Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1v:n äiti ja täysin loppu, en jaksa tätä enää
20.01.2019 |
Minulla ja miehellä on siis juuri 1v täyttänyt poika ja minä olen se, joka on tämän vuoden hoitanut lapsen ja kodin täysin yksin. Siis todellakin aivan yksin. Mies ei ole kertaakaan ollut tuntia kauempaa lapsen kanssa yksin, ja silloinkin olen käynyt kaupassa KYSYTTYÄNI ensin, että saanko käydä kaupassa tällä välin kun lapsi nukkuu vielä päikkäreitä. Miksi edes kysyn, en tiedä. Mies ei siivoa, ei laita ruokaa, ei käy kaupassa. Ei edes siivoa omia sotkujaan, vaatteet jää lattialle, kaikki lautaset ja mukit olkkariin, nuuskaa lojuu pitkin poikin pöytiä.
Mies "käy" töissä, mutta asumme työpaikan (varastohalli) tiloissa sijaitsevassa asunnossa omakotitalon remontin ajan. Mies on yksin varastolla ja pystyy siis päivät lorvimaan kotona. Nukkuu lähes poikkeuksetta 10-12 asti aina ja pystyy vain päivät katselemaan elokuvia kun minä olen lapsen kanssa, kokkaan,siivoan ja hoidan koko kodin. Toki hänellä ehkä kahden viikon välein on päivä, jolloin on lähes koko päivän tekemässä töitä. Työpäivän jälkeen mies lähtee tekemään remonttia ja arvostan häntä, että jaksaa joka päivä lähteä tekemään tulevaa kotiamme. Hän sitten syyllistää minua, että sunkin pitäis olla täällä tekemässä, en mä saa yksin aina kaikkea tehtyä. Ai että kaiken tämän kotirumban, ruuanlaiton ja vielä passauksenkin lomassa pitäisi taaperon kanssa lähteä tekemään remonttia. Niin, kaiken lisäksi siis passaan miestä, pyytää laittamaan ruokaa, keittämään kahvia, tuomaan ja hakemaan sen ja sen. Minä liian kilttinä aina autan ja teen. Oma moka.
Jatkuu
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi on tosiaan tuo kelvoton ukko, eikä lapsi. Olen varma, että jaksaisit paremmin arkea yh:na kuin tuolla tavoin, jossa joudut "hoitamaan" myös kiukuttelevan miehen. Mäkin olen kahden pienen lapsen äiti. Lapset ovat juuri 1v. täyttänyt ja 2,5v. Mun mies on yrittäjä ja hän tekee pitkää päivää ja pitää hyvin harvoin vapaata. Olen kaikki päivät yksin lasten kanssa. Mies lähtee töihin, kun lapset nukkuu ja usein lapset ovat jo nukkumassa yöunia kun tulee. Mutta silti se ei tunnu niin raskaalta, koska vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. Hän käy usein kaupassa, saattaa tuoda ruokaa, jos en jostain syystä kykene sitä tekemään, esim. silloin kun lapset sairastaa, hän myös tietenkin antaa rahaa, jos tarvitsen yms. eli hän tekee sen minkä nyt pystyy ja se jo auttaa mua henkisesti jaksamaan. Mutta vaikuttaa siltä, että sun mies ei jaa edes henkistä tukeä sulle, saati konkreettista. Mikä teitä pitää edes enää yhdessä?
Kummasti tuo "kelvoton ukko" rakentaa omakotitaloa vapaa-ajallaan perheelleen ja tyo tilipussin kiltisti kotiin. Te ette ole kelvotonta ukkoa vielä tavanneetkaan...
