Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapian kalleus
17.01.2019 |
Onko kenelläkään muulla ollut tilannetta, että jopa omavastuu on ylivoimainen maksaa kuntoutusterpiasta. Kuinka paljon se teillä noin yleensä on? Olen kuntoutustuella, mutta en toimeentulotukoasiakas, joten omavastuu todellakin on omavastuu. Tuntuuko muista, että koko genre on totaalisen ylihinnoiteltua versus ihan todennettavaankin tuloksellisuuteen? Henkilökohtaisesti pelottaa myös se, että leivästä nipistämällä viskaan rahani kankkulan kaivoon. Kaipaan sekä kokemuksia että neuvoja.
Kommentit (295)
Olen kuntoutustuella ja saan psykoterapiakulut ja ja lääkekulut toimeentulotuesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin terapeuteilla tutustumiskäynti voi olla normitaksan hintainen. Omalla kohdallani terapeutti veloitti tutustumiskäynnistä 65 e, ja hänen normitaksansa on 90 e.
Omavastuu on jotain 32 risat yhdeltä käyntikerralta. Ja tutustumiskäynnin maksoin itse kokonaan.
Kyllähän tuo työttömän kukkaroa kirpaisee, vaan pakko on vihdoin terveys saada kuntoon, jotta voin käydä töissä, päästä tästä ikuisen kituuttamisen kierteestä ja nauttia elämästä ilman sos. fobiaa ja _vaikeaa_ ahdistusta. Olen siis vuosia lykännyt terapian aloitusta sen kalleuden vuoksi ja kokeillut useita eri lääkkeitä, mutta lääkkeiden hyödyt ovat usein jääneet haittoja pienemmiksi.
Terapian rinnalle aion yhdistää lyhyen työkokeilun kuntouttavana toimenpiteenä (ihan oma idea, jonka terapeuttikin näki järkeväksi).
Vasta 4 kk terapiaa takana. Aikaista sanoa, kuinka toimivaksi terapia lopulta osoittautuu. Olen kuitenkin kokenut käynnit jo tässä vaiheessa hyödyllisiksi ja saanut uusia tekniikoita ja näkökulmia ongelmieni käsittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin 3-vuotisen psykoterapian kymmenisen vuotta sitten. Kaksi ensimmäistä vuotta kaksi kertaa viikossa ja kolmas vuosi kerran viikossa. Muistaakseni kuukausittainen omavastuu oli 240 euroa, eli aika iso summa kuitenkin, vaikka töissä kävinkin (olen pienipalkkainen). Laskin, että kun terapiaa oli vuodessa 10 kuukautta (terapeutilla oli n. 2 kk lomaa vuoden aikana), se teki 2400 euroa vuodessa ja kahdessa 4800 euroa. Viimeinen vuosi mentiin kerran viikossa, eli silloin määräksi tuli 1200 euroa. Kolmivuotinen terapia maksoi siis Kelan korvauksien jälkeen itselleni 6000 euroa. Se on kelle tahansa iso summa, saatika pienipalkkaiselle duunarille. En tajua, miten työttömät tai sairauslomalla olevilla edes on varaa siihen.
Oliko terapiasta hyötyä? Oli ja ei. Paljon hyvää oli, monia asioita saimme käsiteltyä ja olin motivoitunut. Lopulta kuitenkin tuntui, että asiat kiertävät kehää eikä terapeuttikaan saanut taiottua lisää näkökulmia. Viimeinen vuosi oli melko turha, mutta kävin sen koska Kela maksoi ja olin itsekin päättänyt käydä terapian moitteettomasti loppuun saakka, tuli mitä tuli.
