Esimerkkejä asioista, joita yli 70-vuotiaan on vaikea ymmärtää

Eivät ymmärrä esim sitä että kaikille ei töitä ole kun heidän nuoruudessaan töitä riitti aina.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ymmärrä esim sitä että kaikille ei töitä ole kun heidän nuoruudessaan töitä riitti aina.

...ja ettei niitä töitä enää haeta sanomalla reippaasti pomolle päivää hattu kourassa.

Panokaverit

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aloittaa tällaisen ketjun, kun taas kerran kävin saman keskustelun isovanhempien kanssa.

Mummo ja pappa kysyivät jälleen meinaanko joskus käydä loppuun lukion, jonka jätin kesken ollessani 19-vuotias. Olen yli kolmekymppinen, mulla on hyvä työ ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Olen selittänyt kymmeniä kertoja, ettei siinä olisi enää mitään järkeä ja joka kerta ovat yhtä pettyneitä. Seuraavalla tapaamisella asiaan taas palataan. :D Mitään muistisairautta ei heillä ole, vaan persoonaan liittyvä tapa toistaa kysymys, jos vastaus ei edellisellä kerralla miellyttänyt. Isovanhemmat eivät juuri arvosta koulutustani, heille ylioppilaaksi pääseminen on ainut kehumisen arvoinen suoritus.

Kohtaavatko muut vastaavia tilanteita, joissa maailman muutos ei vain mene vanhemman sukupolven kaaliin?

Joka ei ole mitään verrattuna siihen että olisit käynyt sen lukion loppuun ja sen jälkeen oikeasti lukenut maisteriksi. Palkkakin olisi varmaan ihan eri tasolla vaikka "hyvä työ" on nytkin.

Olen 71 vuotias ja ymmärrän hyvin nuo tilanteet. Oisko niin ettei ole ymmörtämisestä kysymys, vaan etäänlaisesta pysähtymisestä totuttuihin ympyröihin, kuin uriin juuttumista. Ei lueta ja tvsta katsotaan aamusta iltaan sarjoja joihin ei tarvitse ajatuksia käyttää, eräänlaiseen turvallisuudentunteeseen jäämistä. Näin keskustelukin toistuu samana päivästä toiseen. Itsevalittua onnea sekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aloittaa tällaisen ketjun, kun taas kerran kävin saman keskustelun isovanhempien kanssa.

Mummo ja pappa kysyivät jälleen meinaanko joskus käydä loppuun lukion, jonka jätin kesken ollessani 19-vuotias. Olen yli kolmekymppinen, mulla on hyvä työ ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Olen selittänyt kymmeniä kertoja, ettei siinä olisi enää mitään järkeä ja joka kerta ovat yhtä pettyneitä. Seuraavalla tapaamisella asiaan taas palataan. :D Mitään muistisairautta ei heillä ole, vaan persoonaan liittyvä tapa toistaa kysymys, jos vastaus ei edellisellä kerralla miellyttänyt. Isovanhemmat eivät juuri arvosta koulutustani, heille ylioppilaaksi pääseminen on ainut kehumisen arvoinen suoritus.

Kohtaavatko muut vastaavia tilanteita, joissa maailman muutos ei vain mene vanhemman sukupolven kaaliin?

Joka ei ole mitään verrattuna siihen että olisit käynyt sen lukion loppuun ja sen jälkeen oikeasti lukenut maisteriksi. Palkkakin olisi varmaan ihan eri tasolla vaikka "hyvä työ" on nytkin.

Hehheh

Aikamoisia muinaisjäänteitä noi. Ei se yo-tutkinto merkkaa muille yli 70-vuotiaille mitään.

Mummoni mielestä ylioppilas oli vaikskuihiano mut hän olisikin nykyään  jo  yli 120-vuotias jos vielä eläisi.

Turha yleistää ikään kuuluvaksi moinen tietämättömyys. Eikö s kuulu enemmänkin koulutuksen puutteeseen. Moni seitsemänkymppinenkin on korkeakoulutettu.

