Lue keskustelun säännöt.
IL: Merja päätti rikastua äitiyslomalla, nyt omaisuus on jo 300 000 euroa - neuvoo, miten taviskin voi vaurastua: ”Alkuun pääsee 15 eurolla”
20.01.2019 |
"Sijoittaminen on nyt muotia, ja sitä markkinoidaan myös taviksille. Mutta onko pieni- tai keskituloisen, opiskelijan, keikkatyöläisen tai eläkeläisen oikeasti realistista rikastua sijoittamalla vaatimattomia rahavirtojaan?
Kyllä on, väittää tässä kuussa ilmestyvän kirjan Sijoittajaksi 7 päivässä (Alma Talent)toinen kirjoittaja Merja Mähkä, joka on itse onnistunut kerryttämään 300 000 euron sijoitusomaisuuden.
Hän on samalla elävä esimerkki siitä, ettei sijoittamiseen tarvita talousalan tutkintoa.Mähkä aloitti oman vaurastumisprojektinsa äitiyslomalla. Säännöllinen säästäminen ja sijoittaminen sekä 60 000 euron alkupääoma, jota oma isä oli kartuttanut hänelle lapsuudesta saakka, kasvattivat salkun nykymittaansa."
"7 vinkkiä pieni- ja keskituloiselle sijoittajalle
1. Lopeta ostelu. Helpointa on luopua siitä, mitä sinulla ei vielä ole, joten omaksu kriittisempi ote siihen, mitä ostat.
2. Älä ratkaise asioita hankkimalla tavaraa – eiväthän ne edes mahdu minnekään.Tarvitsetko kakkutarjotinta kerran vuodessa? Tai jotain työkalua? Lainaa se, älä osta! Jos tiedät tarvitsevasi jotain asiaa vain kerran tai pari, mieti miten sen voisi korvata.
3. Ala pitää kirjaa menoistasi. Se on kiinnostavaa ja palkitsevaa, kun siitä innostuu. Ennen kaikkea se on silmiä avaavaa.Rahaa menee yllättävän paljon kaikkeen pieneen, kuten tuoreyrtteihin, karkkeihin, pullovesiin, miniporkkanoihin ja niin edelleen.
4. Aseta tavoitteita ja säästä ensin. Kun sinulla on tavoite, johon säästät, ostoksista on henkisesti helpompi kieltäytyä.
5. Älä usko, mitä sinulle sanotaan kulutuksesta. Lehdet saattavat väittää, että jokainen nainen tarvitsee 200 euron korkokengät. Ei tarvitse. Tiedosta se, että sinulle luodaan tarpeita.
6. Mieti, mikä sinulle on tärkeää, ja käytä rahaa siihen – harkitusti. Kun itsensä kanssa tekee tiliä siitä, mikä on tärkeää, moni huomaa, että tärkeää ovat perhe, ystävät ja harrastukset. Panosta rahasi fiksusti niihin.Silloin myös lohdutusostelusta on helppo luopua.
7. Tienaa enemmän tai hanki lisätuloja. Älä jumitu ajatukseen, että palkat ovat kiinteitä.Monilla aloilla niistä voi neuvotella. Helpointa palkan nostaminen on yleensä työtehtäviä tai -paikkaa vaihdettaessa. Lisätuloja voi hankkia vaikka Airbnb:n kautta tai myymällä pois hyväkuntoiset esineet, joilla ei ole käyttöä."
https://www.iltalehti.fi/talous/a/943337d1-b9b9-486b-bc6c-05e13968fd53
Kommentit (427)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille monille, jotka kehuvat pystyvänsä säästämään tai sijoittamaan pienestäkin palkasta usein unohtuu se tosiasia, että taloudessa on toinenkin palkkaa tai muuta etuutta saava ihminen joka mahdollistaa asian.
Jos asuu ja elää yksin, ja vastaa koko taloden hallinnasta niin pienestä tulosta on paljon vaikeampi laittaa syrjään.
Myös usein on kuitenkin joku onnenkantamoinen mukana, jossain vaiheessa on ehkä perintö, pelivoitto, ylimääräinen bonus työstä tai joku muu mahdollistajana, että jonain kuukautena tai kautena ei ihan sillä minimillä tarvitse tulla toimeen.Mutta jos vuodesta toiseen mennään sillä alarajalla, niin ihmisen motiivi ja voimat eivät kertakaikkiaina riitä miettimäån jotain kikkailua ja koko ajan seuraamaan kursseja tai rahastojen arvoja.
On ihan jotain ihmisiä pilkkaavaa ja heidän voimavarojensa halveksimista kun sanotaan, että kuka tahansa voi rikastua.
Silloin ja se joka ja kun näitä jaksaa miettiä ja laskeskella monimutkaisilla kaavoilla täytyy olla myös elämäntilanne sellainen, että siitä jää voimavaroja kyseiselle toiminnalle.
Jos koko ajan elää voimiensa ja jaksamiseni äärirajoilla niin ei vaan jaksa.
Joku kymmenien vuosien päässä oleva rikastuminen on niin kaukainen ja turhauttava ajatus kun jo päivä ja viikko eteenpäin on työlästä ja kaupassa lasket senttejä, että saat pakolliset ostokset.
Ja pelkäät että kassalla täytyy jättää joku pois kun oletkin laskenut väärin.Hyvä kirjoitus. Kuvastaa hyvin sitä kuinka ihminen on valmis keksimään kaikenlaisia syitä miksi ei tarvitse edes yrittää. Miksi juuri sinun kohdallesi ei voisi tullan onnenkantamoinen? Löydät kirpputorilta tuotteen, josta maksa kympin ja myyt kahdella sadalla? Saat ässäarvan lahjaksi ja voitat pari sataa? Monelle näitäkin tulee, mutta niitä ei lasketa miksikään kun on tottunut ajattelemaan, että "koko ajan elää voimiensa ja jaksamisensa äärirajoilla".
Ihmisten suhtautuminen rahaan säilyy hyvin samantyylisenä läpi elämän. Jos on tottunut siihen, että sitä ei ole tuntuu että rahat on loppu vaikka vähän olisi jemmassakin. Vaurastuminen alkaa asenteen ja ajattelun muuttamisesta. Jos jotenkin voisi vinksauttaa päänsä niin, että näkee edessään mahdollisuuksia eikä esteitä se auttaa jo paljon. Ja jos ei vaikka sattuisikaan vaurastumaan, niin elämä on ainakin kivempaa.
Hyvä kirjoitus, jossa ei yhtään ymmärretty yhtään mitä kirjoitin. Kuten tyypillistä niille, jotka eivät köyhän elämästä mitään tiedä.
Jo minulla on kymppi ylimääräistä, ostan sitä jotain pakollista itselleni kirpparita. Sitäpaitsi asun pienellä paikkakunnalla josta tuskin löytyy parinsadan löytöjä.
Ässäarpa vertaus on kaukaa haettu, luultavasti saisin niitä Ässäarpa ostaa ison nipun ja pitkän aikaa, että sieltä se iso voitto tai hiukan isompi kuin 4 euroa löytyisi. Eli köyhtyisin vain lisää. Ja jos valinta on ostanko ässäarvan hinnalla ruokaa tai jotain muuta pakollista on valinta jotainnut muuta.
Hassua kun kaikki neuvovat köyhiä karsimaan kaikki turhat pois, niin kerrankin neuvotaan ostamaan jotain muuta kuin soijarouhetta ja kauden juureksia.
Niin, jotkut sanovat, että on rahat loppu kun on kuitenkin jotain jemmassa, mutta minulla kun on rahat loppu niin ne on loppu.
Uskoisin, että ne jotka täällä nyt kokeilevat ja vertailevan erilaisia sijoituskohteita tuskin kukaan sijoittaa ainutta tai viimeistä rahaansa, jonka ehkä menettävät tai tulee vielä lisäkuluja.Minulla on sitäpaitsi niin pieni eläke, että saan asumistukea ja joskus toimeentulotukea. Se on pakko, että pärjään. Ikää on senverran, että kukaan ei ota töihin, enkä enää jaksaisikaan.
Jos nyt alkaisin kikkailemaan jollain sijoituksilla tai rahastoilla, niin Kela tarttuisi siihen. Hyvässä lykyssä lopettaisi asumistuen. En pysty äkkiseltään millään saamaan sijoituksistani niin paljon tuottoa, että se korvaisi sekä sijoittamani rahan että menetetyn asumistuen.
Eli että saisin varman päälle joka kuukausi sen menetetyn asumistuen määrän rahaa kukkarooni. Ihan helpolla en siis ala sijoittajaa leikkimään. Eikä kukaan muukaan, joka on pakosti naimisissa Kelan kanssa.
Minulla ei ole varaa leikkiä pienillä rahoillani ja jemmaa ei ole.
