Psykoterapian kalleus
Onko kenelläkään muulla ollut tilannetta, että jopa omavastuu on ylivoimainen maksaa kuntoutusterpiasta. Kuinka paljon se teillä noin yleensä on? Olen kuntoutustuella, mutta en toimeentulotukoasiakas, joten omavastuu todellakin on omavastuu. Tuntuuko muista, että koko genre on totaalisen ylihinnoiteltua versus ihan todennettavaankin tuloksellisuuteen? Henkilökohtaisesti pelottaa myös se, että leivästä nipistämällä viskaan rahani kankkulan kaivoon. Kaipaan sekä kokemuksia että neuvoja.
Kommentit (295)
Apua! Kiitos vastauksista tähän mennessä, ja lisää saa laittaa, tarvitsen tätä todella! Onko siis niin, että vaikka terapeutti itse huomaisi, ettei minulle vaikkapa tuo mainittu psykodynaaminen suuntaus toimisi, ei hänellä ole velvoitetta sitä minulle suoraan sanoa, vaan voi loputtomiin lypsää minua - ja pahimmillaan syyllistää siitä, ettei hoito tehoa jonkin ”sisäisen vastustuksen” vuoksi (esimerkki)?
😱😱😱
Vierailija kirjoitti:
Edit: vielä haluan tiedustella, onko tuo kolme vuotta käytännössä riittänyt kenellekään toipumiseen? Itse on traumataustainen ja pääasiallinen dg vaikea-asteinen, toistuva masennus.
Periaatteessa riitti. Olin useamman vuoden terapian jälkeen melko hyvinvoiva, kun elämäntilanne oli vakaa. Sitten tapahtui useita ikäviä asioita. Nyt olen uudelleen terapiassa. Mutta jos elämä olisi mennyt tasaisemmin, niin en usko, että olisin terapiassa nyt. Olisin tasaisemmassa tilanteessa varmasti itse kyennyt paremmin hyödyntämään terapian antia ja etsimään itsekin uusia keinoja työstää asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko kelan terapeutista valittaa?
Oli niin surkea.Voi. Kelaan ja Valviraan. Voit myös vaihtaa terapeutin.
Minä vaihdoin terapeuttia, kun homma ei toiminut. Olen ollut tyytyväinen uuteen terapeuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko kelan terapeutista valittaa?
Oli niin surkea.Voi. Kelaan ja Valviraan. Voit myös vaihtaa terapeutin.
Minä vaihdoin terapeuttia, kun homma ei toiminut. Olen ollut tyytyväinen uuteen terapeuttiin.
Myönsikö myös terapeutti toimimattomuuden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko kelan terapeutista valittaa?
Oli niin surkea.Voi. Kelaan ja Valviraan. Voit myös vaihtaa terapeutin.
Minä vaihdoin terapeuttia, kun homma ei toiminut. Olen ollut tyytyväinen uuteen terapeuttiin.
Myönsikö myös terapeutti toimimattomuuden?
Kyllä myönsi. Totesi että voisin hyötyä toisenlaisesta terapiasta enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kohtuuttoman kallista, mikä on älyttömässä ristiriidassa vielä sen kanssa että terapiaa tarvitsevien taloudellinen tilanne ei yleensä ole yltäkylläinen. Sitten päälle se, että terapian taso vaihtelee ihan hirveästi terapeutista riippuen. Kaikki terapia saman terapiasuuntauksen sisällä ei siis todellakaan ole välttämättä avuksi tai hyödyllistä. Olisi kiva jos tähän jotenkin puututtaisiin. On vaikea kuvitella, että fyysisissä sairauksissa hoidon taso vaihtelisi niin paljon, tai että hoitoon pääsy yksistään olisi niin riippuvaista potilaan varallisuudesta. Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin invalidisoivia, heikentävät ja tuhoavat työkykyä (mikä on yhteiskunnan tappio)ja lisäävät myös muiden sairauksien ja kuoleman riskiä.
Terapeuttini kertoi taannoin että tutkimusten mukaan terapian tehoon vaikuttaa varsin vähän terapeutin koulutustaso tai kokemus tai hänen edustamansa suuntaus. Ilmeisesti terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevin tekijä.
Voiko tämä olla totta?
Voisinpa deletoida tuon viestini. Aloin nimittäin epäillä ymmärsinkö tuon terapeuttini sanoman oikein tai muistanko nyt sanat/sanamuodot väärin tai puhuiko hän esim. vain juuri minun diagnoosiini viitaten. Tällaisissa asioissa pienilläkin eroilla sanavalinnoissa voi olla iso vaikutus siihen miltä kommentti kuulostaa.