Että räppi on laulamista, että hattu päässä saa olla sisätiloissa, että aurinkolaseja käytetään myös yöllä, että minihameiset naiset eivät ole ilotyttöjä, että lainaa voi ottaa vaikka uutta sohvaa varten, että miehet voivat meikata ja että kaikkien unelma ei ole omakotitalo ja säästötili. Noi tuli ekaksi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Panokaverit

Tämän asian ymmärtäminen tai ymmärtämättä jättäminen ei taida olla ikään liittyvä kysymys.

Hirmu rasittavia nuo tuollaiset vanhukset. Minunkin mielestäni johtuu siitä mistä tuo yksi 70 jo sanoi. Pysähtyneestä elämästä, samat tv sarjat pyörivät päivästä toiseen. Kun mikään ei vaan muutu, niin on muka turvallista. Onneksi on poikkeuksiakin.

Monikin asia.

Liesi pitää sammuttaa ja ruokaa valmistaessa pitää olla itse paikalla. Muovista vedenkeitintä ei saa laittaa kuumalle liedelle, kun haluaa keittää teevettä. Kahvinkeitin pitää muistaa sammuttaa. Vuorokaudenajoista pitää muistuttaa. Autolla ei saa lähteä ajamaan.

Eli vanhempieni on todella vaikea ymmärtää suurimman osan ajastaan arkisia asioita.

Oi riemua.

Mitään ei voi hoitaa kätevästi ja nopeasti netissä, vaan täytyy itse mennä sinne pankkiin, postiin, kelaan, sähköyhtiölle, isännöitsijän toimistoon, virastoon ja varastoon.

Narsistinen sukupolvi täynbä ylemmyydentuntoa.. saivat sotalapsina paljon huomiota ja anteeksi kohdellen pmia lapsiäan ja vanhuksiaan huonosti. Itsekeskeisiä paskiasia. Moni. Ei kaikki.

Siis olit 19v, kun jätit lukion kesken ja menit sitten ammattikouluun? Saatuasi sieltä todistuksen 22v iässä menit ammattikorkeaan ja edelleen suoritit ylemmän AMK-tutkinnon.

Miksi ihmeessä näin? Mikset ottanut lukion päättötodistusta?

Hauskaa, meillä on töissä 3 kpl yli 70v ikäisiä, jotka käyttävät suvereenisti tietokoneita ja tekevät töitä täysillä.

Vierailija kirjoitti:

minihameiset naiset eivät ole ilotyttöjä

Minihame oli trendikäs nimenomaan 60-luvun nuorisolla. Juuri heillä jotka nyt ovat 70+ -ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, meillä on töissä 3 kpl yli 70v ikäisiä, jotka käyttävät suvereenisti tietokoneita ja tekevät töitä täysillä.

Tietokonetta ja nettiä osaavat käyttää hyvin noin vuonna 1935 syntyneet ja sitä nuoremmat. Mutta sitä vanhemmilla käyttötaito putoaa radikaalisti. Eli toisin sanoen he jotka eivöt vielä olleet eläkkeellä kun tietokoneet tulivat työpaikoille osaavat niitä myös käyttää.

Kohtaan työssäni ihmisiä, jotka ovat 7-kympin molemmin puolin ja täysin suu auki, kun haluavat, että passikuva lähetetään suoraan poliisin järjestelmään, muttei ole mitään käsitystä siitä, että se pelkkä kuvatunnus EI heille passia lähimpään R-kioskiin tuo!

Vierailija kirjoitti:

Että räppi on laulamista, että hattu päässä saa olla sisätiloissa, että aurinkolaseja käytetään myös yöllä, että minihameiset naiset eivät ole ilotyttöjä, että lainaa voi ottaa vaikka uutta sohvaa varten, että miehet voivat meikata ja että kaikkien unelma ei ole omakotitalo ja säästötili. Noi tuli ekaksi mieleen.

Minun vuonna 1920 syntynyt mummoni ihmetteli kuolemaansa asti sitä miksi jotkut vapaaehtoisesti asuvat omakotitaloissa, kun kerrostalokin on keksitty.