Jos sanon, että ihminen elää äärirajoilla niin uskokaa nyt rakkaat ihmiset, että se silloin myös on niin. Myös moni muu kuin minä.Miten se elämä olisi minulle kivempaa, jos en sattuisikaan vaurastumaan?
Riskeeraisin juuri ja juuri pärjäämiseni?
Pidätkö kivana kokeilemista ja hukkaan heitettyjä kymppejä kirppareilla, ässäarpoihin tai tuottamattomiin sijoituksiin, joista tulikin nolla tai takkiin?Tätä juuri tarkoitin. Joillekin sijoittaminen on kivaa hupia ja kokeilua, kävi miten kävi, se ei heilauta elämää mitenkään, mutta sitä se ei ole köyhälle.
Köyhällä ei ole varaa leikkiä sijoittajaa, elämä on totista totta.
Sinun subjektiivinen näkemyksesi elämäntilanteesi johdosta ei ole kovin kiinnostava muita ajatellen.
Itse sijoitan osakkeisiin tonnin kuussa palkkapäivän ja välittäjänä Nordea.
Merjan kohdalla ajankohta ja 60 000e lahjoitettu alkupanos auttoi. Jos olisi sijoittanut esim. Nesteeseen niin olisi tuo nykyinen potti kasassa vaikkei olisi sijoittanut lisää euroakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ensin säästetään 15€ kuukaudessa 4000 kuukauden eli vähän yli 333 vuoden ajan ja kun 60000€ alkupääoma on näin kasassa, niin sitten aletaan sijoittamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille monille, jotka kehuvat pystyvänsä säästämään tai sijoittamaan pienestäkin palkasta usein unohtuu se tosiasia, että taloudessa on toinenkin palkkaa tai muuta etuutta saava ihminen joka mahdollistaa asian.
Jos asuu ja elää yksin, ja vastaa koko taloden hallinnasta niin pienestä tulosta on paljon vaikeampi laittaa syrjään.
Myös usein on kuitenkin joku onnenkantamoinen mukana, jossain vaiheessa on ehkä perintö, pelivoitto, ylimääräinen bonus työstä tai joku muu mahdollistajana, että jonain kuukautena tai kautena ei ihan sillä minimillä tarvitse tulla toimeen.Mutta jos vuodesta toiseen mennään sillä alarajalla, niin ihmisen motiivi ja voimat eivät kertakaikkiaina riitä miettimäån jotain kikkailua ja koko ajan seuraamaan kursseja tai rahastojen arvoja.
On ihan jotain ihmisiä pilkkaavaa ja heidän voimavarojensa halveksimista kun sanotaan, että kuka tahansa voi rikastua.
Silloin ja se joka ja kun näitä jaksaa miettiä ja laskeskella monimutkaisilla kaavoilla täytyy olla myös elämäntilanne sellainen, että siitä jää voimavaroja kyseiselle toiminnalle.
Jos koko ajan elää voimiensa ja jaksamiseni äärirajoilla niin ei vaan jaksa.
Joku kymmenien vuosien päässä oleva rikastuminen on niin kaukainen ja turhauttava ajatus kun jo päivä ja viikko eteenpäin on työlästä ja kaupassa lasket senttejä, että saat pakolliset ostokset.
Ja pelkäät että kassalla täytyy jättää joku pois kun oletkin laskenut väärin.Hyvä kirjoitus. Kuvastaa hyvin sitä kuinka ihminen on valmis keksimään kaikenlaisia syitä miksi ei tarvitse edes yrittää. Miksi juuri sinun kohdallesi ei voisi tullan onnenkantamoinen? Löydät kirpputorilta tuotteen, josta maksa kympin ja myyt kahdella sadalla? Saat ässäarvan lahjaksi ja voitat pari sataa? Monelle näitäkin tulee, mutta niitä ei lasketa miksikään kun on tottunut ajattelemaan, että "koko ajan elää voimiensa ja jaksamisensa äärirajoilla".
Ihmisten suhtautuminen rahaan säilyy hyvin samantyylisenä läpi elämän. Jos on tottunut siihen, että sitä ei ole tuntuu että rahat on loppu vaikka vähän olisi jemmassakin. Vaurastuminen alkaa asenteen ja ajattelun muuttamisesta. Jos jotenkin voisi vinksauttaa päänsä niin, että näkee edessään mahdollisuuksia eikä esteitä se auttaa jo paljon. Ja jos ei vaikka sattuisikaan vaurastumaan, niin elämä on ainakin kivempaa.
Hyvä kirjoitus, jossa ei yhtään ymmärretty yhtään mitä kirjoitin. Kuten tyypillistä niille, jotka eivät köyhän elämästä mitään tiedä.
Jo minulla on kymppi ylimääräistä, ostan sitä jotain pakollista itselleni kirpparita. Sitäpaitsi asun pienellä paikkakunnalla josta tuskin löytyy parinsadan löytöjä.
Ässäarpa vertaus on kaukaa haettu, luultavasti saisin niitä Ässäarpa ostaa ison nipun ja pitkän aikaa, että sieltä se iso voitto tai hiukan isompi kuin 4 euroa löytyisi. Eli köyhtyisin vain lisää. Ja jos valinta on ostanko ässäarvan hinnalla ruokaa tai jotain muuta pakollista on valinta jotainnut muuta.
Hassua kun kaikki neuvovat köyhiä karsimaan kaikki turhat pois, niin kerrankin neuvotaan ostamaan jotain muuta kuin soijarouhetta ja kauden juureksia.
Niin, jotkut sanovat, että on rahat loppu kun on kuitenkin jotain jemmassa, mutta minulla kun on rahat loppu niin ne on loppu.
Uskoisin, että ne jotka täällä nyt kokeilevat ja vertailevan erilaisia sijoituskohteita tuskin kukaan sijoittaa ainutta tai viimeistä rahaansa, jonka ehkä menettävät tai tulee vielä lisäkuluja.Minulla on sitäpaitsi niin pieni eläke, että saan asumistukea ja joskus toimeentulotukea. Se on pakko, että pärjään. Ikää on senverran, että kukaan ei ota töihin, enkä enää jaksaisikaan.
Jos nyt alkaisin kikkailemaan jollain sijoituksilla tai rahastoilla, niin Kela tarttuisi siihen. Hyvässä lykyssä lopettaisi asumistuen. En pysty äkkiseltään millään saamaan sijoituksistani niin paljon tuottoa, että se korvaisi sekä sijoittamani rahan että menetetyn asumistuen.
Eli että saisin varman päälle joka kuukausi sen menetetyn asumistuen määrän rahaa kukkarooni. Ihan helpolla en siis ala sijoittajaa leikkimään. Eikä kukaan muukaan, joka on pakosti naimisissa Kelan kanssa.
Minulla ei ole varaa leikkiä pienillä rahoillani ja jemmaa ei ole.
Jos sanon, että ihminen elää äärirajoilla niin uskokaa nyt rakkaat ihmiset, että se silloin myös on niin. Myös moni muu kuin minä.Miten se elämä olisi minulle kivempaa, jos en sattuisikaan vaurastumaan?
Riskeeraisin juuri ja juuri pärjäämiseni?
Pidätkö kivana kokeilemista ja hukkaan heitettyjä kymppejä kirppareilla, ässäarpoihin tai tuottamattomiin sijoituksiin, joista tulikin nolla tai takkiin?Tätä juuri tarkoitin. Joillekin sijoittaminen on kivaa hupia ja kokeilua, kävi miten kävi, se ei heilauta elämää mitenkään, mutta sitä se ei ole köyhälle.
Köyhällä ei ole varaa leikkiä sijoittajaa, elämä on totista totta.
Niin tuohan se olisi KAUHEAA, kun ihan omilla tuloillaan joutuisi elämään, TUKIA leikattaisiin. Kyllä me muut ihan itse maksamme omat kulumme. Ja sitä paitsi se tuki ei leikkaannu Euro eurosta vaan vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille monille, jotka kehuvat pystyvänsä säästämään tai sijoittamaan pienestäkin palkasta usein unohtuu se tosiasia, että taloudessa on toinenkin palkkaa tai muuta etuutta saava ihminen joka mahdollistaa asian.
Jos asuu ja elää yksin, ja vastaa koko taloden hallinnasta niin pienestä tulosta on paljon vaikeampi laittaa syrjään.
Myös usein on kuitenkin joku onnenkantamoinen mukana, jossain vaiheessa on ehkä perintö, pelivoitto, ylimääräinen bonus työstä tai joku muu mahdollistajana, että jonain kuukautena tai kautena ei ihan sillä minimillä tarvitse tulla toimeen.Mutta jos vuodesta toiseen mennään sillä alarajalla, niin ihmisen motiivi ja voimat eivät kertakaikkiaina riitä miettimäån jotain kikkailua ja koko ajan seuraamaan kursseja tai rahastojen arvoja.