Kun terapia loppui, en jäänyt kaipaamaan mitään "suuria oivalluksia", koska niitä harvoin tulee. Ehkä enemmän sellaista tiettyä rytmiä, joitakin hienoja ja kannustavia keskusteluja ja tulevaisuuden toivoa. Olin ja olen edelleen traumataustani kanssa yksin, enkä halua puhua asioista kellekään ulkopuoliselle, koska en kaipaa tai halua sääliä. Siihen terapia vastasi hyvin, koska kerrankin sain antaa tulla kaiken ilman häpeän pelkoa. Menisinkö uudestaan? Menisin, ihan vain siksi että saisin puhuttua jollekin, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa uudestaan tuollaista 6 tonnin summaa omasta pussistani.
Järkyttävä summa, hieno vastaus.
Ymmärrän sinua, itsekin traumatisoituneena. Jos olisin työssäkäyvä, laittaisin rahat tuollaiseen miettimättä, juurikin tuon vapaapudotuksen vuoksi koskien häpeällistä tilitystä. Siinähän käyttäisi minua hyväkseen, lypsäisi viimeiset rahani. Jos merkityksiä ei enää ole, saisinpahan edes tulvia.
Sääli on pahinta. Ennemmin vaikka fyysinen kipu.
Sinäpä sen sanoit ❤️
Onko tietoa myöntääkö Kela yhden vuoden mittaiseen terapiaan tukea, tyyliin kerran viikossa, vai onko se edelleen se kolme vuotta joista kahtena ekana kaksi kertaa ja kolmantena kerran viikossa (olen sellaisen jo kerran käynyt)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustumiskäynneistä? Ainakin Turun suunnilla melkein kaikkilla tutustumiskäynti on ilmainen.
Kun etsii terapeuttia kannattaa todellakin laittaa monelle viestiä ja kysellä myös hintoja, ne vaihtelee paljon eikä kallis tarkoita välttämättä hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Onko tietoa myöntääkö Kela yhden vuoden mittaiseen terapiaan tukea, tyyliin kerran viikossa, vai onko se edelleen se kolme vuotta joista kahtena ekana kaksi kertaa ja kolmantena kerran viikossa (olen sellaisen jo kerran käynyt)?
Vuodeksi kerrallaan sitä haetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tietoa myöntääkö Kela yhden vuoden mittaiseen terapiaan tukea, tyyliin kerran viikossa, vai onko se edelleen se kolme vuotta joista kahtena ekana kaksi kertaa ja kolmantena kerran viikossa (olen sellaisen jo kerran käynyt)?
Vuodeksi kerrallaan sitä haetaan.
Ja myöntää myös 1krt/viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ”arka” kysymys tähän: uskaltaako psykoterapeutin valita hoitajapohjaisena, esimerkiksi pohjakoulutuksena psykiatrinen sairaanhoitaja, vai olisiko parempi valita suoraan akateeminen psykologi tai psykiatri - siis psykoterapeuttikoulutksen pohjana?
Molemmat elämäni terapeutit ovat olleet nimenomaan hoitajan pohjakoulutukselta psykoterapeutiksi opiskelleita. Lämminhenkisiä ja taitavia ammattilaisia molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tietoa myöntääkö Kela yhden vuoden mittaiseen terapiaan tukea, tyyliin kerran viikossa, vai onko se edelleen se kolme vuotta joista kahtena ekana kaksi kertaa ja kolmantena kerran viikossa (olen sellaisen jo kerran käynyt)?
Vuodeksi kerrallaan sitä haetaan.
Ja myöntää myös 1krt/viikko.
Taidanpa sitten alkaa hakeutua sellaiseen. Kiitos tiedosta! Onko tietoa, onko Kelan kriteerit edelleen tiukat - aikanaan nimittäin noista hakemuksista hyljättiin isoja määriä? Olen saanut käsityksen, että se olisi nykyään vähän helpompaa. Taustani ja tilanteeni on toisaalta sellainen, että saanen Kelan tukeman terapian vaikka kriteerit olisivat tiukemmatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ”arka” kysymys tähän: uskaltaako psykoterapeutin valita hoitajapohjaisena, esimerkiksi pohjakoulutuksena psykiatrinen sairaanhoitaja, vai olisiko parempi valita suoraan akateeminen psykologi tai psykiatri - siis psykoterapeuttikoulutksen pohjana?