Haluan korostaa että olen itse hyötynyt terapiasta suuresti kahdessa vaiheessa elämääni. Olen käynyt vain neljän terapeutin luona tutustumiskäynnillä ja kaksi heistä päätynyt valitsemaan. Kahdesta muusta tuli yksinkertaisesti sellainen olo että en uskalla olla hänen edessään avoin. Valinnassa ei ole minusta mitään ylivoimaisen vaikeata: jos luottamus syntyy, voit valita ko. terapeutin.
AP:lle: toivottavasti et kerää tästä ketjusta itseesi lisää epäilyksiä. Kela korvaa myös tutustumiskäynnin kuluja samalla tyylillä kuin itse terapiaakin jos olet jo päätöksen tuesta saanut, tutustumiskäynnin korvaus pitää vain hakea erikseen. Mene rohkeasti juttelemaan, ja aivan kuten terapeuttien kanssa aina tehdään, kerro heille suoraan jos jännittää tai epäilyttää. Voimia matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Apua! Kiitos vastauksista tähän mennessä, ja lisää saa laittaa, tarvitsen tätä todella! Onko siis niin, että vaikka terapeutti itse huomaisi, ettei minulle vaikkapa tuo mainittu psykodynaaminen suuntaus toimisi, ei hänellä ole velvoitetta sitä minulle suoraan sanoa, vaan voi loputtomiin lypsää minua - ja pahimmillaan syyllistää siitä, ettei hoito tehoa jonkin ”sisäisen vastustuksen” vuoksi (esimerkki)?
😱😱😱
Kyllä terapeutin pitäisi toimia asiakkaan edun mukaisesti ja ohjata tämä hoitoon muualle, mikäli ei itse pysty auttamaan, mutta ongelma on tosiaan se valvonnan puute alalla. Vaikka psykoterapeutti huomaisi ettei terapia sovellu asiakkaalle, niin haluaako hän päästää irti maksavasta asiakkaasta? Tai onko psykoterapeutti niin pätevä, että yleensä huomaa asian ja tietää tarpeeksi psyykkisistä sairauksista, tunnistaakseen terapiasuuntauksen yhteensopimattomuuden tai omien taitojensa puutteen? Psykoterapeutiksihan voi kouluttautua kuka tahansa, ja alalla on monenlaista toimijaa joiden pohjakoulutus on jotain muuta kuin terveysalalta. Löytyy taiteilijaa, pappia, valtiotieteilijää, kasvatustieteilijää, hierojaa yms. Itse ainakin oman kokemukseni perusteella varoisin valitsemasta terapeuttia, jolla ei ole vahva tausta psykologiassa tai lääketieteessä.
Taitaa vielä tänäänkin olla niin,että psykodynaamisen psykoterapian malli käsitetään jotenkin oikeana- eli että sen pitäisi kestää vuosia,terapeutin rooli on hyvin passiivinen ja jos terapia ei toimi voidaan vedota "sisäiseen vastarintaan".
Kuitenkin samaan aikaan on olemassa erittäin hyviä terapeutteja edim.kognitiiviseen,- ratkaisukeskeiseen- ja traumaterapiaan kouluttautuneina.Terapeutin peruskoulutus,työkokemus ja persoona vaikuttavat jokaiseen kohtaamiseen.
Itselläni on ollut onni löytää terapeutikseni elämää monelta puolelta nähnyt,lämmin mutta napakka aikuinen nainen- huumorintajuinen ja myötäelävä.Hän pitää terapiassaan yhtä "vapaapaikkaa",ts.antaa ilmaiseksi terapiaa yhdelle ihmiselle joka on sen tarpeessa muttei pysty siitä maksamaan.
Hatunnosto ja näitä lisää!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kohtuuttoman kallista, mikä on älyttömässä ristiriidassa vielä sen kanssa että terapiaa tarvitsevien taloudellinen tilanne ei yleensä ole yltäkylläinen. Sitten päälle se, että terapian taso vaihtelee ihan hirveästi terapeutista riippuen. Kaikki terapia saman terapiasuuntauksen sisällä ei siis todellakaan ole välttämättä avuksi tai hyödyllistä. Olisi kiva jos tähän jotenkin puututtaisiin. On vaikea kuvitella, että fyysisissä sairauksissa hoidon taso vaihtelisi niin paljon, tai että hoitoon pääsy yksistään olisi niin riippuvaista potilaan varallisuudesta. Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin invalidisoivia, heikentävät ja tuhoavat työkykyä (mikä on yhteiskunnan tappio)ja lisäävät myös muiden sairauksien ja kuoleman riskiä.