On ihan jotain ihmisiä pilkkaavaa ja heidän voimavarojensa halveksimista kun sanotaan, että kuka tahansa voi rikastua.
Silloin ja se joka ja kun näitä jaksaa miettiä ja laskeskella monimutkaisilla kaavoilla täytyy olla myös elämäntilanne sellainen, että siitä jää voimavaroja kyseiselle toiminnalle.
Jos koko ajan elää voimiensa ja jaksamiseni äärirajoilla niin ei vaan jaksa.
Joku kymmenien vuosien päässä oleva rikastuminen on niin kaukainen ja turhauttava ajatus kun jo päivä ja viikko eteenpäin on työlästä ja kaupassa lasket senttejä, että saat pakolliset ostokset.
Ja pelkäät että kassalla täytyy jättää joku pois kun oletkin laskenut väärin.Hyvä kirjoitus. Kuvastaa hyvin sitä kuinka ihminen on valmis keksimään kaikenlaisia syitä miksi ei tarvitse edes yrittää. Miksi juuri sinun kohdallesi ei voisi tullan onnenkantamoinen? Löydät kirpputorilta tuotteen, josta maksa kympin ja myyt kahdella sadalla? Saat ässäarvan lahjaksi ja voitat pari sataa? Monelle näitäkin tulee, mutta niitä ei lasketa miksikään kun on tottunut ajattelemaan, että "koko ajan elää voimiensa ja jaksamisensa äärirajoilla".
Ihmisten suhtautuminen rahaan säilyy hyvin samantyylisenä läpi elämän. Jos on tottunut siihen, että sitä ei ole tuntuu että rahat on loppu vaikka vähän olisi jemmassakin. Vaurastuminen alkaa asenteen ja ajattelun muuttamisesta. Jos jotenkin voisi vinksauttaa päänsä niin, että näkee edessään mahdollisuuksia eikä esteitä se auttaa jo paljon. Ja jos ei vaikka sattuisikaan vaurastumaan, niin elämä on ainakin kivempaa.
Hyvä kirjoitus, jossa ei yhtään ymmärretty yhtään mitä kirjoitin. Kuten tyypillistä niille, jotka eivät köyhän elämästä mitään tiedä.
Jo minulla on kymppi ylimääräistä, ostan sitä jotain pakollista itselleni kirpparita. Sitäpaitsi asun pienellä paikkakunnalla josta tuskin löytyy parinsadan löytöjä.
Ässäarpa vertaus on kaukaa haettu, luultavasti saisin niitä Ässäarpa ostaa ison nipun ja pitkän aikaa, että sieltä se iso voitto tai hiukan isompi kuin 4 euroa löytyisi. Eli köyhtyisin vain lisää. Ja jos valinta on ostanko ässäarvan hinnalla ruokaa tai jotain muuta pakollista on valinta jotainnut muuta.
Hassua kun kaikki neuvovat köyhiä karsimaan kaikki turhat pois, niin kerrankin neuvotaan ostamaan jotain muuta kuin soijarouhetta ja kauden juureksia.
Niin, jotkut sanovat, että on rahat loppu kun on kuitenkin jotain jemmassa, mutta minulla kun on rahat loppu niin ne on loppu.
Uskoisin, että ne jotka täällä nyt kokeilevat ja vertailevan erilaisia sijoituskohteita tuskin kukaan sijoittaa ainutta tai viimeistä rahaansa, jonka ehkä menettävät tai tulee vielä lisäkuluja.Minulla on sitäpaitsi niin pieni eläke, että saan asumistukea ja joskus toimeentulotukea. Se on pakko, että pärjään. Ikää on senverran, että kukaan ei ota töihin, enkä enää jaksaisikaan.
Jos nyt alkaisin kikkailemaan jollain sijoituksilla tai rahastoilla, niin Kela tarttuisi siihen. Hyvässä lykyssä lopettaisi asumistuen. En pysty äkkiseltään millään saamaan sijoituksistani niin paljon tuottoa, että se korvaisi sekä sijoittamani rahan että menetetyn asumistuen.
Eli että saisin varman päälle joka kuukausi sen menetetyn asumistuen määrän rahaa kukkarooni. Ihan helpolla en siis ala sijoittajaa leikkimään. Eikä kukaan muukaan, joka on pakosti naimisissa Kelan kanssa.
Minulla ei ole varaa leikkiä pienillä rahoillani ja jemmaa ei ole.
Jos sanon, että ihminen elää äärirajoilla niin uskokaa nyt rakkaat ihmiset, että se silloin myös on niin. Myös moni muu kuin minä.Miten se elämä olisi minulle kivempaa, jos en sattuisikaan vaurastumaan?
Riskeeraisin juuri ja juuri pärjäämiseni?
Pidätkö kivana kokeilemista ja hukkaan heitettyjä kymppejä kirppareilla, ässäarpoihin tai tuottamattomiin sijoituksiin, joista tulikin nolla tai takkiin?Tätä juuri tarkoitin. Joillekin sijoittaminen on kivaa hupia ja kokeilua, kävi miten kävi, se ei heilauta elämää mitenkään, mutta sitä se ei ole köyhälle.
Köyhällä ei ole varaa leikkiä sijoittajaa, elämä on totista totta.
Juuri tätä tarkoitan. Keksit edelleenkin hyviä syitä, miksi onni ei sinua potkaise. Minä taas ajattelen, että pieneltä paikkakunnalta niitä hyviä löytöjä tekeekin: hinnat ovat matalammat, ei ole niin paljon työkseen kirppareita kiertäviä, mummon mööpelit dumpataan äkkiä kirpparille että saadaan talo tyhjäksi. Olen parhaimmat löytöni tehnyt pienten paikkakuntien kirpputoreilla.
Kirjoitin, että saat ässäarvan LAHJAKSI. En siis ehdottanut, että menet niitä ostamaan.
Elämä on kivempaa jos ajattelee, että siellä kulman takana on muutakin kuin köyhyyttä ja nälkää. Ainakin minulle on ollut. Tiedän mitä köyhyys on, mutta siitä huolimatta olen säilyttänyt elämäniloni ja elämä ei ole ollut vain päivästä toiseen selviämistä. Nykyisin asiat ovat paremmin, mutta edelleenkin harkitsen tarkoin ostanko kahvikupillisen vain en. Minua vaivaa edelleenkin köyhän ihmisen ajattelu ja asennoituminen rahaan. Olen siitä tietoisesti opetellut pois. Pitää muistuttaa, että on siellä pankkitilillä vähän pahanpäivän varalle ja voin ostaa jotain mieluisaa jos siltä tuntuu. Kun mä aina vain pyrin ajattelemaan, että ei ole rahaa, en voi.
Olen sijoittanut kohta 20 vuotta ja aloittanut pienillä summilla. Onni ei ole potkinut kovin isosti, mutta aina on löytynyt jokin keino hankkia lisätuloja, pitää raha-asiat järjestyksessä ja vähän sijoittaakin.
Asenne ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille monille, jotka kehuvat pystyvänsä säästämään tai sijoittamaan pienestäkin palkasta usein unohtuu se tosiasia, että taloudessa on toinenkin palkkaa tai muuta etuutta saava ihminen joka mahdollistaa asian.
Jos asuu ja elää yksin, ja vastaa koko taloden hallinnasta niin pienestä tulosta on paljon vaikeampi laittaa syrjään.
Myös usein on kuitenkin joku onnenkantamoinen mukana, jossain vaiheessa on ehkä perintö, pelivoitto, ylimääräinen bonus työstä tai joku muu mahdollistajana, että jonain kuukautena tai kautena ei ihan sillä minimillä tarvitse tulla toimeen.Mutta jos vuodesta toiseen mennään sillä alarajalla, niin ihmisen motiivi ja voimat eivät kertakaikkiaina riitä miettimäån jotain kikkailua ja koko ajan seuraamaan kursseja tai rahastojen arvoja.
On ihan jotain ihmisiä pilkkaavaa ja heidän voimavarojensa halveksimista kun sanotaan, että kuka tahansa voi rikastua.
Silloin ja se joka ja kun näitä jaksaa miettiä ja laskeskella monimutkaisilla kaavoilla täytyy olla myös elämäntilanne sellainen, että siitä jää voimavaroja kyseiselle toiminnalle.
Jos koko ajan elää voimiensa ja jaksamiseni äärirajoilla niin ei vaan jaksa.
Joku kymmenien vuosien päässä oleva rikastuminen on niin kaukainen ja turhauttava ajatus kun jo päivä ja viikko eteenpäin on työlästä ja kaupassa lasket senttejä, että saat pakolliset ostokset.