Molemmat elämäni terapeutit ovat olleet nimenomaan hoitajan pohjakoulutukselta psykoterapeutiksi opiskelleita. Lämminhenkisiä ja taitavia ammattilaisia molemmat.
Kaksi terapiaa läpikäyneenä on pakko todeta, että itse akateemisena en oikein kokenut olevani hoitajapohjaisen terapeutin kanssa samalla levelillä. Noin muuten: ilman hoitoalapohjaa ylipäätään en edes harkitsisi terapeuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin jonkun aikaa, kunnes meni kuppi nurin sekä terapeuttiin että alan hintoihin. Lopetin siis ihan veitsellä leikaten, lähdin kävelemään kesken istunnon kun tuli mitta täyteen. Ei ole ollut ikävä ja nyt rahatkin riittää hieman paremmin elämiseen.
Kerran esim. sanoin olevani hieman apaattinen ja huonovointinen kun olen ollut viime päivät sairaana eikä ole ruoka maistunut. Tästä terapeutti päätteli minulla olevan syömishäiriö ja otti sen esille jatkossakin aina kun mahdollista ja vetosi siihen tilanteessa kuin tilanteessa. Mm.tämä toiminta johti terapian keskeyttämiseen vaikka terapeutti oli (tietysti) sitä vastaan, menettihän hän minussa maksavan asiakkaan.
Mutta kuten sanoin, ikävä ei ole tullut. Psykoterapia ei ole minua varten.
Minä en käy terapiassa vaan satunnaisesti juttelemassa terapeutin kanssa. Maksan itse, ei olisi varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin jonkun aikaa, kunnes meni kuppi nurin sekä terapeuttiin että alan hintoihin. Lopetin siis ihan veitsellä leikaten, lähdin kävelemään kesken istunnon kun tuli mitta täyteen. Ei ole ollut ikävä ja nyt rahatkin riittää hieman paremmin elämiseen.
Kerran esim. sanoin olevani hieman apaattinen ja huonovointinen kun olen ollut viime päivät sairaana eikä ole ruoka maistunut. Tästä terapeutti päätteli minulla olevan syömishäiriö ja otti sen esille jatkossakin aina kun mahdollista ja vetosi siihen tilanteessa kuin tilanteessa. Mm.tämä toiminta johti terapian keskeyttämiseen vaikka terapeutti oli (tietysti) sitä vastaan, menettihän hän minussa maksavan asiakkaan.Mutta kuten sanoin, ikävä ei ole tullut. Psykoterapia ei ole minua varten.
Alalla on (hintoihin nähden) uskomattoman paljon kroonisesti myöhästeleviä, aikojen kanssa sählääviä ja asiakkaan kertomia vaikeita asioita unohtelevia (!) hiukkasen sadistisia ja narsistisia persoonia. Koska mitään edellä mainituista ei ammattilainen tee ”vahingossa” - vaan tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Pahalta näyttää tämä ketju ihan sivusta seuraten.
Jotenkin tuntuu, että sekä psykoterapeuteilla että erikoislääkereillä tulisi olla maassamme tietty tuntimääräinen velvoite vapaaehtoistyöhön - ihan siitä edestä että muuten kiskotaan täysin silmittömiä hintoja yksityisvastaanotoilla. Tässä olisi se kompensaatio siihen, että suljetaan silmät niiltä, jotka todella apua tarvitsevat.
Me emme kuitenkaan elä Woody Allenin neuroottisessa illuusiossa, vaan raa’assa todellisuudessa.
Samaa mieltä ❤️
Hinnat ovat karanneet kauaksi pienituloisten arjesta. Minusta on lähinnä noloa, että joku Vastaamo hehkuttaa palvelujaan matalalla kynnyksellä - paikka on tolkuttoman hintainen.
