Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapian kalleus
17.01.2019 |
Onko kenelläkään muulla ollut tilannetta, että jopa omavastuu on ylivoimainen maksaa kuntoutusterpiasta. Kuinka paljon se teillä noin yleensä on? Olen kuntoutustuella, mutta en toimeentulotukoasiakas, joten omavastuu todellakin on omavastuu. Tuntuuko muista, että koko genre on totaalisen ylihinnoiteltua versus ihan todennettavaankin tuloksellisuuteen? Henkilökohtaisesti pelottaa myös se, että leivästä nipistämällä viskaan rahani kankkulan kaivoon. Kaipaan sekä kokemuksia että neuvoja.
Kommentit (295)
Maksan 40€/kk omavastuuta. Käyn kerran viikossa. Iso raha tuokin on kuntoutustuella elävälle, vaikka monelle 40euroa voi olla pieni summa. Mutta minulle tuo on paljon. Mutta ennemmin käytän tuon summan terapiaan kuin vaikkapa tupakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksan 40€/kk omavastuuta. Käyn kerran viikossa. Iso raha tuokin on kuntoutustuella elävälle, vaikka monelle 40euroa voi olla pieni summa. Mutta minulle tuo on paljon. Mutta ennemmin käytän tuon summan terapiaan kuin vaikkapa tupakkaan.
Kymppi per kerta on ilmainen, mistä lie olet saanutkin noin edullisen. Itse olen nelikymppinen nainen, ja maksan 47 euroa omavastuuta per kerta. Kyllä, kirvelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menossa 2-vuosi ja olo vaan pahenee. Varmaan eläkettä hakemaan 3-vuoden jälkeen.
Mitä kummaa, tee jotakin muuta. Vaikka kouluun.
Mulla on sellainen sairaus pohjalla johon ei hoitoa ja toimintakyky todella huono. Olen sairastanut 1998-vuodesta lähtien. Siis eläke saadaa tuolla kuntoutusterapialla. Siellä pitää käydä kun on ainoa kuntoutus/hoito minulla jos lopetan sen niin lopetan ns. hoidon ja joudun työkkäriin työkyvyttömäksi työnhakijaksi. En sitä kyllä tee
Osa terapeuteista antaa tutustumiskäynnin edullisemmin esim 2/3 tai jopa puoleen hintaan. Itse kelan tukemassa terapiassa jo toista vuotta. Maksan omavastuuta keskimäärin noin 200€ kuussa ja käyn kaksi kertaa viikossa terapiassa. Olen pienituloinen (noin 1500€/kk tienaava), mutta uskon tämän olevan paras tapa sijoittaa rahaa.
Enpä enää yhtään ihmettele miksi mielenterveysongelmaiset ovat maassamme heitteillä! Elitistiset asioitansa vatkaavat raharikkaat täyttävät asiakaspaikat todellisten hätää kärsivien sijaan! Mitä tämä on? Holokausti?
Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ilmeisimmin eri ihmiset ovat eri tavoin vastaanottavaisia tämän kaltaisen avun suhteen.
Olen käynyt neljällä eri terapeutilla 13 vuotta yhteensä. Viimeisimmällä kävin yhdeksän vuotta. Olin ja olen vakavasti masentunut. Ainoa hyöty, iso kai sekin toki oli, että en tehnyt itsemurhaa. Se oli syyni käydä tällä viimeisimmällä. Muutoin en koe hyötyneeni näistä terapioista. En tiedä miten kirkon diakonia tms työ toimii; onko siellä ihmistä joka kuuntelee. Itselläni oli tunne, että tämä terapeutti oli vain ihminen, joka kuunteli ja se olisi voinut olla kuka tahansa.
Nykyään olen yllä mainitusta syystä työkyvyttömyyseläkkeellä.
Liian kallista oli mulle omavastuu. Jäi käymättä. Nyt kokonaan (masennuksesta) työkyvyttömyyseläkkeellä. Kerran kuussa lässytystä 40 minuttia psykpolilla hoitsun kanssa. Kerran vuodessa psykiatri uusii reseptit. Olen 34-vuotias ja mulla on AMK-koulutus.