Ja pelkäät että kassalla täytyy jättää joku pois kun oletkin laskenut väärin.Hyvä kirjoitus. Kuvastaa hyvin sitä kuinka ihminen on valmis keksimään kaikenlaisia syitä miksi ei tarvitse edes yrittää. Miksi juuri sinun kohdallesi ei voisi tullan onnenkantamoinen? Löydät kirpputorilta tuotteen, josta maksa kympin ja myyt kahdella sadalla? Saat ässäarvan lahjaksi ja voitat pari sataa? Monelle näitäkin tulee, mutta niitä ei lasketa miksikään kun on tottunut ajattelemaan, että "koko ajan elää voimiensa ja jaksamisensa äärirajoilla".
Ihmisten suhtautuminen rahaan säilyy hyvin samantyylisenä läpi elämän. Jos on tottunut siihen, että sitä ei ole tuntuu että rahat on loppu vaikka vähän olisi jemmassakin. Vaurastuminen alkaa asenteen ja ajattelun muuttamisesta. Jos jotenkin voisi vinksauttaa päänsä niin, että näkee edessään mahdollisuuksia eikä esteitä se auttaa jo paljon. Ja jos ei vaikka sattuisikaan vaurastumaan, niin elämä on ainakin kivempaa.
Hyvä kirjoitus, jossa ei yhtään ymmärretty yhtään mitä kirjoitin. Kuten tyypillistä niille, jotka eivät köyhän elämästä mitään tiedä.
Jo minulla on kymppi ylimääräistä, ostan sitä jotain pakollista itselleni kirpparita. Sitäpaitsi asun pienellä paikkakunnalla josta tuskin löytyy parinsadan löytöjä.
Ässäarpa vertaus on kaukaa haettu, luultavasti saisin niitä Ässäarpa ostaa ison nipun ja pitkän aikaa, että sieltä se iso voitto tai hiukan isompi kuin 4 euroa löytyisi. Eli köyhtyisin vain lisää. Ja jos valinta on ostanko ässäarvan hinnalla ruokaa tai jotain muuta pakollista on valinta jotainnut muuta.
Hassua kun kaikki neuvovat köyhiä karsimaan kaikki turhat pois, niin kerrankin neuvotaan ostamaan jotain muuta kuin soijarouhetta ja kauden juureksia.
Niin, jotkut sanovat, että on rahat loppu kun on kuitenkin jotain jemmassa, mutta minulla kun on rahat loppu niin ne on loppu.
Uskoisin, että ne jotka täällä nyt kokeilevat ja vertailevan erilaisia sijoituskohteita tuskin kukaan sijoittaa ainutta tai viimeistä rahaansa, jonka ehkä menettävät tai tulee vielä lisäkuluja.Minulla on sitäpaitsi niin pieni eläke, että saan asumistukea ja joskus toimeentulotukea. Se on pakko, että pärjään. Ikää on senverran, että kukaan ei ota töihin, enkä enää jaksaisikaan.
Jos nyt alkaisin kikkailemaan jollain sijoituksilla tai rahastoilla, niin Kela tarttuisi siihen. Hyvässä lykyssä lopettaisi asumistuen. En pysty äkkiseltään millään saamaan sijoituksistani niin paljon tuottoa, että se korvaisi sekä sijoittamani rahan että menetetyn asumistuen.
Eli että saisin varman päälle joka kuukausi sen menetetyn asumistuen määrän rahaa kukkarooni. Ihan helpolla en siis ala sijoittajaa leikkimään. Eikä kukaan muukaan, joka on pakosti naimisissa Kelan kanssa.
Minulla ei ole varaa leikkiä pienillä rahoillani ja jemmaa ei ole.
Jos sanon, että ihminen elää äärirajoilla niin uskokaa nyt rakkaat ihmiset, että se silloin myös on niin. Myös moni muu kuin minä.Miten se elämä olisi minulle kivempaa, jos en sattuisikaan vaurastumaan?
Riskeeraisin juuri ja juuri pärjäämiseni?
Pidätkö kivana kokeilemista ja hukkaan heitettyjä kymppejä kirppareilla, ässäarpoihin tai tuottamattomiin sijoituksiin, joista tulikin nolla tai takkiin?Tätä juuri tarkoitin. Joillekin sijoittaminen on kivaa hupia ja kokeilua, kävi miten kävi, se ei heilauta elämää mitenkään, mutta sitä se ei ole köyhälle.
Köyhällä ei ole varaa leikkiä sijoittajaa, elämä on totista totta.
Olet oikeassa, sun osalta juna meni jo. Et ehdi enää hyödyntää korkoa korolle efektiä. Mutta juuri tuosta syystä itse sijoitan pienistä rahoistani, että olisi sitten eläkeläisenäkin elämä vähän inhimillisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo se sama Merja, joka aloitti sijoittamisen vanhemmiltaan saamillaan 60 000 eurolla? Taitaa olla.
Ärsyttävää, että rahaa ilmaiseksi saanut ei tajua, ettei kaikilla ole vanhemmilta saatuja rahoja, jotka voi laittaa osakesalkkuun.
Suurella osalla ei taida olla, mutta ei sijoittaminen sitä pois sulje. Köyhän euro on paljon suurempi kuin rikkaan euro. Jos vuositulosi on 22 000€/vuosi, ja rikkaan 88 000/ vuosi, euro on sinulle 4x suurempi raha kuin rikkaalle. Silti jokainen ostamaton mineraalivesi tai tuoreyrtti säästää teille saman summan, olet rikas tai köyhä.
Itselle jo 30 000€ säästetty/sijoitettu omaisuus olisi valtava. Minun ei edes tarvitse haaveilla 300 000€ sijoitussalkusta, olisin väljempäänkin tyytyväinen.
En silti allekirjoita tuota sijoittamisen kannattavuutta juuri nyt. Itse en uskaltaisi sijoittaa kun ei ole vara menettää. Ei mun hermot kestäisi katsoa kun 10 000€ salkun arvo laskee 44%.
Kyse on siitä että sijoittaa tarpeeksi pitkäksi aikaa, ja toki edes vähän varmoihin kohteisiin. Pitkällä aikajänteellä pörssikurssit kuitenkin aina nousee. Huom. yksittäinen osake ei, mutta pörssi yleisesti. Jotkut suosittelee indexirahastoja, ne seuraa pörssin yleistä kehitystä, joten pitkällä ajalla kaiken järjen mukaan ne voittaisivat aina. Korjatkaa jos olen väärässä.
Olet väärässä!
Älkää hyvät ihmiset aloittako sijoittamista nyt, talouden laantuuma on juuri alkanut. Tämä on ihan yleisesti tiedossa, että viime vuosi oli talouskasvun huippu ja nyt lähdetään taas alas ryminällä.
Käsittääkseni vielä ei maailmasta ole löytynyt sellaista henkilöä, joka osaa ennustaa tulevat markkinat täysin oikein. "Time in the market beats timing the market"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille monille, jotka kehuvat pystyvänsä säästämään tai sijoittamaan pienestäkin palkasta usein unohtuu se tosiasia, että taloudessa on toinenkin palkkaa tai muuta etuutta saava ihminen joka mahdollistaa asian.
Jos asuu ja elää yksin, ja vastaa koko taloden hallinnasta niin pienestä tulosta on paljon vaikeampi laittaa syrjään.
Myös usein on kuitenkin joku onnenkantamoinen mukana, jossain vaiheessa on ehkä perintö, pelivoitto, ylimääräinen bonus työstä tai joku muu mahdollistajana, että jonain kuukautena tai kautena ei ihan sillä minimillä tarvitse tulla toimeen.Mutta jos vuodesta toiseen mennään sillä alarajalla, niin ihmisen motiivi ja voimat eivät kertakaikkiaina riitä miettimäån jotain kikkailua ja koko ajan seuraamaan kursseja tai rahastojen arvoja.
On ihan jotain ihmisiä pilkkaavaa ja heidän voimavarojensa halveksimista kun sanotaan, että kuka tahansa voi rikastua.
Silloin ja se joka ja kun näitä jaksaa miettiä ja laskeskella monimutkaisilla kaavoilla täytyy olla myös elämäntilanne sellainen, että siitä jää voimavaroja kyseiselle toiminnalle.
Jos koko ajan elää voimiensa ja jaksamiseni äärirajoilla niin ei vaan jaksa.
Joku kymmenien vuosien päässä oleva rikastuminen on niin kaukainen ja turhauttava ajatus kun jo päivä ja viikko eteenpäin on työlästä ja kaupassa lasket senttejä, että saat pakolliset ostokset.