On minusta tuostakin huolimatta kelvoton, kun ei tunne lainkaan empatiaa ja aitoa kiinnostusta vaimon jaksamista ja lastaan kohtaan. Ja jääpä tuolla arjen ahertajalla silti aika paljon luppoaikaa makailla sohvalla, kun töissäkin tarvitsee niin harvoin käydä kääntymässä. Miksei ole lainkaan kiinnostunut osallistumaan pienen lapsensa elämään? Miksi ei arvosta lainkaan vaimoaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ihmetyttää Ap:n omanarvontunteen puute, ja kyvyttömyys huolehtia itsestään. Sinä kasvatat lasta nyt, ja aikuiseksi ja vanhemmaksi kasvamisessa on kyse myös siitä, että ottaa vastuun elämästään ja siitä millaisen mallin antaa. Haluatko lapsesi oppivan että nainen on piika? Haluatko että tyttäresi pariutuu miehen kanssa joka makaa sohvalla ja käskyttää häntä, tai että poikasi käyttäytyy kumppaniaan kohtaan noin? Vanhempana on entistä tärkeämpää elää elämää tavalla joka vastaa omia toiveita, ja tekee tyytyväiseksi, sillä lapset tarkkailevat vanhempiaan jatkuvasti.
Hakeudu perheneuvolaan, ja pyydä päästä psykologin juttusille pohtimaan omien vanhempiesi antamaa mallia ja miehen ja naisen suhteen dynamiikkaa. Koko perheen täytyy muuttua. Ja muista, että miehelläsi on enemmän hävittävää, yksinolo ei ole herkkua jos on jäänyt lapsen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy ei ole 1- vuotiaan vaan miehen.
Normasli mies toimii toisin. Esim mun mies tänään:
-asmulla heräsi antamaan asmupalan 1v:lle
-lähti kaikkien lasten kanssa ulkoilemaan
-teki ruuan sillävälun kun minä pyykkäsin
-imuroi iltapäivällä kun olen jumpassa ja nuorin päikkäreillä.Mies siivoaa, käy kaupassa, hoitaa lapsia, pyykkää, kokkaa ja on ollu 3 kertaa puolen vuoden jakson koti-isänä hoitovapaalla.
Pointti: SUN MIEHEN pitäisi tehdä samaa kuin normaaliati miehet tekee.
Jätä ukko heti. Lspsi kainaloon, turvakotiin tai sukulaiselle tai ystävälle, sanot ukolle heippa.Itse en katsoisi PÄIVÄÄKÄÄN tuollaista perseilebäävukkoa. Lähde.
Olen todellakin tosissani pohtinut eroa. En kerta kaikkiaan jaksa ja se on minusta kaikista inhottavinta, kun mies ei ymmärrä että miksi olen näin puhki. Välillä tuntuu, että olen vain orjana. Kiitosta en kuitenkaan saa tästä orjuutuksesta.
Huono syy pysyä yhdessä, mutta sekin mietityttää, että jään täysin puille paljaille jos lähden. Minulla ei ole oikeasti mitään. Mutta silti ero houkuttaa.
Ap
Jos mies ei tajua, miksi olet väsynyt, laita viikon ajan lukujärjestyksen muotoiseen kalenteriin ylös, mitä kaikkea teet joka päivä. Pidä myös unipäiväkirjaa, johon merkitset, kuinka monta kertaa yössä lapsi herää/sinä nukutat uudelleen ja montako tuntia suunnilleen nukut joka yö.
Tämän viikon jälkeen keskustelet miehen kanssa kodin työnjaosta. Jos miehesi yrittää väittää, ettei sinulla ole rankkaa etkä tee mitään, näytät hänelle päiväkirjasi. Näytät myös unipäiväkirjasi ja kysyt, montako tuntia mies on keskimäärin nukkunut yötä kohden.
Pelkästään työn epätasainen jakautuminen ei ole ongelma. Ongelma, ja todella suuri sellainen, on myös, se, ettei mies vietä aikaa lapsensa kanssa. Mies kannattaisi laittaa miettimään sitäkin, millaisen suhteen hän omaan lapseensa oikein tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi on tosiaan tuo kelvoton ukko, eikä lapsi. Olen varma, että jaksaisit paremmin arkea yh:na kuin tuolla tavoin, jossa joudut "hoitamaan" myös kiukuttelevan miehen. Mäkin olen kahden pienen lapsen äiti. Lapset ovat juuri 1v. täyttänyt ja 2,5v. Mun mies on yrittäjä ja hän tekee pitkää päivää ja pitää hyvin harvoin vapaata. Olen kaikki päivät yksin lasten kanssa. Mies lähtee töihin, kun lapset nukkuu ja usein lapset ovat jo nukkumassa yöunia kun tulee. Mutta silti se ei tunnu niin raskaalta, koska vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. Hän käy usein kaupassa, saattaa tuoda ruokaa, jos en jostain syystä kykene sitä tekemään, esim. silloin kun lapset sairastaa, hän myös tietenkin antaa rahaa, jos tarvitsen yms. eli hän tekee sen minkä nyt pystyy ja se jo auttaa mua henkisesti jaksamaan. Mutta vaikuttaa siltä, että sun mies ei jaa edes henkistä tukeä sulle, saati konkreettista. Mikä teitä pitää edes enää yhdessä?