Sellainen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin muutama vuosi sitten tuon kelan 3-vuotisen. Ekan terapeutin suuntaus oli mulle väärä, kemiat kuitenkin kohtasi ja kävin siellä lähes 2 vuotta. Paljon selvisi, mutta en toipunut. Otin ja vaihdoin traumaterapiaan, yksityislääkärini suosittelemalle terapeutille. Eka terapeutti otti tästä nokkiinsa, mutta älkää kukaan jättäkö vaihtamatta terapeuttia/suuntausta siinä pelossa, että terapeutti suuttuu. Toipumisen kannalta oli merkittävää käydä 2 kertaa viikossa.
Mulla on ollu sikäli valtavasti onnea, että psykiatrini oli aivan taivaanlahja lääkärinä ja ihmisenä. Ja myös terapeutit. Kuitenkin tähän kaikkeen paloi neljässä vuodessa rahaa n.10 000e. Ja ei ollut säästöjä, 2000 nettotuloista maksoin joka kk. Elämäni paras ratkaisu, mutta karuintahan tässä on se, miten eriarvoisessa asemassa ihmiset on avunsaannin suhteen. Monelle tämä ei olisi mahdollista ja itsellekin teki tosi tiukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin muutama vuosi sitten tuon kelan 3-vuotisen. Ekan terapeutin suuntaus oli mulle väärä, kemiat kuitenkin kohtasi ja kävin siellä lähes 2 vuotta. Paljon selvisi, mutta en toipunut. Otin ja vaihdoin traumaterapiaan, yksityislääkärini suosittelemalle terapeutille. Eka terapeutti otti tästä nokkiinsa, mutta älkää kukaan jättäkö vaihtamatta terapeuttia/suuntausta siinä pelossa, että terapeutti suuttuu. Toipumisen kannalta oli merkittävää käydä 2 kertaa viikossa.
Mulla on ollu sikäli valtavasti onnea, että psykiatrini oli aivan taivaanlahja lääkärinä ja ihmisenä. Ja myös terapeutit. Kuitenkin tähän kaikkeen paloi neljässä vuodessa rahaa n.10 000e. Ja ei ollut säästöjä, 2000 nettotuloista maksoin joka kk. Elämäni paras ratkaisu, mutta karuintahan tässä on se, miten eriarvoisessa asemassa ihmiset on avunsaannin suhteen. Monelle tämä ei olisi mahdollista ja itsellekin teki tosi tiukkaa.
Toivuitko? Kokonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma terapiani on myös tyssänyt just tuohon että en ole jaksanut lähteä etsimään sopivaa terapeuttia. Minä erittäin vaikeasti lämpenen normi elämässäkään kovin monelle, joten siinä tulisi kallis ja aikaa kuluttava keikka. Puhumattakaan siitä että minulla ei edes ole voimia panostaa etsimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kohtuuttoman kallista, mikä on älyttömässä ristiriidassa vielä sen kanssa että terapiaa tarvitsevien taloudellinen tilanne ei yleensä ole yltäkylläinen. Sitten päälle se, että terapian taso vaihtelee ihan hirveästi terapeutista riippuen. Kaikki terapia saman terapiasuuntauksen sisällä ei siis todellakaan ole välttämättä avuksi tai hyödyllistä. Olisi kiva jos tähän jotenkin puututtaisiin. On vaikea kuvitella, että fyysisissä sairauksissa hoidon taso vaihtelisi niin paljon, tai että hoitoon pääsy yksistään olisi niin riippuvaista potilaan varallisuudesta. Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin invalidisoivia, heikentävät ja tuhoavat työkykyä (mikä on yhteiskunnan tappio)ja lisäävät myös muiden sairauksien ja kuoleman riskiä.
Terapeuttini kertoi taannoin että tutkimusten mukaan terapian tehoon vaikuttaa varsin vähän terapeutin koulutustaso tai kokemus tai hänen edustamansa suuntaus. Ilmeisesti terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevin tekijä.
Etsin itselleni psykoterapeuttia ja psykoanalyyttista suuntausta edustava terapeutti totesi suoraan ettei voi auttaa minua (siis haastattelussa)
Voiko tämä olla totta?