Ja pelkäät että kassalla täytyy jättää joku pois kun oletkin laskenut väärin.Hyvä kirjoitus. Kuvastaa hyvin sitä kuinka ihminen on valmis keksimään kaikenlaisia syitä miksi ei tarvitse edes yrittää. Miksi juuri sinun kohdallesi ei voisi tullan onnenkantamoinen? Löydät kirpputorilta tuotteen, josta maksa kympin ja myyt kahdella sadalla? Saat ässäarvan lahjaksi ja voitat pari sataa? Monelle näitäkin tulee, mutta niitä ei lasketa miksikään kun on tottunut ajattelemaan, että "koko ajan elää voimiensa ja jaksamisensa äärirajoilla".
Ihmisten suhtautuminen rahaan säilyy hyvin samantyylisenä läpi elämän. Jos on tottunut siihen, että sitä ei ole tuntuu että rahat on loppu vaikka vähän olisi jemmassakin. Vaurastuminen alkaa asenteen ja ajattelun muuttamisesta. Jos jotenkin voisi vinksauttaa päänsä niin, että näkee edessään mahdollisuuksia eikä esteitä se auttaa jo paljon. Ja jos ei vaikka sattuisikaan vaurastumaan, niin elämä on ainakin kivempaa.
Hyvä kirjoitus, jossa ei yhtään ymmärretty yhtään mitä kirjoitin. Kuten tyypillistä niille, jotka eivät köyhän elämästä mitään tiedä.
Jo minulla on kymppi ylimääräistä, ostan sitä jotain pakollista itselleni kirpparita. Sitäpaitsi asun pienellä paikkakunnalla josta tuskin löytyy parinsadan löytöjä.
Ässäarpa vertaus on kaukaa haettu, luultavasti saisin niitä Ässäarpa ostaa ison nipun ja pitkän aikaa, että sieltä se iso voitto tai hiukan isompi kuin 4 euroa löytyisi. Eli köyhtyisin vain lisää. Ja jos valinta on ostanko ässäarvan hinnalla ruokaa tai jotain muuta pakollista on valinta jotainnut muuta.
Hassua kun kaikki neuvovat köyhiä karsimaan kaikki turhat pois, niin kerrankin neuvotaan ostamaan jotain muuta kuin soijarouhetta ja kauden juureksia.
Niin, jotkut sanovat, että on rahat loppu kun on kuitenkin jotain jemmassa, mutta minulla kun on rahat loppu niin ne on loppu.
Uskoisin, että ne jotka täällä nyt kokeilevat ja vertailevan erilaisia sijoituskohteita tuskin kukaan sijoittaa ainutta tai viimeistä rahaansa, jonka ehkä menettävät tai tulee vielä lisäkuluja.Minulla on sitäpaitsi niin pieni eläke, että saan asumistukea ja joskus toimeentulotukea. Se on pakko, että pärjään. Ikää on senverran, että kukaan ei ota töihin, enkä enää jaksaisikaan.
Jos nyt alkaisin kikkailemaan jollain sijoituksilla tai rahastoilla, niin Kela tarttuisi siihen. Hyvässä lykyssä lopettaisi asumistuen. En pysty äkkiseltään millään saamaan sijoituksistani niin paljon tuottoa, että se korvaisi sekä sijoittamani rahan että menetetyn asumistuen.
Eli että saisin varman päälle joka kuukausi sen menetetyn asumistuen määrän rahaa kukkarooni. Ihan helpolla en siis ala sijoittajaa leikkimään. Eikä kukaan muukaan, joka on pakosti naimisissa Kelan kanssa.
Minulla ei ole varaa leikkiä pienillä rahoillani ja jemmaa ei ole.
Jos sanon, että ihminen elää äärirajoilla niin uskokaa nyt rakkaat ihmiset, että se silloin myös on niin. Myös moni muu kuin minä.Miten se elämä olisi minulle kivempaa, jos en sattuisikaan vaurastumaan?
Riskeeraisin juuri ja juuri pärjäämiseni?
Pidätkö kivana kokeilemista ja hukkaan heitettyjä kymppejä kirppareilla, ässäarpoihin tai tuottamattomiin sijoituksiin, joista tulikin nolla tai takkiin?Tätä juuri tarkoitin. Joillekin sijoittaminen on kivaa hupia ja kokeilua, kävi miten kävi, se ei heilauta elämää mitenkään, mutta sitä se ei ole köyhälle.
Köyhällä ei ole varaa leikkiä sijoittajaa, elämä on totista totta.
Millä logiikalla sijoittaminen veisi sinulta asumistuen? Ok, sijoituksista saatava tuotto voi kyllä pienentää asumistukea, mutta pienennys on aina selvästi pienempi kuin sijoituksista saadut tulot eli jäisit kuitenkin plussan puolelle.
Terv. asumistukea saavan eläkeläisen edunvalvoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mutta millä ihmeellä asuisin ja eläisin jos laittaisin 15 euroa sijoitukseen? Ja tuloja olisi mahdollisesti vielä Kelan tuen verran vähemmän?
Kun on elettävä ja asuttava sen sijoittamisesta kertyvän (epävarman) vaurastumisen ajankin, en voi pysäyttää elämääni ja kulujani siksi rikastumista odottamisen ajaksi?
Kulut juoksee silti koko ajan.
Missä välissä ja millä aikavälillä se 15 euroa poikisi niin paljon, että esimerkiksi se minulle välttämättömän asumistuen määrä täyttyisi?
Ja millä eläisin sen ajan kun rahaa ei ole jemmassakaan.
Saan juuri asumistukea sen vuoksi, että en muuten pärjäisi.
Tämähän on köyhällä juuri se vaikeus.
Jos alkaa sijoittamaan niin sijoittaminen tuottaa jotain vuonna sirppi ja vasara. Mutta tuet laitetaan tai niitä alennetaan saman tai laitetaan poikki heti.
Jos joku ratkaisisi tämän olisin hyvin kiitollinen ja alkaisin heti ensi kuussa rikastuttamaan itseäni.
Ei ole kysymys siitä, että haluaisin olla Kelan kanssa naimisissa, vaan kun on nyt pakko. Tässä tilanteessa ja tässä hetkessä on elettävä, ei missään kymmenien tai edes kuukausien päässä.
Töihin en pääse enkä pysty, en nuorene eikä eläke ei muutu.
Eläke on niin pieni yksineläjällä, että asumistuki ja joskus toimeentulotuki tarvitaan, että eläisi, Kela ei sitä edes myönnä jos ei laskelmat niin näytä.
Turha siitä on ivailla.
Jos joudun hakemaan toimeentulotukea ja siinä näkyy, että olen sijoittanut johankin rahastoon niin toimeentulotukea alennetaan ja aletaan takuulla ihmetellä ja kysellä miksi olen laittanut rahaa johonkin rahastoon. Rahastoon on mennyt minulta rahaa, mutta tuottoa tulee joskus jos tulee.
Ei tämä varmaan kiinnostakaan suurinta osaa, mutta kun nyt keskustellaan, oletan niin, että onko jokaisella mahdollista rikastua sijoittamiselea, niin siksi kirjoitan.
Hirmuisen moni takertuu tuohon 60 000 euron isältä saatuun pesämunaan. Aivan totta on, että se selittää suurimman osan tuosta 300 000€ potista, mutta se ei ollut jutun pointti. Pointti on, että jo pienillä sijoituksilla pääsee mukaan (joskin tuotot ovat tietysti suhteessa sijoituksen pääomaan).
Vähitellen sitä pottia kertyy, mutta jos "ei kannata kun ei saa sitä 300 000" niin ei koskaan mitään saakkaan kasaan. Potin kasvaessa siitä tulevat pääomatulot nousevat ja nopeuttavat (euromääräistä) kasvua omalta osaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta millä ihmeellä asuisin ja eläisin jos laittaisin 15 euroa sijoitukseen? Ja tuloja olisi mahdollisesti vielä Kelan tuen verran vähemmän?
Kun on elettävä ja asuttava sen sijoittamisesta kertyvän (epävarman) vaurastumisen ajankin, en voi pysäyttää elämääni ja kulujani siksi rikastumista odottamisen ajaksi?
Kulut juoksee silti koko ajan.Missä välissä ja millä aikavälillä se 15 euroa poikisi niin paljon, että esimerkiksi se minulle välttämättömän asumistuen määrä täyttyisi?
Ja millä eläisin sen ajan kun rahaa ei ole jemmassakaan.
Saan juuri asumistukea sen vuoksi, että en muuten pärjäisi.
Tämähän on köyhällä juuri se vaikeus.
Jos alkaa sijoittamaan niin sijoittaminen tuottaa jotain vuonna sirppi ja vasara. Mutta tuet laitetaan tai niitä alennetaan saman tai laitetaan poikki heti.