Kummasti tuo "kelvoton ukko" rakentaa omakotitaloa vapaa-ajallaan perheelleen ja tyo tilipussin kiltisti kotiin. Te ette ole kelvotonta ukkoa vielä tavanneetkaan...
Niin remontoi ja ihan itse omin käsin. Ja arvostan sitä todella paljon, että jaksaa tehdä ja tahtoo perheelleen kodin. Ja ymmärrän, että hän on fyysisesti lopussa päivän päätteeksi. Siksi huolehdin, että hänellä on ruokaa kotiin tullessaan. Se uupumus lähtee sillä levolla ja aamulla taas herää virkeänä päivään.
Mutta kun on henkisesti loppuunpalanut, täysin uupunut eikä kaiken lisäksi saa edes tukea tai ymmärrystä tähän tilanteeseen niin voimavarat mihinkään loppuvat. Kun yhdet päiväunet tai yksi miehen tunnin kestävä lapsen vahtivuoro muuttaisivat muka tämän? Miehen mukaan jaksaisin taas. Olen kuulemma vain henkisesti heikko enkä kestä painetta tai unettomuutta. Ja tässä univajeessa en saisi olla äreä ja miksi olen koko ajan ihan haamu ja vaisu enkä jaksa mitään. Tahdon edes sitä ymmärrystä!!!
Ap
Ihan ensin se tutti kokonaan pois siltä lapselta.
Loppuu ne heräämiset parin tunnin välein.
Muutama yö siihen menee mut sit helpottaa.
Sit alat vaan jättämään sen lapsen isän kanssa kotiin ja otat oman aikasi.
Se on ihan yhtälailla isänsä lapsi.
Menet vaikka lenkille.
Pistä kovaa kovaa vastaan ja lakkaa passaamasta aikuista miestä.
Pääsee kyllä kotiin syömään ja kahville kun on nälkä.
Mies tekee teille kotia joten kai sä nyt ruuan jaksat sille tehdä?
Ja viimeiseksi! Lakkaa säälimästä itseäsi!
Sua nyt vaan vituttaa äijän käytös joten älä mahdollista sitä.
Pysy naisena äläkä anna sen jyrätä sua enää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden terveen lapsen ja kodin hoitaminen ei todellakaan ole liian raskasta! Väsymys johtuu jostakin muusta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää Ap:n omanarvontunteen puute, ja kyvyttömyys huolehtia itsestään. Sinä kasvatat lasta nyt, ja aikuiseksi ja vanhemmaksi kasvamisessa on kyse myös siitä, että ottaa vastuun elämästään ja siitä millaisen mallin antaa. Haluatko lapsesi oppivan että nainen on piika? Haluatko että tyttäresi pariutuu miehen kanssa joka makaa sohvalla ja käskyttää häntä, tai että poikasi käyttäytyy kumppaniaan kohtaan noin? Vanhempana on entistä tärkeämpää elää elämää tavalla joka vastaa omia toiveita, ja tekee tyytyväiseksi, sillä lapset tarkkailevat vanhempiaan jatkuvasti.
Hakeudu perheneuvolaan, ja pyydä päästä psykologin juttusille pohtimaan omien vanhempiesi antamaa mallia ja miehen ja naisen suhteen dynamiikkaa. Koko perheen täytyy muuttua. Ja muista, että miehelläsi on enemmän hävittävää, yksinolo ei ole herkkua jos on jäänyt lapsen tasolle.