Noin muuten tarkistaisin ensimmäiseksi että terapeutti löytyy julkiterhikistä:
https://julkiterhikki.valvira.fi
Tällöin - ja vain tällöin - hän on laillistettu psykoterapeutti. Esimerkiksi Helsingin psykoterapiainstituutista valmistuvia ei koulutuksen vajavuuden vuoksi enää laillisteta.
Kävin kognitiivisessa psykoterapiassa puolisentoista vuotta kerran viikossa. Minulla diagnosoitiin yleinen ahdistuneisuushäiriö, joka aiheutti mm. sitä, että en uskaltanut avata virallista postia tai käydä kaupassa kenenkään kanssa, koska he näkivät ruokakorini sisällön.. Terapeutti antoi sitten pieniä tehtäviä näihin pelkoihin liittyen aina session päätteeksi ja seuraavalla kerralla käytiin yhdessä läpi sitä miten meni. Minua tämä auttoi. Terapeutilla oli psykologian opinnot suoritettu ja siihen päälle psykoterapeutin koulutus.
Tämä ei maksanut minulle mitään, sillä pääsin kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen kautta tähän terapiaan. Siellä siis annetaan myös yksilöterapiaa ja luonnollisesti ilman mitään uskonnollisuuteen viittaavaa. Oli myös hyvä, että siellä ei vaadittu lääkityksen aloittamista, kuten käsitykseni Kelan tukemaan terapiaan se kuuluu.
Onhan tuota tullu käytyä terapiassa 5 vuotta vaikka ei ois varaa.
3 vuotta 2 kertaa viikossa ja omavastuuosuuksiin hain toimeentulotukea. Opintolaina piti toki nostaa, mutta oisin nostanu joka tapauksessa.
Sen jälkeen oon käyny kerran viikossa ja saanu vammaistukea ja en nyt muista oliko se harkinnanvaraista vai ennaltaehkäisevää toimeentulotukea, kun vammaistuki ei riittäny edes kerta/viikko tahdilla terapian kustannuksiin.
Ton jälkeen oon saanu korkeampaa vammaistukea, joka on riittäny noin kolmeen kertaan kuussa.
Välillä oon kyseenalaistanu, onko terapiassa järkeä, koska on menny ihan liian paljon aikaa ja jaksamista jatkuvaan hakemusten ja valitusten rustaamiseen. Vähän kohtuuttomalta tuntuu välillä. Oon kuitenkin tyytyväinen että saanu edes näin pitkään.
Loppujen lopuksi kyse pienistä rahoista yhteiskunnalle mutta isoista, jos kuntoutettavissa olevat ei voi hakeutua hoitoon tai jatkaa sitä riittävän pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Kävin kognitiivisessa psykoterapiassa puolisentoista vuotta kerran viikossa. Minulla diagnosoitiin yleinen ahdistuneisuushäiriö, joka aiheutti mm. sitä, että en uskaltanut avata virallista postia tai käydä kaupassa kenenkään kanssa, koska he näkivät ruokakorini sisällön.. Terapeutti antoi sitten pieniä tehtäviä näihin pelkoihin liittyen aina session päätteeksi ja seuraavalla kerralla käytiin yhdessä läpi sitä miten meni. Minua tämä auttoi. Terapeutilla oli psykologian opinnot suoritettu ja siihen päälle psykoterapeutin koulutus.
Tämä ei maksanut minulle mitään, sillä pääsin kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen kautta tähän terapiaan. Siellä siis annetaan myös yksilöterapiaa ja luonnollisesti ilman mitään uskonnollisuuteen viittaavaa. Oli myös hyvä, että siellä ei vaadittu lääkityksen aloittamista, kuten käsitykseni Kelan tukemaan terapiaan se kuuluu.
Ei kuulu.
Niin, niille jotka saavat sitä toimeentulotukea. Suurin osa pienituloisista ei saa - kuten ap ilmoitti. En minäkään saa, todellakaan. Olen kuntoutustuella.