Jos joku ratkaisisi tämän olisin hyvin kiitollinen ja alkaisin heti ensi kuussa rikastuttamaan itseäni.Ei ole kysymys siitä, että haluaisin olla Kelan kanssa naimisissa, vaan kun on nyt pakko. Tässä tilanteessa ja tässä hetkessä on elettävä, ei missään kymmenien tai edes kuukausien päässä.
Töihin en pääse enkä pysty, en nuorene eikä eläke ei muutu.
Eläke on niin pieni yksineläjällä, että asumistuki ja joskus toimeentulotuki tarvitaan, että eläisi, Kela ei sitä edes myönnä jos ei laskelmat niin näytä.
Turha siitä on ivailla.
Jos joudun hakemaan toimeentulotukea ja siinä näkyy, että olen sijoittanut johankin rahastoon niin toimeentulotukea alennetaan ja aletaan takuulla ihmetellä ja kysellä miksi olen laittanut rahaa johonkin rahastoon. Rahastoon on mennyt minulta rahaa, mutta tuottoa tulee joskus jos tulee.
Ei tämä varmaan kiinnostakaan suurinta osaa, mutta kun nyt keskustellaan, oletan niin, että onko jokaisella mahdollista rikastua sijoittamiselea, niin siksi kirjoitan.
Usko nyt, sijoitukset joista et saa juuri nyt tuloa, eivät vaikuta mitenkään asumistukeen ennen kuin sinulla on niitä vähintään 16400 euron edestä. Toimeentulotukeen sijoitukset voivat kyllä vaikuttaa eli pahimmassa tapauksessa joutuisit käyttämään sijoittamasi rahat ennen kuin saisit toimeentulotukea? Miksi rahasi eivät riitä? Onko asuntosi selvästi asumistuen maksimia kalliimpi vai onko sinulla suuret sairauskulut?
Eläkeläisen edunvalvoja
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta millä ihmeellä asuisin ja eläisin jos laittaisin 15 euroa sijoitukseen? Ja tuloja olisi mahdollisesti vielä Kelan tuen verran vähemmän?
Kun on elettävä ja asuttava sen sijoittamisesta kertyvän (epävarman) vaurastumisen ajankin, en voi pysäyttää elämääni ja kulujani siksi rikastumista odottamisen ajaksi?
Kulut juoksee silti koko ajan.Missä välissä ja millä aikavälillä se 15 euroa poikisi niin paljon, että esimerkiksi se minulle välttämättömän asumistuen määrä täyttyisi?
Ja millä eläisin sen ajan kun rahaa ei ole jemmassakaan.
Saan juuri asumistukea sen vuoksi, että en muuten pärjäisi.
Tämähän on köyhällä juuri se vaikeus.
Jos alkaa sijoittamaan niin sijoittaminen tuottaa jotain vuonna sirppi ja vasara. Mutta tuet laitetaan tai niitä alennetaan saman tai laitetaan poikki heti.
Jos joku ratkaisisi tämän olisin hyvin kiitollinen ja alkaisin heti ensi kuussa rikastuttamaan itseäni.Ei ole kysymys siitä, että haluaisin olla Kelan kanssa naimisissa, vaan kun on nyt pakko. Tässä tilanteessa ja tässä hetkessä on elettävä, ei missään kymmenien tai edes kuukausien päässä.
Töihin en pääse enkä pysty, en nuorene eikä eläke ei muutu.
Eläke on niin pieni yksineläjällä, että asumistuki ja joskus toimeentulotuki tarvitaan, että eläisi, Kela ei sitä edes myönnä jos ei laskelmat niin näytä.
Turha siitä on ivailla.
Jos joudun hakemaan toimeentulotukea ja siinä näkyy, että olen sijoittanut johankin rahastoon niin toimeentulotukea alennetaan ja aletaan takuulla ihmetellä ja kysellä miksi olen laittanut rahaa johonkin rahastoon. Rahastoon on mennyt minulta rahaa, mutta tuottoa tulee joskus jos tulee.
Ei tämä varmaan kiinnostakaan suurinta osaa, mutta kun nyt keskustellaan, oletan niin, että onko jokaisella mahdollista rikastua sijoittamiselea, niin siksi kirjoitan.
Kun sijoittamalla SAAT niitä uusia TULOJA, Mahdollisesti jo saman kuun aikana. Sitäpaitsi jos sijoitustulosi on alle 10€/kk ei sitä huomioida asumistuessa ollenkaan vaan saat tuon ihan niiden tukien päälle. Tuon jälkeen TUKI pienenee vähemmän kuin TULOT kasvaa. Kuinka helv. vaikeeta tää on. Vai onko se että on mukavampaa kölliä niillä tuilla kuin tehdä yhtään mitään ITSE oman asemansa parantamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirmuisen moni takertuu tuohon 60 000 euron isältä saatuun pesämunaan. Aivan totta on, että se selittää suurimman osan tuosta 300 000€ potista, mutta se ei ollut jutun pointti. Pointti on, että jo pienillä sijoituksilla pääsee mukaan (joskin tuotot ovat tietysti suhteessa sijoituksen pääomaan).
Vähitellen sitä pottia kertyy, mutta jos "ei kannata kun ei saa sitä 300 000" niin ei koskaan mitään saakkaan kasaan. Potin kasvaessa siitä tulevat pääomatulot nousevat ja nopeuttavat (euromääräistä) kasvua omalta osaltaan.
Totta, mutta 15e/kk säästöön tai indeksiin ei silti johda mihinkään - summa liian pieni vaikka kasvaisi esim. 5% p.a. hamaan tappiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille monille, jotka kehuvat pystyvänsä säästämään tai sijoittamaan pienestäkin palkasta usein unohtuu se tosiasia, että taloudessa on toinenkin palkkaa tai muuta etuutta saava ihminen joka mahdollistaa asian.
Jos asuu ja elää yksin, ja vastaa koko taloden hallinnasta niin pienestä tulosta on paljon vaikeampi laittaa syrjään.
Myös usein on kuitenkin joku onnenkantamoinen mukana, jossain vaiheessa on ehkä perintö, pelivoitto, ylimääräinen bonus työstä tai joku muu mahdollistajana, että jonain kuukautena tai kautena ei ihan sillä minimillä tarvitse tulla toimeen.Mutta jos vuodesta toiseen mennään sillä alarajalla, niin ihmisen motiivi ja voimat eivät kertakaikkiaina riitä miettimäån jotain kikkailua ja koko ajan seuraamaan kursseja tai rahastojen arvoja.
On ihan jotain ihmisiä pilkkaavaa ja heidän voimavarojensa halveksimista kun sanotaan, että kuka tahansa voi rikastua.
Silloin ja se joka ja kun näitä jaksaa miettiä ja laskeskella monimutkaisilla kaavoilla täytyy olla myös elämäntilanne sellainen, että siitä jää voimavaroja kyseiselle toiminnalle.
Jos koko ajan elää voimiensa ja jaksamiseni äärirajoilla niin ei vaan jaksa.
Joku kymmenien vuosien päässä oleva rikastuminen on niin kaukainen ja turhauttava ajatus kun jo päivä ja viikko eteenpäin on työlästä ja kaupassa lasket senttejä, että saat pakolliset ostokset.
Ja pelkäät että kassalla täytyy jättää joku pois kun oletkin laskenut väärin.Hyvä kirjoitus. Kuvastaa hyvin sitä kuinka ihminen on valmis keksimään kaikenlaisia syitä miksi ei tarvitse edes yrittää. Miksi juuri sinun kohdallesi ei voisi tullan onnenkantamoinen? Löydät kirpputorilta tuotteen, josta maksa kympin ja myyt kahdella sadalla? Saat ässäarvan lahjaksi ja voitat pari sataa? Monelle näitäkin tulee, mutta niitä ei lasketa miksikään kun on tottunut ajattelemaan, että "koko ajan elää voimiensa ja jaksamisensa äärirajoilla".
Ihmisten suhtautuminen rahaan säilyy hyvin samantyylisenä läpi elämän. Jos on tottunut siihen, että sitä ei ole tuntuu että rahat on loppu vaikka vähän olisi jemmassakin. Vaurastuminen alkaa asenteen ja ajattelun muuttamisesta. Jos jotenkin voisi vinksauttaa päänsä niin, että näkee edessään mahdollisuuksia eikä esteitä se auttaa jo paljon. Ja jos ei vaikka sattuisikaan vaurastumaan, niin elämä on ainakin kivempaa.
Hyvä kirjoitus, jossa ei yhtään ymmärretty yhtään mitä kirjoitin. Kuten tyypillistä niille, jotka eivät köyhän elämästä mitään tiedä.
Jo minulla on kymppi ylimääräistä, ostan sitä jotain pakollista itselleni kirpparita. Sitäpaitsi asun pienellä paikkakunnalla josta tuskin löytyy parinsadan löytöjä.