Yksi syy miten tähän tilanteeseen on ajauduttu on tosiaankin minä itse. Minulla on huono itsetunto, olen ujo, pidän itseäni huonona, arvottomana, turhana, kelvottomana lähes joka päivä. Jos osaisin arvostaa edes itse itseäni, olisin varmasti jo lähtenyt. Muutoksen täytyisi lähteä minusta itsestänikin, tiedostan sen, mutta en kykene ajattelemaan, että ansaitsisin parempaa :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuden lapsen äitinä kysyn, oletko ihan tosissas kirjoittanut tämän jutun.
Itse hoidin kaikki hommat mitä kotiin liityi aivan yksin. Mies hommas rahat perheeseen. Minun mielestä aika tasan.
Itse sain määrätä aikatauluni hommieni suhteen, se vaan pelas tosi hyvin.
Välillä olin väsynyt, tottakait.
Mutta näin jälkeenpäin ajatellen, erittäin hyvä systeemi oli.
Ap. Nyt nukkumaan univelkoja pois kun lapsi on hoidossa. Kone kiinni ja heti.
Jos olet viisaampi kuin miehesi, niin hoida asiat niin, että saat jotain lapsenhoitoapua. Oma äiti/anoppi/naapurin koulutyttö, jotta saat levättyä välillä.
Ne lepohetket nukut, et tuhlaa siivoukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi on tosiaan tuo kelvoton ukko, eikä lapsi. Olen varma, että jaksaisit paremmin arkea yh:na kuin tuolla tavoin, jossa joudut "hoitamaan" myös kiukuttelevan miehen. Mäkin olen kahden pienen lapsen äiti. Lapset ovat juuri 1v. täyttänyt ja 2,5v. Mun mies on yrittäjä ja hän tekee pitkää päivää ja pitää hyvin harvoin vapaata. Olen kaikki päivät yksin lasten kanssa. Mies lähtee töihin, kun lapset nukkuu ja usein lapset ovat jo nukkumassa yöunia kun tulee. Mutta silti se ei tunnu niin raskaalta, koska vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. Hän käy usein kaupassa, saattaa tuoda ruokaa, jos en jostain syystä kykene sitä tekemään, esim. silloin kun lapset sairastaa, hän myös tietenkin antaa rahaa, jos tarvitsen yms. eli hän tekee sen minkä nyt pystyy ja se jo auttaa mua henkisesti jaksamaan. Mutta vaikuttaa siltä, että sun mies ei jaa edes henkistä tukeä sulle, saati konkreettista. Mikä teitä pitää edes enää yhdessä?
Kummasti tuo "kelvoton ukko" rakentaa omakotitaloa vapaa-ajallaan perheelleen ja tyo tilipussin kiltisti kotiin. Te ette ole kelvotonta ukkoa vielä tavanneetkaan...
On minusta tuostakin huolimatta kelvoton, kun ei tunne lainkaan empatiaa ja aitoa kiinnostusta vaimon jaksamista ja lastaan kohtaan. Ja jääpä tuolla arjen ahertajalla silti aika paljon luppoaikaa makailla sohvalla, kun töissäkin tarvitsee niin harvoin käydä kääntymässä. Miksei ole lainkaan kiinnostunut osallistumaan pienen lapsensa elämään? Miksi ei arvosta lainkaan vaimoaan?
Miten niin ei arvosta vaimoaan. Et sinä tunne hänen miestään muutoin kuin nyt yiväsyneen äidin kärjistyneen tilanteen tuottamasta kuvauksesta.
Kyse näissä tilanteissa on usein yksinkertaisesti siinä ettei mies hahmota äidin työmäärää.
Kun mies herää/kasvaa isäksi ja sisäistämään se, että 24/7 vastuu vauvelista käy voimille, useimmat alkaa osallistumaan niin että myös vaimo saa kipeästi kaipaamansa breikin.