Kemia on tietenkin tärkeää, mutta kyllä terapiasuuntauksellakin on väliä. Miksi erilaisia suuntauksia sitten edes olisi? Esim itse en moniongelmaisena ahdistus / ocd tapauksena hyötynyt mitään psykodynaamisesta terapiasta. Myöhemmin ymmärsin, että olisin tarvinnut jotain konkreettisia harjoitteita ja yleensä palautetta terapautilta, jotain vuorovaikutteista keskustelua asioista, en sitä että terapeutti vain hymähtelee ja nyökyttelee päätään kun puhun. Painin edelleen ongelmieni kanssa, mutta terapiaan en uskalla enää mennä, koska en voi hukata enää rahaa sellaiseen mikä ei välttämättä toimi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin muutama vuosi sitten tuon kelan 3-vuotisen. Ekan terapeutin suuntaus oli mulle väärä, kemiat kuitenkin kohtasi ja kävin siellä lähes 2 vuotta. Paljon selvisi, mutta en toipunut. Otin ja vaihdoin traumaterapiaan, yksityislääkärini suosittelemalle terapeutille. Eka terapeutti otti tästä nokkiinsa, mutta älkää kukaan jättäkö vaihtamatta terapeuttia/suuntausta siinä pelossa, että terapeutti suuttuu. Toipumisen kannalta oli merkittävää käydä 2 kertaa viikossa.
Mulla on ollu sikäli valtavasti onnea, että psykiatrini oli aivan taivaanlahja lääkärinä ja ihmisenä. Ja myös terapeutit. Kuitenkin tähän kaikkeen paloi neljässä vuodessa rahaa n.10 000e. Ja ei ollut säästöjä, 2000 nettotuloista maksoin joka kk. Elämäni paras ratkaisu, mutta karuintahan tässä on se, miten eriarvoisessa asemassa ihmiset on avunsaannin suhteen. Monelle tämä ei olisi mahdollista ja itsellekin teki tosi tiukkaa.
Toivuitko? Kokonaan?
Kyllä.
Pahalta näyttää tämä ketju ihan sivusta seuraten.
Jotenkin tuntuu, että sekä psykoterapeuteilla että erikoislääkereillä tulisi olla maassamme tietty tuntimääräinen velvoite vapaaehtoistyöhön - ihan siitä edestä että muuten kiskotaan täysin silmittömiä hintoja yksityisvastaanotoilla. Tässä olisi se kompensaatio siihen, että suljetaan silmät niiltä, jotka todella apua tarvitsevat.
Me emme kuitenkaan elä Woody Allenin neuroottisessa illuusiossa, vaan raa’assa todellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin jouduin jättämään väliin. Olisin tarvinnut intensiivisem terapian toipumiseen - ainakin kahdesti viikossa käynnit. Taloudellisesti mahdotonta.
Itse kävin 3-vuotisen psykoterapian kymmenisen vuotta sitten. Kaksi ensimmäistä vuotta kaksi kertaa viikossa ja kolmas vuosi kerran viikossa. Muistaakseni kuukausittainen omavastuu oli 240 euroa, eli aika iso summa kuitenkin, vaikka töissä kävinkin (olen pienipalkkainen). Laskin, että kun terapiaa oli vuodessa 10 kuukautta (terapeutilla oli n. 2 kk lomaa vuoden aikana), se teki 2400 euroa vuodessa ja kahdessa 4800 euroa. Viimeinen vuosi mentiin kerran viikossa, eli silloin määräksi tuli 1200 euroa. Kolmivuotinen terapia maksoi siis Kelan korvauksien jälkeen itselleni 6000 euroa. Se on kelle tahansa iso summa, saatika pienipalkkaiselle duunarille. En tajua, miten työttömät tai sairauslomalla olevilla edes on varaa siihen.
Oliko terapiasta hyötyä? Oli ja ei. Paljon hyvää oli, monia asioita saimme käsiteltyä ja olin motivoitunut. Lopulta kuitenkin tuntui, että asiat kiertävät kehää eikä terapeuttikaan saanut taiottua lisää näkökulmia. Viimeinen vuosi oli melko turha, mutta kävin sen koska Kela maksoi ja olin itsekin päättänyt käydä terapian moitteettomasti loppuun saakka, tuli mitä tuli.