Terapeuttini kertoi taannoin että tutkimusten mukaan terapian tehoon vaikuttaa varsin vähän terapeutin koulutustaso tai kokemus tai hänen edustamansa suuntaus. Ilmeisesti terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevin tekijä.
Voiko tämä olla totta?
Voisinpa deletoida tuon viestini. Aloin nimittäin epäillä ymmärsinkö tuon terapeuttini sanoman oikein tai muistanko nyt sanat/sanamuodot väärin tai puhuiko hän esim. vain juuri minun diagnoosiini viitaten. Tällaisissa asioissa pienilläkin eroilla sanavalinnoissa voi olla iso vaikutus siihen miltä kommentti kuulostaa.
Haluan korostaa että olen itse hyötynyt terapiasta suuresti kahdessa vaiheessa elämääni. Olen käynyt vain neljän terapeutin luona tutustumiskäynnillä ja kaksi heistä päätynyt valitsemaan. Kahdesta muusta tuli yksinkertaisesti sellainen olo että en uskalla olla hänen edessään avoin. Valinnassa ei ole minusta mitään ylivoimaisen vaikeata: jos luottamus syntyy, voit valita ko. terapeutin.
AP:lle: toivottavasti et kerää tästä ketjusta itseesi lisää epäilyksiä. Kela korvaa myös tutustumiskäynnin kuluja samalla tyylillä kuin itse terapiaakin jos olet jo päätöksen tuesta saanut, tutustumiskäynnin korvaus pitää vain hakea erikseen. Mene rohkeasti juttelemaan, ja aivan kuten terapeuttien kanssa aina tehdään, kerro heille suoraan jos jännittää tai epäilyttää. Voimia matkaan!
Eihän korvaa tutustumiskäynnin kuluja. Ne on maksettava itse.
Vähän ”arka” kysymys tähän: uskaltaako psykoterapeutin valita hoitajapohjaisena, esimerkiksi pohjakoulutuksena psykiatrinen sairaanhoitaja, vai olisiko parempi valita suoraan akateeminen psykologi tai psykiatri - siis psykoterapeuttikoulutksen pohjana?
Vierailija kirjoitti:
Vähän ”arka” kysymys tähän: uskaltaako psykoterapeutin valita hoitajapohjaisena, esimerkiksi pohjakoulutuksena psykiatrinen sairaanhoitaja, vai olisiko parempi valita suoraan akateeminen psykologi tai psykiatri - siis psykoterapeuttikoulutksen pohjana?
Itse olen käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla terapiassa ja ollut oikein tyytyväinen. Olin kyllä tyytyväinen myös työpsykologiin. Mitään laatueroa en näiden välillä kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ”arka” kysymys tähän: uskaltaako psykoterapeutin valita hoitajapohjaisena, esimerkiksi pohjakoulutuksena psykiatrinen sairaanhoitaja, vai olisiko parempi valita suoraan akateeminen psykologi tai psykiatri - siis psykoterapeuttikoulutksen pohjana?
Itse olen käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla terapiassa ja ollut oikein tyytyväinen. Olin kyllä tyytyväinen myös työpsykologiin. Mitään laatueroa en näiden välillä kokenut.
Nyt en käsitä. Oliko siis työpsykologillasi terapeuttikoulutus? Psykoterapiassa voi käydä vain psykoterapiakoulutetulla henkilöllä, ja silloinkin sen on oltava sovittua ja intensiivistä, jotta se olisi psykoterpiaa. Jutustelu on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kohtuuttoman kallista, mikä on älyttömässä ristiriidassa vielä sen kanssa että terapiaa tarvitsevien taloudellinen tilanne ei yleensä ole yltäkylläinen. Sitten päälle se, että terapian taso vaihtelee ihan hirveästi terapeutista riippuen. Kaikki terapia saman terapiasuuntauksen sisällä ei siis todellakaan ole välttämättä avuksi tai hyödyllistä. Olisi kiva jos tähän jotenkin puututtaisiin. On vaikea kuvitella, että fyysisissä sairauksissa hoidon taso vaihtelisi niin paljon, tai että hoitoon pääsy yksistään olisi niin riippuvaista potilaan varallisuudesta. Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin invalidisoivia, heikentävät ja tuhoavat työkykyä (mikä on yhteiskunnan tappio)ja lisäävät myös muiden sairauksien ja kuoleman riskiä.