Ässäarpa vertaus on kaukaa haettu, luultavasti saisin niitä Ässäarpa ostaa ison nipun ja pitkän aikaa, että sieltä se iso voitto tai hiukan isompi kuin 4 euroa löytyisi. Eli köyhtyisin vain lisää. Ja jos valinta on ostanko ässäarvan hinnalla ruokaa tai jotain muuta pakollista on valinta jotainnut muuta.
Hassua kun kaikki neuvovat köyhiä karsimaan kaikki turhat pois, niin kerrankin neuvotaan ostamaan jotain muuta kuin soijarouhetta ja kauden juureksia.
Niin, jotkut sanovat, että on rahat loppu kun on kuitenkin jotain jemmassa, mutta minulla kun on rahat loppu niin ne on loppu.
Uskoisin, että ne jotka täällä nyt kokeilevat ja vertailevan erilaisia sijoituskohteita tuskin kukaan sijoittaa ainutta tai viimeistä rahaansa, jonka ehkä menettävät tai tulee vielä lisäkuluja.Minulla on sitäpaitsi niin pieni eläke, että saan asumistukea ja joskus toimeentulotukea. Se on pakko, että pärjään. Ikää on senverran, että kukaan ei ota töihin, enkä enää jaksaisikaan.
Jos nyt alkaisin kikkailemaan jollain sijoituksilla tai rahastoilla, niin Kela tarttuisi siihen. Hyvässä lykyssä lopettaisi asumistuen. En pysty äkkiseltään millään saamaan sijoituksistani niin paljon tuottoa, että se korvaisi sekä sijoittamani rahan että menetetyn asumistuen.
Eli että saisin varman päälle joka kuukausi sen menetetyn asumistuen määrän rahaa kukkarooni. Ihan helpolla en siis ala sijoittajaa leikkimään. Eikä kukaan muukaan, joka on pakosti naimisissa Kelan kanssa.
Minulla ei ole varaa leikkiä pienillä rahoillani ja jemmaa ei ole.
Jos sanon, että ihminen elää äärirajoilla niin uskokaa nyt rakkaat ihmiset, että se silloin myös on niin. Myös moni muu kuin minä.Miten se elämä olisi minulle kivempaa, jos en sattuisikaan vaurastumaan?
Riskeeraisin juuri ja juuri pärjäämiseni?
Pidätkö kivana kokeilemista ja hukkaan heitettyjä kymppejä kirppareilla, ässäarpoihin tai tuottamattomiin sijoituksiin, joista tulikin nolla tai takkiin?Tätä juuri tarkoitin. Joillekin sijoittaminen on kivaa hupia ja kokeilua, kävi miten kävi, se ei heilauta elämää mitenkään, mutta sitä se ei ole köyhälle.
Köyhällä ei ole varaa leikkiä sijoittajaa, elämä on totista totta.Millä logiikalla sijoittaminen veisi sinulta asumistuen? Ok, sijoituksista saatava tuotto voi kyllä pienentää asumistukea, mutta pienennys on aina selvästi pienempi kuin sijoituksista saadut tulot eli jäisit kuitenkin plussan puolelle.
Terv. asumistukea saavan eläkeläisen edunvalvoja
Hyvä esimerkki oli, kun pieni työeläkeeni nousi, kun olin eläkkeellä hiukan töissä, bruttona 23 euroa.
Koska sajan pientä kansaneläkettä lisäksi, niin oitis Kelalta tuli puhelinsoitto, että kansaneläke kalastetaan uudelleen ja sen laskelman vuoksi kansaneläkettä laskettiin yli sen minkä minulle jäi nettona sitä työeläkeestä korotusta. Eli hävisin muutaman euron. Sitten Kela ilmoitti, että myös asumistuki joudutaan nyt laskemaan uudelleen, ja se vuoksi myös asumistukea laskettiin noin euron.
23 euron brutto työeläkkeen korotus aiheutti Kelassa ketjun, jossa loppupeleissä hävisin 5 euroa.
Käteen jäi kuukaudessa 5 euroa vähemmän rahaa kuin ennen työeläkeeni korotusta.
Tähän perustuen uskon, että kaikki tuotto, jonka sijoittamiseni tuottaisi otetaan toisesta taskusta pois. Eli plus miinus nolla.
En tiedä kuinka kyseisen edunvalvojan asiakas onnistuu sijoituksensa säilyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta millä ihmeellä asuisin ja eläisin jos laittaisin 15 euroa sijoitukseen? Ja tuloja olisi mahdollisesti vielä Kelan tuen verran vähemmän?
Kun on elettävä ja asuttava sen sijoittamisesta kertyvän (epävarman) vaurastumisen ajankin, en voi pysäyttää elämääni ja kulujani siksi rikastumista odottamisen ajaksi?
Kulut juoksee silti koko ajan.Missä välissä ja millä aikavälillä se 15 euroa poikisi niin paljon, että esimerkiksi se minulle välttämättömän asumistuen määrä täyttyisi?
Ja millä eläisin sen ajan kun rahaa ei ole jemmassakaan.
Saan juuri asumistukea sen vuoksi, että en muuten pärjäisi.
Tämähän on köyhällä juuri se vaikeus.
Jos alkaa sijoittamaan niin sijoittaminen tuottaa jotain vuonna sirppi ja vasara. Mutta tuet laitetaan tai niitä alennetaan saman tai laitetaan poikki heti.
Jos joku ratkaisisi tämän olisin hyvin kiitollinen ja alkaisin heti ensi kuussa rikastuttamaan itseäni.Ei ole kysymys siitä, että haluaisin olla Kelan kanssa naimisissa, vaan kun on nyt pakko. Tässä tilanteessa ja tässä hetkessä on elettävä, ei missään kymmenien tai edes kuukausien päässä.
Töihin en pääse enkä pysty, en nuorene eikä eläke ei muutu.
Eläke on niin pieni yksineläjällä, että asumistuki ja joskus toimeentulotuki tarvitaan, että eläisi, Kela ei sitä edes myönnä jos ei laskelmat niin näytä.
Turha siitä on ivailla.
Jos joudun hakemaan toimeentulotukea ja siinä näkyy, että olen sijoittanut johankin rahastoon niin toimeentulotukea alennetaan ja aletaan takuulla ihmetellä ja kysellä miksi olen laittanut rahaa johonkin rahastoon. Rahastoon on mennyt minulta rahaa, mutta tuottoa tulee joskus jos tulee.
Ei tämä varmaan kiinnostakaan suurinta osaa, mutta kun nyt keskustellaan, oletan niin, että onko jokaisella mahdollista rikastua sijoittamiselea, niin siksi kirjoitan.
Kuule, ei sun pakko ole sijoittaa. Joku keksii hyviä syitä heti miljoona sijoittamisen puolesta, toinen sitä vastaan. Jos ei tunnu omalta, niin ei kannata. Moni muukaan asia ei tässä elämässä ei kannata.
Jos sijoitan joka kuukausi 15 euroa niin miten paljon ja missä ajassa se alkaa tuottaa? Noin keskimäärin.
Kysy myös, että jos sijoitan 10 euroa tai alle kuukaudessa, niin miten paljon ja missä ajassa se tuottaa? Noin keskimäärin.
Nauttikaa elämästä nyt. Mitään ei saa hautaan, ahneet sukulaiset perii. Eli nyt oman itsensä aika viimeistään eläkeläiselläkin. Ei muuta kun pakkasta pakoon kanarioille. Sitten kun tulee aika jolloin täytyy mennä hoivakotiin niin ei kannata olla mitään omaisuutta koska se huomioidaan. Ottakoot eläkkeestä sen minkä ottaa.
HSEn adonis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirmuisen moni takertuu tuohon 60 000 euron isältä saatuun pesämunaan. Aivan totta on, että se selittää suurimman osan tuosta 300 000€ potista, mutta se ei ollut jutun pointti. Pointti on, että jo pienillä sijoituksilla pääsee mukaan (joskin tuotot ovat tietysti suhteessa sijoituksen pääomaan).
Vähitellen sitä pottia kertyy, mutta jos "ei kannata kun ei saa sitä 300 000" niin ei koskaan mitään saakkaan kasaan. Potin kasvaessa siitä tulevat pääomatulot nousevat ja nopeuttavat (euromääräistä) kasvua omalta osaltaan.Totta, mutta 15e/kk säästöön tai indeksiin ei silti johda mihinkään - summa liian pieni vaikka kasvaisi esim. 5% p.a. hamaan tappiin asti.
