sitten opettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää Ap:n omanarvontunteen puute, ja kyvyttömyys huolehtia itsestään. Sinä kasvatat lasta nyt, ja aikuiseksi ja vanhemmaksi kasvamisessa on kyse myös siitä, että ottaa vastuun elämästään ja siitä millaisen mallin antaa. Haluatko lapsesi oppivan että nainen on piika? Haluatko että tyttäresi pariutuu miehen kanssa joka makaa sohvalla ja käskyttää häntä, tai että poikasi käyttäytyy kumppaniaan kohtaan noin? Vanhempana on entistä tärkeämpää elää elämää tavalla joka vastaa omia toiveita, ja tekee tyytyväiseksi, sillä lapset tarkkailevat vanhempiaan jatkuvasti.
Hakeudu perheneuvolaan, ja pyydä päästä psykologin juttusille pohtimaan omien vanhempiesi antamaa mallia ja miehen ja naisen suhteen dynamiikkaa. Koko perheen täytyy muuttua. Ja muista, että miehelläsi on enemmän hävittävää, yksinolo ei ole herkkua jos on jäänyt lapsen tasolle.
Ei tuossa paljoa ap terapiat auta. Mieshän tuossa terapiaa tarvitsee.
Ap tarvitsee ymmärtämystä ja LEPOA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi on tosiaan tuo kelvoton ukko, eikä lapsi. Olen varma, että jaksaisit paremmin arkea yh:na kuin tuolla tavoin, jossa joudut "hoitamaan" myös kiukuttelevan miehen. Mäkin olen kahden pienen lapsen äiti. Lapset ovat juuri 1v. täyttänyt ja 2,5v. Mun mies on yrittäjä ja hän tekee pitkää päivää ja pitää hyvin harvoin vapaata. Olen kaikki päivät yksin lasten kanssa. Mies lähtee töihin, kun lapset nukkuu ja usein lapset ovat jo nukkumassa yöunia kun tulee. Mutta silti se ei tunnu niin raskaalta, koska vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. Hän käy usein kaupassa, saattaa tuoda ruokaa, jos en jostain syystä kykene sitä tekemään, esim. silloin kun lapset sairastaa, hän myös tietenkin antaa rahaa, jos tarvitsen yms. eli hän tekee sen minkä nyt pystyy ja se jo auttaa mua henkisesti jaksamaan. Mutta vaikuttaa siltä, että sun mies ei jaa edes henkistä tukeä sulle, saati konkreettista. Mikä teitä pitää edes enää yhdessä?
Kummasti tuo "kelvoton ukko" rakentaa omakotitaloa vapaa-ajallaan perheelleen ja tyo tilipussin kiltisti kotiin. Te ette ole kelvotonta ukkoa vielä tavanneetkaan...
Siinä ei paljoa talot ja mammonat auta jos ap tekee kuolemaa.
Herää pah-vi
Tässä nähdään äityleiden uhriutumisen ja liioittelun taito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi on tosiaan tuo kelvoton ukko, eikä lapsi. Olen varma, että jaksaisit paremmin arkea yh:na kuin tuolla tavoin, jossa joudut "hoitamaan" myös kiukuttelevan miehen. Mäkin olen kahden pienen lapsen äiti. Lapset ovat juuri 1v. täyttänyt ja 2,5v. Mun mies on yrittäjä ja hän tekee pitkää päivää ja pitää hyvin harvoin vapaata. Olen kaikki päivät yksin lasten kanssa. Mies lähtee töihin, kun lapset nukkuu ja usein lapset ovat jo nukkumassa yöunia kun tulee. Mutta silti se ei tunnu niin raskaalta, koska vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. Hän käy usein kaupassa, saattaa tuoda ruokaa, jos en jostain syystä kykene sitä tekemään, esim. silloin kun lapset sairastaa, hän myös tietenkin antaa rahaa, jos tarvitsen yms. eli hän tekee sen minkä nyt pystyy ja se jo auttaa mua henkisesti jaksamaan. Mutta vaikuttaa siltä, että sun mies ei jaa edes henkistä tukeä sulle, saati konkreettista. Mikä teitä pitää edes enää yhdessä?
Kummasti tuo "kelvoton ukko" rakentaa omakotitaloa vapaa-ajallaan perheelleen ja tyo tilipussin kiltisti kotiin. Te ette ole kelvotonta ukkoa vielä tavanneetkaan...
Niin remontoi ja ihan itse omin käsin. Ja arvostan sitä todella paljon, että jaksaa tehdä ja tahtoo perheelleen kodin. Ja ymmärrän, että hän on fyysisesti lopussa päivän päätteeksi. Siksi huolehdin, että hänellä on ruokaa kotiin tullessaan. Se uupumus lähtee sillä levolla ja aamulla taas herää virkeänä päivään.
Mutta kun on henkisesti loppuunpalanut, täysin uupunut eikä kaiken lisäksi saa edes tukea tai ymmärrystä tähän tilanteeseen niin voimavarat mihinkään loppuvat. Kun yhdet päiväunet tai yksi miehen tunnin kestävä lapsen vahtivuoro muuttaisivat muka tämän? Miehen mukaan jaksaisin taas. Olen kuulemma vain henkisesti heikko enkä kestä painetta tai unettomuutta. Ja tässä univajeessa en saisi olla äreä ja miksi olen koko ajan ihan haamu ja vaisu enkä jaksa mitään. Tahdon edes sitä ymmärrystä!!!