Vaihtakaa rooleja. Mies jää kotiin ja sinä menet tekemään remppaa viikoksi. Remppa ei ole rakettitiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies KÄY TÖISSÄ JA REMONTOI. Ja kotonamakaajalla on raskasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi on tosiaan tuo kelvoton ukko, eikä lapsi. Olen varma, että jaksaisit paremmin arkea yh:na kuin tuolla tavoin, jossa joudut "hoitamaan" myös kiukuttelevan miehen. Mäkin olen kahden pienen lapsen äiti. Lapset ovat juuri 1v. täyttänyt ja 2,5v. Mun mies on yrittäjä ja hän tekee pitkää päivää ja pitää hyvin harvoin vapaata. Olen kaikki päivät yksin lasten kanssa. Mies lähtee töihin, kun lapset nukkuu ja usein lapset ovat jo nukkumassa yöunia kun tulee. Mutta silti se ei tunnu niin raskaalta, koska vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. Hän käy usein kaupassa, saattaa tuoda ruokaa, jos en jostain syystä kykene sitä tekemään, esim. silloin kun lapset sairastaa, hän myös tietenkin antaa rahaa, jos tarvitsen yms. eli hän tekee sen minkä nyt pystyy ja se jo auttaa mua henkisesti jaksamaan. Mutta vaikuttaa siltä, että sun mies ei jaa edes henkistä tukeä sulle, saati konkreettista. Mikä teitä pitää edes enää yhdessä?
Kummasti tuo "kelvoton ukko" rakentaa omakotitaloa vapaa-ajallaan perheelleen ja tyo tilipussin kiltisti kotiin. Te ette ole kelvotonta ukkoa vielä tavanneetkaan...
Niin remontoi ja ihan itse omin käsin. Ja arvostan sitä todella paljon, että jaksaa tehdä ja tahtoo perheelleen kodin. Ja ymmärrän, että hän on fyysisesti lopussa päivän päätteeksi. Siksi huolehdin, että hänellä on ruokaa kotiin tullessaan. Se uupumus lähtee sillä levolla ja aamulla taas herää virkeänä päivään.
Mutta kun on henkisesti loppuunpalanut, täysin uupunut eikä kaiken lisäksi saa edes tukea tai ymmärrystä tähän tilanteeseen niin voimavarat mihinkään loppuvat. Kun yhdet päiväunet tai yksi miehen tunnin kestävä lapsen vahtivuoro muuttaisivat muka tämän? Miehen mukaan jaksaisin taas. Olen kuulemma vain henkisesti heikko enkä kestä painetta tai unettomuutta. Ja tässä univajeessa en saisi olla äreä ja miksi olen koko ajan ihan haamu ja vaisu enkä jaksa mitään. Tahdon edes sitä ymmärrystä!!!
Ap
Kyllä me ymmärretään sua mutta äijäs ei tule ymmärtämään. Pöntto mikä pönttö. Helpoimmalla pääset kun hyväksyt että hän on mikä on eikä siitä muutu ja teet päätökset jatkon suhteen siltä pohjalta. Turha hakata päätään seinään ja odottaa ihmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuden lapsen äitinä kysyn, oletko ihan tosissas kirjoittanut tämän jutun.
Itse hoidin kaikki hommat mitä kotiin liityi aivan yksin. Mies hommas rahat perheeseen. Minun mielestä aika tasan.
Itse sain määrätä aikatauluni hommieni suhteen, se vaan pelas tosi hyvin.
Välillä olin väsynyt, tottakait.
Mutta näin jälkeenpäin ajatellen, erittäin hyvä systeemi oli.
Olen, kaikki ei kato ole supermarjoja. Miehen rahathan menevät remonttiin, eikä se palkka muutenkaan päätä huimaa. Minä siis vähillä varoillani pääsääntöisesti maksan kaikki ruuat ja laskujakin. Ja lapsen vaatteet ja muut tarvikkeet. Antaa mies välillä rahaa ruokaan, mutta sekin pitää pyytää jos ei itsellä oikeasti ole. Ruuatkin pitää olla miehen aikataulun mukaan valmiina, aamupala, lounas, päivällinen yms. Eihän tässä oikeasti ole järkeä.
Ap
Mites jos ihan opettelisitte keskustelemaan asioista? Ilman itkua tai riitaa, sellaisessa tilanteessa jossa olisi rauhallista eivätkä kummatkaan ole valmiiksi vihaisia tai väsyneitä.
Luin kyllä, että olet väsynyt, mutta voitko esimerkiksi viedä lapsen vaikka yhdeksi yöksi jonnekin ja nukkua yhden kokonaisen yön?