Riippuu mitä tarkoittaa liian pienellä ja kuinka pitkä sijoitushorisontti on. Jo 5v indeksisijoittamalla tuo 180€ vuodessa alkaa pääoman tuotto olla jo ihan huomattava suhteessa sijoitettavaan rahamäärään. Ei sillä rikastu, mutta se ei liene yllätys, mikäli niin heikosti asiat ovat, ettei kykene 15€ enempää kuukaudessa irroittamaan ja asioiden ollessa niin huonosti jo muutaman vuoden sijoitussäästöt voivat pelastaa taloudelliselta katastrofilta jonkin välttämättömän kulun yllättäessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille monille, jotka kehuvat pystyvänsä säästämään tai sijoittamaan pienestäkin palkasta usein unohtuu se tosiasia, että taloudessa on toinenkin palkkaa tai muuta etuutta saava ihminen joka mahdollistaa asian.
Jos asuu ja elää yksin, ja vastaa koko taloden hallinnasta niin pienestä tulosta on paljon vaikeampi laittaa syrjään.
Myös usein on kuitenkin joku onnenkantamoinen mukana, jossain vaiheessa on ehkä perintö, pelivoitto, ylimääräinen bonus työstä tai joku muu mahdollistajana, että jonain kuukautena tai kautena ei ihan sillä minimillä tarvitse tulla toimeen.Mutta jos vuodesta toiseen mennään sillä alarajalla, niin ihmisen motiivi ja voimat eivät kertakaikkiaina riitä miettimäån jotain kikkailua ja koko ajan seuraamaan kursseja tai rahastojen arvoja.
On ihan jotain ihmisiä pilkkaavaa ja heidän voimavarojensa halveksimista kun sanotaan, että kuka tahansa voi rikastua.
Silloin ja se joka ja kun näitä jaksaa miettiä ja laskeskella monimutkaisilla kaavoilla täytyy olla myös elämäntilanne sellainen, että siitä jää voimavaroja kyseiselle toiminnalle.
Jos koko ajan elää voimiensa ja jaksamiseni äärirajoilla niin ei vaan jaksa.
Joku kymmenien vuosien päässä oleva rikastuminen on niin kaukainen ja turhauttava ajatus kun jo päivä ja viikko eteenpäin on työlästä ja kaupassa lasket senttejä, että saat pakolliset ostokset.
Ja pelkäät että kassalla täytyy jättää joku pois kun oletkin laskenut väärin.Hyvä kirjoitus. Kuvastaa hyvin sitä kuinka ihminen on valmis keksimään kaikenlaisia syitä miksi ei tarvitse edes yrittää. Miksi juuri sinun kohdallesi ei voisi tullan onnenkantamoinen? Löydät kirpputorilta tuotteen, josta maksa kympin ja myyt kahdella sadalla? Saat ässäarvan lahjaksi ja voitat pari sataa? Monelle näitäkin tulee, mutta niitä ei lasketa miksikään kun on tottunut ajattelemaan, että "koko ajan elää voimiensa ja jaksamisensa äärirajoilla".
Ihmisten suhtautuminen rahaan säilyy hyvin samantyylisenä läpi elämän. Jos on tottunut siihen, että sitä ei ole tuntuu että rahat on loppu vaikka vähän olisi jemmassakin. Vaurastuminen alkaa asenteen ja ajattelun muuttamisesta. Jos jotenkin voisi vinksauttaa päänsä niin, että näkee edessään mahdollisuuksia eikä esteitä se auttaa jo paljon. Ja jos ei vaikka sattuisikaan vaurastumaan, niin elämä on ainakin kivempaa.
Hyvä kirjoitus, jossa ei yhtään ymmärretty yhtään mitä kirjoitin. Kuten tyypillistä niille, jotka eivät köyhän elämästä mitään tiedä.
Jo minulla on kymppi ylimääräistä, ostan sitä jotain pakollista itselleni kirpparita. Sitäpaitsi asun pienellä paikkakunnalla josta tuskin löytyy parinsadan löytöjä.
Ässäarpa vertaus on kaukaa haettu, luultavasti saisin niitä Ässäarpa ostaa ison nipun ja pitkän aikaa, että sieltä se iso voitto tai hiukan isompi kuin 4 euroa löytyisi. Eli köyhtyisin vain lisää. Ja jos valinta on ostanko ässäarvan hinnalla ruokaa tai jotain muuta pakollista on valinta jotainnut muuta.
Hassua kun kaikki neuvovat köyhiä karsimaan kaikki turhat pois, niin kerrankin neuvotaan ostamaan jotain muuta kuin soijarouhetta ja kauden juureksia.
Niin, jotkut sanovat, että on rahat loppu kun on kuitenkin jotain jemmassa, mutta minulla kun on rahat loppu niin ne on loppu.
Uskoisin, että ne jotka täällä nyt kokeilevat ja vertailevan erilaisia sijoituskohteita tuskin kukaan sijoittaa ainutta tai viimeistä rahaansa, jonka ehkä menettävät tai tulee vielä lisäkuluja.Minulla on sitäpaitsi niin pieni eläke, että saan asumistukea ja joskus toimeentulotukea. Se on pakko, että pärjään. Ikää on senverran, että kukaan ei ota töihin, enkä enää jaksaisikaan.
Jos nyt alkaisin kikkailemaan jollain sijoituksilla tai rahastoilla, niin Kela tarttuisi siihen. Hyvässä lykyssä lopettaisi asumistuen. En pysty äkkiseltään millään saamaan sijoituksistani niin paljon tuottoa, että se korvaisi sekä sijoittamani rahan että menetetyn asumistuen.
Eli että saisin varman päälle joka kuukausi sen menetetyn asumistuen määrän rahaa kukkarooni. Ihan helpolla en siis ala sijoittajaa leikkimään. Eikä kukaan muukaan, joka on pakosti naimisissa Kelan kanssa.
Minulla ei ole varaa leikkiä pienillä rahoillani ja jemmaa ei ole.
Jos sanon, että ihminen elää äärirajoilla niin uskokaa nyt rakkaat ihmiset, että se silloin myös on niin. Myös moni muu kuin minä.Miten se elämä olisi minulle kivempaa, jos en sattuisikaan vaurastumaan?
Riskeeraisin juuri ja juuri pärjäämiseni?
Pidätkö kivana kokeilemista ja hukkaan heitettyjä kymppejä kirppareilla, ässäarpoihin tai tuottamattomiin sijoituksiin, joista tulikin nolla tai takkiin?Tätä juuri tarkoitin. Joillekin sijoittaminen on kivaa hupia ja kokeilua, kävi miten kävi, se ei heilauta elämää mitenkään, mutta sitä se ei ole köyhälle.
Köyhällä ei ole varaa leikkiä sijoittajaa, elämä on totista totta.Millä logiikalla sijoittaminen veisi sinulta asumistuen? Ok, sijoituksista saatava tuotto voi kyllä pienentää asumistukea, mutta pienennys on aina selvästi pienempi kuin sijoituksista saadut tulot eli jäisit kuitenkin plussan puolelle.
Terv. asumistukea saavan eläkeläisen edunvalvoja
Hyvä esimerkki oli, kun pieni työeläkeeni nousi, kun olin eläkkeellä hiukan töissä, bruttona 23 euroa.
Koska sajan pientä kansaneläkettä lisäksi, niin oitis Kelalta tuli puhelinsoitto, että kansaneläke kalastetaan uudelleen ja sen laskelman vuoksi kansaneläkettä laskettiin yli sen minkä minulle jäi nettona sitä työeläkeestä korotusta. Eli hävisin muutaman euron. Sitten Kela ilmoitti, että myös asumistuki joudutaan nyt laskemaan uudelleen, ja se vuoksi myös asumistukea laskettiin noin euron.
23 euron brutto työeläkkeen korotus aiheutti Kelassa ketjun, jossa loppupeleissä hävisin 5 euroa.
Käteen jäi kuukaudessa 5 euroa vähemmän rahaa kuin ennen työeläkeeni korotusta.
Tähän perustuen uskon, että kaikki tuotto, jonka sijoittamiseni tuottaisi otetaan toisesta taskusta pois. Eli plus miinus nolla.
En tiedä kuinka kyseisen edunvalvojan asiakas onnistuu sijoituksensa säilyttämään.
Eli sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten asumistuki määräytyy ja kuvittelet sen vuoksi olemattomia. Sijoitukset itse eivät vaikuta eläkkeensaajan asumistukeen millään tavalla niin kauan, kun sinulla on omaisuutta alle 16400 euroa. Sijoituksista saadut tulot (esim. osingot) voivat pienentää asumistukea, mutta aina vähemmän kuin mitä saat niistä tuloja. Jokaista sijoituksista saamaasi euroa kohti asumistukesi pienenee korkeintaan 34 senttiä. Jäät siis aina plussan puolelle.
Eläkeläisen edunvalvoja
Kumma että minä pystyin sijoittamaan vaikka tulot oli alle ttt:n minimin... Ei luonto antanut periksi hakea.