Ap
Mitä ihmettä teet enää tuossa suhteessa. Kun ei tajua niin ei tajua. Älä hakkaa päätä seinään, koska silloin siinä tapauksessa saat syyttä jo itseäsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin myöskin kotiäitinä, kahdelle lapselle, yhteensä neljä vuotta. Mieheni rakensi taloa ja kävi töissä. En koskaan ole päässyt niin helpolla kuin silloin, vaikka oli välillä raskastakin. Jos miehesi tekee kahta työtä, vaikka sitä hänen työtään vähätteletkin, niin on hän miehenä ok. Tuon ikäisen lapsen hoito ei ole kokopäivätyö. Siinä ehtii vaikka kuinka. Vika löytyy asenteesta, ei työnpaljoudesta. Äläkä anna lapsellesi tuttia yöllä, tai saat tehdä niin loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi on tosiaan tuo kelvoton ukko, eikä lapsi. Olen varma, että jaksaisit paremmin arkea yh:na kuin tuolla tavoin, jossa joudut "hoitamaan" myös kiukuttelevan miehen. Mäkin olen kahden pienen lapsen äiti. Lapset ovat juuri 1v. täyttänyt ja 2,5v. Mun mies on yrittäjä ja hän tekee pitkää päivää ja pitää hyvin harvoin vapaata. Olen kaikki päivät yksin lasten kanssa. Mies lähtee töihin, kun lapset nukkuu ja usein lapset ovat jo nukkumassa yöunia kun tulee. Mutta silti se ei tunnu niin raskaalta, koska vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. Hän käy usein kaupassa, saattaa tuoda ruokaa, jos en jostain syystä kykene sitä tekemään, esim. silloin kun lapset sairastaa, hän myös tietenkin antaa rahaa, jos tarvitsen yms. eli hän tekee sen minkä nyt pystyy ja se jo auttaa mua henkisesti jaksamaan. Mutta vaikuttaa siltä, että sun mies ei jaa edes henkistä tukeä sulle, saati konkreettista. Mikä teitä pitää edes enää yhdessä?
Kummasti tuo "kelvoton ukko" rakentaa omakotitaloa vapaa-ajallaan perheelleen ja tyo tilipussin kiltisti kotiin. Te ette ole kelvotonta ukkoa vielä tavanneetkaan...
Siinä ei paljoa talot ja mammonat auta jos ap tekee kuolemaa.
Herää pah-vi
Tässä nähdään äityleiden uhriutumisen ja liioittelun taito.
Jos äiti ei uhriutuisi niin lapsi kuolisi. Sitäkö haluat. Koska aloittajan(kaan) mies sitä uhriutumista ei tee. Vai vaikuttaako tämä(kään) ap mies sellaiselta uhriutuja sankarilta. Not
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi että ap on 80 v miespuolinen trolli, joka tykkää tyttöillä. Tuttu tapaus, tunnistin heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi on tosiaan tuo kelvoton ukko, eikä lapsi. Olen varma, että jaksaisit paremmin arkea yh:na kuin tuolla tavoin, jossa joudut "hoitamaan" myös kiukuttelevan miehen. Mäkin olen kahden pienen lapsen äiti. Lapset ovat juuri 1v. täyttänyt ja 2,5v. Mun mies on yrittäjä ja hän tekee pitkää päivää ja pitää hyvin harvoin vapaata. Olen kaikki päivät yksin lasten kanssa. Mies lähtee töihin, kun lapset nukkuu ja usein lapset ovat jo nukkumassa yöunia kun tulee. Mutta silti se ei tunnu niin raskaalta, koska vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. Hän käy usein kaupassa, saattaa tuoda ruokaa, jos en jostain syystä kykene sitä tekemään, esim. silloin kun lapset sairastaa, hän myös tietenkin antaa rahaa, jos tarvitsen yms. eli hän tekee sen minkä nyt pystyy ja se jo auttaa mua henkisesti jaksamaan. Mutta vaikuttaa siltä, että sun mies ei jaa edes henkistä tukeä sulle, saati konkreettista. Mikä teitä pitää edes enää yhdessä?
Kummasti tuo "kelvoton ukko" rakentaa omakotitaloa vapaa-ajallaan perheelleen ja tyo tilipussin kiltisti kotiin. Te ette ole kelvotonta ukkoa vielä tavanneetkaan...
Siinä ei paljoa talot ja mammonat auta jos ap tekee kuolemaa.
Herää pah-vi
Tässä nähdään äityleiden uhriutumisen ja liioittelun taito.
Dille, tottakai lapsen puolesta pitää uhriutua mutta ei miehen (jollainen sinäkin olet, tai ainakin miesmäinen, eikä tämä ollut tädä kontekstissa kehu)
Ai että ap nauttii trollailusta... taitaa tuoda melkein e**ktion. Jos olisi vähän nuorempi. Kaikki on nii mukana, uskoo tuttijutut ja kaikki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko pihalle välittömästi!Tollasella ei tee yhtään mitään.Helpommalla pääset!
Mihin pihalle? Ap on se joka joutuu lähtemään miehen väliaikaiskämpästä. Lue edes miesvihakiimaltasi ketju.
Ei tässä kukaan miehiä vihaa. Vain tuollaisia saamattomia ja vastuuttomia pas.kasäkkejä suhteessa omaan lapseensa ja lapsensa äitiin.
Olisikin MIES.
Aika toivottomalta tapaukselta kuulostaa, jos mies ei edes omia jälkeä siivoa ja vaatteenkin viskataan lattialle. Kyllä aikuisen pitäisi luonnostaan älytä siivota omat jälkensä ja tukea kumppaniaan.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sinä teet kun mies tekee kaiken?