Isovanhemmat, sisaresi, kummit, ystävät?
Myös se, että olisitte kaksin ja saisitte rauhassa keskustella ilman lapsen itkua tai keskeytyksiä.
Vaikka olet kui kanssa arka ja huonolla itsetunnosta varustettu olet kuitenkin aikuinen, lapsen äiti ja puoliso.
Jos et osaa tai uskalla puhua puolisollesi, niin ei jatkossa tule yhtään sen helpompaa olemaan. Jos vielä ehkä tulee lisää lapsia, niin sitä paremmalla syyllä jos nyt pitää lapsenhoitoasiat ja muut yhteistä elämää koskevat asiat oppia puhumaan ja tekemään sopimuksia kotitöistä ja lapsenhoidosta miehen kanssa.
Oman itsesi ja perheesi vuoksi mene vaikka puhumaan jonnekin terapeutillemmalla. Vaikka mies ei sinne tulisikaan, niin on hyvä itsellesi purkaa ja pohtia asioita.
Ero ei ole aina se ainoa ratkaisu, lapsi on vasta vuoden ikäinen, ei ole nyt myöhäistä laittaa asioita järjestykseen ja niin, että et ole kokoaikainen taloudenhoitaja ja lapsenhoitaja.
Ensin lepäät ja nukut univajeen pois, keinolla millä hyvänsä, ja sitten miehen kanssa palaveri.
Vierailija kirjoitti:
Kuuden lapsen äitinä kysyn, oletko ihan tosissas kirjoittanut tämän jutun.
Itse hoidin kaikki hommat mitä kotiin liityi aivan yksin. Mies hommas rahat perheeseen. Minun mielestä aika tasan.
Itse sain määrätä aikatauluni hommieni suhteen, se vaan pelas tosi hyvin.
Välillä olin väsynyt, tottakait.
Mutta näin jälkeenpäin ajatellen, erittäin hyvä systeemi oli.
Mikä ihme ajaa tiettyjä pätijä-naisia pinkomaan esiin ja oikein hieromaan suolaa uupuneen äidin ennestään väsymyksestä kirveleviin silmiin? Mikä v-t-tu teitäkin motivoi? Luuletteko ihan tosissanne, että tuollainen auttaa ap:tä jollain tavoin? Olette pelkästään ilkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi on tosiaan tuo kelvoton ukko, eikä lapsi. Olen varma, että jaksaisit paremmin arkea yh:na kuin tuolla tavoin, jossa joudut "hoitamaan" myös kiukuttelevan miehen. Mäkin olen kahden pienen lapsen äiti. Lapset ovat juuri 1v. täyttänyt ja 2,5v. Mun mies on yrittäjä ja hän tekee pitkää päivää ja pitää hyvin harvoin vapaata. Olen kaikki päivät yksin lasten kanssa. Mies lähtee töihin, kun lapset nukkuu ja usein lapset ovat jo nukkumassa yöunia kun tulee. Mutta silti se ei tunnu niin raskaalta, koska vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. Hän käy usein kaupassa, saattaa tuoda ruokaa, jos en jostain syystä kykene sitä tekemään, esim. silloin kun lapset sairastaa, hän myös tietenkin antaa rahaa, jos tarvitsen yms. eli hän tekee sen minkä nyt pystyy ja se jo auttaa mua henkisesti jaksamaan. Mutta vaikuttaa siltä, että sun mies ei jaa edes henkistä tukeä sulle, saati konkreettista. Mikä teitä pitää edes enää yhdessä?
Kummasti tuo "kelvoton ukko" rakentaa omakotitaloa vapaa-ajallaan perheelleen ja tyo tilipussin kiltisti kotiin. Te ette ole kelvotonta ukkoa vielä tavanneetkaan...
On minusta tuostakin huolimatta kelvoton, kun ei tunne lainkaan empatiaa ja aitoa kiinnostusta vaimon jaksamista ja lastaan kohtaan. Ja jääpä tuolla arjen ahertajalla silti aika paljon luppoaikaa makailla sohvalla, kun töissäkin tarvitsee niin harvoin käydä kääntymässä. Miksei ole lainkaan kiinnostunut osallistumaan pienen lapsensa elämään? Miksi ei arvosta lainkaan vaimoaan?