Kun terapia loppui, en jäänyt kaipaamaan mitään "suuria oivalluksia", koska niitä harvoin tulee. Ehkä enemmän sellaista tiettyä rytmiä, joitakin hienoja ja kannustavia keskusteluja ja tulevaisuuden toivoa. Olin ja olen edelleen traumataustani kanssa yksin, enkä halua puhua asioista kellekään ulkopuoliselle, koska en kaipaa tai halua sääliä. Siihen terapia vastasi hyvin, koska kerrankin sain antaa tulla kaiken ilman häpeän pelkoa. Menisinkö uudestaan? Menisin, ihan vain siksi että saisin puhuttua jollekin, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa uudestaan tuollaista 6 tonnin summaa omasta pussistani.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin 3-vuotisen psykoterapian kymmenisen vuotta sitten. Kaksi ensimmäistä vuotta kaksi kertaa viikossa ja kolmas vuosi kerran viikossa. Muistaakseni kuukausittainen omavastuu oli 240 euroa, eli aika iso summa kuitenkin, vaikka töissä kävinkin (olen pienipalkkainen). Laskin, että kun terapiaa oli vuodessa 10 kuukautta (terapeutilla oli n. 2 kk lomaa vuoden aikana), se teki 2400 euroa vuodessa ja kahdessa 4800 euroa. Viimeinen vuosi mentiin kerran viikossa, eli silloin määräksi tuli 1200 euroa. Kolmivuotinen terapia maksoi siis Kelan korvauksien jälkeen itselleni 6000 euroa. Se on kelle tahansa iso summa, saatika pienipalkkaiselle duunarille. En tajua, miten työttömät tai sairauslomalla olevilla edes on varaa siihen.
Oliko terapiasta hyötyä? Oli ja ei. Paljon hyvää oli, monia asioita saimme käsiteltyä ja olin motivoitunut. Lopulta kuitenkin tuntui, että asiat kiertävät kehää eikä terapeuttikaan saanut taiottua lisää näkökulmia. Viimeinen vuosi oli melko turha, mutta kävin sen koska Kela maksoi ja olin itsekin päättänyt käydä terapian moitteettomasti loppuun saakka, tuli mitä tuli.
Kun terapia loppui, en jäänyt kaipaamaan mitään "suuria oivalluksia", koska niitä harvoin tulee. Ehkä enemmän sellaista tiettyä rytmiä, joitakin hienoja ja kannustavia keskusteluja ja tulevaisuuden toivoa. Olin ja olen edelleen traumataustani kanssa yksin, enkä halua puhua asioista kellekään ulkopuoliselle, koska en kaipaa tai halua sääliä. Siihen terapia vastasi hyvin, koska kerrankin sain antaa tulla kaiken ilman häpeän pelkoa. Menisinkö uudestaan? Menisin, ihan vain siksi että saisin puhuttua jollekin, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa uudestaan tuollaista 6 tonnin summaa omasta pussistani.
Järkyttävä summa, hieno vastaus.
Ymmärrän sinua, itsekin traumatisoituneena. Jos olisin työssäkäyvä, laittaisin rahat tuollaiseen miettimättä, juurikin tuon vapaapudotuksen vuoksi koskien häpeällistä tilitystä. Siinähän käyttäisi minua hyväkseen, lypsäisi viimeiset rahani. Jos merkityksiä ei enää ole, saisinpahan edes tulvia.
Sääli on pahinta. Ennemmin vaikka fyysinen kipu.
Toimentulotuessa maksetaan kelanpsykoterapian kulut.
Omasta kokemuksesta: lääkkeet tarvitaan ja niistä en kyllä ole päässyt edes eroon kolmen vuoden yksilöpsykoterapiasta ja taannoisesta kaksivuotisesta ryhmäpsykoterapiasta huolimatta. Pahimmat traumat sain yksilöpsykoterapiassa käsiteltyä. (Kesti sen kolme vuotta) Ja olen lääkkeiden kanssa työkykyinen ja paljon ehjempi ihminen. Eli kyllä se psykoterapia kannattaa! On vaan kovin vaativa prosessi kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Toimentulotuessa maksetaan kelanpsykoterapian kulut.
Mutta jos käyt töissä jossakin pienipalkkaisessa työpaikassa, niin ei maksa ja sijoitus on iso.
Eli ap:n tapauksessa pahimmillaan hän maksaa monta sataa jo siitä, että _ehkä_ onnistuu valitsemaan itselleen sopivan terapeutin. Huh!