Terapeuttini kertoi taannoin että tutkimusten mukaan terapian tehoon vaikuttaa varsin vähän terapeutin koulutustaso tai kokemus tai hänen edustamansa suuntaus. Ilmeisesti terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevin tekijä.
Voiko tämä olla totta?
Voisinpa deletoida tuon viestini. Aloin nimittäin epäillä ymmärsinkö tuon terapeuttini sanoman oikein tai muistanko nyt sanat/sanamuodot väärin tai puhuiko hän esim. vain juuri minun diagnoosiini viitaten. Tällaisissa asioissa pienilläkin eroilla sanavalinnoissa voi olla iso vaikutus siihen miltä kommentti kuulostaa.
Haluan korostaa että olen itse hyötynyt terapiasta suuresti kahdessa vaiheessa elämääni. Olen käynyt vain neljän terapeutin luona tutustumiskäynnillä ja kaksi heistä päätynyt valitsemaan. Kahdesta muusta tuli yksinkertaisesti sellainen olo että en uskalla olla hänen edessään avoin. Valinnassa ei ole minusta mitään ylivoimaisen vaikeata: jos luottamus syntyy, voit valita ko. terapeutin.
AP:lle: toivottavasti et kerää tästä ketjusta itseesi lisää epäilyksiä. Kela korvaa myös tutustumiskäynnin kuluja samalla tyylillä kuin itse terapiaakin jos olet jo päätöksen tuesta saanut, tutustumiskäynnin korvaus pitää vain hakea erikseen. Mene rohkeasti juttelemaan, ja aivan kuten terapeuttien kanssa aina tehdään, kerro heille suoraan jos jännittää tai epäilyttää. Voimia matkaan!
Eihän korvaa tutustumiskäynnin kuluja. Ne on maksettava itse.
Korvaa vai ei? Tämä on pienituloiselle aika oleellinen tieto. Useamman sadan euron menoihin ei vaan ole varaa.
Kallista, 3v kävin ja edelleen jatkuu kroonisena ja vaikeana. En maksaisi.
Menossa 2-vuosi ja olo vaan pahenee. Varmaan eläkettä hakemaan 3-vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Menossa 2-vuosi ja olo vaan pahenee. Varmaan eläkettä hakemaan 3-vuoden jälkeen.
Aiot silti maksaa viimeisenkin vuoden - vaikka et hyödy?
https://kysykelasta.kela.fi/viewtopic.php?f=96&t=24520
Vastauksesta alempana käy ilmi, että tutustumiskäynnit pitää maksaa itse tai hakea tt-tukea. Ehkä tuota asiaa tulkitaan eri tavalla jos löytyy heti sopiva, jonka luona jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Menossa 2-vuosi ja olo vaan pahenee. Varmaan eläkettä hakemaan 3-vuoden jälkeen.
Mitä kummaa, tee jotakin muuta. Vaikka kouluun.
Joo ei mulla ole varaa laittaa yli 100 euroa kuussa moiseen vaikka töissä käynkin. En myöskään halua maksaa keskusteluavusta koska ei ole mitään takeita hyödynkö siitä edes. Olen nyt käynyt psyk polilla neljä vuotta ja keskivaikea masennus muuttunut vaikeaksi masennukseksi enkä todellakaan koe keskusteluista olleen minkäänlaista apua.
No ymmärrätkö sinä lainkaan että kyseessä oli koulutettujen psykoterapeuttien vertailu keskenään? Koulutettu psykoterapeutti ei lähde reagoimaan "kuin tavallinen ihminen" kun asiakas käsittelee vaikeaa aihetta vaan hän käyttää siinä ammattitaitoaan luodakseen hyväksyvän ilmapiirin jossa asiakas uskaltaa mennä niiden kipeimpienkin asioiden äärelle ilman torjutuksi tulemisen tunnetta, ja ohjailee keskustelua parhaaksi näkemällään tavalla. Tämä ei tavalliselta tallaajalta onnistu.
Olen käynyt tutustumiskäynnillä terapeutin luona jonka kanssa keskustellessa totesin heti että hänelle en ryhdy asioitani puhumaan. Ei siinä vaiheessa kiinnosta pätkääkään kuinka monta kurssia hän on suorittanut.