Miten niin ei arvosta vaimoaan. Et sinä tunne hänen miestään muutoin kuin nyt yiväsyneen äidin kärjistyneen tilanteen tuottamasta kuvauksesta.
Kyse näissä tilanteissa on usein yksinkertaisesti siinä ettei mies hahmota äidin työmäärää.
Kun mies herää/kasvaa isäksi ja sisäistämään se, että 24/7 vastuu vauvelista käy voimille, useimmat alkaa osallistumaan niin että myös vaimo saa kipeästi kaipaamansa breikin.
Kauanko sitä herätystä pitää odotella? Nytkin tämä "vauveli" on jo taapero.
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ihan opettelisitte keskustelemaan asioista? Ilman itkua tai riitaa, sellaisessa tilanteessa jossa olisi rauhallista eivätkä kummatkaan ole valmiiksi vihaisia tai väsyneitä.
Luin kyllä, että olet väsynyt, mutta voitko esimerkiksi viedä lapsen vaikka yhdeksi yöksi jonnekin ja nukkua yhden kokonaisen yön?
Isovanhemmat, sisaresi, kummit, ystävät?
Myös se, että olisitte kaksin ja saisitte rauhassa keskustella ilman lapsen itkua tai keskeytyksiä.
Vaikka olet kui kanssa arka ja huonolla itsetunnosta varustettu olet kuitenkin aikuinen, lapsen äiti ja puoliso.
Jos et osaa tai uskalla puhua puolisollesi, niin ei jatkossa tule yhtään sen helpompaa olemaan. Jos vielä ehkä tulee lisää lapsia, niin sitä paremmalla syyllä jos nyt pitää lapsenhoitoasiat ja muut yhteistä elämää koskevat asiat oppia puhumaan ja tekemään sopimuksia kotitöistä ja lapsenhoidosta miehen kanssa.
Oman itsesi ja perheesi vuoksi mene vaikka puhumaan jonnekin terapeutillemmalla. Vaikka mies ei sinne tulisikaan, niin on hyvä itsellesi purkaa ja pohtia asioita.
Ero ei ole aina se ainoa ratkaisu, lapsi on vasta vuoden ikäinen, ei ole nyt myöhäistä laittaa asioita järjestykseen ja niin, että et ole kokoaikainen taloudenhoitaja ja lapsenhoitaja.
Ensin lepäät ja nukut univajeen pois, keinolla millä hyvänsä, ja sitten miehen kanssa palaveri.
Ensimmäinen rakentava, kypsän aikuisen kommentti tähän tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kuuden lapsen äitinä kysyn, oletko ihan tosissas kirjoittanut tämän jutun.
Itse hoidin kaikki hommat mitä kotiin liityi aivan yksin. Mies hommas rahat perheeseen. Minun mielestä aika tasan.
Itse sain määrätä aikatauluni hommieni suhteen, se vaan pelas tosi hyvin.
Välillä olin väsynyt, tottakait.
Mutta näin jälkeenpäin ajatellen, erittäin hyvä systeemi oli.
Kaikki ihmiset ei ole niinkuin sinä, eli et voi verrata omaa henkistä jaksamista muihin.
Ap, nyt aikalisä. Voisiko anoppi katsoa lasta joku päivä pari tuntia, että voisitte keskustella miehen kanssa. Kerro hänelle, että teidän tilanne on nyt tälläinen ja sulla on nyt se fiilis, että asiat on solmussa. Kerro nuo asiat, mitä olet meille luetellut, myös sen, että arvostat kun hän remontoi. Pohtikaa sitten yhdessä, miten arki tuosta helpottuisi.
Mun lapsi ei syönyt tuttia, mutta just 1 vuotiaana oli kuukauden verran levottomia öitä. Liittyi luultavasti kävelyn ja muiden uusien taitojen opetteluun.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut miehet tarvitsee tuollaisen kokemuksen jotta tajuavat toimia kuten perhe-elämässä kuuluu. Ap.n ukko tarttis saman kokemuksen